Tsetsiliya

© VRL-13320

Historiaa

Syksyllä 2017 tein sopimuksen ison saksalaisen tamman, Taipan Briden, valmentamisesta ja kisauttamisesta talvikauden ajan. Ajatuksena oli ottaa pehmyt lähtö Taikalle kesän kisakauteen valmentautumiseen keskittyen, mutta valitettavasti seuraavan kevään korvilla omistajansa ilmoitti, että kesä meni muista syistä nyt uusiksi, ja tamma jäisi kevyelle liikunnalle. Siinä pettymystä niellessä tämä kuitenkin kysyi, mikäli olisin kiinnostunut liisaamaan Taikan ensimmäisen varsan, sillä nyt jos joskus olisi oikein sopiva tilaisuus teettää hevosella jälkeläinen. Olin heti valmis sanomaan kyllä, sillä olin työskennellyt hevosen kanssa hyvin läheisesti ja tunsin Taikan, ja siinä oli pitkälti juuri ne ominaisuudet, mitä hain omissa hevosissani. Leon oli myös kerrankin samaa mieltä meitä valmentaneena, ja ilmoitin innoissani omistajalle ottavani tarjouksen vastaan. Meidän tehtäväksemme jäi etsiä sopiva ori, ja siinä ei oikeastaan tarvinnut miettiä kauaa; herrasmiehen ikään ehtinyt oldenburgori Polinoi's Yvilys, eli Fiksu, joka hyppäsi viimeistä kauttaan tuli mieleen kuin apteekin hyllyltä. Saatuani vielä vihreää valoa Leonilta otin yhteyttä orinpitäjään, ja aloin soitella eläinlääkäriasemat läpi unelmieni toteuttamiseksi.
Taika kantoi hartaasti aina kesäkuuhun asti muutaman vuorokauden yliajalle, ja lopulta esimerkillisesti synnytti ison tummanruunikon tammavarsan, josta tuli Tsetsiliya.
- kasvattaja

Lissu ja Lisse. Meitä on kaksi, kammottavaksi! Vaikka eihän meistä kumpikaan kammottava ole. Minä nyt olen välillä ärsyttävä, Lisse sen sijaan ei ole. Tämmöiset asiat tosin eivät olleet mielessäni katsoessani estetamman myynti-ilmoitusta. Olin juuri, jälleen, tehnytkin turhankin kanssa väärän suunnan hevoskauppoja eli ostanut Tuoniseen lisää hevosia, joten minun olisi pitänyt pysyä kaukana myyntisivustoilta. Tämäkin hevonen oli, on, esteratsu, ja minä pyöritän kenttäbisnestä. Silti Tsetsiliya pysyi päässäni. Asioiden kieltäminen itseltäni ei koskaan ole sujunut, joten nytkin sorruin soittamaan Annu Merisillalle. Juttelimme pitkät pätkät ensin Tsetsiliyasta, sitten hevosista ylipäätään. Kerroin suoraan tamman tulevan kenttähevoseksi; voisin kisata esteitä emää silmällä pitäen, tuleva polvi saisi kuitenkin keskittyä täysin kenttäratsastukseen. Tämä passasi, pääsimme hinnasta sopuun, teimme paperit, järjestelin kuljetuksen. Mitä näitä hevosen ostoon liittyviä käytännön asioita nyt on.

Saadessani uusimman ostokseni Tuoniseen totesi nopeasti milteikaimani olevan juuri niin lehmänhermoinen murunen kuin mitä Annu oli kertonut. Hurmaava junnutamma pääsi kotiuduttuaan jatkamaan ratsun oppejaan, ja millainen kontrasti Lissen laittelu olikaan verrattuna ikätoveriinsa Döneriin! Siinä kattavasti ratsastustaiteen eri lajeja sekä kuvioita ihmetellessämme myhäilin tyytyväisenä, kuinka kivan kisakaverin olinkaan hankkinut.

Luonne

Lisse on siis aina ollut semmoinen hyvä hevonen; vakaa, lehmänhermoinen, huumorintajuinen ja valmis kaikkeen. Sen kanssa on voinut lähteä pelottomasti kokeilemaan kaikkea uutta ja kivaa ja vähän jännittävääkin, lupauksella, että maaliin asti päästään joka kerta. Se on sellainen hevonen, joka hörähtelee aamutervehdykset tallin ovien avautuessa uuteen päivään, joka piehtaroi heti tarhaan päästyään ja joka on aina tuonut ratsastajansa takaisin kotiin iltamaastojen pimeydestä.
- kasvattaja

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

Päiväkirja & valmennukset