Kurjenpesä

Tuulenpesän Anastasia "Ananas, Nasta"

Perustiedot

Meriitit

Pää- ja rakennekuva © Stjarna, liikekuvat © Cherie, CC BY-NC 2.0

VSR Rotunäyttelyt LKV5, II-palk. (tuom. alaera)

Tausta

Kävin useamman kerran tutustumassa Tuulenpesän myytäviin suomenhevosvarsoihin, vaikken ostomielellä ollutkaan liikkeellä. Tämähän on tietenkin valhe, jota me hevosihmiset itsellemme kerromme kerta toisensa jälkeen. Niinhän siinä tälläkin kertaa kävi, että selailin myyntivarsoja läpi päätyen yhä uudestaan Tuulenpesän Anastasian kohdalle. Matalaryhtinen, pitkärunkoinen tammavarsa näytti kuvissa rennon luottavaiselta ja rauhalliselta, erityisesti tuimemman, ilmeisen kipakan emänsä vierellä kuvattuna. Suvultaan, erityisesti emälinjaltaan, erilainen kuin omat suomenhevoseni. Vanhempien kapasiteetin perusteella todennäköisesti vähän enemmän este- kuin kouluratsu, mutta mutta.. Pohdintani pyörivät kehää, kunnes lopulta otin yhteyttä Tuuliaan tehden tarjouksen varsasta. Tarjoukseni hyväksyttiin, teimme paperit ja jäin odottamaan Anastasian kasvua sekä vieroitusta.

Kurjenpesään muutti juuri niin rennon luottavainen, rauhallinen hevonen kuin mitä kuvien perusteella olin ajatellut. Tamman laiskuus sen sijaan tuli yllätyksenä (vaikka isäoria olikin sellaiseksi kuvailtu). Anastasiasta tuli Ananas ja Ananaksesta Nasta, vaan laiskamadosta ei kuoriutunut reippaampaa. Liikkuminen, ainakaan ratsastajan kanssa, ei tuntunut erityisemmin Nastaa kiinnostavan. Se oppi kyllä ratsun työn alkeet ja vähän enemmänkin (vaikka valitettavasti jäikin koulupuolella helppo B -tasoiseksi), mutta teki jatkuvia alisuorituksia vähän jokaisella mittarilla. Tietenkin tammassa on hyvätkin puolensa, enkä missään nimessä ole tyytymätön Nastaan, vaikka kieltämättä toivonkin jokaisella hevosella olevan luontaista eteenpäinpyrkimystä, halua tehdä töitä. Tämä vain täytyy huomioida orivalinnoissa sekä toivoa, ettei Nasta ole samanlainen pullasorsaemo kuin mitä Sametti oli. Laiskuuden sijaan Nasta voisi periyttää hyviä hermojaan sekä tyyneyttään! Ainahan sitä voi haaveilla.

Luonne

Ananaksesta, tai vielä simppelimmin Nastasta, kasvoi rauhallinen, hyvähermoinen sekä valitettavan laiska hevonen. Pelkkää mukavuudenhalua tämä ei enää ole, kyse on rehellisesti laiskuudesta. Askel on hyvin hidas (jopa ruoka-aikoina, eikä tamma muuten syökään erityisen ripeästi – Nasta ei koskaan ole syönyt väkirehujaan ensimmäisenä loppuun, heinienkin mutustelemisessa menee useampi tovi kuin naapurikarsinoiden asukkailla), kiire on tuntematon käsite. Eikä tätä kauheasti haittaa, vaikka kuinka ihminen pyytäisi, komentaisi, houkuttelisi tai hoputtaisi, Nasta kulkee täsmälleen sitä vauhtia kuin parhaaksi katsoo. Ratsain raudikkoon saa sentään vähän enemmän eloa kuin mitä talutettaessa. Paino sanalla vähän.

Hoitotoimenpiteet sujuvat näppärästi, neiti Ananas on hyvin rauhallinen, fiksu käsiteltävä. Toisinaan se on hidas avaamaan suutaan tai nostamaan kavioitaan, vaan siinäpä se isoimmat viat. Nostettuaan kavionsa lattiasta Nasta pitää jalkansa ylhäällä yhtään nojailematta tai nykimättä, eikä se koeta väkisin sulkea suutansa sen avattuaan. Hampaat saa siis tutkia ja raspata rauhassa. Muutoinkin niin arkiset askareet kuin kausittaiset toimenpiteet sekä onneksi harvinaisemmat lääkitsemiset sun muut sujuvat Nastan kanssa ongelmitta. Tamma ei arastele tai ahdistu mistään tilanteesta, esineestä tai äänestä, se ei inhoa matolääkkeen makua, lämmön mittaamista tai korvakarvojensa siistimistä. Leppoisa tamma rakastaa ryntäittensä rapsuttelemista sekä voikukkia, tulee toimeen joka ihmisen ja nelijalkaisen kanssa ja on kaikin puolin lupsakka tapaus.
Talutettaessa tosin hidas, kuten jo totesin. Lastaaminen sujuu aina kerrasta, joskin lastaussillallakin raudikko kävelee varsin verkkaisin askelin. Matkan pituudella tai matkaseuralla ei ole väliä, Nasta reissaa hyvin huolettoman oloisena.

Helppo B / 100cm -tasoinen Nasta tipahtaa kaiken tavoin perushevosen kategoriaan. Laiskana hevosena tamma ei juurikaan nosta jalkojaan hypätessä tai korjaa omia tai ratsastajansa virheitä; Nasta tekee vain minimin selvitäkseen hypystä puhtaasti. Se on vähän löysän oloinen ja näköinen hyppääjä, mielellään alitempoisessa laukassa esteeltä toiselle puksuttava vapaaehtoinen alisuoriutuja. Eikä tämä hyppää ollenkaan, ellei ratsastaja tosissaan kerro tammalle, että ne esteet sitten ylitetään ohi hölkkäämisen sijaan.
Liikkeiltäänkin Nasta on perushevonen; ihan hyvä askelpituus ja rytmi, etenkin ravilisäykset jäävät vähän ponnettomiksi ja vaatimattomiksi. Tamma ei kuitenkaan polje kannoilleen, liiku mitenkään ahtaasti tai muutoinkaan epätoivotusti, korkeintaan askel on matala. Ja hidas, siitähän nyt ei pääse mihinkään. Luontaista eteenpäinpyrkimystä tai miellyttämisenhalua ei tälle suomenhevoselle ole turhan paljoa suotu. Sentään yhteistyökykyä löytyy, vaikkei sitäkään niin paljoa, että Nastasta saisi hiottua joka tilanteessa herkän, nopeasti ja tarkasti reagoivan, kunnollisella eteenpäinpyrkimyksellä liikkuvan ratsun. Myös kouluradoilla tamma tekee mielellään alitempoisia suorituksia, ei asetu, taivu tai suoristu ihan kunnolla, lipsuttelee mutkat ja kaarrot helpoimman kautta, ei käytä takaosaansa, selkäänsä, vatsalihaksiaan täysin.. Missä voi päästä helpommalla, siellä on Nasta, pääsemässä helpommalla. Tämän hevosen kanssa joutuu tekemään ihan tosissaan töitä, jotta saa avut läpi, ratsuun ryhtiä ja liikkeeseen vähän ponnekkuutta.

Hyvähermoisena hevosena Nasta ei reagoi vaihtuviin maisemiin, kisapaikkojen vilinään tai itse suoritushetkeenkään mitenkään. Se ei syty, innostu, jännitä tai kauhistu, vaan on oma rauhallinen, tyyni sekä laiska itsensä.

Sukutiedot

Jälkeläiset

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

22.05.2022 Kouluvalmennus Nasta & Aino, valmentajana Irene Raine (VRL-14959), Kuuvuori
Ainon kolmen valmennuksen urakka oli päättymässä Nasta-tammaan.
"Jätinpä helpoimman viimeiseksi", Aino murjaisi. Aiemmin hän oli kertonut, että tummanrautias oli varsin työteliäs kaveri, tehtiinpä sitten mitä tahansa. Kentälle oli jäänyt Tikrun jäljiltä jokunen maapuomi, joita ajattelin hyödyntää Nastankin kanssa.
"Ota ihan alkuun reipasta laukkaa koko uraa pitkin", aloitin, "tällä saat pitää ohjat tuntumalla ettei se mene nenilleen, mutta reippaasti pohkeesta eteen."
Tykkäsin verkata vähänkään laiskemmat - ja usein myös jättiläiset - isossa etenevässä laukassa, joka avasi lihaksia paremmi kuin perinteisempi kevyt ravi. Nasta laukkasi ensimmäisen kierroksen hämmennyksen vallassa, mutta toisella jo venytti kaulaansa tyytyväiseen pärskähdykseen. Mitään suurta revittelyä emme pääseet todistamaan, mutta sentään tamma laukkasi.

"Lähde sieltä kääntämään kolmikaariselle, tee oikein liioitellun isot kaaret. Vaihda laukka harjoitusravin kautta." Kun siirtymiset ja nostot tökkivät ensimmäisellä kolmikaarisella, kehotin Ainoa ottamaan vähän reippaammman asetuksen ja oikein liioitellut taivutukset - sekä suoristukset. Nasta oikein tössähti laukasta raviin, eikä kaarissakaan kehumista ollut.
"Tule vielä uudestaan, pidä pohkeet lähellä ja jatka siirtymisen läpi ratsastamista sillä ajatuksella, että ratsastat jo ravia - niin ettei sille yksinkertaisesti jää aikaa ajatella, että hei, tässähän voi hidastaa", naurahdin. Ajatus kuitenkin selvästi toimi, sillä Nasta siirtyi raviin eiäk vaan hidastanut laukalta pois.
"Siinä oli kunnon siirtyminen, hienoa! Ota hetkeksi pidempää ohjaa ja anna sen levähtää."

Työskentelyä jatkettiin laukan parissa: tällä kertaa Aino sai tulla harjoituslaukassa täsmällisen kulman, hiukan uran sisäpuolella pitkää sivua, jonka keskelle tehtiin laukkavoltti parilla puomilla. Tämän jälkeen kevyessä istunnassa isompaa laukkaa.
"Istu jo ennen volttia laukkaa vähän lyhyemmäksi, pidä Nasta pohkeen edessä ja laukka sujuvana."
Muutamaan otteeseen Nasta kokeili, josko saisi kuitenkin hidastaa raville. "Muista kiittää, kun se tekee oikein."

Muutamalla hyvin ajoitetulla kiitoksella ja paljolla työllä Aino kyllä sai Nastan kertaalleen suorittamaan koko tehtävän.
"Hienoa työtä, Aino! Eiköhän tämä riitä sille. Paljon kapasiteettia - ja paljon työtä", nauroin Ainon hypätessä alas raudikkonsa selästä.

12.10.2022 Laila Mäkisen kouluvalmennus
Vaikka Laila onkin tavattoman lämminhenkinen, mukava ja kannustava ihminen sekä valmentaja, hän on myös tietyllä tapaa hyvin armoton rehellisyydessään sekä analyyseissään, niin ratsastajan kuin ratsunkin suhteen. Minulla, kaikesta murehtivalle stressaaja-suorittajalle, Lailan valmennustyyliin totuttelu otti aikansa jäädessäni liiaksikin kiinni kaikkeen negatiiviseen, vaikka Laila puhuukin ainoastaan totta eikä koskaan ilkeyttään. Osasin odottaa naisen pureutuvan Nastan laiskuuteen, vetelyyteen, vaatimattomaan liikkeeseen, ja niin Laila tekikin. Alkuverryttelyjen aikana niin Nasta kuin minä saimme Lailan ohjeilla oikein tehoherätyksen! Ennen valmennustehtävien aloittamista ratsastin kaikki askellajit läpi, rentona mutta kuitenkin edeten. Nasta sai pitää kaulaansa ja kroppaansa pidemmässä mallissa, jotta se saisi kunnolla paikkansa auki. Tammaa joutui kyllä houkuttelemaan tähänkin, samaten asettumaan ja taipumaan sekä jälleen suoristumaan Nastan tarjotessa vähemmän suoraa vaihtoehtoa, kun ei millään olisi viitsinyt palautua siitä vaivalla esiin kaivamastaan asetuksesta, saati taivutuksesta. Pääty-ympyrältä suoralle uralle palaaminen olikin alkuverryttelyjemme kinkkisimpiä kohtia.

Valmennuksen runkona ja inspiraationa Laila käytti Helppo B K.N. Special 2022 -ohjelmaa, jossa riittääkin puuhaa ja ratsastettavaa! Nasta olisi varmasti huokaissut valmiiksi väsyneenä, jos se olisi tiennyt, millaisen ohjelman pohjalta tänään treenattaisiinkaan. Tosin Nasta taitaa huokailla väsymystään noin muutenkin, laiska sielu kun on.
Jo heti alussa, radalle saapumisessa sekä loivassa kiemurassa, Nastan harjoitusravi jäi helposti laahaavaksi, samaten huomasin itse olevani ainakin puolikkaan askeleen liian hidas pohkeitteni kanssa. Laila kyllä kehui Nastan pehmeää niskaa ja kuinka tamma oli etuosastaan passelissa kuosissa, takaosa sen sijaan venyi sekä vanui jääden jälkeen. Pysähdys oli sekin vähän laahaava – Nasta pysähtyi puolikkaan askeleen tai askeleen myöhemmin kuin oli tarkoitus –, tosin kun tamma pysähtyi se pysähtyi yllättävänkin korrektiin asentoon. Liikkeelle lähtö jätti sekin toivomisen varaa, loiva kiemura oli muodoltaan hyvä mutta se ravi!
"Tiedät itsekin takaosan olevan ongelma. Pehmeys ja tasapaino jäävät vaillinaisiksi, samaten eteenpäinpyrkimys, likipitäen kaikki mitä te teette. Sinä osaat kyllä, Aino, nyt keräät itsesi ja ryhdyt ratsastamaan matkustamisen sijaan." Korviani kuumotti ja olin varmasti punainen kuin paloauto! Tosin asian ääneen kuuleminen teki terää, jokin siinä häpeässä ravisteli minut hereille. Sillä oikeassahan Laila oli, olin jäänyt matkustamaan ja itse asiassa tyydyin siihen mitä Nasta minulle tarjosi.

En tyytynyt loppuvalmennuksen aikana, ja Lailan hymy vain leveni levenemistään. Ohjelman kolmen askeleen käyntipätkä, neljän sekunnin pysähdys, siirtymät – koottuani itseni sekä ylpeyteni rippeet ryhdyin tosissani ratsastamaan Nastaa tehden selväksi, ettei tänään(kään) pääse etenemään puolivaloilla. Suorituksiimme tuli tarkkuutta ja jos ei nyt varsinaista eteenpäinpyrkimystä, niin ainakin sellaista reippaudentapaista, jolla asiat tapahtuivat silloin kun niiden piti tapahtua eikä jonkinnäköisellä viiveellä. Meillä on Nastan kanssa mennyt kotona ja kisoissa oikeinkin hyvin, ja niin meni nytkin, kun vain ryhdyin töihin. Nasta ei vastustellut apuja, mutta kyllä se jokusen kerran koetti tehdä asioita puolivaloilla, siirtyä askellajista toiseen viiveellä tai jättää ympyrän loppuosan laiskaksi viimeistelemättömäksi yritykseksi.
"Erinomaista työskentelyä pohkeilla sekä keskivartalolla, Aino. Selkäsi tosin on vähän jäykkä, samaten kädet, niitä saat jumpata auki ja pitää huolen, ettet vahingossakaan jää jarruttamaan kädellä muun vartalon pyytäessä hevosta eteenpäin. Ja noin, hyvä, kiitä Nastaa, sekin tsemppasi oikein hyvin sen jälkeen kun itse sisuunnuit. Ei se mikään liikeihme ole, mutta kyllä se liikkuu ja tekee kun tosissasi pyydät. Harjoituslaukka lävistäjällä oli mainiota, samaten käyntinne lopputervehdykseen tultaessa. Ravissa oli selkeästi eniten työtä." Minua hymyilytti taputellessani Nastan kaulaa sekä rapsutellessani sen säkää. Ratsuni ei tosiaan ole mikään kilparatsujen aatelinen, mutta ei kaikkien tarvitse ollakaan. Tietenkin minä toivoisin Nastan olevan reippaampi, mielellään liikkuva hevonen. Tamma on, kuitenkin, hyvä juuri sellaisena kuin on, kaikessa laiskassa miellyttämisenhaluttomuudessaankin fiksu ja yhteistyökykyinen kaveri. Lailaltakin irtosi kehuja meille molemmille, joten tässä on todellakin helppo hymyillä!

01.11.2022 Nastasta
Kaiketi nämä laiskemman sorttiset tammat sopivat minulle, sillä olemme Nastan kanssa menestyneet kouluradoilla oikein mukavasti! Sijoituksia on kertynyt komeat 44 kappaletta, ja paljon nopeammassa tahdissa kuin osasin (tai uskalsin) uneksiakaan. Ajattelin Nastan kiertävän kilpakenttiä paaaaljon pidemmän ajan, mutta vielä mitä! Estepuolella raudikon kilpailumenestys ei ole ollut aivan yhtä huikeaa, mutta ei sen niin väliksi. Tamma on parhaassa iässään, eikä tässä noin muutenkaan ole kiire yhtikäs minnekään. Ja mikäli Nasta ei koskaan saa lajilaatuarvostelun täysien kilpapisteiden 40 sijoitusta täyteen, ei maailma siihen(kään) kaadu.

Suurin kompastuskivemme, ravilisäykset, ovat sujuneet niin kotitreeneissä, valmennuksissa kuin kilpailuissa suorastaan epäilyttävän hyvin. Nasta ei tosiaan pursua liikunnan riemua eikä se muutenkaan ole mitenkään päin aktivoitunut, sama laiskan vetelä alisuoriutuja se on edelleen. Todennäköisesti minä vain olen löytänyt tavan viestittää ratsulleni matalimmankin riman vähän nousseen, joten päästäkseen huilimaan Nasta joutuu näkemään pikkuisen enemmän vaivaa mitä aikaisemmin. Tämän huomaa kyllä rennompinakin päivinä; jos en tosissani pyydä vaikka asettumista tai kunnollista kulmaa, Nasta ei varmasti asetu ja lipsuttelee kulman niin loivana kaarena, että kentän aitaakin taitaa hävettää! Tämä hevonen ei todellakaan tee mitään ylimääräistä, vaan tasan tarkkaan sen minimin, jolla ratsastaja Nastan tilanteesta antaa luikerrella. Tai löntystellä, mikä tämmöiselle hevoselle onkaan osuvin verbi. On sääli, ettei Nastasta oikein löydy luontaista eteenpäinpyrkimystä tai työnteon riemua. Aionkin kiinnittää erityistä huomiota tulevien varsojen isien persooniin sekä siihen, että ne haluavat tehdä töitä ihmisen kanssa eivätkä etsi sitä aidan matalinta kohtaa – tai aukkoa, josta aitalankut puuttuvat tyystin.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen