Kurjenpesä

Fiktion Rytmi "Rytmi"

Perustiedot

Meriitit

Kuvat © kasvattaja, ratsaskuva © Hymni

VSR Rotunäyttelyt, I-palk. (LKV2), tuom. Peppi S.
VSR Rotunäyttelyt II-palk. (tuom. alaera)

Tausta

Rytmi on yksi monista Hymnistä Kurjenpesään ostetuista hevosista. Erittäin komea, hienosukuinen pienhevonen oli kaikin puolin niin sanotusti valmis paketti; kisannut, kantakirjattu, hyviä jälkeläisnäyttöjä antanut. Myönnän, ettei raudikon oma, matala kapasiteetti (helppo B) tehnyt vaikutusta, kyllä minä suomenhevosiltani vähintään helppo A -tasoa toivon. Rytmi ei kuitenkaan olisi ensimmäinen, tuskin viimeinkään, B:n puolelle jäänyt hevoseni, eikä asia tosiaan ollut mikään ylitsepääsemätön ongelma. Rytmissä oli niin paljon muuta hyvää, ettei matala taso aiheuttanut edes puolen ajatuksen mittaista harkintaa päätöksenteossani.

Kurjenpesään muutettuaan pikkuori hurmasi nopeasti ihmiset ympärillään, minäkin tykästyin siihen koko ajan enemmän. Kuten Oona oli kertonut, Rytmi tosiaan oli seurallinen ja ihmisrakas pusupoika, ei todellakaan mikään karjas äijjien äijjä, joka ei puhunut tai pussannut. Vaikka kyllä Rytmi vähän koetti flirtata uusille tammatuttavuuksille, hyvin kohteliaaseen sävyyn, mutta kuitenkin. Ei tätä flirttiä kauaa kestänyt, joten en yhtään ihmettele, että Rytmiä on kuljetettu tammojenkin kanssa. Pikkuori asettui aika nopeasti taloksi, otti uudet ihmiset avosylin elämäänsä eikä oikein korvaansa lotkauttanut, vaikka muutama nuorempi orini koetti pörhistellä ja haastaa Rytmiä kukkotappeluun aitojen ylitse.

Aika moni vieras sekä apukäsi, joka Kurjenpesässä vierailee, saa tehdä tuttavuutta nimenomaan Rytmin kanssa. Käyn itse orin selässä hyvin harvakseltaan, Rytmi on niitä hevosia, joiden liikutus on työntekijöitteni vastuulla. Tietysti olen käynyt selässä, kokeillut ohjasajoa ja muutenkin puuhastellut Rytmin kanssa, tutustunut siihen. Hevosmääräni on kieltämättä paljon suurempi kuin edes villeissä teiniaikojeni unelmissa haaveilin, mutta haluan tuntea joka ikisen hevoseni muutenkin kuin vain niminä ja sukuluetteloina. Ja Rytmi, pusutteleva, ruoalle perso, mutkattoman charmantti pikkuhurmuri, on ehdottomasti tutustumisen arvoinen hevosystävä ihan kelle tahansa! Minä niin toivon orin Kurjenpesässä syntyvän jälkikasvun saavan isänsä persoonasta parhaat palat. Rytmi itse toivonee vähän ronskimman kokoisia heinäannoksia, mutta joutuu kyllä pettymään.

Luonne

Meidän pieni pusupoika Rytmi on ehkä maailman hellyyttävin otus. Rytmi on olevinaan kovin iso poika, mutta toisinaan käytävällä oleva kottikärry saa pikkupojun pörisemään ja puhisemaan ihan hirmuisesti. Rytmi kuitenkin jännittyessään tosissaan vain puhisee ja pörisee, eikä nosta mitään hirmuista numeroa ja tämän vuoksi sen kanssa on ihan okei lähteä myös maastoon. Toki tietyissä tilanteissa poikaa saa rohkaista, mutta kyllä poni on jokaisen eteen tulevan hirvityksen voittanut. Rytmi on muutenkin melko paljon ratsastajaltaan tukea kaipaava ratsu. Sen kanssa täytyy olla hyvin määrätietoinen ja selkeä jotta ori on parhaimmillaan. Muuten se on ratsuna yhteistyönhaluinen, herkkä ja suorastaan helppo. Rytmi on kokoonsa nähden yllättävän lennokasliikkeinen etenkin raviltaan. Laukka jää helposti junnaamaan niinsanotusti paikoilleen jolloin ori jännittyy. Laukassa Rytmiä pitääkin kokoajan muistuttaa hieman eteenpäin, jotta rentous säilyy.

Hoidettaessa Rytmi on tosissaan oikea pusupoika, sillä se osoittaa rakkauttaan melko estoitta. Se tykkää halia ja höplöttää turvallaan ihmisen kasvoja. Tämän takia se onkin saanut lempinimen pusupoika. Rytmin kanssa ei ole periaatteessa sen suurempia ongelmia koskaan. Keväisin se saattaa olla hieman virtaa täynnä ja tanssahdella taluttaessa, mutta koskaan sen ei ole heittäytynyt liian vallattomaksi. Tiukkaan äänensävyyn tokaistu orin nimi ja nykäisy narusta samanaikaisesti palauttaa pienen hurjan kyllä tolpilleen. Rytmi rakastaa kaikkia hoitotoimia, sen mielestä pesu on kivaa (ja letkusta juominen hirmu hauskaa), klippauksen aikana ori nukkuu ja kärsivällisempää kengitettävää saa hakea. Ihme otus!

​Rytmi on helppo kuljettaa ja lastata, sen voi kuljettaa myös tammojen kanssa huoletta. Hieman ruualle perso kaveri kun tuppaa mielummin keskittymään heinäpussiin kuin matkustajakaveriin. Uudet paikat otetaan vastaan parilla hirnahduksella, sen jälkeen ori on oma ryhdikäs itsensä.
Luonne © kasvattaja, kiitos!

Sukutiedot

Jälkeläiset

25.08.2013 sph-t. Been Helinä e. Kännineiti KIR
17.10.2013 sph-o. Fiktion Komppi e. Aavan Milana
03.05.2014 sh-o. Fiktion Jokeri e. Fiktion Vilutar
04.10.2014 sph-t. Fiktion Eini e. Haavelaakson Elvi
10.09.2015 sph-t. Tuulenpesän Utukuva e. Tuulenpesän Ikuinen Rakkaus
11.01.2016 sh-t. Hymnin Tuttifrutti e. Hymnin Tutuliisi

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

23.01.2022, Maastoilua, kirjoittanut Veera R.
Maastopäivä! Lunta oli yön aikana tupruttanut sen verran, että sitä oli yli nilkan. Kenttä oli auraamatta vielä, joten siihen olisi tylsä mennä yrittämään, mutta maastoon kelpasi tänään lähteä, sillä nyt sää oli suosiollinen meille. Rytmi saisi varmasti mukavaa treeniä lumessa tarpomisesta, vaikka ei kovin reippaasti mentäisikään, joten toppasin vaatetta päälleni niin, että näytin michelinukolta. Jouduinkin muutamaan otteeseen vaatetta vähentämään oria varustaessani, sillä hiki virtasi jo selkää pitkin, eikä se ollut oikein hyvä ulos pikkupakkaseen lähtiessä.

En ollut paljoa Kurjenpesän pihapiiristä poistunut maastoihin, mutta omia jälkiä seuraamalla ehkä päästäisiin takaisin, jos pettämätön suunnistustajuni ei olisikaan niin pettämätön. Rytmi oli mukavan rentona alkumatkasta, mutta puskasta lentoon lähtevä lintu sai sen pelästymään pahemman kerran. Sitä sitten puhistiin ja pöhistiin pitkän matkaa, ennen kuin pistin orin raville, jotta se saisi muuta ajateltavaa, kuin se lentohirviö.

Reittimme varrella oli yksi hyvä laukkasuora, jossa otettiinkin sitten ilo irti. Rytmi ei ihan täyttä vauhtiaan intoutunut menemään, vaan liike tuntui olevan enemmänkin ylöspäin suuntautuva, sen laukatessa pää taivaissa katsellen puskia. Yleensä pyrkisin ottamaan reitin varrella vielä toisen, rennomman pätkän, mutta tällä kertaa toista laukkamahdollisuutta ei reitillemme oikein osunut.

Osasimme kuin osasimmekin Rytmin kanssa heittää mukavan ympyrälenkin, eli samoja jälkiä ei tarvinnut palata kotiin. Olin osannut arvioida myös oikein, että hiki taitaa orille lumessa tarpomisesta tulla ja niinhän sille tuli. Se saikin jäädä sisään kuivattelemaan kahden fleeceloimen alle hikiään lenkin jälkeen, minun mennessä sulattelemaan satulahuoneeseen jäätyneitä varpaitani – ainoa paikka joka oli huonosti suojattu..

25.03.2022, Oikeita Töitä, kirjoittanut Jenna
Rytmin kanssa lähdettiin tänään tekemään Oikeita Töitä orin pidettyä eilen huili päivän. Kun sain raudikon varustettua talutin sen kentälle ja kiipesin kyytiin. Ponin kulkiessa jo pitkin ohjin säädin jalustimia - kerrankin sain pidentää niitä kun yleensä aina joudun lyhentämään. Kun sain säädöt tehtyä keräilin ohjia vähän paremmin tuntumalle ja aloin taivuttelemaan oria ensin vasemmalle ja sitten oikealle erilaisten kiemuroiden ja volttien avulla. Rytmi alkoi heräillä pikku hiljaa työntekoon ja hakeutua kunnolla muotoon. Otettiin ravi siirtymiset mukaan ja jatkettiin samoja taivutusharjoituksia.

Lämmittelyjen jälkeen tein parit laukannostot ihan suoralla uralla, niin myötä- kuin vastalaukkaakin. Joka toinen kirjainten väli mentiin ravissa ja toinen laukassa. Rytmin laukka nousi hyvin ja myötälaukka rullasi hyvin eteenpäin jokaisesta nostosta. Vastalaukka meinasi jäädä herkemmin junnaamaan paikoilleen, joten oria sai kannustaa reippaammin myös eteenpäin. Ensimmäiset kulmat mentiin myötälaukassa mutta parin kerran jälkeen mentiin kulmatkin siinä laukassa joka kulmaan tultaessa oli vuorossa. Odotetusti vastalaukassa tehdyt kulmat olivat oriille hankalampia mutta muutaman toiston jälkeen saatiin kulmatkin vietyä kunnialla läpi. Kun niin sanotusti suoralla uralla homma sujui näppärästi otin orin isolle laukka ympyrälle, jossa tehtiin myös suunnanvaihtoja ja näin jatkettiin vastalaukkaharjoituksia. Myötälaukassa Rytmi asettui tosi nätisti ja taipui hyvin koko kropastaan ympyrän mukaisesti. Vastalaukassa taasen tahti meinasi rikkoutua useasti mutta sain korjattua asian ilman, että raudikko putosi raville. Muutaman kierroksen jälkeen palattiin vielä hetkeksi myötälaukassa uralle ennen kuin siirsin orin raviin.

Loppuverryttelyä ei jääty tekemään kentälle, Aino ja Tihvinä saisivat pitää kentän kokonaan ellei nyt joku muukin satu olemaan liikkeellä. Rytmi lähti ilomielin pois kentältä kohti pikku lenkkiä, jonka kiertämiseen rauhallisesti kuluisi ehkä parikymmentä minuuttia - hyvä palauttelu siis raskaamman treenin päälle. Tallipihaan palatessa Rytmi odotteli jo malttamattomasti ruokien ääreen pääsyä, joten sain hieman komentaa sitä pysymään aloillaan kun laskeuduin selästä. Varusteita pois ottaessa poni oli kuitenkin ihan asiallisesti vaikka heti kun luvan annoin niin turpa työntyi heinäkasaan.

16.08.2022, Rytmikatsaus
Tämän kesän Rytmi on saanut uida ja kahlata sydämensä kyllyydestä, sillä naapureitteni kesävieraatkin olivat hevosihmisiä, jotka päätyivät ratsastamaan myös minun hevosiani. Kesä on kyllä ollut ihanaa aikaa kaikesta kiireestä huolimatta, yhtenä osatekijänä ovatkin olleet ihanat naapurini kesävieraineen, yhteiset sauna- ja grillausiltamme, porukkamaastot, naapurin laidunaitatalkoot.. Monet kerrat lähdimme porukalla myös uittamaan hevosia, ja monet kerrat ratsastimme toistemme hevosia ristiin ihan itsenäisesti. Rytmi tietysti ihastutti kaikki ikihyviksi, tuollainen hupsu hurmuriprinssi kun on, joten heinäkuussa en turhan monta kertaa oman hevoseni selkään ehtinytkään vakiratsastajan vaihtuessa tuosta noin vain.

Näin elokuun puolella Rytmikin on saanut vähän karistella huoletonta kesämiesasennettaan sekä kaivaa työhanskansa naulasta. Olemme käyneet muutamilla istuntavalmennuksilla sekä treenanneet erityisesti sujuvaa, rennon letkeää laukkaa; laukka tuottaa ajoittain edelleen hankaluuksia. Ravissahan Rytmi liihottelee kevyen vaivattomasti vailla mitään ongelmia, laukan reipas poljento taas välillä katoaa liikkeen jäädessä junnaamaan paikoilleen. Tietysti ratsastaja tekee osansa, ja siksikin olen käynyt istuntavalmennuksissa, varmistamassa, etten tiedostamattani jarruja Rytmiä yhtään. Ja ainahan istunnassa on paikattavaa.

Rytmi vaihtoi ihan mielellään vesileikit kentällä sekä maneesissa työskentelyyn, maastoilua unohtamatta. Joskus vastaan tulee jotakin Hirvittävän Pelottavaa, kuten kerran eräässä maneesissa lantasaavin vieressä ollut räiskyvän pinkki talikko. Sille kuulkaa puhistiin ja pöristiin monet kerrat, ohitukset tapahtuivat banaanimutkalla eikä Rytmi millään meinannut uskaltaa haistella mokomaa epätavanomaisen väristä vekotinta! Sanottakoon, ettei herra ole tähän mennessä ollut moksiskaan minkään muun värisistä talikoista.
Syksyllä, ehkä jo ensi kuussa, Rytmi pääsee taas reissaamaan sekä esiintymään. tällä kertaa SLA:n tuomaristolle. Katselen myös näyttelykalenteria silmä kovana, josko löytyisi sopiva näyttely, jossa voisin esittää Rytmin ja koettaa hankkia kolmannen irtoSERTin, joka Rytmiltä Championin arvonimestä puuttuu. Komeahan Rytmi on, mutta taso on niin kova, ettei tässä tosiaan voi lähteä yksiinkään näyttelyihin henkseleitä paukutellen hakemaan mukamas satavarmaa sertiä. Eikä sitä tiedä, vaikka Rytmi sekoaisi askelissaan eikä uskaltaisi kävellä koko kehään jonkun jännittävänpelottavan koristekukka-asetelman vuoksi! Voi hupsua ressukkaani, olevinaan niin suurta ja mahtavaa, kunnes jokin ihmissilmin arkinen asia saa pikkuorin puntit vähän tutisemaan.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen