© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Nuppulanharjun Tilalta aikuisena, kilpailleena, parin aikuisen varsan isänä Kurjenpesään saapunut Ritari oli pieni suvullinen onnenpotku, mikä orin estepainotteisuuden huomioiden tuntuu hieman huvittavalta lausunnolta. Olen kuitenkin kouluratsastaja! Suomenhevosten kohdalla en kuitenkaan pidä eri painotteisten linjojen sekoittamista mitenkään ihmeellisenä juttuna, kuten en pidä eri jalostussuuntienkaan sekoittamista, vaikken erityisemmin J- tai T-suunnan hevosia käytä. Este- ja koululinjaiset suomenhevoset eivät kuitenkaan ole samalla tavalla eriytyneet kuin este- ja koululinjaiset puoliveriset. Lisäksi pidän mielelläni yllä suomenhevosen mainetta hyvänä, moneen taipuvana yleishevosena, vaikka kuinka olen kouluhevosiin mieltynyt kouluratsastaja, joka empii hyppäämistä vuosi vuodelta enemmän. Mutta mikä olisikaan parempi tädin hyppykaveri kuin rehti, rehellinen, varma suomenhevonen?
Ritarin taustalta ei siis löydy mitenkään ihmeellistä tarinaa, sattumien summia tai mitään sellaista. Tuiki tavallinen myynti-ilmoitus sekä sen tiimoilta tehty yhteydenotto. Tietysti näin lahjakkaan hyppääjän saaminen omaan pihaan nostatti pientä kutkuttavaa jännitystä koulutädissäkin, ja orin puolisokeus piti minut ensimmäiset pari kuukautta tavallista huolestuneempana. Hyvinhän Ritari pärjäsi ja pärjää, kunhan hevosen rajoittuneen näkökyvyn muistaa arki sujuu aivan samalla tavalla kuin muidenkin hevosteni kanssa. Itse asiassa Ritari ei edes ole ensimmäinen puolisokea hevonen, jonka kanssa olen treenannut, tämä toinen hevonen vain on muisto Espoon vuosiltani. Sympaattinen puoliveriruuna, jota ratsastin muutaman kerran viikossa omistajansa pyynnöstä. Ajan kanssa minäkin rauhoituin, rentouduin, Ritarin silmän kanssa. Tiedän murehtineeni turhia, mikäs hätä hevosella oli, vaikkei kärsinyt näkökyky tietenkään toivottava, mukava asia olekaan.
Kurjenpesään Ritari sopeutui melko nopeasti. Se tarhasi alusta asti tonttini rajalla olevassa tarhassa saaden omien hevosteni sijaan eniten seuraa naapurini ruunakaksikosta, suomenhevosta ja torinhevosesta, joista erityisesti se hervottoman kokoinen toriruuna intoutui jutustelemaan Ritarin kanssa. Kesän kolmikko sitten viettikin samalla laitumella.
Ritarin kanssa toimiessa kannattaa oikealla puolella touhuillessa olla erittäin tarkkana, sillä muutama vuosi sitten se loukkasi toisen silmänsä pahasti. Tämän seurauksena silmä sokeutui, eli käytännössä Ritari on nykyisin yksisilmäinen. Ori on kuitenkin pärjännyt loistavasti, eikä yhden silmän varassa eläminen näytä juurikaan haittaavan sitä.
Tarhaillessa Ritarin periaate on elää, ja antaa muidenkin elää. Se ei haasta riitaa muiden poikien kanssa, vaan yrittää pitäytyä orien laumassa mahdollisimman neutraalina sivustakatsojana. Yleensä se siis keskittyy pitämään melko matalaa profiilia ja viettämään aikaa parhaan hevoskaverinsa, myöskin ei-niin-sotaisan Roope-oriin kanssa.
Huolimatta toisen silmän puuttumisesta pärjää Ritari selkeitä apuja käyttävän ratsastajan kanssa esteradoillakin vallan mainiosti. Tilanteissa, joissa ori ei voi nähdä täydellisesti joka suuntaan silmän puuttumisen vuoksi, se luottaa ratsastajaansa sataprosenttisesti. Esteillä Ritari tekeekin kaikkensa pitääkseen puomit kannattimillaan, ja esteiden välissä nopeaksi kiihtyvä laukka pitääkin sen usein mukana kilpailujen kärkikahinoissa. Herkkä ori kaipaa kuitenkin ratsastajakseen hieman kokeneemman ihmisen, jolla on vakaa käsi, ja jo aiemmin mainitut selkeät avut. Ratsastuksen alussa Ritari saattaa häslätä hieman, mutta kun sitä ratsastaa oikein, unohtuu sähellys heti alkuunsa.
Hoitaessa Ritari on hieman kärsimätön, mutta kuitenkin mukava. Tylsistyessään se alkaa kuopia, mutta lopettaa kuitenkin kieltäessä. Ritari antaa varustaa itsensä ilman sen kummempia hankaluuksia, joskin se on kehittänyt itselleen hauskan tavan lopsutella huuliaan ennen töihin lähtöä. Ritaria pestessäsi saatat kastua itse enemmän kuin pestävä, sillä ori tönii ihmistä leikillään ja pyörii niin, ettet varmasti osu letkulla ainakaan siihen.
Kilpailuissa Ritarin voisi luulla miltei meditoivan, sillä ennen suoritusta se suorastaan vaipuu omaan "transsiinsa" ja keskittyy. Nuorempana ori oli kisapaikoilla armoton sählääjä, mutta iän myötä se on rauhoittunut huomattavasti.
Luonne © ex-omistaja Sippe, kiitos!
i. Mikael LG ✝ sh, rt, 155cm |
ii. Topias sh, rt, 154cm |
iii. Aitopoika evm, sh, prt, 155cm |
iie. Eevami evm, sh, rt, 154cm |
ie. Samurain Olivia sh, rn, 153cm |
iei. Tahvo evm, sh, trn, 154cm |
iee. Jonnan Ilmi evm, sh, rt, 151cm |
||
e. Snillin Kamomilla ✝ ERJ-II sh, rt, 155cm |
ei. Verjvala ✝ YLA3 sh, km, 156cm |
eii. Veen Vesimies evm, sh, km, 152cm |
eie. Petunia evm, sh, vkk, 151cm |
ee. Hilja ✝ sph, rt, 144cm |
eei. Piiru evm, sh, prt, 151cm |
eee. Tervun Vellamo sph, rtkm, 147cm |
16.02.2015 sh-t. Sointulan Viulunkieli e. Mörkövaaran Villivilja om. Gona VRL-13854
02.07.2015 sh-t. Sointulan Henkäys YLA2, KTK-II, KRJ-II, ERJ-I. e. Henkimyytti om. Milja, Fiktio (VRL-00692)
18.02.2014 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut MeeriN
Viittaritari täyttää tänään jo 3 vuotta! Orin kaksi ensimmäistä vuotta meni todella nopeasti, vaikkei sen kouluttaminen ollut kaikista helpointa. Varsinainen ratsukoulutus on jo täydessä tohinassa, ja toistaiseksi se näyttää vielä hyvältä. Kilparadoille Ritari pääsenee pikapuoliin, riippuen tietenkin orin omasta käytöksestä ja tuurista. Irtohypytys ainakin näytti, että kapasiteettia orilla riittää pitkälle. Vaatimattomana tavoitteena on 120cm esteradat ja ERJ-laatuarvostelu.
30.03.2014 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut MeeriN
Lähdimme Ritarin ja toisen varsan Meripihkan kanssa hieman ihmisten ilmoille, kun Virtuaaliset Suomenhevoset järjesti kuukausittaisen varsa-arvioinnin maaliskuussa. Ritarille matka ei onneksi ollut ensimmäinen, sillä hieman pienempänä kävimme parissa näyttelyssä hakemassa kokemusta.
Matka arviointipaikalle sujui hyvin kummaltakin hevoselta. Ritari joutui odottelemaan vuoroaan aika pitkään, joten ori hieman turhautui ja oli malttamattomana kopissa. Kun vihdoin oli orin vuoro, homma meinasi lähteä ihan lapasesta. Totta kai sitä hormoonit pyörii nuoren orin kropassa, kun paikalla oli paljon hienoja tammoja ja muita oreja. Se malttoi juuri ja juuri seistä paikallaan rakenneosiossa, mutta ratsastuskokeessa se onneksi hieman rauhoittui. Nippa nappa saatiin mukaamme sinivalkoinen ruusuke, mikä tarkoitti ensimmäistä palkintoa!
© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen