Kurjenpesä

Everholt Santa Muerte "Muura"

Perustiedot

Meriitit

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Muura(kin) on tilausvarsa tutulta irlantilaiskasvattajalta. Tämän hevosen kohdalla löysin ensin isäorin, ihastuin ja vakuutuin orin suorituksista sekä suvusta, ja aloin puolitosissani tiedustella varsan mahdollisuutta. Everholtista näytettiin vihreää valoa, tilausvarsan emäkin löytyi pienen tutkimusmatkailun jälkeen samasta tallista. Tamma tiinehtyi kerrasta, ja jäin jännittyneenä odottelemaan tulevaa varsaa. Onneksemme kaikki sujui hyvin koko kantoajan, varsominenkin oli kuulemma kuin oppikirjatapaus.

Vaikkei Muurasta kasvanutkaan mitään kolossia, ihan tavanomaisen kokoinen puoliverinen, se oli varsana melko kookas ja roteva, erittäin ryhdikäs. No, ei ole enää.. Varsalaitumen pirteä pukkilaukkailija on iän myötä muuttunut harvinaisen rauhalliseksi sekä suoraan sanottuna uneliaaksi yksilöksi, jonka löytää lähes kymmenellä kerralla kymmenestä torkkumasta huuli pitkällä. Ryhtikin on madaltunut tässä vuosien mittaan, kunnon edustusrakennekuvasta, jossa hevonen on ryhdikäs, valpas ja edustava, saa vain haaveilla. Muura ei herää eikä poseeraa kameralle.
Kaikeksi onneksi ruunikko herää kuin taikaiskusta, kun sen selkään nousee. Minä sain kuin sainkin Everholtista hartaasti toivomani kauniin (Muura on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla!), kapasiteetikkaan, komealiikkeisen kouluratsun, jonka kanssa kelpaa kiertää GP-ratoja.

Toivottavasti Muura periyttää parhaita puoliaan myös jälkeläisilleen.

Luonne

Mikäli Muuran näkee ilman ratsastajaa, tamma todennäköisesti nukkuu. Irlanninostoksellani tuntuu olevan jatkuvaa univajetta tai ainakin halu vetää muumityyliset talviunet (joskin ympärivuotisina vedettyinä). Hereillä ollessaankin Muura nuokkuu puolinukuksissa reagoimatta ympäristöönsä järin suuresti, tekee tasan sen mitä ihminen pyytää, ei muuta. Hän nukkuu.

Uneliaisuutensa lisäksi, tai kenties siitä johtuen, Muura on hyvin rauhallinen. Ainoastaan kosketukset, vähän vaativat pyynnöt nostaa jalka, siirtää takamusta ja niin edelleen herättävät Muuran, pelkkä ääni ei riitä. Olen kerran kompastunut kissaan ja kaatunut päin Muuran karsinan ovea ja siitä edelleen loimien kanssa lattialle, eikä tamma edes hätkähtänyt. Lauhkeutensa sekä kestokauneusuniensa vuoksi holsteinini sopii aloittelevankin hevosihmisen hoidettavaksi. Muuran kaltaisen, mistään kiinnostumattoman, tasan tarkkaan yhdessä asennossa torkkuvan hevosen kanssa on helppo opetella pilkuntarkkaa pintelinkäärintää, klippausta, verinäytteen ottamista.. Mitä tahansa. Ainoastaan kavioiden puhdistaminen, kengitys sekä kaikki hevosen suun avaamista vaativa saattavat olla haasteellisia, mikäli hoitaja ei raaski tuuppia tammaa tarpeeksi määrätietoisesti hereille. Muura kyllä nostaa jalkansa ja avaa suunsa, joskin uinahtaa herkästi uudestaan ja nojailee herkästi kengittäjäparkaan. (Ja kyllä, Muura on ihan terve, olen tutkituttanut tamman pariinkin otteeseen.)
Hyvin laiskasti, pitkin ja raaaaaauhallisin askelin kaukana taluttajansa perässä kävelevä Muura lienee tallini hitain talutettava. Lyhytkin matka kestää jopa triplasti sen mitä vähän asiallisempaa vauhtia kävelevän hevosen kanssa! Ainakin Muura on rauhallinen, aina hyväkäytöksinen, se hevonen, joka ei tasan tarkkaan jyrää ketään edes vahingossa.

Saadessaan ratsastajan selkäänsä Muura kokee ihmeheräämisen. Ruunikko muuttuu kuin sormia napsauttaen ryhdikkääksi, valppaaksi hevoseksi, jonka kävelyvauhdissa tai vauhdissa ylipäätään ei ole mitään vikaa. Muura on kyllä edelleen rauhallisen lauhkea, sellainen Muumimammamaisen ymmärtäväinen ja lempeä, aloittelijatkin kiltisti selässään kantava kullanmuru. Kaikkein onnellisimmillaan holsteinini on kuitenkin haastavien koulutehtävien parissa saadessaan laittaa osaamisensa kunnolla peliin. En ymmärrä tätä tammaa, mutta toisaalta; ennemmin hereillä töissä kuin tallissa, jos jokin valinta on tehtävä.
GP-tason kouluratsuna Muura osaa kaiken, mitä moderneissa kouluratsastusluokissa vaaditaan. Erityisen hyvin ruunikko hallitsee kaikki lisäykset sekä piaffen, samaten siirtymisten keveydestä ja pehmeydestä hevoseni kerää kiitosta. Mikään liike ei tuota isommin ongelmia, ja välillä tuntuu, että ratsuni suhtautuu liikkeiden korrektiuteen vielä minuakin tiukkapipoisemmin! Mikäli Muuran haluaa liikkuvan kunnolla itsensä kantaen, takaosa aktiivisesti työntäen ja jokainen liike pilkulleen oikein tehtynä, on ratsastettava sen mukaisesti. Muura ei ota nokkiinsa osaamattomasta tai edes suoranaisen rumasta ratsastamisesta, mutta eipä tamma kyllä ihmeempiä teekään ilman oikeaoppista apujen käyttöä. Hölkkääminen nyt menee puolivillaisillakin avuilla, avotaivutuksesta saa vain haaveilla, jos ei osaa sellaista oikeasti ratsastaa. Muura ei arvaile eikä auta.
Ihastuttavan työteliäänä, energisenä, eteenpäinpyrkivänä hevosena holsteinini suorittaa kaikki saamansa tehtävät ilomielin, aivan kuin hymyillen. Olipa kyseessä maastoretki tai koulutreeni, Muura on se miellyttävä luottoratsu, kenen tahansa kanssa työskentelevä ihanuus. Jolla on muuten mielettömän liikkeet, pitkät, ilmavat ja elastiset, silti hirvittävän helpot, pehmeät istua. Saatan ehkä vähän leuhkia sillä, millaiset liikkeet pikku unimurmelillani on.

Lastaustilanteet sujuvat hitaasti, joskin vaivattomasti. Muura menee kyllä kyytiin (ei lähettämällä, tamma vain seisahtaa paikoilleen ja jää siihen, jos sitä ei kisko) jokaiseen traileriin ja rekkaan. Kävelyvauhti vain on tuskastuttavan hidas. Matkan ajan ruunikko torkkuu tai syö, eikä ole kovin kiinnostunut matkaseurasta tai sen puutteesta.
Vieraissa paikoissa aivan yhtä unelias hevoseni on ainakin helppo hoidokki, se hevonen, jonka riimunnarun uskaltaa työntää kenen tahansa käteen. Mitäpä Muura tekisi, hyvä kun jaksaa silmänsä avata. Verryttelyissä tamma kuitenkin kasaa itsensä, aivan kuin se jotenkin yllättyisi ja ilahtuisi joka ikinen kerta, kun matka vieraaseen paikkaan tarkoittaa jonkin sortin työntekoa. Mitään voitontahtoa tai kilpaviettiä Muuralta ei kyllä löydy, eikä ruunikko ole suoranaisen karismaattinen. Kaunis kyllä, sekä ehdottoman hyväntuulinen suorittaja.

Paitsi näyttelyissä. On yhtä tuskaa koettaa saada Muurasta esiin kunnolliset käynti- ja raviliikkeet.

Sukutiedot

Jälkeläiset

03.04.2019 holst-t. Crane Saintly Sins i. Sad Sorrow PB om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

07.03.2019 Tammavarsa
Muuran ensimmäinen varsa oli kaikin puolin aikainen tapaus; maaliskuussa alussa, jokunen päivä ennen laskettua aikaa, aamuyöllä syntynyt. Mikään ei ollut viitannut varsomisen olevan lähellä, kun hevoset otettiin yöksi sisälle. Ilmeisesti Muura oli niitä hevosia, jotka antoivat merkit lähestyvästä varsomisesta juuri ennen kuin se tapahtui. Eli kaikkien nukkuessa. Onneksi varsomiskarsinassa oli, ja on toki edelleen, kamera, jota heräsin tunnin välein katsomaan. Mustat silmänaluseni kertovat omaa kieltään tästä tunnollisesta, herätyskellon tahdittamasta yöheräilystä.. Uni tosin katosi saman tien tajutessani Muuran ponnistavan. Varsominen sujui kuitenkin hyvin, ilman apuja, eikä tuore emä sen enempää kuin vastasyntynyt tammavarsakaan tarvinnut apua. Molemmat olivat nopeasti pystyssä, pikkuinen puhtaana kalvoista ja nisällä. Yksi nopeimmin pystyyn nousseista ja vieläpä pystyssä pysyneistä kasvateistani! Muura ei tunnu tätä tuoretta äitiyttään stressaavan, se antoi minun tulla karsinaan kaikessa rauhassa, hörähti vähän, antoi rapsutella itseään ja varsaansa. Varsakin suhtautui minuun alun pienen varauksen jälkeen ennemmin uteliaasti kuin arastellen. Kaunis (siinä määrin kuin vastasyntynyt, mittasuhteiltaan hullunkurinen hevosenalku nyt voi olla), suurikokoinen tammavarsa.

Aamuyö kului kameraa katsellessa. Varsapiki tuli kuten pitikin, eikä emällä tai varsalla ollut muutenkaan mitään hätää. Työntekijöitäni odotti aamutallissa ihana yllätys – siis varsa, pieni ja pirteä, ei poissaolollaan loistava työnantaja. Toivottavasti.

05.07.2019 Kouluvalmennus, valmensi Chaorita von Hellgren (Chao)
Seurasin ensin Ainon ja Muuran itsenäistä lämmittelyä kentän laidalla ja muodostin samalla mielipiteitä ratsukon heikkouksista. Sillä niihin tahtoisin takertua tässä valmennuksessa. Niinpä astuin esiin opettajan piilostani ja ryhdyin karjumaan ohjeita.

Ensi töikseni takerruin tamman suoruuteen, koskaan ei voi olla liian suora. Niinpä aloitimme valmennuksen ihan muutamilla perusharjoituksilla: neljä askelta suoraan, neljä askelta pohkeenväistöä sisäänpäin. Toistetaan neljästi jokaisella pitkällä sivulla, ja molempiin suuntiin. Ohjeistin Ainoa vähentämään painetta edessä, Muuran ei saa antaa nojata kuolaimeen, sen pitää GP tasolla jo jaksaa kantaa itse itsensä. Tasainen, kevyt tuntuma edestä riittää, jalat tekevät loput.

Suoristelun lisäksi aktivoimme takaosaa laukannoistoilla, jotka tehtiin ympyrällä. Noston jälkeen haettiin muutama askel reipasta harjoituslaukkaa, jossa tamma liikkuu selvästi eteen. Sen jälkeen huolellinen siirtyminen käyntiin, muutama hyvä, etenevä askel käynnissä ja uusi nosto. Muurakin heräili töihin ympyrätyöskentelyn yhteydessä ja ratsukko näytti oman tasonsa ratsukolta. Jatkoimme laukkaa ympyrällä ja teimme lisää aktivointi- ja suoristusharjoituksia asettamalla ensin ratsua hieman ulos, sen jälkeen ”heitättämällä” hieman takaosaa ulos, pyrkien saamaan koko rungon täydelliseen hallintaamme. Rintakehäni paisui ylpeydestä kun näin miten jotain kliksahti kohdalleen näiden molempien päissä. Olin onnistunut.

Kotiläksyksi annoin ratsukolle jatkaa suoristamisharjoituksia itsenäisesti, koska ilman suoraa hevosten, meillä on allamme banaani. Ja banaanilla ratsastus on vaikeaa – jopa GP-tason banaanilla. Kaiken kaikkiaan ratsukko näyttää nauttivan toisistaan ja toistensa kanssa työskentelystä ja on ollut suoranainen ilo valmentaa tätä ratsukkoa. Toivottavasti tulen näkemään kisakentän reunalta näiden kahden suorituksia vielä monen monta kertaa.

13.01.2021 Arkisia pohdintoja
Tarhassaan nuokkuva Muura lienee hyvin tyytyväinen elämäänsä. Ainakin tamma on kovin levollisen oloinen (silloin kun se ei torku) aina, kun sitä käsittelee. Kuulemma ratsastaja selässään Muura kokee edelleen tuttuja ihmeheräämisiään, enkä epäile Annikan sanaa ollenkaan. (Viime aikoina Muuran liikutus on ollut osa Annikan työtehtäviä, kun olen itse keskittynyt kasvaneeseen kilpailuikäisten hevosten määrään.)

Irlantilaisrouvani varalle on jokunen suunnitelma. Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu, ainakin yksi varsa lisää.. Mitään aikatauluja en ole asettanut, arjessani kun on niin monta liikkuvaa osasta, eikä Muurakaan ole niin iäkäs, että tässä pitäisi kiikuttaa hevosta näytille tai oriasemalle kelloa tai edes kalenteria vastaan juosten. Eivätkä laatuarvostelut tietenkään mikään pakko ole, mutta mielelläni haen arvion ja palkinnon hevoselleni – ja epäilemättä Muuran kasvattajiakin ilahduttaa, mikäli Muura palkitaan. Enkä näe mitään estettä sille, etteikö näin korrektirakenteista GP-ratsua palkittaisi! Olkoonkin, ettei tuo tarhassaan huuli pitkällä torkkuva hevonen näytä tippaakaan ensimmäisen palkinnon kantakirjatammalta, saati Grand Prix -luokkia voittaneelta entiseltä kilparatsulta. Onneksi Tilly on enemmän hereillä kuin ympärivuotisia horrosnokosia havitteleva emänsä..

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen