Varismäen Variksenpelätin

Nimi, kutsumanimi	Varismäen Variksenpelätin, "Raakku"
Syntymäaika, ikä	17.06.2024, 9-vuotias
Rotu, sukupuoli	Suomenhevonen, ori
Säkäkorkeus, väri	155cm, musta
Rekisterinumero	VH24-018-0443
Kasvattaja	Varismäki, Suomi
Omistaja	Liisa Tuoninen (VRL-12701)
Koulutustaso	Kenttäpainotteinen, he A / 110cm / 100cm / CIC1
Meriitit	KTK-III, PSB-III, SV-II

Rakennekuva © SK, liikekuvat © scirlin, VRL-00064, kuvaajat eivät halua nimiään mainittavan

Historiaa

Viime aikoina olen ostanut enemmän hevosia kuin myynyt, mikä tietysti on yksi katastrofi tallin liikeideaa vasten peilatessa. Tämä Varismäen Variksenpelätin ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan, taisin perustella tarjouksen jättämistä aikaisena joululahjana tai vastaavalla, täysin järjenvastaisella tunnepohjaisella hölynpölyllä, jollaista ei pitäisi liiketoimiin sekoittaa.

Variksenpelätin oli ilmeisesti jo kertaalleen myyty, kuitenkin kasvattajalleen palautunut nelivuotiaaksi kerinnyt hevonen. Ratsukoulutettu, hyväkuntoinen, ikäluokkansa tasolla oleva sporttinen kaveri. Erittäin nöyrän, rehellisen oloinen hevonen myynti-ilmoituksen videoiden sekä kasvattajan luonnehdinnan mukaan. Erityisesti estevideo pyöri kännykkäni ruudulla useamman kerran, taisinpa katsella sitä pää kallellani tehdessäni lopullisen päätöksen jättää tarjous. Oli siellä ilmoituksessa esillä myös sellaisia lausahduksia kuin lämpenee hitaasti uusille ihmisille sekä todella herkkävatsainen, jatkuvasti ripulilla, jotka kuitenkin sivuutin. Ensinnäkään nuo eivät ole mielestäni isoja ongelmia jos ovat ongelmia ollenkaan, toisekseen on tuota heikommistakin lähtökohdista tuhkimotarinoita tehty. Tai ainakin telenovelan hätäisesti kyhätty kauden päätösjakso.

Juulia hyväksyi tarjoukseni, ja eräs Sipoon suunnilla ravireissulla ollut takapajulalainen raviporukka suostui hakemaan yhden Variksenpelättimen samaan autoon. Maksoin hevosen, kuljetuksen ja ties mitä muita kuluja sähkölaskusta lähtien samaan syssyyn odotellen uutta oriani kuin lapsi joulukalenterin seuraavaa luukkua. Tiesin sinunkaupoissa kestävän, sekä ruokinnan tuottavan vähän päänvaivaa jos ei muuten niin heikompilaatuisten heinäkuormien aikana, mutten malttanut odottaa millaiseksi arkemme, juhlamme, kisareissumme kunniakierroksineen ja varikkoitkuineen oikein muodostuisikaan!

Ja siinähän kävi sitten sillä tavalla hassusti, että niin nöyrä, rehellinen ja kiltti kuin Variksenpelätin eli Raakku onkin, se kohteli minua kuin ilmaa koko joulukuun. Sarlotta tätä sitten ratsasti, kun sai muodostettua vähän vahvemman kontaktin hevoseeni. Nopea oli Tuonisen pilvilinnapudotus tällä kertaa.

Luonne

Nykyään tulemme Raakun kanssa oikein hyvin juttuun, heikosta alusta huolimatta. Tuoniseen saapuessaan ori ei suonut minulle silmäystäkään, saati ajatusta. Kyllä se syömään rupesi kun kannoin heiniä eteen ja käveli vieressäni tarhaan, talliin ja niin edelleen, antoi putsata kaviot eikä pukittanut minua alas heti selkään noustuani. Raakku vain tuntui olevan täysin poissaoleva, toimi puoliteholla jos silläkään, eikä antanut itsestään mitään. Ei työpanosta, ei mitään mikä kielisi persoonallisuudesta tai siitä, että ori olisi minusta mitään mieltä. Olisi edes irvistellyt, vaan ei! Vähemmän yllättäen en muistele yhteiselomme alkumetrejä järin lämmöllä.

Raakku ei sentään ole yhden ihmisen hevonen, pienen piirin kuitenkin. Mikäli hoitaja tai ratsastaja vaihtuu jatkuvasti uljaan mustani henkinen hyvinvointi tuntuu olevan vaakalaudalla, se kun kaipaa ihmistä, johon sillä on pitkään kypsynyt, luottavainen yhteys. Kyllähän se uppo-outo, uusi seppäkin saa Raakulle kengät jalkaan, Raakku vain on paljon rennompi kun niitä nauloja nakuttelee se sama ukko kuin aina ennenkin. Hampaiden raspaus on semmoinen operaatio, joka hermostuttaa Raakkua aina ja varmaan ikuisesti – siinä määrin, että joskus tutunkin raspaajan kanssa tarvitaan vähän rauhoittavan lääkkeen avustusta. Raakku-parka, itsekin hammaslääkärikäyntejä jännittävän symppaan hevostani varauksetta. Symppaan myös reppanan herkkävatsaisuutta, todella monet väkirehut ja vähänkään säilöntäainerikkaampi säilöheinäerä vetävät hevosparan vatsan välittömästi kuralle.
Kilttihän Raakku on, fiksukin, eikä se rupea pelleilemään tylsistyessään tai tee asioista numeroa silloinkaan, kun kaikki ei ole pelkkää kukkasia ja päivänpaistetta. Raspausjännityksen lisäksi Raakku inhoaa lämmön mittaamista eikä ollenkaan perusta korvakarvojensa siistimisestä. Molemmat askareet saa silti suorittaa vieraampikin ihminen, sillä fiksuna kaverina Raakku tietää kiukuttelemisen ainoastaan viivästyttävän väistämätöntä. Tuttuja, kivoja ihmisiä Raakku tervehtii höristen, on selkeän kiinnostunut kaksijalkaisen touhuista, ottaa kontaktia ja muutoinkin käyttäytyy kuin tavan hevonen suolapatsaana seisoskelemisen sijaan.

Varismäkeläiseni on melkoinen tekijä kenttäradoilla! CIC1-tasoinen ratsuni on haka etenkin esteillä, koulupuolella tuloksia vetää monesti alaspäin liikkeen laatu. Niin joustavat, pehmeät ja tahdikkaat askellajit kuin Raakulla onkin askel ei oikein veny eikä yliastuntaa löydy vaikka kavionjälkiä kuinka mittailisi. Etuset kaiken päälle kerivät käynnissä, ravissa ja laukassa liikerata suoristuu. Hypätessä miinuspuolet jäävät vähäisiksi, Raakku on teknisesti taitava, rohkea, varovainen ja kaikin puolin mallikas hyppääjä, joka hoksaa ponnistuspaikat itsekseenkin sekä kykenee tasapainottamaan, korjaamaan omia ja ratsastajansa arviointivirheitä. Aivan mieletön hevonen.

Uusien ihmisten kanssa Raakku tekee asiat minimipanoksella, ilman mitään mielenkiintoa tai yritystä. Ori harvemmin protestoi, jättää asioita tekemättä tai venkoilee apuja vastaan, tuollaiset reaktiot kertovat aina todella voimakkaasta väärin ratsastamisesta. Raakun kanssa pääsee kädenlämpöisiinkin tuloksiin vasta jonkin sortin tutustumisen jälkeen, valmennuksiin tai kisoihin on aivan turha lähteä kahden viikon tuttavuuden jälkeen hakemaan pahaa mieltä. Kunhan ori toteaa sinut tutuksi ja kivaksi ratsastajaksi, sen kiltti, rehellinen, yhteistyöhaluinen persoona pääsee oikeuksiinsa. Raakku rakastaa työntekoa, etenkin pitkiä maastoreissuja, uimista ja hyppäämistä, ja kahta hauskempaahan se on mukavan työparin kanssa. Erityisesteet eivät jännitä, iänikuinen pohkeenväistö ei pitkästytä, maastoreitille metsälaitumelta karannut naapurin hieholaumakin on lähinnä jännittävä kuriositeetti. Ihmeen rennosti tämä on suhtautunut kaikkeen arjen rikkovaan erikoisuuteen, ainoa puhinaa aiheuttanut asia oli keskelle tietä tipahtanut heijastinliivi. Tiedä sitten mikä siinä kauhistutti hiehojen kesäretken ollessa korvahörön ja nyökkäyksen arvoinen tapahtuma..

Vieraat paikat tai matkustaminen tuntuvat jännittävän Raakkua jollain tasolla. Se pysyy henkisesti kuosissa, omana itsenään, täysin valmiina kilpailemaan tai olemaan valmennuksen hienoin hevonen. Kaiketi tällä on kuitenkin stressivatsa, vaikkei korvien välissä tapahdukaan mitään henkistä hermostumista. Monesti kisapäivinä Raakun vatsa on enempi vähempi löysänä, mikä on isoin ja harmittavin takaisku hevoseni herkkävatsaisuudessa. Kilpailusuorituksen aikana ori tuntuu olevan onnesta soikeana, täysillä mukana joka askeleessa, katse yhtä tiukasti ykkössijassa kiinni kuin minullakin. Ja sitten elimistö menee sekaisin joskus rehelliselle ripulille asti, raukka.

Sukutaulu

i. Korppivaino KTK-II sh, m, 165cm	ii. Vainottu evm, sh, m, 167cm	iii. Vaaraksi evm, sh, mrn, 166cm
		iie. Luotettu evm, sh, tprt, 153cm
	ie. Laululintu evm, sh, vrt, 164cm	iei. Kirjosieppo evm, sh, rt sw, 156cm
		iee. Laulutar evm, sh, trt, 152cm
e. Impivaaran Savuvehnä KTK-III sh, m, 160cm	ei. Impivaaran Riemuralli evm, sh, klm	eii. Impivaaran Vauhtiveikko evm, sh
		eie. Kissakujan Reeta evm, sh
	ee. Impivaaran Heinähattu evm, sh, rt	eei. Impivaaran Hankala evm, sh
		eee. Impivaaran Kesäheinä evm, sh

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

nopeus: 459.15
kestävyys: 450.11
hyppykapasiteetti: 451.79
rohkeus: 445.85
kuuliaisuus ja luonne: 118.39
tahti ja irtonaisuus: 116.32
tarkkuus ja ketteryys: 0
askellajien näyttävyys: 0
itsevarmuus: 0
energisyys: 0

Kilpailee porrastetuissa kenttäratsastuskilpailuissa tasolla 5 / 4

Päiväkirja & valmennukset

Lue päiväkirjaa

20.02.2025 VSR:n helmikuun varsa-arviointi

Läksin rotuyhdistyksen varsa-arviointiin kahden nelivuotiaan orini, Raakun ja Norkan, kanssa. Nuorten kanssa reissaaminen, näytillä käyminen, on aina vähän suuremman luokan arpapeliä kuin kokeneiden aikuisten hevosten. Niin fiksuja ja filmaattisia kuin Raakku ja Norkakin ovat olin henkisesti valmistautunut kommelluksiin jomman kumman tai molempien vetäessä yllättäen kierroksia hevospaljouden vuoksi tai aloittaessa yllättäen jännittämisen tai ujostelun. Molempien orien kanssa koulukoe menikin rehellisen perseelleen, minkä lisäksi Raakun käytös jätti vähän toivomisen varaa. Jännityksen, iän ja rutiinin puutteen piikkiin, kyllä tämä tästä.

Eikä meillä nyt ihan toivottoman huonosti mennyt! Paitsi se koulukoe. Raakku sai rakenteestaan 6,8 pistettä, mikä on ihan peruspasseli ja odotettu tulos, samoin kuin suvun 9 pistettä. Rakennearvostelun käytösnumeroksi kirjattiin 6, muu käytös taasen 4,8, mikä ei sen Raakun pörhistelevän ihmettelypyörimisen vuoksi yllätä ollenkaan. Tilaisuus jotenkin humahti junnun päähän aivan toisella tapaa kuin aikaisemmat kotipihasta poistumisemme! Joita toki on vielä melko maltillinen määrä, ja kyllä kokeneempikin nelivuotias saa olla ihmeissänsä, näyttääkin sen. Raakku ei kuitenkaan jyrännyt ketään tai tehnyt mitään niin sanotusti porsasteluosastolta, keskittymiskyky vain katosi mikä sitten näkyi vähän turhan.. eläväisenä menona. Tämän päälle kontaktini hevoseen jäi tänään kaikin puolin vajaaksi, mikä ei ainakaan auttanut asiaa.
Myös kouluohjelman aikana, 5/6 60.150 % tuloksella meinaa vetää mieltä matalaksi vaikka kuinka on junnun junnuarvioinnin koulukokeesta kysymys. Prosenttien lisäksi koulukoe arvioitiin 6,7 pisteen arvoiseksi, sijoituksemme (mikäli sitä semmoiseksi kehtaa kutsua) taas toi 7 pistettä. Luonteestaan Raakku kuitenkin sai upeasti täydet 20 pistettä, joten kyllä kaiken häseltämisen altakin pilkisteli sen fiksu perusluonne. 60,3 kokonaispistesaalis nosti Raakun ikäluokkansa toisiksi parhaaksi hevoseksi, ohi koulukokeensa huomattavasti paremmin suorittaneiden, paremmin käyttäytyneitten nuorten. Täydet luonnepisteet kallistivat vaakakupin Raakun eduksi, kokonaispisteiden osalta helmikuinen nelivuotisjoukko oli todella tasainen!

Hieno tulos, mieltä lämmittävät luonnepisteet, vähän harmitusta käytöspisteistä, muttei mitään mistä en toipuisi. Tuppaan ottamaan tämmöiset turhan raskaasti. Raakku, sekä tietysti Norka, saivat tästä reissusta arvokasta kokemusta, rutiinia niin reissaamiseen kuin tapahtumapäiviinkin, joten kyllä tämä kaikkinensa oli onnistunut matka.

12.03.2025 Hiekoittamaton piha sotkee juoksutussuunnitelmat, kirjoittanut Veera R.

Tiedättekö ne päivät, kun tekisi mieli vajota johonkin nurkkaan vain häpeämään? Tänään oli vähän sellainen päivä. Olin luvannut Liisalle mennä vähän juoksuttamaan hänen nuorikkoansa - Raakku-nimistä suomioria. Ajattelin, että ihanaa päästä vähän touhuamaan nuoren hevosen kanssa pitkästä aikaa, kun viime aikoina olen kotopuolessa lähinnä roikkunut talikon varressa muiden puuhastellessa. Raakku vähän ujosteli minua, kun kävin sen tarhasta hakemasta, mutta lahjoin hänet pienin namuin mukaani. Huomasin jo matkalla kevätauringon sulattaneen pihan melko liukkaaksi tossun lipsuessa allani - "where is the hiekotus?!". Viisashan olisi laittanut ne nastakengät, mutta niin tädiksi en (vielä) suostu alkamaan. Pistin Raakun käytävälle molemmin puolin kiinni ja kävin hakemassa sen harjat. Nuorimies hieman otti aina askelta suuntaan, jos toiseenkin, mutta muutoin seisoi erittäin rauhaksiin käytävällä ja antoi puunata. Onneksi ori ei kauhean korkea ollut, koska päätä en olisi kyllä muutoin saanut harjattua Raakun seisoessa niin ryhdikkäänä ja tarmoa täynnä. Kavioissa sillä ei juuri mitään ollutkaan, mutta kaviokoukun harjalla ne pyöräytin silti puhtaaksi. Seuraavaksi laitoinkin orille suitset päähän ja liinan suitsiin kiinni. Etsin myös juoksutusraipan mukaani ja sitten lähdimme suunnistamaan kentälle päin. Helpommin sanottu kuin tehty. Meikäläisen tennarihan ei siihen jäähän oikein purrut ja Raakku-paran hermoja koeteltiin ei-mukamas-vielä-täti-ihmisen toimesta. Sittenhän se vika niitti tuli, kun täti oli pyllyllään maassa ja ori pinkoi toiseen suuntaan. Onneksi en sentään liinaan kietoutunut, muuten olisi tädillä muutakin kuin vain mustelma takapuolessa. Koska täti-ihmisen kengät eivät edelleenkään jäätiköllä pitäneet yhtään, oli luojan lykky, että paikalle oli juuri saapunut sopivasti yleisöä. Yhteistyöllä ori napattiin kiinni omasta tarhastaan, johon se viisaana poikana oli pinkonut "muutaman" ylimääräisen kierroksen kautta. Kivan hien Raakku sai tästäkin lenkistä pintaan, joten pääsimmekin seuraavaksi taas harjailemaan karvat suoraksi ja ori jäi sisään kuivattelemaan loimen alle. Minä putsasin häpeissäni tavaroita pois ja toivoin anteeksiantoa Tuonisen Liisalta tästä episodista. Juotin orille vielä mashveden ja tarkistelin vähän sen jalkoja, ettei sille mitään kolhuja ollut tullut. Kyllä se kolhu oli nyt vain jäänyt minun suureen egooni, joka voisi nyt koittaa nöyrtyä niiden nastakenkien käytölle.

15.03.2025 Irtohypytystilaisuus Kuuran Suomenratsuissa 80-100 cm, kirjoittanut Katri Helminen

Tapahtumakutsu.

Vannoutuneena (suomen)hevosihmisenä tunnettu Liisa oli tuonut irtohypytyspäivään peräti kaksi komeaa suomenhevosoria, joista ensimmäisenä suoritusvuorossa ollut 4-vuotias Varismäen Variksenpelätin pääsi suoritusvuoroon kellon lyödessä jo iltayhdeksää. Pitkästä päivästä huolimatta oli ilo päästä tutustumaan sporttiseen Raakkuun, joka tosin omalla olemuksellaan antoi ymmärtää, ettei se ollut tapaamisesta järin innoissaan – ori halusi jo tositoimiin. Omistajan kertoman mukaan mustaa oria oli ratsastettu ikätasoisesti aina kolmevuotiaasta lähtien, mitä ennen se oli kasvattajan toimesta puristettu perinteisestä nuoren hevosen mankelista läpi ohjasajoharjoituksineen ja irtohypytyksineen; kuja oli siis Raakulle jo ennestään tuttu ilmestys, vaikka edellisestä treenikerrasta olikin vierähtänyt jo tovi aikaa. Matalien korkeuksien lämmittelykierroksilla suomenhevonen teki töitä hieman löysästi, mutta petrasi esteiden noustessa koko ajan suorittamistaan. Raakun hyppytekniikka oli suomenhevoseksi todella miellyttävä, sillä se hyppäsi terävästi ja käytti koko vartaloaan elastisesti ja tarkoituksenmukaisesti esteiden päällä. Esteiden välissä ori oli hyvässä ryhdissä ja tasapainossa, mikä omalta osaltaan edesauttoi hevosen helppoa suorittamista kujassa. Viimeisillä kierroksilla kujan estekorkeus lähenteli jo metriä, mutta tämä ei Raakun itseluottamusta horjuttanut: se teki tehtävän edelleen ilman avustajien tukea, vaikka joutuikin hieman kokoamaan laukkaansa mahtuakseen esteväleihin mukavasti. Kerta toisensa jälkeen ori osoitti olevansa yritteliäs ja esteälykäs tyyppi, jota pienet haasteet eivät horjuttaneet suuntaan tai toiseenkaan. Liisan toiveesta viimeisille kierroksille esteisiin lisättiin erikoisesteiden materiaaleja samalla, kun niiden korkeutta laskettiin hieman. Tulevana kenttäratsuna Raakku ei kuitenkaan järkyttynyt vesimatosta tai muuripalikoista, vaan teki kujan edelleen tarkasti ja päättäväisesti täysin vakuuttuneena omasta erinomaisuudestaan.

14.04.2025 Ääniviesti Sarlotalta

"Yllätys yllätys tässä kävi just miten lähtiessäs epäilitkin, uusi heinäerä pisti Raakun vatsan sekaisin. Kyllä tämän takamusta pesee, hevonen vain käy sääliksi kun vatsa ei näköjään taas kestä mittään tai ainakaan tuota avattua säilöpaalia. Onneksi löytyy kuivaheinääkin, käyn hakemassa pari pikkupaalia lisää ensiavuksi ennen seuraavan kuorman tuloa. Muuten täällä on kaikki hyvin, Raakullakin. Ei ole ärtynyt eikä levoton, vesi ja väkkärit maistuvat. Kunhan ny ei kauheasti kuivahda, onhan tämä elimistölle melkonen stressi. Mutta vaihdoin tosiaan siihen kuivaan kun säilöstä tuli tämmönen välitön suolistoperäinen palaute. Pidä hauskaa reissussa!"

virtuaalihevonen | a sim-game horse