Kurjenpesä

HDI Silene "Silene"

Perustiedot

Meriitit

© Gestüt Hämelschenburg

Tausta

Aavistus ranskalaista charmia ja eleganssia tänne Pöytyän perukoille.

Huomatessani Silenen myynti-ilmoituksen en jäänyt epäröimään tamman kovasta hinnasta huolimatta; tuollainen helmi oli saatava tai ainakin osallistuttava tarjouskilpaan, muuten jäisin katumaan sekä jossittelemaan. Hevonen asui Ranskassa, minä Suomessa, joten koeratsastus jäi kokonaan väliin. Luonteelleni jokseenkin epätavalliseen tapaan en jäänyt pohtimaan tai murehtimaan tätä; Silenellä oli takanaan niin pitkä kilpaura, ettei sellaista täysin yhteistyökyvyttömän hevosen kanssa tehdä. Lisäksi myynti-ilmoitus kertoi napakan asiallisesti myös tamman persoonasta.

Hihkuin riemusta tarjoukseni mennessä läpi. Silene oli todella kallis hankinta, mutta uskoin ja uskon edelleen sijoitukseni kannattavan. Tietysti toivon Silenestä useampia varsoja, yksi on tietysti todella vähän etenkin näin laadukkaalle tammalle. Yksikin varsa toki toisi tunnetta kannattaneesta sijoituksesta, mutta kerrankin asetin toiveeni ja tavoitteeni vähän korkeammalle. Tietysti pohdin ja kartoitin sopivia trakehner- ja täysiverioreja jo valmiiksi, samalla itsekseni pohtien, josko Silenelle käyttäisi myös welshoria.. Lopputuloksena olisi varmasti älyttömän makea, laadukas ja raamikas kouluponi! Kuin huomaamattani upposin varsahaaveisiin, ja äkkiä kuljetusfirman rekka olikin pihassani, Silene mukanaan.

Tamma saapui Pöytyään kaikin puolin tavallisena päivänä. Hyvin tavalliset suomalaiset tallipuitteet vailla luksusta tai krumeluureja eivät ilmeisesti aivan vastanneet ranskattaren laatuvaatimuksia; ero entisen ja uuden kodin välillä lieni valtaisa. Minä hymyilin kuin Naantalin aurinko pidellessäni uuden tammani riimunnarua tamman itsensä katsellessa rekan perään sen näköisenä, että olisi halunnut olla kyydissä, mennä jonnekin muualle. Toivon mukaan uusi elämä Suomessa ja Kurjenpesässä ei ole aivan vastenmielistä.

Luonne

Perusilmeestään päätellen Silene ei halua olla täällä. Se katselee vähän kaikkia ja kaikkea turvanvarttaan pitkin vaikuttaen ihan liikaa huonosti kirjoitetulta, kliseisen koppavalta hahmolta, joka pitää itseään muita parempana ulkoisten puitteiden ja sen sellaisten vuoksi. Hevonen tuskin ajattelee näin, mutta olemus on silti koppava. Ja tyytymätön, voi, niin tyytymätön, sillä todennäköisesti harjaat tamman väärin, kiristät satulavyön turhan reippaasti, kengitys nyt ainakin kestää liian pitkään, lämmön mittaaminen tuntuu inhottavalta, aamulla tarhaan kehotetaan kävelemään turhan reippaasti.. Silene harvemmin tekee mitään huokailua ja irvistelyä kummempaa, oikein tuohtuessaan se polkee jalkaansa. Hyvässä käytöksessä on kuitenkin selkeän tyytymätön, arvosteleva alavire. Kaikki hoitotoimenpiteet saa kuitenkin tehdä, olkoonkin, että tamma toivoisi jonkun muun tekevän ne. Vielä ei ole löytynyt ihmistä, johon Hänen Armonsa olisi täysin tyytyväinen.

Silenessä on liikettä ja näyttävyyttä, sillä on upea ryhti ja se on äärettömän tietoinen itsestään ja kropastaan koko ajan. Joskus vitsailemme, että Silene se liikuttaa vaikka vuohiskarvaa kerrallaan, mikäli ratsastaja vain osaa pyytää. Ihan jokaista jatkokurssilaista tamman selkään tosin ei viitsi päästää, Silene kun on – niin hyvässä kuin pahassa – hirvittävän herkkä, reaktiivinen hevonen. Ja ne reaktiot ovat sitten täsmälliset ja toisinaan melkoisen isot. Kuten ne valtavat sivuloikat ja korostetun suuret laukanvaihdot, mikäli ratsastajan pohje on yhtään liian terävä.
Työnteon tosissaan ottava tamma turhautuu heti apujen ollessa epäselvät, tai saman tehtävät toistuessa turhan monta kertaa putkeen. Eikö se muka ollut jo tarpeeksi hyvä?! Ratsastajan on oltava amatööri, Silene ainakin hoiti oman tonttinsa jo ensimmäisellä kerralla! Kaikesta huolimatta holsteinilla ratsastaa ilokseen, jahka sopivan kokoiset ja väriset silkkihansikkaat löytyvät. Tamma on yllättävänkin yhteistyökykyinen, sillä on hyvä eteenpäinpyrkimys sekä työmotivaatio. Tarpeeksi variaatioita treeneihin ja viikko-ohjelmaan, riittävästi maastoilua ja puomijumppaa koulutreenin väliin, niin hyvä siitä tulee.

Kilpailuissa, näyttelyissä tai ratsastuskilpailuissa, tamma on parhaimmillaan. Se on edelleen koppavan oloinen, mutta enää sen ilme ei viestitä haluttomuutta olla paikalla. Silene nimittäin haluaa parrasvaloihin, mielellään kiitos heti. Ehkä tämä on osaltaan tehnyt tammasta niin stressittömän matkustajan; se tietää pääsevänsä esiintymään. Voitte tosin kuvitella arvon neidin ilmeen, mikäli määränpäänä eivät olekaan maine ja kunnia vaan vaikkapa klinikka ja vuositarkastus..

Sukutiedot

Kilpailutulokset

HDI Silene kilpailee porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy tamman VH-profiilista.

Päiväkirja & valmennukset

27.05.2022 Sileätreeni, kirjoittanut Natalia
Nyrpeän näköinen naama katseli minua epäluuloisesti kun menin hakemaan sitä tarhasta. Kaikesta päätellen Silene ei ollut tyytyväinen oikein yhtään mihinkään eikä eteenkään siihen että uusi ihminen yrittää tehdä sen kanssa oikeastaan yhtään mitään. Ei varmaan kosteahko ilmakaan auttanut tamman olotilaan kovinkaan positiivisesti. Olin kyllä tietoinen sen prinsessamaisista tavoista. Talliin Selena kyllä kulki oikein mielellään kun pääsi pois kosteudesta, mutta olisi mielellään jäänyt yksin murjottamaan ylhäiseen yksinäisyyteensä. Pyöräytin sen ympäri karsinassa ja sidoin sen kiinni kaltereihin että pääsisin sen kanssa hieman helpommalla.

Silenen naama meni enemmän mutruun kun en selvästikään osannut tehdä mitään oikein. Harjasin joko liian kovaa tai liian hipsuttamalla, harjan ja hännän selvitys repii, kuolaimet on liian kylmät ja satulavyöstä puhumattakaan. Huokaisin kun tamman jalka paukahti tyytymättömänä lattiaan kun kiristin satulavyötä vähän kerrallaan. Lopulta luovutin ja päätin kiristää vyön loppuun kun pääsen hevosen kanssa ulos asti. Kypärä päähän ja hanskat käteen ja ei kun menoksi.

Viimeisen vyön kiristyksen aikana Silene heilautti päätä tyytymättömänä, mutta asettui siitä kun pääsin nousemaan selkään. Ulkona oli ihanan raikas sää kun aamulla oli satanut vettä, mutta joka paikka oli inhottavan märkää. Ohjasin Silenen ensin kentälle jossa rapa kyllä roiskui pakostakin, mutta kyllähän siinä jonkinlaiset treenit sai tehtyä. Silene kulki ihanasti eteenpäin ilman suurempia patisteluja, mutta vaikutti olevan varsin herkkä. Nopeasti se kyllästyikin perus koulun vääntöön ja piti alkaa pyytämään siltä haastavampia tehtäviä. Hetkeen en ollut kunnon kouluratsulla mennyt, mutta jotenkin kaikki muistui mieleen ja oli selvästikin syöpynyt lihasmuistiin. Hieman Silene protestoi kun avut ei tulleet täysin niinkuin pitäisi ja pari kertaa onnistuin pidättämään aavistuksen liian vahvasti. Harjoitus tekee mestarin, kuten sanotaan. Pikkuhiljaa hommat alkoi pelittämään ja sain Silenestä irti jopa pari todella hyvää pätkää näin ensi kerraksi.

Loppuverkat kävin pyörähtämässä lähimaastoissa, etten pyörisi toisen ratsukon edessä kentällä. Yltä päältä kurassa ja ravassa sitä oltiin lopulta ja meni tovi jos toinenkin hoitaa Silene pois ratsastuksen jälkeen. Piti pestä ja kuivata hevonen, sekä pestä ja rasvata varusteet jottei ne kärsisi pahasti näistä ilmoista. Lopulta Silene seisoi taas tarhassaan myrtsin näköisenä ja itse haisin ihan märältä koiralta. Aika suunnata vaatteiden vaihtoon.

03.06.2022 Puomein maustettu koulutreeni, kirjoittanut Jenna
"Jaahas, Silenelle puomien maustamaa koulutreeniä" tuumin viedessäni varusteita tamman karsinalle ennen kuin marssin sen tarhalle. Musta puoliverinen antoi nätisti kiinni, joskin mulkoilujen kera. Olinhan kehdannut häiritä Arvon Korkeuden rauhaa ja omaa aikaa.Tamma käveli ihmeen sävyisästi talliin mutta siellä oli taas kaikki huonosti. Onneksi Selene ei osoita mieltään kovin rumasti, joten sain tamman hoidettua varsin nopeasti. Vaikka olihan se nyt julmaa kun satulahuopa jäi vähän ryttyyn eikä HETI ehditty sitä korjaamaan ihonmyötäiseksi.

Kentällä oli jokusia puomeja jo valmiina mutta ei tarpeeksi meidän treeniä varten. Silene sai kulkea käsihevosena kun kantelin puomeja ja ai että, kun neitiä ärsytti turhanpäiväinen edestakaisin ramppaaminen. Huokailuiden määrästä päätellen hommassa meni pieni iäisyys ja musta oli jo kolmannen kerran jälkeen aivan kypsä koko touhuun. Kun vihdoin puomit olivat paikoillaan, talutin tamman kentän keskellä ja säädin jalustimia ennen kuin pääsin nousemaan selkään.

Alkuverryttelyn aikana Silene oli yllättävän nätisti, ilman sitä tyypillistä puhinaa. Kun otin ohjia kunnolla tuntumalle ja aloittelin päivän Oikeita Töitä tekemällä muutamat siirtymiset uralla ja vielä pari isoa ympyrää, osittain puomien yli. Varsinaisena harjoituksena ohjelmassa oli kokoamista ja lisäyksiä, puomit olivat toisella sivulla sovitettu lisäyksiin ja toisella kokoamiseen. Silene kulki nätisti avuilla kun ensimmäistä kertaa tultiin puomeille mutta kun neiti vähän kolautti kaviotaan puomiin oli maailman loppu valmis. Niskojen nakkelun ja pöhinän päätyttyä tamma kulki taas tyylikkääseen tapaansa ja lisäysten aikana ei ollut pelkoa, että olisi kolahtanut. Erilaisilla kuvioilla höystettynä ja puomeja hyödyntäen treeni jatkui ja sainpa tammalle pienen hien pintaan vaikkei ulkolämpötila mitenkään mahdottoman korkea ollut. Treenin lopuksi keräilin puomit pois kentältä, Silenen toimiessa jälleen käsihevosena.

Tallissa purin neidin varusteet ja pyyhin pahimmat hikiläikät ennen kuin laitoin sille kevyen loimen kuivatusta varten. Naapuri karsinat olivat tyhjiä, mutta parin karsinan päässä oli kaverikin, joten ihan yksin ei tarvinnut karsinaan jäädä.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen