Tuulenpesän Tähdikki

© Fiktio

Historiaa

Kävin sitten kahvittelemassa Tuulian luona Tuulenpesässä ja ostin muutaman suomenhevosvarsan. Oho hupsista.

Luonne

Yksi pienisuuri Töhö koko hevonen, intopiukeana pää viidentenä jalkana menossa, ajatus tiiviisti vartin toimintaa jäljessä. Töhö ei tahdo tai tarkoita pahaa tai kaaosta, se näyttää aina hurjan säikähtäneeltä tallottuaan vahingossa jonkun varpaat, kaadettuaan ohi mennessään.. noh, kaiken, ylipäätään ajatuksen saadessa puuhakkaan pienhevosen kiinni ja pienet äänet, omatunto ja järki, saavat kerrottua Töhölle ettei tämänkään nyt aivan näin pitänyt mennä. Kauheasti pikkuinen yrittää, sen tarkoitusperät ovat aina hyvät eikä työintoa puutu. Valitettavasti toteutuksen tasolla hommat ruukaavat ajautumaan tieltä pois – eikä Töhö-raasu tajua edes pistää vilkkua pois päältä vaikka on jo ojassa.

Paikoillaan seisominen tuntuu tuottavan pikkuraudikolle suunnattomia vaikeuksia vuodesta toiseen. Miten kukaan voi seistä pitkät pätkät aloillaan, tuntuu tamma ihmettelevän lajitovereitaan katsellessaan, mikäli malttaa hetkeksi pysähtyä katselemaan muita. Töhön tanssijalkaa vipattaa, sillä on levottomat jalat ja sulaa laavaa olevat tinakengät, joten pysähtyminen on silkka mahdottomuus. Tämä asettaa omat haasteensa arkeen, niin selkään nousuun, varustamiseen kuin aivan kaikkeen muuhunkin – varsinkin kengitykseen ja muihinkin pitkäkestoisiin hommiin. Raspauksen ja joskus kengityksenkin ajaksi Töhö saa kevyen päiväpöhnän rauhoittavan muodossa, lähinnä homman sujuvoittamiseksi ja yleisen turvallisuuden takaamiseksi. Tamma ei tarkoita pahaa, mutta useamman sadan kilon elopainolla nyt vain saa aika ikävää jälkeä, kun koettaa kesken kaiken karata paikalta toteuttamaan päähän pälkähtänyttä ideaa X, Y tai laskevan auringon tuoksu. Ei tämä taida oikeasti tietää itsekään, minne on menossa ja mitä tekemään.
Töhön kanssa vaaditaan malttia, huumoria, nopeat hoksottimet, vielä nopeammat refleksit sekä maagiset viihdyttäjän taidot. Tammaa tulee hämätä, antaa sille vähän pohdittavaa, jotta se seisoo vaaditun ajan paikoillaan saadaksesi tehtyä harjauksen, kavioiden putsaamisen, satulan mallaamisen, persuksen klippauksen tai minkä ikinä valmiiksi. Sattuneista syistä Töhön kyseenalaisena kunniana on vuodesta toiseen olla tallin rumiten klipattu hevonen, koska homman saa tehdä melko sukkelasti, jolloin jälkikin on täynnä kirjaimellisia vauhtiraitoja. Ovista ja porteista tämä syöksyy kuin ammuttuna, portin avautumisen odottaminen käy ihan työstä kun pitäisi mennä jo!! Lastatessakin Töhö pinkaisee kyytiin jo ennen kuin ehdit kissaa sanoa, ellet ole todella tarkkana. Matkan aikana tamma pitkästyy miljoonaan kertaan, eivätkä heinät, seura tai sen puute tai mikään muukaan jaksa kauaa kiinnostaa. Onneksi tamma ei kuovi, potki tai muutenkaan riehu, se vain koettaa kävellä johonkin suuntaan, toteaa ettei pääse, rauhoittuu, yrittää kohta uudestaan. Purkuvaiheessa Töhö pomppii alas (myös peruuttaessa..) kuin mikäkin superpallo, eikä ole kerta eikä kymmeneskään kun piekkarin on onnistunut karata varomattomalta purkajalta. Eihän tämä aktiivisesti yritä karkuun, Töhö tulee heti luo kun kutsutaan.

Ratsutus oli elämys. Vielä tänäkään päivänä Töhö ei malta seistä paikoillaan satulaan nousun ajan, eikä tämä kyllä oikein malta pysähdellä muutoinkaan. Korrekti, oikeaoppinen pysähdys onkin selkeästi haastavin kouluradan liike. Vauhdin säätely sen sijaan sujuu yllättävän kitkatta, raudikko mielellään vaikka matelee kunhan saa liikkua! Toki on niitäkin päiviä, joina tamma tosiaan mennä viilettää pää viidentenä jalkana malttamatta hidastaa laisinkaan.
Näppärä helpon tason kenttäpeli tästäkin tuli, vaikka matkaan mahtui monta mutkaa ja tavoitteiden ohi juoksemista. Ensimmäiset hyppyharjoitukset, niin irtona kuin ratsastajan kanssa, olivat yksi farssi Töhön ponnistaessa aivan mistä sattui huitoen jaloillaan hypyn aikanakin kuin koettaen laukata ilmassa suoritusta vauhdittaakseen. Nykyään tätä ei enää tapahdu, onneksi, sillä Töhökin hoksasi ettei se auta ja pahimmillaan kinttu kopsahtaa puomiin, tukkiin tai minkä yli nyt hypätäänkään, ja se on ikävää se.

Töhö liikkuu matkaavoittavin, suorin askelin käyttäen ihan koko kroppaansa. Takaosa työntää ja polkee alle, liikkeissä on rytmiä, irtonaisuutta, elastisuutta, kaikkea oikein mukavasti. Kaikista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta Töhö on kuitenkin semmoinen perusvarma seiskakasi-tason liikkuja eikä rotunsa häikäisevin liikeihme. Hypyt seuraavat samaa kaavaa, perusvarmoja ja hyviä teknisiä suorituksia, joilla päästään turvallisesti ja hevosta turhaan kuormittamatta esteiden yli, mutta parempiakin hyppääjiä löytyy.
Asennetta ja työiloa Töhöstä kuitenkin löytyy. Se ei pelkää mitään, vaan on reipas, rohkea, periksiantamaton, sellainen suomalaisen junttiurhon perikuva. Töhö kuitenkin kykenee keskustelemaan ja sopeutumaan, ainakin kaikkeen paitsi siihen paikoillaan seisomiseen. Tamma tykkää kaikesta liikunnasta, se lähtee innolla uimaan, metsäretkelle, hiomaan estelinjoja tai pohtimaan pohkeenväistön perimmäistä merkitystä. Miellyttävä, pehmeä ratsastaa, sopivan herkkä ja nopeasti reagoiva olematta kuitenkaan liian kuumuva, kova tai terävä. Just passeli kokeneemman ihmisen treenikaveri moneen menoon! Aloitteleville virtaa ja herkkyyttä löytyy liiaksi.

Kisoissa on yhtä kivaa kuin kotonakin, Töhö ei tee mitään eroa paikkojen tai tilanteiden välillä. Kotona tai kylillä, yleisön edessä tai yksikseen, onko se ny niin justiinsa! Eipähän stressaa tai jännitä, keskity vieraille hevosille lirkutteluun tai säntää pusuttelemaan stewardia vain, koska ihminen on uusi ja saletisti ihanampi kuin kukaan kotona.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

09.10.2023 Tuoninen SW3 (tuom. Sorel)

Päiväkirja & valmennukset