Kurjenpesä

Brokeback Devil Red "Deena"
✝ 28.11.2020

Perustiedot

Meriitit

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Deena lukeutuu siihen järisyttävän suureen viidentoista hevosen katraaseen, jonka ostin kertarysäyksestä Saksasta. (Onneksi pankkilaina venyi ja lisälainaa irtosi). Periaatteessa Deena tuntui vähän irralliselta ostokselta, ostinhan minä sen tyttären. Toisaalta, onko sellainen tamma turhake, joka tekee itseään parempirakenteisia Grand Prix -tason kilparatsuja? Ei tietenkään, sehän on selkeää siitostammamateriaalia. Ja juuri siitostammaksi minä Deenan ostin.

Astuttaminen kuitenkin venyi ja venyi, hevosesta riippumattomista syistä. Deena pysyi tukevasti peruskuntokaudella vuokraajansa turvin (vuokraaja tosin on väärä sana, raha ei tässä diilissä liiku kumpaankaan suuntaan). Kantakirjasin tamman tammikuun 2020 alussa (suorastaan latistavin pistein - onneksi tyttärestään tuli sellainen kaunotar kuin se on!), kävimme näyttelyissä. Vähän huvittavaa aikaahan se oli, näin jälkikäteen ajatellen; pihassa seisoi todistettavasti hyviä varsoja tehnyt siitostamma kirjaimellisesti tyhjän panttina. Ja tyhjänä.
Huvittavinta tosin oli, ja on edelleen, ettei Deena mitenkään päin näytä tai vaikuta entiseltä Grand Prix -ratsulta tai sellaisten emältä. "Miten sinä tuollaisen peruspuokin GP-hevosten rinnalle ostit?" olikin ystäväni ensimmäinen kommentti, kysymys, Deenasta. Selitähän siinä sitten, että kyllä tämän tuloslistalla on mittaa, kykyä löytyy, ja varsat ne vasta hienoja ovatkin olleet.

Luonne

Matalaryhtisenä, huuli pitkällä tarhassaan tai karsinassaan torkkuva Deena ei millään muotoa vaikuta entiseltä Grand Prix -ratsulta. Eikä ruunikko kyllä hereillä ollessaankaan säkenöi karismaa tai luo vaikutelmaa korkean tason kouluratsusta. Lempeä, vähän unelias perusilme, seurallinen (joskin hyvin huomaavaisella, kohteliaalla tavalla; Deena ei tunge omin luvin iholle) hevonen, kenen tahansa käsiteltävissä ja ratsastettavissa. Sellainen perusvarma valinta kenelle tahansa, mihin tahansa. Paitsi hyppäämiseen, siinä tammani on aivan onneton.

Ratsunakin hannoverrouvani on nimenomaan perusvarma. Hevonen, joka ei koskaan tee mitään typerää, on sopivan herkkä, että osaava ratsasta voi tosissaan treenata omien apujensa eleettömyyttä, mutta kuitenkin niin ymmärtäväinen sekä valikoivasti kuuro, ettei aloittelijoiden epätasainen apujen käyttö tai huono tasapaino haittaa tammaa ollenkaan. Deena sietää ratsastajaltaan mitä tahansa, se ei koskaan protestoi (edes silloin, kun olisi aihetta), eikä kyllä oikeastaan edes näytä siltä, että jokin olisi huonosti, vaikka sen kylkiä kaivaisi kannuksilla. Siltä ruunikko ainakin vaikuttaa, kukaan ei oikeasti (onneksi!) ole kaivanut niitä kylkiä kannuksilla.
Tasoisekseen Deena liikkuu melko vaatimattomasti. Kaikissa askellajeissa on hyvä askelpituus, liikkeet ovat suorat ja joustavat, ratsastajalle helpot ja pehmeät. Mutta eivät ne kyllä näytä yhtään miltään. Liikerata on, kaikesta suoruudesta ja pituudesta huolimatta, turhankin matala, tamman kootut liikkeet eivät säväytä ja lisäyksistäkin jää puuttumaan jotain. Ei kouluhevosen tulekaan kauhoa hullun lailla korkeuksiin joka jalalla, ei tietenkään. Silti Deena on, kaikilla mittareilla, melko vaatimaton liikkuja kapasiteettiinsa nähden. Vaatimaton ruunikkoni on muutenkin, vähään tyytyväinen, nöyrä ja pehmeä, melkein tahdottomuuteen asti ”kaikki käy” -tyyppinen hevonen. Koska Deenalle käy aidosti kaikki, oli kyse piaffetreenistä, maastoretkestä tai rantavedessä kahlailusta.

Samanlainen leppoisa, mistään tuohtumaton, kaiken anteeksiantava pyhimys Deena on käsiteltäessäkin. Olenkin lainannut tammaa kengitysopetukseen, 4H-kerholle, ensikertalaisille klippaajille.. No, vähän kaikkeen, mikä on vaatinut opettelemista. Ja lainaan tulevaisuudessakin, Deenaa hienokäytöksisempää, fiksumpaa hevosta saa hakea. Lähinnä se katselee uteliaasti ihmistä, ja jos sinunkaupat on tehty, koskettelee ihmistä kohteliaan varoen turvallaan, pyytää lähemmäs, halaamaan ja rapsuttelemaan. Mikäli ihminen ei ehdi, vaan harjan letitys, kengitys tai mikä tahansa vie ajan ja huomion, Deenaa ei haittaa, sitten se vaihtaa rauhallisen sosiaalisen hetken paikoillaan torkkumiseen.
Taluttaminen sekä lastaaminen, matkat, uusissa paikoissa käyttäytyminen.. Ei liene yllätys, ettei tämän hevosen kanssa mikään ole haastavaa, kaikki sujuu ilman numeroa tai ihmettelyä. Deena ei ole mikään parrasvalojen lempilapsi, tokkopa se edes haluaa olla. Se kyllä esittää liikkeet näyttelykehässä, poseeraa kameralle, ja teki aikoinaan hyvän kilpauran, mutta ei tällä ole kilpahevosen karismaattista olemusta, rakkautta kisapäivien tunnelmaan tai adrenaliinipiikkiin.

Sukutiedot

Jälkeläiset

12.02.2016 hann-t. Brokeback Blue and Red i. Brokeback Blauvogel om. VRL-11325
12.04.2016 hann-t. Brokeback I See Monsters i. Iroquois LOCK om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

18.05.2020 Maastoretki, kirjoittanut Viixi (VRL-13923)
Olin saanut connemaratamma Corollan takaisin tarhaan ja päiväjärjestyksessäni seuraavana vuorossa oli entinen GP-hevonen Deena. Punaruunikko oli vilkuillut minua kiinnostuneena tarhansa aidan takaa jo edellistä ratsua hinatessani, muttei kuitenkaan tullut portille vastaan sen lopulta auettua. Reippaasti harpoin tamman luo ja ojensin käteni rapsuttaakseni leppoisasti minua katsovan hevosen kaulaa. Kiltti katse kertoi, ettei Deenaa haitannut, vaikka sille täysin uusi ihminen ilmestyi tarhaan ja alkoi ujuttamaan riimua tamman päähän. Ruunikko hipsutteli takkini helmaa varovaisesti, kun koitin saada sen olematonta otsatukkaa suoristettua riimun alta otsalle. Tamma suorastaan kasvoi lähtiessään liikkeelle, se oli ollut niin rennossa asennossa, että mittaa tuli ryhdin mukana ainakin kymmenen senttiä lisää. Tallissa kiinnitin hevosen hoitopaikalle ja aloin harjaamaan reippain vedoin kaulalta kohti takasia. Deena rentoutui aika nopeasti sukiessani sen karvapeitettä ja lepuutti takajalkaansa siihen asti, kunnes puhdistin kaviot ja sen oli pakko laittaa paino kaikille jaloille. Laitoin tammalle heijastavan loimen, suojat ja suitset, minkä jälkeen suuntasimme ulos.

Deena ei välittänyt oikeastaan ollenkaan lähtiessäni taluttamaan sitä metsätielle maastakäsin. Tamma käveli rinnallani leppoisan sujuvasti ja katseli ympäristöä kiinnostuneena, muttei saanut päähänsä lähteä tutkimaan mitään sen tarkemmin. Säikkyvältä hevoselta Deena ei vaikuttanut, sillä tiellä vastaamme tuli pyöräilevä koirakko ja mönkijä, joista Deena ei oikein osannut tai viitsinyt sanoa yhtään mitään, katsoi vain kummastellen ja käveli rauhassa vierelläni. Itseäni taisi jännittää koko matkan ajan paljon enemmän kuin hevosta, sillä maastot olivat minulle tuntemattomat, enkä koko ajan ollut täysin kartalla siitä, missä menimme. Deena käveli kaikesta huolimatta luottavaisesti sinne, minne pyysin, eikä empinyt ollenkaan, kun siirryimme kapeammalle metsäpolulle, joka suuntavaistoni mukaan johti takaisin tallille.

21.05.2020 Päivä Kurjenpesässä, kirjoittanut Aava P. VRL-14824
"Jännittävää. Ei kai sua haittaa ettet saa ratsastaa?" kysyn ja vilkaisen vierellä kävelevää ystävätärtäni. Hän on tullut mukaan Kurjenpesään, vaikka hänen kätensä on kipsissä.
"Ei tietenkään, sanoinhan jo. Ja kukapa lääkäriä tottelisi?" Siiri virnistää ilkikurisesti. Huokaisen syvään ja pudistan päätäni hymyillen. Pitäisin huolen, ettei Siiri pääsisi tänään hevosen selkään, vaikka hän sitä kaipaakin.
Olimme siis Siirin kanssa matkalla Kurjenpesän tallille, koska olin saanut Ainolta viestiä. Siiri halusi mukaan ja koska se oli sopinut Ainolle, hän oli tullut mukaani.
Saavuimme pian tallille. Aino odotteli meitä gallin ovien edessä. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja koska oli melkein keskipäivä, oli melkoisen kuuma. Tervehtemisen jälkeen Aino ohjaa meidät sisälle talliin. Hän kävelee edellämme punaruunikon puoliveritamman karsinan luokse. Aino esittelee tamman Deenaksi, jonka karsinan eteen on tuotu hoito- ja ratsastustarvikkeet. Hän sanoo touhuavansa tallissa, joten voimme tarvittaessa pyytää apua. Kiitän ja nappaan Deenan harjakorista harjan, kun käsipuoli Siiri menee laittamaan päitsiä punaruunikolle. Onneksi hän saa päitset helposti tammalle päähän.

Harjaan Deenaa toiselta puolelta, Siiri toiselta. Huomaan, että Siiri on jo nyt umpirakastunut tammaan. Tiedän, että tulee olemaan vaikeaa kieltää ratsastaminen Siiriltä. Saamme Deenan hoidettua melkoisen kuntoon, puoliverinen on niin helppohoitoinen. Tamma vain seisoo karsinassa, varoo kun käsketään ja nostaa kaviotkin niin kiltisti, että uskalsin antaa Siirin putsata sen etukaviot. Satuloin Deenan ja Siiri pukee sille suitset.
"En ymmärrä, miten saat tuon kaiken tehtyä yksikätisenä", virnistän kiristäessäni satulavyötä hieman. Siiri saa näperrettyä suitsien soljet kiinni.
"En minäkään", hän naurahtaa. Hymähdän pukiessani kypärän ja turvaliivin. Ennen sitä otin päällyspaidan pois, sillä t-paidalla pärjää mainiosti. Siiri tarttuu Deenan ohjiin ennen kuin kerkeän sanoa mitään, joten hän saa taluttaa tamman kentälle.

Nousen Deenan selkään ja taputan sitä kaulalle. Siiri huokaisee surullisena istuessaan kentän aidalla, portin vierellä. Annan Deenalle pohkeita ja tamma tottelee. On hiemaa vaikean uskoa Aino kertomaa asiaa Deenasta: se on kisannut GP-tasolla koulussa. Nyt se vaikuttaa rennolta jokamiehen ratsulta. Siiri katselee, kun Deena kävelee rentona molempiin suuntiin, kuumuudesta huolimatta. Ainokin liittyy seuraan katselemaan ratsastustani. Onneksi hannoverinhevonen on niin kiltti. Annan Deenalle pohkeita, jotta se siirtyisi raviin. Punaruunikko siirtyy raviin heti, ja sen ravissa on helppo istua. Huokaisen helpotuksesta. Ravailtuani molempiin suuntiin ja tehtyäni ympyröitä, voltteja ja lävistäjiä, Aino sanoo lähtevänsä talliin. Sanon Siirille ottavani vähän laukkaa. Seuraavasta kirjaimesta, S-kirjaimesta, nosta vasemman laukan. Deenan laukka on ihanaa ja tamma laukkaa kuuliaisesti eteenpäin. Alan nauramaan ääneen innostuksesta. Sitten vaihdan lävistäjän kautta suunnan ja teen laukanvaihdon. Entiseltä GP-ratsulta se sujuu leikiten ja jatkan laukkaa oikeaan kierrokseen vielä vähän, ennen kuin siirryn raviin. Ravatessani Siirin ohi, kuulen kun hän kysyy, voisiko hän kävellä Deenan kanssa hieman. Ensin pudistan päätäni, mutta siirtyessäni takaisin käyntiin, pysäytän Deenan Siirin kohdalle.
"Hyvä on, mutta vain käyntiä. Ja kaksi kierrosta", sanon laskeutuessani. Ojennan kypärän Siirille. Hän painaa sen päähänsä ja kapuaa Deenan selkään aidalta. Kävelen ratsukon vierellä, mutten pidä ohjista kiinni, sillä Siiri on taitava jopa käsipuolena. Ja tamma on onneksi rento ja kiltti. Parin kierroksen jälkeen Siiri ohjaa Deenan pyynnöstäni keskihalkaisijalle ja laskeutuu varovaisesti. Hän hymyilee leveästi.
"Kiitos. Voinko taluttaa sen talliin?" Siiri kysyy. Vastaan hymyyn yhtä leveästi, enkä voi vastata kieltävästi. Deena on ihana.

22.08.2020 Ultrauspettymyksiä ja päätöksiä
Tyhjä. Jälleen.

Deenan ultrat olivat olleet sarja pettymyksiä. Vaikka tamma oli kasvattajansa omistuksessa tehnyt kaksi varsaa, ja ilmeisesti tiinehtynyt ilman suurempia ongelmia, nyt tiinehtyminen tuntui koko ajan epätodennäköisemmältä. Eläinlääkärikin on tutkinut Deenan, eikä tammasta löydy mitään ilmiselvää vikaa. Siementämistä on tehty tuoreella ja pakasteella, oria on vaihdettu pariinkin kertaan. Tuloksetta. Olen venyttänyt Deenan ilmoittamista kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun, toivonut, että tamma tiinehtyy ja voisi pitää mammalomansa ensin, mennä tuomariston eteen vasta kun varsa on vieroitettu. Totesin kuitenkin parhaaksi luovuttaa, ja ilmoitan Deenan heti seuraavaan mahdolliseen laatuarvostelutilaisuuteen. Minulla kuitenkin on Deenan tytär (joka toivon mukaan tiinehtyy emäänsä paremmin). Toki olisin toivonut Deenan varsovan ainakin kerran, mieluiten kahdesti, omistuksessani, varsantekoonhan minä tämän hevosen ostin. Siinä mielessä epäonnistunut sijoitus, ei varsan varsaa, pelkkiä kuluja. Vaan sellaista se elämä on. Ja sainhan minä kuitenkin hienoluontoisen hevosystävän. Sääli, ettei se ystävyys lyhennä pankkilainaa tai ainakaan helpota jo muutenkin kortilla olevaa aikapulaani.

Tiinehtymättömyydestään huolimatta tamma on pirteä, onnellisen oloinen ja hyvinvoiva. Deena on nauttinut suunnattoman paljon näistä loppukesän lämpimistä, muttei paahtavista, päivistä, eikä ole kerta eikä kaksi, kun tamma on maannut pitkin pituuttaan tarhassaan kuolleen näköisenä päivää paistattelemassa. Vaikkei Deena nyt tiinehdykään, onneksi se on terve, ja toivottavasti pysyykin terveenä. Nyt kun siitostamma ura on lopullisesti haudattu, voisin harkita Deenalle muuta puuhaa. Vaikka naapurin tytön ratsuna, näin rauhallinen, hyvähermoinen ja anteeksiantavainen mutta osaava hevonen on omiaan opetusmestariksi.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen