Kurjenpesä

Scaretale des Îles "Elle(i)"
✝ 31.01.2023

Perustiedot

Meriitit

© Gestüt Hämelschenburg

Tausta

Ihastuin Ellen sukuun jo ennen kuin näin kuvaa koko hevosesta. Lupaava nuori koulutamma muutti lyhyiden, onnistuneiden neuvottelujen sekä kohtalaisen suuren kauppasumman jälkeen Ranskasta Suomeen. Olin onneni kukkuloilla seuratessani nuoren ruunikon kasvua ja kehitystä. Elle kuitenkin kärsi ensimmäisestä kiimastaan lähtien erittäin voimakkaista kiimoista, ja niitä onkin sitten tutkittu ja hoidettu.

Ikävää kiimaongelmaa lukuun ottamatta sain kaiken, mistä uskalsin haaveilla, ja vähän enemmän. Ellestä kasvoi kaunis, hyvärakenteinen hevonen, ystävällinen ja yhteistyöhaluinen. Mitä pidemmälle tammaa koulutin, sen selkeämmin kävi ilmi, että ne helpot perusjutut olivat Ellelle jo turhan helppoa peruskauraa, se nimittäin alkoi oikoa ihan sellaisissa asioissa kuin asetus ja taivutus, pysähdys.. Uudet haasteet ja haastavimmat liikkeet sen sijaan motivoivat Elleä erittäin paljon, ja tilanne on sama edelleen. Perusjutut ovat ruunikolle vähän plääh, tylsää, kun taas haastavammat tehtävät saavat sen innostumaan. Tämä nyt on pieni vika, etenkin, kun Elle kyllä tekee ne perusjututkin kunnolla, kunhan tammalta niitä pyytää.

Vaikka voimakkaat kiimat ovatkin asettaneet omat haasteensa, olemme Ellen kanssa menestyneet Grand Prix -radoilla. Nyt pidän vain sormia ja varpaita ristissä, että tamma tiinehtyy.

Luonne

Alun perin Elle oli vain Elle, mutta nimeen ilmestyi ajan myötä yksi i lisää. Yleensä Elle on edelleen pelkkä Elle, mutta kiimaisena, kiukutteleva, uhmaikäisen tasolle taantuvana kiukkukasana ruunikon kutsumanimi kuuluu muodossa Ellei. Kiimakierron rauhallisemmissa vaiheissa tamma käyttäytyy hyvin, liikkuu mielellään ja on hyvin yhteistyöhaluinen. Pienoinen kontrasti siihen kiimahirviöön, joka kiukuttelee, vinkuu, ei halua liikkua ja on muutenkin hankala. Elle tosin saa sen anteeksi, tamman kiimat ovat hankalat ja ilmeisen kivuliaat, jokusen kerran tammaa on tutkittu klinikallakin.

Yleensä korvat hörössä tallin ja pihapiirin menoa seuraava ranskattareni on peruspositiivinen, elämäänsä ja oloonsa tyytyväinen hevonen, jonka käsittelyssä ei ole ongelmia. Kaikkeen kavioiden puhdistuksesta klippaukseen samalla tyyneydellä suhtautuva Elle käyttäytyy juuri niin hyvin kuin aikuiselta, tapakasvatetulta hevoselta voi vain odottaa. Ruunikkoni ei ole moksiskaan sähköraspin äänestä, pesupaikan kaivoon valuvasta vedestä, korviensa tai nisiensä koskettelusta, eläinlääkärin tekemistä tutkimuksista, satulavyön kiristämisestä.. No, eiköhän asia tullut selväksi. Kiiman ollessa päällä tamma on hyvin kosketusherkkä, se vinkuu, näykkii ilmaa, kuopii, eikä selkeästi pidä mistään harjaamista kummemmasta.
Talutettaessa Elle käyttäytyy yhtä hyvin kuin muutenkin, ja samalla helppoudella sujuvat myös lastaus, purkaminen sekä matkustaminen. Nämä sujuvat myös kiimassa, tosin kiimaisena tamma saattaa ärtyä matkaseuraansa, myös ilman näkyvää syytä.

Elle on todella näyttävä, osaava kouluratsu, aina Grand Prix -luokissa pärjännyt. Sillä on erityisen hieno ravi ja hyvä kokoamiskyky, lisätyt askellajit ovat näyttävät. Vaikka tamma työskentelee mielellään, sillä on paha tapa laiskotella asetuksen ja taivutuksen suhteen, ellei ratsastaja ole hereillä. Samaten kulmissa ja pysähdyksissä Elle on mielellään vähän huolimaton. Sen sijaan vaativammat liikkeet useista peräkkäisistä laukanvaihdoista piaffeen saavat Ellen heräämään aivan eri tavalla ja antamaan itsestään ne kuuluisat sata prosenttia. Minusta on jotenkin huvittavaa, että perusasioissa, jotka kuitenkin ovat pohja aivan kaikelle, Elle haluaisi laiskotella, ja sitten kun ryhdytään tekemään niitä oikeasti haasteellisia juttuja, joista ei tule mitään ilman perusasioita, tamma löytää lisämotivaatiota.
Kun Elleä lempeästi muistuttaa, että myös alkuverryttelyt sekä simppelit tehtävät tulee ottaa tosissaan, tamma tuntuu toteavan ”okei!” ja työskentelee mielellään. Se on positiivinen, melko herkkä ja eteenpäinpyrkivä hevonen, kunhan sen moottorin saa hyrräämään. Elle on myös melko anteeksiantavainen, ratsastaja saa tehdä melko monta virhettä, ennen kuin Elle pysähtyy tai reagoi muuten hännän huiskintaa tai satunnaisia töksähtävämpiä askelia enempää.
Kiiman ollessa pahimmillaan Elle ei ole erityisen halukas liikkumaan, ohjasajo sujuu paremmin kuin ratsastus. Etenkin pohkeita tamma jopa kritisoi kiiman ollessa päällä, se saattaa vingahdella ja potkia vatsansa alle jo aivan perustehtäviä tehdessä. Tämä totta kai rajoittaa tamman liikuttamista.

Kilpailuissa Elle käyttäytyy kuten kotioloissakin. Se ei stressaa, ja se nauttii kameroista, joten etenkin näyttelyissä poseeraaminen on sen mieleen. Vaikka tammani onkin näyttävä, se ei kuitenkaan ole aivan niitä katseen kääntäviä, karismallaan koko tapahtumapaikan täyttäviä hevosia.

Teen jatkuvasti yhteistyötä luottoeläinlääkärini kanssa Ellen voimakkaiden kiimojen helpottamiseksi, ja nykyään tilanne on huomattavasti parempi kuin tamman nuoruusvuosina.

Sukutiedot

Jälkeläiset

03.07.2022 trak-t. Crane Swanheart i. Rocky-Horror SIN om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

05.01.2021 Yllätysapukädet ja ohjasajoa, kirjoittanut Eedla S.
Kurjenpesä ja Aino olivat hyvin tuttuja ja olinkin käynyt paikalla usein, niin valmentajana, maastoseurana kuin muuten vainkin ohikulkiessa. Soitin samalla seudulla liikkuessani Ainolle ja kysyin kelpaisiko tälle apukädet tallille ja sain vastaukseksi tervetulotoivotuksen sekä lupauksen keittää kahvit. Joimme Ainon kanssa kahvit kuulumisia vaihdellen ja juttelimme yleisesti hevosista sekä suunnitelmista. Aino ehdotti, että tekisin jotakin Ellen kanssa. Elle kaipaisi kevyttä liikuntaa, joten päädyimme ohjasajoon. Aino kertoi minulle tammasta sekä sen ongelmallisesta kiimahäiriöstä. Ainon kertoman mukaan nyt oli taas se aika, kun tamma esittelisi minulle sen kaikkein happamimman puolensa. Löydettyäni oikean karsinan ja sieltä tamman, otin narun ja talutin Ellen kiinni hoitopaikalle.
Tamma näykki ilmaa sekä näytti tyytymättömyyttään luimimalla. Annoin Ellen reaktioiden jäädä omaan arvoonsa ja otin harjan, jolla aloin rauhallisin pitkin vedoin käymään läpi ruskeaa karvaa. Pikkuhiljaa Ellekin rauhoittui ja malttoi jäädä paikoilleen. Harjasin Ellen huolella sekä osittain useampaankin kertaan ihan vain hyvän hetken ja rauhan säilyttämiseksi, samalla höpöttelin tammalle. Hakiessani varustehuoneesta Ellen suitset, ohjasajovyön sekä ajo-ohjat, tamma pisti jälleen korvat luimuun. Tästä piittaamatta asetin vyön Ellen selkään ja kiristin sen kiinni. Vyötä kiristäessä sain piiskamaisen iskun tamman hännästä ja naureskellen totesin tammalle ansainneeni sen ja antaisin myös itse taatusti samalla mitalla samassa tilanteessa. Suitsiminen sujui rauhallisesti ja ilman suuria haasteita. Kiinnitin vielä ohjat paikoilleen ja lähdimme kohti kenttää.
Ohjasajo itsessään sujui tamman kanssa hyvin tavanomaisesti. Alkuun Elle liikkui tahmeasti ja pyrki pysähtelemään, mutta innostuttuaan tehtävistä tamman liike oli kaunista ja se liikkui melko hyvin omalla moottorillaan. Keskityimme perustekemiseen, jumppasimme paljon siirtymisiä sekä teimme harjoitusta, jossa Ellen piti asettua ympyrällä ja sen jälkeen suoristin sen suoralle uralle. Elle hakeutui hyvään muotoon ja tehtävien jälkeen kävelin Ellen kanssa pitkät loppukäynnit ennen talliin palaamista.
Tallissa palasimme hoitopaikalle, jossa yhteisymmärryksemme toimi jo paljon paremmin. Riisuin Ellen varusteista. Hiljaa höpötellen palkkasin tamman muutamalla porkkanan palasella ennen kuin kiinnitin riimuun narun ja irrotin sen kaksipuoleisesta kiinnityksestä. Vein Ellen Ainon pyynnöstä ulos ja vapautin tamman nauttimaan tarhaan päiväheinistään. Katselin hetken tammaa ennen kuin jatkoin seuraaviin askareisiin.

25.01.2021 Hankitreenailua, kirjoittanut Eedla S.
Aino ehdotti, että jatkaisin tänään Ellen kanssa. Viimeksi vastassani oli melkoinen hapannaama, mutta nyt olisi luultavasti täysin toinen ääni kellossa. Hain tamman tarhassa ja yllätyin sen kävellessä portille vastaan höristen. Kävelimme talliin ja kieltämättä hieman epäilin joko Ainon vaihtaneen hevosen toiseen tai itse erehtyneeni, sillä niin erilaisella ilmeellä ja erilainen hevonen minulla oli vastassa. Viime kerran tapaan otimme hoitotoimenpiteet pitkän kaavan mukaan. Nautin tamman seurasta ja kertoilin sille taroinoita sekä siitä, kuinka hieno se oli. Hain varustehuoneesta Ellen satulan ja suitset. Varustin tamman, puin itselleni kypärän ja talutin tamman ulos. Tällä kertaa emme suunnannetkaan tietämme kentälle vaan nousin selkään oven edessä. Aino oli vinkannut, että vähän matkan päässä olisi hyvä pieni pelto, jota käyttää välillä harjoitteluun. Viime päivien lumisateiden jälkeen nyt olisi hyvä hetki hankitreenille.
Pitkin ohjin ja rennoin mielin kävelimme pellolle. Herättelin tammaa avuille ja aloitin hankijumpan käynti-ravisiirtymillä sekä myötä- ja vasta-asetuksilla. Elle oli hieman hidas avuille ja alkuun yrittikin tehdä asioita vähän sinnepäin. Kun vaadin tammalta nopeampaa vastausta apuihini sekä kunnollisia suorituksia, alkoi Elle pikkuhiljaa suorittaa omalla tasollaan. Siirryimme työskentelyn laadun parantuessa raviin, jossa teimme erikokoisia ympyröitä sekä kaarevia uria. Tarkoituksena oli verryttää ja taivuttaa Ellen molempiin suuntiin tasapuolisesti sekä saada tamma käyttämään itseään hangessa tehokkaasti. Ravityöskentelyn jälkeen nostin laukan ja yllätyin, kun Elle olisi mielellään usvattanut menemään niin lujaa kuin pääsisi. Laukkasimme muutaman kerran pellon ympäri molempiin suuntiin hieman kovempaa, jonka jälkeen pyysin Elleä kokoamaan laukkaa ja teimme laukassa kahdeksikkoa laukanvaihdolla. Loppuun jatkoimme vielä ravissa hieman väistöjä sekä annoin Ellen kävellä hangessa pitkin ohjin ennen kuin lähdimme palaamaan kohti tallia.
Aino tuli juttelemaan, kun hoidin Elleä pois. Kerroin hankitreenistämme sekä ihmettelin tamman muodonmuutosta viime kerrasta. Aino kertoi Ellen olevan yleensä tämä kultainen pieni ruunikko, eikä se kiukkuinen matami, johon olin tutustunut. Vein Ellen ulos jatkamaan tarhaustaan juottamisen jälkeen ja näin sen painuvan suoraa piehtaroimaan. Tamma taisi pitää lumesta.

23.01.2021 Oripohdintaa sekä tiinehtymisjännitystä
Ellen ensimmäinen varsa on melkein konkretian tasolla; jahka saan orin valittua ja Ellen kiimakierto on sopivassa vaiheessa (kiimapiikin avittamana, jos ei muuten), tamma siemennetään Olen henkisesti varautunut pitkään prosessiin, useisiin yrityksiin ja tyhjiin ultratuloksiin, pahimmillaan siihen, ettei tamma tiinehdy ollenkaan. Niinkin käy joskus.
Tällä hetkellä vahvin sulhasehdokas on oma arabiorini. En odota yhdistelmästä GP-ratsua, haen arabista vähän jaloutta, herkkyyttä ja muita rodun hyviä ominaisuuksia. Hetkellinen tasonotkahdus - johan on ikävä ilmaus! - on pieni murhe ja hinta siitä, mitä arabiveri toivon mukaan varsaan sekä tuleviin sukupolviin jättää.

Kunhan Elle vain tiinehtyy ensin. Ja pidemmälle ajateltuna varsoo elävän, terveen varsan.

02.08.2022 Elävä varsa, vihdoin ja viimein
Monta itkua, yritystä, unetonta yötä ja luovuttamista myöhemmin Elle sai viimein varsan. Toista en taida edes yrittää, loppuviimeksi koko touhu taisi stressata niin minua kuin hevosta turhankin kanssa.
Ori vaihtui matkan varrella monet kerrat, kunnes Elle lopulta tiinehtyi – ja pysyi tiineenä. Pidätin hengitystäni miltei koko kantoajan sekä varsan ensimmäiset elinviikot, en oikein uskaltanut uskoa elävää, tervettä varsaa todeksi. Kaiken päälle pikkuinen oli tamma! Kaikeksi onneksi varsominen sujui kuin oppikirjoissa, varsa löysi nisälle, varsapien, jälkeisten tai minkään kanssa ei ollut ongelmia.. Hankalan tiinehtymisen jälkeen kaikki sujui kuin tanssi.

Niin Elle kuin varsansa, Swanheart eli Anar, voivat erinomaisesti. Toivon mukaan kummankaan tamman elämään ei mahdu tämän enempää haasteita tai vastoinkäymisiä!

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen