Kurjenpesä

Mörkövaaran Irvikissa "Iivi"

Perustiedot

Meriitit

© merikissa, ravikuva © suba

Tausta

Tämän hevosen taustalla on hyvin tavanomainen ja sinänsä tylsä tarina. Mörkövaara ilmoitteli myytävistä kasvateista, menin katsastamaan ilmoituksen hevoset, kiinnitin huomioni vähän vanhemman kasvatin sukuun, tutkiskelin asiaa aikani ja lopulta esitin tarjouksen. Tallini ovat kyllä rehellisen.. täynnä, mutta ainahan hevosia saa kisattavaksi, ylläpitoon, ja mitä näitä vaihtoehtoja nyt on. Lisäksi olin juuri myynyt muutamia kasvattejani ja lyhennellyt lainojani; olin äärettömän hyvillä mielin ja varma siitä, että Mörkövaaran Irvikissasta tulisi hieno kilparatsu ja siitostamma.

Tarjoukseni hyväksyttiin, ja lähinaapurini kävi hakemassa Irvikissan Kurjenpesään samalla reissulla, kun vei oman tammansa Mörkövaaran lähellä olevalle oriasemalle. (Naapuriapu kunniaan!) Vaikka kasvattaja olikin kertonut rehellisesti Irvikissan luonteesta, olin odottanut vähemmän hapanta, mieltään osoittavaa hevosta kuin minkä loppupeleissä sain. Kyllähän Irvikissaa – Iiviä – käsittelee, mutta mikään työntekijöiden (tai edes minun) lempihevoseni tämä ei tosiaankaan ole, etenkään kiireaamuina.

Paitsi ratsastettaessa. Hyvänen aika, miten yksinkertaisen upea Iivi onkaan ratsastaa! Ei tosiaankaan helppo hevonen, vaan pilkuntarkka ja vaativa, mutta myös työteliäs, eteenpäinpyrkivä, energinen, rohkea, voitontahtoinen.. Tässä ruunikossa on kaikki ainekset kilparatojen tuloslistan kärkikahinoihin. Eikä se hapan, kiukkuava perusluonnekaan tunnu niin pahalta, kun työnteko sujuu niin hyvin.

Luonne

Iivin turpa on jatkuvasti rullalla tamman osoittaessa nyrpeyttään vähän kaikkea kohtaan. Odotin saavani häslän isän ja pirteän emän tyttärestä menevää häslää, mutta vielä mitä – Iivi on viileän etäinen nirppanokka, ammattiloukkaantuja ja kaikesta valittaja. Oi niitä aikoja, kun kuvittelin, että Lempi potkii karsinansa seiniä mitättömistä syistä..!

Yleensä koetan vähän mukailla nyreitä diivatammojani (järkevyyden rajoissa, totta kai), mutta Iivin kanssa sellainen ei toimi. Tammalle on parasta tehdä selväksi, että nyt tehdään näin, harja on tämä, veden lämpötila tämä, loimittamisesta ei keskustella yhtään ja niin edelleen. Mikäli tälle suomenhevoselle antaa yhtään siimaa, periksi mitättömimmissäkään asioissa, saa palkkiokseen vain lisää kiukuttelua ja pahimmillaan viuhuvan etukavion tai hampaat turhan lähelle käsivarttaan. Muut diivani ovat vain mielissään, kun vaihdan harjan kovempaan/pehmeämpään malliin ja käyttäytyvät sen jälkeen paremmin, mutta ei Iivi. Silloin tällöin mieleeni hiipii epäilys, että ruunikko käyttäytyy nurinkurisesti ihan vain siksi, että kykenee.
Vaikka suomineito vinkuu, kuopii ja uhittelee, se asettuu kyllä, kunhan sitä reippaasti komentaa jatkaen samalla puuhiaan. Iivin perusilme on hapan, siitä ei kannata välittää. Kaikesta kimpaantuvan tamman oikkuihin ei parane lähteä mukaan, eikä mitään lepyttelyrapsutuksia tai sellaisia kannata yrittää. Tekee vain välttämättömimmän ja jatkaa matkaa, siinä se; Iivin kanssa vähemmän on ihan tarpeeksi. Kengittäjän ja eläinlääkärin vierailuiden aikana tarvitaan välillä huulipuristinta, mikäli ruunikko heittäytyy oikein hankalaksi. Yleensä ihan oma asenne riittää pitämään tamman sen verran ruodussa, että sen saa hoidettua, varustettua, klipattua.. mitä nyt olikaan tekemässä. Ei tämä mikään hirviö ole, vaikka hevonen itse saattaa sellaista mielikuvaa tuputtaa (etenkin aroille ihmisille).
Iivi talutetaan aina naru turvan ympärillä tai kuolaimet suussa, naru kohtalaisen tiukalla. Löysä naru kun tamman mielestä oikeuttaa ravitepasteluun sekä narun kiskomiseen ihmisen käsistä. Tiukka naru, ripeä kävelyvauhti sekä narun kiepautus turvan yli / suitsitettuna taluttaminen pitävät ruunikon käytöksen asiallisena.

Käytöskukkaset ja irvistely sikseen; Iivi on upea ratsu. Keskittynyt, työteliäs, eteenpäinpyrkivä. Hyvin vaativa kylläkin, ratsastajan pitää tosissaan ratsastaa, hyvin korrektisti ja pehmeällä kädellä, mutta vaakakupin vastaparina on erittäin työteliäs hevonen. Kun tammalle kertoo korrektein avuin, miltä siltä odotetaan, Iivi tekee. Aina hyvällä työmotivaatiolla ja itseään säästelemättä.
Pitkästä rungostaan huolimatta Iivi taipuu moneen, eikä lainkaan hassummalla kapasiteetilla. Tamman liikkeet ovat pitkät, tahdikkaat ja elastiset, niitä on helppo säädellä eikä takaosan aktivointikaan vaadi paljoa. Pienen etupainoisuuden saa jumpattua pois jo alkuverryttelyissä, eikä tamman uskoisi olevan niin kevyt, helppo, hyvä koota kuin se on, jollen tekisi sitä jatkuvasti. Näyttävä, tappotarkka ja osaava koulutamma suorittaa kaiken osaamansa pilkuntarkasti, joka askeleesta nauttien, niin helpoista kuin vaativammistakin tehtävistä. Vääriä apuja Iivi protestoi turhan herkästi pukittelemalla, lievemmissä tapauksissa päätään nykien ja pysähdellen.

Aina välillä naureskelen Iivin hyppäävän puoliksi taidolla, puoliksi tahdonvoimalla. Sen verran keskittynyt ja jopa tuima ilme tammalla hypätessään! Hyppäämisen hoitava stunttikuskini kuitenkin kehuu ruunikon työmotivaatiota ja hyppyhaluja, kevyttä, pyöreää hyppyä sekä varmoja ponnistuksia. Mikään kovin ketterä tamma ei ole, tai se kaikkein nopein hevonen, ennemmin rohkea, varma hevonen, joka on varovainen jaloistaan ja tarpeeksi älykäs paikatakseen joitakin omia pikkuvirheitään. Mikään estetyyppi ei pelota tai jännitä, Iivi on se satavarmasti hyppäävä höyryveturi niin rata- kuin maastoesteillä.
Maastossa ruunikko viihtyy parhaiten yksinään. Muiden hevosten seura menettelee, tosin vain ja ainoastaan kärkihevosen paikalta. Iivi ei vähästä hätkähdä, vaan on aika rautahermoinen matami ja luottoratsu maastoretkille.

Iivi lastataan aina liinojen avustuksella; ei puhettakaan, että tämä neiti suostuisi kävelemään mitään ramppeja ylös lähettämällä! Liinojen kanssa tamma kävelee traileriin/rekkaan ihan asiallisesti, joskin hyvin happaman näköisenä. Matkat sujuvat rauhallisissa merkeissä, kunhan ruokaa on riittävästi. Matkaseurasta tamma ei niin välitä; yleensä erotan Iivin muista orilevyillä tai vähän kireämmillä naruilla. Haistelu- ja seurusteluetäisyys aiheuttaa aina kiljuntaa, kuopimista ja takaseinän potkimista.
Kisapaikoilla – puhuttiin sitten näyttelykehistä tai ratsastuskilpailuista – Iivi käyttäytyy puolet asiallisemmin kuin kotona. Naurettavan hyväryhtisenä pitkin, näyttävin askelin kävelevä hevonen tuntuu imaisevan kisapaikkojen tunnelman itseensä saman tien ja päästävänsä sen taas ulos kehässä/radalla säkenöivänä esiintymisvarmuutena, karismana ja voitontahtona. Maitohapot eivät haittaa, mikään ei haittaa, Iivi elää hetkelle, huomiolle, aplodeille ja ruusukkeille. Tämä hevonen tietää, milloin kilpaillaan, ja toden totta haluaa voittaa.

Sukutiedot

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

22.06.2019 Kouluvalmennus, valmensi Siguri
Harmaat pilvet enteilivät sadetta. Olin kuitenkin sopinut valmennuksen minulle ennestään vieraalle tallille, enkä viitsinyt näin viime hetkellä perua tapaamista. Eihän yksi sade hevosihmistä haittaisi.
Päästessäni Kurjenpesään huomasin kentällä ruunikon suomenhevosen sekä ratsastajan, joka oli juuri kiristämässä tamman satulavyötä. Tervehdin ratsastajaa, jonka oletin olevan minulle soittanut Aino, ja vaihdoimme muutaman sanan Iivistä. Herkkä nirppanokka, joka kuitenkin on työteliäs ja motivoitunut osaavan ratsastajan alla, osasi Aino kertoa. Autoin naisen hevosen selkään ja aloin seurata heidän lämmittelyään ensin pitkillä ohjilla ja sitten ravisiirtymisissä.

Jo heti alkuun korjasimme hieman Ainon istuntaa, mikä sai myös Iivin paremmin kuulolle. Teimme lyhyillä sivuilla pääty-ympyröitä ensin käynnissä ja sitten ravissa, mikä sai Iivin auki ja liikkeisiin ilmavuutta. Huomasin nopeasti, että ratsastajan epäselvät avut saattoivat saada Iivin lyömään hieman jarruja pohjaan, mutta osaavana ratsastajana Aino osasi myös itse korjata paljon omia virheitään. Jatkoimme työskentelyä laukanvaihdoilla keskihalkaisijalla niin, että ensin nostettiin myötälaukka, halkaisijalla siirryttiin raviin tasoittamaan askeleet, ja ennen halkaisijan loppua siirryttiin toiseen laukkaan. Tamma pysyi hyvin rytmissä ja se jaksoi seurata ratsastajan apuja. Teimme laukassa myös hetken muutamia pääty-ympyröitä kumpaankin suuntaan, jotta pääsimme jälleen seuraamaan Ainon asentoa ja korjaamaan lievää kallistumista.
Lopputunnista rauhoituimme tekemään käyntitehtäviä. Harjoittelimme pohkeenväistöä uran sisäpuolelta takaisin uralle ja teimme myös nopeita pysähtymisiä ja siirtymisiä. Mitä pidemmälle valmennus meni, sitä upeammalta tamman liikkeet alkoivat näyttää. Olin aivan varma, että Iivi tulisi vielä loistamaan kouluradoilla!

Kun tunti alkoi olla lopussa, annoin ratsukon kävellä pitkin ohjin kentän ympäri. Kehuin heitä todella hyvästä motivaatiosta ja siitä, miten hyvin ratsastaja ja hevonen toimivat yhdessä. Toivotin onnea tamman jatkokoulutukseen ja odotin, että pääsisin vielä seuraamaan kaksikon kehittymistä.

07.07.2019 Iivi ja Iivin käytöstavat, kirjoittanut Hazel
Vaikka olin vieraillut viime aikoina melko tiheään tahtiin Kurjenpesän tiluksilla, tänään vastassani odotti jotain ihan erityistä. Aino halusi nimittäin minun ratsastavan yhden hänen uusimmista tulokkaistaan. Nainen oli ollut salamyhkäinen, kun olin yrittänyt kysellä puhelimessa enemmän tähän ratsastettavaan hevoseen liittyen. Aino oli kuitenkin suostunut paljastamaan ainoastaan hevosen sukupuolen ja sanonut vain, että hevosta on hankala kuvailla. Päästessäni päivän ratsuni karsinaan, asian laita alkoi valjeta minulle. Iivi tervehti minua tomeralla näykkäisyllä, eikä se päästänyt minua yhtään sen helpommalla koko hoitotoimenpiteiden aikana.

Luulin väsyttäneeni tyystin nuoren tamman siinä vaiheessa, kun pääsimme viimein kentälle pienen taistelun jälkeen. Vaan mitä vielä - Iivi kerkesi näykkäisemään mua vielä takapuolesta, kun olin nousemassa jo selkään. Mutisin itsekseni liudan kirosanoja korjatessani vielä hanskaa kädessäni ja pyysin tamman sitten käyntiin. Yllätyksekseni huomasin jo alkukäyntien aikana, että Iivi oli hyvin erilainen ratsastaa, kuin hoitaa. Se oli aluksi hieman etupainoinen, mutta hetken verryttelyn jälkeen tamma kantoi itseään jo hyvin. Aino oli rakentanut meille pienen, varsin yksinkertaisen esteradan, jota hän oli suunnitellut meidän hyppäävän. Iivi ei ollut hypännyt vielä montaa kertaa ratsastajan kanssa, joten tarkoituksena oli hakea vielä lähinnä sellaista tuntumaa helpolla radalla ilman sen ihmeellisempiä kikkailuja. Tehtyäni muutaman hyvän laukannoston ravista, aloitimme hyppäämään.

Kentällä oli yhteensä viisi estettä - yksi oli poikittain keskilävistäjällä ja muut oli aseteltu lähinnä muutaman metrin päähän kaviourasta. Iivi oli hyvin vauhdikas ja sain olla melko tarkkana vauhdin säätelyn kanssa. Tamma hyppäsi ehkä vähän pitkänä, mutta tässä vaiheessa se ei niinkään haitannut - varsinkin kun hyppäämiseen vasta tutustuttiin. Suoriuduimme kuitenkin hyvin pienien pystyjen ja ristikoiden hyppäämisestä ja Ainokin oli tyytyväinen tammaansa. Hyppäsimme esteitä ehkä parinkymmenen minuutin ajan, kunnes hidastin tamman raviin ja annoin sen venytellä itseään. Totesin Iivin olevan varsin kiva ratsastaa ja lupauduin tamman selkään toistekin, vaikkei se ollutkaan mun paras kaveri maastakäsin.

26.02.2020 Helmikuun huolet ja tulevaisuuden suunnitelmia
Helmikuu on ollut harvinaisen raskasta aikaa Iivin kanssa. Tamman mieliala on ollut tavanomaistakin nyreämpi, toisinaan ruunikkoni on ollut suorastaan kiukkuinen. Varusteet on tarkistettu, ja itse asiassa käytin tamman klinikallakin; tulipahan tehtyä vuositarkastus samalla. Mitään syytä tai selitystä ei ole löytynyt, joskin olen alkanut epäillä alkavia kiimoja. Tamma ei tähänkään mennessä ole ollut mikään aurinkoisuuden perikuva kiima-aikoinaan, ja kaiken päälle Iivin kiimat ovat aina olleet vähän epäsäännöllistä mallia.

Kaikesta happaman kiukkuisesta irvistelystään huolimatta Iivi on ollut ratsastaessa oma itsensä. Hevosen ilme on kyllä pysynyt rumana myös treenien ajan, mutta tamma on liikkunut yhtä mielellään kuin aina ennenkin. Kisakalenterin puolella on ollut (tarkoituksella) hieman hiljaisempi jakso, mutta nyt on tarkoitus palauttaa vuokrakuski Iivin selkään kisaamaan kenttää. Itse starttaan tammalla koulua. Iivi nähdään seuraavan kerran VSR:n Cupeissa koulu- ja esteradoilla (esteilläkin on vuokrakuski). Viime vuoden lopulla, marras-joulukuussa tammani napsi näistä Cupeista komeat kolme ruusuketta, kaksi vaativa B -radoilta ja yhden metrin esteluokasta. Joulukuun kouluratsastuscupista palasimme kotiin sinivalkoisen ruusukkeen kanssa, ja voi, miten ylpeä olinkaan nyreästä mörkötammastani!

Mikäli kaikki sujuu toivotulla tavalla (Iivi ei sairastu tai loukkaannu, tamma palaa toivon mukaan omaksi nyreäksi itsekseen ilman kiukkuisuutta..), maalis-huhtikuussa ruunikkoni nähdään SLA:n tuomareiden edessä sekä kilparadoilla, toivottavasti myös palkintojenjaossa. Suunnitelmissani on myös varsottaa Iivi ensimmäisen kerran, mammaloman jälkeen voi vielä palata kilparadoille, mikäli sellaiselle on jotain tarvetta tai hinkua. Olettaen, että tamma tulee kantavaksi ja varsomisessa ei tapahdu mitään kamalaa. Stressaan, taas vaihteeksi, jo etukäteen kohtutulehduksia, tiinehtymätöntä tammaa, varsan luomista ja kaikkea mahdollista.

15.04.2020 Kyllä tämä tästä
Suunnitelmani Iivin suhteen eivät täysin pitäneet, rotulaatuarvostelu siirtyi tulevaisuuteen (toivon mukaan toukokuulle). Onneksi siirtoon ei liittynyt mitään omia kiireitäni dramaattisempaa syytä, tamma on pysynyt terveenä ja sen mielialatkin ovat tasoittuneet. Oletan ongelman olleen hormonaalinen, muuta selitystä ei ole löytynyt. Iivi on sijoittunut muutamissa este- ja kenttäkisoissa, se tuntuu ratsastaessa hyvältä, liikkuu puhtaasti ja on hissukseen palaillut omaksi itsekseen. Tarkkailen tammaa, sen kiimoja ja yleistä mielentilaa sellaisella neuroottisella kanaemohuolella, että niin työntekijä kuin ystäväni ovat asiasta kuittailleet, sitten jo vähän huolestuneetkin.

Olen ratsastanut Iivillä paljon puomitehtäviä ja kolunnut läpi joka ikisen mäen, joka asiallisen matkan päästä vain löytyy. Ja harkitsen vakavissani lähteväni Ypäjälle ihan vain mäkitreenin perään. Tamman kenttäkisaaja käy useamman kerran viikossa selässä ratsastaen esteiden lisäksi maastolenkkejä ja sileää, välillä minun ohjauksessani. Muutaman kerran Iivi on lähtenyt kisaajansa matkassa vähän pidemmälle (maasto)estetreeneihin, sekä toki kisareissuille. Välillä tämä on melkoista kalenterisumplimista, kuka liikuttaa ja mihin kisoihin Iivi nyt meneekään. Onneksi yhteistyömme Iivin ratsastajan kanssa on sujunut kuin tanssi! Olen saanut ihanan paljon kuvia ja videoita niin treeneistä kuin kisoista, sekä ennen kaikkea rehellistä palautetta ja analyysiä niin Iivistä kuin ratsastajan, Karoliinan, omasta työskentelystä. Minun kouluvalmennuksissani Karoliina on yksinomaan loistanut, uskoisin hänen käsiinsä milloin tahansa minkä tahansa hevosistani.

Toivon mukaan Iivin kilpailumenestys pysyy samoissa kantimissa kuin se nyt on, ja tamma olisi toukokuussa ”valmis” radoilta. Joka tapauksessa katselen tammalle sulhoa, palatkoon radoille viimeisten ruusukkeiden perässä mammalomansa jälkeen, mikäli kaikki ei mene suunnitellusti. Vaikka taso on kova, en epäile hetkeäkään, etteikö Iivillä olisi tulevaisuudessakin kaikki mahdollisuudet ruusukkeille. Tässä mörkötammassa on sen verran laatua! Toivottavasti se laadukkuus siirtyy myös jälkipolville, vähän pehmeämmän ja miellyttävämmän luonteen kanssa, jos kaikki menee (kerrankin) kuin Strömsössä. Iivin kanssa pärjää, se on upea ratsu, mutta onhan tämän hevosen luonteessa ihan oikeasti sanomista.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen