Kurjenpesä

Tragisch Lee "Agna"
✝ 06.07.2023

Perustiedot

Meriitit

© luvat on, yksinoikeudella

Tausta

Agnan kohdalla suku sekä kiinnosti, että mietitytti. Sen vanhemmat ovat omistajansa kertoman melko vahvoja, haastaviakin persoonia. Käyttö- ja kilpahevosia, mutta sieltä haastavammasta päästä. Ounastelin yhdistelmän tuottavan luonteikkaamman puoleisen jälkeläisen, joka ei ihan joka ihmisen käsiin sovi. En tietenkään pidä itseäni minään yli-ihmisenä, jonka käsissä jokainen mörrimöykky sulaa kuin kesäpäivänä pöydälle unohtunut jäätelöpaketti. Minulla kuitenkin on hevoskokemusta sekä osaamista, useampikin haastavamman laatuinen hevonen tallissa sekä ymmärrystä pyytää apua, mikäli sitä tarvitsen. Kävin silti pitkiä keskusteluja itseni sekä luottovalmentajani kanssa ennen lopullista päätöstä tarjota kotia Tragisch Leelle.

Saksasta Suomeen matkusti juuri kasvupyrähdyksen kokenut, sen myötä vähän eriparinen nuori hannover, joka näytti hyvinkin leppoisalta. Se leppoisuus kyllä karisi saman tien, kun tamma pääsi ulos rekasta osoittaen olevansa melkoisen kipakka, voimakastahtoinen hevonen. Tragisch lyheni Agnaksi, ja Agnan hermot lyhenivät tasaiseen tahtiin. Tämän hevosen uhmaikä ei tosiaan jäänyt huomaamatta, ruunikko haastoi kaikki ja kaiken eikä tuntunut olevan tyytyväinen mihinkään. Ensimmäinen kiimakin oli karsea kokemus meille kaikille, ja varsin nopeasti kävi selväksi, että Agnan kiimat olivat ilmeisen kivuliasta sorttia. Tähän ongelmaan onneksi löytyy kikkakakkosia sekä apukeinoja.

Suurimmat uhmat jäivät nuoruusvuosiin, vaikka Agnan sisällä myrskyää edelleen. En odottanut helppoa, mutkatonta hevosta, eikä hannoverini tosiaan ole sellainen. Sain aika lailla sitä mitä tästä yhdistelmästä epäilinkin saavani. Toki toivon Agnan jälkeläisten olevan helpompiluonteisia (orin luonne onkin yksi tärkeimpiä kriteereitä sulhasta valitessa), mutta olen kuitenkin tyytyväinen tammaani. Tiesin, mitä olin ostamassa, joten olisihan se tekopyhää nyyhkiä ja valittaa.

Luonne

Agna näyttää kovin leppoisalta hevoselta, suklaasilmien katse vaikuttaa pehmeältä, puoliverisen olemus oikein kutsuu luokseen. Tämä mielikuva valitettavasti pirstaloituu nopeasti, sillä Agna ei ole mitenkään päin leppoisa – tai ainakin tamman sisällä myrskyää jatkuvasti. Melko kipakanpuoleinen, perustyytymätön hannoverini on todella tarkka seurastaan (hännässä on aina punainen rusetti, ja kotosalla niin karsina- kuin tarhajärjestystä joutui hetken pyörittelemään uusiksi tallirauhan varmistamiseksi) sekä ratsastajastaan. käsittelytilanteetkaan eivät aina suju ilman uhmaikäisen kiukuttelua muistuttavia mielenosoituksia.

Epäilemättä emältään uhittelutaipumuksensa oppinut Agna harvemmin tekee mitään, muttei kyllä tarvitsisi tehdä sitäkään vähää ja harvaa mitä tekee. Kiukkuisimpina päivinään ruunikko polkee jalkaa, kuopii sekä irvistelee uhitellen näykkimisellä, pari kertaa hampaat ovat osuneet turhan lähelle käsivartta. Kiimakierto vaikuttaa vahvasti Agnan käytökseen (tammalla on voimakkaat sekä ilmeisen kivuliaat kiimat suurikokoisista follikkeleista johtuen).
Tietenkin teen kaiken mahdollisen Agnan eteen, muutenkin kuin tiiviinpuoleisen eläinlääkärikontaktin kautta. Karsina- sekä tallijärjestyksen uudelleenpyörittely teki paljon vähentäen ruunikon kiukkuisuutta, minkä vuoksi epäilen Agnan vähän stressaavan muita hevosia osoittaen sen kiukkuisuutena. Nyt, sopivien naapureiden sekä tarhakaverin löydyttyä, tamman elämä on paljon miellyttävämpää. Ei tästä silti tyyntä ja hymyileväistä tullut, niin ikävää kuin se onkin. Agnalta löytyy mielipide harjan kovuudesta, pesuveden lämpötilasta, kengityksen, klippausten ja letitysten kestosta.. oikeastaan kaikesta. Kaiken saa kyllä tehtyä, olkoonkin, että toisinaan tamma koettaa pitää kavionsa lattiassa, kiskoo jalkojaan, ei avaa suutaan tai jotenkin muutoin tekee yhteistyöhaluttomuutensa tiettäväksi. Tammaa talutetaan aina naru turvan ympärillä; simppeli temppu on osoittautunut kaikkein toimivimmaksi pitämään Agnan suunnan samana taluttajan ajatusten kanssa. Ilman tätä varotoimenpidettä Agna herkästi kävelee vähän mihin tykkää, yleensä ohi porteista sekä lastaussilloista (vaikka muutoin käveleekin rekkaan/traileriin sekä tarhaansa ihan nätisti).

Ratsastajastaan Agnalla vasta onkin mielipiteitä, jos ei nyt henkilökemiallisista seikoista, niin apujen käytöstä sekä kehonhallinnasta. Tammani on hyvin herkkä, nopeasti, isosti ja terävästi saamiinsa apuihin reagoiva hevonen, jonka kanssa saa työstää pehmeyttä jatkuvasti. Vähänkään kova tai joustamaton käsi, puristava polvi, terävä kantapää tai turhan voimakkaasti kääntyvä lantio aiheuttavat reaktion suun aukomisesta etusten kauhomiseen, laukanvaihtoon tai minkä Agna nyt katsookaan korrektiksi tavaksi protestoida tai reagoida. Tämä hevonen opettaa tarkkuutta, ihan sellaiseen karikatyyrimäisen tiukkanutturaiseen, ilottomaan pilkunviilaukseen asti.
Toki ruunikko reagoi myös oikein annettuihin apuihin. Agna nauttii työnteosta (paitsi kipeimpinä kiimapäivinään, jolloin se saakin pitää vapaata), siitä oli hurjan hauskaa opetella ratsun touhuja sekä myöhemmin aina vain vaativampia liikkeitä. Töitä tehdessään Agna saavuttaakin hetkeksi sen leppoisan ilmeen sekä suklaasilmäkatseen, mikäli vain hevosen rentoutus on onnistunut.

Ainakin olen oppinut yhtä jos toista lisää ratsastuksesta sekä omasta kehonhallinnastani Agnan kanssa! Vinoudet sun muut tulevat myös tietoon hyvin nopeasti tämän hevosen selässä. Jo nuorena, ennen kuin oli edes puhetta helposta A:sta, saati vaativammista luokista, tammani oli aivan samanlainen, hyvin herkkä ja tarkka kaikesta.
Hannoverini hyviin puoliin kuuluu sen tasavahvuus kaikissa liikkeissä sekä askellajeissa, tarkkuus ja huolellisuus sekä eteenpäinpyrkimys. Agna myös nauttii esiintymisestä, yleisö tuo sen olemukseen aina vähän lisää ryhtiä (sekä ruutia). Aivan varmasti tämä lähettelisi lopputervehdyksen jälkeen lentosuukkoja, mikäli vain osaisi! Tietenkin nautin kilpailumenestyksestä, hyvistä yhteisistä radoistamme, mutta ilahdun aina eniten saavuttaessamme rennon, hyvän vireen, todisti sitä sitten katsomollinen ihmisiä tai pelkästään kotikentän aidat. Tyytyväinen, mielellään liikkuva hevonen palkitsee jo itsessään enemmän kuin yksikään ruusuke, olkoon kuinka kliseinen lausunto tahansa.

Sukutiedot

Jälkeläiset

20.11.2022 hann-o. Crane Mortuary i. Crane Mortifer om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Tragisch Lee kilpailee porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy tamman VH-profiilista.

Päiväkirja & valmennukset

13.03.2022 Juoksuttelua, kirjoitti Jenna
Voihan Agna, tuumin hakiessani ruunikkoa talliin laitettavaksi. Tammalla olisi tänään vuorossa kevyempi päivä, sillä ennusmerkit osoittelivat lähestyvää kiimaa. Agna ei tehnyt helpoksi sisään hakua vaan tasan tarkkaan seisoi tarhan perällä eikä liikahtanut mihinkään vaikka kuinka sitä houkuttelin tulemaan luokse. Ei se sentään karkkuunkaan lähtenyt, joten hommaan ei mennyt kohtuuttoman paljon aikaa. Taluttaessa jo huomasi, että tamma tuntui tänään olevan normaalia huonommalla tuulella mutta ei kuitenkaan mahdoton. Tallissa harjasin tamman ja tein tarkistuksen haavojen ja nirhaumien varalta. Tämän jälkeen varustin tamman juoksutusta varten juoksutusvyöllä ja sivuohjilla sekä suojilla.

Alkulämmittelyt suoritettiin yhdessä kävellen ympäri kenttää, johon sisällytin myös pysähtymisiä. Agna tuntui yllättävän hyvältä vaikka se olikin tallissa hieman tuittuillut. Lämpöjen jälkeen otin tamman keskelle kenttää, sillä ainakin toistaiseksi olimme kaksin. Jätin tamman uralle seisomaan kun itse siirryin keskelle, josta annoin sille merkin lähteä liikkeelle. Reippaasti hannover lähti astelemaan eteenpäin ja vajaan kierroksen jälkeen pyysin siltä ravia. Siirtyminen tapahtui hyvin rivakasti, ehkä jopa hieman yllättävän rivakasti. Vähän sain hidastaa tamman menoa, jottei se rikkoisi itsenään. Hidastaminen käyntiin oli omanlaisensa projekti mutta muutaman toiston jälkeen sain suhteutettua apujen määrän tammalle sopivaksi. Neiti herkkis vähän pukittelikin apujeni ollessa sille ylimitoitettuja, mutta suuremmalta draamalta vältyttiin. Muutaman minuutin välein (ajastin on sitten ihana keksintö) vaihdettiin suuntaa, jotta kuormitus olisi tasaista kummallekin puolelle. Pysähdykset pyrin samaan tasajaloin, sillä yritettiinhän hannoverista koulia uskottavaa kouluratsua lähitulevaisuudessa. Suunanvaihdon jälkeen tamman kanssa meni taas hetki, että siirtymiset sujuivat nätisti ja hallitusti mutta kaiken kaikkiaan olin postiivisesti yllättynyt päivän suorituksesta, sillä Agna reagoi reippaasti mutta ilman liioittelua - silloin, kun avut eivät olleet turhan ronskeja tammalle. Parin kymmenen minuutin juoksutuksen jälkeen lopettelin, jottei nuori hevonen kipeydy eikä kuntokaan vielä pitkää juoksutusta kestä. Ennen loppuverryttelyä irrotin tammalta sivuohjat ja ravuutin sitä ympäri kenttää pari minuuttia, jolloin se sai verrytellä lihaksistoaan vapaammalla liikkeellä. Lopuksi kävelytin tammaa vielä hengityksen tasaamiseksi (tiedä sitten, kumpi oli hengästyneempi..) ennen kuin talutin sen takaisin tarhan luo, jossa riisuin siltä suojat pois ennen kuin tarkistin vielä jalat mahdollisten turvotusten tai nirhaumien varalta. Koska kumpaakaan ei ollut havaittavissa, päästin tamman loppupäiväksi tarhaan, jossa sen päiväheinät olivatkin jo odottamassa.

31.03.2022 Kuusivuotias
Olemme edenneet Agnan kanssa mielestäni hyvää tahtia, totta kai hevosen ehdoilla. Kuusivuotiaaksi kääntynyt tammani on melkoinen persoona, ei tosiaankaan se helpoin hevonen, ja erityisesti siihen nähden meillä on mennyt oikeinkin hyvin. Isoimmat teiniuhmat ovat toivon mukaan täysin takana, Agnan uhittelee ja uhmaa muutenkin ihan tarpeeksi. Etenkin kolmevuotiskeväänsä ajan Agna oli luvalla sanoen aika kauhea, moni testosteronihuuruistaan sekaisin mennyt orinroikalekin jäi toiseksi tammani esitellessä luonteensa pahimmat kulmat sekä terävimmät mielipiteensä aika lailla kaikesta. Nykyään Agna on tyyntynyt, muttei (valitettavasti) tyyni. Toki minä tiesin ostavani todennäköisesti haastavan hevosen, joten en ole yllättynyt, kun Agnasta kasvoi haastava hevonen.

Tässä on kuitenkin edetty, kuten todettua, hyvää tahtia kaikin mittarein. Ei kasvuhäiriöitä (kiimaongelmia kylläkin, ikävä kyllä), koulutuksellisestikin ollaan siinä pisteessä ja tasolla missä kuusivuotiaan toivon olevan. Kilpailustarttejakin on kertynyt, samaten jokunen ruusuke, vaikka vielä edelleenkin tässä haetaan ennen kaikkea rutiinia, kokemusta, voimaa ja (suoritus)varmuutta Agnalle. Menestys on loistava bonus, ja tietysti minä toivon pärjääväni hevosillani myös nuorten luokissa ja läpi kisauran ennen niiden kapasiteetin ylärajaa.
Se yläraja ei taida Agnan kanssa tulla ihan heti vastaan. Olen hyvin toiveikas, että minulla on käsissäni tuleva Grand Prix -ratsu.

20.11.2022 Orivarsa
Nyt voin huokaista helpotuksesta – Agna varsoi esikoisensa, melko kookkaan ja jotenkin todella valmiin näköisen orivarsan. Ainahan varsominen jännittää minua, tällä kertaa vain olin jo valmis hakemaan naapurini (veto)avuksi, sillä Agnan varsominen kesti melkoisen pitkään. Loppujen lopuksi tammani kuitenkin varsoi ihan itsekseen, ilman apua, mikä lienee kaikkien kannalta parasta. Luultavasti koko viikon todella kiukkuisissa merkeissä viettänyt ruunikkoni olisi ensin tarjonnut hammasta tai kaviota, sitten vasta kysellyt, mitä ihmiset oikein aikovat tehdä. Loppu hyvin, kaikki hyvin, myös jälkeisten ja kaiken muunkin osalta. Varsakin nousi nopeasti pitkille jaloilleen ottaen välittömästi muutaman haparoivan, mutta määrätietoisen askeleen ennen kuin tupsahti turvalleen varsomiskarsinan oljille. Ylös, uusi yritys, Agnakin ryhtyi tässä kohtaa hörisemään pojalleen (saatoin kuvitellakin koko asian, mutta jotenkin tamman hörisemässä oli paljon kiukkuisempi, turhautuneempi nuotti kuin monen muun tammani emähörinässä).
Kaksikko saa nyt olla rauhassa, seurailen tilannetta kameran välityksellä. Kaikki on hyvin, kumpikin kunnossa, ternimaito visusti tulokkaan vatsassa. Ehkä nukun ensi yön vähän paremmin kuin pari edellistä!

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen