Kurjenpesä

Räiskyvän Kastepisara "Kaisa"

Perustiedot

Meriitit

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, liikekuvat © Pikselit

Tausta

Mieheni on jo pitkään yrittänyt selvittää, onko jotain tehtävissä syndroomalle, joka aiheuttaa pakottavaa tarvettaa ostaa uusia hevosia jatkuvalla syötöllä, milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Tällä kertaa syy oli, että tammaparka olisi joutunut muuten tyystin unohduksiin, eikä ihanalla kasvattajalla ollut sille juuri nyt tilaa. Toden totta olin jo toinen jalka autossa, kun Jenna kyseli, haluaisiko kukaan ottaa (tai siis ostaa, eihän nämä ilmaisia ole) kasvattiaan Räiskyvän Kastepisaraa jalostuskäyttöön. Se oli kimo ja kaunis sekä oikein hienosta, vanhoja Moondancen linjoja edustavasta suvusta, joten miksi ihmeessä olisin jättänyt auttavan käteni ojentamatta?
- entinen omistaja Sonja

Kaisa saapui takaisin Suomeen ja Kurjenpesään mutkan kautta, Pohjois-Englannista. Räiskyvän Suomenhevosten kasvatti oli ostettu Cloudfieldiin, ja Kaisa olisin ehtinyt näyttää kyntensä.. kavionsa, kolmessa lajissa. Lisäksi tamma oli kantakirjattu R-suunnalle kolmannella palkinnolla. Ikävä kyllä Cloudfieldissä vähennettiin hevosia, ja myös Kaisa päätyi myyntiin – ja näin minä tammaan törmäsinkin. Tai ainakin sen myynti-ilmoitukseen.

Välimatkan vuoksi en lähtenyt koeratsastamaan. Soitin kuitenkin Cloudfieldin suuntaan aika lailla välittömästi, eikä liene yllätys, että puhelu venyi ja rönsyili vähän joka suuntaan. Meillä riitti Sonjan kanssa juttua vaikka kuina paljon! Saimme me niin sanotusti asiankin käytyä läpi; Sonja kertoi Kaisasta, laittoi minulle mailitse vähän videoita, kuvia sekä tuoreimmat terveystiedot viimeisimmästä vuositarkastuksesta. Katsoin kaiken läpi puhelun aikana jättäen myös ehdollisen tarjouksen; mikäli eläinlääkärin tarkastuksessa ei löydy mitään huomautettavaa, Kaisan voisi lähettää matkalle Suomeen. Sonja otti tarjoukseni vastaan luvaten palata asiaan pikapuoliin.

En kirjoittaisi tätä, ellei Kaisa olisi saanut puhtaita papereita. Tamman terveydentilasta ei tosiaan löytynyt moitteen sijaa, joten löimme kaupat lukkoon minkä jälkeen ryhdyin valmistelemaan uuden ratsuni kuljetusta Suomeen.
Kuljetuksessa tuli pari mutkaa matkaa; ensimmäinen kuski sairastui, sitten rekkaan sattui peräti kaksi rengasrikkoa. Moiset uutiset, sekä näistä johtuva pieni (täysin ymmärrettävä) aikatauluviivästymä tietysti aiheuttivat minulle jokusen harmaan tai ainakin harmaantuvan hiuksen. Aivan kuin olisin osannut olla murehtimatta! Sen enempää huonoa onnea ei tähänkään matkaan sentään mahtunut.

Luonne

Kaisan muuttuessa tahmeaksi ja haluttomaksi liikkumaan, tietää sen olevan kiimassa. Muita kiimaoireita tammalla ei sitten olekaan, se vain kulkee kuin täi tervassa, niin ratsastettaessa kuin muutenkin. Matka tallista tarhaan tai toisin päin ei koskaan ole niin tuskaisen hidas, kuin kiimaista Kaisaa raahatessa… Muuten tamma on todella näppärä paketti, reipas, energinen, hyväntuulinen suorittaja - täydellinen vastakohta sille flegmaattiselle etanalle, joka tamma ajoittain on.
Flegmaattisuudet sikseen, perusväittämänä tamma liikkuu mielellään omalla moottorillaan, potkustartteja tai epätoivon kyyneliä ei yleensä tarvita. Noin muuten neidin ryhdistä voi olla mitä mieltä tahansa, mutta ratsastajan kanssa tamma korjaa ryhtinsä itsekseen kantaen itsensä hienosti hyvässä tasapainossa, koko kropallaan työskennellen. Välillä Kaisa oikoo tai ainakin ennakoi kulmissa kääntyen ennen kääntäviä apuja, ja samaa pientä ennakointia näkyy samaa tehtävää toistettaessa tarpeeksi moneen kertaan. Tämä on kuitenkin vain positiivista intoa sekä sen luokan kärsimättömyyttä, jota voidaan treenata; Kaisa ei ota nokkiinsa, kun joutuu hidastamaan tai odottamaan.

Hyvä työmotivaatio sekä hermot ovat tämän hevosen parhaita puolia. Kaisa haluaa tehdä töitä, eikä sitä haittaa, vaikkei se oikein osaisikaan; mukavuusalueelta poistuminen ei ole koskaan hirvittänyt tätä hevosmuotoista C-poretablettia. Tamma kuuntelee ratsastajaansa, reagoi nopeasti, ei ota nokkiinsa epäselvistä avuista vaan tarjoaa sitä, mitä kuvittelee ratsastajansa pyytäneen. Hyvät, pitkät elastiset ja tasapainoiset liikkeet, erityisen hyvä käynti, ja sitä säätövaraa! Kaikki siirtymiset, temponvaihtelut, askeleen pidennykset ja lyhennykset, kootut lisätyt ja keskiaskellajit, kaikki askellajien kanssa pelaamiset ovat Kaisan ehdoton vahvuus. Pysähdyksissä saa olla tarkkana, että tamma pysähtyy varmasti tasajaloin, peruutuskin lähtee herkästi väärällä jalalla. Se innokkuus, se innokkuus... Kaisa kuitenkin haluaa tehdä oikein, ja voi, miten ylpeältä se näyttääkään saadessaan kehuja! Hypätessä tamma suorittaa hyvällä asenteella ja suurella sydämellä. Tekniikka on ehkä vähän sinne päin, mutta se riittää Kaisan tasolla oikein hyvin, ja se asenne paikkaa oikeasti paljon. Rohkea tamma ei ihmettele mitään johteita, maastoesteet sujuvat siinä missä rataesteetkin. Jalkatekniikka on tosiaan vähän mitä sattuu, ponnistuspaikat osuvat kuitenkin kohdilleen ja satunnaisesta räpiköinnistä huolimatta laskeutumiset ovat tasapainoiset. Erityisesti innarit ovat Kaisan mieleen, peräkkäinen pomppiminen tuntuu olevan "se juttu".

Kuten todettua, kiimaisena tamma ei juurikaan reagoi ympäristöönsä. Normaalisti Kaisa reagoi oikeinkin mielellään, usein ja paljon. Puhelias hevonen hörisee, hirnuu, haluaa haistella pipot, taskut, harjapakit, loimet ja kissojen hännät, kengittäjän välineet sekä oikeastaan kengitysjätteenkin.
Talutettaessa tamma saattaa herkästi unohtua ihastelemaan maisemia, ja mikäli se vain yltää, se seurustelee mielellään naapuritarhojen hevosten kanssa ihmisen askarrellessa porttia kiinni. Onneksi Kaisa ei ole mikään höseltäjä, sen osallistuminen on uteliasta turvan työntämistä vähän joka paikkaan, ei mitään omille teille lähtemistä tai suoranaista syliin tunkemista. Kiltti hevonen ja hyvätapainen - vaikka Kaisa kuinka haluaisi, se ei tunge turpaansa uudelleen iholle, jos sitä kerran kieltää. Matolääkettä antaessa saa vähän varoa, lähinnä Kaisan ahneuden vuoksi. Ei se muita ruokiaan tai herkkujaan hotki samalla innolla, jolla matolääke katoaa parempiin suihin. Spesiaaliherkkunsa kullakin...

Lähettämällä lastaus ei onnistu, Kaisa jää rampille ihmettelemään, mihin ihminen jäi. Tästä huolimatta tamman saa kyllä lastattua yksinkin, se seisoo trailerissa/rekassa nätisti yksikseen yrittämättäkään peruutella pois ihmisen poistuessa sulkemaan takapuomia. Niitäkin on nähty, jotka yrittävät pois, ja sitten ahdistuvat, kun ovat (tietenkin) päitsistään kiinni. Matkustaminen ei tunnu tätä hevosta stressaavan, oli se yksin tai ei, heinien mussuttaminen on mukavaa ja liikkuva traileri/rekka on ilmeisen hauska, mikäli tamman olemusta on uskominen. Hupsu hevonen. Vieraissa paikoissa on ihanaa, niin paljon katseltavaa, niin monta uutta tuttavuutta moikattavaksi! Kaisaa saa vähän vahtia, se kun meinaa hevosvilinässä unohtaa käytöstapansa ja ihan varmasti tunkee turpansa juuri sen punarusettisen lajitoverinsa häntään kiinni, jos taluttajan huomio herpaantuu hetkeksikään. Verryttelyissä Kaisaa saa vähän herätellä, että nyt tosissaan tehdään töitä eikä olla turistikierroksella. Tamma kyllä kuuntelee, sen kanssa vain kannattaa ottaa koko verryttelyaika tehokkaasti hyödyksi, että hevosen saa varmasti kuulolle. On vähän ikävää, jos lähtömerkin jälkeen ratsu ei liikukaan saman tien, koska tuomarikopin viereiset kukka-asetelmat ovat tutkailun ja mielikuvavalokuvan arvoinen näky. Ei tämä ainakaan jännitä vatsaansa kuralle.

Sukutiedot

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

05.02.2022 Talvipäivän maastoilut, kirjoittanut Knipse
Vastuulleni lykättiin tänään kimon suomitamman Kaisan kevyt liikutus ja tiesin heti kättelyssä, mitä tulisimme neidin kanssa tänään tekemään. Hain Kaisan tarhastaan ja tämän mielestä muiden tarhojen ohikävellessä olisi ollut niin kiva käydä moikkaamassa tuttuja. Onneksi pienellä huomauttavalla riimun nykäisyllä sain tamman fokuksen takaisin tallii käppäilyyn ja matka taittuikin jouhevasti Kaisan harppoessa vierelläni. Tapansa mukaan tamma nuohosi varustaessani jokaisen taskun ja erityisesti piponi päällä keikkuva tupsu tuntui olevan suomitamman mieleen. Lopulta pääsimme kuitenkin tekemään lähtöä.

Suuntasimme pihatietä pitkin maastoon ja Kaisa tuntui imevän kirpakkaan pakkaspäivän kylmyydestä aina vain lisää energiaa. Tamman harppaukset keinuttivat kuin isolla hevosella konsanaan ja itse tyydyin vain heilumaan tahdissa puolelta toiselle. Olimme varmasti kaunis näky kirkasta talvipäivää paistattelemassa. Tai niinhän minä kuvittelin niin kauan, kunnes Kaisa päättikin yhtäkkiä vetäistä päänsä alas ja ryhtyä nuuhkimaan tienpiennarta, minä sään kohdalla miltei vatsallani makoillen. Mutisin tammalle jotakin käytöstavoista, mutta annoin matkan jatkua rauhalliseen tahtiin. Tai siis niin rauhalliseen kuin tuo pikakäyntiä tarpova suomijuntti vain malttoi. Kaisa oli selkeästi mielissään, kun pääsi köpöttelemään aitojen ulkopuolelle.

Hiukan venähtäneiden alkukäyntien jälkeen keräsin Kaisan ohjat käteeni ja jo pelkkä pieni jalkojen jännittäminen riitti siirtämään tamman raviin. Ravailimme pienen pätkän ja loivan, mutta pitkän mäen juurelle saavuttuamme nostin laukan. Varmoin ja matkaatavoittavin askelin Kaisa lähti kuljettamaan meitä mäkeä ylös. Fiilistelin sitä kuinka nopeasti ja vaivattomasti tamma reagoi apuihini, kun pyysin sitä hidastamaan mäen laelle saavuttuamme. Energiaa ja intoa laukkapätkän jatkamiselle olisi selkeästi löytynyt vielä useammankin hevosen edestä, joten käveltyämme taas tovin nostin laukan. Ja ehkä vielä kolmannenkin kerran ennen kotiin paluuta.

13.02.2022 Sileän treenailuja, kirjoittanut Knipse
Tallipiha oli poikkeuksellisen hiljainen, kun Kaisan kanssa saavuimme kentälle. Missään ei näkynyt ristinsielua, mutta eihän se meidän menoamme haitannut. Kampesin itseni selkään ja lähdimme Kaisan kanssa kiertämään uraa ohjat pitkinä. Hetken siinä jaloiteltuamme, maisemia ihmeteltyämme ja Kaisan maistettua aidan tolppaa päätin kerätä ohjat. Kimo selkeästi ryhdistyi ja jäi odottamaan seuraavaa ohjettani.

Aloitimme rennon letkeällä taivuttelulla niin käynnissä kuin ravissakin. Vasen puoli oli selkeästi tänään oikeaa jäykempi, joten erityisesti silloin vaadin Kaisalta hyvää ja huolellista suorittamista. Kun lihakset lämpenivät ja tammalla alkoi veri kiertää, niin myös vasen puoli alkoi vertyä. Tiesin, että tamman erikoisalaa olivat askellajien säätely ja niillä leikkiminen, joten päätin itse henkilökohtaisesti myös tänään testata tätä ominaisuutta. Käännyimme lävitäjälle ja pyysin suomenhevosta pidentämään ensin askelta. Ja sehän piteni niin, etten ollut uskoa sitä oikein edes selkään saakka. Hämmästelin kuinka tämän kokoisesta suomenhevosesta lähti sellaista liikettä. Pitkälle sivulle tultaessa pyysin Kaisaa ensin pidentämään raviaan ja puolivälin jälkeen lyhentämään.

Kun saimme molemmat vihdoin tarpeeksemme Kaisan pehmeistä siirtymisistä ja uskomattomasta säätövarasta, palasin takaisin taipuvuutta vaativien tehtävien pariin. Aloitimme ensin ihan reilun kokoisesta pääty-ympyrästä, jota lähdimme vuorotellen isontamaan ja pienentämään. Jottei tammaparkaa alkaisi liikaa huimaamaan, vaihdoimme tehtävän puolivälissä kentän päätyä ja samalla suuntaa. Karusellileikin jälkeen palasimme uralle ja keskityin erityisesti kulmien ratsastukseen. Kaisan työmyyrän luonne ihastutti minut, sillä tamma yritti ehdottomasti parhaansa jokaisessa kulmassa, johon sen vain vein.

Kentällä edestakaisin suhailussa hurahti nopeasti tunti ja totesin tämän päivän olevan Kaisan osalta onnistuneesti pulkassa. Kerrassaan kymmenen pisteen ja papukaijamerkin arvoinen tamma jos minulta kysyttiin.

31.05.2022 Pikku kuulumisia
Palatessaan takasin Suomeen Kaisa oli jo melkoisesti maailmaa nähnyt, monessa mukana ollut ja kilpakentillä meritoitunut tamma. Kaisan kilpaura kuitenkin jatkui kenttäratsastuksen merkeissä koto-Suomessa Susirajan väen käsissä. 40 sijoitusta on tullut täyteen, mutta Kurjenpesään tamma palaa vasta heinäkuun puolella; Kaisa kisaa vielä kesäkuun, vaikka sijoituksena ovat niin sanotusti täynnä. Cupeissa kimoani tullaan vielä näkemään, joskin cupkisaaminenkin menee toivon mukaan piakkoin tauolle. Olen jo aloittanut orien katselemisen, lähinnä omieni sekä ystävieni. Lopullisia, lukkoon lyötyjä suunnitelmia minulla ei toistaiseksi ole.

Kiima-aikojaan lukuun ottamatta Kaisa on ollut aivan ihana hevonen. Kiimassa tammaa ei kiinnosta mikään, se muuttuu flegmaattiseksi ja passiiviseksi, mikä ei lainkaan ole kimolle tyypillistä! Kaisa on hurjan hyväntuulinen, puhelias, mielellään liikkuva hevonen. Kaikki tämä kuitenkin katoaa kiiman ollessa päällä, mikä harmittaa minua hurjan paljon. Samaa on kuulunut Susirajastakin; ihana hevonen, jonka kiiman huomaa sen ihanan hevosen muuttuessa totaalivedottomaksi, mistään kiinnostumattomaksi, passiiviseksi möllöttäjäksi, joka kulkee kuin täi tervassa.
Olen toki onnellinen, kun hevosestani pidetään hyvää huolta, mutta kyllä minä jo aika lailla odotan saavani Kaisan taas kotiin!

03.08.2022 Lisää kuulumisia sekalaisessa järjestyksessä kerrottuna
Kaisa on palannut kotiin! Jo heinäkuun puolella, aivan kuten oli tarkoituskin. En ole ehtinyt ratsastaa Kaisalla aivan niin paljoa kuin olisin toivonut (suuri hevosmäärä, junnujen treenaamista, valmentamista..), mutta olen käyttänyt yhteiset treenihetkemme hyvin joko koulukiemuroiden tai maastolenkkien muodossa. Esteet ovat edelleen palkatun ratsastajan heiniä, erityisesti maastoesteet. Olen minä kyllä vähän Kaisallakin hypännyt, ihan pieniä esteitä kylläkin. Puomit ja kavaletit riittävät minulle, olkoonkin, että joidenkin luottohevosteni kanssa minäkin, koulutät..ratsastaja, hyppään vähän yli metrin korkuisia esteitä. Mikäli Kaisa oli teknisesti vähän varmempi hyppääjä, saattaisin kokeilla räiskyväläisellänikin vähän isompia esteitä.

VSR:n cupit ovat Kaisan osalta taputeltu – viime kuun cupeissa tamma nappasi kaksi sijoitusta, voiton 90cm luokassa Susirajan Lissun ratsastamana sekä toisen sijan helppo B -luokassa minun kanssani. Kenttäcupista ei sijoitusta irronnut, mutta tamma oli (jälleen Lissun ratsastamana) kahdeksas, mikä ei sekään ole huonosti, kaikkea muuta! Viime kuussakin Lissu ja Kaisa nappasivat voiton 90cm luokasta, joten kokonaisuudessaan räiskyväläiseni on tuonut kotiin kuusi ruusuketta rotucupeista. Luonnollisesti olen tavattoman iloinen ja ylpeä, vaikka luokat olisivatkin pienet, taso on aina korkea!
Joka tapauksessa rotumestaruudet jäävät taakse, seuraavaksi.. niin, joko lajijaosten cupeja tai varsa. Kallistunen varsan puolelle, kilpakentät saavat nyt jäädä nuoremmille. Tammallani on aivan riittävästi kannuksia jo nykyisellään. Kiimatarkkailu tulee olemaan helppoa, Kaisa kun muuttuu kiimassa tahmatassuksi, minkä lisäksi kiimakierto itsessään on hyvin tarkkaa ja täsmällistä.

Toivon Kaisan periyttävän jälkeläisilleen luonnettaan, kimoni on aivan ihana! Hyväntuulinen, reippaan energinen suorittaja, loistohermot. Orilta toivon selkeämpää tyyppiä ja kaikkinensa korrektimpaa rakennetta, tamma itse kun on vähän vaatimattoman puolella. Terve kyllä, jalkavikoja tai mitään muutakaan ei ole ollut. Liikepuolelta ei juuri löydy huomautettavaa, etenkin Kaisan käyntiä voisi kehua enemmänkin. Mikäli hyvin käy, Kaisan jälkeläisistä tulee emäänsä parempirakenteisia, kaikin puolin hyväluonteisia ja -liikkeisiä kilpahevosia, tai ainakin keskivertorakenteisia, perushyviä harrastehevosia. Harrastehevosille on valtavasti kysyntää, etenkin suomenhevosen kaltaisille moneen taipuville, yleensä hyväluonteisille hevosille.
Ensin pitäisi kuitenkin valita ori, sitten saada Kaisa kantavaksi ja terve, elävä varsa maailmaan. Suvullisesti Kaisa sopii todella monille omista oreistani, eikä tämmöisen persoonan kohdalla tarvitse olla kovin huolissaan, vaikka orin luonne olisi vähän.. särmikkäämpi.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen