Kurjenpesä

Moon Selevä "Levä"

Perustiedot

Meriitit

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Jos puhutaan täysin totta, Levä oli känniostos. Juhannuksen vietto kavereiden kanssa aiheuttaa joskus hukkumiskuolemia, joskus rahanmenoa, joku taas ostaa hevosen. Että sillä lailla. Kasvattajalle ei sentään tullut humalassa soiteltua, mutta kavereiden kanssa tuli todettua pienessä sievässä, että ihan paras idea on katsella jotain kivoja tammoja ja oreja ja sitten ottaa ylös kiva yhdistelmä ja antaa sen nimeksi Selevä. Koska vesiselviähän tässä oltiin ja silleen.

Valitettavasti ajatus ei hautautunut seuraavan aamun krapulaan, vaan kasvattajalle tuli naputeltua ihan selkeä viesti (muistiinpanoissahan luki vasrra Klukurin Litlatähti ja Kassiliina) tilausvarsasta. Onneksi tämä sopi, ja kun Kaisliina oli sopivassa vaiheessa kiimaa, se astutettiin Iltatähdellä. Tai siis Iltiksellä, nauroimme katketaksemme orin lempinimelle juhannusiltana. Varsaa jäätiin odottelemaan rennoin mielin, kun joku muu kerrankin hoiti kaikki hommat sen suhteen. Ei tarvinnut tuijottaa naama harmaana tamman mahaa ja miettiä, koska se luo varsansa. Minkä lisäksi Kaisliina päätti varsoa reilusti ennen laskettua aikaa pienen ruunikon tammavarsan, joten en oikeastaan edes ehtinyt aloittaa jännittämistä kun varsa olikin jo syntynyt.

Moon Selevä eli Levä oli jo varsana rento ja reipas, mutta kyllä sen naamasta näki ettei järjen valo paljoa pääse loistamaan. Pikkuinen oli mitä hyväntahtoisin hevonen, helppo opettaa, kaikki käy -tyyppi kuten emänsäkin, mutta sen aivokapasiteetti taisi jäädä sinne Iltiksen tasolle. No, ainakaan tämä ei pääse jallittamaan käsittelijäänsä.
- narri, edellinen omistaja

Minulle Levä siirtyi aivan selvin päin tehtynä harkittuna ostoksena. Hevosmääräni on toki valtava, mutta lainani takaisinmaksuineen ovat hyvällä tolalla, suurin osa hevosistani kisaa muualla hyvillä diileillä, muutamista hevoskaupoista oli (mukamas) löysää rahaa joko uudelleen sijoitettavaksi tai lainojen lyhentämiseksi. Koska takaisinmaksuni olivat joka tapauksessa turvattuja, päätin tarttua, hieman raskain mielin, tilaisuuteen, kun Susirajan narri kaupitteli minulle useampaa omistamaansa hevosta. Yksi näistä oli Levä, viisivuotias, kantakirjattu pienhevostamma. Kapasiteettia niin koulu- kuin esteratsastukseen, kiva suku, potentiaalia myös jalostuskäyttöön. Hyväntahtoinen, kiltti, hieman yksinkertainen hevonen - olin tietenkin saman tien myyty, minulla on jokin heikko kohta näihin hölmöläisiin. Ei siis mikään ihme, että Levä oli yksi ensimmäisiä hevosia, jotka kävivät läpi eläinlääkärin ostotarkastuksen ja muuttivat sitten Kurjenpesään. Nuorta tammaa odottivat vielä kilparadat ja näyttelykehät, tulevaisuudessa myös jalostustamman rooli. Vaikka oikeastaan olin valmis laittamaan koulusilinteri pantiksi, että tästä tammasta muodostuisi armoton mamman mussukka ja hevosystävä, joka on painonsa arvoinen kultaa ilman ensimmäistäkään ruusuketta tai jälkeläistä.

Luonne

Ei ole muuta sivistystä saanut kuin rokotuksen.

Kuten aikaisemmin jo tuli todettua, Levä ei todellakaan ole se järjen jättiläinen ja sen vintti on ollut pimeänä syntymästä saakka. Hyväntahtoinen, kiltti, nöyrä ja yhteistyöhaluinen kuin mikä se on, sille käy kaikki eikä sen opettaminen ole koskaan ollut mikään ylitsepääsemätön ongelma, mutta kaikki ajatustyötä vaativa menee Levältä komeasti yli hilseen. No, oikeastaan sen opettaminenkin on ollut vähän kaksipiippuinen juttu - toisaalta tamma haluaa yli kaiken miellyttää ja tehdä oikein, toisaalta aina se ei vain tajua mitä siltä halutaan. Levän kanssa on kuitenkin äärimmäisen helppo toimia, kunhan muistaa, ettei oleta sen käsityskyvyltä liikoja ja antaa sille tarpeeksi aikaa prosessoida uusia asioita.

Levää voi hoitaa vaikka keskellä pihaa irrallaan, ilman päitsiä eikä tamma astu askeltakaan mihinkään suuntaan. Se on niin simppeli ja kiltti käsiteltävä kuin hevonen nyt vain voi ylipäätään olla, ja jos johonkin hevoseen voi luottaa lähes täysin, se on Levä. Tamma on seurallinen, nauttii harjauksesta ja rapsutuksista täysin rinnoin, mutta ei ota itseensä vaikka hoito olisi luokkaa pikaisesti pölyt satulan alta ja menoksi. Se nostaa kaviot todella nätisti eikä kisko niitä mihinkään, ei pullistele tai pyöri satuloidessa ja kuolaimet se ottaa itsekseen suuhun, kun niitä sille tarjoaa. Levä on se täydellinen lastenvahti, seuranpitäjä, hyvänmielenkaveri, heppakerho-osallistuja, hoitoponipistehevonen... Mitä vain keksii tammalle, se sujuu. Kengittäjä kehuu ruunikkoa mainioksi kengättäväksi, se kun seisoo kärsivällisesti kolmella kintulla vaikka huomiseen asti, eläinlääkärin ei tarvitse koskaan kaivella ylimääräistä rauhoitetta salkusta. Levä ei ehkä aina tykkää toimenpiteistä, mutta se vain painaa korvat luimuun, silmät kiinni ja odottaa, että ikävät asiat saadaan alta pois.

Kuten isänsäkin, Levä kävelee sinne mihin nassukka osoittaa, eikä mihinkään muualle. Jos pää osoittaa kukkapuskaan, tamma menee kukkapuskaan, jos pää osoittaa tallin seinään, voit olla varma, että ainakin turpa ottaa kiinni siihen seinään. Se tekee Levästä mitä simppeleimmän talutettavan tilanteessa kuin tilanteessa, sen kuin pidät huolen siitä, että ohjaat tamman oikeaan osoitteeseen ja se menee sinne. Menisi se sinne ilman talutintakin. Vähemmän yllättäen Levä menee myös traikkuun tai rekkaan vailla mitään ongelmia ja on tyytyväinen matkustaja. Niin kauan ainakin, kun ruokaa on saatavilla, ilman heinäverkkoa tamma kuopii tiensä Kiinaan.

Levä on oikein kiva ratsastaa, kunhan vain muistaa sen rajallisen kapasiteetin ymmärtää asioita. Uuden opettaminen sille ei suju samalla, kun kerrataan vanhaa, vaan sille pitää kädestä (tai kaviosta) pitäen ensin esitellä uusi asia monta kertaa, sitten antaa sen miettiä asiaa rauhassa ja mielellään täysin vapaalla. Sitten Levä on valmis tekemään sitä uutta asiaa muiden juttujen joukossa. Selkeät ja jämäkät avut ovat aina tarpeen tammalla ratsastaessa, pieni vihjailu ei sille auta, eikä oikeastaan herkkä istunnalla ratsastuskaan. Kyllä Levä avut huomaa, mutta se sekoittaa ne niihin tahattomiin painon muutoksiin, joita nyt väkisinkin jokaiselle tulee ellei ole kivestä veistetty. Niinpä tammaa kannattaa ratsastaa jokseenkin samaan tapaan kuin nuorta hevosta - selkeästi, kenties välillä jopa hieman liioitellen jotta se varmasti ymmärtää.
Monipuolinen treeni on myrkkyä Levälle, koska se ei ehdi vaihtaa ajatustaan tarpeeksi nopeasti. Sen kanssa kannattaa keskittyä hiomaan aina yhtä tai kahta asiaa per kerta ja jättää kouluradat koulukisoihin. Tamma on äärettömän nöyrä, kuuliainen ja yhteistyöhaluinen eli sen puolesta ongelmaa ei ole - ja esimerkiksi Levän lisätyt askellajit ovat oikein kivaa katseltavaa ja ratsastettavaa. Vähänkään aivojumppaa vaativat hommat (kuten vaikkapa pohkeenväistö) tuottavat välillä harmaita hiuksia, Levä kyllä osaa ne, ja suoritutuu niistä, mutta ei aina ihan sujuvasti.

On onni, että Levällä on hyvä ja pehmeä hyppytyyli, se saisi kyllä olla nopeampi koska välillä tuntuu, että se unelmoi esteen päällä aivan liian kauan, mutta perusasiat tekniikassa ovat kunnossa. Tamma ei nimittäin ymmärrä ponnistuspaikkoja eikä kieltämisen logiikkaa. Se ei koskaan kiellä tai juokse ohi, ja ei koskaan tarkoittaa oikeasti ei koskaan. Levä menee esteen sekaan, jos paikka on huono tai lähestyminen liian vino. Niinpä ratsastajan täytyykin pitää jokainen askel kontrollissa ja vaikka sitten kääntää tamma esteestä ohi, jos näkee että paikka on toivoton - Levä ei sitä tee. Se on kuitenkin kuuliainen, reipas ja helppo kontrolloida, joten sinällään ongelmaa ei ole - ei se turhaan kipitä esteen sekaan, jos ratsastaja ei sitä siltä pyydä.

Simppeleistä simppelein kisakaveri. Levä on käsihevosalueella oma yksinkertainen itsensä, vaikka kaikki muut hevoset pääsisivät irti ja laukkaisivat suuna päänä ympäriinsä, tamma pysyy taluttajansa kanssa rauhassa kuin viilipytty. Sitä ei haittaa jabaelämä sitten ollenkaan, se on vain kiinnostunut kaikista erilaisista kavereista joita ympärillä näkyy - huisin hauskaa olla poissa tutuista kotimaisemista! Verkassa Levä keskittyy vain omaan tekemiseensä, koska se haluaa miellyttää eikä sillä riitä ajatus keskittyä mihinkään muuhun kuin ratsastajaansa. Mikä on tietysti ratsastajan kannalta oikein mukava juttu. Koska Levä keskittyy aina sataprosenttisesti vain siihen, mitä siltä pyydetään, on se tasaisen hyvä radallakin. Kouluradat ovat sille toki melko haastavia, koska asioita täytyy tehdä monta nopeassa rytmissä, mutta tukevan ja kannustavan ratsastajan kanssa sekin onnistuu.

Luonne © narri, kiitos! ♥

Sukutiedot

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

24.11.2016 Kouluvalmennus, valmensi Pierre
Levä-tamma ei ollut mikään sopusuhtaisimman näköinen hevonen ison päänsä, lyhyen kaulansa ja pitkien koipiensa kanssa, mutta herran jestas miten tamma liiteli ravissa ympäri kenttää! Tammaa verryteltiin hyvää vauhtia saapuessani kentän laidalle, johon jäin hetkeksi seuraamaan ratsukon yhteistyötä. Tamma vaikutti hevoselta, jota oli hyvin simppeli ratsastaa; kunhan vain muistaa selkeät avut ja muistaa kertoa hyvissä ajoin, mitä siltä odotetaan. Näppärästi liikkuva pienhevonen teki minuun lähtemättömän vaikutuksen heti lämmittelyjen aikana, joten odotin kovasti ratsukon näkemistä tehtävieni kimpussa. Koska tahdoin nähdä hevosen liikkeitä niiden koko skaalassa, harjoittelisimme tänään lisättyjä ja koottuja askellajeja.

Aloitimme luonnollisesti käynnillä, jonka myötä Levä saisi jutun jujusta kiinni. Tamman käynti ei ollut ainakaan tänään yhtä vahva kuin sen ravi, vaan lisätyssä käynnissä sen liikkeet olivat passahtavia ja kootussa puolestaan huonosti ylöspäin suuntautuvia. Tammasta kuitenkin huomasi, että se yritti tosissaan tehdä mitä käskettiin, ja kun passikäynti saatiin kitkettyä pois, oli ratsukko mielestäni valmis siirtymään ravityöskentelyyn. Ravin tuoma energia näkyi heti ratsukon suorituksessa ja vaikka ratsastaja vähän liioittelikin antamiaan apuja saadakseen hevosen varmasti ymmärtämään, mitä siltä pyydetään, näytti yhteistyö hyvältä ja sujuvalta. Levä työskenteli tehokkaasti takapäällään kootussa ravissa ja lisätyssä ravissa ratsastaja antoi sille hyvin tilaa venyttää kaulaansa, jolloin ratsu sai enemmän työskentelytilaa lavoille ja venytettyä etujalkojen liikettä äärimmilleen.

Tässä kohtaa pidimme pienen paussin ja Levä pääsi jolkottelemaan ympäri kenttää vapailla ohjilla, minkä tamma käytti heti hyväkseen venyttäen kaulaansa oikein antaumuksella ja kävellen pitkillä, rennoilla liikkeillä. Tauon jälkeen ratsukko jatkoi tähän mennessä varsin hyvän näköistä työskentelyä laukassa, kun lisätyssä laukassa ratsun tahti pysyi lähes samana, mutta askel venyi ja matkaavoittavuus kasvoi. Koottu laukka oli Levälle tällä kertaa se haastavampi harjoitus, sillä tahti ei oikein säilynyt ja kerran ellei kahdestikin laukka hajosi nelitahtiseksi ratsukon liikkuessa liian hitaasti, mutta listalle voitiin lisätä myös yksi sujuva suoritus. Varsin yksinkertaisen mutta hyvin hien pintaan nostattaneen treenin päätteeksi ratsukko pääsi aloittelemaan loppujäähdyttelyn, jonka aikana teimme vielä hieman ravityöskentelyä volteilla ennen vapaata ohjaa.

27.10.2020 Tervetuloa kotiin
Hymyilen varovaisen onnellisena taluttaessani ruunikon pienhevostamman lastaussillalta alas. "Älä näytä noin anteeksipyytävältä, hyvähän se on, että Levälle löytyi uusi, hyvä koti", narri toteaa, myös hymyssä suin. Ilmeeni ja koko olemukseni taitaa olla anteeksipyytävä, ja niin on äänenikin.
"Tuntuu vain kamalalta iloita, kun vähennät hevosiasi, ja minä.. vien kaikki."
"Höpsis, hupsu nainen." Levän kaviot osuvat yksi toisensa jälkeen pihamaahan, käännän pikkutamman ihmettelemään tallipihaa kunnolla. Ruunikon katsellessa korvat valppaina pystyssä rakennuksia sekä kauempana tarhoissaan tulokasta kuikuilevia hevosiani rapsuttelen Levän kaulaa, hieman leveämmin hymyillen.
"Sillä on erittäin kiltit silmät."
"Kiltti se onkin. Voisit jättää sen siihen, ilman mitään päävehkeitä, ja löytäisit tamman samasta paikasta palatessasi. Kiltti, mutta vähän pöljä." Huomaan nauravani, Levä kääntää päätänsä minua kohden, sitten takaisin tarhoille jonkun, äänestä päätellen Mirrin, hirnuessa. Levä vastaa saaden takaisin kuoron hirnuntaa ja hörinää. Nauramme narrin kanssa molemmat pikkuruunikon seistessä naurettavan hyväryhtisenä paikoillaan hölmistyneen näköisenä, aivan kuin äänikuoro olisi saanut aikaiseksi pienimuotoisen oikosulun tammaparan pienessä sievässä päässä.
"No, mennään vähentämään tätä kuljetussuojapuolta, pääset karsinaan lepäilemään matkan jäljiltä", juttelen Levälle pyytäessäni sen liikkeelle.
"Se kävelee sitten tasan minne nenä näyttää, muistat vain pysäyttää Levän ajoissa", kuulen narrin naureskelevan perässämme, ja hetken pohdin, onko kyseessä vitsi vaiko ihan tosimielellä annettu, kokemuksen syvällä rintaäänellä kerrottu neuvo.

Tallissa ja karsinassa Levä katselee kiinnostuneena ympärilleen sekä jututtaa tallikissoja. Uudessa karsinassaan tamma malttaa juoda ja hetken ihmettelyn jälkeen vain olla. Toivottavasti kotiutuminen jatkuu yhtä mutkattomissa merkeissä.

15.12.2020 Vieraskuskin estetreeni, kirjoittanut lottis
Ystävystyttyäni Kurjepesän Ainon kanssa, vierailin hänen tallillaan nykyisin lähes viikoittain ihailemassa sen hevosia ja tunnelmaa. Koska olen aina ollut enemmän esteratsastaja kuin kouluratsastaja, pyysi Aino minua valmentautumaan esteillä suomenhevostammallaan Moon Selevällä, tutummin ja lyhemmin Levällä. Aino ei itse juurikaan hyppää, ja kun hänelle oli tarjoutunut mahdollisuus saada maineikas estevalmentaja tallilleen käymään, hän ei ollut juuri asiaa miettinyt tarkemmin vaan varannut valmennusajan tallilleen. Vasta sen jälkeen hän oli hoksannut, että jonkun estehyppääjän olisi ehkä paras tulla hoitamaan homma hänen puolestaan. Ja minähän tietysti suostuin tehtävään! Mikä jottei, sillä Aino tarjoutui maksamaan puolet valmennuksen summasta puolestani. Ratsuani en saanut valita, mutta minua se ei haitannut, sillä tutustuin enemmän kuin mielelläni uusiin hevosiin.
Heti alkuun yhteistyö Levän kanssa alkoi mukavan leppoisasti. Pidin sen askellajeista, niissä oli erityisen mukava istua kyydissä. Aino oli varoittanut heti alkuun minua ja valmentajaani, että tehtävät kannattaa pitää tamman kanssa kohtuullisen helppoina, eikä sen kanssa kannata lähteä veivaamaan kymmentä eri tehtävää yhden valmennuksen aikana. Pidin alkuverryttelyt hyvin yksinkertaisina käännellen tammaa erikoisille ympyröille. Tamma vaikutti olevan hyvin kuulolla, se taipui nätisti ja siirtymisen eri askellajien välillä onnistuivat. Pääsimme aloittamaan itse valmennuksen.

Valmentaja oli koonnut meille jumppasarjan, jolla lähdimme liikkeelle. Heti itselleni jäi vaikutelma siitä, että hieman terävyyttä kaivattaisiin esteiden välille ja tästä valmentajammekin huomautti ensimmäisen sarjan jälkeen. Lähdin ratsastamaan Levää entistä selkeämmin ja napakammin avuin, jolloin sarjan suorittaminen parantui vähitellen. Jumppasarjojen jälkeen siirryimme puolittaiselle radalle, joka myös tuntui alkuun hieman nihkeältä. Ongelmia ilmeni oikean laukan löytymisessä jokaisen esteen jälkeen, sillä oma painopisteeni ei ollut tarpeeksi selkeä osoittamaan tammalle laukan suunnan. Otin tähänkin avuksi entistä selkeämmät otteet valmentajan vinkistä, jotka hieman auttoivat tilanteen korjaamisessa. Suoritukset paranivat loppua kohden ja saimme vauhditettua estevälejä Levän kanssa entistä paremmiksi. Toki vielä parannettavaa löytyy paljon, mutta tästä on hyvä jatkaa. Pidin loppuverryttelyt erityisen rentoina ja yksinkertaisina. Levä sai ravata ja laukata pitkin ohjin, se näytti nauttivan menosta toden teolla ja kaulan täytyi venyä varmasti pituutta lisää kymmeniä senttejä! Levä vaikutti varsin kuuliaiselta ja mukavalta tammalta, sen kanssa olisi varmasti kiva harrastaa toistekin!

03.01.2022 Mammalomalle (ainakin toivon mukaan!)
Levä on yksinkertaisesti ihastuttava hevonen! Ja vähän yksinkertainenkin. Pikkuruunikko on kisannut minun ja Susirajan Sarlotan kanssa koulu- ja esteratsastuksella ihan mukavalla menestyksellä; vielä jokunen sijoitus, ja molemmista lajeista on 40 sijoitusta täynnä! Kilpauran kohokohtia ovat ehdottomasti kolme VSR Cup -sijoitusta, kaksi rataesteiltä ja yksi kouluratsastuksesta. Välillä suoritus, ihan kotitreeneissä sekä kilparadoilla, on mennyt vähän pipariksi Levän kadottaessa ajatuksensa kaiken tekemisen suhteen totaalisesti. Erityisesti sileätreenien sekä kouluohjelmien kanssa olen saanut tasapainotella aivan eri tavalla kuin monen muun hevosen kanssa; Levä-raasu menee aivan hämmennyksiin ja sekaisin, mikäli tehtäväkimara on turhan monipuolinen ja asioita tulee turhan nopealla tahdilla! Yksinkertainen hevonen on ollut kasvun paikka minullekin ratsastajana aivan eri tavalla kuin todella älykäs, todella herkkä hevonen.

Tulevaisuudessa (toivon mukaan!) edessä olevia lajilaatuarvosteluita enemmän odotan Levän varsoja! Tarkoitus on astuttaa tamma heti vuoden ensimmäiseen kiimaan, ja mikäli varsa on tamma, se jää kotiin. Oria vain en vielä ole päättänyt, vaihtoehdot olen sentään rajannut kahteen. Toki tämä on ihan positiivinen ongelma; ennemmin niin, että sopivia (sekä saatavilla olevia) oreja löytyy valinnanvaikeuteen asti kuin että vaihtoehtoja on kolme eivätkä nekään täysin sitä, mitä orilta toivoisi. Sormet ja varpaat ristiin niin tiinehtymisen kuin sujuvan kantoajan puolesta!

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen