Voittoisa Viineri VH19-018-0990

Nimi	Voittoisa Viineri "Vimma"	Kasvattaja	L. Hiiva, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	156cm, tummanrautias	Meriitit	KTK-III, SLA-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 05.08.2019, 14v satunnainen (4v 05.09.2019)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus va B / 110cm / 100cm / CIC1

20.12.2019 Vimma kantakirjattiin myös kantakirjakelvottomille hevosille avoimessa tilaisuudessa KTK-III -palkinnolla.

20.06.2022 arvon leivonnaistammamme palkittiin rotulaatuarvostelussa SLA-I -palkinnolla. Kippis! Ja pullakahvetta kans.

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

"Niin minkä ostit?"

Ei Vimma ole ensimmäinen leivonnainen Susirajassa, mutta aiheutti silti Lissussa melkoista kulmienkohottelua kun narri ilmoitti, että tällainen tuli ostettua, juu-u! Klinikalta löytynyt heräteostos (ei, tämä ei ole vitsi) tuli vastaan varsojen irtopalakuvauksen yhteydessä. Hampaitaan hoidattamassa ollut Vimma kiinnitti huomion kauniilla ulkomuodollaan ja sillä, että tammasta löytyi taistelunhalua rauhoitettunakin. Hetken keskustelun jälkeen selvisi, että Vimma oli ollut jo tovin myynnissä. Luonne ei kuulemma ollut niin paha, kuin raspausta vastusteleva hevonen antoi olettaa, mutta ehdottomasti liian haastava omistajan maasto- ja harrastekaveriksi. Hetken keskustelun perästä hampaiden raspaus muuttui klinikkayöksi tamman kodin sijaitessa turhan kaukana ja seuraavana päivänä suoritetuksi ostotarkastukseksi. Ja siitä kotimatkaksi Susirajaan. Niin mikä koeratsastus? Höpö höpö, mihin sellaista tarvitaan!

Vimma on haaste. Se ei ole pahimmasta päästä hevosia, mutta ehdottomasti keskitasoa vaativampi eikä ihan kenen tahansa käpälään sopiva. Teräväluonteinen ja omapäinen ovat avainsanoja, kun tammasta on puhetta. Se ei ole nöyrää nähnytkään ja omaa tahtoa sekä päätöksentekohalua löytyy vähän turhankin paljon. Ei siinä mitään, jos hevonen ei ole tyhmä. Se on ihan okei, sanovat susirajalaiset, mutta Vimma ei kuluta yleensä hetkeäkään kyseenalaistaakseen omien päätöstensä fiksuutta vaan säntää toimintaan yleensä ketään muuta kuuntelematta. Kaikeksi onneksi tamma on oikeasti aika fiksu hevonen, mutta toisaalta se yhdistettynä terävyyteen ja omapäisyyteen saavat kyseenalaistamaan, onko se sitten kuitenkaan hyvä. Toisaalta terävä, itsepäinen ja tyhmä kuulostaa vielä huonommalta idealta.

Käsitellessä ongelmia ei juuri ole, kunhan käsittelijällä on hyvä käsitys käsittelystään. Sanaleikit sikseen, mutta Vimman kanssa toimiessa tulee olla selkeät linjat ja raamit, joiden puitteissa toimitaan. Rutiinit eivät ole niin justiinsa, mutta rajat. Ne pitää olla, ja niitä pitää noudattaa. Jos Vimma ei saa kääntyä pesukarsinassa ilman, että se pysähtyy ensin naama seinää päin, se pysäytetään naama seinää päin jopa niinä päivinä, kun se raahustaa kaviot betonia raapien. Ei sillä, että niin olisi käynyt, mutta joka tapauksessa. Kun tamman kanssa tietää, mitä tekee itse ja miten tamman kanssa toimitaan, ei ongelmia synny. Vimma pitää johdonmukaisuudesta ja reiluudesta, joten siltä pyydetään napakasti, mutta rähisemättä. Eli kavio nousee, kun Vimmalle sanotaan, että nyt se nousee, mutta kavio ei todellakaan nouse jos asiasta täytyy aloittaa jonkinlainen egojen kalistelu. Sellaiset tilanteet voittaa Vimma kolmessatoista kerrassa tusinasta. Tamma tulee hyvin toimeen kenkääjien kanssa, mutta eläinlääkäri on sille suunnaton ongelma. Kuten ostotilanteessa tuli huomattua. Raudikko pitää rauhoittaa yksinkertaisimpiinkin toimiin ja silloinkin se yleensä pistää vastaan.
Säännöt, säännöt, säännöt. Vimmaa talutetaan tietyllä tavalla, se viedään tarhaan tietyllä tavalla ja se tuodaan sisälle tietyllä tavalla. Tammaa ei voi roikottaa perässään pitkällä narulla vaan otteen tulee olla yhtä napakka kuin ratsastuskoulussa kahdeksankymmentäluvulla. Vimma ei saa mennä edelle eikä jäädä taakse, ja kaikki toimii. Jokaiseen paikkaan sisälle tullessa se pysäytetään, käännetään ympäri, Vimmaa kiitetään ja vasta sitten se päästetään irti. Kun rutiini on kunnossa, ei ongelmia synny.

Se ratsastus... Koeratsastamatta jäänyt Vimma osoittautui todella liian haastavaksi jäädäkseen vain hyvän mielen harrasteratsuksi. Sillä riittää ilmavaa, elastista liikettä, etenkin laukassa, mutta myös reaktiivisuutta. Reaktiivisuus on isoa ja terävää, kuten kaikki tammassa. Vimma vastaa jokaiseen apuun heti eikä vasta hetken päästä joten selässä on todella, todella oltava hereillä eikä vain matkusteltava sinne tänne. Se pätee niin annettuihin apuihin kuin vahinkoihinkin, joten jos ratsastaja vahingossa puristaa jaloillaan, lähtee tamma eteenpäin. Mitä isompi apu, sen isompi reaktio. Herkkyys ja sovelias pehmeys ilman epävarmuutta ovat tärkeimpiä asioita ratsastajassa - jos Vimma ei toimi, saa syyttää vain itseään.
Yllättävän hyvähermoinen tamma ei yllättävää kyllä ala sinkoilla sinne tänne, vaikka sitä ratsastaisi vähän huonomminkin. Se vain ei toimi kunnolla, ja se siitä. Vimman hermojen riittävyyttä ei ole tahallaan alettu testailla, mutta jos perusasiat ovat hallussa, on tamman kanssa hyvä alkaa hioa niitä pienenpieniä seikkoja kuntoon. Sen palaute on aina välitöntä ja kouriintuntuvaa, eikä ole tarpeen mietiskellä, tekeekö Vimma omiaan vai johtuuko reaktio ratsastajasta. Kyllä se johtuu. Ehdottomasti parhaimmillaan Vimma on vastalaukoissa ja vaihdoissa. Sillä on erinomainen tasapaino ja vahva laukka, jotka tekevät oikeastaan kaikista laukkatehtävistä helppoa kuin heinänteko. Sivuttaisliikkeet eivät ole sille vaikeita, mutta tamma ei pahemmin pidä niistä vaan sillä on aina kiire tehdä loppuun se, mitä ollaan tekemässä - ihan vain siksi, että sitten se on ohi.

Vimman laukka ja tasapaino pääsevät esteillä oikeuksiinsa. Se on herkkä ja terävä myös hypätessään ja Vimman hyppy on ratsastajalle vaikea. Se on terävä. Ja kun sanotaan terävä, se on isolla T:llä. Ponnistus lähtee kuin tykin suusta eikä esteen päällä ehti paljoa mietiskellä, kun tamma on jo laskeutunut. Vimma on parhaimmillaan nopeilla, teknisillä radoilla. Se suorastaan kukoistaa tasapainoa ja laukan säätelyä vaativissa tehtävissä, mutta pitkät tiet ja helpot linjat saavat sen keskittymisen katkeilemaan. Raudikko ei jaksa välittää enää, kun on ihan sama osuuko askel ja missään ei tarvitse tehdä mitään.
Myös maastoesteillä tekemisen meininki on tärkeintä. Keinotekoisen haasteen luominen laukkaa säätelemällä ja lähestymisiä vinouttamalla voi Vimman kanssa saada yllättävän hyviä tuloksia aikaan: ne saavat tamman keskittymään paremmin käsillä olevaan asiaan. Helpot luokat ovat myrkkyä Vimmalle, sillä se vihaa kaikkein eniten vain laukata eteenpäin ja räiskiä silloin tällöin yksittäisen esteen ylitse. Maastokaverina Vimma ei olekaan kovin kiva, jos tarkoitus on vain rennosti hölkkäillä. Se alkaa helposti heitellä päätään ja pukitella, jos mitään muuta tekemistä ei löydy.

Rekat ja trailerit ovat aivan sama, kunhan asiat tehdään jälleen kerran sääntöjen mukaan. Vimma lastataan tietyllä tavalla, joskin sille on aivan sama missä kohtaa traileria tai autoa se matkustaa ja kenen kanssa. Tamma on rento matkantekijä, joka ei rauhoita levottomia kavereita, mutta ei ota niistä itse pulttia. Kisaajana se ei ole aivan niin rauhallinen. Vimma on käsihevosalueella kireä kuin viulun kieli ja siksi onkin tärkeää pitää taluttelu minimissä ja hypätä vain suoraan verkkaamaan. Suoritus tosin yleensä tamman kanssa onnistuu loistavasti - ehkäpä siksi, että kisoissa Vimmalta vaaditaan ihan eri tavalla tekemistä kuin kotona, vaikka miten yrittäisimme ajatella kotitreeniä "tekemisen meiningillä".

Sukutaulu

i. Pitkospulla evm, sh, vrt, 154cm	ii. Suovesi evm, sh, m, 157cm	iii. Tulitupa evm, sh, m, 154cm
		iie. Näreen Näkki evm, sh, rt, 158cm
	ie. Kirmauskakku evm, sh, trt, 152cm	iei. Veli-Kössi evm, sh, trn, 153cm
		iee. Hurmahurja evm, sh, rn, 161cm
e. Hilla evm, sh, trt, 158cm	ei. Huuma evm, sh, prt, 169cm	eii. Lilliputti evm, sh, ptrt, 157cm
		eie. Kelometsä evm, sh, vrt, 161cm
	ee. Oravanmarja evm, sh, vrn, 156cm	eei. Kielon Kiivas evm, sh, trn, 161cm
		eee. Kanelimarja evm, sh, rt, 157cm

Jälkeläiset

s. 00.00.2019 sph-t. Varsa, i. Isä, om. kuka

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

02.02.2020 Ruostunut ratsastustaito, kirjoittanut Lissu T.

Ei sillä, että jotenkin epäilisin yhtiökumppanini hevosostoksia, mutta pakko myöntää Vimman olevan aika makea peli. Vähän rimpularakenteinenhan se on, eikä mikään joka talikonnojaajan hevonen, vaan ei tarvitse ollakaan. Todella kovatasoinen suoritushevonen, luonteikas tamma – näistähän minä pidän. Ja silti se oli narrinmokoma, joka Vimman löysi.
Aika nopeasti Vimma kuitenkin muuttui vähän enemmän "minun hevosekseni", jos pelkkää liikutuslistaa on katsominen. narri, toisinaan Sarlotta tai joku muu tallityöntekijöistä, liikuttaa Vimmaa myös, mutta enimmäkseen minä tällä ratsastan.

Kuten tänäänkin. Vimma oli heti alkujaan totutun iso- ja teräväliikkeinen. Ensimmäinen kymmenminuuttinen oli varmasti rehellisen rumaa katsottavaa, kun minä hain tuntumaa sekä toimistotunteihin hukkunutta ratsastustaitoani aivan liian herkän hevosen selässä. Rehellisyyden nimissä vika on kyllä ihan kokonaan minussa, herkistin ja herättelin enemmän itseäni kuin hevosta. Kasvot punaisia silkasta häpeästä. Koottuani kentän pohjaan tallatun ylpeyteni ryhdyin tosissaan ratsastamaan; korjasin istuntaani (tähän Vimma on erinomainen peili!), painopistettäni, lähdin hakemaan sitä pehmeää, joustavaa kättä, jonka tiedän minulla olevan. Ja tiesin tekeväni jotain oikein, kun Vimma rentoutui, vastasi apuihini, myötäsi. Laski päätään, kaulaansa alemmas rentoutuessaan, pidensi käyntiaskeltaan. Säpsähti saman tien pystyyn singahtaen pari askelta eteenpäin, kun annoin kulman jälkeen turhan napakat pohjeavut. Häpeä ja ärtymys hautautui pian näyttämisenhalun alle; ei minun ratsastustaitoni ole mihinkään kadonnut, minusta on vain tullut laiska ja vetelä!

Joten me treenaamme kokonaisen puolitoista tuntia sileätehtäviä, osan ajasta ilman jalustimia. Vimma kuuntelee ja reagoi, muttei menetä hermojaan, ei jatkuvien toistojen tai minun virheitteni vuoksi. Koulutunnille mars.. En silti pidä treeniä katastrofina. Tiedän, missä viat ovat, ja tiedän parikin ihmistä (toinen ihan Takapajulan ratsastuskoululta), joiden valvovan silmän alla voin näitä vikoja korjata ja kehittää. Ravissa näkyi valitettavasti eniten haparointia, käynnissä ja laukassa ratsastin paljon siistimmin, ajoittain todella hyviä pätkiä tyytyväisellä, tasapainoisella hevosella. Tästä on oikeasti hyvä jatkaa, Vimman kanssa ja muutenkin. Sitä selkeästi ottaa isommissa luokissa kartutetut taitonsa turhan vakavasti, antaa itsensä ruostua.
Mutta Vimma! Wau, yksinkertaisesti wau mikä hevonen! Niin herkkä, niin hyvä peili siitä, mitä ratsastaja tekee oikein, mitä väärin. Loppukäyntien aikana taputtelin tamman tummaa kaulaa hymy korvissa. Tässä on sellainen peli, jonka kanssa palan halusta näyttää kynteni kilpailuissa.

26.04.2020 Kouluvalmennus, valmensi Oona (VRL-11983)

Ratsastaja mainitsi heti alussa, että Vimma on herkkä ja ajattelin, että joojoo “herkkä". Suomehevosethan tyypillisesti herkkinäkin on vähän hitaita vastaamaan apuihin oikein, mutta tämä tamma kumosi ajatukseni totaalisesti. Aloitimme kouluvalmennuksen käyntityöskentelyllä ympyrällä, väistäen takaosaa vuoronperään ulos ja sisään. Vimma oli liikeissään hyvin nopea ja ratsastajan pyytäessä reaktio tapahtui välittömästi. Tamma oli mukavassa rennossa, hieman jopa matalassa muodossa, mutta koska kyseessä oli alkuverrytteli niin annoin ratsastajalle luvan ratsastaa hieman pidemmällä ohjalla, jotta selkä saisi venyä. Pohkeenväistössä tamma toki kokosi itseään, mutta pystyi pitämään koko kropan rentona, eikä lähtenyt yhtään jännittämään selkää tai etuosan liikettä. Raviverryttelyssä siirryimme ympyrältä pois ja pyysin ratsastajaa pitämään vielä pitkän ja matalan muodon, hakien suuriliikkeistä ravia. Päätyihin tehtiin ympyrät, joilla asetus siirrettiin ulos, jotta tamma saataisiin hyvin ulko-ohjalle. Pitkillä sivuille sen sijaan tehtii pätkä avotaivutusta. Avotaivutuksessa painotin, että ratsastaja ei lähde kokoamaan liikaa, vaan ratsastaa ennemmin eteenpäin ja antaa lavoille tilaa liikkua isosti. Vimma ravasi aktiivista ravia ja ajoittain tahti lähti hieman kiihtymään, mutta ratsastajan nopea reaktio muutamalla puolipidätteellä palautti tamman tahdin rauhallisemmaksi. Tehtävä suoritettiin molempiin suuntiin, minkä jälkeen pidettiin pieni välikäyntihetki.

Välikäyntien jälkeen alettiin tekemään töitä napakammalla otteella. Nyt pyysin ratsastajaa ottamaan tammaa hieman enemmän pakettiin, mutta painotin edelleen etuosan rentoutta eli ei haeta jännittynyttä ja lyhyttä hevosta, vaan rentoa ja pyöreätä. Lähdimme tekemään väistöä kentän keskeltä uralle, uralle päästyä tehtiin 10 metrin voltti, josta jatkettiin avotaivutusta pitkän sivun loppuun. Pitkän sivun lopussa suoristus ja välitön laukannosto. Laukassa tehtiin päätyyn ympyrä, minkä jälkeen toinen pitkä sivu ratsastettiin muutama metri uran sisäpuolella, hakien suoruutta. Sivun lopussa raviin ja uudestaan tehtävälle. Väistö, jonka Vimma ensimmäisellä kerralla teki oli upea. Ristiaskeleet olivat isot ja symmetriset, etuosa johti väistöä, mutta koko kroppa pysyi hienosti suorana. Voltilla, reitti hieman karkasi, joten pyysin ratsukkoa tekemään vielä toisen, jotta symmetrisyys saataisiin aikaiseksi. Avotaivutus oli hyvin kolmella uralla ja tamma liikkui isoa ravia, koko tehtävän läpi. Laukannosto oli hieman jännittynyt, josta annoin ratsastajalle noottia, sillä valmistelut nostoon oli hiukan huolimattomat ja pyyntö Vimmalle tuli varmasti yllättäen. Tamma tasaantui kuitenkin hyvin nopeasti ja pitkällä sivulla sain ihaille suoraa ja tasapainoista ratsukkoa. Tehtävä tehtiin vielä toiste, jotta virheiltä vältyttiin. Toiseen suuntaan tehtävä sujui muuten hyvin, mutta avotaivutuksessa ratsastaja ajoittain jäi kädellä pitämään liikaa, jolloi Vimma jännittyi selästä sekä lavoistaan ja lyhensi askeltaan selkeästi. Pyysin ratsastajaa antamaan ohjaa tammalle, jotta se saisi tilaa ja lopulta meno alkoi sujua moitteettomasti. Loppuverryttelyissä jumpattiin hieman ja haettiin vuoronperään pitkää eteen-alas muotoa, jonka jälkeen rento, hieman matala työskentelymuoto. Vimman vastatessa tasaisesti apuihin ja ollessa hyvin läpi lopetimme.

22.06.2020 Olivia Latvalehmuksen estetreeneissä, kirjoittanut Lissu T.

"Vasen pohje hereillä, osuitte melkein tolppaan. Todella rohkea, lyhyt ja vino tie, mutta erinomaisesti tasapainotettu. Mutta se vasen pohje, ei tuollaisia kurveja tehdä jos hevonen ei ole täysin avuilla. Olisitte oikeasti voineet pamahtaa tolppaa vasten." Pyyhkäisen hikeä otsaltani ja irvistän Olivian sanoille. Totta, se reitti laineelta pystylle oli melkoisen riskialtis, mutta Vimman kaltaisen hyppääjän kanssa sellaisia kärsi tehdä. Pohkeesta olin kyllä samaa mieltä, tamma painoi lapa edellä vasemmalle puoltaen eikä juurikaan välittänyt pohkeestani, oikea meni paremmin läpi.
"Sama linja uudestaan. Pidetään esteet ysikympissä." Nostan ravin perään uudestaan laukan, kaarre, käännös, takaisin laineelle. Vasen pohje, istunta tukee, vasen pohje vasen pohje. Vimman korvat kääntyvät hetkeksi niskaan, annan huomautuksen raipalla tamman lähtiessä taas luisumaan vasempaa laitaa kohden. Askel toinen kolmas hyppy, Vimma ponnistaa terävästi, nostaa jalkansa nopeasti, myötään, annan hevoselle tilaa käyttää kaulaansa ja selkäänsä. Muutama askel asteen jälkeen ennen käännöstä, ei sellaista salamana tapahtuvaa kolikon päällä pyörähtämistä kuin äsken. Hieman pidempi, loivempi ties pystylle, Vimma reagoi vasempaan pohkeeseen ilman raippahuomautusta. Pystyestekin ylittyy keskeltä estettä ilman laidanhalailua.
"Paljon parempi. Ota nyt koko rata, emmeköhän me hiljalleen ole valmiita. Tarkkana jalkojen kanssa, muutenkin kuin pohkeen, etteivät varpaat sojota minne sattuu."

Yhdeksän esteen tekniikkatreenirata tekee erittäin hyvää niin minulle kuin Vimmalle. Minä joudun käyttämään päätäni, Vimma saa käyttää päätään. Kertaalleen myöhästyn hypystä, mitä Vimma sitten laskeutumisen jälkeen protestoi melkoisella köyrypukilla, mutta muuten meillä meni ihan hyvin. Myös Olivian mielestä, vaikka hän vähän kritisoikin tiukimpia kurvejani. Tosin Oliviakin myönsi, että näin varman hevosen kanssa niitä tiukkoja teitä kärsii tehdä ja hätyytellä ykköspaikkaa pitävän johtoaikaa.

30.05.2022 Pikkukatsaus kisaeläköityneen Vimman menoon ja meininkiin, kirjoittanut Lissu T.

Pari viikkoa sitten Vimma raspattiin, mikä tiesi vähän tujumpaa rahoitusta. Oikein harmittaa, millainen punainen vaate kaikki eläinlääkinnällinen Vimmalle on, se ei vain totu tai asetu, vaikka hommat on tehty kuinka nätisti ja hevosen ehdoilla. Rokotukset, verinäytteet otot ja muutkin pikkujutut olisi niin mukava hoitaa ihan ilman mitään (varo)toimenpiteitä, huulipuristinta saati sitten sitä rauhoittavaa, vaan kun ei niin. Vimman kanssa ei ole onnistunut ja tokkopa tulee onnistumaankaan. Tokihan suurin osa hevosista rauhoitetaan hampaiden raspaukseen muutenkin. Purukalusto kuitenkin tuli jälleen huolletuksi, eikä tamman hampaista löytynyt mitään isompaa sanomista. Perushuoltoahan tämän oli tarkoitus ollakin, hyvä vain, kun se sellaisena pysyi.

Vaikka Vimman varsinainen kilpaura onkin ohi, olemme kierrelleet sen kanssa lähialueiden kisoja (usein luokan ulkopuolisina startaten). Kenttäkisoihin olisi pitänyt lähteä pidemmälle, joten olemme nyt tahkonneet koulu- ja esteratoja. Etenkin kouluratamme ovat menneet älyttömän hyvin (mikä vähän naurattaa, sillä kotosalla juuri kouluratsastuksen kanssa on ollut eniten tekemistä ja petrattavaa), Vimman laukkaliikkeisiin tuntuu tulleen vielä lisäpotkua kaiken entisen hyvän päälle. Esteet ovat sujuneet ihan hyvin, tamman hypyt ovat edelleen todella terävät eivätkä ne ole muuttuneet yhtään helpommiksi, minulla vain alkaa olla tarpeeksi ratsastettuja kilometrejä Vimman kanssa, että homma ei näytä tai tunnu yhtä hurjan hirveältä mitä se alkuun oli. Suurin kompastuskivemme on ollut ihan peruslinjoissa, kuten aina ennenkin. Homman ollessa (Vimman mielestä) turhan helppoa tamman keskittymiskyky lähtee lomailemaan, homma menee vähän sinne päin, vaikka itse ratsastaisin kuinka kieli keskellä suuta. narri onkin pitänyt meille tehotreenejä, samaten Takapajulan ratsastuskoulun väki.

Vimmassa on tosiaan omat terävät kulmansa, helppoa hevosta tästä ei saa tekemälläkään ja tuskin edes kolmikymppisten kohdalla, mikäli rautarouva niin vanhaksi elää. Olenkin pohtinut ja pyöritellyt hyvin pitkään orivaihtoehtoja. Kyllä, Vimmahan varsoo, ainakin kerran, haluan itselleni pikku-Vimman. narria naurattaa, miten minä olen taas hyppäämällä pää edellä syvään päähän suunnitelmieni kanssa, sillä Vimma tuskin tekee kovin kukkaista jälkikasvua vaikka millaista halinalleoria käyttäisi. Voi olla, etten käytäkään, saa nyt nähdä. On niitä.. mielenkiintoisia yhdistelmiä ennenkin tehty.

20.06.2022 Vähänkö me ollaan ylpeitä!, kirjoittanut Lissu T.

Kyllä minua ja narria, etenkin narria, hymyilytti palkintojenjaossa. Vimma nappasi rotulaatuarvostelusta ensimmäisen palkinnon 98 pisteen kokonaistuloksella. Rakennepisteet jäivät matalanpuoleisiksi, mutta näitä sattuu, ei jokainen hevonen ole näyttelytähti. Vimma on kuitenkin terve ja kestävä! Valitettavasti näistä seikoista ei herunut irtopisteitä. Minäkin myönsin, jälleen kerran, narrin tehneen heräteostoskaupat melkoisesta helmestä. Kippis Vimmalle ja kippis narrin heräteostoksille!