Kurjenpesä

Barnby Anemone "Amona"

Perustiedot

Meriitit

© Tomasz Siergiej

Tausta

Pidän aina silmiäni auki uusien hevosten varalta, vaikkei aivan välttämättä pitäisikään. Amona oli juuri tämmöinen löytö, hevonen, jota en aktiivisesti etsinyt, mutta jonka löytäessäni olin välittömästi valmis hieromaan kauppoja. Sukunsa puolesta tamma olisi loistava lisä Kurjenpesän hannoverjalostukseen!
Ostotarjoukseni hyväksyttiin, ja ostotarkastuksen jälkeen vahvistimme kaupan. Todella tavanomainen tarina ilman ensimmäistäkään mutkaa tai kommellusta, kuljetusfirman rekkakaan ei kääntynyt yhdessäkään risteyksessä väärään suuntaan tuodessaan Amonaa Kurjenpesään.

Eikä niitä kommelluksia ole sattunut myöhemminkään. Arkielo Amonan kanssa on sujunut varsin rauhallisissa merkeissä, mitä nyt ämpäristä juominen tuntuu olevan tammalle täysin ylitsepääsemätön este. Ämpärijuotolle löytyy kuitenkin vaihtoehtoja, joten tämäkään pikku omituisuus ei loppujen lopuksi ole muodostunut ongelmaksi. Amona on aina ollut esimerkillisen helppo hevonen, ratsuna jo vähän turhankin helppo, niin sanotusti itsetunnonkohotushevonen kaikessa itseohjautuvassa automaattiudessaan. Ellei tämä olisi niinkin kapasiteetikas kouluratsu kuin on, joku ratsastuskoulu olisi varmasti enemmän kuin mielellään ostanut Amonan, niin hyvin tamma kantaa selässään kaiken tasoiset ratsastajat. Grand Prix -tasoinen hevonen vain on hieman turhan hintava tavan ratsastuskoululle, mikä tässä tapauksessa oli minun onneni, siinä missä ratsastuskoululaisten menetys.

Luonne

Amona ei osaa, tai halua, juoda ämpäristä. Arjessahan tämä ei ole mikään ongelma, karsinassa on juoma-automaatti ja tarhassa suuri saavi. Toki liikutuksen jälkeinen juomatarjoilu pitää hoitaa jostain muusta astiasta kuin ämpäristä, mikä ei sekään ole kotioloissa temppu eikä mikään. Tien päällä, valmennus- ja kilpailureissuilla, ämpäri olisi kuitenkin äärettömän näppärä, eikä muilla hevosilla ole mitään ongelmia ämpärijuoton kanssa. Amona kuitenkin vain tuijottelee astiaa, puhaltelee vedenpintaan tai vähän löpsyttelee nestettä huulillaan yrittämättäkään aloitta juomista. Tästä syystä joka reissulle pitää pakata vauvan kylpyammeen kokoluokkaa oleva (tai joskus ihan se vauvan kylpyamme), astia, jotta arvon daami saa juodakseen. Mielenkiintoista, kuinka huomattavasti pienempi karsinajuomakuppi on ongelmaton / hyväksyttävä käyttää..

Mitään muita outouksia hannoveristani ei löydy. Amona käyttäytyy kuten fiksun, hyvin koulutetun ja asiallisesti, reilusti käsitellyn hevosen toivookin käyttäytyvän. Tummakärkiset korvat kääntyilevät äänten perässä, samaten katse, Amona tarkastelee ympäristöään uteliaana tervehtien niin ihmisiä kuin muita hevosia (erityisesti aamuisin). Se ei tee kengityksistä, klippauksista, madotuksista tai mistään muustakaan numeroa, korkeintaan pahimpina ötökkäaikoina ne ötökät ärsyttävät, eivät suihkepullojen kanssa ympärillä hyörivät ihmiset.

Grand Prix -ratsuksi Amona on uskomattoman helppo, vähän sellainen itseohjautuva puoliautomaatti, joka tekee todella hyvää työtä melko vaillinaisellakin ohjeistuksella. Tämän ruunikon selässä tuntee itsensä helposti osaavammaksi ratsastajaksi kuin mahdollisesti onkaan, niin herkästi Amona paikkaa ratsastajansa puutteita, tekee asioita pilkulleen oikein vaikka avut, ratsastajan ryhti tai mikä tahansa muu seikka jättäisikin toivomisen varaa. Tamma koettaa parhaansa mukaan paikata niin ratsastajan vinoutta kuin jäykkää kehonkieltä, se luovii jarruttavan istunnan ja eteenpäin ajavien pohkeiden välisessä ristiriidassa, kokoaa ja tuo takaosaansa alle huomatessaan ratsastajan sellaista hakevan, vaikka avut eivät olisikaan oikeastaan sinne päinkään. Itsepetoshevonen parhaasta päästä, vakivalmentajani totesi kerran. Tottahan se on. Tietenkin valmentajat ja koulutuomarit näkevät, mikäli hevonen tekee kaiken työn, joten ei niitä ruusukkeita pelkästään vähän sinne päin hytkymällä ja suuntaa näyttämällä kotiin kiikuteta.
Amona liikkuu pehmein, joustavin askelin, tasaisesti ja tahdikkaasti hyvällä yliastunnalla, koko kropallaan. Takaosa polkee alle, etuosa kevenee, tasapaino on loistava. Eihän tamma tietenkään tarhassa hölkätessään itseään kokoa, mutta liikkuminen on kuitenkin sen verran sulavan eleganttia, että sitä melkein odottaa sulkutaivutusta tai puolipiruettia. Onneksi turhankin miellyttämisenhaluinen tammani osaa heittää vapaalle, vain olla ja mutustella heiniä, liikkua rentona ja pitkänä.

Kaiken tasoisten ratsastajien kanssa iloisena yhteistyötä tekevä tammani nauttii esiintymisestä. Traileriin/rekkaan Amona astelee aina rentona, kuitenkin odottavaisen oloisena; lähdetäänkö tällä kertaa töihin, klinikalle, jonnekin muualle? Rentous ei katoa matkan aikana, heinät sen sijaan häviävät parempiin suihin ihan hyvää tahtia. Perillä Amona tosin katselee ympärilleen korvat sekä pää pyörien kartoittaessaan matkan tarkoitusta. Sitä riemua, mikäli tamma hoksaa valkeat kouluaidat!
Yleisön edessä tammani on oma, vähän liiankin kanssa ratsastajaansa auttava itsensä. Korkea työmoraali tosiaan, hieman liiankin kanssa. (Yli)tunnollisuudessaankin Amona malttaa rentoutua vähääkään osaavamman ratsastajan kanssa, ja oikeasti osaavan kanssa tamma jo tekee oikeasti yhteistä suoritusta eikä koeta yksin annatella koko ryhmätyötä.

Sukutiedot

Jälkeläiset

18.06.2023 hann-t. Crane Mariamne i. Crane Mortifer om. VRL-12557, Bråvalla Stall

Kilpailutulokset

Barnby Anemone kilpailee porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy tamman VH-profiilista.

15.01.2021 VSN Lallybroch, SW4
28.08.2022 Tuoninen irtoSERT (tuom. Jannica)

Päiväkirja & valmennukset

19.03.2023 Maastoilua, kirjoittanut Tuire
"Siis miten niin ei osaa juoda ämpäristä?" kysyin jo toistamiseen, kun jatkoin ruunikon puoliveritamman hännän setvimistä. "Joo joo, se ei ihan oikeasti suostu juomaan ämpäristä", Maria sanoi oman hoidokkinsa takaa, "Se vaan joko puhaltelee ilmakuplia tai muuten vaan leikkii sen kanssa, mutta ei se sitä sisäisesti nauti vaikka tunnin odottaisit", hän jatkoi nauraen. "Ei oo todellista, miks sä ny sillee teet", naurahdin Amonalle, joka vain käänteli korviaan äänien suuntaan.

Hännän harjaamisen jälkeen putsasin vielä tamman kaviot, mikä oli todella helppo homma, koska neiti nosti koipensa pyydettäessä kiltisti ylös eikä painanut koko painoaan kädelle. Keräsin sen jälkeen harjaustarvikkeet kasaan ja palautin ne hoitohuoneeseen. Kiinnitin tamman talutusnarun sen riimuun ja irroitin nätisti paikallaan seisovan ruunikon sivuketjuista.

Maria oli jo lähtenyt oman hevosensa kanssa pihalle ja he odottivat siellä minua ja Amonaa. "Sinä vissiin tiedät mikä reitti olisi fiksuin?" kysyin, koska itse en ollut Kurjenpesän maastoissa aiemmin kulkenut. "Joo, paras reitti on tällä hetkellä aivan jäässä, mutta toiseksi paras ja vähän lyhyempi on paremmassa kunnossa, niin mennään sinne." Niinpä lähdimme Marian johdatuksella tallilta vasemmalle kohti metsäistä tietä, jossa mahduimme kävelemään vierekkäin. Amona kulki todella nätisti kuikuillen molemmin puolin metsän reunaa.

Noin vartin kuljettuamme tie kapeni sen verran pieneksi, että me jättäydyimme ruunikon kanssa kulkemaan Marian perässä. Yhtäkkiä heti heidän jälkeensä pölähti orava polun yli, mitä itse säikähdin. Amona käänsi vain päätä minun puoleen ihan kuin kysyäkseen mikä minulle tuli. "Huhhuh, hyvä etten saanut sydäriä", totesin ääneen. "Ai kui?" Maria kysyi katsoessaan taakseen. "No yhtäkkiä teidän takaa meni orava, jotenkin se vaan pääs pelästyttämään mut", vastasin naurahtaen, "Mutta sä et edes reagoinut itse ötökkään, hyvä tyttö", kehuin Amonaa, jonka korva kääntyi puoleeni.

Polku leveni taas, joten saatoimme kulkea vierekkäin, kunnes tallialue alkoikin jo näkyä harventuneen metsikön läpi. Kolmisen varttia meillä taisi reissuun mennä, mikä oli mielestäni oikein sopiva kävelyreitti. "Olikos nämä menossa sitten suoraan pihalle?" kysyin Marialta, joka vastasi myöntävästi. Niipä talutimme hoidokkimme tarhaan, minkä jälkeen itse lähdin kotiin.

18.06.2023 Esikoisvarsa
Aamuyöllä neljän maissa Amona varsoi esikoisensa, reippaan ruunikon tammavarsan. Viimeinen viikko on kulunut pitkälti varsomiskameraa tuijotellen, vähin unin sekä liikaa kahvia juoden. Josko minä nyt malttaisin nukkua, kun Amona varsoi ja niin emä kuin varsansa voivat erinomaisesti! Varsominen sujui melko vauhdikkaasti Amonan ryhdyttyä ponnistamaan. Se oli kuitenkin melko pitkään levoton, laittoi maate nousten takaisin ylös, selkeästi turhautuneena ja vähän tuskastuneenakin. Meinasin jo soittaa eläinlääkärille, vaikka näin jälkiviisaana ja vähemmän hermostuneena ajateltuna mikään varsomisessa ei antanut aihetta akuuttiin huoleen.

Tähtipäinen tamma on itse asiassa jo myyty, Bråvalla Stallin väki kiinnostui tästä yhdistelmästä (Crane Mortifer x Barnby Anemone) esitellessäni sen uusia kykyjä etsivälle Nea Svanbergille. Minun lisäkseni Amonan tiineyden loppupuoliskoa sekä varsomista jännitti siis myös varsan tuleva omistaja! Toivottavasti minusta ei kuoriudu turhan tuttavallista kasvattajaa, pikkutamma kun jää Etelä-Suomeen.Käyn kyllä mielelläni tervehtimässä sekä valmentamassa kaikkia kasvattejani, mikäli minun sekä omistajan aikataulut vain menevät yksiin, mutten missään nimessä halua tuputtaa seuraani tai antaa sellaista kuvaa, että odottaisin jatkuvia kuulumiskertomuksia. Enkä odotakaan, tietenkään.

Toistaiseksi se olen muutenkin minä, joka kertoilen kuulumisia. Toivottavasti Nea kehtaa toppuutella minua, mikäli omasta mielestään saa liiankin kanssa kuvia sekä videoita varsasta! En ole mikään ammattikuvaaja, kaukana siitä, käytännössä aina mukana kulkeva kännykkä kohtalaisen laadukkaine kameroineen kuitenkin madaltaa tämänkin tädin kuvauskynnystä. Nytkin, aika monennetta kahvikupillistani juodessani, katselen tämän päivän videopätkiä, joissa Amona ja tyttärensä tutustuvat toisiinsa paremmin, joissa pikkuinen ojentelee jalkojaan, nukkuu varsomiskarsinan oljilla.. Amonasta kuoriutui välittömästi huolehtiva, lempeä kanaemo, jonka ylpeys pikkuisestaan ei jää keneltäkään huomaamatta!

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen