Kurjenpesä

Pitperth Puddingbug "Pudgy"
✝ 31.10.2023

Perustiedot

Meriitit

© VRL-10741

Tausta

Uusi poni oli hankintalistallani aika lailla häntäpäässä, oikeastaan koko kohta puuttui listaltani tyystin. Ja silti, muutaman mutkan kautta, päädyin ikään kuin pelastamaan erään new forest -kasvattajan poneja hoteisiini. Olen aivan liian hellämielinen ihminen, täysin nyyhkytarinoiden vietävissä.

Vaikka taloustilanteeni ei kiitäkään tästä päätöksestä, mielialani kiittää sitäkin enemmän. Erityisesti tämä Pudgy on kaikessa laiskuudessaan ja mukavuudenhalussaan niin hurmaava poni, että kiitän itseäni joka ikinen päivä siitä, että tulin tamman ostaneeksi. Kolme varsaa ennestään tehnyt kantakirjatamma oli mielessäni oiva emä vielä varsalle tai kahdelle, ja varmasti onkin. Pudgyn suurin meriitti lienee kuitenkin Kurjenpesän jonkin sortin maskotin sekä minun suosikkini virka. Suosikkiasemastaan huolimatta Pugdy ei pääse elämässään niin helpolla kuin haluaisi, tamma joutuu kyllä tekemään vähän töitä, ja kenties käännymme vielä muutamia kertoja kouluradoilla - vaikka moinen touhu saisi varmasti tamman itsensä puolesta jäädä välistä.

Luonne

Pudgya ei turhaan kutsuta Pudgyksi, sillä tamman lempiharrastus on syöminen ja töiden välttely. Se on laiska ja mukavuudenhaluinen poni, joka on kyllä luonteeltaan hyvinkin sosiaalinen, mutta vain kun kyse on harjaamisesta, seurustelusta tai ruoka-ajoista.
Pudgy on ainakin helppohoitoinen, sillä erityisesti jos sillä on ruokaa edessään, se vain seisoo paikallaan syömässä. Ei tamma muutenkaan kovin hurja ole, lähinnä se... no, seisoo edelleen, korkeintaan vähän kiertelee ympäri karsinaa etsimässä heinänkorsia. Ponia voivat hoitaa kaikki aloittelijasta kokeneeseen ja vauvasta vaariin, se on mitä helpoin ja myös mukavin kaveri, joka rakastaa rapsutuksia ja huomiota. Sekä herkkupaloja. Vaikka Pudgy osaakin pullistelun jalon taidon, on sen satulavyökin helppoa kiristää ainakin ensimmäisiin reikiin ja myöhemmin siitä tiukemmalle. Taluttaessa saa olla tarkkana, että tamma tulee sinne, mihin pitää eikä ryntää syömään lähimpään pensaaseen. Pudgyä saa, ja pitää, komentaa silloin kunnolla, pienelle hellälle eille se nauraa turpakarvoihinsa ja suuntaa syömään.

Pudgy on epäsopiva sekoitus miellyttämisenhalua ja suunnatonta laiskuutta. Tämä saa sen olemaan yleensä eteenpäinpotkittava virtahepo, joka taipuu sujuvasti kuin rautakanki ja jonka eteenpäinpyrkimys tuntuu jääneen viime vuosisadalle. Aika ajoin siitä kuitenkin saa vallan sen miellyttämisenhalu (ja osin varmasti myös ahneus, hyvin sujuneen treenin jälkeen saa porkkananpaloja) ja se alkaa suorittaa pyydettyjä asioita sellaisella apinanraivolla, että se menee jo hieman liiallisuuksiin. Pudgyn kanssa tasapainon löytäminen on vaikeaa: ei sitä haluaisi potkia eteenpäin, vaikka vähän olisi pakko, koska se kuitenkin osaa suorittaa myös niin nätisti. Toisaalta silloin, kun se suorittaa oikeasti hyvin, se vetää sen hieman överiksi ja ylisuorittamiseksi, jolloin sitä pitää hillitä. Tamman saa kyllä avuille, kun pitää huolen sen eteenpäinpyrkimyksestä tai vaihtoehtoisesti siitä, ettei se ylitee asioita. Pudgy on avuille ratsastettuna sellainen perusmukava poni: menee eteen, hidastaa, kääntyy suhteellisen pehmeillä avuilla, liikkuu oikein päin ja avustettuna oma moottorikin pysyy käynnissä.
Esteillä tamman silmiin syttyy pieni pilke, mutta ei sen motivaatiolla hypätä kuin 80cm ratoja ja yksittäisenä huimat 95cm. Pudgy on esteillä hieman reippaampi, mutta ei mitenkään erityisen vauhdikas. Kompastuskiveksi osuvat kuitenkin ponnistuspaikat: tamma ei niistä välitä, vaan se hyppää siitä kohtaa, mihin se sattuu osumaan. Jos se ratsastetaan oikeaan paikkaan, se hyppää hyvin, jos väärään paikkaan, se hyppää vaikka esteen sekaan.

Pudgy on hyvä lastautumaan, se kävelee rekkaan tai koppiin kenen tahansa perässä, erityisesti jos autossa odottaa ruokaa. Poni on rauhallinen matkaaja, eikä edes eväiden loppuminen saa sitä riehumaan, vaikka ilmeestä näkee ettei se arvosta ruoan loppumista. Kisapaikoilla tamma ei erityisemmin syty, mutta ei myöskään stressaa tai jännitä. Vaikka Pudgy ei olekaan maailmanluokan kisapeli se on luotettava kenen tahansa ensimmäinen (tai toinen, viides, kahdessadaskolmaskymmenestoinen) kisaratsu, sillä ainakaan Pudgyä ei kisapaikka hetkauta.

Luonne © narri, kiitos! ♥

Sukutiedot

Jälkeläiset

19.07.2015 nf-o. Istoriya Puddingduck i. Nice Weather for Ducks! om. Lissu T. VRL-12701
22.03.2017 nf-t. Ravenscroft Playpudding i. Rippringham Ripper om. Liia VRL-11284, Roscoff
19.04.2017 nf-o. Ravenscroft Design Pudding i. Colour by Design om. Jannica (VRL-04799)
01.09.2021 nf-t. Crane Queen of Puddings i. Shāh Māt om. Assi, Poniniemi, VRL-01285

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

21.05.2016 Vieraileva tähti, kirjoitti Lissu T.
Olin vierailulla pikku Putputini kasvattajan luona, ja ilokseni sain osallistua ponien liikutukseen. Naamani kyllä hieman venähti, kun heti ensimmäiseksi pääsin kautta jouduin Pudgyn, Putputin emän, selkään. Mokoma pieni laiska poninpallero.. No, ei siinä, ihan mukava tammahan Pudgy pohjimmiltaan on.
Kävin hakemassa (=kiskomassa) tamman tarhasta, puunasin perusteellisesti, varustin ja harpoin poni perässäni hilautuen kentälle. Tämähän alkoi ihan hyvin! Not.

Alkukäyntien aikana minulle valkeni lopullisesti, että tämä ei ollut niitä Pudgyn miellyttämisenhaluisia päiviä. Tamma raahusti eteenpäin jalkojaan laahaten, takaosa ties missä huidellen ja eteenpäinpyrkimys kauas karanneena. Ei muuta kuin ponia kasaamaan ja aktivoimaan. Paljon erilaisia ratsastusradan teitä täyskaarrosta pääty-ympyrään ja koko rata leikkaaseen, pysähdyksiä, peruutuksia, siirtymisiä, pohkeenväistöä. Asetuksilla ja taivutuksilla leikkimistä suorilla ja kaarevilla urilla. Vähän kaikkea peruskoulutyöskentelyä, mitä vain keksin. Pudgyn olemattomasti kohonnut vauhti hiipui heti, jos vähääkään herpaannuin. Takaosa tuli vähän paremmin alle jo alkuverryttelyissä, vaikka aika kaukana se edelleen raahautui. Pitkä, matala ja laiska makkaraponi ei tänään antanut parastaan.

Ravityöskentelyssä Pudgy oli jo parempi, siitä sai ajoittain muutaman askeleen mittaisia hyviä pätkiä irti. Ravissa jatkoin samoja perustehtäviä kuin alkuverkoissa olin tehnyt, paljon siirtymisiä, erilaisia kaarevia uria ja sen sellaista. Laukassa hommasta ei tullut enää mitään, Pudgyn laiskuus otti lopullisesti vallan ja laukka oli yhtä sujuvaa kuin hammastahnan työntö takaisin tuubiin. Ja tämä ihan vain uralla laukaten tai pääty-ympyröitä tehden. Että sellainen ratsastuskokemus tällä kertaa.

22.06.2016 Estevalmennus, valmensi Lissu T.
Heti alkuverryttelyissä minulle selvisi, että vauhdin hurma tulisi puuttumaan tästä valmennuksesta kokonaan. Myös pelkkä vauhti. Pudgy puksutteli tasaisen varmasti eteenpäin hidasta, matalaa mummoravia taipuen mutkissa vain kaulastaan.
"Vähän enemmän sisäpohjetta, ulko-ohja tukee, kehota ponia liikkeelle istunnalla, koko kropalla, älä irvistele", ohjeistin ratsastajaa ties kuinka monennen kerran.
"Pitkillä sivuilla aseta Pudgyä välillä ulos, välillä sisälle, kaarteet normaalisti. Menkööt pitkänä makkarana, kunhan askel vähän pitenee ja kaviot nousemat maasta." Ratsastaja ratsasti hiki hatussa nyffineidistään enemmän liikettä sekä koko kropan taipumista esille, ja kyllä Pudgy välillä taipuikin, parissa kulmassa oikeinkin hyvin. Samaa lämmittelyjumppailua tehtiin myös laukassa, sitten ratsukko sai ottaa verryttelyhyppyjä. Pikku ristikot ja pystyt ylittyivät laiskoilla, löysillä hypyillä, mutta ainakaan Pudgy ei pudottanut puomeja. Toivoin hartaasti, että poni heräisi vähän isommilla esteillä.

No, ei herännyt. Hypytin ratsukolla kuuden esteen pikkurataa, hyvin suoraviivaista ja helppoa sellaista. Esteiden välit olivat pitkät joka suuntaan, joten ratsastajalla oli tilaa kääntäyillä ja ratsastaa niin pitkästi ja varmistellen kuin ikinä halusi. 60-70cm esteet ylittyivät Pudgyltä niin tuskaisen näköisesti, että se itse varmaan kuvitteli tekevänsä jotain äärimmäisen rankkaa ja haastavaa korkeushyppytehtävää.
Pystyesteet ratsukko suoritti vaivattomasti, Pudgy hyppäsi esteet vähän rimaa hipoen, mutta koluuttelematta ja puhtaasti. Pikku radan ainokaisella okserilla poni otta takapuomin pari kertaa alas, kun ei viitsinyt nostaa takasiaan kunnolla. Ratsastajan lähestymiset olivat suorat, Pudgyn laukka olisi saanut pyöriä paremmin ja olla aktiivisempaa, ponnistuspaikat olivat kohdallaan. Selän ja jalkojen käyttö oli puutteellista, ja kaiken kaikkiaan poni oli aika laiska esitys.
Jumppasarjoja, puomi- ja kavalettityöskentelyä, rutiinia, rutiinia, rutiinia. Ne takajalat on saatava nousemaan. Ratsastajan ratsastus oli kyllä hyvää, käsi oli rauhassa, jalka paikoillaan, ryhti ja istunta hyvät. Loppuverryttelyissä Pudgy kulki vieläkin pahemmin madellen, kuin jonkin maratonin juosseena, vaikkei ollut edes hikinen.

07.02.2017 Työleirillä ponitallilla, kirjoitti Lissu T.
Kiitos halpojen lentojen ja luotettavien työntekijöiden, saatoin hyvillä mielin karistaa Suomen tomut jaloistani ja siirtää hevosteluni Iso-Britannian puolelle. Majoituin reissuni ajan Istoriyan auttaen tallitöissä sekä ponien liikutuksessa. Aika hyvä diili, etten sanoisi!
Reissuni ensimmäinen ratsastustehtävä oli vanhan tutun Pudgyn kanssa vänkäämistä. Jo tamman saaminen tarhasta talliin oma operaationsa, ruunikko olisi ennemmin jäänyt tarhaan nököttämään kuin olisi lähtenyt mukaani töihin. Tallikäytävällä seisoessaan Pudgy olikin harvinaisen happaman näköinen.
"No, älä nyt viitsi", juttelin tammalle selvitellessäni sen jouhia, "lähdetään maastoilemaan, rento kiva hölkkälenkki ja laukkasuora, eikö kuulosta ihan kivalta", jatkoi hölöttämistäni.

Suuntasin laiskan, tahmean oloisen ratsuni kanssa kohti peltoteille vievää maastoreittiä. Happaman oloinen, laiska nyffi ei turhan paljoa askelta pidentänyt tai taikonut itseensä eloa, vaikka kuinka pyysin ja komensin. Vaikka kyse oli rennosta maastoretkestä, vaadin tammalta sen verran käyntiä, ettei se aivan laahannut jalkojaan.
Ravissa Pudgy hieman virkustui, korvatkin kääntyivät jokusen kerran höröön. Istoriyan maastot olivat upeat, ja kerran ihastelin maalaismaisemaa sellaisella hartaudella, että Pydgy pääsi livahtamaan tien reunaan, teki stopin ja tunki päänsä kovin paljaaseen pensaikkoon. Muutama ärräpää livahti suustani, kun tajusin tapahtuneen. Pudgy ehti haukata vähän suupalaa, ja vaikutti harvinaisen tyytyväiseltä itseensä kun jatkoimme matkaa. Pensasepisodin jälkeen Pudgy oli vähän paremmalla päällä, tamma liikkui reippaammin ja laukkasuoralla poni vähän kiihdytteli. Palasin tallille hymyssä suin, eikä Pudgykään enää irvistellyt, kun se sai ennen tarhaan palaamista pari porkkanaa.

22.09.2018 Kouluvalmennus, valmensi miivi
Köyhän hevosalan yrittäjän tunnistaa siitä, että kun tälläinen lähtee lomalle, ei sillä ole varaa siihen ilman työntekoa. Ja tämän tarinan saattelemana löysin itseni pitämässä valmennusta pimeästi, kamalan suurilla summilla veronkiertoa harrastaen, keskeltä Iso-Britannian idyllistä maaseutua.

Kun valmennettavani selvisi poniksi (vasta ratsastajan taluttaessa sen ulos tallista), huokasin syvään. Brittiläiset kouluratsastustasot eivät ihan mahtuneet paksuun kallooni, mutta Pudgyn omistajan puheista olin ymmärtänyt, että pääsisin omistamaan ihan osaavaa hevosta pienen, perusasiat osaavan poninperkeleen sijaan. Ei näin, kirosin päässäni miettien viimeistä poniratsukkoa, jota olin valmentanut. Poni ei ollut päässäni synonyymi pikkupirulle ihan turhaan.

Heti valmennuksen alussa meinasin vaipua epätoivoon. Ponin ratsastaja yritti parhaansa, mutta ruunikkoa tammaa ei kiinnostanut vähääkään se, mitä ratsastaja sen selässä teki, se laahusti etupainoisena, turpa pitkälle eteen muulimaisesti työnnettynä eteenpäin, ilman kiirettä mihinkään. Olisivat asiat hullumminkin voineet olla ja Pudgy olla täysin sekopäinen shetlanninponi ilmeisen laiskan newforestin sijaan, mutta se ei ihan kamalasti lohduttanut. Kiikutinkin Pudgyn ratsastajalle pitkän raipan lyhyen esteläpyskän sijaan ja totesin, että jos poni ei muuten lähtisi, niin saisi survaista kannukset kylkiin ja raipasta perseelle samaan aikaan, ei tästä touhusta tulisi mitään, jos edes ratsu ei lähtisi liikkeelle.

Ei ratsastaja onneksi poniaan henkihieveriin joutunut hakkaamaan, jo tuodessani pidempää raippaa ratsastajalle Pudgy terästäytyi, ja raipan ollessa ratsastajan käsissä lähtikin jo pyytämättä reippaampaan vauhtiin. Ei se riittävässä tahdissa vieläkään mennyt ja hikipisarat virtasivat pitkin ratsastajan otsaa, mutta paremmin. Napakalla ratsastuksella tamma pikkuhiljaa alkoi kuuntelemaan ratsastajaansa paremmin, ja pääsimme tekemään jotakin muutakin kuin herättelemään ponineitoa satavuotisesta unestaan. Pohkeenväistöt eivät koskaan voineet mennä liian hyvin, joten ratsukko pääsi tekemään niitä ja siirtymiä. Siirtymät tiheään tahtiin niin askellajien välillä kuin sisällä pitivät Pudgyn hereillä ja pohkeenväistöissä se joutui mietiskelemään, miten kavionsa pistää. Ne meinasivat tappaa ponin eteenpäinpyrkimyksen, mutta ratsastajan päättäväisyys piti ponin hereillä, ja ratsukko esittelikin ihan mukiinmeneviä suorituksia. Sivuttaisliike olisi saanut olla reilumpaa, mutta Pudgyn reagointia seuranneena viimeistään se olisi saanut ponin vaipumaan takaisin koomaan, jos se olisi yhtään enempää joutunut pistämään tikkua ristiin.

Valmennuksen lopussa ratsastaja sai pyrkiä ottamaan vielä muutamat rennot laukat aiemmin työskentelyn lomassa tehtyjen lyhyiden pätkien sijaan. "Rentoa ja reipasta menoa, nouse ite vähän kevyempään istuntaan ja kannusta sitä ponia liikkeelle. Jos se ei meinaa lähteä, niin uskalla vähän melkeimpä ajaakin sitä eteen", ohjeistin. "Että se nyt vähän rentoutuisi ja saisi vielä sitä omaa moottoria toimimaan", höpöttelin. Nyt Pugdy nostikin mielellään rennon, hyvin rullaavan laukan, kun siltä ei siinä liikaa vaadittu. Sen ei tarvinnut mennä syvälle kulmiin tai taipua ympyrälle, ja vähän jo harmittelinkin, että en ollut ratsukkoa pyytänyt tekemään näin jo heti alkuun.

"Ei tää yleensä näin tahmea ole", ratsastaja selitteli. "Yleensä Pudgy kyllä herää viimeistään siinä kohtaa, kun se älyää, että ratsastaja on oikeesti tosissaan." Huokasin syvään ja loin syväluotaavan katseen ruunikon tamman silmiin. Pikkupiru mikä pikkupiru, juuri tämän "no ei se yleensä" -hokemisen takia välttelin poniratsukoita viimeiseen asti.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen