Kurjenpesä

Polarlicht "Oili"

Perustiedot

Meriitit

© scirlin

Tausta

Ostaessani Oilin se oli vielä raaka, lahjakas koulutamma. Ikäisiään vähän jäljessä, eikä tosiaan se kedon kaunein kukkanen; aika kolho ja kulmikas se oli, turhan laihakin. Nykyään, paremmassa lihavuus- ja lihaskunnossa, Oili näyttää oikeinkin hevoselta, vaikkei olekaan sellainen kauniin pyöreämuotoisen tyylikäs kuin osa puoliverisistä.

Maksoin Oilista lähinnä nimellisen hinnan; omistaja halusi tamman pois käsistään, potentiaalista ja kivasta suvusta välittämättä. Minä aloin kuntouttaa ja kouluttaa Oilia, se sai pitää rehellistä lomaa mammaloman muodossa, ja kuinka ollakaan, Oili nousi kuin nousi lopulta GP-luokkiin. Pieni tuhkimotarina, tai ainakin tavanomainen tarina siitä, mihin sopivalla määrällä työtä ja lepoa voikaan päästä.

Luonne

Oili tuntuu olevan erittäin väsynyt vähän kaikkeen. Minä melkein näen ja kuulen, miten tamma huokailee silmiään teatraalisesti pyöräytellen! Hieman kulmikkaanpuoleinen hannover muistuttaa erehdyttävästi iäkästä, arvokasta aatelisrouvaa, jolla on valtaa, auktoriteettia sekä karismaa – ja se jatkuva väsymys vähän kaikkeen. Oili ei koskaan anna moitteettoman ryhtinsä lyyhistyä, vaan ruunikko seisoo tärkeän oloisena katsellen turvanvarttaan pitkin lajitovereitaan, joita tamma kaikesta päätellen pitää idiootteina. Joka ikistä.

Kun Oilia pyytää nostamaan jalkansa, siirtymään käytävällä tai mitä tahansa pientä hoitotilanteissa voikaan tulla eteen, vastauksena on aina puuskahdus ja hyyyvin hidas totteleminen. Kaikkein mieluiten Oili vain seistä nököttäisi paikoillaan ilman, että kukaan harjaa, raspaa, kengittää tai tekee muutakaan. Tamma kun on omasta mielestään niin kovin väsynyt ja kypsä tähän kaikkeen! Ruunikon ilme onkin hieman hapan, mutta siitä nyt ei kannata välittää; Oili on syntymähapan hevonen. Ja jos jaksat tarpeeksi kauan rapsutella hannoverin ryntäitä tai harjamartoa, saatat saada Oilin ilmeen pehmenemään ja olemuksen muuttumaan rennommaksi. Hetkeksi, sitten tamma muistaa, että oikeastaanhan hän paheksuu kaikkia ja kaikkea eikä yhtään jaksaisi mitään.
Oilin kanssa ei tarvitse sen kummempia temppuja, menee vain ja hoitaa tamman kuten minkä tahansa hevosen. Ainoa asia, mistä ruunikkoni ei oikeasti pidä, on lämmön mittaaminen. Ei ole kerta eikä kaksi, kun armas ratsuni on liimannut häntäruotonsa niin tiukasti takamukseensa kiinni, että olen saanut tosissani käyttää mielikuvitustani ja vähän voimaakin saadakseni rouvan siirtämään häntäänsä. Toisaalta muita oikkuja, tammamaisia tai muita, Oililla ei ole, joten olkoon mittarivastainen. Muutenhan tämä hevonen on hyvin helppo käsitellä, vähän hidas reagoimaan, mutta helppo hoitaa, kengittää ja niin edelleen.
Hyvin hitaasti kaviota toisen eteen laittava Oili kulkee turpa nurinkurin, joskin edelleen moitteettomassa ryhdissä. Tamma katselee ympärilleen nenäpiitään pitkin, ja tuntuu paheksuvan erityisen paljon lajitovereidensa ilonpitoa. Oili ei ole vihainen muita hevosia kohtaan, se sietää kyllä tarhakaverin tai useammankin, vaikka kaikkein mieluiten hannover tarhailee yksin. Talutettaessa hyväkäytöksinen, hitaasti liikkuva, mutta kenen tahansa käteen sopiva luottohevonen.

Oikeastaan Oili on leipääntynyt myös työntekoon. Lyhyet, tehokkaat treenit vähillä toistoilla pitävät puoliveridaamin sen verran tyytyväisenä, että se liikkuu kunnolla ja tekee töitä. Oili kyllä pitää työnteosta ja esiintymisestä, mutta kaiketi lahjattomat treenaavat? Treeniympäristö ei ole tarpeeksi loistelias? Minä en riitä tammalle ratsastajana? Mene ja tiedä, mutta joka ikisen treenin alussa ruunikkoni liikkuu tahmeasti, takaosa ties missä huidellen. Ainoastaan hyvä ryhti on ja pysyy.
Oililla on pitkät, elastiset, tahdikkaat liikkeet, erinomainen työntö takaa ja erityisen hieno käynti. Ravi ja laukkakin ovat hyvät, mutta käynti on aika lailla täyden kympin arvoinen. Ruunikko kantaa itsensä hyvin ja on kevyt, helppo koota, kunhan ratsastaa kunnolla eikä vain vähän sinne päin. Jotta Oili vaivautuu tekemään mitään, se olettaa ratsastajansa antavan täyden keskittymiskykynsä ja kaikki taitonsa, pehmeän, vakaan kädet ja erityisen hyvän istunnan. Tämä hevonen reagoi pieniinkin istunnan muutoksiin – ja näin tahmeantympääntyneen oloiseksi hevoseksi Oili muuten reagoi nopeasti! Ja isosti. Pienikin painopisteen muutos näkyy herkästi esimerkiksi laukanvaihtoina.
Kunhan Oilille perustelee, että nyt tehdään töitä, ja tekee niitä itsekin, Oili on oikeastaan aika tyytyväinen oloonsa. Taitava kouluratsuni tekee mielellään lyhyitä tehotreenejä palaten sitten tarhaansa tai karsinaan tuhahtelemaan. Oilin ehdottomia bravuureita ovat laukanvaihdot sekä avot ja sulut.

Jos mahdollista, Oili matkustaa mieluiten yksin. Tamma kyllä kävelee kyytiin, vaikka kopissa/rekassa olisi jo hevonen, mutta hannoverin ilmeestä näkee ihan selvästi, ettei seura ole järin tervetullutta.
Kisapaikoilla tammani tyytymätön ilme sulaa hiljalleen pois; viimeistään suorituksen aikana sitruunaturvasta on kuoriutunut tyytyväinen, keskittynyt, kisatilanteen adrenaliinista sekä yleisön katseista nauttiva hevonen. Oili tuntuu aivan elävän kilpailemista varten! Mitä suurempi yleisö, sen parempi. Teräshermoista tammaa ei koskaan jännitä, eikä ketään taida yllättää kun sanon, että hoitajan tai ratsastajan jännitys tuntuu lähinnä ärsyttävän Oilia.

Sukutiedot

Jälkeläiset

18.01.2019 hann-o. Crane Sinlightenment i. Sinnocence om. Sorel (VRL-00884)
23.06.2021 hann-o. Crane Mortifer i. Mortchrist om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

17.02.2024 Tervetulleet apukädet Oilia puunaamassa, kirjoittanut Tuire
"Haluatko varmasti juuri Oilin?" Aino kysyi kolmannen kerran. Naurahtaen vastasin, että kyllä haluan. "Minulla olisi myös suomenhevosia ja ponejakin tarjolla", hän jatkoi, koska ei kaiketi voinut millään ymmärtää, miksi halusin juuri sen puoliverisen, joka on kirjaimellisesti väsynyt ihan kaikkeen. "Mutta eihän siinä, jos oikeasti olet varma, niin mennään sitten", Aino vihdoin luovutti ja ohjasi minut tamman karsinalle. Ruunikko tähtipää tuijotti karsinan oven yli ja taisi oikeasti pyöräyttää silmiään nähdessään meidät. Eihän tamma tervehtimään asti tullut, mikä oli ihan odotettavissakin, joten jatkoimme matkaa varustehuoneeseen, josta nappasin hevosen harjat ja pussillisen letityslenkkejä. Aino jatkoi omien töiden pariin, muistuttaen kuitenkin vielä kertaalleen, että voin missä vaiheessa vain tulla sanomaan, jos kuitenkin haluan jonkun toisen hoidokin.

Kun palasin Oilin karsinalle, oli tamma kääntänyt pyllynsä ovea kohti. "Hei neitokainen", tervehdin sitä avatessani karsinan oven. Aino oli kertonut, että Oili seisoo paikallaan sitomattakin, joten sen voi hyvin harjata karsinassa vapaana. Laskin harjapakin alas ja menin tervehtimään tammaa lähempää. Se vain tuhahti ojentaessani kättäni sen turpaa kohti enkä voinut olla naurahtamatta: "Emäntäsi kertoikin, että olet kova huokailemaan." Ei ollut odotettavissakaan, että meistä mitään sydänystäviä tulisi, mutta hauskaa tästä varmasti tulisi.

Kävin tamman ensin läpi kumisualla, pyöritellen sitä huolellisesti joka puolella. Irtokarvaa lähti jonkin verran, mutta varsinaista likaa tai pölyä ei ihan hirveästi. Oili on luultavasti seissyt ylväänä koko yön karsinassaan, joten eihän se siitä likaiseksi tulisikaan. Kun joka paikka päätä lukuunottamatta oli käyty läpi, harjasin tamman kauttaaltaan vielä pitkillä pölyharjan vedoilla. Muutaman kerran Oili kääntyi hieman katsomaan minua, mutta käänsi tuhahtaen päänsä pois, kun katsoin sitä takaisin.

"Nyt joudut kyllä katsomaan minua enemmän", sanoin ruunikolle, kun otin pääharjan ja menin sen pään viereen. Aloitin sen oikean puolen poskesta, kevyin vedoin varoen silmää. "Tai sitten et", sanoin kun tamma sulki silmänsä, "mutta otan tuon sillä, että tykkäät tästä." Rapsuttelin hieman neidin otsaa, koska se oli vain joku automaattitoiminto aina hevosten kanssa. Oilillahan ei ihan hirveän tuuheaa otsatukkaa edes ollut, mutta jokin siinä otsan rapsuttelussa vaan aina veti puoleensa. Sitten harjasin myös toisen puolen päästä, korvien taustat ja lopulta silittelin tamman pehmeää turpaa.

Seuraavaksi oli jouhien vuoro ja päätin ottaa ensin hännän, koska tamman harja oli tarkoitus letittää lopuksi. Kävin mustat jouhet ensin sormilla läpi ja sieltä löytyi muutama aika tiukkakin takku. "Olet tarhassa varmaan tehnyt tuttavuutta jonkun puun kanssa, kun häntäsi on tässä kunnossa", sanoin hymyillen Oilille. Taas kuului pieni puuskahdus, tammaa ei selvästi voisi vähempää kiinnostaa mitä sanon. "Mutta ei huolta, kyllä tämä tästä", jatkoin, kun takut alkoi selvitä. Kävin hännän vielä pehmeällä harjalla läpi, niin siitä tuli siisti ja kiiltävä.

Oilin harja ei ollut mikään tukkajumalatyyppinen, joten se oli varsin helppo selvittää. Sen jälkeen päätin putsata vielä tamman kaviot ennen kuin alkaisin letittämään sitä. "Nostaisitko nyt sen jalkasi tyttö hyvä", sanoin toistamiseen viedessäni kättä tamman jalkaa pitkin alas. Tunsin pienen liikahduksen, joten nojasin hevosta kohti ja vihdoin jalka nousi ylös. "Eihän se niin vaikeaa ollut, eihän", sanoin putsatessani kavion. Enää kolme jäljellä, mietin mielessäni laskiessani jalan alas.

Kavioiden jälkeen aloin letittämään tamman harjaa. Silloinkin sain pari tuhahdusta ja olen aika varma, että Oili myös pyöritteli jälleen silmiään. En tiedä oliko se jo päätellyt, että se oli laittautumassa kisoihin vai muuten vain kyllästynyt minuun, mutta jotain se kuitenkin mietti. "No niin, nyt arvon neiti on valmis", sanoin ruunikolle, kun viimeinen letti oli taiteiltu tiukaksi nutturaksi. Taputin tammaa vielä kaulalle, minkä jälkeen vein tavarat takaisin paikalleen ja ilmoitin Ainolle Oilin olevan valmis valloittamaan tulevan kisakentän.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen