Maastoestevalmennus

Tapahtumapäivä: 04.12.2021
Valmentaja ja vastuuhenkilö: Liisa Tuoninen, tutummin ja lyhemmin ihan Lissu vaan
Järjestyspaikka: Susiraja
Valmennus on avoinna suomenhevosille, jotka osallistuvat aikanaan rotunsa laatuarvosteluun.

Valmennuksesta
Valmennus sopii kelle tahansa, joka uskaltaa hypätä kiinteitä esteitä. Hevonen voi olla maastoesteiden suhteen kokematon, kunhan on hypännyt eikä muutenkaan ole ihan vasta ratsutettu junnu. Estekorkeus voi olla mitä tahansa 50-100cm väliltä ratsukoiden tasosta riippuen.

Treeni tapahtuu maaston sijaan kilpakentällä, ja maastoesteiden ((possu)tukkeja, auton-/traktorinrengasesteitä, taloja, eri mallisia tarkkuusesteitä, risuesteitä, mitä traktorilla on saatu kentälle siirrettyä) lisäksi ratsukot hyppäävät ihan perinteisiä rataesteitä ihan vähintään verryttelyesteinä. Maastoesteiden kanssa aloitetaan porrastetusti ja stopataan kun hyvältä tuntuu.

Ratsukoita valmennukseen otetaan vain kaksi, paikkavaraus on sitova eikä rahoja tietenkään palauteta.

Osallistuminen
Osallistuminen tapahtuu sähköpostitse osoitteeseen susirajakisa[at]gmail.com, otsikolla Maastoestevalmennus seuraavassa muodossa:

Ratsastaja - <*a href="http://www.hevosensivu.com"*>Hevosen virallinen nimi<*/a> <*br>
Kerro osallistumisen yhteydessä ratsastajan / ratsun maastoestekokemuksesta. Hevosella on oltava luonne!

Muista poistaa tähdet, virheelliset ilmoittautumiset hylätään armotta ja ilman eri ilmoitusta.

Valmennuskertomukset

Kumpaisenkin ratsukon kohdalla avainsanaksi kohosi rentous. Ongelmia ratkottiin pitkälti samoin eväin, mikä oikeastaan oli loistojuttu - ratsastaja, ratsu, ratsukko voi vaihtua, mutta loppujen lopuksi ongelmat ovat varsin universaaleja. Kiitoksia valmentajan puolesta hyvästä työstä, ja kyllähän hienoja hevosia katselee aina mielellään!

Tiikeri - Soturiluola

Kokoa, näköä, kykyjä - ja vauhtia. Vielä sileäverryttelyjen aikana Tiikerin ja Turon meno oli harmonista, kunhan raudikolla riitti monipuolista tekemistä eikä yhtä tehtävää jääty prässäämään turhan pitkäksi aikaa. Jo ensimmäisten hyppyjen aikana Turosta näki, ettei energian säätely ole aivan tasapainossa. Tiikeri olikin kertonut heidän kilpamenestyksensä olleen vaihtelevaa ja suurimman ongelman olevan Turon räjähtävän energinen alkurata sekä sitä seuraava loppuradan väsähdys ylikompensaatioineen. Tämä oli helppo uskoa, merkit olivat nähtävissä jo yksittäisesteillä. "Aivan ensimmäiseksi rentoudut itse, kaikki lähtee satulasta. Jos jännityt, Turo huomaa sen reagoiden siihen. Aivan liian usein pohje pyytää eteenpäin muun istunnan jarruttaessa, mikä jättää hevosen ratkomaan ristiriitaisia apuja. Otahan hetki pidemmällä ohjalla laukkaa, avainsanana rentous. Pyörittele vähän hartioitasi, kun saat hartialinjan rennoksi niin muu kroppa seuraa perässä."

Yksittäisillä esteillä ratsukon meno pysyi rennompana. Turon laukassa oli voimaa ja matkaavoittavuutta, ponnistukset lähtivät mistä pitikin, meno ylipäätään oli mitä pitikin. Maastoesteet ori ylitti kuten rataesteetkin ilman ihmettelyjä tai kyttäämisiä. Ongelmia alkoi ilmetä esteiden ketjuttamisessa; vauhti nousi, Turo muuttui vahvaksi edestä kadottaen vähän korviaan, eikä sellainen räjähtävä lähtövauhti vain voinut kestää koko rataa. Ei toki tarvitsekaan, parempi, jos moiset räjähdykset jäisivät välistä. "Älä jää pidätteisiin kiinni, et halua tästä vetokisaa. Lähdit todella hyvin tuolle tukille mukaan, vaikka ponnistuspaikka olikin selkeästi askelta aikaisemmin kuin odotit. Koeta ratsastaa ennemmin jalalla kättä kohden, kädellä taaksepäin ottaminen näkyy aiheuttavan pelkästään vastareaktion, jolloin oravanpyörä on valmis. Nyt hetken stoppi hyppäämiselle, haetaan Turon laukan luontainen rytmi, jatketaan sitten sillä. Jos ori kokee tulevansa turhaan pidätellyksi, se todennäköisesti vain jatkaa paukkujen lataamista kuluttaen voimansa alkuradalla."

Luultavasti Tiikeri tarvitsi vain jonkun ulkopuolisen toteamaan nämä asiat ääneen. Tietenkään mitään taikaiskumaista välitöntä ongelmanratkaisua ei näkynyt, mutta hetken hakeminen ja tuumailu auttoi ratsukkoa pääsemään laukan ja vähän kaiken muunkin suhteen jos ei nyt samalle sivulle, niin ainakin samalle aukeamalle. Esteiden ketjuttaminen sujui paljon paremmin - sanoisin tässä syntyneen selvä ahaa! -elämyksen. Ponnistuspaikat osuivat minne Tiikeri ne ajattelikin, Turo kuunteli, keskittyi paremmin vaikuttaen vähän kevyemmältä edestä. Vauhtikin vaikutti, reippaudesta huolimatta, paljon paremmalta. "Sillä on luonnostaan iso, nopeatempoinen askel, turha sitä on liiaksi pidättää, annat mennä vain ellei tilanne temponmuutoksia vaadi. Kiinnitä kotonakin huomiota Turon laukan rytmiin, anna orille tilaa ja työskentele alkuun vähän pidemmällä ohjalla. Kun saatte kaiken toimimaan, Turon laukka ja hyppylahjat pääsevät oikeuksiinsa."

Naella Wahlman - Mangovian Valtteri

Naellan ratsulla, kuusivuotiaalla Velmerillä, tuntui olevan saman tien palo esteille. Mikäli ratsastajansa hetkeksikään unohtui matkustamaan, voikon katse tai koko pää kääntyi kohti lähimpänä olevaa estettä. Tästä huolimatta nuori kuunteli Naellaa keskittyen siihen, mitä pyydettiin, vaikka esteet selkeästi orille huhuilivatkin. Ensimmäisten hyppyjen jälkeen muutoin papukaijamerkin arvoisesti mielensä malttanut ja työskennellyt Velmeri kuitenkin sai miinuksen reissuvihkonsa reunaan; käynti katosi kokonaan! Tätä oli kuulemma käynyt ennenkin, lähinnä maastoillessa. Mielestäni liika into ja virta on aina parempi kuin toinen ääripää, jumittava, liikkumishaluton hevonen, joten tämmöisiä kupruja oion mielelläni.
"Ratsasta hetki vähän pidemmällä ohjalla, kuitenkin hyvällä tuntumalla, ja hae rentoutta ensin itseesi, sitten Velmeriin ja sitä myötä käyntiin. Anna orin liikkua rohkeasti isosti ja reippaasti, kunhan liike on käyntiä. Tempoa voi sitten viilata ja rauhoittaa, kun Velmeri kävelee rentona yrittämättä takaisin laukalle."

Vaikka Valtterilla oli hyvä hyppytekniikka, väitän silti sen asenteen, selkeän tekemisen riemun, olevan voikon vahvuus. Valtteri ei myöskään tehnyt mitään eroa rata- ja maastoesteiden välillä, vaan lähti hyppäämään pieniä tukkeja ja puolitetuista autonrenkaista tehtyä estettä samalla innolla kuin aiempia ristikoita ja pystyjä. Vauhti kuitenkin kiihtyi liiaksi ja ponnistuspaikat katosivat, ellei Naella pitänyt lankoja tiukasti käsissään.
"Tarkkana, älä jää matkustamaan, pakka lähtee heti leviämään. Korsetti kasassa, ajatus mukana, pikkuisen leukaa ylös. Kätesi ovat mukavan tasaiset ja joustavat, lähdet hyppyihin hyvin. Hiomista tämä on kuule kaikilla, ratsastajilla ja hevosilla, ikään ja kokemukseen katsomatta. Mikäli vauhtia tuntuu olevan liiaksi, älä pysäytä vaan mieti, ratsasta. Ennemmin työstä laukkaa kuin katkaise se, etenkin kun on tilaa."

Rentous osoittautui, kuten yleensäkin, avaimeksi. Naellan itsensä rentouduttua Valtterin laukasta katosi kiire, ja ratsastajan keskittyessä, ratsastaessa jokaisen askeleen, orin työskentelyyn palasi tarkkuus. Sählääminen jäi, ponnistuspaikat olivat jälleen kohdillaan. Pyysin Naellaa ratsastamaan helpoimmille tukeille pari vinohkoa linjaa (ei kovin jyrkkiä), kertaalleen ohjasin ratsukon kolmen risuesteen helpolle sarjalle. Suurin työsarka oli selkeästi esteiden välissä, hypyissä itsessään ei ollut mitään sellaista, johon olisi tarvinnut puuttua.
"Kotiläksyksi maapuomeja, kaikissa askellajeissa, ihan yksittäisistä puomeista lähtien. Samaten rentoa, isoa laukkaa, annat Velmerille vähän enemmän ohjaa samaan tapaan kuin tänäänkin, niin se pääsee käyttämään kaulaansakin. Lisäksi pois aidan viereltä uran sisäpuolelle, ettei kumpikaan teistä vahingossakaan nojaa aitaan edes ajatuksen tasolla. Sinulla on siinä hieno kuusivuotias, joka selkeästi haluaa tehdä töitä ja hypätä. Nauti siitä!"