Kurjenpesä

Runon Viuhtiainen "Viuhti"

Perustiedot

Meriitit

© KKJ

Tausta

Viuhtiaisella on niin soma nimi, että saa nähdä, millaisia sokerisen suloisia nimiä minä tamman varsoille keksinkään!

Luonne

Viuhtiainen ei missään nimessä ole ruma, se on yllättävänkin korrektirakenteinen tamma (joskin jaloistaan aika ohutsäärinen ja hentoluinen). Raukkariepu vain on olemukseltaan niin vaatimaton, luonteeltaankin vähän tapettiin sulautuva syrjään vetäytyjä, että jotenkin sopusuhtaisen kokonaisuuden, ylös kiinnittyneen kaulan hyvine ylälinjoineen, hyvät jalka-asennot vain ohittaa. Sitä näkee matalanpuoleisen ryhdin, vähän epäluuloisen perusilmeen, ei hyviä ominaisuuksia sen enempää kuin huonojakaan. Viuhti-raasu on juuri se hevonen, jonka ohi katse vain pyyhkäisee, erityisesti jos tamma on vaikkapa osa laidunporukkaa. Yksi tavisrautias muiden seassa.

Oikeastihan tässä(kin) on mitä ihanin hevonen, kunhan Viuhtiin vain tutustuu. Tamma lämpenee hitaasti ottaen kuitenkin uudet tuttavuudet lopulta avosylin vastaan. Myönnän minua jännittäneen, kuinka tämmöinen hevonen sopii melko suureksi paisuneeseen, vilkkaaseen tallikokonaisuuteen, mutta Viuhti oikein yllätti minut! Raudikko ei tunnu kaipaavan pienempään talliin, muihin hevosiin se on tutustunut huomattavasti nopeammin mitä uusiin ihmisiin, ja Viuhdilla olikin jo ensimmäisten viikkojen jälkeen parikin rapsuttelukaveria. Vahvojen persoonien seurassa suomineito kyllä vetäytyy kuoreensa liueten takavasemmalle hyvin nopeasti (Sillinmokoma varmasti pompottelisi Viuhti-raasua minkä kerkeäisi, mikäli tarhaisivat lähekkäin).
Oudonkin ihmisen seurassa Viuhti käyttäytyy nätisti, kaikki kontaktin ottaminen vain jää pois. Tamma seisoo paikoillaan ilmeettömänä, nostaa kyllä jalkansa, avaa suunsa ja niin edelleen, muttei tunnu olevan mistään mitään mieltä. Tuttu hoitaja saa todistaa Viuhdin irvistelevän matolääkkeelle sekä oikein tarjoavan päätään vesipesua varten, toivovan harjan viipyvän lavoilla ja kainaloissa vähän pidempään, kun se tuntuu kivalta. Kengittäjäkin saa vähän varovaisia pusuja, kunhan sinunkaupat on tehty; Viuhti tuntuu tykkäävän kengitettävä olosta ihan tosissaan. Ymmärrettävää kyllä, mani- ja pedikyyrit ovat itsensä hemmottelemista.
Ihmisen tahdissa kulkeva Viuhti ei lähde säikähtäessäänkään kovin kauas taluttajastaan, ellei taluttaja ole kovin vieras. Silloin tamma säntää jonkun tutun hevoskaverin luo tai karsinalleen, kumpi nyt on lähempänä. Matkustamiseen Viuhti kaipaa vähän henkistä tukea, tutussa seurassa raudikko itsekin rentoutuu syömään heiniään. Yksinään tamma lähinnä pälyilee ympärilleen, korkeintaan närppii heiniään, on selkeän levoton vaikkei isommin steppaa, kuovi tai potki seiniä. Elekielessä tapahtuvan muutoksen kuitenkin huomaa.

Liitokaviota Viuhdista ei saa, vaikka selässä olisi kuinka tuttu ihminen. Tamman liike on luonnostaan vähän matalaa ja lyhyttä, ei kuitenkaan siinä määrin, että sille annettaisiin kutosta liikkeistä. Viuhti liikkuu joka askellajissa turvallisen tasaisen seiskan arvoisesti, parhaina valtteinaan tahdikkuus sekä tasaisuus. Etenkin käynnissä Viuhti voisi venyä vähän enemmän, ravissa ja laukassa askel venyy selkeästi paremmin. Hyppääjänäkään tamma ei ole kaksinen, ensinnäkin reppana vähän arastelee koko touhua ja toisekseen ponnistuspaikat ovat aivan hakusessa. Hyppytekniikka on turvallisen tavanomainen, ei hyvä eikä huono.
Uuden ratsastajan alla Viuhdin syrjään vetäytyvä persoona näkyy paremmin kuin hevosseurassa. Tamma käpertyy nopeasti kuoreensa, on vähän hidas pohkeelle, tekee kyllä kaiken pyydetyn mutta pienellä viiveellä, kaikin puolin minimipanoksella. Asetus saattaa jäädä vaillinaiseksi taipumisesta puhumattakaan, eikä suoristuminenkaan välttämättä mene aivan loppuun saakka. Pohkeenväistössä takaosaa jää helposti laahaamaan, liikkumisesta puuttuu ponnekkuutta. Viuhti on paikalla olematta kuitenkaan kunnolla läsnä.
Tuttu ratsastaja saa Viuhdin ulos kuorestaan, tekemään töitä ihan kunnolla. Mitään säväyttävää katseenkääntäjää tästä hevosesta ei saa edes kotikentällä, saati sitten kisoissa, mutta ainakin Viuhdin saa oikeasti läsnäolevaksi, omaksi ihanan yritteliääksi itsekseen.

En ole varma, jännittääkö Viuhti esiintymistä vai saako kaikki se huomio tamman vain tuntemaan olonsa epämukavaksi, kiusaantuneeksi. Kokemuksen, rutiinin sekä oman keskinäisen (luottamus)suhteemme kehittyessä kouluratsastuskilpailuiden sekä näyttelykehien kiertäminen on muuttunut Viuhdillekin vähän neutraalimmaksi kokemukseksi, mutta taidan kyllä kisaeläköittää tamman varhaisessa vaiheessa, pitää sen vain hyvänä harrastehevosena.

Sukutiedot

Jälkeläiset

Kilpailutulokset

Runon Viuhtiainen kilpailee porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy tamman VH-profiilista.

VSR Cupit 0 sijoitusta joista 0 voittoa

Päiväkirja & valmennukset

20.09.2018 Hieno varsasyksy, kirjoittanut kasvattaja
Meille syntyi elo-syyskuun vaihteessa liuta varsoja ja niiden kanssa onkin pitänyt nyt kiirettä. Innostun aina jostain syystä astuttamaan kaikki tammat yhdellä kertaa, ja niinpä talliväellä on ollut kädet täynnä, kun kymmenestä varsasta peräti kahdeksan jäi suunnitellusti kotitallille. No, on näissä joukkovarsomissa sentään se hyvä puoli, että kun isommat varsaryppäät syntyvät pari kertaa vuodessa, eikä jatkuvasti ripotellen, välillä on niitäkin kausia, kun saa keskittyä lähinnä normiarjen klaaraamiseen.

Koska meillä oli tallillinen varsoja, lähdin peräti viiden varsan ja useamman hevosenhoitajan kanssa syyskuun suomenhevosten varsa-arvostelutilaisuuteen. Mukaan lähtivät 2-vuotiaat Pihka ja Urmas sekä 3-vuotiaaksi kääntyneet Aarre, Marie ja Viuhti. Nuorikkomme esiintyivät aivan poikkeuksellisen mallikkaasti, sillä lähdimme kotiin melkoisen palkintorivin kanssa! Pihka palkittiin SV-II palkinnolla, kun kaikki muut saivat ykköspalkinnot. Pihkaa selvästi jännitti ympärillä oleva hälinä, sillä se sai käytöksestä rakennearvostelussa vain 2/10 pistettä. Rakenteesta, suvusta ja muusta käytöksestä se sai ihan hyvät pisteet, jotka sentään vähän tasoittivat muuten mönkään mennyttä rakennearvostelua.

Yksi varsa joka loisti omistamme ylitse muiden, oli pienen pieni Marie. Se sai toiseksi parhaimmat pisteet 3-vuotiaiden luokassa, jääden alle yhden pisteen päähän tilaisuuden parhaasta 3-vuotiaasta.

Ensi kerralla mukaan lähtevät Eino, Vanessa ja Hurma, jotka saivat tällä kertaa jäädä vielä kotiin kasvamaan.

11.03.2023 Tervetullutta talliapua, kirjoittanut Mari H.
Saavuin tänään Kurjenpesään auttelemaan tallihommissa usean yllättävän sairastumisen takia. Tallin omistaja Aino oli minua vastassa kaartaessani tallin pihaan. Apua kuulemma tarvittaisiin tänään erityisesti hevosten liikuttamisessa ja tarhojakin voisi käydä siistimässä. Joten ei muutakuin tuumasta toimeen, talikko käteen ja tarhojen siivoukseen.
Eräässä tarhassa vastassa oli kaksi suomenhevostammaa, joista toinen kulki perässäni koko siivousession ajan ja yritti parhaan taitonsa mukaan "auttaa". Kun kolmannen kerran nostin kaadettuja kottikärryjä, päätin siirtää ne tarhan ulkopuolelle ja kiltisti kävellä jokaisen talikollisen porttien ulkopuolelle. Toinen tamma sen sijaan vetäytyi katokseen ja tutkaili toimiani hieman epäluuloisen näköisenä. Juuri kun olin saanut kyseisen tarhan valmiiksi, Aino ilmestyi portille.
"Hei, haluaisitko käydä tekemässä Viuhtin kanssa jotain? Sillä piti olla tänään treenipäivä, mutta ihan mikä vain liike tekisi sille hyvää."
"Toki!" Vastasin epäröimättä. "Kukas näistä on Viuhti?"
"Se on tuo katoksessa oleva." Aino sanoi samalla osoittaen tammaa, joka kurkisteli oviaukosta. Oman nimen kuullessaan sen ilme oli hetkellisesti terävöitynyt.
"Kaikki tavarat on nimettyjä, joten löydät varmaan kaiken tarvittavan satulahuoneesta! Huikkaa jos tarvit apua." Aino vielä jatkoi ennen kun jatkoi matkaansa.
Katselimme hetken hieman epäröiden Viuhtin kanssa toisiamme, mietin lähtisikö se edes kanssani mihinkään. Olin jo ottanut tehtävän vastaan, joten lähdin viemään kottikärryt ja talikon pois ja kävin hakemassa tallista riimunnarun.

Sain tamman ongelmitta talliin, vaikka sen olemus hieman kielikin siitä etten todellakaan ollut sen lempi-ihminen. Kiltisti se silti seisoi koko hoitotoimenpiteiden ajan, antoi puhdistaa kaviot ja varustaminenkin sujui ongelmitta. Päätin että maastoilu voisi olla kivaa rentoa tekemistä, joten suuntasimme Viuhtin kanssa tallin pihasta lähtevälle reitille. Annoin tamman lähteä omalla vauhdillaan liikkeelle ja se lähti hieman varovasti kävelemään. Viuhti sai hetken tutustella uuteen ratsastajaansa, kunnes uskaltauduin pyytämään hieman reippaampaa käyntiä. Hieman piti patistella, mutta pian liikuimme jo ihan kivaa vauhtia. Jatkoimme matkaa pitkin ohjin, enkä aikonut vaatia tammalta tänään yhtään mitään isompaa. Sen korvat hieman pyörivät päässä ja se selvästi vilkuili minua, joten molempien pientä jännitystä lievittääkseni aloin selittämään Viuhtille niitä näitä.
Päästyäni tarinassani islanninhevosten treenaamiseen ja miten ne erosivat tämmöisestä hieman varautuneesta suomenputesta, saavuimme hieman leveämmälle peltotielle. Tamman korvat nousivat pystyyn ja tahti hieman kiihtyi, joten tässä kohtaa on varmaan joskus päästelty menemään hieman vauhdikkaammin. Kokosin ensimmäistä kertaa lenkin aikana ohjat käteen ja annoin Viuhtille pienen merkin pohkeilla. Tamma hypähtikin innokkaasti raville ja lähdimme etenemään reipasta vauhtia. Keventelin vain mukana ja annoin Viuhtin päättää vauhdista. Kun tie lähti kaartumaan, tamma alkoi itse hiljentämään joten siirsin sen takaisin käyntiin. Viuhti päästi muutaman tyytyväisen pärskähdyksen samalla kun annoin sille taas pidempää ohjaa.
"Hieno tyttö!" Kehuin samalla kun rapsutin tamman kaulaa. "Kyllähän meistä ihan kavereita tulee."
Tie kaartui selvästi kotia kohti, koska Viuhti löysi kävelyynsä uuden tahdin. Etenimme paljon reippaammin nyt kotia päin ja pian olimmekin jo tallin pihassa. Hyppäsin alas tamman selästä, vein sen talliin ja purin varusteet. Viuhti sai myös oikein tunnollisen harjauksen ja sen ilmeestä näki, että se oli jo paljon rennompi. Vielä mash vesien tarjoilu, muutama porkkana ja tamma oli valmis siirtymään takaisin ulos. Aino olikin juuri sopivasti jakamassa päiväheiniä, joten Viuhti pääsi suoraan ruokapöytään ja minä sain uuden tehtävän.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen