Kurjenpesä

KHw Diaryworld "Päivi"
✝ 31.05.2022

Perustiedot

Meriitit

pää- ja rakenne © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, ravi © nfponypictures

Tausta

Päivi löytyi Kurjenpesään Alegren kautta. En käynyt edes katsomassa tammaa, tein vain tarjouksen, joka meni läpi ja eläinlääkärin tarkistuksen jälkeen kaupat lyötiin lopullisesti lukkoon. Hyvin simppeliä, ei mitään ihmeellisempää tarinaa.
Useampi seikka puolsi Päivin ostamista. Se oli aikuinen, jo kykynsä näyttänyt, 150cm esteradoilla sijoittunut hyväsukuinen tamma korrektilla rakenteella ja videoiden perusteella hyppytekniikka sekä liikkeet olivat hyvät. Suurin houkutin oli ehdottomasti Päivin suku, joka yhdistettynä tamman kapasiteettiin muodosti enemmän kuin hyvän vakuuden hannovertamman jalostusarvosta.

Omistukseeni siirtymisen jälkeen Päivi jatkoi kilpauraansa hyvällä menestyksellä, kantakirjattiin II-palkinnolla sekä palkittiin Championin arvonimellä. Oman uransa suhteen Päivi täytti kaikki sukunsa asettamat ennakko-odotukset sekä kaikki omat toiveeni ja unelmani. Itse asiassa tamma monin paikoin ylitti ne! Kaikkein jännittävintä oli kuitenkin nähdä, millainen periyttäjä hannoverini olikaan, eikä minun tarvinnut tälläkään kertaa pettyä. Päivin varsat ovat hyvärakenteisia, korrekteja puoliverisiä, joilla on selkeästi kykyä sekä ennen kaikkea paloa esteradoille!

Löysin, tälläkin kertaa, todellisen kultakimpaleen. Vaikka kyllähän minua hivenen naurattaa, yhä edelleen, kuinka paljon minä, kouluratsastaja, estehevoskasvatukseen panostankaan.

Luonne

Heikko ryhti miten sattuu aseteltuine jalkoineen ei mitenkään päin tee oikeutta Päivin rakenteelle tai veistokselliselle päälle. Pysähdykset ovat myös ratsastettaessa se suurin kompastuskivi, jolle minä irvistelen niin katsojana kuin satulassa istuessani. Tuntuu, ettei Päivi edes yritä, mieti ollenkaan miten jalkansa laittaa. Hänhän pysähtyi ja pysyy pystyssä, miksi ihmeessä tässä pitäisi lähteä korjaamaan asentoa? Pyh pah, tuumii Päivi vetäessään korvansa luimuun ja naamansa kunnon irvistykseen joka ikinen kerta ratsastajan korjaillessa pysähdystä korrektimmaksi.

Hyppäämiseen hannoverini suhtautuu suurella intohimolla sekä huomattavasti suuremmalla tarkkuudella mitä tympeisiin pysähdyksiin. Mainittakoon, ettei mikään muu perusjuttu tai koulupuolen asia ole tamman makuun tympeä. Estepuolella sen sijaan kaikki on aina superkivaa, ja nimenomaan kivaa. Vaikka suhtautuminen leipälajiin on intohimoista, rentous ja touhun hauska puoli ei katoa mihinkään edes kilpailutilanteissa. Päivi tuo mieleen ihmisen, joka on löytänyt oman juttunsa onnistuen tekemään siitä ammatin ilman leipiintymistä.
Päivi on kevyt, pehmeä ratsastaa, herkkä sekä eteenpäinpyrkivä vailla kuumumista. Omaa tahtoa sekä terävä pää löytyy, mutta yhteistyöhaluisena hevosena Päivi kuuntelee aina ratsastajaansa tehden oman päänsä mukaan ainoastaan silloin, kun tilanne vaatii äkkiratkaisua eikä ihminen ehdi reagoida. Terävä pää, hyvä kehonhallinta, nopeat jalat sekä luontainen ketteryys ja varmajalkaisuus ovat ne Päivin työkalupakin välineet, joilla hannoverin onnistuu kerta toisensa jälkeen tehdä paras mahdollinen ratkaisu sekä korjailla mahdollisia virhearvioita, olivat ne ratsastajan tai tamman itsensä. Tietenkään joka ikinen hyppy ei onnistu, mutta aika pitkälti Päivin onnistuu pelastaa tilanne kuin tilanne.
Tammani liikkuu ratsastajan kanssa hyvinkin tarmokkain, matkaavoittavin liikkein. Toista se on talutettaessa.. Pyöreä, ilmava, tasapainoinen laukka nousee askellajien kirkkaaksi tähdeksi käynnin ja ravin jäädessä pitämään jaettua kakkossijaa. Hypyissä Päivin vahvuus on sen jalkatekniikassa, minkä lisäksi tamma käyttää selkäänsä hyvin. Kaula vähän.. roikkuu mukana, ollen selkeästi hyppyjen heikoin lenkki ja vähimmällä työllä oleva ruumiinosa.

En voi kuin kehua Päivin (talli)käytöstä. Fiksu, kiltti hevonen, joka ei tee ikävistä asioista (matolääkitys, kaikki suihkepullojutut) irvistystä suurempaa numeroa. Täydellisen helppo, asiallinen hevonen jokaisessa tilanteessa kengityksestä varustamiseen, klippauksesta lastaamiseen. Talutettaessa Päivi tosin kulkee melkoisen hitaasti, kuten aiemmin totesin. Askel miltei laahaa, kaikki veto on poissa, tamma vain tuijottelee maisemia ilman yritystäkään laittaa kaviota toisen eteen reippaammassa tahdissa.
Samaisella helppoudella millä muut käsittelytilanteet sujuvat sujuu myös lastaaminen sekä matkustaminen. Vieraissa paikoissa Päivi katselee hetken ympärilleen pää korkealla kannettuna, mutta alueen yleiskartoituksen jälkeen Päivi palaa takaisin perusryhdittömään muotoonsa kasaten itsensä jälleen saadessaan ratsastajan selkäänsä.

Yleisö antaa Päiville vähän lisävirtaa; tamma selkeästi nautiskelee kilpailutunnelmasta sekä suoritustaan seuraavista silmäpareista. Tämä ei kuitenkaan vie Päivin keskittymistä ratsastajasta tai radasta; tamma tiedostaa yleisön, arvostaa sitä, mutta on paikalla hyppäämässä eikä vilkuttelemassa ihailijoilleen. Ammattilainen.

Sukutiedot

Jälkeläiset

10.02.2019 hann-t. Crane Siberian Sins i. Cranleigh Lost Siberian om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
21.12.2019 hann-t. Crane Requiem Aeternam i. Crane Rigor Mortis om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

10.02.2020 Päivistä
Päivi on lunastanut kaikki toiveeni ja odotukseni, joita minulla sen varalle oli. Kaikki, joista haaveilin ääneen sekä ne, joita en tohtinut kertoa kenellekään. Kaiketi jotain tiedostamatonta taikauskoa tai muuta typerää, tyhjänpäiväistä pelkoa siitä, että mikäli haaveilet ääneen, onnesi kääntyy.
Olen kiertänyt Päivin kanssa näyttelyitä, ja satulahuoneesta löytyy muutama näyttelyruusuke. Champion ja KTK-II. Näyttelyruusukkeita suuremman ruusukepinon hannoverini kuitenkin toi estekilpailuista; 150cm ratoja ammattiesteratsastajan kanssa kisannut tamma voitti ja sijoittui uransa aikansa lähes viisikymmentä kertaa. Kovasta treenistä sekä aktiivisesta kilpailemisesta huolimatta Päivi on pysynyt terveenä, se ei ole joutunut sairaslomalle sen enempää revähdysten kuin kausiflunssienkaan vuoksi. Koputan silti puuta, etten huomenissa löydä tallista kuumeilevaa ja räkäistä tammaa..

Myös Päivin molemmat tiineydet sujuivat hyvin, oriasemavierailuista lähtien. Vaikka Päivin kiimat ovat olleet välillä hieman epätasaiset, molemmilla kerroilla siemennys onnistui ensimmäisellä oriasemavierailulla. Kantoajat Päivi suorastaan hohkasi rauhaa ja rakkautta, ja olen varma, että hannover olisi huolinut hoiviinsa jokaisen orpovarsan! Tai vaikka vähemmän orvot varsat, niin kaipaavasti Päivi katseli tallikavereidensa jälkikasvun perään naapuritarhoihin. Tammalaitumella Päivi oli se esimerkillinen emä ja päiväkerhotäti, omat ja muidenkin varsat erinomaisella rakkaudella sekä sopivalla kurilla huolehtiva emätamman perikuva.
Todennäköisesti Päivin varsamäärä on kuitenkin täynnä. Voi olla, että astutan tamman vielä kertaalleen, mutta todennäköisemmin tarjoan Päiviä keinoemovälitykseen olemaan uusi äiti jollekin orpovarsalle. Ja jahka tamman omat varsat ovat näyttäneet kyntensä kilparadoilla, esittelen Päivin Esteratsastusjaoksen laatuarvostelun tuomareille.

08.03.2022 "Elä sie Päivi huoli. Myö mennään vaan liinassa." - Jooa-Elia Sudenmaa (Serena)
Musta tamma mulkoili mua kuin laskelmoiden. "Kyllä vain, rouva, meidän pitäis ny viedä sut vähän juoksemaan," totesin ja annoin tamman nuuhkaista kättäni ennen kuin nappasin riimusta kiinni ja talutin sen käytävälle. "Kiltti ja vaivaton" oli Aino kuvaillut, enkä mä sitä sinällään epäillyt, mutta huomasimpa kuitenkin Päivi-tamman katselevan mua iäkkäämmän rouvashevosen arvokkuudella, arvioiden onko musta tähän hommaan.

"Elä sie Päivi huoli. Myö mennään vaan liinassa." Taputin tammaa kaulalle ja kiinnitin riimun soljet käytävän naruihin. Siinäpä se jo roikotti päätään, ilmeisesti ensivaikutelma oli ollut tarpeeksi luotettava. Nappasin pakista harjan ja aloin käsittelemään pörröistä talvikarvaa, niin pikimustaa, että moista näki harvemmin. "Oot kuulemma ollu ihan hyväkin estepeli, sillo hyvinä päivinäs."

En tiiä kuvittelinko vain vai kuulinko pienen puhahduksen. Sopiko olettaa, ettei ne hyvät päivät olleet suinkaan vielä takana? Joka tapauksessa paikkansa pitävän kuvailun oli tamman omistaja mulle antanut, ei Päivi kauheasti meteliä itsestään pitänyt, ei vaikka vieras mies noin vain tuli ja vei. Kävin hakemassa suitset, juoksutusvyön ja liinan. Nekin Päivi antoi laittaa ylleen ilman että ilmekään värähti. Mietin tarkoittiko tämä yksinkertaisesti että tamma on niin säyseä luonne vai eikö liikunta kiinnostanut. Eikä siitä sen suurempia tunteita irronnut sittenkään kun lähdimme kohti raikasta ulkoilmaa ja kenttää. Eihän siinä, vedetään asialinjalla.

"No niin, rouva, ravia," käskin ja maiskautin. Ja maiskautin uudelleen. Heilautin hieman raippaa. Pitkät, rennot askeleet kirivät tahtia ympyräksi muotoutuneella uralla. Liiankin rennot. Hoputin, tamma vastasi, vaihdoissa taas löysäsi, hoputin lisää. Niin se meidän työmme sujui, molempiin suuntiin. Ei Päivi suoranaisesti laiskalle tai vastahakoiselle tuntunut, mutta ei antanut jos ei pyydetty. Pyyntöihin kuitenkin vastattiin aina säntillisesti, vaikka kaikkia kortteja ei selvästi tähän tilaisuuteen laitettukaan.

Kun pääsimme takaisin talliin oli Päivi lämmin, höyryävä, mutta ei hikinen. Se puhisi tyytyväisenä.
"Miehän sanoin, heleppo homma." Kiinnitin tamman samalle paikalle kuin aiemmin ja purin varusteet pois yltä. Aiempi raukeus valtasi taas tunnelman, tällä kertaa ilman sitä aavistuksen epäilevää katsetta. Harjasin mustan karvan jälleen läpi ja taputin kiitokseksi ennen kuin jätin Päivin takaisin karsinansa rauhaan.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen