Ceiriosen Eiriana

© VRL-06326

Historiaa

Alati kasvavan welshporukkani uusin jäsen, joka ihan vahingossa tarttui matkaani nettishoppailun lopputulemana. Upsis tupsis.

Luonne

Jos Eini lyhenee arjessa usein pelkäksi Eiksi, niin fiksumpi kerkesi jo päättelemään, ettei tässä aivan välttämättä ole se mutkattomin tapaus. Kilttihän tämä on, ei mitenkään päin kiukkuinen tai oikukas, mutta kauhean utelias ja puuhakas! Eini tunkee turpansa aivan kirjaimellisesti joka paikkaan, ja se Ei tulee ihan siitä, kun tätä joutuu turhankin usein kieltämään samasta asiasta kuudennetta(sadatta..) kertaa. Lyhyt muisti, iloinen ja utelias mieli, seikkailullinen sielu. Aivan kuin Einissä olisi ripaus Töhöä ja Pöhmöä tehosekoitinkieputuksen kautta pyöräytettynä.

Minun on kuitenkin sula mahdottomuus tuntea kovin pitkäkestoista ärtymystä tai turhautumista Einin vuoksi tai kanssa. Lähinnä vuoksi, tammaa itseään kun ei ärsytä tai turhauta oikeastaan mikään. Niin tympeää kuin onkin kerrata arkisia käytöstapoja aikuisen hevosen kanssa tai katsoa voimattoman kauhun vallassa, kuinka se sama aikuinen hevonen laitumella ollessaan koettaa taas haukata paimeneen kytkettyä sähkölankaa, Einin oma iloinen "Oho hupsista!" tarttuu minuunkin. Jos hevonen ei moksiskaan mistään, auttaako tuo jos omistaja vatvoo, murehtii ja vääntelee käsiänsä?
Einiä ei tosiaan haittaa mikään. Sen kyky niellä pettymyksensä, ohittaa ärsyttävät, jännittävät, ikävät asiat, hämmästyttää minua kerta toisensa jälkeen. Vaikka tarhakaveri monottaisi lapaan tai maastoretki saisi sydämentykytyksiä aiheuttavan käänteen villin fasaanin hyökkäyksen (lue: kotkottaja säntäsi kaakattaen karkuun, ei kohti) vuoksi, Eini pudistelee nämäkin tapahtumat nopeasti harteiltaan, nostaa korvansa höröön eikä tunnu ajattelevan asiaa lainkaan siinä kolmen sekunnin jälkeen. Oli ja meni.

Silti sitä välillä, hetkellisesti, joutuu laskemaan kymmeneen (oikeasti pidemmälle), huokailemaan ja vähän turhautumaan, muistuttaessaan Einiä käytöstavoista tai kieltäessä samoista asioista uudelleen ja uudelleen. Kengitettäessäkin welsh malttaa seistä nätisti paikoillaan sen ensimmäisen koiven ajan, sitten alkaa huojuminen, jalkojen nykiminen, pieni steppaaminen, koska homma ei enää kiinnosta. Sama juttu toistuu klippauksen ja oikeastaan kaiken muunkin pitkäkestoisemman puuhan kanssa, Einiltä yksinkertaisesti loppuu mielenkiinto paikoillaan seisoskeluun. Kilttihän tämä on, ei siinä, lyhytmuistisena Eini vain ei kovin kauaa sitä tuorettakaan kieltoa tai käytösmallinsa korjausta muista. Sitten huokaillaan taas, kunnes hymy voittaa.

Pirteän positiivisena, uteliaana seikkailijasieluna raudikkoni rakastaa maastoilemista, uusien paikkojen tutkimista sekä tuttujen maisemien muutoksien kartoittamista. Metsässä kaatunut puu voi kuulkaa olla päivän kohokohta! Jonkin ollessa tutkimismatkan arvoista Eini lähtee, ihmisestä piittaamatta, suoraa päin jännyyksiä hölmistyen kerta toisensa jälkeen ratsastajansa pidätteistä tai taluttajansa selkeistä kielloista. Tämä taipumus vaatiikin pelisilmää sekä hevosenlukutaitoa ollen suurin rajoitin sille, miksen koskaan laske innokkaita vasta-alkajia Einin selkään. Edelleenkään tamma ei tarkoita pahaa, se vain yksinkertaisesti unohtaa kaiken tekemänsä hoksatessaan jotain omaan makuunsa kiinnostavampaa. Kuten naapurin uutuuttaan kiiltävän postilaatikon maastoreiteille suunnatessa.

Kunhan Einin mielenkiinto pysyy työnteossa cobini tekee perushyvää, paikoin erinomaista työtä niin koulu- kuin esteratsastuksenkin saralla. Erikoisia johteita Eini tietysti haluaa maistella ja valitettavasti myös maistella, mutta tamma ei todellakaan pelkää minkään näköisiä estevirityksiä tai kammoksu kamalimpiakaan kovaäänisiä kouluaitojen laidalla. Kunhan Einin antaa tutkiskella kentän / maneesin mielenkiintoisimmat esineet ja nurkat, ponin keskittymisen herpaantumisen todennäköisyys laskee.
Einillä on mukavan joustavat, tahdikkaat liikkeet, eivät sieltä näyttävimmästä päästä mutta ratsastajan takamukselle mukavat. Eikä tämä kopsi kantojaan, melo, palmikoi tai muutoinkaan astele miten sattuu, liikerata soljuu suorana ja väljänä. Käynti on ehdottomasti paras askellaji, ravi kärsii helpoiten Einin jännyyskiirehdinnästä. Hypätessä ponnistuspaikkojen kohdilleen osuminen on arpapeliä, sillä aina tamma ei malta odottaa oikeaa paikkaa vaan lähtee optimistisena hyppyyn joskus niinkin aikaisin, ettei mitenkään päin veny esteen ylitse vaikka kuinka yrittää. Selässä saa tosissaan olla tarkkana! Kaikesta huolimatta Eini yrittää aina parhaansa työskennellen positiivisin mielin kaatosateessa sama tehtävää viidettäkymmenettä kertaa hinkuttaen, joten ratsun turhautuminen tai itsevarmuuden menettäminen eivät muodosta synkkiä pilviä taivaalle, jota ratsastajan mielenmaisemaksi kutsutaan.

Kilpaileminen on Einin mielestä ihanaa! Ei välttämättä niinkään se esiintyminen, vaan matkustaminen, uudet paikat ja hevostoverit, kisapäivien tunnelma. Eini nauttii pienistä kissanristiäisistä, arvokilpailuista ja kaikesta siltä väliltä täysin rinnoin. Keskittyminen kyllä herpaantuu vieläkin helpommin kotona, ympäristö kun kutsuu tutkimaan sekä seikkailemaan. Ennemmin silti näin, kuin ettei ponia kiinnostaisi koskaan mikään.

Sukutaulu

Kilpailumenestys

03.10.2023 Tirion Welsh Ponies RCH (tuom. Kirsiina)

VWY-CUP
15.11.2023 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP helppo B 3/33
15.01.2024 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP helppo B 4/26
15.03.2024 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP helppo B 2/29
15.07.2024 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP 80cm 4/23
15.07.2024 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP helppo B 2/23
15.08.2024 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP 80cm 1/18
15.08.2024 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP helppo B 3/24
15.09.2024 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP 80cm 2/33
15.10.2024 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP 80cm 1/23

VWY Summer Championships 2024
15.06.2024 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP helppo A 10/12

Päiväkirja & valmennukset