Kurjenpesä

Impressing the Czar "Lempi"

Perustiedot

Meriitit

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Suurikokoinen viisivuotias liikkui videolla niin upein liikkein, etten voinut kuin tuijottaa. Kahvihetkeni hieman venähti, kun juutuin tablettini ääreen katsomaan kimon tamman paria videota uudestaan ja uudestaan. Mikä ryhti ja liike! Eikä venäläisiä ja saksalaisia linjoja yhdistelevä sukukaan ollut hassumpi. Voi miksi, miksi ihmisen pitää mennä internetin ihmemaahan ja vielä myyntihevosia selaamaan..!

Minulla on paha tapa tykästyä hevosiin vähän liiaksikin, jos jään pohtimaan niitä liiaksi. Valmentajani avustuksella järjestin Venäjällä asuvalle tammalle ostotarkastukset sun muut, lopulta myös kuljetukset. Tiedostin ottaneeni riskin, kun ostin hevosen näkemättä ja kokeilematta, saattoivathan eläinlääkärin paperit olla jonkun toisen hevosen. Haluan kuitenkin uskoa ihmisistä hyvää.

Tammikuu oli ehtinyt puoliväliin, kun kuljetusfirman auto ajoi Kurjenpesän pihalle. Talutin rekasta ulos suuren, ylväsryhtisen ja jokseenkin nyrpeän oloisen kimon, joka heti tasaiselle maalle päästyään tanssahteli narun päässä kaula kaarella, sieraimet väristen.
Hoidettuani muodollisuudet loppuun kuljetusfirman kanssa pääsin tutustumaan karsinaansa tutustuvaan kimooni. Impressing the Czar. Ilmeisen kipakka, omanarvontuntoinen nuori. Temperamenttinen, ilmaisee itseään hyvin selkeästi. Epäilemättä kimo reagoisi vahvasti ratsastajansa virheisiin.

Olkoonkin sika säkissä, Lempi oli tullut jäädäkseen.

Luonne

170 senttiä vahvaa tahtoa, diivan elkeitä, vähintään Siperian kokoinen ego. Venäläistammani on ylväs, hieman pöyhkeä tapaus, harvinaisen varma omasta erinomaisuudestaan. Lempin maailmassa hänellä on voima, valta ja kunnia, kruununjalokivet ja palvelusväkeä, sekä rahvas. Eli lähinnä minä palvelemassa sekä tallin muut nelijalkaiset ärsyttämässä.

Ruoat voi jakaa väärin. Enkä nyt tarkoita pelkästään väärää hevosjärjestystä, vaan ne ruoat voi jakaa väärin. Lempi ei voi sietää kivennäistään, joten ruoka, johon kivennäinen on sekoitettu, on pilalla, väärin valmistettu ja jaettu, hyiyäk ei voi syödä!! Nirsoutensa lisäksi puoliveridiivalla on mielipiteensä sopivista harjoista (ne pehmeimmät), pesuveden soveliaasta lämpötilasta (kuka ikinä keksiikään, mikä se on, saa hotelliviikonlopun piikkiini), kengittäjän työskentelytahdista.. Oikeastaan kaikesta. Lempin kanssa kyllä pärjää, mutta se vaatii todella hyviä hermoja sekä huumorintajua. Kimoa on kohdeltava jämäkästi, mutta silkkihansikkain, ja komentamisen sijaan olisi parempi jekuttaa tamma käyttäytymään halutulla tavalla. Myönnän, että Lempi on hevosistani ehdottomasti työläin käsiteltävä, sellainen hevonen, jota ei etenkään hirveässä kiireessä haluaisi käsitellä.
Vaikka kimollani on kosolti vahvoja mielipiteitä, joita se ilmaisee joskus kimeästi vinkuen, toisinaan turhan vikkelästi jalkaansa tai hampaitaan käyttäen, Lempin kanssa pärjää kyllä. Kengitystä tai eläinlääkärin visiittejäkään varten tammaa ei ole tarvinnut rauhoittaa. Arkiset ja kausittaiset askareet kavioiden puhdistuksesta klippaukseen ja niin edelleen sujuvat kyllä. Ehkä vähän hitaammin kuin sävyisämmän hevosen kanssa, mutta sujuvat kyllä. Lempi vaatii oman aikansa ja tietyn käsittelytyylin, hosua ei sovi, tai tamma ottaa nokkiinsa. Ja Lempi on sitten erittäin selkeä ilmaistessaan tunnetilojaan, etenkin sitä mielipahaansa.
Yksi Lempin ehdottomuuksista on käynnin lähes täydellinen puute talutustilanteissa. Yleensä tamma tanssahtelee hidasta ravia kaula kaarella, sieraimet väristen, aivan kuin johonkin valmistautuen. En vielä tiedä, mihin, mutta ilmeisesti johonkin. Lempi kyllä kulkee nätisti vierellä, kunhan saa kulkea juuri miten itse tahtoo. Ainoastaan Edan ja muutaman muun tamman inhoaman hevosen ohi kulkeminen voi olla haasteellista; Lempi lähtee rähisemään, kiljuen ja potkien.
Kovin kapeaan traileriin Lempiä ei saa, se on varma. Tamman ego vaatii tilaa! Lempi matkustaa siivoiten yksinään, matkaseura aiheuttaa yleensä kuopimista, vinkunaa ja jopa potkimista. Orilevy on ahkerassa käytössä..

Reaktioissaan nopea ja terävä Lempi reagoi pienimpiinkin apuihin ja ärsykkeisiin, yleensä isosti. Tätä hevosta pitää ratsastaa todella pienin, huomaamattomin avuin, ehdottoman varmasti, yhtään matkustamatta. Parhaimmillaan Lempi on jotain armeijaupseerin ja oopperadiivan väliltä; ehdottoman säntillinen, perinpohjainen, intohimoinen, näyttävä. Lempi rakastaa liikkumista, etenkin haastavampia liikkeitä; pohkeenväistöt ja muut todella simppelit liikkeet Lempi tekee miten tekee, ja varmasti vetää herneen nenään mikäli joutuu toistamaan ’turhan helppoja’ asioita moneen kertaan. Ja kun Lempi vetää herneen nenäänsä se menee syvälle, eikä tamma arastele näyttää sitä. Holstein osaa pukitella, hyppiä pystyyn, polkea jalkaansa, potkia mahansa alle.. Koko repertuaari. Ikävä kyllä.
Isosti, kevyesti, elastisesti liikkuva Lempi on karismaattinen, vaikuttava näky. Esiintymistä rakastava venäläisholstein pitää show’n vaikka tallikissalle, jos ei kummoisempaa yleisöä ole saatavilla! Helpon näköisesti sarjavaihdot, piaffet ja passaget suorittava Lempi on ehdottomasti korkeimpien koululuokkien tähti. Matalampien luokkien tehtäviä kimo tuntuukin sitten karsastavan, eikä viitsi suorittaa niitä kunnolla. Ja tätä madameahan ei saanut komentaa.. Vaihtelevat tehtävät ja pieni haaste pitävät Lempin mielen virkeänä sekä kiinnostuksen työnteossa epämääräisen, itse keksityn tanssikoreografian harjoittelun sijasta. Lempi nimittäin varmasti kehittää itse itselleen työkuvio, mikäli ratsastaja ei sitä tee. Erilaiset puomiharjoitukset, pienetkin asetuksen tai tempon kanssa pelaamiset ja muut isommat ja pienemmät tehtävämuunnokset tekevät perus koulutreenistä taas vähän jännittävämpiä sekä työskentelyn arvoisia. Ravi ja laukka ovat ne parhaimmat ja kauneimmat askellajit - Lempin mielestä siis. Jos minulta kysytään, kimolla on kolme erinomaista askellajia millä tahansa mittarilla mitattuna. Mutta ei, käynti ei lukeudu Lempin suosikeihin, joten käyntitehtävät tehdään herkästi hampaat irvessä tai jätetään tekemättä. Alku- ja loppukäynnit ovat välillä hyvin mielenkiintoista ravisipsuttelua..
Kaikista oikuistaan huolimatta ratsastan Lempillä lähes joka kerta mielelläni. Tamma pitää minutkin hereillä, laittaa oikeasti ratsastamaan, huolehtimaan istunnastani ihan eri tavalla. Herkkä diivani haluaa tehdä asioita, ja kun pyydän siltä niitä oikein, diivani tanssahtelee pitkin kouluratoja sellaisella eleganssilla ja mahtipontisuudella, että vain klassinen musiikki ja venäläinen arkkitehtuuri pääsevät samalle viivalle.
Maastoilua Lempi tuntuu inhoavan koko intohimoisen, tulisen sydämensä kyllyydestä. Kyllä tämän kanssa maastoilee, rennompia ja reippaampia retkiä, mutta Lempi ei todellakaan nauti askeleestakaan. En ymmärrä. Ehkei minun tarvitsekaan.

Lempi rakastaa esiintymistä. Näyttelykehät ja etenkin kouluradat saavat tamman askeleen kevenemään entisestään, ryhdin oikenemaan, ja jokaisen oikun nousemaan vahvempana pintaan. Ihmisenä kimo olisi se hirviömorsian, todellinen bridezilla, joka on valmis polttamaan kaikki sillat takanaan saadakseen täydellisen prinsessapäivänsä. Samalla intohimolla Lempi suhtautuu jokaiseen yleisöesiintymiseensä; auta armias, jos näyttelykehässä pyydän tammalta eri tahtista ravia kuin se tarjoaa, tai jokin apuni ei ole prikulleen toivotunlainen kouluradalla! Suutahtaessaan Lempi uhoaa ja reagoi turhankin isosti.
Mutta kaiken mennessä nappiin.. Se myös menee. Lempi ei ole helpoin hevoseni, mutta todennäköisesti juuri haastavuutensa vuoksi sieltä palkitsevimmasta päästä.

On tamma minulle pariin otteeseen hörissytkin.

Sukutiedot

Jälkeläiset

06.06.2019 holst-o. Crane Down With the Monarchy i. Dashawn om. Crimis VRL-10480
03.11.2019 holst-o. Crane Nastoiki Czar i. Gin&Sin om. Langehof (VRL-11523)
04.04.2020 holst-t. Novorossiya Carica i. Coevorden om. A. Paju & A. Ismailov

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

03.02.2019 Kouluvalmennus, valmensi Ilona
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä taatusti ainakaan omasta mielestään oli vuorossa kimo tamma nimeltään Lempi. Siitä löytyi tallityttöjen juttujen mukaan temperamenttia yleensä kolminkertainen annos liikaa, mutta pirun hieno se oli silti. Mielenkiinnolla siis odotin kentän aidalla istuen, kun Aino viimein tuli tammansa kanssa tallista. Ylvään ryhdikäs tamma oli pikkuisen eri luonteen mallia kuin äskeinen valmennettavani Noppa, jota ei kyllä alkuun olisi rotuhevoseksikaan laahustukseltaan arvannut. Lempi tanssahteli Ainon ympärillä ja vaikutti hyvin tyytymättömältä johonkin. Sää oli kaunis, aurinko paistoi ja pikkupakkanen kipristeli poskia, joten ilmastosta se tuskin johtui.
Tuttuun tapaan Aino verrytteli ratsunsa itsenäisesti, ja minä tarkkailin mitä tuleman piti. Lempin ravi oli isoa ja elastista, se todellakin liikkui kuin ilmatyynyillä. Lisäksi se täsmäsi juuri siihen dramaattiseen kuvaukseen mitä tallityttöjen juoruista olin irti saanut, pieni horjahdus lävistäjällä kevennyksen vaihdossa Ainolta, ja jo tuli sivupotkua. Aino itse oli kertonut, että tamma vihasi perustyöskentelyä ja nautti haasteista, joten niitä olin ohjelmistooni laatinut. Sitä, mitä ratsastaja neljännen hevosen kohdalla jaksaisi sain vain arvailla, mutta itsepä oli minut tänne pyytänyt. Alkuverryttelyt oli joka askellajissa tehty, ja välikäyntiä muistuttavan tepsutuksen jälkeen aloitimme suoraan laukkatyöskentelyn. Armahdin sen verran Ainon vatsalihaksia, että emme työstäisi ravia tänään Lempin kanssa.
Laukanvaihdot joka askeleella, laukkalisäys ja pitkän sivun päässä kokoaminen takaisin joka askeleen vaihtoihin luulisi tuovan tamman työnarkomaanin mieleen lämpimän läikähdyksen. Ratsukko meni ja suoritti tehtävän helposti, joten nostin vaikeusastetta lisäten laukkapiruetin niin lävistäjän alkuun kuin loppuunkin, lyhentäen vaihtosarjan puoleen. Nyt löytyi haastetta kunnolla, ja ensimmäinen piruetti levisikin totaalisesti käsiin ja loppui keulimiseen paikoillaan. Hengähdystauko ja uusi yritys, jolla piruetti suoritettiin onnistuneesti, mutta enemmän paikoillaan pomppien kuin rehellisesti läpi piruetin laukaten. Vaihtosarja sujui helposti, tosin Lempi taisi jatkaa pari askelta pidempään vaihtoja kuin ratsastaja pyysi. Lisäys oli melko maltillinen, mutta ehjä, ja sitä seurannut vaihtosarja sujuikin jo harmoniassa. Tehtävän päätti kaunis piruetti, eikä alun ongelmia ollut siinä nähtävillä lainkaan.
Toisella yrityksellä ensimmäinenkin piruetti saatiin maltilliseksi ja hyväksi, vaihtomäärän pysytellessä myös toivotussa. Vaihdoimme suuntaa ja teimme tehtävän toisin päin pariin kertaan, eikä ratsukon suorituksesta löytynyt isosti moitittavaa. Ensimmäisen yrityksen jälkeen lähinnä korjasin vain Ainon apuja hieman pienemmiksi, jotta tamma pysyisi enemmän positiivisella ilmeellä ja malttaisi olla huiskimatta hännällään. Lempi oli selvästi elementissään kun se tosissaan joutui ajattelemaan tehtävää ja kuuntelemaan tarkasti ratsastajansa apuja. Minä en enää keksinyt mitään vaikeampaa, ja aikakin alkoi olla jo loppusuoralla, joten ratsukko siirtyi loppuverryttelyiden pariin.

08.04.2019 Kouluvalmennus lähimaneesilla, valmensi meera
Tänään valmennusvuorossani olisi Lempi ja Aino. Maneesiin saapuessani ratsukko oli jo paikalla, mutta ratsastaja ei ollut vielä kiivennyt kyytiin, enkä ihmetellyt yhtään sillä, tamma ei meinannut pysyä hetkeäkään paikoillaan. Menin pitämään kiinni Lempistä, jotta ratsastaja pääsisi selkään. Odotin myös hevosen vieressä sen aikaa, että jalustimet ja vyö olisivat kohdillaan. Onneksi sentään maneesi oli tyhjä, olin nimittäin kuullut, että Lempi olisi aika temperamenttinen tapaus.
Aloitimme perinteisesti ensin käynnissä, sitten ravissa, jonka jälkeen vielä laukkaa. Teimme vähän tavallista pidemmän alkulämmittelyn, jotta ratsu saataisiin kuulolle. Töitä sai todella tehdä, sillä Lempi näytti tekevän enemmän oman mielensä mukaan ja näytti painavan kädelle. Pyysin Ainoa antavan vähän pohjetta ja liikuttamaan kuolainta, Lempi saisi kannatella päänsä alusta alkaen ihan itse. Hetken tamma huiskuteli häntäänsä piiskamaisesti protestiksi, mutta sitten se alkoi nöyrtyä kohtaloonsa.

Tälle päivälle olin ajatellut piaffen harjoittelua, mutta ennen sitä tekisimme kokoamisia ja lisäyksiä eri askellajeissa. Lempi keskittyi aluksi hyvin ja kaikki suijui kuin rasvattu, mutta sitten maneesin ohi kaasutti auto ja sitä oli tietenkin säikähdettävä. Tamma nosti laukan ja teki pari pukkiakin, mutta ratsastaja pysyi kyydissä ja otti tilanteen hallintaansa nopeasti. Silloin ymmärsin kun Aino sanoi, että Lempi on nopea reagoimaan; ja että se reagoi isosti.
Vielä hetken aikaa ratsukko teki nopeita tempon vaihdoksia ja sitten aloitettiin itse piaffe. Aloitimme helpolla viiden askeleen piaffella ja vaikeutimme pikkuhiljaa kahteentoista askeleeseen. Tamma oli ilmeisesti ymmärtänyt taas paikkansa arvojärjestyksessä, koska se ei edes yrittänyt metkuilla. Nyt se toi esille hyvät puolensa ja minäkin näin siinä kouluratsun enkä vain ketkuilevaa diivaa. Muutamia hätiköintivirheitä tuli ja askeleet olivat osa liian pitkiä, mutta hevosesta näki, että se on hyvinkin taitava ja kehityskelpoinen. Kun olimme saaneet parhaan mahdollisen suorituksen, oli aika hengähtää ja päättää valmennus siihen. Jatkossakin tämän hevosen kanssa tärkeää on päättävyys, rauhallisuus ja riittävä lämmittely. Harjoitus tekee mestarin.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen