Kurjenpesä


Mörkövaaran Irvikissa "Iivi"
Perustiedot
Meriitit

Suomenhevostamma, syntynyt 30.04.2018 (10-vuotias)
154-senttinen vaaleanruunikko
Yleispainotteinen (va B / 10cm / 100cm / helppo)
Omistaa Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
Kasvattanut Mörkövaara, Suomi
VH19-018-0593
KTK-II (17 + 19 + 18 + 18 = 72p.)


© merikissa

Tausta

Tämän hevosen taustalla on hyvin tavanomainen ja sinänsä tylsä tarina. Mörkövaara ilmoitteli myytävistä kasvateista, menin katsastamaan ilmoituksen hevoset, kiinnitin huomioni vähän vanhemman kasvatin sukuun, tutkiskelin asiaa aikani ja lopulta esitin tarjouksen. Tallini ovat kyllä rehellisen.. täynnä, mutta ainahan hevosia saa kisattavaksi, ylläpitoon, ja mitä näitä vaihtoehtoja nyt on. Lisäksi olin juuri myynyt muutamia kasvattejani ja lyhennellyt lainojani; olin äärettömän hyvillä mielin ja varma siitä, että Mörkövaaran Irvikissasta tulisi hieno kilparatsu ja siitostamma.

Tarjoukseni hyväksyttiin, ja lähinaapurini kävi hakemassa Irvikissan Kurjenpesään samalla reissulla, kun vei oman tammansa Mörkövaaran lähellä olevalle oriasemalle. (Naapuriapu kunniaan!) Vaikka kasvattaja olikin kertonut rehellisesti Irvikissan luonteesta, olin odottanut vähemmän hapanta, mieltään osoittavaa hevosta kuin minkä loppupeleissä sain. Kyllähän Irvikissaa – Iiviä – käsittelee, mutta mikään työntekijöiden (tai edes minun) lempihevoseni tämä ei tosiaankaan ole, etenkään kiireaamuina.

Paitsi ratsastettaessa. Hyvänen aika, miten yksinkertaisen upea Iivi onkaan ratsastaa! Ei tosiaankaan helppo hevonen, vaan pilkuntarkka ja vaativa, mutta myös työteliäs, eteenpäinpyrkivä, energinen, rohkea, voitontahtoinen.. Tässä ruunikossa on kaikki ainekset kilparatojen tuloslistan kärkikahinoihin. Eikä se hapan, kiukkuava perusluonnekaan tunnu niin pahalta, kun työnteko sujuu niin hyvin.

Luonne

Iivin turpa on jatkuvasti rullalla tamman osoittaessa nyrpeyttään vähän kaikkea kohtaan. Odotin saavani häslän isän ja pirteän emän tyttärestä menevää häslää, mutta vielä mitä – Iivi on viileän etäinen nirppanokka, ammattiloukkaantuja ja kaikesta valittaja. Oi niitä aikoja, kun kuvittelin, että Lempi potkii karsinansa seiniä mitättömistä syistä..!

Yleensä koetan vähän mukailla nyreitä diivatammojani (järkevyyden rajoissa, totta kai), mutta Iivin kanssa sellainen ei toimi. Tammalle on parasta tehdä selväksi, että nyt tehdään näin, harja on tämä, veden lämpötila tämä, loimittamisesta ei keskustella yhtään ja niin edelleen. Mikäli tälle suomenhevoselle antaa yhtään siimaa, periksi mitättömimmissäkään asioissa, saa palkkiokseen vain lisää kiukuttelua ja pahimmillaan viuhuvan etukavion tai hampaat turhan lähelle käsivarttaan. Muut diivani ovat vain mielissään, kun vaihdan harjan kovempaan/pehmeämpään malliin ja käyttäytyvät sen jälkeen paremmin, mutta ei Iivi. Silloin tällöin mieleeni hiipii epäilys, että ruunikko käyttäytyy nurinkurisesti ihan vain siksi, että kykenee.
Vaikka suomineito vinkuu, kuopii ja uhittelee, se asettuu kyllä, kunhan sitä reippaasti komentaa jatkaen samalla puuhiaan. Iivin perusilme on hapan, siitä ei kannata välittää. Kaikesta kimpaantuvan tamman oikkuihin ei parane lähteä mukaan, eikä mitään lepyttelyrapsutuksia tai sellaisia kannata yrittää. Tekee vain välttämättömimmän ja jatkaa matkaa, siinä se; Iivin kanssa vähemmän on ihan tarpeeksi. Kengittäjän ja eläinlääkärin vierailuiden aikana tarvitaan välillä huulipuristinta, mikäli ruunikko heittäytyy oikein hankalaksi. Yleensä ihan oma asenne riittää pitämään tamman sen verran ruodussa, että sen saa hoidettua, varustettua, klipattua.. mitä nyt olikaan tekemässä. Ei tämä mikään hirviö ole, vaikka hevonen itse saattaa sellaista mielikuvaa tuputtaa (etenkin aroille ihmisille).
Iivi talutetaan aina naru turvan ympärillä tai kuolaimet suussa, naru kohtalaisen tiukalla. Löysä naru kun tamman mielestä oikeuttaa ravitepasteluun sekä narun kiskomiseen ihmisen käsistä. Tiukka naru, ripeä kävelyvauhti sekä narun kiepautus turvan yli / suitsitettuna taluttaminen pitävät ruunikon käytöksen asiallisena.

Käytöskukkaset ja irvistely sikseen; Iivi on upea ratsu. Keskittynyt, työteliäs, eteenpäinpyrkivä. Hyvin vaativa kylläkin, ratsastajan pitää tosissaan ratsastaa, hyvin korrektisti ja pehmeällä kädellä, mutta vaakakupin vastaparina on erittäin työteliäs hevonen. Kun tammalle kertoo korrektein avuin, miltä siltä odotetaan, Iivi tekee. Aina hyvällä työmotivaatiolla ja itseään säästelemättä.
Pitkästä rungostaan huolimatta Iivi taipuu moneen, eikä lainkaan hassummalla kapasiteetilla. Tamman liikkeet ovat pitkät, tahdikkaat ja elastiset, niitä on helppo säädellä eikä takaosan aktivointikaan vaadi paljoa. Pienen etupainoisuuden saa jumpattua pois jo alkuverryttelyissä, eikä tamman uskoisi olevan niin kevyt, helppo, hyvä koota kuin se on, jollen tekisi sitä jatkuvasti. Näyttävä, tappotarkka ja osaava koulutamma suorittaa kaiken osaamansa pilkuntarkasti, joka askeleesta nauttien, niin helpoista kuin vaativammistakin tehtävistä. Vääriä apuja Iivi protestoi turhan herkästi pukittelemalla, lievemmissä tapauksissa päätään nykien ja pysähdellen.

Aina välillä naureskelen Iivin hyppäävän puoliksi taidolla, puoliksi tahdonvoimalla. Sen verran keskittynyt ja jopa tuima ilme tammalla hypätessään! Hyppäämisen hoitava stunttikuskini kuitenkin kehuu ruunikon työmotivaatiota ja hyppyhaluja, kevyttä, pyöreää hyppyä sekä varmoja ponnistuksia. Mikään kovin ketterä tamma ei ole, tai se kaikkein nopein hevonen, ennemmin rohkea, varma hevonen, joka on varovainen jaloistaan ja tarpeeksi älykäs paikatakseen joitakin omia pikkuvirheitään. Mikään estetyyppi ei pelota tai jännitä, Iivi on se satavarmasti hyppäävä höyryveturi niin rata- kuin maastoesteillä.
Maastossa ruunikko viihtyy parhaiten yksinään. Muiden hevosten seura menettelee, tosin vain ja ainoastaan kärkihevosen paikalta. Iivi ei vähästä hätkähdä, vaan on aika rautahermoinen matami ja luottoratsu maastoretkille.

Iivi lastataan aina liinojen avustuksella; ei puhettakaan, että tämä neiti suostuisi kävelemään mitään ramppeja ylös lähettämällä! Liinojen kanssa tamma kävelee traileriin/rekkaan ihan asiallisesti, joskin hyvin happaman näköisenä. Matkat sujuvat rauhallisissa merkeissä, kunhan ruokaa on riittävästi. Matkaseurasta tamma ei niin välitä; yleensä erotan Iivin muista orilevyillä tai vähän kireämmillä naruilla. Haistelu- ja seurusteluetäisyys aiheuttaa aina kiljuntaa, kuopimista ja takaseinän potkimista.
Kisapaikoilla – puhuttiin sitten näyttelykehistä tai ratsastuskilpailuista – Iivi käyttäytyy puolet asiallisemmin kuin kotona. Naurettavan hyväryhtisenä pitkin, näyttävin askelin kävelevä hevonen tuntuu imaisevan kisapaikkojen tunnelman itseensä saman tien ja päästävänsä sen taas ulos kehässä/radalla säkenöivänä esiintymisvarmuutena, karismana ja voitontahtona. Maitohapot eivät haittaa, mikään ei haittaa, Iivi elää hetkelle, huomiolle, aplodeille ja ruusukkeille. Tämä hevonen tietää, milloin kilpaillaan, ja toden totta haluaa voittaa.

Sukutiedot

i. Kuuralehdon Oliver
KTK-I
sh, m, 155cm
ii. Oskar
sh, m, 155cm
iii. Oskuri
evm, sh, m, 156cm
iie. Norella
evm, sh, trt, 154cm
ie. Iluvatar
sh, rt, 151cm
iei. Assin Unikuva
evm, sh, rt, 155cm
iee. Illumina
evm, sh, vrt, 151cm
e. Mörkövaaran Kesäkissa
YLA2, KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I
sh, trt, 156cm
ei. Leijonaleikki
SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I
sh, rt, 158cm
eii. Leijonanluola
evm, sh, rt, 159cm
eie. Lystileikki
evm, sh, vrt, 157cm
ee. Viidakkokissa
YLA2, KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I
sph, m, 139cm
eei. Viidakon Valtias
evm, sh, m, 154cm
eee. Kissanminttu
evm, sph, m, 140cm

Kilpailutulokset

Sijoitukset

KRJ 13 sijoitusta joista 0 voittoa
05.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset va B 7/50
16.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset va B 6/50
24.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset va B 7/50
28.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset va B 5/50
01.10.2019 Mörkövaara va B 3/50
02.10.2019 Mörkövaara va B 7/50
06.10.2019 Mörkövaara va B 6/50
07.10.2019 Mörkövaara va B 2/50
09.10.2019 Mörkövaara va B 5/50
14.10.2019 Mörkövaara va B 4/50
21.10.2019 Mörkövaara va B 6/50
24.10.2019 Mörkövaara va B 5/50
26.10.2019 Mörkövaara va B 6/50

ERJ 9 sijoitusta joista 4 voittoa
01.10.2019 Mörkövaara 100cm 1/40
04.10.2019 Mörkövaara 100cm 7/50
05.10.2019 Mörkövaara 100cm 1/40
07.10.2019 Mörkövaara 100cm 1/40
09.10.2019 Mörkövaara 100cm 3/40
11.10.2019 Mörkövaara 100cm 3/50
26.10.2019 Mörkövaara 100cm 4/40
27.10.2019 Mörkövaara 100cm 1/40
30.10.2019 Mörkövaara 100cm 3/40

KERJ 10 sijoitusta joista 4 voittoa
09.10.2019 Rósgarður helppo 1/65
02.11.2019 Mörkövaara helppo 2/18
05.11.2019 Mörkövaara helppo 3/18
07.11.2019 Mörkövaara helppo 4/18
11.11.2019 Mörkövaara helppo 2/18
22.11.2019 Mörkövaara helppo 1/18
23.11.2019 Mörkövaara helppo 1/18
27.11.2019 Mörkövaara helppo 4/18
28.11.2019 Mörkövaara helppo 1/18
30.11.2019 Mörkövaara helppo 2/18

Päiväkirja & valmennukset

22.06.2019 Kouluvalmennus, valmensi Siguri
Harmaat pilvet enteilivät sadetta. Olin kuitenkin sopinut valmennuksen minulle ennestään vieraalle tallille, enkä viitsinyt näin viime hetkellä perua tapaamista. Eihän yksi sade hevosihmistä haittaisi.
Päästessäni Kurjenpesään huomasin kentällä ruunikon suomenhevosen sekä ratsastajan, joka oli juuri kiristämässä tamman satulavyötä. Tervehdin ratsastajaa, jonka oletin olevan minulle soittanut Aino, ja vaihdoimme muutaman sanan Iivistä. Herkkä nirppanokka, joka kuitenkin on työteliäs ja motivoitunut osaavan ratsastajan alla, osasi Aino kertoa. Autoin naisen hevosen selkään ja aloin seurata heidän lämmittelyään ensin pitkillä ohjilla ja sitten ravisiirtymisissä.

Jo heti alkuun korjasimme hieman Ainon istuntaa, mikä sai myös Iivin paremmin kuulolle. Teimme lyhyillä sivuilla pääty-ympyröitä ensin käynnissä ja sitten ravissa, mikä sai Iivin auki ja liikkeisiin ilmavuutta. Huomasin nopeasti, että ratsastajan epäselvät avut saattoivat saada Iivin lyömään hieman jarruja pohjaan, mutta osaavana ratsastajana Aino osasi myös itse korjata paljon omia virheitään. Jatkoimme työskentelyä laukanvaihdoilla keskihalkaisijalla niin, että ensin nostettiin myötälaukka, halkaisijalla siirryttiin raviin tasoittamaan askeleet, ja ennen halkaisijan loppua siirryttiin toiseen laukkaan. Tamma pysyi hyvin rytmissä ja se jaksoi seurata ratsastajan apuja. Teimme laukassa myös hetken muutamia pääty-ympyröitä kumpaankin suuntaan, jotta pääsimme jälleen seuraamaan Ainon asentoa ja korjaamaan lievää kallistumista.
Lopputunnista rauhoituimme tekemään käyntitehtäviä. Harjoittelimme pohkeenväistöä uran sisäpuolelta takaisin uralle ja teimme myös nopeita pysähtymisiä ja siirtymisiä. Mitä pidemmälle valmennus meni, sitä upeammalta tamman liikkeet alkoivat näyttää. Olin aivan varma, että Iivi tulisi vielä loistamaan kouluradoilla!

Kun tunti alkoi olla lopussa, annoin ratsukon kävellä pitkin ohjin kentän ympäri. Kehuin heitä todella hyvästä motivaatiosta ja siitä, miten hyvin ratsastaja ja hevonen toimivat yhdessä. Toivotin onnea tamman jatkokoulutukseen ja odotin, että pääsisin vielä seuraamaan kaksikon kehittymistä.

07.07.2019 Iivi ja Iivin käytöstavat, valmensi Hazel
Vaikka olin vieraillut viime aikoina melko tiheään tahtiin Kurjenpesän tiluksilla, tänään vastassani odotti jotain ihan erityistä. Aino halusi nimittäin minun ratsastavan yhden hänen uusimmista tulokkaistaan. Nainen oli ollut salamyhkäinen, kun olin yrittänyt kysellä puhelimessa enemmän tähän ratsastettavaan hevoseen liittyen. Aino oli kuitenkin suostunut paljastamaan ainoastaan hevosen sukupuolen ja sanonut vain, että hevosta on hankala kuvailla. Päästessäni päivän ratsuni karsinaan, asian laita alkoi valjeta minulle. Iivi tervehti minua tomeralla näykkäisyllä, eikä se päästänyt minua yhtään sen helpommalla koko hoitotoimenpiteiden aikana.

Luulin väsyttäneeni tyystin nuoren tamman siinä vaiheessa, kun pääsimme viimein kentälle pienen taistelun jälkeen. Vaan mitä vielä - Iivi kerkesi näykkäisemään mua vielä takapuolesta, kun olin nousemassa jo selkään. Mutisin itsekseni liudan kirosanoja korjatessani vielä hanskaa kädessäni ja pyysin tamman sitten käyntiin. Yllätyksekseni huomasin jo alkukäyntien aikana, että Iivi oli hyvin erilainen ratsastaa, kuin hoitaa. Se oli aluksi hieman etupainoinen, mutta hetken verryttelyn jälkeen tamma kantoi itseään jo hyvin. Aino oli rakentanut meille pienen, varsin yksinkertaisen esteradan, jota hän oli suunnitellut meidän hyppäävän. Iivi ei ollut hypännyt vielä montaa kertaa ratsastajan kanssa, joten tarkoituksena oli hakea vielä lähinnä sellaista tuntumaa helpolla radalla ilman sen ihmeellisempiä kikkailuja. Tehtyäni muutaman hyvän laukannoston ravista, aloitimme hyppäämään.

Kentällä oli yhteensä viisi estettä - yksi oli poikittain keskilävistäjällä ja muut oli aseteltu lähinnä muutaman metrin päähän kaviourasta. Iivi oli hyvin vauhdikas ja sain olla melko tarkkana vauhdin säätelyn kanssa. Tamma hyppäsi ehkä vähän pitkänä, mutta tässä vaiheessa se ei niinkään haitannut - varsinkin kun hyppäämiseen vasta tutustuttiin. Suoriuduimme kuitenkin hyvin pienien pystyjen ja ristikoiden hyppäämisestä ja Ainokin oli tyytyväinen tammaansa. Hyppäsimme esteitä ehkä parinkymmenen minuutin ajan, kunnes hidastin tamman raviin ja annoin sen venytellä itseään. Totesin Iivin olevan varsin kiva ratsastaa ja lupauduin tamman selkään toistekin, vaikkei se ollutkaan mun paras kaveri maastakäsin.



© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen