Ceiriosen Eiriana

Nimi, kutsumanimi	Ceiriosen Eiriana, "Ei(ni)"
Syntymäaika, ikä	14.04.2023, 12-vuotias
Rotu, sukupuoli	Welsh D, tamma
Säkäkorkeus, väri	150cm, rautias
Rekisterinumero	VH23-026-0133
Kasvattaja	Ceiriosen, Iso-Britannia
Omistaja	Liisa Tuoninen (VRL-12701)
Koulutustaso	Kenttäpainotteinen, he A / 100cm / 100cm / helppo
Meriitit	KTK-II

Historiaa

Alati kasvavan welshporukkani uusin jäsen, joka ihan vahingossa tarttui matkaani nettishoppailun lopputulemana. Upsis tupsis. Järjen ääni ei juuri itsestään muistutellut ottaessani yhteyttä Ceiriosenin väkeen. Kauniin rautiaan tammavarsan emä oli sentään kisannut kenttääkin, isä ei. Ei tämä sentään täysin esteuunojen kouluponien jälkeläinen ollut, vaikka eipä semmoinenkaan ole minua ikinään estänyt tai edes mainittavasti hidastanut. Kaikessa lyhykäisyydessään; näin mielestäni kivan varsan, tein tarjouksen, allekirjoitin paperit ja maksoin kauppasumman, järjestestin kuljetuksen paperitöineen kaikkinensa jahka varsa oli vieroitettu. Todella tavallinen, jopa tylsä tarina, johon ei kuulu edes kuljetusauton rengasrikkoa tai ensimmäisen Suomen-viikkonsa aikana karannutta varsaa.

Eiriana lyheni Suomessa nopsaan Einiksi, siitä edelleen Eiksi. Ei siksi, että tamma olisi jotenkin tulta syöksevä, kiukkuinen lohikäärme tai muutoinkaan hankala, kilttihän Eini on! Mutta kauhean puuhakas, utelias sekä muistiltaan kultakalan luokkaa. Monen sortin kommellukset ja ohohupsikset tulivat tutuiksi, joskin Einin kohdalla jätin isoimmat murehtimiset, irvistelyt sun muut välistä. Jotenkin puuhakkaan positiivisen tammani iloisuus tarttui minuunkin.
Kasvaessaan tamma oli yksi hirvenvasa. Tai kai ne hirvenvasatkin voivat olla hienoja ja sopusuhtaisia, mutta Eini ei todellakaan ollut hieno ja sopusuhtainen varsa tai junnu. Cobistani kuitenkin kuoriutui melkoinen kaunotar, itse asiassa paljon kauniimpi kuin olin uskaltanut olettaa tai haaveilla. Eini kantakirjattiin toisella palkinnolla, 78 pisteellä! Ensimmäinen palkinto jäi vain kahden pisteen päähän. Tulos, jonka puolesta en tosiaan olisi lyönyt vetoa Einin varsavuosina.

Sain kauniin, kivan helpon luokan kenttäponin. En mitään huippua ("Etpä", taisi 10 VWY CUP-sijaa napsinut Eini naureskella itsekseen), perushyvän, ajoittain erinomaisen, yleensä kuitenkin sen perushyvän peruskivan ponin. Sellaisen vahvan, hienon perustan, josta lähteä jalostamaan niitä tulevaisuuden erinomaisuuksia. Himppasen tasasemmalla luonteella kera paremman keskittymiskyvyn.

Luonne

Jos Eini lyhenee arjessa usein pelkäksi Eiksi, niin fiksumpi kerkesi jo päättelemään, ettei tässä aivan välttämättä ole se mutkattomin tapaus. Kilttihän tämä on, ei mitenkään päin kiukkuinen tai oikukas, mutta kauhean utelias ja puuhakas! Eini tunkee turpansa aivan kirjaimellisesti joka paikkaan, ja se Ei tulee ihan siitä, kun tätä joutuu turhankin usein kieltämään samasta asiasta kuudennetta(sadatta..) kertaa. Lyhyt muisti, iloinen ja utelias mieli, seikkailullinen sielu. Aivan kuin Einissä olisi ripaus Töhöä ja Pöhmöä tehosekoitinkieputuksen kautta pyöräytettynä.

Minun on kuitenkin sula mahdottomuus tuntea kovin pitkäkestoista ärtymystä tai turhautumista Einin vuoksi tai kanssa. Lähinnä vuoksi, tammaa itseään kun ei ärsytä tai turhauta oikeastaan mikään. Niin tympeää kuin onkin kerrata arkisia käytöstapoja aikuisen hevosen kanssa tai katsoa voimattoman kauhun vallassa, kuinka se sama aikuinen hevonen laitumella ollessaan koettaa taas haukata paimeneen kytkettyä sähkölankaa, Einin oma iloinen "Oho hupsista!" tarttuu minuunkin. Jos hevonen ei moksiskaan mistään, auttaako tuo jos omistaja vatvoo, murehtii ja vääntelee käsiänsä?
Einiä ei tosiaan haittaa mikään. Sen kyky niellä pettymyksensä, ohittaa ärsyttävät, jännittävät, ikävät asiat, hämmästyttää minua kerta toisensa jälkeen. Vaikka tarhakaveri monottaisi lapaan tai maastoretki saisi sydämentykytyksiä aiheuttavan käänteen villin fasaanin hyökkäyksen (lue: kotkottaja säntäsi kaakattaen karkuun, ei kohti) vuoksi, Eini pudistelee nämäkin tapahtumat nopeasti harteiltaan, nostaa korvansa höröön eikä tunnu ajattelevan asiaa lainkaan siinä kolmen sekunnin jälkeen. Oli ja meni.

Silti sitä välillä, hetkellisesti, joutuu laskemaan kymmeneen (oikeasti pidemmälle), huokailemaan ja vähän turhautumaan, muistuttaessaan Einiä käytöstavoista tai kieltäessä samoista asioista uudelleen ja uudelleen. Kengitettäessäkin welsh malttaa seistä nätisti paikoillaan sen ensimmäisen koiven ajan, sitten alkaa huojuminen, jalkojen nykiminen, pieni steppaaminen, koska homma ei enää kiinnosta. Sama juttu toistuu klippauksen ja oikeastaan kaiken muunkin pitkäkestoisemman puuhan kanssa, Einiltä yksinkertaisesti loppuu mielenkiinto paikoillaan seisoskeluun. Kilttihän tämä on, ei siinä, lyhytmuistisena Eini vain ei kovin kauaa sitä tuorettakaan kieltoa tai käytösmallinsa korjausta muista. Sitten huokaillaan taas, kunnes hymy voittaa.

Pirteän positiivisena, uteliaana seikkailijasieluna raudikkoni rakastaa maastoilemista, uusien paikkojen tutkimista sekä tuttujen maisemien muutoksien kartoittamista. Metsässä kaatunut puu voi kuulkaa olla päivän kohokohta! Jonkin ollessa tutkimismatkan arvoista Eini lähtee, ihmisestä piittaamatta, suoraa päin jännyyksiä hölmistyen kerta toisensa jälkeen ratsastajansa pidätteistä tai taluttajansa selkeistä kielloista. Tämä taipumus vaatiikin pelisilmää sekä hevosenlukutaitoa ollen suurin rajoitin sille, miksen koskaan laske innokkaita vasta-alkajia Einin selkään. Edelleenkään tamma ei tarkoita pahaa, se vain yksinkertaisesti unohtaa kaiken tekemänsä hoksatessaan jotain omaan makuunsa kiinnostavampaa. Kuten naapurin uutuuttaan kiiltävän postilaatikon maastoreiteille suunnatessa.

Kunhan Einin mielenkiinto pysyy työnteossa cobini tekee perushyvää, paikoin erinomaista työtä niin koulu- kuin esteratsastuksenkin saralla. Erikoisia johteita Eini tietysti haluaa maistella ja valitettavasti myös maistella, mutta tamma ei todellakaan pelkää minkään näköisiä estevirityksiä tai kammoksu kamalimpiakaan kovaäänisiä kouluaitojen laidalla. Kunhan Einin antaa tutkiskella kentän / maneesin mielenkiintoisimmat esineet ja nurkat, ponin keskittymisen herpaantumisen todennäköisyys laskee.
Einillä on mukavan joustavat, tahdikkaat liikkeet, eivät sieltä näyttävimmästä päästä mutta ratsastajan takamukselle mukavat. Eikä tämä kopsi kantojaan, melo, palmikoi tai muutoinkaan astele miten sattuu, liikerata soljuu suorana ja väljänä. Käynti on ehdottomasti paras askellaji, ravi kärsii helpoiten Einin jännyyskiirehdinnästä. Hypätessä ponnistuspaikkojen kohdilleen osuminen on arpapeliä, sillä aina tamma ei malta odottaa oikeaa paikkaa vaan lähtee optimistisena hyppyyn joskus niinkin aikaisin, ettei mitenkään päin veny esteen ylitse vaikka kuinka yrittää. Selässä saa tosissaan olla tarkkana! Kaikesta huolimatta Eini yrittää aina parhaansa työskennellen positiivisin mielin kaatosateessa sama tehtävää viidettäkymmenettä kertaa hinkuttaen, joten ratsun turhautuminen tai itsevarmuuden menettäminen eivät muodosta synkkiä pilviä taivaalle, jota ratsastajan mielenmaisemaksi kutsutaan.

Kilpaileminen on Einin mielestä ihanaa! Ei välttämättä niinkään se esiintyminen, vaan matkustaminen, uudet paikat ja hevostoverit, kisapäivien tunnelma. Eini nauttii pienistä kissanristiäisistä, arvokilpailuista ja kaikesta siltä väliltä täysin rinnoin. Keskittyminen kyllä herpaantuu vieläkin helpommin kotona, ympäristö kun kutsuu tutkimaan sekä seikkailemaan. Ennemmin silti näin, kuin ettei ponia kiinnostaisi koskaan mikään.

Sukutaulu

i. Brunnby Butterscotch KTK-II wD, rt, 150cm	ii. Ch-R Brunnby Mortimer KTK-III, VWY-II, KRJ-II wD, rt, 148cm	iii. Morrison ✝ wD, prt, 148cm
		iie. Strathmore Cotton Candy YLA2, KTK-III, VWY-II, KRJ-I, VWY-C wD, rt sb, 148cm
	ie. Pikkupellon Caramel Hearts ✝ KTK-II, VWY-II, KRJ-I, ERJ-I wD, rt, 146cm	iei. Ch Royalbrook Davin ✝ YLA1, KTK-I, VWY-II, KRJ-I, ERJ-I, VWY-C wD, rt, 149cm
		iee. Tuliniityn Cornelia KTK-III, VWY-C wD, prn, 145cm
e. Llygedyn Cethlydd wD, m, 150cm	ei. Criallt Twm Wren ✝ wD, m, 150cm	eii. Llannaur Twm Rhodri ✝ KTK-I wD, m, 151cm
		eie. Rhiawrn Ffraid ✝ wD, m, 146cm
	ee. Lai'e Caitriona ✝ VWY-II, KTK-III wD, prt, 150cm	eei. Daeth Cusan wD, m, 147cm
		eee. VIR MVA Ch Crimson Nation Zena KTK-I wD, rn, 155cm

Kilpailumenestys

03.10.2023 Tirion Welsh Ponies RCH (tuom. Kirsiina)

VWY Summer Championships 2024
15.06.2024 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP helppo A 10/12

nopeus: 240.45
kestävyys: 243.33
hyppykapasiteetti: 252.33
rohkeus: 280.82
kuuliaisuus ja luonne: 212.06
tahti ja irtonaisuus: 86.56
tarkkuus ja ketteryys: 97.59
askellajien näyttävyys: 0
itsevarmuus: 0
energisyys: 0

Kilpailee porrastetuissa kenttäratsastuskilpailuissa tasolla 3 / 2

Päiväkirja & valmennukset

Lue päiväkirjaa

23.09.2023 Nuorten welshponien arviointi

Nonni. Mistä tässä edes aloittaisi. Tulipahan taas tehtyä reissu ja hankittua junnuhepalle kokemusta? Kehitin kykyäni hyväksyä pettymyksiä sekä häivyttä häpeän punaa poskiltani? Nuorten kanssa aina sattuu ja tapahtuu, eikä näitä junnujuttuja pitäisi ottaa liian tosissaan, toisin kuin minä tunnun ottavan. Silti Einin Nuorten welshponien arviointi meni kerta kaikkiaan surkeasti, muutamaa ohutta positiivista seikkaa lukuun ottamatta. Suurimpana tietysti tamman oma tyytyväisyys, se ei tunnu erityisen stressaantuneelta eikä se tilaisuuden aikana esimerkiksi säikkynyt tuomaristoa tai mennyt puihin irtohypytyskujassa.

Silti tamman saama yksi käytöspiste kertonee aivan tarpeeksi siitä, miten meillä meni. Eini pisti vähän ranttaliksi..

Rakennearvostelun aikana Eini pyöri väkkärän tavoin malttamatta pitää jokaista jalkaansa alhaalla kovin montaa sekuntia putkeen. Palautin tamman paikoilleen tuomariston eteen moneen kertaan, siinä seitsemännen kerralla kohdalla viis veisaten korrektista näyttelyasennosta. Kiitos ja anteeksi. Rakenne kuitenkin tuli arvostelluksi, ja kerrankin ponini ei saanut paskoja jalkapisteitä!! Ne paskat pisteet tulivat sitten päästä ja kaulasta, hyvinhyvin masentava yksi piste, rungosta matala vitonen sekä kinttuosastolta itkettävän ilahduttava kahdeksan pistettä. Keskiarvoksi viisi pistettä. Ei auta irvistellä, pitää vain hokea itselleen Einin olevan aika hirveässä kasvuvaiheessa.
Liikearvostelu sujui melkoisella aaltoliikkeellä. Eini malttoi kävellä, ei ihan kunnolla vaan ajoittain kiirehtien, mutta sen verran asiallisesti liikemekaniikkaansa esitellen, että sille annettiin käynnistään kuusi pistettä. Ravin kanssa menikin metsään, Eini pomppi, loikki, härväsi menemään keskittymättä koko touhuun, minkä vuoksi pidän ravin kahta pistettä melkeinpä yläkanttisena arviona. Laukkaaminen taas olikin niin hauskaa, ettei Eini pelleillyt vaan keskittyi esiintyen selkeästi edukseen, mistä tuomaristokin palkitsi cobin yhdeksällä pisteellä. Liikkeiden keskiarvoksi tuli kuusi pistettä. Irtohypytys taasen näytti melkoiselta kaaosnäytelmältä, jonka aikana Eini ei tosiaan pelännyt taikka arastellut, muttei myöskään isommin keskittynyt, korjannut virheitään tai oikeastaan edes huomannut niitä. Irtohypytyskokeen viisi pistettä tuntuu sekin melko runsaskätiseltä pisteytykseltä, joskin myönnän hyvin tuoreen häpeäntunteen hieman sumentavan arvostelukykyäni.

Suvustaan Eini sai oletetut kaksi pistettä, kaikki yhteen laskettuna 19 pistettä oikeuttaen Quality Welsh Youngster -palkintoon. Olisi se huonomminkin voinut mennä. Eini olisi voinut olla kävelemättä ja laukkaamatta, tai rikkoa vielä toisenkin puomin kujassa.. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Käytös: 1p
Rakenne: 5p (pää ja kaula/runko/jalat ja kaviot - 1/5/8 p)
Liike: 6p (käynti/ravi/laukka - 6/2/9 p)
Irtohypytys/askellajikoe: 5p
Suku: 2p

Yhteispisteet: 19p - Quality Welsh Youngster

28.03.2025 Ohuesti yllättävä CUP-menestyjä

Joskus menestys tulee kummallisissa paikoissa, tai ainakin perin omituisille hevosille. Eihän Eini nyt huono ratsu ole, keskittyessään tamma tekee peruskivaa perushyvää työtä, jota joskus voi kehaista vallan erinomaiseksi. Nämä erinomaisuuden hetket näyttävät manifestoituneen pitkälti rotuyhdistyksen CUP-kilpailuissa; olemme Einin kanssa napsineet kymmenen CUP-sijoitusta! Suurin osa, kuusi kymmenestä, helppo B -koululuokista, loput neljä 80cm rataesteiltä. Toki Eini on kisannut kapasiteettiaan matalammissa luokissa (luokkarajoitusten vuoksi olen kisannut vähän tykimmän tr00 kilpaponin oloisilla welsheilläni korkeammissa luokissa, Einille jäivät nämä matalammat), mutta silti. Kilpailu on aina kovaa, eikä Eini suorittajan sieltä tasaisimmasta päästä. Olen siis hämmentynyt, iloinen sekä tietysti hurjan ylpeä hienosta cobistani!

Tämmöisen yllättävän CUP-sijojen kertymisen seurauksena Einin CUP-kisaaminen tyssää tähän. Tai no voisinhan minä tamman kanssa vielä kisailla, lähteä uudestaan Summer Championshipsiin katsomaan, josko tällä kertaa sijoitusta olisi 2/12 eikä 10/10 kuten viimeksi. Taidan kuitenkin jättää Einin paikan toiselle ponille, voin kierrellä Einin kanssa vallan muita kinkereitä. Kymmenellä CUP-sijalla kuitenkin saa täydet viisi CUPeista / Championshipseistä myönnettävää lisäpistettä, joten tulevista osallistumisista sekä mahdollisista sijoituksista saatava hyöty rajoittuisi pitkälti somessa elvistelemiseen. Eini tosiaan on kannuksensa hankkinut!

Löhöilystä tamman tosin ei kannata haaveillakaan. Kesällä Eini tietysti saa pitää laidunloman, kevään tamma kuitenkin pysyy liikutuksessa, jos ei kisauksessa niin kunnon treenissä maastohölkkätyyppisen touhun sijaan joka tapauksessa.

virtuaalihevonen | a sim-game horse