Kurjenpesä

Oudekerk Sigyn "Sinna"

Perustiedot

Meriitit

© VRL-06326

Tausta

Kuten niin moni muukin hevosistani, Sinnakin löytyi erään myyntisivuston ilmoituksen perusteella. Tälläkin kertaa pysähdyin tutkimaan myytävän varsan sukua, joka sai minut innostumaan siinä määrin, että otin myyjään saman tien yhteyttä. Onneksi sähköpostit voi kirjoittaa myöhään yölläkin ilman, että vastaanottaja niistä sen suuremmin häiriintyy! Toista se on puheluiden kanssa. Löimme kaupan lukkoon nopealla tahdilla, paperityöt ja rahansiirrot, myöhemmin järjestelin Sinnan kuljetuksen Alankomaista Suomeen. Tavanomainen, tylsä tarina ilman sen suurempia draamankaaria. Kuljetuskin sujui hyvin, tamma ei sairastunut matkalla eikä rekka hajonnut kesken matkan.

Sain itselleni ihastuttavaluontoisen, yritteliään, mielellään uutta opettelevan nuoren hevosen. Sinnan junnuvuodet sujuivat yhdessä hujauksessa kärryttelyn ja myöhemmin ratsun oppien kanssa, ensimmäisiä kuljetuksia ja yleisön edessä esiintymisiä vähän jännittäessä. (Hevonen jännitti. Minäkin ehkä ihan vähän.) Olin haljeta niin ilosta kuin ylpeydestäkin hallakkoni vähitellen kerätessä rohkeutta sekä itseluottamusta, kasvaessa myös persoonaltaan niin sanotusti aikuisen hevosen raameihin. Rauhallinen, hieno tamma upealla työmoraalilla, terveet vahvat jalat eikä rakenne muutoinkaan sieltä heikoimmasta päästä ole, vaikkei Sinna aivan yhtä häikäisevän upea olekaan mitä vanhempansa. Ei jokaisesta näyttelyiden BIS-kehän vakiovierasta tule, vaikka suku olisi millainen. Pääasia, että Sinna on terve.

Vaikka emän puolella onkin paljon valjakkohevosia, keskityin Sinnan kanssa alusta alkaen kouluratsastukseen. Se on minun lajini, ja niin kiva ajohevonen kuin Sinna onkin niin kyllä kouluratsastus on ehdottomasti tamman leipälaji. Kenties maastoilu vie pisimmän korren, sen verran hyvin hallakko metsässä viihtyy! Pikku metsähevonen.

Luonne

Luonteensa Sinna peri selkeästi isältään, emän itsepäisyyttä sekä suorastaan alleviivattua omanarvontuntoa tuoreimmassa punkkariratsussani ei ole tippaakaan. Sinna on rauhallinen, aika hiljainen hevonen, joka ei pidä melua itsestään mutta ilmoittaa kyllä epäkohdista. Muut hevoset eivät pääse kävelemään hallakon yli, kyllä tämä puolensa pitää mikäli joku koettaa simputtaa silkasta simputtamisen ilosta. Laumahierarkiassa turvallisesti keskivaiheilla viihtyvä Sinna löytää helposti seuraa sekä rapsutuskavereita, ja voinkin huoletta tarhata Sinnan miltei kenen tahansa kanssa tai laittaa karsinanaapuriksi niitä kiukkuisia kiljukauloja, jotka muiden naapureina potkivat seiniä alituiseen. Itse asiassa, näin tarkemmin mietittynä, tammallani tuntuu olevan miellyttävän tyynnyttelevä vaikutus lajitovereihinsa! Kaiketi Sinnan sisäinen rauha, tyyneys ja hyvä olo säteilee muille asti.

Edelleen isäänsä peilaten Sinna työskentelee mielellään ollen yhteistyöhaluinen ja reipas ratsu sekä ajohevonen. Valjakkoajoa emme ole isommin harrastaneet, perus kärrylenkkejä sitäkin enemmän. Sinna liikkuu mukavan letkeästi, ravi on hieman pompottavaa eikä tämä mikään ilmava-askelinen liitokavio ole, mutta eipähän jatkuvasti polje kantojaan, palmikoi tai muutoinkaan liiku virheellisesti. Käynti on selkeästi paras askellaji, siitä löytyy eniten pituutta, elastisuutta ja kaikkea muutakin hyvää. Ravia saa onneksi parannettua treenaamalla huomattavasti käyntiä helpommin!
Hyppääminen ei oikein ole Sinnan vahvuuksia, vaikka se mielellään hyppääkin yksittäisiä esteitä sekä kokonaisia ratoja, kentällä sekä maastossa. Hyppytekniikka on, luvalla sanoen, omintakeinen ja hirveä, ratsastajalla on oltava todella hyvä tasapaino sekä kehonhallinta muutoinkin kunnossa, jottei jo ensimmäinen vähänkään korkeampi peruspysty aiheuta suunnittelematonta jalkautumista. Iloisesti, reippain mielin tamma kuitenkin hyppää tehden parhaansa, vaikkei oikein osaakaan.

Kouluratsastus meiltä sen sijaan sujuu, vaikkei Sinnan liikkeillä rodun tai helppo A -ratsujen kärkikastiin olekaan asiaa. Olemme vähän opetelleet vaativienkin luokkien liikkeitä, tammani kun rakastaa uuden opettelemista sekä itsensä haastamista. Ei Sinnasta koskaan vaativa B -tason ehvosta tule, mutta eihän se meidän opetteluiloamme sekä paikoitellen helpotettujen liikkeiden yritys-erehdys-uusiksi-onnistuminen -kokeiluitamme haittaa! Jo osaamansakin asiat hallakko suorittaa suurella sydämellä, hyvin harvoin Sinnaa tarvitsee erikseen pyytää liikkumaan reippaammin tai tekemään asioita kunnolla. Tietysti tälläkin on heikommat päivänsä, kun ei kiinnosta, väsyttää, lapa on vähän jumissa, mitä näitä nyt on. Mikäli Sinnan veto on poissa, takaosa laahaa tai kulmissa huomaa kuinka hevosen lavat eivät ole yhtään mukana, paras ratkaisu on hylätä sileätyöskentely ja suunnata maastoon. Metsässä samoilu, oli se sitten ihan tiellä kulkemista tai kunnolla metsän puolelle suuntaamista, piristää aina Sinnan mielialaa.
Kaiken jo kertomani lisäksi Sinnasta löytyy paljon muitakin erinomaisen ratsun piirteitä. Se on pehmeä, mukavan herkkä ratsastaa, kuitenkin vailla todella teräviä äkkireaktioita. Tamma ei tee mitään puolestasi muttei myöskään protestoi pukkisarjoin, häntä kyllä saattaa viuhua ja kovakätisyyttä Sinna vastustaa aina kuolainta puremalla, päätään nakkelemalla sekä täysin etupainoiseksi norsujyräksi muuttumalla. Kuitenkin jo perushyvällä ratsastuksella vuonohevoseni liikkuu rennon tyytyväisenä, mukavan reippaassa tahdissa itsensä hyvin kantaen. Oletusarvoisesti Sinna ei koeta saada ratsastajaa kantamaan päätänsä.

Shampoopesut, omenaviipaleet, kunnon kumisukapyörittelyt sekä hupsua kyllä, klippaus, siinä Sinnan arjen ihanuuksia satunnaisessa järjestyksessä. Rauhallinen, fiksu hevonen pelastaa monet arkihetket, etenkin jos Sinnaa tulee hoitamaan jonkun vähän oikukkaamman hevosen jälkeen. Tamma ei väistele päitsiä, loimea, matolääketuubia tai hammasraspia, se nostaa jalkansa niin puhdistusta, kengitystä kuin haavanhoitoakin varten, ei nyi tai nojaile. Lämmön saa mitata ja nisät pestä, korvakarvojen siistiminen ei sekään aiheuta pää nykimistä, satulavyötä kiristettäessä Sinna ei todellakaan pullistele. Kaiken kaikkiaan helppo, miellyttävä hoidettava, hevonen joka on selkeän kiinnostunut kaikesta kuitenkaan olematta yli-innokkaana osallistumassa harjojen valintaan. Talutettaessa tamma etenee reippaasti malttaen seistä paikoillaan, tämä ei rynni porteista sisään tai ulos, on helppo lastata.. Täyden kympin käytösnumero.

Ensimmäiset traileri- ja rekkamatkat hieman jännittivät hallakkoani. Nuo päivät ovat takana päin, nykyään Sinna on luottohevosiani, jotka ovat mukana varsojen ja nuorten sekä matkustamista jännittävien reissuilla tukena sekä turvana. Vieraissa pihoissa voin aina olla levollisin mielin Sinnan suhteen, se on varmasti viimeisiä hevosia joiden käytöstä joutuu jännittämään etukäteen! Irti päästessäänkin tamma on hakeutunut oman trailerin / rekan luokse tai jäänyt taluttajansa viereen ihmettelemään, mitä oikein tapahtui.
Kilpailut ovat työtä siinä missä yleisöttä ahertaminenkin, nyt kun hallakko on yleisöön tottunut. Nuorta Sinnaa kyllä jännitti, sanoisin että vallan ujostutti, työskennellä useamman silmäparin alla. Enää yleisö ei aiheuta isommin reaktiota tai vaikuta tamman keskittymiseen tai rentouteen, korkeintaan Sinna vähän hörähtää imarrellun oloisena saadessaan aplodeja. Kuinka sympaattinen voi hevonen olla?

Sukutiedot

Palkittuja sukulaisia;
iiei. VIR MVA Ch Hallusaanito YLA2, KRJ-II
ieii. Hammerfest YLA1, KRJ-I, VVJ-I
ieii. Karla av Trónvík YLA2, KRJ-I, VVJ-II
ieei. Glimre NOR YLA1
eiei. Sølvgårds Viking YLA2

Jälkeläiset

Kilpailutulokset

Oudekerk Sigyn kilpailee porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa. Ajankohtaisen ominaisuuspistetilanteen näkee tamman VH-profiilista.

31.01.2024 VSN Adina, RCH

Päiväkirja & valmennukset

00.00.2023 Otsikko
teksti

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen