Pilveätär VH18-018-1008

NimiPilveätär "Pipa" KasvattajaSusiraja, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, tamma OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri163cm, vaaleanrautias MeriititVIR MVA Ch, KTK-II
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 14.05.2018, 14v
satunnainen (4v 11.06.2018)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäratsastus
he A / 110cm / 100cm / CIC1

20.07.2018 Suloinen, suloisempi, Pipa, ja nyt myös KTK-II -palkittu 79 pisteen tamma!

28.08.2018 tammallemme myönnettiin VIR MVA Ch -arvonimi näyttelymenestyksensä johdosta.



Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Pipa on aivan järkyttävän suloinen, ja joka muuta väittää, saa viiden tunnin tehokurssin PowerPointeineen siitä, miten suloinen Pipa onkaan. On toki totta, että sillä on jämäpaloja isänsä uppiniskaisesta temperamentista, mutta se on toissijaista. Ensisijaista on se, miten ihana tamma on ja miten paljon rakastamme sen suloista suurta turpaa. Pipa on mahdottoman toimiva hevonen ihmisen kanssa, ratsuna se on sopivan haastava (tätä hoetaan etenkin silloin, kun hevoselle koittaa kunnon juntturakausi ja ratsastajat hakkaavat päätään seinään) ja muiden hevosten kanssa se on suopea, kärsivällinen opettaja, joka sanoo kyllä kun tolskaaminen riittää.

Pipa on mitä leppoisin hoidettava ja sitä sopii halia ja pusia niin kauan, kuin vain jaksaa. Itse asiassa tamma on niin leppoisa hoidettava, että se aika ajoin kasvattaa juuret maahan... Mutta se on toissijaista! Mitään ongelmia sen hoidossa ei ole, vaan raudikko on juuri sellainen putte, jonka kanssa opetetaan sukulaislapsille harjaamiset ja hevosen mahan alta kulkemise-- oikeaoppiset tavat hoitaa hevosia. Vain kavioiden puhdistuksessa ja väistämisessä on ongelmaa, mikäli Pipalle koittaa juuri silloin juntturakausi. Se ei siirrä koipiaan eikä nosta niitä ennen kuin pitkän tappelun jälkeen, jos sitä ei satu juuri silloin huvittamaan. Ymmärrettävistä syistä kengittäjällä on jokseenkin ristiriitainen suhtautuminen raudikon kavionhoitoon - hyvinä päivinä, joita onneksi suurin osa on, Pipa toimii kuin enkeli. Se nostaa koipensa ja kannattelee niitä itse. Huonoina päivinä vaihdetaan kengättävä toiseen ja yritetään myöhemmin uudelleen. Eläinlääkärin kanssa tamma onneksi toimii kuin neulatyyny. Sitä ei paljoa kiinnosta rokottaminen, eivät verikokeet, ja kipeänäkin se lähinnä näyttää hapanta naamaa vastustelun sijaan.
Ketju nokan päällä on pakollinen Pipan kanssa. Suuren osan aikaa se kulkee vierellä kuin ihmisen mieli ryysäämättä ja olematta mitenkään vaivaksi, joskus tulee mietittyä, että olikohan se hevonen mukana vai pelkkä naru... Vaan toisinaan vihreän ruohon (ruskeakin kelpaa) houkutus käy niin suureksi, että sinne olisi mentävä. Tällöin vain päitset eivät riitä estämään itsenäistä, vapaata ja vahvaa naista tallustelemasta herkullisen ruohotuppaan äärelle vaan pieni lisävoima ketjun muodossa on tarpeen.

Sopivan haastava ratsu tarkoittaa, että Pipalla on vahvoja mielipiteitä suunnasta ja vauhdista, jotka eivät aina ole samat kuin ratsastajan. Mieliala tuntuu vaihtelevan hieman kausittain niin, että normaalisti tamman kanssa joutuu vääntämään vain jonkin verran, kun taas toisinaan tekee mieli myydä koni kaupungille betoniporsaana käytettäväksi. Onneksi se normaalitilanne on päällä yhdeksällä kerralla kymmenestä, sillä silloinkin joutuu tekemään tosissaan töitä. Pipan kanssa tulee muistaa kolme kovaa koota: kärsivällisyys, kovapäisyys ja kannukset. Kannukset siksi, että tamma turhautuu todella nopeasti naputtavaan tai puristavaan pohkeeseen ja valitettavasti Pipan turhautuminen purkautuu pystyynhyppimisenä, mutta jos hevosella ei ole turhia haluja liikkua eteenpäin tai sivulle, kun ratsastaja pyytää, on kannus hyvä vaihtoehto muistuttamaan asiasta. Pipa ei ole laiska, se vain yleensä kokeilee jokaisella kerralla, onko sen pakko. Loput nikseistä ovatkin vain peräänantamaton tahto mennä läpi harmaan kiven ja ehdoton kärsivällisyys tammaa kohtaan. Hermojen menettäminen ei auta mitään, korkeintaan saa Pipankin pahalle tuulelle ja mikäli Pipa on pahalla tuulella, häviää ratsastaja aina ja joka kerta.
Parhaimmillaan tamma on erittäin kevyt edestä, liikkuu omalla moottorillaan energisesti, aktiivisesti, mutta kipittämättä ja lisää askellajeja aivan erityisen hienosti. Se vaatii päättäväistä ratsastusta myös päästyään pahimman vaiheensa yli, jotta Pipa ei päättäisi sittenkin olevansa se ylin auktoriteetti tässä hommassa, mutta se toimii. Ja se toimii erinomaisesti! Pipassa ei tunnu olevan oikein mitään keskivertoa, joko se junttaa vastaan tai toimii erinomaisesti, ei koskaan vähän sinne päin.

Ottaen huomioon, että Pipa pystyy suorittamaan 110cm ratoja ilman, että ratsastajan täytyy koko ajan lukea isämeitää jotta esteet ylittyisivät, ei sen hyppytyyli ole mitenkään jumalasta seuraava. Tamma hyppää melko raskaasti, sen hyppy on hidas ja aikaluokissa pärjäämisestä voi vain haaveilla, mutta muuten Pipassa ei ole mitään varsinaista vikaa (ei sillä, että Pipassa mitään vikaa voisi olla). Kun avut on ratsastettu sileällä läpi, on raudikolla hyppääminen simppeliä. Laukkaa on helppo säädellä ja se onkin tärkeää ponnistuspaikkojen löytymisen vuoksi, Pipa kun kieltää erittäin helposti huonolle lähestymiselle. Se tekee helposti siistejä ratoja, vain enimmäisajan puitteissa pysymisestä joutuu huolehtimaan.
Parhaiten Pipalle sopivat rennot maastoretket ilman tavoitteita. Reipasta käyntiä, rentoa ravia ja leppoisaa laukkaa sopivilla irrottelusuorilla. Sen kanssa ei kannata missään nimessä alkaa vääntää tavoitteellisuuksia, sellaiset kuuluvat kentälle. Maastoesteillä se tietenkin on saatava avuille ja tamma kaipaa jonkin verran eteenratsastusta. Tempo tahtoo helposti valua hieman liian hitaaksi ja radalla Pipa yhdistää siihen helposti sen, ettei ratti meinaa enää toimia. Kun eteenpyrkimystä on tarpeeksi, on maastoesterata Pipalle vain yksi päivä muiden joukossa.

Trailerissa raudikko ei viihdy, vaikka sen saakin sinne lastattua pakon edessä. Pitkän tappelun jälkeen. Todella pitkän. Niinpä on kätevämpää kuljettaa Pipa rekalla, vaikka sitten yksin, koska miksi ei. Koska miksi tehdä elämänsä vaikeammaksi, kuin mitä olisi tarve. Rekkaan se kävelee nätisti ja matkustaa rauhassa, komentaa riehujia ja purkautuu rekasta nätisti.
Kisapaikka ei sen kummemmin häiritse Pipan elämää ja olemista, vaan se on yhtä nätisti (tai itsepäisesti) kuin se kotonakin olisi vastaavassa tilanteessa. Vaikka tammalla on lehmänhermot, se ei ole hermoileville kisaajanaluille se paras ratsu. Pipalla on nimittäin tapana muuttua kuuroksi avuille ja kaikelle muullekin mikäli ratsastaja liikaa jännittää. Kun raudikon saa hyvin avuille ja itse pysyy rentona, se on tasaisen varma suorittaja, joka pärjää asiassa kuin asiassa.

Sukutaulu

i. Pilvipärske
KTK-II, SLA-I, KERJ-I
sh, rtkm, 152cm
ii. Taivaantaittaja
evm, sh, trn, 151cm
iii. Sateentekijä
evm, sh, rt, 150cm
iie. Pienpaljetti
evm, sph, rn, 148cm
ie. Luoharauha
evm, sh, mkm, 153cm
iei. Hillityillen
evm, sh, rtkm, 151cm
iee. Lavianluoma
evm, sh, m, 150cm
e. Ch Leijonajumalatar
KTK-III, SLA-I, KERJ-I
sh, prt, 155cm
ei. Aurinkotiikeri
evm, sh, prt, 158cm
eii. Päiväpantteri
evm, sh, m, 156cm
eie. Koivukuutamo
evm, sh, prt, 158cm
ee. Myytinmukainen
evm, sh, prt, 155cm
eei. Sadunsukuinen
evm, sh, trt, 155cm
eee. Naurunuotein
evm, sh, rt, 157cm

Jälkeläiset

s. 30.07.2019 sh-o. Käärmeprofeetta, e. Turmeltajan Pakanapyhä, om. leah (VRL-11523)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 40 sijoitusta joista 6 voittoaVSR - 6 sijoitusta joista 2 voittoa
13.06.2018 Winterhold CIC1 3/30
15.06.2018 Winterhold CIC1 4/30
15.06.2018 Rósgarður CIC1 4/30
15.06.2018 Caswell CIC1 3/30
16.06.2018 Rósgarður CIC1 2/30
18.06.2018 Rósgarður CIC1 2/30
20.06.2018 Caswell CIC1 1/30
20.06.2018 Silvertop CIC1 5/30
21.06.2018 Caswell CIC1 3/30
22.06.2018 Caswell CIC1 5/30
22.06.2018 Silvertop CIC1 4/30
23.06.2018 Silvertop CIC1 2/30
25.06.2018 Silvertop CIC1 5/30
28.06.2018 Rósgarður CIC1 2/30
29.06.2018 Caswell CIC1 2/30
30.06.2018 Spiderwick CIC1 2/52
30.06.2018 Rósgarður CIC1 1/30
30.06.2018 Silvertop CIC1 3/30
04.07.2018 Kaihovaara CIC1 4/30
09.07.2018 Ristikallio CIC1 1/40
10.07.2018 Ristikallio CIC1 4/40
11.07.2018 Branwen Farm CIC1 3/40
12.07.2018 Konkkaronkka CIC1 3/40
13.07.2018 Kaihovaara CIC1 5/30
13.07.2018 Daelwyn CIC1 1/40
14.07.2018 Konkkaronkka CIC1 5/40
15.07.2018 Daelwyn CIC1 6/40
16.07.2018 Kaihovaara CIC1 4/30
17.07.2018 Ristikallio CIC1 5/40
17.07.2018 Daelwyn CIC1 5/40
17.07.2018 Checkmate CIC1 2/40
19.07.2018 Kaihovaara CIC1 1/30
20.07.2018 Liljalehto CIC1 4/40
22.07.2018 Checkmate CIC1 6/40
22.07.2018 Branwen Farm CIC1 2/40
26.07.2018 Daelwyn CIC1 4/40
26.07.2018 Liljalehto CIC1 3/40
28.07.2018 Checkmate CIC1 2/40
28.07.2018 Roihaja CIC1 2/40
30.07.2018 Branwen Farm CIC1 1/40
31.08.2018 Susiraja VSR Cup CIC1 1/57
29.02.2020 Susiraja VSR Cup CIC1 2/25
29.02.2020 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup 110cm 1/38
30.04.2020 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup 110cm 5/48
31.05.2020 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup he A 4/68
31.07.2020 Susiraja VSR Cup CIC1 5/33

Valmennukset & päiväkirja

02.07.2019 Estevalmennus, valmensi Sussu

Pipan estevalmennus oli osunut todella lämpimäksi ja aurinkoiseksi päiväksi, joten tekisimme tehtäviä hieman kevennetysti. Aloitimme ensin rauhallisella alkuverryttelyllä, jossa keskityimme siihen, että tamma reagoi mahdollisimman terävästi pohkeeseen ja jarruun. Tamma oli aluksi hurjan haluton ja yritti kaikin keinoin ilmaista, että seisoisi mielummin laitumella. Kunhan ratsastaja oli itse tarpeeksi nopea, ei jäänyt turhaan puristamaan tai vetämään, alkoi Pipa vähitellen parantua. Kun kaikki askellajit oli käyty tällä ajatuksella läpi, ratsukko sai hetken kävellä välikäyntejä ja itse rakensin hieman pölyiselle kentälle lyhyehkön esteradan. Pipa on kuulemma herkkä kieltelemään huonoista reiteistä, joten tänään keskitymme pienemmillä esteillä tiukkoihin lähestymisiin, jossa ratsastajan tulee olla todella tarkkana, jotta lähestyminen ei mene mönkään.

Alkuun otettiin pari verryttelyhyppyä pidemmillä teillä, jossa ratsastajalla oli aikaa suoristaa. Pipa hyppäsi hieman vetelästi ja pari kertaa kopautteli puomeja, mutta yli se kuitenkin meni varmasti. Vähitellen lähdimme vaikeuttamaan teitä ja teimme erilaisia ratoja, joiden lähestymiset oli tehty haastaviksi. Esteet tulivat eteen nopealla tahdilla ja ratsastaja ei saanut jäädä hosumaan, vaan piti käyttää kaikki mahdollinen tila hyödyksi, jotta Pipa ehtii suoristua esteelle. Pipa oli lähestymisestä melkein vielä tarkempi kuin olin uskonutkaan, heti jos esteelle tultiin vinossa tai askeleet eivät meinanneet sopia, se oli lyömässä jarrut pohjaan. Se kuitenkin alkoi kuunnella ratsastajaa todella hienosti ja malttoi hyvin keskittyä. Kun yhteistyö saatiin toimimaan, haastavatkin lähestymiset sujuivat hienosti ja kieltely loppui valmennuksen loppuun. Loppuverryttelyn ratsukko sai suorittaa itsenäisesti ja itse kokosin käyttämämme esteet pois.

20.02.2020 Jästipää(t), kirjoittanut Lissu T.

Pipan korvat painuvat tiiviisti niskaa vasten, häntä huiskahtaa kiukkuisesti ja takanen nousee protestoivaa pikkupotkua varten. Annan lisää pohkeita, ei reaktiota, uudestaan raipalla muistuttaen. Oikea takanen nousee kipakasti ylemmäs iskeytyen välittömästi takaisin kenttään. Huokaisen hokien mielessäni Pipa on ihana, Pipa on ihana, nyt on vain juntturakausi ja pyydän, komennan, ratsuani takaisin käyntiin uudelleen. Yksi kerrallaan kaviot nousevat, Pipa lähtee kävelemään, hakeutuu oikealle lapa edellä painaen, vaikka kuinka viestitän joka ikisellä avulla, että nyt käännyttäisiin vasemmalle. Pipa on ihana, Pipa on ihana, nyt on vain juntturakausi.

Helppo A ei koskaan ole tuntunut sellaiselta hammastahnan työntämiseltä takaisin tuubiin kuin mitä se nyt oli. Kaikki sijoitushaaveet tulevassa VSR Cupissa karisivat heti alkuunsa, keskityin vain ratsastamaan, saamaan Pipasta halutun reaktion, oikean suunnan ja askellajin. Vaikka sitten itkun ja hampaiden kiristelyn kautta. Sitähän se ratsastaminen sitten olikin, lopputulos oli kaukana kevyen harmonisesta yhteistyöstä, jota tässä ideaalitilanteessa tavoiteltaisiin. Missä se meidän erinomaisen kevyt, hyväliikkeinen, mielellään suorittaja koulu—siis kenttäratsumme on? Kuka toi tilanne itseohjautuvan betoniporsaan? Muistuta itseäni hengittämisen tärkeydestä sekä kiistattomasta välttämättömyydestä, pyöräytän hartiat taakse, kokoan itseni. Takaisin uralle, ravia, pääty-ympyrä harjoitusravissa. Ei voi olla niin hankalaa. Asettaessani Pipaa näen tamman ruman ilmeen, tunnen sen purevan kuolainta, ja tamma kyllä lähtee ympyrälle mutta aivan liian jyrkästi. Lopputuloksena ei suinkaan ole ympyrä vaan.. sitruuna. Sellainen vähän nahistunut ja kokoon painunut epämääräinen, mahdollisesti soikionkaltainen kuvio. Ei kun uudestaan. Pipa ravaa jotenkin tahmeasti, vähän kuin auto käsijarru päällä; liikkuu kyllä, mutta tuntuma on omituinen eikä vauhti ihan sitä mitä pitäisi. Vaihdelaatikossakin on sanomista, ohjausjärjestelmästä nyt puhumattakaan. Tämä ei tosiaan ole Pipan paras päivä, tämä on Pipan kamalin päivä.

Joskus ei suju. Kehun Pipa vuolaasti joka ikisen onnistumisen jälkeen, analysoin omaa ratsastustani, koetan olla pehmeä, nopea, tarkka. Häiritsenkö minä hevosta, olenko jotenkin kova tai epäjohdonmukainen? Yrittääkö Pipa vain viestiä, etten osaa, että häiritsen, että jokin on vialla? Minua miltei itkettää.
”Jos se on samanlainen junttura kuin mitä eilen, otan osaa.” Sarlotan ääni keskeyttää ajatukseni ja valitettavasti myös lisätyn ravin irvikuvan lävistäjällä; Pipa seisahtuu niille sijoilleen keskittymiskykyni herpaantuessa. Puuskahdan, komennan Pipan liikkeelle, onnistun vasta kolmannella kerralla.
”On se”, huudahdan takaisin, ja kuulostan omaankin korvaani niin epätoivoiselta, että minua melkein hävettää.

Huomenna uusiksi. Minähän en näin vähällä luovuta.