Kurjenpesä

Kuuran Vuorenvarma "Vaari"

Perustiedot

Meriitit

Kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Kuuran Suomenratsujen kasvattimyynti osoittautui vieläkin mielenkiintoisemmaksi kuin olin odottanut – tein tarjouksen jopa kolmesta varsasta. Joka ikinen tarjous hyväksyttiin, ja vaikka kolmen hevosen ostaminen toki teki loven pankkitiliini sekä vaatisi hieman järjestelyjä tallin puolella, olin (olen toki edelleen) äärettömän onnellinen joka ikisestä kuuralaisestani.

Yksi näistä kolmesta, esteori Kuuran Vuorenvarma, tuntui olemuksensa ja käytöksensä puolesta paljon vanhemmalta kuin olikaan. Maitovarsaikäinen Vuorenvarma oli kovin rauhallinen ja itsevarma. Se otti rohkeasti muttei tungettelevasti kontaktia minuun, antoi koskettaa, ei ollut moksiskaan uudesta ihmisestä (eikä kasvattajansa mukaan kyllä mistään muustakaan). Pikkuvarsan sijaan raudikon olemuksessa oli jo aikuisen, ihan isoisäikään ehtineen hevosen rauhallisuutta ja itsevarmuutta, mistä johtuen Vuorenvarmasta tulikin Vaari.

Muutettuaan vieroituksen jälkeen Kurjenpesään Vaari on varmasti ollut yksi helpoimmista, jos ei jopa helpoin, hevosistani opettaa niin sanotusti tavoille sekä tekemään töitä. Siitä kasvoi kaikin puolin hieno hevonen, mutta kyllä minä, tälläkin kertaa, korostan kaikkein mieluiten hevoseni upeaa luonnetta. Vaarin koko persoona, sen ratsastettavuus, on mielestäni yksinkertaisesti huippuluokkaa, jotain, minkä tosiaan toivon periytyvän orin varsoille ja vielä niidenkin jälkeläisille monen sukupolven päähän.

Luonne

Vaarista tuli Vaari jo aivan pikkuvarsana kypsän käytöksensä sekä isoisämäisen lempeän, turvallisen olemuksensa vuoksi. Välillä raudikkoa opettaessani pohdin Vaarin vain kertaavan ennestään tuttuja asioita, rakentavan kuntoaan uudestaan, niin luontevasti se kaikkeen suhtautui, niin helposti uudet asiat sujuivat. On minulla ennenkin helppoja, rauhallisia hevosia ollut (on tälläkin hetkellä), vaan harvemmasta on jo junnuvuosinaan ollut maastoretkien luottohevoseksi. Vaarin rauhallisuus, lempeys sekä positiivinen elämänasenne ovat tarttuvaa laatua. Raudikko ei tunnu turhia murehtivan, se ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat, sopeutuu ja mukautuu. Kerran olen nähnyt Vaarin polkevan jalkaa tarhassaan naapuritarhan orin huudellessa ja haastaessa aitojen ylitse, eikä tilanne sen jalan polkaisun muodossa tulleen pisteen jälkeen jatkunutkaan. Vaarilla on loistava itsetunto sekä luontaista auktoriteettia, hiljaista itsevarmuutta, eikä orin tarvitse tehdä mitään numeroa itsestään tullakseen huomatuksi tai pitääkseen korkean asemansa tallin hevosten hierarkiassa. Virallinen nimi osui nappiin, Vaari on tai ainakin tuntuu olevan vuorenvarma kaikesta tekemisestään ilman rahtustakaan härkäpäisyyttä.

Tämäntyyppiset hevoset ovat jokaisen tallityöntekijän, hoitajan, kenen tahansa hevosten kanssa työskentelevien (tai harrastuksekseen puuhaavien) unelmia. Peruskalliomaisen luotettava herrasmies, kiltti kuin mikä, mutkaton ja luottavainen, missä ja kenen tahansa käsiteltävissä joka ikisessä tilanteessa. Vaari on kuulemma yksi kengittäjäni lempiasiakkaista, ei pelkästään Kurjenpesän hevosista vaan ylipäätänsä. Orini on soveliaan utelias, kiinnostunut ihmisistä, hevosista ja tapahtumista ympärillään, ilman sellaista naapurikyttäämisen mieleen tuovaa ylitsepursuavaa, osallistuvaa uteliaisuutta. Vaari katselee rentona ympärilleen, ei stressaa muita hevosia tai yksinjäämistä eikä pahoita mieltään, jos ihminen ei jouda seurustelemaan ja rapsuttelemaan. Parhaat rapsutuspaikat ovat aivan kaulan yläosassa sekä lapojen edessä.
Orin kävelyvauhti mukautuu aina ihmisen askellukseen, eikä Vaaria haittaa mateluvauhti sen enempää kuin matkan taitto puolijuosten. Raudikko seisoo rauhassa paikoillaan sitä pyydettäessä, ei rynni ovista tai porteista, antaa aina helposti kiinni tullen yleensä oma-aloitteisesti ihmistä vastaan. Samalla yhteistyöhaluisella helppoudella Vaari kävelee traileriin/rekkaan ollen matkustajanakin aivan samanlainen ihannehevonen kuin muulloinkin.

Estehevosena ori minulle myytiin, ja siinä käytössä se pääasiassa onkin (vaikka tunnenkin suurta houkutusta startata Vaarin kanssa myös kouluradoilla – ehkä esteuran jälkeen?). Kapasiteettinsa puolesta ori ei ole mitenkään poikkeuksellisen ihmeellinen, kuitenkin hyvä ja selkeän lahjakas perushevonen - yhtään 110cm hyppääviä suomenhevosia vähättelemättä.
Hyppytekniikaltaan raudikkoni ei kuulemma ole se ideaalein, hyppy on vähän kulmikas ja ponnistus saisi olla voimakkaampi, hyppy nopeampi. Jalkatekniikastaan sekä tasapainostaan Vaari kuitenkin saa kehuja. Minäkin uskallan hypätä Vaarin kanssa, ja kieltämättä hypyissä on vähän laatikkomaisuutta, ne eivät ole tämmöiselle hyppäämistä vain satunnaisesti harrastavalle kouluratsastajalle kaikkein helpoimpia mukautua. Ori kuitenkin pärjää tasollaan itseään jumiuttamatta tai kipeyttämättä, joten hyppyjen kulmikkuudesta huolimatta hevonen tekee selkeästi asiansa jotakuinkin oikein.

Ratsastettavuudeltaan Vaari sen sijaan on huippuluokkaa. Se on ihastuttavan yritteliäs, nöyrä ja yhteistyöhaluinen hevonen hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä, hermoilla sekä keskittymiskyvyllä. Puhtain, pitkin ja tahdikkain askelin liikkuva raudikko kantaa itsensä hyvin, sen liikkumisessa on rentoa voimaa ja sujuvuutta, kaikki on helpon näköistä. Ori reagoi hyvin tarkasti ja kuuliaisesti saamiinsa apuihin, ei turhaudu tai hämmenny epäselvistä avuista vaan tarjoaa sitä, mitä kuvittelee ihmisen siltä pyytävän. Todella kovin avuin ratsastavan ihmisen kanssa raudikko yrittää aikansa lopulta pysähtyen, ellei ratsastustyylissä tapahdu pienintäkään parannusta.
Vaari on mukavan rohkea, varmajalkainen ja ketterä, ei kaikkein nopein hevonen mutta aivan riittävän vikkeläkinttuinen päästäkseen myös ajan puolesta estekisoissa ruusukesijoille. Maastoratsuna orini loistaa, kaikki rennoista käyntiretkistä reippaisiin laukkapätkiin sujuvat kuin vettä vain. Vaari ei näe hevosia syöviä hirviöitä joka nurkalla tai kauhistele metsän ääniä, vaan pysyy rentona myös vieraita pusikoita tutkiskellessa.

Kilpailusuorituksiin Vaari kaivaa vähän lisää rytmiä ja ruutia kuitenkaan liikoja innostumatta tai kuumumatta. Ori tiedostaa yleisön selkeästi nautiskellen ylimääräisestä huomiosta, jonka suoritusta seuraavat silmäparit tuovat. Niin näyttelykehissä kuin ratsastuskilpailuissa orini käytös ja suorittaminen on varmaa, Vaari ei sorru kukkoiluun tai hermoiluun isommissakaan kinkereissä.

Sukutiedot

Jälkeläiset

Kilpailutulokset

Kuuran Vuorenvarma kilpailee porrastetuissa esteratsastuskilpailuissa. Ajankohtaisen ominaisuuspistetilanteen näkee orin VH-profiilista.

Päiväkirja & valmennukset

26.04.2022 Täyden palvelun valmentaja ja vähemmän tyylikkäästi myöhästynyt ratsastaja, kirjoittanut Gabriella
Tarhasta vastaani käveli punarautias, melko pieni, ystävällisellä ilmeellä varustettu suomenhevonen, joten oletin olevani oikean hevosen tarhassa. Ori melkein pujahti päitsiinsä ja napsautin lukon kiinni taputtaen samalla kiiltävää kaulaa.
"Aino on vähän myöhässä, niin lupasin tänään laittaa siut kuntoon", totesin Vaarille huvittuneena. Meillä on onneksi Ainon kanssa pitkä historia, niin hyvin pystyin laittamaan hänelle hevosen valmiiksi valmennusta varten. Yleensä se ei kuulu palveluihini.

Talutin kiltisti seuraavan orin talliin, jossa olin laittanut jo kaikki varusteet valmiiksi käytävälle. Napsautin narut kiinni päitsiin ja etsin käsiini harjan, jolla sain muutaman kuivikemuhkuran ja heinänkorren harjattua muuten niin kiiltävästä karvasta. Vaari silminnähden nautti saamastaan huomiosta, mutta ei tehnyt siitä mitään numeroa. Olin nähnyt paljon kaikenlaista, mutta tämä hevonen oli jotenkin todella mutkattoman oloinen.
"Laitetaas tukka myös kuntoon, vaikka ollaan menossa vaan meikäläisen valmennukseen. En oo kovin tarkka, mutta siisti pitää olla", naureskelin touhutessani hevosta valmiiksi. Vaarin normaalisti niin vaalea harja muistutti tänään enemmän kellertävää, kuin valkoista, mutta se oli hyvin yleistä jos hevosessa oli mitään vaaleaa.

En löytänyt kavioista juuri mitään putsattavaa, joten sain melko reippaasti aseteltua hevoselle suojia jalkaan ja satulaa selkään. Kiristin hieman vyötä, mutta Aino saisi tehdä lopullisen kiristyksen kentällä. Vaari seurasi korvat hörössä touhujani ja otti kiltisti kuolaimet suuhunsa.
"Sie tulitkin jo! Täällä alkais olla valmista", huikkasin paikalle saapuneelle Ainolle, joka nolona vielä pyyteli anteeksi myöhästymistään. "Lähdetääs töihin sitten!"

19.05.2022 Maastohöntsäilyä satulatta, kirjoittanut Jenna
Vaarin kengittämisen jälkeen oli hyvä lähteä sellaiselle mummohölkälle maastoon. Olin orin harjannut ja tarkistanut ennen kenkäämistä, joten kengittäjän vapauttaessa orin minulle, talutin sen varustehuoneen ovelle hakeakseni sen suitset ja viereisestä luukusta oman kypäräni. Kehotin Vaaria odottamaan nätisti pujahtaessani ovesta. Suitsitun orin talutin tallipihaan, jossa nousin liinakon selkään. Kehotin oria lähtemään liikkeelle kentän suuntaan, jossa Aino oli Kinuskin kanssa parhaillaan tekemässä näyttäviä raviväistöjä. Pysäytin Vaarin kentän laidalle ja odotin, että Aino saapuu meidän päätyyn ilmoittaakseni hänelle, että lähdetään maastoon vähän höntsäilemään.

Ilmoituksen jälkeen käänsin raudikon kohti peltotietä reippaahkossa käynnissä. Vaari kulki vakaasti ja hötkyilemättä korvat hörössä pellolle tähyillen. Käänsin katseeni samaan suuntaan oriin kanssa ja siellä oli pari pupua pystyssä tarkkailemassa. Hymyillen taputin Vaaria kaulalle ja kehotin sitä jatkamaan rauhassa matkaa, olkoon puput siellä hämmästelemässä meitä. Pikku hiljaa keräilin ohjia paremmin tuntumalle ja siirsin orin raviin, sellaiseen mukavan rentoon ja letkeään mutta kuitenkin etenevään. Keväisen auringon lämmittäessä mukavasti kasvoja nostin ravipätkän päätteeksi laukan kun vielä hetken aikaa mentiin peltotiellä ennen metsään siirtymistä. Vaari päätti yllättää ja heittää pienen (TODELLA pienen) pukin siirtymisen jälkeen. Raudikon ollessa pääasiallisesti mitä fiksuin käytöksensä kanssa niin en edes torunut sitä - vaikka ehkä olisi pitänyt. Metsään rajaan tultaessa siirsin liinaharjan käyntiin. Pahimpien juurakoiden ja ryteiköiden jälkeen siirryttiin jälleen raviin, jossa oikeastaan jatkettiinkin koko loppumatka. Tallipihan tullessa näkyviin otin Vaarin käyntiin, jossa annoin sille samantien pitkät ohjat. Loppumatkan aikana Vaari vähän jopa kiihdytteli, taisi päiväheinät vetää sitä puoleensa. Koska ori ei ollut hionnut eikä varusteina ollut suitsia kummempaa, päästin orin suoraan tarhaansa, jonne sen päiväheinät oli jo viety.

16.08.2022 Perinteikäs pohdiskelumerkintä
Niin ne hevoset vain kasvavat, Vaarikin on jo aika lailla kaikilla mittareilla aikuinen hevonen (joskaan ei vaari-ikäinen). Kilpaurakin on melko lailla taputeltu, oria nähdään tulevaisuudessa ainoastaan Esteratsastusjaoksen sekä VSR:n cupeissa. Voi olla, että joskus pyörähdän kouluratsastusluokan tai pari Vaarin kanssa, mutta se ainakin on sitä huvin ja urheilun vuoksi kilpailemista enemmän kuin niin sanotusti tosissaan ruusukkeiden perässä ratsastamista.

Tässä tosin on sellainen pieni mutta, että saatan etsiä Vaarille ylläpitokodin, jolloin minä en itse kisaa hevosellani startin starttia. Minulla kädet täynnä töitä kisaikäisiä sekä junnuja, ja Vaari, hevonen parhaassa iässään, voisi vallan mainiosti lähteä jollekin kisakaveriksi, opetusmestariksi, ihan vain hevosystäväksi. Kunhan vain löytyy koti, jossa osataan oria pitää ja mahdolliset oriasemareissut eivät haittaa. Olen tässä katsellut omia tammojani, niiden sukutauluja, pohtinut sopivia yhdistelmiä. Alan hiljalleen kallistua sille kantille, että astutan ainakin yhden kenttätamman Vaarilla. Ja voisihan tätä muutenkin tarjota jalostukseen – näin hienoluonteisesta hevosesta näkisin oikein mielelläni enemmänkin varsoja maailmalla!

24.10.2022 Toteutunut ylläpitoajatus
Elokuussa pohdiskelin ylläpitokotia yhtenä mahdollisena tulevaisuudenkuvana Vaarille. Ajatus toteutui hieman puolivahingossa, kun ystäväni tuttava etsi itselleen uutta ylläpitohevosta. Hänellä oli ennestään kokemusta oreista (entinen oma hevosensa oli ollut astuva ori), tiedossa tallipaikka, joka majoitti oreja, ja mikä tärkeintä, kuulin ihmisestä sekä tavastaan käsitellä hevosia pelkästään hyvää. Ystäväni antoi yhteystietoni tuttavalleen kertoen samalla Vaarista, eikä kulunut kuin muutama päivä yhteydenotosta kun Kurjenpesän pihaan kaarsi uuden ihmisen auto. Tulimme Ullan kanssa hyvin toimeen, mikä tietenkin aina helpottaa asioita sekä piristää mieltä. Meidän henkilökemioitamme oleellisempaa oli Ullan ja Vaarin keskinäinen toimeentulo, mikä vähän jännitti minua (mikä minua, tunnettua murehtija-stressaajaa, nyt ei huolestuttaisi tai jännittäisi?). Tiedän Vaarini hienon luonteenlaadun, jolla raudikko yleensä ainoastaan ihastuttaa ihmisiä. Silti minua jännitti.

Turhaan, Ulla sekä Vaari tekivät sinunkaupat nopeasti. Ulla oli ihanan rauhallinen, jämäkkä, johdonmukainen ja reilu, ja kieltämättä mieltäni lämmitti huomatessani hänenkin höpöttävän hevosille ääneen. Naisen ratsastus oli siistiä, selkeää jatkumoa käsittelytyylille, ja voisinkin kuvailla Ullan ratsastusta täysin samoilla adjektiiveilla kuin miten kuvasin hänen tapaansa käsitellä hevosia. Koeratsastuksen aikana Ulla myös hyppäsi muutamaa estettä, jotka kasasin kentälle sekä nostelin puomeja. Hyppääminen jäi selkeäksi sivujuonteeksi, vaikka Ulla etsikin nimenomaan estehevosta. Vaarin hyppytekniikka ei ole paras mahdollinen, mutta Ullaa tämä ei tuntunut haittaavan. Nainen osasi tuoda hevosen todella hyvin esteille tehden lähestymisistä sekä esteiden ylittämisistä niin hevoselle kuin itselleen mahdollisimman helppoja ja mukavia. Tämmöinen koulutätikin huomasi sen! Kysyessäni, eikö Ullaa kiinnostanut kapasiteetikkaampi, paremmalla tekniikalla hyppäävä hevonen korkeammille radoille, hän pudisteli päätänsä. Häntä ei kuulemma koskaan ole kiinnostanut hypätä korkeutta, vaikka parilla hevosella starttasikin 130-140cm ratoja jokunen vuosi sitten.
"Ei se korkeus, vaan oikeastaan kaikki muu, yhteistyö sopivan hevospersoonan kanssa, ratojen tekninen osuus, miten homman saa helpoksi, sujuvaksi ja ruusukkeet kotiin just sen hevosen kanssa juuri sillä tasolla, jolle ratsun paukut riittävät", hän kuvaili ratsastaessaan vastalaukkaa keskiympyrällä. Vaari päivänselvästi nautti työskentelystä Ullan kanssa, voin vannoa orin silmien loistaneen! Ulla kehui Vaarin asennetta vähän joka välissä, joten uskalsin toivoa kaksikon niin sanotusti löytäneen toisensa.

Löysiväthän he, ja Vaari lähti Ullan matkassa Forssaan. Olen saanut yllättävänkin paljon kuulumisviestejä, kuvia sekä joitakin valmennusvideoita – paljon, paljon enemmän kuin ikinä uskaltaisin toivoa ja olettaa ylläpitokodilta! Eihän Ullan olisi mikään pakko jatkuvasti ilmoitella itsestään. Kaikki on sujunut kuulemma hyvin, niin Vaarin sopeutuminen uuteen talliin kuin kaksikon treenit ja valmennukset. Ulla on käväissyt Vaarin kanssa maastoesteteeneissäkin valmentajansa yllyttämänä. Marras-joulukuussa Ulla aikoo kiertää lähialueen halliestekisoja, joten Vaari pääsee taas kisatouhun makuun. Kyllähän minulla on oriani ikävä, mutta se on hyvissä käsissä.

04.11.2022 Ulla kertoilee Vaarin (kisa)kuulumisia
"Hei Aino, vähän kisakuulumisia! Viime viikolla osallistuimme Vaarin kanssa estekisoihin, tällä viikolla taas koulukisoihin. Koulukisat olivat kyllä pieni vahinko ja tallikavereiden yllytyksen tulosta, ja kun kisat vielä järjestettiin kotitallilla oli vähän turhankin helppoa jälki-ilmoittautua kahteen luokkaan (helppo B luokan ulkopuolisena, helppo A ihan oikeasti).
Estekisamme menivät oikein hyvin, 13/22 puhtaalla radalla. Ajastahan tämä jäi kiinni, ja kunhan Vaarin kanssa hiomme yhteistyötämme saamme varmasti nipistettyä suoritusaikojamme reilusti pienemmiksi! Pelasin muutenkin vähän joka kaarteen ja lähestymisen varman päälle, joten voin jo nyt sanoa pitkistä kaarteista löytyvän reilustikin nipistysvaraa. Kehun Vaaria jälleen, se oli niin innokas ja energinen menettämättä rauhallisuuttaan tai keskittymiskykyään! Ori kuunteli minua täysin joka hetki, se luotti ratkaisuihini ja teki parhaansa joka askeleella, joka hypyssä. Olit ihan oikeassa, Vaarin kanssa työskentely on ilo.

Vaari muuten sai kahvapallon tarhaansa – kolme kertaa, sillä ori innostui leikkimään pallollaan niin rajusti, että palloparka lensi kahteen kertaan aitojen ylitse. Vaari ilahtui joka kerta saadessaan pallon takaisin. Lelu lentelee edelleen, mutta vähän maltillisemmissa kaarissa."

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen