Pauha

Nimi, kutsumanimi	Pauha, "Pauha"
Syntymäaika, ikä	28.04.2020, 11-vuotias
Rotu, sukupuoli	Suomenhevonen, ori
Säkäkorkeus, väri	160cm, tummanpunarautias
Rekisterinumero	VH22-018-0481
Kasvattaja	Eemeli Mäkihaapa, Suomi
Omistaja	Liisa Tuoninen (VRL-12701)
Koulutustaso	he A / 110cm / 100cm / CIC1
Meriitit	KTK-II, PSB-III

Pää- ja rakennekuva © Kati, liikekuvat © scirlin

Historiaa

Luonne

Vakavansorttinen Pauha on oma juro jöröjukkani, tiukasti asialinjalla pysyvä hevonen. Se jaksaa kyllä kaitsea nuoria oreja (olihan se Pöhmönkin lastenlikkana kimon muutettua vieroituksensa jälkeen Tuoniseen), ja on sen verran sosiaalinen muutenkin, että itse asiassa Pauha tarhaa Perunan ja Pöhmön kanssa isossa ryhmätarhassa. Muiden orien kanssa ei kyllä kannata edes yrittää, esimerkiksi Taaran kanssa tulisi aivan varmasti tappelu. Jäyhä jököttäjäni sietää muita oreja tontillaan tekemättä siitä numeroa, pusutteluetäisyydelle ei silti tarvitse tulla.

Ihmistenkään ei tarvitsisi pusutella, lääppiä tai lässyttää. Kaiken tämän raudikko sietää, joskin perin juurin tympääntyneen oloisena. Pauha arvostaa omaa rauhaa ja tilaa, asioiden ripeää hoitamista sekä kaiken ylimääräisen hipsuttelun välttämistä. Kunhan tekeminen on aktiivista (mutapanssarin siistimistä, klippaus, kengitys, perusteellinen shampoopesu, jouhien selvittely..), Pauhan perusilme ei muutu eikä ori turhaudu. Sen sijaan turha karsinan luona norkoileminen tai hoitohetken venyttäminen turhanpäiväisellä rapsuttelemisella saa jöröjukkani ilmeen mustenemaan. Mikäli Pauhaa rapsuttelee, se pitää tehdä kunnolla, semmoinen nopeantehokas juuriharjalla lapojen hinkkaaminen tuntuu raudikosta paljon paremmalta kuin kaulan taputtelu tai harjamarron hinkkaaminen rystysillä. Rapsutusten pitää tuntua, terkuin Pauha.
Kirjaan käytösnumeroksi joka tapauksessa kympin. Pauha tekee aina työtä käskettyä; nostaa jalkansa, avaa suunsa, väistää, antaa laittaa päitset, suitset, satulan, loimen, pintelit, suojat.. Suihkepullot tai pesupaikka eivät pelota, eläinlääkäri, kengittäjä ja kaikki muutkin saavat tehdä työnsä rauhassa, eikä Pauha sitä lääppimistäkään protestoi vaikkei siitä välitä. Talutettaessakin ori kulkee toivottua tahia lähtemättä omille teilleen, lastaus sekä purku sujuvat juuri niin helposti kuin vain voi toivoa, eikä matkustamisenkaan osalta löydy mutta-kohtaa huomioitavaksi. Sosiaalinen ilopillerihän tämä hevonen ei ole, vaan tarvitseeko kaikkien ollakaan?

Ratsastettavuudellaan Pauha loistaa. Liikkeiltään sekä hyppytekniikaltaan raudikko jää siihen turvalliseen perusseiskaan, mikä ei oikeastaan harmita ollenkaan. Totta kai ori voisi olla pykälän parempi näiltä(kin) osin, olisihan se hienoa. Pauhan loistava ratsastettavuus kuitenkin paikkaa ja pelastaa niin paljon, etten ole koskaan osannut kaivata koreampaa liikettä tai parempaa hyppytekniikkaa. Nykyiselläänkin Pauha liikkuu ja hyppää riittävän hyvin, tekee tulosta ja ennen kaikkea on pysynyt terveenä.
Pauhan eteenpäinpyrkimys, kuuliaisuus sekä herkkyys kirvoittavat aina hymyn huulilleni. Erityisesti istuntaa sekä kättä raudikko kuulostelee tarkasti; vähänkin kova käsi saa Pauhan irvistämään, pienikin istunnan vinous muuttaa hevosen itsensäkin vinoksi, istunnalla tahattomastikin jarruttaminen mitätöi pohkeilla eteenpäin pyytämisen. Harvoin jos koskaan jöröjukkani reagoi isosti, mutta kyllä tämän kanssa silti oppii todella paljon omasta istunnastaan sekä virheistään; palaute on vähäeleistä mutta selkeää. Valmentajani ovat aivan yhtä mielissään, ongelmakohtien paikannus käy helposti Pauhan ilmeitä, ryhtiä, suoruutta seuraten.

Periaatteessa hyvän hyppytekniikan, oivan kropan ja jalkojen käytön, tasapainon ja estesilmän, vesittää Pauhan tekniikan hienoinen hitaus ja raskaus. Mikään estetyyppi ei kuitenkaan herraa hetkauta, pituusesteiden yli venyminen ei ole ongelma, liian läheltä lähteneen hypyn saa pelastettua ja niin edelleen. Pauha osaa hypätä tehden varmaa työtä niin rata- kuin maastoesteillä. Varmaa, joskin hidasta (laukka sentään rullaa, joten enimmäis- tai ihanneajassa pysyminen ei sekään ole mikään kynnyskysymys).
Liikkeiden suurin ongelma on askeleen lyhyys ja mataluus. Takaosa työntää hyvin, laukka on pyöreää, askellajit kaikkiaan tahdikkaat. Venyvyyttä saisi olla vähän enemmän. Ei Pauha huono liikkuja, semmoinen perusseiska joka askellajissa, kuten todettua. Se liikkuu oikein päin, kantaa itsensä hyvin, ei kudo melo palmikoi kopsi kantojaan tai muutoinkaan liiku virheellisesti, vaan askel on suora sekä sopivan väljä. Etunenkin ehtii takasen edestä pois. Pauha asettuu, taipuu ja suoristuu todella helposti ja pehmeästi, on todella helppo koota, kaikessa vakavuudessaankin hyvin työteliäs ja saamiinsa tehtäviin totisen intohimoisesti suhtautuva urheilija.

Kilpainto tuskin näkyy jöröjukkani ilmeestä. Satulaan se kyllä tuntuu, Pauha ilmiselvästi nauttii kisapäivien tunnelmasta, erityisesti itse suorituksesta. Verryttelyissäkin kotioloissakin reipas, eteenpäinpyrkivä, mielellään työskentelevä raudikko hakee aivan uutta vaihdetta silmään, hyvin hienovaraisesti mutta hakee kuitenkin. Hyvähermoisena, fiksuna kaverina Pauha ei mene tiukoissakaan tilanteissa tai suurenkaan yleisön edessä puihin vaan kykenee tekemään siinä tilanteessa parhaan mahdollisen tuloksen. Eihän tämä suomenhevosten kärkikastia ole, vaikka CIC1-tasoinen onkin, kiistatta hyvä, hieno hevonen kuitenkin. Luotan ja toivon Pauhan jälkikasvun olevan vielä pykälän verran isäänsä hienompia!

Sukutaulu

i. Puluvärkki evm, sh, tprt, 160cm	ii. Selkämatala evm, sh, tprt, 161cm	iii. Kumpele evm, sh, trt, 163cm
		iie. Susikki evm, sh, prn, 158cm
	ie. Tyrsky evm, sh, prt, 157cm	iei. Ulappa evm, sh, tprt, 160cm
		iee. Myrsky evm, sh, rt, 156cm
e. Pikku-Majakka evm, sh, rt, 163cm	ei. Pohjamajakka evm, sh, trt, 162cm	eii. Tähystys evm, sh, trt, 158cm
		eie. Pamela evm, sh, tprt, 160cm
	ee. Karamellirouva evm, sh, trt, 165cm	eei. Kompiainen evm, sh, prt, 166cm
		eee. Museorannan Kaisa evm, sh, m, 161cm

Sukuselvitys

Jälkeläiset

04.09.2022 sh-o. Kropsu, emä Saalinki
13.09.2022 sh-t. Kalla, emä Vieska

Kilpailumenestys

31.10.2022 Harmaatuulen Oriasema VSR Cup 110cm 1/19 0vp
31.10.2022 Harmaatuulen Oriasema VSR Cup CIC1 3/17 (40 + 4 + 17.4 = 61.4)
30.11.2022 Harmaatuulen Oriasema VSR Cup CIC1 6/39
29.02.2024 Varismäki VSR Cup CIC1 2/50
31.07.2024 Varismäki VSR Cup 110cm 5/25 0 vp
31.08.2024 Varismäki VSR Cup CIC1 4/20

31.05.2023 Clarkenes KERJ Cup CIC1 2/49 (40.6 + 0 + 0.3 = 40.9)

nopeus: 425.87
kestävyys: 465.24
hyppykapasiteetti: 477.66
rohkeus: 461.7
kuuliaisuus ja luonne: 0
tahti ja irtonaisuus: 0
tarkkuus ja ketteryys: 0
askellajien näyttävyys: 0
itsevarmuus: 0
energisyys: 0

Kilpailee porrastetuissa kenttäratsastuskilpailuissa tasolla 5 / 4

Päiväkirja & valmennukset

Lue päiväkirjaa

26.02.2023 Lumihyppyjä, kirjoittanut Antonia (Assi)

Taas kerran olin viettämässä hyvin ansaittua talvilomaani aurinkotuolissa parvekkeellaani kolmen peitteen alla, kun sain soiton vanhalta tutultani Liisa Tuoniselta. Hän kyseli, josko jaksaisin käydä ulkoiluttamassa hänen Pauha-oriaan, oli kuulema tullut ostettua viime aikoina liikaa uusia hevosia ja Pauha oli jäänyt ilman huomiota. Tapani mukaan keksin mielessäni tuhat ja yksi tekosyytä miksen voisi lähteä mukavasta lepotuolistani - loppuhelmikuun aurinkokin oli vihdoin alkanut tuntua kasvoilla edes vähän hellävaraisena lämpönä - mutta kohta kuulin itseni sanovan, että tottahan toki.

Tottahan toki sitten keräsin tavarani ja kaivauduin ylös ja lähdin kohti Tuonista. Matkalla mietin, että miksi Pauha-nimi kuulosti niin tutulta, kunnes tajusin, että sehän on Fältarviin vähän aika sitten ostetun Kropsun isä. Talvilomani uhraaminen ei enää tuntunut niin pahalta, sillä pääsisin näkemään Kropsun isän ja oppisin ehkä myös jotain sen pojasta samalla. Tuonisen pihalla Liisa jo odotteli minua, onneksi kahvin kanssa, mikä taas piristi päivääni monta astetta.
"Moikka Antonia! Lähdettäiskö tänään hankilaukoille? Ollaan myös rakennettu metsäpolulle joitain esteitä lumesta, koska mitä muutakaan ihminen vapaa-ajallaan tekisin kuin rakentaisi lumesta kuin lapsena konsanaan", nainen huikkasi tervehdykseksi. Itse olin ajatellut pääseväni leipätyöhöni eli kouluratsastuksen pariin, mutta tätä en voinut myöntää, sillä olihan juuri kuukausi sitten pitänyt palavassa ostopuheessani Kropsusta puheen siitä, kuinka paljon haluan kehittyä kenttäratsastajana.
"Tottahan toki", kuulin itseni toistavan ja seurasin Liisaa varustehuoneeseen hakemaan tavaroita.

"Täähän on tosi herkkä istunnalle", totesin oltuani Pauhan selässä ensimmäiset kierrokset kentällä noustuani selkään. Rautias ori oli jo pari kertaa lähtenyt tyynesti sinne suuntaan, mihin olin vahingossa kääntänyt katseeni huikatakseni jotain varmasti hulvatonta Liisalle, joka ratsasti toisella rautiaalla suokkiorillaan Perunalla.
"Se on! Vähän jäyhänän se on myös, mutta tekee kaiken mitä pyytää ja ilman suurempia kysymyksiä", Liisa kertoi ohjatessaan Perunan pois kentältä. Seurasin Pauhan kanssa perässä. Ori selkeästi virkistyi huomatessaan, ettemme jäisikään kentälle pyörimään.

Tarkoituksenamme oli aloittaa kevyellä ravailulla niityn hangessa, mutta oripojat olivatkin alkukeväisestä pakkasesta kirpeinä ja heittivät hännät viuhuen laukalle saman tien. Pauha muistutti onneksi hyvin paljon poikaansa, ja tunsin olevani turvallisilla vesillä, vaikka ori vähän kuolainta pureskeli, kun pyysin sen takaisin raviin. Kovin montaa kierrosta en viitsinyt Pauhaa pidätellä, varsinkin, kun Liisa mennä päästeli häntäänsä viuhtovalla Perunalla kuin viimeistä päivää. Pakkasen pistellessä poskiani annoinkin Pauhan siirtyä laukalle ja nautin menosta, vaikka kyyneleet kirposivat kylmän tuulen johdosta silmistäni.

"Ollaanko sitä valmiita siirtymään estepolulle?" Liisa huikkasi, kun olimme rellestäneet lumessa aikansa. Pauha pyöräytti korviaan protestina käyntiin siirtymisestä, mutta asettui sitten.
"Jooo", vastasin ja nielaisin. Onneksi lunta oli ehtinyt sataa monta päivää, joten jos putoaisin, olisin alla sentään pehmentävä peitto. Liisa siirtyi raviin ja lähti kohti metsässä avautuvaa metsätietä. Ensimmäisen esteen kohdalla Pauha katsoi maahan rakennettua muuria(? Muuriksi esteen tulkitsin, vaikka tekijällä oli selkeästi puuttunut avaruudellinen hahmotuskyky estettä rakentaessaan) hieman epäilevänä ja ori ottikin vähän turhan paljon ilmavaraa loikatessaan sen yli. Itse tarrauduin orin harjaan ja toivoin, että herra päättäisi, että lumiesteiden läpi olisi parempi mennä kuin yli.

"Sehän hyppää hyvin, paremmin kuin rataesteillä", Liisa huuteli Perunan selästä ja nosti laukan kohti seuraavaa lumiestettä. Nielaisin, yritin hymynkaltaista ja päätin, että vauhti olisi ratkaisu tähän rataan. Nousin kevyeeseen istuntaan, maiskautin hieman ja toivoin parasta.

"Ai että, olipahan hauskaa", Liisa sanoi hymy kasvoillaan kiittäessään ratsuaan tallin pihalla takaisin. En saanut sanaa suustani, mutta heilautin toisen jalkani satulan yli ja valuin maata kohti. Pauha katsoi minua hetken ja tönäisi minua sitten kevyesti turvallaan, kuin sanoakseen, että hyvinhän se meni. Toisella esteellä olin löytänyt rukoilun, kolmannella menettänyt uskoni, minkä jälkeen pistin silmäni kiinni ja toivoin ihmettä loppuradan. Onnekseni Pauha oli luottopoikansa kaltainen, ja ori oli hoitanut hyppäämisen puolestani ja seurannut radan jälkeen Perunaa kiltisti kotiin.
"Tehdään pian uudestaan", Liisa sanoi. Lähdin nopeasti viemään Pauhaa karsinaan, ennen kuin nainen ehtisi lyödä uutta päivää lukkoon.

virtuaalihevonen | a sim-game horse