Kurjenpesä

Routaruusun Lucifer "Sisu"

Perustiedot

Meriitit

Pää- & rakennekuva © L.H, liikekuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Sisu oli löytö. Kasvatustoiminnan kannalta minun olisi paljon järkevämpi pitää pelkästään tammoja, mutta onhan näitä oreja tullut ennenkin osteltua. Suvullisesti Sisu on oikea nappiosuma, täysin erisukuinen tammoihini verrattuna. Kahden lahjakkaan esteratsun varsa näytti myyntikuvissa ja -videoissa ryhdikkäältä, hyväliikkeiseltä hevosen alulta. Oletettavasti pienhevoskokoon jäävä raudikko paljastui Routaruusussa vieraillessani rohkeaksi, reippaaksi varsaksi, joka teki heti tuttavuutta uuden ihmisen kanssa. Teimme kaupat samana päivänä pullakahvien äärellä.

Kotiuduttuaan Kurjenpesään Sisu eteni huimin harppauksin. Ori kasvoi vähän epätasaisesti ollen aina varsanäyttelyiden aikana niin epäsopusuhta kameli, että jäin sen kanssa suosiolla kotiin ja hain esiintymis- ja matkustusrutiinia lähimaneesin irtohypytystapahtumista sekä muutamista lähialueen mätsäristä. Sisu käyttäytyi aina erinomaisesti, uhmaikää tai nuoren orin hormonipöllöilyä ei kestänyt kuin hetken, eikä sekään ollut pahimmasta päästä. Rohkeasta, reippaasta nuoresta kasvoi rohkea, reipas aikuinen, ja jahka kasvu tasoittui kamelista kuoriutui melko korrekti, kivannäköinen pienhevonen. Varsalaitumen hienot liikkeet eivät nekään kadonneet mihinkään, etenkin orin laukka on hirvittävän hyvä ja säädeltävä.
Ja ne hypyt! Ori tosiaankin peri vanhempiensa hyppylahjat. 100cm radoille noussut pienhevonen ei ehkä ole mikään kouluihme (helppo B, vähän A:n asioita), mutta tämä hevonen osaa hypätä. En voisi olla iloisempi siitä, että ostin tämän orin talliini.

Luonne

Kaikin puolin helppo, hyväkäytöksinen sekä reipas hevonen - varsaiästä asti. Sisu on aina ollut sosiaalinen, hyvällä tavalla utelias sekä rohkea hevonen, eivätkä nämä piirteet kadonneet minnekään nuoren hevosen uhmaikäkausien aikana. Uhmaikiensä välissä sekä etenkin niiden jälkeen Sisu on ollut ihastuttavan tasainen, ja kuten todettua, helppo hevonen. Ei mikään automaatti, mutta helppo, sellainen hevonen, jonka kouluttaminen sekä tason nostaminen ovat olleet positiivisia haasteita eivätkä kädenvääntöä. Sisu suhtautui ihmisen kanssa toimimiseen alusta asti hyvin, pikkuvarsanakin se oli niitä ihmisen kanssa viihtyä, rapsuteltavia varsoja karkuun laukkaavan villikon sijaan.

Matolääke on oikeastaan aika hyvää, klipattavana ollessa voi vaikka torkkua, kengittäjä sekä eläinlääkäri ovat ihan mukavia kavereita, vaikka etenkin kenkien takomisesta lähtee vähän ikävä ääni. Sisu ei ole mitenkään ääniarka, eikä se säiky takomisen ääntäkään, kunhan näyttää vähän rumaa naamaa. Muuten kengitys sujuu yhtä aurinkoisin ilmein kuin kaikki muukin - pienhevoseni on oikea hymypoika! Mutkaton kaveri, jonka hoitaminen sujuu rutiininomaisella helppoudella ilman sen isompia ihmettelyjä. Sisun kanssa ei tarvitse varoa suihkepullon tai loimen tarrakiinnitysten kanssa, pesuveden lämpötila ei ole niin justiinsa ja ihan joka paikasta saa harjata ja rapsutella. Sisun kanssa kaikki sujuu juuri niin mutkattomasti kuin aikuisen hevosen kanssa kuuluukin.
Reippaana kävelijänä Sisu tuntuu joskus kiireiseltä, ainakin jos itse on aamulla vähän uninen taluttaessaan oria tarhaan. Sisu kuitenkin kuuntelee taluttajaansa hidastaen heti pyydettäessä. Tammoille Sisu vähän hörisee, moikkaa kerran tai kaksi, muttei pidä isompaa melua itsestään. Muista oreista se ei niin välitä, muttei sano mitään, ja tarhaa ihan sujuvasti näköetäisyydellä muista oreista. Eikä oriseura haittaa trailerissa tai rekassakaan, kunhan orilevy antaa omaa tilaa. Tammaseurassakin Sisu matkustaa herrasmiesmäisen siivosti. Lastatessa ori on vähän kiireinen, se tuntuu ihan nauttivan rekkakyydistä (traileriin pikkuorini nimittäin kävelee hitaammin), eikä paljoa aikaile ramppia noustessaan.

Mikään kouluihme Sisu ei ole, vaikka asiaa kuinka vaaleanpunaisten lasien läpi katsoisi. Orilla on perushyvät liikkeet, etenkin lisääminen on helppoa, mutta kokoamisen kanssa on enemmän haasteita. Sisu suoriutuu kuitenkin helppo B -radoista, prosentitkin ovat ihan kelvolliset sen nipin napin hyväksytyn sijaan. Kaiken lisäksi Sisu yrittää, se tekee niin mielellään töitä ihmisen kanssa, myös sileätehtäviä. Sisu vain ei ole kouluhevonen, eikä se haittaa, eivät kaikki ole. Estehevoseksihan minä (koulutäti..) tämän ostinkin.
Ja estehevonen Sisu on! Sillä on erinomainen estesilmä, hyvä nopea jalkatekniikka, jossa etujalat nousevat kunnolla ja takaset levittävän hyvin. Omia sekä ratsastajansa virheitä parhaansa mukaan korjaava pienhevonen on nopea, ketterä, tasapainoinen esteratsu, joka kykenee todella tiukkoihin kurveihin, todella lyhyisiin lähestymisiin sekä teknisempiinkin tehtäviin kuin metrin radoilla tulee vastaan. Näin ainakin orin vakioesteratsastaja on kehunut. Sisu elää etenkin esteradoilla nimensä mukaisesti, se on sisukas, suurisydäminen suorittaja, joka rakastaa jokaista hyppyä eikä ihmettele mielikuvituksellisimpiakaan johteita. Ratsastajansa virheitä kohtaan pikkuraudikkoni on vähän turhankin anteeksiantavainen, kaikissa tilanteissa ja lajeissa; ratsastajan pitää olla todella kovakätinen tai muuten väärällä tavalla vahva ratsastaja, jotta Sisu reagoi, haraa vastaan tai pysähtelee. Hieman turhan nöyrä, miellyttämisenhaluinen hevonen.
Maastossa Sisu saattaa vähän kuumua, vaikkei se muuten olekaan kuumuvaa sorttia. Yksin maastoillessa kuumumisongelmaa ei ole, porukassa kylläkin; laukannosto saa orin haikailemaan kilpatilannetta, muiden ohi ja edelle.

Kisapaikoilla Sisun uteliaisuus saa roppakaupalla aistiärsykkeitä, ja hevosparka tuntuu olevan aivan solmussa koettaessaan kuunnella käsittelijäänsä samalla, kun jokainen ääni, haju, näköhavainto kiskoo sitä puoleensa. Sisu käyttäytyy kuitenkin siivosti, mitä nyt katselee joka suuntaan ja hörisee vähän enemmän kuin kotosalla. Ratsastaja selässään Sisu tuntuu suorastaan helpottuneelta - työntekoon se keskittyy aina täysillä, joten kaikki uusi ja ihmeellinen muuttuu toissijaiseksi eikä tutkimusmatkailun perään tule enää haikailtua. Hassu pieni hevonen.
Verryttelyissä ja radalla Sisu toimii kuten kotonakin; hyvin, sisukkaasti, työnteosta nauttien. Erinomainen kisakaveri, ei se kirkkain tähti omalla tasollaan, mutta niin ihanaluonteinen ja mielellään suorittava hevonen, että suorituksesta jää väkisinkin hyvä mieli - niin ratsastajalle kuin katsomossa toisinaan jännittäneelle omistajalle.

Sukutiedot

Jälkeläiset

14.09.2021 sph-o. Pikkuilkiö e. Riikinnevan Hämäränhenki om. Räiskyvä, VRL-03515

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

15.08.2020 Viikonloppuvieras, kirjoittanut Sonja (VRL-11911)
Viikonlopun viettoni Kurjenpesän tiluksilla Aino Kurkisen vieraana jatkui mukavasti Sisu-nimisen suomenpienhevosorin seurassa. Ihan ohimennen oli tullut puheeksi nuoria hevosia ratsuttaessa, että olisipa kiva, jos joskus joku ammattilainen hyppäisi ihan tosissaan näillä niin sanotuilla koulutädin heräteostoksilla. Minäpä reippaana estehulluna, ja jonkin sortin ammattilaisena ilmeisesti, tartuin syöttiin kuin sika limppuun. Onneksi minua ei myöskään ole koolla pilattu, joten selkään kavuttuani tuntui kuin olisin kotiin tullut. Sopivan leveä ja matala mutta sporttinen Sisu on juuri sellainen hevonen, jonka olisin itselleni hankkinut, jos olisin tajunnut hankkia vain yhden laadukkaan harrasteratsun. Nythän on suurtila Englannissa ja satapäinen talli, mutta ei puhuta siitä sen enempää...

Menimme kevyiden alkuverryttelyjen jälkeen suoraan asiaan. Olimme aamupäivällä yhteistyössä Ainon kanssa rehkineet kentälle ihan kunnollisen radan, josta löytyi niin sarjaa kuin tiukkoja teitäkin. Nyt oli siis Sisun aika päästä ihan tosissaan hommiin. Aloitimme ihan kevyesti hyppäämällä matalia 70-80 senttisiä muutaman esteen tehtäviä. Sisulla oli hurjasti virtaa, mutta se malttoi silti kuunnella apujani, joten hypyt osuivat todella kivasti kohdilleen. Sarjan b-osa meni ensimmäisellä kerralla turhan lähelle, ja okserin takapuomi kolahti alas, mutta uusinta suorituksella sain orin kunnolla avuille, joten ongelmia ei ilmennyt.

Pyysin nopeasti Ainoa korottamaan esteitä ihan reippaasti, ja jatkoimme pienten välikäyntien jälkeen reippaasti metrin rataa. Sisu tuntui syttyvän aina vain enemmän, joten lopulta usutin Ainon korottamaan osan esteistä metrikymppiin. Sisu ei eroa tuntunut huomaavaan ollenkaan, se porhalsi menemään tyytyväisenä epäröimättä hetkeäkään. Kyllähän tällaisen kanssa kelpaa hypätä!

16.08.2020 Viikonloppuvieras #2, kirjoittanut Sonja (VRL-11911)
Eilisten estetreenien jäljiltä Sisu olisi varmasti hieman jumissa, joten palauttava maastolenkki tekisi sille enemmän kuin hyvää. Ainokaan ei vastustanut ajatusta, vaan neuvoi minulle hyvillä mielin helpon ympyrälenkin lähimetsiin ja -pelloille. En ollut käynyt Suomen maisemissa maastoilemassa kuukausiin, joten olin enemmän kuin iloinen suunnatessani tallin pihamaalta puiden varjostamaan metsään. Sisu lähti matkaan korvat hörössä ja vähintään yhtä tyytyväisenä kuin minä.

Matka taittui letkeästi ravaillen halki supisuomalaisten maisemien. Turvallisessa kyydissä saatoin uppoutua pilvilinnoihin, keskittyen vain kuuntelemaan lintujen laulua ja purojen solinaa. Havahduin ajatuksistani vasta saapuessamme ensimmäiseen risteykseen. "Postilaatikkoriviltä vasemmalle, niinhän se Aino sanoi", totesin varmana ja ohjasin Sisun hiekkatielle, joka lähti muutaman talon jälkeen kapenemaan uuden metsän siimekseen. Eteenpäin kulkiessamme epäilykseni kuitenkin kasvoivat. Valtavaa kiveä, jolta pitäisi kääntyä oikealle, ei näkynyt, vaikka Aino sanoi sen tulevan hyvin pian ensimmäisten talojen jälkeen. Luottavaisin mielin kuitenkin jatkoin eteenpäin, varmana siitä, että kohta se näkyisi.

Mutta eipä tosiaan näkynyt, eikä myöskään kuulunut mitään muuta, kuin Sisun tasainen askellus. "Totaaa... Sisu, ei kai me olla eksytty?" kysyin hiljaa ja pysäytin orin polun reunaan. Punarautias katseli rauhallisesti ympärilleen hetken aikaa ja käänsi sitten päänsä tökkiäkseen kenkäni kärkeä. "En nyt ole ihan varma, mitä tuo tarkoittaa", totesin naurahtaen. Noh, tässä on koko iltapäivä aikaa löytää takaisin kotiin. Ja onhan minulla se puhelinkin, voin soittaa Ain... Perkele, taisin unohtaa Sisun harjakoriin.

"Noh, tehdään tää niin kuin ennen vanhaan!" totesin reippaasti, annoin Sisulle pitkät ohjat ja kehotin sen eteenpäin. Ori lähti määrätietoisesti talsimaan eteenpäin ja annoin sen valita risteyksissä suunnan. Yhdessä kohtaa ajauduimme rämpimään hyvin mutaiselle pellolle, mutta sen ylitettyämme tuttu talli häämöttikin jo kaukaisuudessa. Toivotaan, että meillä on kaikki suojat ja kengät tallessa vielä tallipihassa. Ehken toiste lähde pelkkien sanallisten ohjeiden turvin maastoon, varsinkaan ilman puhelinta!

20.06.2021 Kesäkuinen apulainen, kirjoittanut Perho
Aurinko oli jo korkealla taivaalla, kun pääsin seuraavan ratsuni kyytiin. Olin aikaisemmin aamulla ratsastanut samalta tallilta erään puoliveritamman kentällä, joten päätinkin vaihtelun vuoksi lähteä maastoon ilman satulaa. Tallin pihassa oli käynyt vielä kevyt tuuli, mutta metsäpolulle päästyäni siitä ei ollut tietoakaan. Rautias suomenpienhevosori vaikutti allani hyvinkin tyytyväiseltä kuumuudesta ja kärpäsistä huolimatta kävellessään polkua pitkin eteenpäin. Yksin maastoon lähteminen ei ollut ollut Sisulle mikään ongelma, tosin omistajan mukaan ori oli jopa hieman liiankin anteeksiantavainen. Pidemmällä suoralla pyysin Sisulta ravia, ja niin ori puksutti menemään omaan, rauhalliseen tahtiinsa. Annoin rautiaan ravailla niin kauan kuin hyvältä tuntui, ja ori siirtyikin takaisin käyntiin yllättävän nopeasti, siihen nähden mihin olin tottunut omilla hevosillani, niistä nimittäin aika harva pysähtyi ennen pyyntöä.

Jokusen hetken puiden välissä pitkin ohjin pujoteltuamme, päädyimme kapealle hiekkatielle, joka kääntyi takaisin kohti tallia. Suoralla Sisu innostui ravailemaan ja nähtyäni pitkän ylämäen tajusin, mitä ori aikoi. Pienellä pohkeella annoin rautiaalle luvan laukata ja se ampaisikin suoraan täyteen laukkaan kohti ylämäkeä. Mäki oli selvästi tuttu ja moneen kertaan laukattu, sillä Sisu laukkasi sen alhaalta ylös edes juurikaan hengästymättä. Mäen päältä näkyi tallille asti (joka ei ollut enää kaukana) ja hetken vielä laukattuaan ori hidasti käyntiin. Annoin Sisulle pitkät ohjat ja taputin sitä kaulalle, ori oli ollut ihana maastoratsu. Tajusin vasta tallin pihaan päästyäni, millainen hurjapää olin taas ollut, lähteä nyt maastoon ilman satulaa täysin uudella hevosella. Pystyin kuulemaan äitini tuomitsevan valituksen mielessäni hypätessäni alas selästä ja taluttaessani orin hoitopaikalle hoidettavaksi.

07.03.2022 Pieni kuulumiskertomus
Kurjenpesän nykyinen hevosmäärä on niin suuri (sen siitä saa, kun tekee harrastuksestaan ammatin!), ettei ole mitenkään päin realistista, että ratsastaisin kaikki itse. Työntekijänikin hoitavat pääasiassa talliarkea sekä liikuttavat vain tiettyjä hevosia, joten olen jatkanut erilaisten vuokraus-, kisa- ja ylläpitodiilien tekemistä. Yksi uuden liikuttajan itselleen saanut hevoseni on Sisu. Pienestä koostaan huolimatta raudikolle löytyi useampiakin potentiaalisia ratsastajia, joista nykyisen, Susannan, kanssa olemme tehneet yhteistyötä nyt vajaan puoli vuotta. Nainen tulee loistavasti juttuun Sisun kanssa, ja koska hän asuu itsekin Pöytyällä, ori asustaa edelleen kotona. Aluksi kyse oli vuokrausdiilistä, mutta jo vuodenvaihteessa, muutaman kuukauden jälkeen, tiputin rahan pois kuvioista. Minulle on tärkeintä, että hevoseni saa tarpeeksi liikuntaa, ja Susannan kaltainen osaava ratsastaja on paljon vuokrausrahoja suurempi hyöty. Itsenäisen ratsastamisen lisäksi Susanna käy valmennuksissa (ne hän maksaa itse, hevosen ja trailerin hän saa käyttöönsä ilmaiseksi), kilpaillakin hän saisi, mutta se ei Susannaa kiinnosta.

Uusi ihminen onkin suurin yksittäinen muutos ja kertomisen arvoinen asia / muutos, joka Sisun elämässä on tapahtunut. Tulevaisuudessa ori toki viedään laatuarvosteluihin (SLA:han jo tässä kuussa) ja se astuu ainakin yhden tamman, sillä haaveilen omasta pikku-Sisusta. Räiskyvän riveissä asustaa Sisun toistaiseksi ainoa jälkeläinen, varsin komea ori Pikkuilkiö, joka seurasi emänsä kavionjäljissä kenttäradoille. Yhden varsan perusteella ei tietenkään sanota juuta eikä jaata Sisusta periyttäjänä, mutta ainakin esikoinen on sen verran onnistunut, että lähden hyvillä mielin suunnittelemaan seuraavaa yhdistelmää.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen