Crown Clown

Nimi, kutsumanimiCrown Clown, "Oho"
Syntymäaika, ikä01.01.2024, 13-vuotias
Rotu, sukupuoliWelsh part bred (75%), ori
Säkäkorkeus, väri132cm, rautias
RekisterinumeroVH24-023-0001
KasvattajaLiisa Tuoninen (VRL-12701), Tuoninen, Suomi
OmistajaLiisa Tuoninen (VRL-12701)
KoulutustasoKenttäpainotteinen, he B / 90cm / 90cm / tutustumisluokka
MeriititKTK-II

Rakennekuva © VV / vapaasti, pää- ja liikekuva © VRL-11911 / Vapaasti

Historiaa

Kun B-welshverta löytyy se 75 prosenttia niin onko ihmekään, kun koko poni näyttää B-welshiltä? En minä yllättynyt ole, korkeintaan vähän pettynyt, salaisesti toivoin emän kautta tulevan täysiverisen näkyvän.. jossain. Edes koossa. Eipä näy sielläkään, ihan samanlainen puutarhatonttu tämä minun pikkuorini on kuin isänsäkin. Vaan ihan saan itseäni syyttää, tarjolla olisi ollut niitä täysiveriorejakin Moonalle heilasteluseuraksi (vaikka oriasemallahan tämä siemennettiin, Moona ole edes nähnyt kuopuksensa isää) mutta menin valkkaamaan sen pikkuwelshin. Ehkä ihan vähän tai aika paljonkin nimen takia. Puolustaudun pontevasti toteamalla Stellarbank Court Jesterin olevan hyvännäköinen, kompakti poni, joka 90cm kapasiteetillaan pesee Moonan mennen tullen. Asialliseksi, joskin juronpuoleiseksi kuvailtu kimo sopi myös luonnepuolella Moonalle - ainakin siihen asti, kunnes narri huomautti lopputuloksen olevan minun tuurillani emän tapaan hankalan vaatelias poni isän jurojöröjukkaisuudella höystettynä.

Lopputulos on yllättävänkin tasapainoinen, noin niin kuin luonnepuolella. Isänsä mukaan Crown Clowniksi nimetty orivarsa oli alkuun ties mikä Klovni, Pelle ja Frontside-Ollie, mutta Oho siitä sitten tuli. Oho on tarjonnut jokusenkin oho-hetken, onneksi enemmän iloisia sellaisia. Yksi suurimmista ilo-ohoista oli kapasiteetti, emän aloittelijaluokka jäi kerrasta taakse pojan kivutessa tuttariin. Että ihminen osaakin olla iloinen tuttaritason ratsusta! Vähänhän ajatus noiden tähtiluokkien tammojen astuttaminen Oholla, tuttarin klovniprinssillä, pistää irvistyttämään, vaan ei mahda mitään. Tämä on nyt minun sirkukseni klovneineni ja aion katsoa koko esityksen läpi, aivan sama sille montako piirakkaa saan naamalleni.

..niin. Siis vähän selkeämmin ilmaistuna pistin puolitutulle welshkasvattajalle viestiä, josko hänellä olisi soppeli sulho Moonalle. Ensimmäinen ja oikeastaan ainoa toiveeni oli tammaa suurempi kapasiteetti. Sainkin useamman vaihtoehdon, vähän yllättäen myös täysiverisuosituksia, mutta B-sektiota edustava Stellarbank Court Jester selviytyi nopeiden karsintojen jälkeen finaalivoittajaksi. Eikä pelkästään nimensä vuoksi, vaikka nimi saattoikin näytellä aivan hävettävän suurta roolia tässä päätöksenteossa.. Kaksi siemennystä, tiine tamma, varsominen todella epäkäytännölliseen aikaan vuoden ensimmäisenä päivänä tammikuun pakkasille ja kas niin, jälleen uusi poni Tuonisessa. Semmoinen kotiin jäävä poni. Voi... harmi. Oho hupsista ja muuta sellaista.

Luonne

Tämä Ohohan on oikeinkin asiallinen kaveri, muutoinkin kuin minun kieltämättä vinksahtaneilla mittareillani. Rauhallinen ja juro kuten isänsä, perusilmekin vähän sellainen, ettei poni aivan välttämättä haluaisi olla täällä. Tai ehkä ennemminkin se ei haluaisi sinun olevan siinä, näkökentässään. Älkää nyt käsittäkö väärin, Oho on hyvinkin yhteistyökykyinen kaveri, ei mikään pukkirodeon kautta piehtaroimaan heittäytyvä hirviö, joka tekee kaikkensa päästäkseen eroon ratsastajastaan. Etenkin hyppäämiseen kasvattini suhtautuu suorastaan intohimoisesti, eivätkä koulutreenit tai maastolenkitkään ole mitään pakkopullaa. Oho vain on kovastikin sitä mieltä, että aivan kaiken ylimääräisen voisi jättää pois, ja tämä ylimääräisen käsite kattaa melko lailla kaiken paitsi ruokinnan ja työnteon. Pikkuherra kyllä seisoo nätisti paikoillaan läpi satulasovitukset, kengitykset, rokotukset ja ylenpalttiset näyttelypuunaukset, mutta ei se niistä kyllä tippaakaan perusta.

Oho ei sitten ota kontaktia, tule vastaan portille, hörise tervehdyksiä, muiskauta suukkoa poskelle tai muutoinkaan ilmaise saapumisesi olevan sille mieluista. Yleensä se ei ole. Ori suhtautuu ihmisiin lähtökohtaisesti neutraalin välinpitämättömästi, vähän penseämmin heti, kun sitä lääppii vähänkään enempää. Nuorempana Oho osoitti mieltään vähän selkeämmin, silloinkin tosin kuopien ja jalkaa polkien ennemmin kuin nimimielleyhtymämäisin kujein ja kolttosin. Joskus viisivuotiaana, junnuvuosina edelleen, Oho lopetti tämänkin osoittaen nykyään tyytymättömyyttään lähinnä ilmeillään. Joskus se ei avaa suutansa kuolaimia tai hammasraspia varten, eivätkä jalatkaan ihan aina nouse ensimmäisestä pyynnöstä. Siinäpä ne isoimmat. Pullistelemista Oho ei koskaan ole harrastanut, se kun tykkää työnteosta joten miksipä harata vastaan satuloitaessa? Suosittelen aina, kaikille, mahdollisimman nopeaa ja tehokasta toimintaa. Tuonisenkin hevosvahvuuteen kuuluu monta oikeasti halin- ja pusunkaipuista kaviokasta, joten Oho on paras hoitaa ilman yhtään ylimääräistä liikettä ja jättää poni sitten rauhassa olemaan yksinäinen, juro möllykkä.

Tämmöiseksi omaan makuuni ihan onnettoman kokoiseksi viritykseksi Oho liikkuu ja hyppää todella näppärästi. Etenkin hyppää, sille puolelle orilla on paitsi enemmän lahjoja, myös selkeästi intohimoa. Käynti jää vähän lyhyenpuoleiseksi ollen kuitenkin tahdikasta, ravista löytyy enemmän lennokkuutta kuten löytyy laukastakin, muttei se askelpituus näissäkään säväytä. Toisinaan Oho laukkaa vähän suorin jaloin, lähinnä oikein kovasti innostuessaan ja ratsastajan turhan prässäystyyliin pidättäessä. Ei tämä lapasesta lähde ja kuuntelee kyllä ensimmäistä pidätettä, ei se viides siellä perässä tee yhtään enempää taikoja. Hypyistä löytyy sitten enemmänkin kehuttavaa nopeasta, vahvasta ponnistuksesta hyvään, tasapainoiseen hyppykaareen sekä laskeutumiseen ja suorastaan loistavaan jalkatekniikkaan. Oho avaa hyvin takaa, käyttää selkäänsä, kaula nyt joskus jää vähän leijumaan siihen mukaan aktiivisen lihastyöskentelyn sijaan, mutta ehkei ihan kaikkea voi saada. Rohkea ja varovainen sopivassa suhteessa, elastinen ja ketterä, semmoinen kolikon päällä kääntyvä ärsyttävä taskuraketti, joka avoimissa luokissa kiilaa hevosratsukoiden ohi kun vain kykenee ihan eri tyylin kaarteisiin kuin isommat lajitoverinsa. Tietysti Ohoa täytyy ratsastaa, raudikko ei rupea yksikseen pelkällä esteelle ohjaamisella hankkimaan ruusukkeita vaikka miten hyppäämisestä tykkääkin.

Yhteistyökykyinen ennemmin kuin nöyrä, sellaisena minä Ohon näen ja koen. Mikäli ratsastaja tekee turhan paljon isoja virheitä (suuhun kiinni jääminen, kantapäillä kouhaisu pohkeiden käytön sijaan, mitä noita rumiksi lueteltavia ratsastusmokia nyt onkaan) tai jatkuvasti pientä kiusaa (joustamaton käsi, puristava polvi, pidätteet prässityylin sarjatulena..) iskee Oho kavionsa lopullisesti maahan suostumatta liikkumaan ennen ratsastajan jalkautumista. Tästä ori ei neuvottele. Selkään voi nousta myöhemmin uudestaan, mutta kertaalleen epämiellyttäväksi todettu ihminen joutuu tekemään kahta enemmän töitä raudikon yhteistyökykyisyyden ylläpitämiseksi kuin perussiististi ratsastava ihminen. Ja vaikka kuinka olisit ratsastusurheilun Anna Pavlova ei Oho silti saa sen suurempia sydämentykytyksiä, enemmän se on liikunta itsessään kuin ihminen jonka kanssa liikutaan, mikä Ohoa motivoi. Hyvällä tavalla herkkä, reaktioissaan täsmällinen sekä rehellinen; Ohosta näkee, niin ilmeestä kuin liikkeen laadustakin, menivätkö avut nyt aikanaan ja korrektisti perille vai oliko se laukannosto nyt pikkuisen liian äkkiä hätäpäissään nostettu. Hyvin tämän kanssa pärjää sillä samalla hevosystävällisellä, siistillä perusratsastuksella, myötäämällä sekä kiittämällä, millä muidenkin hevosten kanssa pärjää.

Kilpaileminen ei ole koskaan sytyttänyt yhtikäs mitään Ohon sisällä. Se nauttii hyppäämisestä, ratojen teknisistä haasteista, aivan samalla tavalla oli takana täysi katsomo tai tyhjyyttään kumiseva maneesi. Väittäisin jopa maastoesteiden olevan Ohon lemppareita osin maisemien, osin metsän rauhan vuoksi. Kyllä ne tukit ja risut tieten kentälläkin ylittyvät, samaten kuin isommankin yleisön edessä. Mikään showmies Ohoni ei ole, ei tämä näyttelyissäkään pörhistele tai poseeraa, lähinnä huokailee haluten kotiin. Vaikkei matkustaminenkaan tämän lempijuttuja ole, semmoinen pakollinen paha jonka kyllä sietää, mutta mistä Oho on päättänyt olla pitämättä.

Kiva on Oho, vaikkei aurinkoinen maailmanhalaaja olekaan. En ole kyllä minäkään.

Sukutaulu

i. Stellarbank Court Jester
wB, rtkm, 132cm
ii. Gillcrest Joker
evm, wB, rt, 133cm
iii. Gillcrest Gold
evm
iie. Gillcrest Daffodil
evm
ie. Stellarbank Izzy
evm, wB, mkm, 126cm
iei. Sandman's Dream
evm
iee. Stellarbank Missy
evm
e. Bainestoft May Wraith
YLA2, KTK-III, VWY-II, KERJ-III
wpb (50%), prt (hp), 144cm
ei. Bainestoft Wayfarer
evm, wB, hprn, 135cm
eii. Llanfair Gwaladr
evm, wB, rt, 136cm
eie. Bainestoft Sparkles
evm, wB, rnvkk, 133cm
ee. Maplehayes' Morningstar
evm, xx, rt, 156cm
eei. Peregrin
evm, xx, rt, 156cm
eee. Pillow Talk
evm, xx, rn, 159cm

Kilpailumenestys

20.01.2024 Moana part breds RCH (tuom. Dee VRL-13383)

VWY-CUP
15.04.2024 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP 80cm 1/33
15.07.2024 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP helppo B 1/23

VWY Summer Championships 2024
15.06.2024 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP 80cm 10/14

nopeus: 148.12
kestävyys: 140.95
hyppykapasiteetti: 161.89
rohkeus: 175.14
kuuliaisuus ja luonne: 30.78
tahti ja irtonaisuus: 0
tarkkuus ja ketteryys: 0
askellajien näyttävyys: 0
itsevarmuus: 0
energisyys: 0

Kilpailee porrastetuissa kenttäratsastuskilpailuissa tasolla 2 / 1

Päiväkirja & valmennukset

Lue päiväkirjaa

19.01.2024 Nuorten welshponien arviointi

Yleensä olen käyttänyt welshnuoriani arvioitavana yksittäin, ihan siitä syystä kun ovat kaikki olleet junnuja niin eri aikaan. Eikä minulla näitä poneja ole lähellekään niin paljon kuin suomenhevosia tai puoliverisiä, vaikka ovatkin nyt mokomat vallanneet yllättävän paljon kavionsijaa Tuonisesta.. Sattuikin niin hauskasti, että tällä kertaa reissuun tuli lähdettyä kahden nuoren welshin kanssa. Oma kasvattini, varttitäysiverinen Oho sekä muualta meille muuttanut Rekka. Minä, kahden poniorin kanssa liikenteessä! Nyt ovat maailmankirjat kovin kummallisella tavalla sekaisin.

Ohon kohdalla tulin jälleen todenneeksi mukamas hauskasti "oho", nyt ponin tasaisuuden vuoksi. Olisihan meillä voinut paremminkin mennä, toisaalta myös paljon huonommin. Nuorten kanssa aina sattuu ja tapahtuu, eikä Ohon esitys mikään järisyttävä silmät päästä häpeämistä aiheuttava esitys ollut, joten en jää harmittelemaan joitain matalampia pisteitä. Ehtiihän tämä hankkia kannuksia sitten aikuisempana Ihan Oikeista Kilpailuista, nämä nuorten jutut pitäisi osata ottaa puoliksi leikillä, kokemuksena. Sanon tämän etupäässä itselleni, toisinaan huomaan itsessäni uhkaavaa ryppyotsaistumista.
Mutta ne Ohon pisteet. Käytöksestä perushyvä kuusi pistettä kymmenestä, nuorelle vähän pörheälle oripojalle (jota Rekka vielä valmistautuessamme lietsoi – kunnes sitten pääsi itse tuomariston eteen hakemaan täyden kympin käytöksestä! Rekka mitä ihmettä) ihan hyvin. Toistaiseksi Ohon reissu- ja esiintymiskokemus on vielä siellä ohuen puolella, joten ei olisi mitenkään päin reilua odottaa uutta opettelevalta junnulta rutinoituneen aikuisen esiintymisvarmuutta.

Rakenteesta tuli melko mukava pisterivi; pää ja kaula täydet kymmenen pistettä, runko kahdeksan pistettä, jalat ja kaviot harmillisen matalat neljä pistettä, keskiarvo perushyvä seitsemän pistettä. Sääli tieten kinttuja, oleellisin osa koko ponissa ja sitten sieltä tulevat ne matalimmat pisteet. On tämä kyllä hajavarpainen ja käyräkintereinen, en kiistä, ja saisivat nuo koivet järeämmätkin olla. No, koivet ovat mitä ovat. Liikepisteiden keskiarvo on vain viisi, käynnissä sekä ravissa Oho rehellisesti alisuoritti keskittyessään enemmän Rekkaan, tuomaristoon, vähän kaikkeen paitsi liikkumiseen. Ravissa se keskittyi parhaiten, minkä vuoksi ravista saimme korkeimmat pisteet. Nelonen käynnistä, seiska ravista, perään vain kolme pistettä laukasta. Aivan oikeutetusti kyllä, etenkin laukkaansa Oho esitti tänään rehellisen huonosti, tilalla esitettiin ihme jänishyppyjä sun muita kevätjuhlaliikkeitä. Irtohypytyskokeen masentava neljä pistettä johtuu myös Ohon keskittymisen herpaantumisesta, pakka niin sanotusti levisi kokonaan, ponnistuspaikat eivät oikein löytyneet avustajankaan kanssa, kaula ja selkä olivat jossain aivan muualla kuin hypyissä eivätkä ne koivetkaan kyllä tavanomaiseen estetyyliin koukistuneet. Oho oli suorastaan epäluonteenomaisen pörheää, puheliasta ja jotenkin innostuneen aurinkoista, en ole vielä koskaan nähnyt poniani tämmöisenä! Viimeisenä odotetun matalat sukupisteet eli kaksi pistettä, ja minun ihmetellessäni junnuni epäluonteenomaista menoa tuomaristo kertoi Ohon saavan 24 kokonaispisteensä myötä Excellent Welsh Youngster -palkinnon. Tietysti Oho oli jo vähän väsynytkin kaikesta menosta ja meiningistä, ihmeellisen eläväisestä intoutumisestaan, joten se oli oikein nättikäytöksistä, rauhallista poikaa esittäessäni vuorostani Rekan tuomaristolle.

Käytös: 6p
Rakenne: 7p (pää ja kaula/runko/jalat ja kaviot - 10/8/4 p)
Liike: 5p (käynti/ravi/laukka - 4/7/3 p)
Irtohypytys/askellajikoe: 4p
Suku: 2p

Yhteispisteet: 24p - Excellent Welsh Youngster

04.05.2024 Sarlotta, Oho ja moneen kertaan puhki ratsastettu Helppo B:0 2009

Tuttu, turvallinen Helppo B:0 2009, ohjelma jota jokainen enemmän ratsastava lienee hinkannut kyllästymiseen asti. Ja sitähän tänäänkin hinkattiin, kuinkas muutenkaan. Tällä kertaa kyseistä ohjelmaa tosin hinkkaisi Sarlotta, itse toimin jos en nyt valmentajana niin ainakin vähän perästäkatsojana, ratsastihan Sarlotta yhdellä poneistani. Ilmeestä päätellen Oho ei ollut erityisen vakuuttunut.. noh, mistään, mutta silti se kulki oikein nätisti Sarlotan alla hyvää, kunnollisin askelin etenevää käyntiä. Himppasen lyhythän orin käynti on, siitä ei pääse mihinkään, takaosa kuitenkin työnsi eikä tahdissa tai eteenpäinpyrkimyksessä ollut puutteita. Oho sai vielä kulkea pitkänä, melko matalana, kunhan käveli kunnolla sekä vastasi apuihin.
"Ohjelmanahan tämä edustaa sitä todella ennalta-arvattavaa osastoa, vähän kuin halpojen teinikauhuleffojen hyppypelotukset -"
"Niin mitkä?"
"- mutta ihan hyvä ohjelma tämä silti on, ymmärrettävistä syistä paljon käytetty. Ratsasta pitkät alkukäynnit, sitten ravia ja laukkaa rauhallisessa tempossa. Kun Oho vertyy, ryhdy ratsastamaan syvempiä kulmia sekä pienempiä ympyröitä. Tässä ohjelmassa on neljä kymppimetrin volttia, kuten varmasti muistat, joten tähtää siihen kymppimetriin tasaisin, symmetrisin kuvioin. Ei sitruunoita." Mikäli Sarlotta huokailikin tai pyöritteli silmiään, hän teki sen taitavasti aina silmäni välttäessä.

Kuten yleensäkin, Sarlottan ratsastus näytti todella siistiltä. Hänellä on kaunis, hyvä ryhti, keskivartalo tekee töitä kannatellen koko istuntaa, eikä Sarlotta varmasti jätä ratsuaan "tyhjän päälle" tai ryhdy nyppimään nippuun korrektin kokoamisen sijaan. Lisäksi mokoma tuntuu pysyvän kuin liimattuna pahimpienkin pukkikoneiden selässä, vaan se nyt tuntuu olevan poniratsastajien vakio-ominaisuuksia. Ohokin teki osansa, kuunteli, vastasi apuihin, ilmekin pehmeni senkin todetessa Sarlotan olevan edelleen mukava työkaveri.
Verryteltyään parhaaksi katsomallaan tavalla melko pitkän kaavan kautta Sarlotta ratsasti harjoitusravissa alkutervehdykseen aloittaen rataharjoituksen. Susirajan kentälle kasattujen valkeiden aitojen sisällä tanssahteleva Oho liikkui melko sulavasti liikkeestä toiseen; tervehdyksestä harjoitusraviin, pian koko rata leikkaa keskiravia, jälleen harjoitusravia ja ensimmäinen kymmenmetrinen voltti, kolmikaarinen kiemuraura.. Ja niin edelleen, koko Helppo B:0 2009 alusta loppuun.

"Ensiajatukset tuoreeltaan radan jälkeen?" Sarlotta taputteli Ohon kaulaa kulmat kurtussa, huuli keskittyneessä, hieman turhautuneessa mutrussa.
"No heti se ensimmäinen kulma C:ssä oli aika heikko esitys, ja niin oli se seuraavakin kulma. Voltit menivät mielestäni hyvin, samaten kolmikaarinen kiemuraura. Kolme käyntiaskelta lävistäjällä ja siitä harjoitusraviin oli varmasti heikoin tehtävä, ihan oma mokani kun en suoristanut Ohoa tarpeeksi lävistäjälle. Käynti nyt ylipäätään tuntui heikoimmalta, ravissa ja laukassa tehtävät sujuivat paremmin." Nyökkäsin, olin samaa mieltä.
"Oho kuuntelee sinua todella hyvin, ei se oikein ikinä ihmisistä perusta, liikunta itsessään motivoi sitä enemmän, mutta te toimitte ratsukkona hyvin. Istunta sulla on kunnossa, pikkuhiottavaa kuten kaikilla mutta kaunis, tasapainoinen kokonaisuus, keskivartalo tekee töitä eikä meinaa. Etenkin se ensimmäinen kulma oli aika boheemin loiva esitys, pikkusen skarppaat siinä ja ponin suoristamisessa niin koko suoritus paranee kerta heitolla. Otahan vielä toisen kerran koko ohjelma, eiköhän sitten ole loppuverkan paikka."

Liikeihmettä tai kouluratojen koreinta ratsua Ohosta ei saa, aivan sama mimmoisten vaaleanpunaisten lasien läpi asiaa katsoisi. Ori kuitenkin teki hienosti töitä, esitteli sitä yhteistyökykyistä, työteliästä puoltaan, selkeästi nautti etenkin ohjelman hankalimmista osista. Ja onhan tuossa ohjelmassa tekemistä, paljonkin, se vain on tosiaan aika ennalta-arvattava ja kenties juuri siksi sekä paljon käytetty, että tylsä samaan aikaan. Toisella suorituskerralla Sarlotta petrasi kulmien ja Ohon suorituksen kanssa vain tehdäkseen yhdestä laukkavoltista onnettoman muotopuolen – moka, johon nainen reagoi epäuskoisella räkänaurulla, jota Oho ilmeestä päätellen paheksui. "Ei me ehkä ihan seuraaviin koulukisoihin lähdetä", nainen nauroi taputellessaan ponini kaulaa, "nauravat meidät vielä pihalle jos mokailen tätä tahtia! Ja äläs nyt Oho, höllääs vähän nutturaa, mulla on sokeripaloja taskussa, saat muutaman kunhan ollaan hoidettu loppuhumputtelut alta pois.." Oho venytti tyytyväisenä kaulaansa saatuaan luvan vapaampaan muotoon. Mukavan irtonaiset lavat, tasainen liike kumpaankin kierrokseen, kaikesta päätellen tyytyväinen poni.

virtuaalihevonen | a sim-game horse