Renata de Magno

Nimi, kutsumanimiRenata de Magno "Renata" Reino tai Nakki se oikeasti on
Syntymäaika, ikä11.07.2024, 12-vuotias
Rotu, sukupuoliPuro Sangue Lusitano, tamma
Säkäkorkeus, väri163cm, tummanpunaruunikko
RekisterinumeroVH24-087-0044 / PKK5841
KasvattajaMagnus Antonini (VRL-01544), Suomi
OmistajaLiisa Tuoninen (VRL-12701)
KoulutustasoKoulupainotteinen, int I / 120cm / 110cm / CIC2
MeriititVIP MVA Fn, KTK-II, PP-MVA, PKK-V, PKK-IV, Finest Foal

© kasvattaja / jodochus, AnneL., Marjahilla, Raituva, Marjahilla (linet) ja Elisa (värit), Valo & VRL-14982 Elizabeth, kiitos! ♥

Historiaa

Vanhempani, tai todennäköisimmin pelkästään äitini, lukevat aivan varmasti aamulehtensä ohella kenttäratsastuksen onnettomuus- ja kuolematilastoja. Mikään muu ei mielestäni selitä heidän yllättäen herännyttä kiinnostustaan ammatinvalintaani, tarkennettuna lajivalintaani, kohtaan. Hienovaraisuus ei koskaan ole ollut kummankaan vanhempani suurimpia vahvuuksia – vai kutsuisiko joku hevosen lahjoittamista hienovaraiseksi? Kouluhevosen, kenttäratsastajalle. Huhtikuussa sain vanhemmiltani Rutun aikaisena syntymäpäivänälahjana, ja eräs kaunis elokuinen torstaiaamu äitini soitti kertoen oikein hyväntuulisesti, miten he isän kanssa ostivat minulle hevosen. Tuosta noin vain, kun huomasivat niin lupaavan oloisen kouluvarsan myynti-ilmoituksen! Koettaessani tiedustella, mistä lähtien he ovat seilanneet internetin hevosia myyvään nurkkaan äitini tukahdutti kaikki kysymykseni sekä vastaväitteeni kertoessaan varsasta. Termit menivät vähän sinne päin, lusitano ei millään muistunut äitini mieleen, kasvattajan nimen hän kuitenkin tiesi. Todennäköisesti luki kauppakirjasta. M&M Baroccon Magnus Antonini. Mahtoikohan mies tietää myyneensä lupaavan kouluvarsan kenttäratsastajalle? ..kenttäratsastajan vanhemmille.

No, jos ei tiennyt niin asia valkeni hänelle soitellessani varsan asioista, vieroituksesta ja sen semmoisesta, tehtyäni omistajanvaihdospaperit vanhempieni kanssa. Ei puhuta lahjaveron määrästä. Sain jokusen kuvan sekä laidunrallivideon pikku-Renatasta, ja olihan se sievä, melkoisilla jousilla liikkuva ryhdikäs varsa. Kyllä tuommoisella kelpaisi aikanaan ratsastaa. Minä vain olen edelleen kenttäratsastaja ja sellaisena ajattelin pysyäkin, mutta onhan noita kisadiilejä ennenkin tehty.. Ratsastanhan minäkin Kurkisen Ainon kenttähevosilla, ehkäpä tuuppaan Renatan hänelle. Ratsutuksen nyt hoidan tietysti itse. Huokaisin hyvin, hyvin raskaasti tajutessani innostukseni. No, onhan noita hairahduksia muitakin, kyllä siinä muiden seassa yksi lusitanokin menee. Renatan emä kuulemma hyppää metriä, isän kapasiteetiksi mainittu 80cm saattaa olla ihan treenin ja rutiinin puutetta. Ehkä minä lähden Renatan kanssa vähän maastoesteitä ihmettelemään, ihan vähän, kyllähän entisaikaan koulurataan kuului olennaisena osana kontrollieste radan jälkeen..

Saa nähdä, mitä tästäkin tulee. Ja mitä Renata sanoo päätyessään keskelle kirjaimellista Takapajulaa, kauas kaikesta, ihme metsittyneiden suomenhevosten, parin venäjänravurin ja ties minkä sekaan. No, Ruttu on kladrub ja Aava lipizza, joten on Renatalla edes pari vähän veistoksellisempaa, kotoisempaa kaveria joita katsella, jos nuo karvaturrimehtänpeikkoputet rupeavat tammaa ahdistamaan.

Luonne

Sain hyvän, erinomaisen hevosen, vaikken pyytänyt tai tarvinnut. Kouluratsuhan Renata on, päivänselvästi; mieletön kokoamiskyky, tasapaino sekä hienot, kuitenkin liioittelemattomat liikkeet. Pistin tamman itse satulaan, opetin perusjutut, Kurkisen Aino Kurjenpesästä hoiti hienosäädöt ynnä tason noston Intermediaire ykköseen. Kyllähän minäkin Renatan kanssa koulua treenaan, vaikka se lipsahtaakin sinne kenttäkoulun puolelle; silinterihommat ovat Ainon huolena. Enempi minä nautin Renatan kanssa maastoilemisesta sekä hyppäämisestä, etenkin hyppäämisestä! Vanhempieni suunnitelma puoliväkisin ohjata minut uuden lajin pariin hienoja hevosia ostellen meni monella tapaa mönkään, erityisesti Renatan hyppylahjojen vuoksi. Kyllähän tuo emäkin kuulemma metriä hyppää, joten sormet ja varpaat ristissä toivoin tyttärellekin siunaantuneen hyppylahjoja.

Siunaantui niitä, metrikahdenkympin rataesteille saakka, maastoesteillä kymppisentti vähemmän. Eikä meidän touhumme edes ole mitään vauhti korjaa virheet -tyylistä, jossa tuuria ja ponnua on enempi kuin tekniikka tai taitoa. Renatalla on mielettömän hyvä, tasapainoinen hyppy, hyvä ponnistus ja koivet todellakin nousevat nopsaan oikeasti ylös. Joskus tamma ristii hullunkurisesti etusensa esteen päällä, lähinnä hypyn ollessa todella helppo ja matkan jatkuessa suoraan esteen jälkeen sen sijaan, että heti laskeutumista seuraava askel kääntäisi hevosen toisaalle.
Renata kantaa itsensä hienosti, kauniissa tasapainossa, nykyään tasavahvana kumpaankin kierrokseen; junnuvuosina, uran alkutaipaleella, vasen kierros tuotti enempi hankaluuksia. Ei tuota enää. Kaikin puolin kaunista, tyylikästä tammaani siunattiin samanmoisilla liikkeillä, yliastuntaa löytyy reippaasti, laukka pyörii kauniisti, jokainen askellaji on tahdikas, tarmokas ja elastinen, eikä Renata tosiaan melo, keri, polje kantojaan tai laahaa kavionkärkiään maassa.

Tämä selostus alkaa saada uhkaavasti sellaisia harrastajatädin ruusunpunaisia, liioitellen kehuvan kuvauksen piirteitä. Moisen onnettomuuden uhallakin jatkan valitsemallani linjalla. Renata on todella miellyttävä niin ratsastaa kuin käsitellä, todella motivoitunut työmyyrä sekä nöyrä, yhteistyöhaluinen kumppani. Toki sain erinomaisesti käsitellyn, sosiaalisen, kunnon hevosen käytöstavat oppineen junnun pihaani, hyvälle pohjatyölle on ollut helppo rakentaa. Erityisesti ratsutus jatkokoulutuksineen päivineen oli meille kaikille, minulle, Renatalle sekä Ainolle, antoisaa aikaa. Lusitanoni halusi oppia, se lähti aina innolla töihin kertaamaan tuttuja juttuja sekä ihmettelemään uutta. Koskaan tamma ei ottanut nokkiinsa virheistä – olivatpa ne sen omia tai ihmisen – tai mennyt hämmennyksiin, kadottanut itseluottamustaan putoavien puomien taikka niin vaikean koululiikkeen vuoksi, joka piti lopulta vaihtaa helpotettuun tehtävään. Samanlainen Renata on edelleenkin, positiivinen, innokas ratsu erinomaisella itseluottamuksella, joka ei huonojen päivien, virheiden taikka ohohupsiksien vuoksi horju. Rohkeakin se on, ollut pikkuvarsasta saakka, sopivassa suhteessa seurallinen ja itsenäinen.

Jos minun aivan välttämättä täytyy joku huono puoli kiiltokuvahevosestani keksiä, niin sotkun määrä. Renata ei syö tai juo siististi, se aivan varmasti loikkii ja kierii joka lätäkössä ja kurakossa, ja kaiken päälle tamman pesukin päättyy aina paitsi hevosen kuivaamiseen myös omien vaatteiden vaihtoon. Jännä miten nuo muut saa (ainakin yleensä..) pestyä ilman pakotettua yllätyssuihkua.. Muutenhan tämä on yksi murunen, oman arvonsa tunteva mutta lupsakka hevonen, joka nätisti käsiteltynä antaa tehdä kaiken kavioiden puhdistuksesta hampaiden raspaamiseen, rokotuksesta sen kamalan kahinasadeloimen pukemiseen. Renata kyllä kiemurtelee ulos sadeloimistaan, eihän mutakylpy muuten ihoa helli. Mikäli käytöksesi sekä kehonkielesi on jollain tavalla epäjohdonmukaista tai ristiriitaista ryhtyy Renata mutristelemaan huuliaan sekä tuijottelemaan sinua turvanvarttaan pitkin, eikä välttämättä enää nostakaan jalkojaan, avaa suutaan tai siirrä takamustaan samalla auvolla kuin yleensä. Ei tämän kanssa vuosikymmenten hevosmiestaitoja tarvitse, helppo hevonen loppujen lopuksi, kunhan nyt et aivan torspo ole.

Minä taidan tympääntyä reissaamiseen Renataa herkemmin. Tamma on aina ollut hyvä lastata sekä purkaa, ongelmaton kuskata, silloinkin kun olen tuupannut samaan autoon kaveriksi parikin mattoa tosissaan palasiksi pistävää kiljukaulaa. Kaiketi ruunikon päässä pyörii jokin iloinen zeniläismantra, jolla se pitää hermonsa kasassa. Ei tämä kyllä ole ikinä kimpaantunut mistään, säikkynyt toki kuten kaikki joskus, joten mitäpä tuota stressaamaan vaikka matkaseuralla olisikin jokin omasta mielestään hätänä. Renatalla ei ole.
Ei tämä esiintymistäkään ole isommin jännittänyt, joskus junnuna tieten vähän, kun koko touhu oli uutta ja ihmeellistä. Joskus, lähinnä niissä isoimmissa häppeningeissä, yleensä rautahermoinen Renatakin joutuu hieman puhisemaan, laskemaan kymmeneen, mutta kyllä tamma siitä yleensä tokenee tekemään juuri niin hyvän suorituksen kuin siihen hetkeen ja mielentilaan on mahdollista. Joskus se tietää ruusuketta, toisinaan tuloslistan häntäpäätä. Kaikkensa tamma antaa ja yrittää, rehti, työintoinen ja vähän esiintymiskaipuinen persoona kun on.

Eikä tämä muuten mikään Renata oikeasti ole, vaikka ihan sujuvasti niin olen väittänytkin koko tämän sepustukseni ajan. Reino taikka Nakki, näillä nimillä minä yleensä tammaani puhuttelen.

Sukutaulu

i. VIP MVA Fn Remigio
KTK-II, PP-MVA, PKK-V
PSL, trn, 158cm
ii. Romarigo
evm, PSL, rnvkk, 163cm
iii. Remy IV
evm, PSL, rn, 164cm
iie. Benicia
evm, PSL, perl, 152cm
ie. Lucilla
evm, PSL, mkm, 155cm
iei. Don Lucius
evm, PSL, rnkm, 160cm
iee. Agueda I
evm, PSL, rt, 155cm
e. VIP MVA Fn Cagarra de Lopo
YLA1, KTK-II, KRJ-I, ERJ-III, PP-MVA, PKK-V, PKK-IV, PKK-III
PSL, m, 166cm
ei. Temerário
evm, PSL, rn, 166cm
eii. Titã
evm, PSL, trn, 168cm
eie. Gralha
evm, PSL, mkm, 159cm
ee. Canela de Lopo
evm, PSL, rnvkk, 161cm
eei. Carismático IVII
evm, PSL, vkk, 164cm
eee. Pimenta
evm, PSL, trn, 158cm

Jälkeläiset

12.01.2025 PSL-t. Renata II, isä Dourado do Dzelzain
07.02.2025 PSL-t. Rumina, isä Canção de Júpiter de BAFF
11.12.2025 awb-t. Leopard Patterns Kintsugi, isä LR's Golden Chamomile

Kilpailumenestys

PKK Kantakirjaus
01.11.2024 127. KTK-tilaisuus
16 + 15 + 14,5 = 63.2 % KTK-II
Rotu- ja sukupuolileima saisi olla paremmat. Korrekti rakenne, muttei rodunomainen.

PKK Varsaluokat
19.08.2024 Virtuaalitalli Atlas EO-SERT (tuom. aksu)
24.08.2024 Blacklake EO-SERT (tuom. Valo)
25.08.2024 Virtuaalitalli Atlas EO-SERT (tuom. aksu)

PKK Rakenneluokat
15.10.2024 M & M Barocco EO-SERT (tuom. aksu)
07.02.2025 Stal Felis EO-sert (tuom. ScrewDriver)
07.02.2025 Zen LKV KTK-sert (tuom. Marjahilla)
13.02.2025 Muurtoila KTK-sert (tuom. Marjahilla)
02.05.2025 Lukariksen Hevoskeskus LKV KTK-sert (tuom. Ainu)

PKK Muu kuva -luokat
20.12.2024 Arrowhill EM: yksityiskohdat (tuom. Inna) fasaanikauhistus

07.02.2025 Zen KP (tuom. Pölhö) rantalaukka
"Simppeli, kaunis kuva. Samettista värienkäyttöä hevosen pinnassa, kulöörivaihtelut ovat minimaalisia mutta riittäviä tehdäkseen kuvasta eläväisen. Paksut ääriviivat ovat kiva tekninen art nouveau-henkinen lisä. Taustalle olisin kaivannut syvempää varjoa, nyt ympäristössä on eri valo kuin itse kohteessa, luoden irrallisuutta elementtien välille."

14.02.2025 Kelmen ponit LKV KP EM: tausta (tuom. Pölhö) fasaanikauhistus
"Soo ptruu, mikäs se siinä! Fasaani on kivasti kuvan etualalla, luoden yllätysmomentin myös kuvan katsojalle. Värimaailma on ihana, valo sinisen ja kultaisen leikkiä. Ympäristö on yksityiskohtainen, erilaiset kärpässienet pilkistelevät ja käävät kurkkivat taustalla."

28.02.2025 Aarnin Talli LKV KP EM: yksityiskohdat (tuom. ScrewDriver) fasaanikauhistus
"Seikkailu tosiaan, kukaan ei osanut odottaa fasaania! Panostetut yksityiskohdat sienineen ja ruohonvarsineen kruunaavat hyvin valotetun kokonaisuuden."

25.03.2025 Muurtoila KM (tuom. Jii) maastoeste
"Ei varsinaista karja- tai barokkihevosen työtä. Kaunis väritysjälki ja aurinkoinen tunnelma."

18.06.2025 Stal Felis EM: Pinkkiglitteripläjäys (tuom. ScrewDriver) maastoeste

09.11.2025 Kyttylä Riding KP EM: Jälki (tuom. Mr. January) Renata ja Rumina talvilaitumella
"Onpas mieltä lämmittävä perhepotretti nuorukaisesta ja äidistään talvilaitumella. Tämäkin huokuu voimakkaasti tarinallisuutta kokonaisuudessaan niin asennoissa kuin ilmeissä sekä taustassa. Hieno, rauhallinen piirrostyyli."

09.11.2025 Kyttylä Riding EM: Söpöys (tuom. Khaos) Pääkuva
"Simppelin luonnosmainen piirros, jossa on kuitenkin kauniita yksityiskohtia. Hevosen ilme on rauhallinen ja söpö."

11.11.2025 Stal Haldenwind EM: Kokonaisuus (tuom. Minda) rakennekuva

30.11.2025 Kyttylä Riding EM: Söpöys (tuom. jodochus) Renata ja Rumina talvilaitumella

31.12.2025 Seppele EM: Tunnelma (tuom. ScrewDriver) Studiopotretti
"Kaikessa yksinkertaisuudessaan työstä välittyy rauhallisuus ja hiljaisuus, joka tuntuu korostavan hevosen persoonaa."

KRJ Champions 2024
1. päivä 29.11.2024 Helppo B (KRJ Young Champion) 18/43 67,500 %
2. päivä 30.11.2024 Helppo A (KRJ Young Champion) 36/42 59,643 %

Erikan Tallin Värikkäät kesäkisat 2025
01.06.2025 Erikan Talli 120cm 14/19 4 vp

Turmion Kummitus -karkelot
30.10.2025 Erikan Talli 120cm 26/28 12 vp

Ruunuhovin avajaiset
31.01.2026 Ruunuhovi 120cm 7/12

Harjoituskilpailut Kultasaaren kartanolla
07.02.2026 Kultasaari 120cm 3/29 0 vp 66.693 s

Crystal Crown Challenge 2026
21.02.2026 Whisperwind Valley Blizzard Speed 120cm 43/71 69,039s

30.04.2025 Bråvalla Stall KERJ CUP CIC2 5/82
30.09.2025 Harmony Sporthorses KERJ CUP CIC2 3/67
31.01.2026 Stall Haze Field Warmbloods KERJ CUP CIC2 9/83


nopeus: 0
kestävyys: 0
hyppykapasiteetti: 0
rohkeus: 0
kuuliaisuus ja luonne: 2280.37
tahti ja irtonaisuus: 2344.71
tarkkuus ja ketteryys: 0
askellajien näyttävyys: 0
itsevarmuus: 0
energisyys: 0

Kilpailee porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa tasolla 9 / 8


KERJ sijoitukset 31kpl
15.01.2025 kutsu CIC2 5/41
21.01.2025 kutsu CIC2 5/41
28.01.2025 kutsu CIC2 5/41
04.02.2025 kutsu CIC2 3/41
02.02.2025 kutsu CIC2 3/30
03.02.2025 kutsu CIC2 5/30
14.02.2025 kutsu CIC2 3/41
14.02.2025 kutsu CIC2 2/30
17.02.2025 kutsu CIC2 5/30
21.04.2025 kutsu CIC2 4/28
25.04.2025 kutsu CIC2 5/28
26.04.2025 kutsu CIC2 3/28
29.04.2025 kutsu CIC2 2/28
30.04.2025 kutsu CIC2 4/28
06.08.2025 kutsu CIC2 1/14
07.08.2025 kutsu CIC2 3/14
09.08.2025 kutsu CIC2 3/14
11.08.2025 kutsu CIC2 3/14
15.08.2025 kutsu CIC2 3/14
16.08.2025 kutsu CIC2 3/14
24.08.2025 kutsu CIC2 2/14
25.08.2025 kutsu CIC2 2/14
06.09.2025 kutsu CIC2 1/17
05.09.2025 kutsu CIC2 4/22
12.10.2025 kutsu CIC2 1/29
14.11.2025 kutsu CIC2 2/18
22.11.2025 kutsu CIC2 1/31
28.11.2025 kutsu CIC2 4/31
29.11.2025 kutsu CIC2 2/31
15.02.2026 kutsu CIC2 3/45
16.02.2026 kutsu CIC2 3/45

Päiväkirja & valmennukset

07.02.2026 Harjoituskilpailut Kultasaaren kartanolla, esteverryttely

Sarlotan näkökulmasta

Suomi on pieni maa ja ratsastuspiirit melko pienet, joten ei ole isokaan ihme törmätä tuttuihin. Metrin verkassa en ollut Magnukselle huudellut mitään, mutta nyt en malttanut mieltäni. Ratsastinhan minä hänen Ada-tammansa tyttärellä, kyllä tässä piti vähintään moikata. Ihan jo käytöstapojenkin vuoksi, tuttujahan tässä ollaan kun Liisa on minua sen verran usein juorupiireissään mukana roikottanut.
"Komee tamma sulla", huikkaan Magnukselle ratsastaessamme toistemme ohitse. Hän vilkaisee perääni, tunnistaa niin Reinon kuin minutkin ja hymyilee, hyvä ettei naura.
"Kiitos samoin!"

Olenhan minä Magnuksen ja Adan hyppäämistä ennenkin nähnyt, livenä ja televisioruudun välityksellä. Parasta se on livenä, ja vaikka kuinka keskityinkin omaan verkkaani Reinon kanssa ni vähän piti kytätä ja ihastella konkareitten menoa. Eikä minun tai kenenkään tarvitse kauheasti pohtia, mistä Reinon hyppylahjat ovat peräisin, niin vaivattomalta ja mukavalta Adan hyppääminen näytti. Hyvä nopsa koipitekniikka, kaula selkä muukin kroppa mukana, selvästi imua esteelle ja tekemisen riemua, selässä todella hyvä ratsastaja. Onneksi olen lauantaihölkällä enkä ehdottoman vakavissani ruusuketta jahtaamassa, tässähän iskisi vielä joku paniikki ja jokunen pupukin voisi eksyä pöksyihin.
"Ruvetaas mekin kattelemaan kuin mukavaa tuo hyppääminen, pääset melkein mamman peesissä", höpötän Reinolle jonka korvat viuhuvat minun ja muiden maneesin äänien välillä. Kauheasti kaikkea kiinnostavaa!

Pari ensimmäistä hyppyä Reino selkeästi otti ihan hupijuttuna, tamma kun risti etusensa esteen päällä mitä se ei ikinä tee hypätessään kunnolla. Vaan mikäs se on leikkiessä estekorkeuden ollessa vielä matala ja matkan jatkuessa luotisuoraan esteen jälkeen. Pikkupystyn noustessa korkeuteen jonka Reinokin luki kunnon esteeksi koivet pysyivät suorassa hakeutumatta toistensa ylitse. Hoksasin Magnuksen katsovan menoamme parin hypyn ajan ennen kuin suuntasi radalle. Harmi, etten kerinnyt näkemään. Metrineljäkympin suoritukset sitten.
"Okseri!" Reinon korvat värähtävät, samaten sen kyljet, tamma kääntyy kauniissa sulavassa kaaressa esteelle mustavalkeitten jalkojen viedessä meidät kivassa rytmissä esteelle ja kauniilla loikalla ylitse. Pikkasen reippaampi vauhti radalle, tämmösellä menolla saa sen tuloslistan peruskivan puolivälipaikan. Eikä siinä peruskivassa ole niin mitään vikaa. On vain niin kiva rata ja hyvä hevonen alla, että kyllähän tässä pieni kisakärpänen rupeaa surisemaan korvan juuressa.. Hymyilen, sijoitus tulee jos on tullakseen. Eikä muutenkaan passaa liiaksi noita palkintoja kotiin kantaa, joku vielä luulee minua oikeaksi tavoitteelliseksi kilparatsastajaksi!

Pitäisi ehkä pysyä niiden vähempi tavoitteellisten hevosten selässä eikä tämmöisten Reinojen. Onneksi nämä ovat harjoituskisat.


23.03.2026 Aino Kurkisen kouluvalmennus

Sarlotan näkökulmasta

"Tekisi niin mieleni nousta itse satulaan", Aino nauraa kentän keskeltä.
"Varmasti, kun tiedät kuinka kiva tamma tämä on. Onko teillä Liisan kanssa jotain sotasuunnitelmia kesäksi, lähteekö Reino sun kanssa koulukisoihin pyörimään?"
"Emme ole vielä lyöneet mitään lukkoon. Kiinnitä huomiota myös kulman jälkeiseen ratsastukseen, jotta oikeasti suoristat Renatan etkä jätä sitä vaihetta puolitiehen."
"Sanoisit Reino vaan niin ko kaikki muutkin."

Olimme jo etukäteen sopineet treenaavamme tänään kokonaista rataa. Vaativa B:2 2022, rata B. Alkuverryttelyiksi olimme käyneet Reinon kanssa heittämässä parinkymmenen minuutin kevyen maastohölkän, nyt kentällä jumppasin ja hioin vertynyttä hevosta Ainon ohjauksessa. Tarkkaa kulmatyöskentelyä, suurempi huomio vasempaan pohkeeseeni joka teki vähemmän töitä kuin oikea, käsien tarkistamista. Ryhtiäni sekä keskivartaloani Aino kehui, sitä miten suorassa istun, molemmilla istuinluilla, en rönöttänyt tai kaatunut sisäjalan päälle. Moni kehityskohtakin oli jo tiedossa, joko Liisa oli niistä sanonut tai olin itse ounastellut jonkin olevan pielessä, mutta Aino hoksasi uusiakin juttuja. Istunnan, tai ratsastuksen ylipäätään, kanssa ei ole koskaan valmis, joten virhekimara ei sinänsä yllätä. Etenkin kun sählykentillä on viime aikoina vähän rymytty..
Entäpä Reino sitten? Oma, mahtava itsensä, tietenkin. Vireä, taipuisa, tasapainoinen, eteenpäinpyrkivä, pehmeä, pitkä rimpsu muita positiivisia adjektiiveja tähän. Tarkalla korvalla apujani kuunteleva tamma vastasi hyvin muttei ennakoinut tai lähtenyt tekemään asioita puolestani; jos ratsastin sen ympyrän vähän soikiona tai jätin hevosen suoristamisen puolitiehen niin soikioksi jäi kuvio ja hevonen vinoksi.
"Katsotaan vielä jokunen siirtymäharjoitus ja muutamat väistöt ja taivutukset ennen rataharjoitusta. Ihan parin kerran liikkeiden läpikäynti."

Ratamme ajaksi Aino asettui päätuomarin paikalle, hänellä oli ihan vihko, johon hän kirjoitti huomioita suorituksemme aikana. Radalle kootussa laukassa, pysähdys - tervehdys - koottua ravia, tästä uskalsin välittömästi sanoa et hyvin meni. Etenkin pysähdykseen olin älyttömän tyytyväinen. Avotaivutus oikealle sen sijaan alkoi vähän löysästi, mikä oli oma vikani, ja vaikka vähän petrasinkin niin kyllähän siitä taivutuksesta ryhti, raami ja napakkuus jäi puuttumaan. Keskihalkaisijalle, sulkutaivutus jonka kanssa olin paljon paremmin hereillä minkä vuoksi se sujui paljon avoa paremmin. Avotaivutus, nyt vasemmalle, ei ihan niin hyvä kuin se sulkutaivutus muttei aivan yhtä löysä kuin ensimmäinen. Avotaivutustreeniä, huomaan.
Analysoin koko radan samaan tapaan päässäni kohta kohdalta. Reino tuntui kyllä mielettömän hyvältä läpi radan, se teki todella täsmällistä työtä; nopea reagointi apuihin, ei korjailua, rehellinen peili siitä mitä satulassa puuhastelin. Laukka oli aivan ehdoton tähtihetkemme, koottu laukka erityisesti, ja kyllä minä niistä laukanvaihdoistakin kasia antaisin. Ainakin sille toiselle. Kolmikaarinen kiemuraura oli kaariltansa tasainen, geometrisesti onnistunut ja muutoinkin onnistunut, laukkaliike kun oli. Koottu käynti sujui mielestäni lisättyä käyntiä paremmin, lopun koottu ravi jäi aavistuksen ponnettomaksi. Vapaassa käynnissä radalta poistuminen tosiaan oli vapaata käyntiä, ja voi miten hyvin Reino käveli koko kropallansa!

"Miltä sinusta itsestäsi tuntui?" Kävelen kenttää ympäri, lähemmäs Ainoa, ohjat pitkinä ja jalatkin poissa jalustimista. Reino kantaa päätänsä aika matalalla, se on rento, tyytyväinen, kuitenkin valmis menemään taas kun pyydän. Eihän tässä ole vielä hikikään!
"Avot jäivät löysiksi ja lopun koottu ravi vähän piippuun, vaikka sitä edeltävä laukka oli oikein näppärää. Laukka meillä sujui, koottu käynti meni kans kivasti mutta lisätty käynti vaatii vähän petrausta. Alkutervehdyksen pysähdys nappiosuma, lopputervehdyksessä takaset eivät olleet ihan tasan. Ei ihan kädenlämpönen esitys muttei vielä esityslämminkään. Ja toi mun vasen pohje tosiaan kaipaa työtä. On muuten Liisalla ihan saman jalan kanssa ongelmia." Aino nyökkäilee.
"Alkutervehdys oli todella kaunis, tulitte radalle hyvässä laukassa, pysähdys oli miltei oppikirjaesimerkki, siirtyminen koottuun raviin sujui luontevasti ravin ollessa välittömästi hyvätahtista. Ei sinun tarvinnut hoputtaa Renataa. Avotaivutukset eivät tosiaan olleet parhaitanne, sulkutaivutukset sujuivat paljon paremmin. Huomasit kuitenkin itsekin virheesi pyrkien korjaamaan niitä. Kiinnitit myös erinomaisesti huomiota ratsastamiisi teihin, siirtymät osuivat kohdilleen, samaten kaikki muukin. Puolirata leikkaakin oli suorastaan kaunis, todella hyvän muotoinen siististi ratsastettu tie. Otetaan pienten välikäyntien jälkeen rata uusiksi."

Kävellessämme Aino ohjeisti minut ratani läpi, mihin kiinnittää huomiota, kuinka parantaa edelliskerrasta, mikä sujui hyvin. Hän kehui minua, hevosta, yhteistyötämme, esitti kritiikkinsä rakentavasti. Reinokin kuunteli korva tarkkana, kympin tamma kun on. Ei se toinenkaan rata mikään kaheksankytplus prosentin loistotulos ollut, mutta parempi. Sellainen, jonka kohdalla saatoin tyytyväisenä todeta sisäistäneeni valmentajan ohjeet, ja pitäneeni hyvän yhteyden ratsuuni.


virtuaalihevonen | a sim-game horse