Kurjenpesä

Sarles "Salli"

Perustiedot

Meriitit

© Kurjenpesä

Tausta

Sarles on nettihuutokauppaostos. Minua ei pitäisi päästää yhteenkään nettihuutokauppaan, tai millekään hevospalstalle, tai.. minnekään. Laput silmillä kotipihan ulkopuolella.
Joka tapauksessa, Sarles oli myytävänä ruotsalaisessa huutokaupassa. Energisen, iloisen ja vähän hölmön oloinen tamma näytti saman tien juuri minun oloiseltani ihastuttavalta pikku pöljäkkeeltä. Päätös oli ehkä vähän turhankin emotionaalinen, eihän Mankin lopettamisesta ollut pitkäkään aika. Niin vain minä aloin huutaa Sarlesia itselleni, ja siinä tarjoustani kytätessäni tutustuin samalla tamman sukuun ja kilpanäyttöihin. Nuorten luokissa kohtalaisen hyvää tulosta tehnyt (lähes järjestään nollaratoja, jokunen sijoitus), nyt jo 140cm radoilla jokusen tuloksen tehnyt aikuinen tamma. Perushyvät liikkeet, eivät mitenkään erityiset, takaosa kyllä työnsi todella hyvin; erittäinkin kehityskelpoinen. Jalostettavat liikkeet, kuiski pieni ääni päässäni. Perushyvä suku, samoja nimiä kuin hyvin monella estehannoverilla, ei mitään ihmeellistä, isä – emänisä -yhdistelmäkin oli aika tavanomainen, joskin toimivaksi havaittu.

Onnekseni huutokaupassa oli hevosia, jotka kiinnostivat muita ostajia enemmän kuin Sarles. Sain huudettua tamman itselleni halvemmalla kuin mihin olin hetken huumassa varautunut, oikeastaan hieman alle markkinahinnan. (Myöhemmin luin uutisista, miten muutamaa varsaa ja siitostammaa lukuun ottamatta koko huutokaupan hintataso oli jäänyt odotuksia alhaisemmaksi.) Sarles matkasi Ruotsista Suomeen ja päätyi pian tutuksi tulleelle helsinkiläisratsastajalle, joka on ennenkin ratsastanut ja kisannut estehevosiani.

Luonne

Iloinen, positiivinen hupsu. Hieman huoleton jaloistaan, ja vähän kyllä kaikesta muustakin. Tamman päätä eivät mitkään huolet tai murheet paina, kaikki on aina hyvin ja virheetkin ovat iloisia pikku sattumuksia, joista voi ottaa opikseen, tai ihan vain jättää kokonaan huomiotta. Sallin jos kenen lasi on alati puoliksi täynnä!

Huoletonna eteenpäin hölkkäävä Salli ei muistuta vähimmässäkään määrin vakavasti tai edes puolivakavasti otettavaa esteratsua. Eikä kyllä kouluratsuakaan. Ruunikko tekee kaikki helppo A:n jutut perushyvin ja siististi, mutta ei tästä kyllä mitään kouluratsua saisi. Salli kun on liian.. no, huoleton sellaiseen. Mikään ei ole ihan niin justiinsa! Tunne on aika vinha; hevonen periaatteessa tekee kaiken pyydetyn reagoiden täsmälleen oikeaan aikaan, ja silti homma on vähän sinne päin. Samalla kuitenkin tuntuu, ettei tamma tahallaan luistele helpoimman kautta, se vain on aika suurpiirteinen tyyppi. Hirveän kiltti sekä miellyttämisenhaluinen, tuhottoman kärsivällinen, loputtoman optimistinen. Niistä kaikki pisteet Sallille!
Salli on myös rohkea, utelias ja varmajalkainen, sen tasapaino ei horju tiukimmissakaan kurveissa. Jaloistaan se sen sijaan on iloisen huoleton, joskus melkein välinpitämätön, ja pahimmillaan tamma ottaa puomeja sieltä sun täältä kun ei viitsi nostella kinttujaan kunnolla. Tämähän on täysin kykenevä tekemään puhtaita 140cm ratoja erittäin kilpailukykyisellä ajalla. Toisinaan Salli taitaa kuitenkin lähteä enemmän nautiskelemaan tunnelmasta kuin tekemään rataa tosissaan, ainakin jalkatekniikasta päätellen. Ne koivetkin kyllä nousevat nopsaan ja tarpeeksi ylös, jos arvon hupsun vain saa työmoodiin. Aina ei saa. Minua tietenkin hirvittää joka ikinen kolahdus, vaikka tamma itse ei ole ikinä moksiskaan, sen jalat eivät turvota tai arista eikä yhdessäkään (vuosi)tarkastuksessa koskaan ole löytynyt mitään.
Kun kaikki menee nappiin, Salli tekee 160cm suoritusta 140cm radalla. Ruunikon kapasiteetti loppuu valitettavasti kesken, tai näin sen esteratsastaja asian minulle ilmaisi. Tammalla olisi (hyvinä päivinään) tekniikka, laukka, kisapää, kaikki kunnossa isompiakin ratoja varten, vaan kun kapasiteetti loppuu se loppuu. Ehkä jälkikasvu sitten. Salli tekee nyt ne yleisöä ihastuttavat ja kauhistuttavat tekniset pikkuihmeensä kansallisilla 140cm radoilla kansallisten 160cm World Cup -luokkien sijaan, ja on siinä välissä koulutätiomistajansa hyvän mielen humputtelumaastoratsu.

Hyvän mielen hevonenhan tämä on muutenkin, aina iloinen ja hymyileväinen, seurallinen ja lempeä. Salli on aivan ihastunut Kurjenpesän poneihin, erityisesti shetlanninponeihin. Ilmeisesti matalajalkaisemmat lajitoverit ovat jotenkin hauskoja. Ihan kaikki matkustamisesta raspaukseen, loimituksesta madotukseen ja niin edelleen menee ihanan helpolla rutiinilla, Salli nostelee jalkansa, avaa suunsa, siirtää takamuksensa ja niin edelleen nätisti kertapyynnöstä. No, kengitettäessä se vähän roikottelee jalkojaan sen sijaan, että kantaisi ne kunnolla itse, mutta tähänkin ratkaisuna on jalkateline. Niin minä kuin kaikki muutkin hupsukan kanssa työskentelevät olemme täysin ihastuksissamme - miten hyväntuulinen, soma pieni haliponi hevonen voikaan olla!

Sukutiedot

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen