Voittoisa Viineri VH19-018-0990

NimiVoittoisa Viineri "Vimma" KasvattajaL. Hiiva, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, tamma OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri156cm, tummanrautias MeriititKTK-III
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 05.08.2019, 8v
satunnainen (4v 05.09.2019)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäratsastus
va B / 110cm / 100cm / CIC1

20.12.2019 Vimma kantakirjattiin myös kantakirjakelvottomille hevosille avoimessa tilaisuudessa KTK-III -palkinnolla.

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

"Niin minkä ostit?"

Ei Vimma ole ensimmäinen leivonnainen Susirajassa, mutta aiheutti silti Lissussa melkoista kulmienkohottelua kun narri ilmoitti, että tällainen tuli ostettua, juu-u! Klinikalta löytynyt heräteostos (ei, tämä ei ole vitsi) tuli vastaan varsojen irtopalakuvauksen yhteydessä. Hampaitaan hoidattamassa ollut Vimma kiinnitti huomion kauniilla ulkomuodollaan ja sillä, että tammasta löytyi taistelunhalua rauhoitettunakin. Hetken keskustelun jälkeen selvisi, että Vimma oli ollut jo tovin myynnissä. Luonne ei kuulemma ollut niin paha, kuin raspausta vastusteleva hevonen antoi olettaa, mutta ehdottomasti liian haastava omistajan maasto- ja harrastekaveriksi. Hetken keskustelun perästä hampaiden raspaus muuttui klinikkayöksi tamman kodin sijaitessa turhan kaukana ja seuraavana päivänä suoritetuksi ostotarkastukseksi. Ja siitä kotimatkaksi Susirajaan. Niin mikä koeratsastus? Höpö höpö, mihin sellaista tarvitaan!

Vimma on haaste. Se ei ole pahimmasta päästä hevosia, mutta ehdottomasti keskitasoa vaativampi eikä ihan kenen tahansa käpälään sopiva. Teräväluonteinen ja omapäinen ovat avainsanoja, kun tammasta on puhetta. Se ei ole nöyrää nähnytkään ja omaa tahtoa sekä päätöksentekohalua löytyy vähän turhankin paljon. Ei siinä mitään, jos hevonen ei ole tyhmä. Se on ihan okei, sanovat susirajalaiset, mutta Vimma ei kuluta yleensä hetkeäkään kyseenalaistaakseen omien päätöstensä fiksuutta vaan säntää toimintaan yleensä ketään muuta kuuntelematta. Kaikeksi onneksi tamma on oikeasti aika fiksu hevonen, mutta toisaalta se yhdistettynä terävyyteen ja omapäisyyteen saavat kyseenalaistamaan, onko se sitten kuitenkaan hyvä. Toisaalta terävä, itsepäinen ja tyhmä kuulostaa vielä huonommalta idealta.

Käsitellessä ongelmia ei juuri ole, kunhan käsittelijällä on hyvä käsitys käsittelystään. Sanaleikit sikseen, mutta Vimman kanssa toimiessa tulee olla selkeät linjat ja raamit, joiden puitteissa toimitaan. Rutiinit eivät ole niin justiinsa, mutta rajat. Ne pitää olla, ja niitä pitää noudattaa. Jos Vimma ei saa kääntyä pesukarsinassa ilman, että se pysähtyy ensin naama seinää päin, se pysäytetään naama seinää päin jopa niinä päivinä, kun se raahustaa kaviot betonia raapien. Ei sillä, että niin olisi käynyt, mutta joka tapauksessa. Kun tamman kanssa tietää, mitä tekee itse ja miten tamman kanssa toimitaan, ei ongelmia synny. Vimma pitää johdonmukaisuudesta ja reiluudesta, joten siltä pyydetään napakasti, mutta rähisemättä. Eli kavio nousee, kun Vimmalle sanotaan, että nyt se nousee, mutta kavio ei todellakaan nouse jos asiasta täytyy aloittaa jonkinlainen egojen kalistelu. Sellaiset tilanteet voittaa Vimma kolmessatoista kerrassa tusinasta. Tamma tulee hyvin toimeen kenkääjien kanssa, mutta eläinlääkäri on sille suunnaton ongelma. Kuten ostotilanteessa tuli huomattua. Raudikko pitää rauhoittaa yksinkertaisimpiinkin toimiin ja silloinkin se yleensä pistää vastaan.
Säännöt, säännöt, säännöt. Vimmaa talutetaan tietyllä tavalla, se viedään tarhaan tietyllä tavalla ja se tuodaan sisälle tietyllä tavalla. Tammaa ei voi roikottaa perässään pitkällä narulla vaan otteen tulee olla yhtä napakka kuin ratsastuskoulussa kahdeksankymmentäluvulla. Vimma ei saa mennä edelle eikä jäädä taakse, ja kaikki toimii. Jokaiseen paikkaan sisälle tullessa se pysäytetään, käännetään ympäri, Vimmaa kiitetään ja vasta sitten se päästetään irti. Kun rutiini on kunnossa, ei ongelmia synny.

Se ratsastus... Koeratsastamatta jäänyt Vimma osoittautui todella liian haastavaksi jäädäkseen vain hyvän mielen harrasteratsuksi. Sillä riittää ilmavaa, elastista liikettä, etenkin laukassa, mutta myös reaktiivisuutta. Reaktiivisuus on isoa ja terävää, kuten kaikki tammassa. Vimma vastaa jokaiseen apuun heti eikä vasta hetken päästä joten selässä on todella, todella oltava hereillä eikä vain matkusteltava sinne tänne. Se pätee niin annettuihin apuihin kuin vahinkoihinkin, joten jos ratsastaja vahingossa puristaa jaloillaan, lähtee tamma eteenpäin. Mitä isompi apu, sen isompi reaktio. Herkkyys ja sovelias pehmeys ilman epävarmuutta ovat tärkeimpiä asioita ratsastajassa - jos Vimma ei toimi, saa syyttää vain itseään.
Yllättävän hyvähermoinen tamma ei yllättävää kyllä ala sinkoilla sinne tänne, vaikka sitä ratsastaisi vähän huonomminkin. Se vain ei toimi kunnolla, ja se siitä. Vimman hermojen riittävyyttä ei ole tahallaan alettu testailla, mutta jos perusasiat ovat hallussa, on tamman kanssa hyvä alkaa hioa niitä pienenpieniä seikkoja kuntoon. Sen palaute on aina välitöntä ja kouriintuntuvaa, eikä ole tarpeen mietiskellä, tekeekö Vimma omiaan vai johtuuko reaktio ratsastajasta. Kyllä se johtuu. Ehdottomasti parhaimmillaan Vimma on vastalaukoissa ja vaihdoissa. Sillä on erinomainen tasapaino ja vahva laukka, jotka tekevät oikeastaan kaikista laukkatehtävistä helppoa kuin heinänteko. Sivuttaisliikkeet eivät ole sille vaikeita, mutta tamma ei pahemmin pidä niistä vaan sillä on aina kiire tehdä loppuun se, mitä ollaan tekemässä - ihan vain siksi, että sitten se on ohi.

Vimman laukka ja tasapaino pääsevät esteillä oikeuksiinsa. Se on herkkä ja terävä myös hypätessään ja Vimman hyppy on ratsastajalle vaikea. Se on terävä. Ja kun sanotaan terävä, se on isolla T:llä. Ponnistus lähtee kuin tykin suusta eikä esteen päällä ehti paljoa mietiskellä, kun tamma on jo laskeutunut. Vimma on parhaimmillaan nopeilla, teknisillä radoilla. Se suorastaan kukoistaa tasapainoa ja laukan säätelyä vaativissa tehtävissä, mutta pitkät tiet ja helpot linjat saavat sen keskittymisen katkeilemaan. Raudikko ei jaksa välittää enää, kun on ihan sama osuuko askel ja missään ei tarvitse tehdä mitään.
Myös maastoesteillä tekemisen meininki on tärkeintä. Keinotekoisen haasteen luominen laukkaa säätelemällä ja lähestymisiä vinouttamalla voi Vimman kanssa saada yllättävän hyviä tuloksia aikaan: ne saavat tamman keskittymään paremmin käsillä olevaan asiaan. Helpot luokat ovat myrkkyä Vimmalle, sillä se vihaa kaikkein eniten vain laukata eteenpäin ja räiskiä silloin tällöin yksittäisen esteen ylitse. Maastokaverina Vimma ei olekaan kovin kiva, jos tarkoitus on vain rennosti hölkkäillä. Se alkaa helposti heitellä päätään ja pukitella, jos mitään muuta tekemistä ei löydy.

Rekat ja trailerit ovat aivan sama, kunhan asiat tehdään jälleen kerran sääntöjen mukaan. Vimma lastataan tietyllä tavalla, joskin sille on aivan sama missä kohtaa traileria tai autoa se matkustaa ja kenen kanssa. Tamma on rento matkantekijä, joka ei rauhoita levottomia kavereita, mutta ei ota niistä itse pulttia. Kisaajana se ei ole aivan niin rauhallinen. Vimma on käsihevosalueella kireä kuin viulun kieli ja siksi onkin tärkeää pitää taluttelu minimissä ja hypätä vain suoraan verkkaamaan. Suoritus tosin yleensä tamman kanssa onnistuu loistavasti - ehkäpä siksi, että kisoissa Vimmalta vaaditaan ihan eri tavalla tekemistä kuin kotona, vaikka miten yrittäisimme ajatella kotitreeniä "tekemisen meiningillä".

Sukutaulu

i. Pitkospulla
evm, sh, vrt, 154cm
ii. Suovesi
evm, sh, m, 157cm
iii. Tulitupa
evm, sh, m, 154cm
iie. Näreen Näkki
evm, sh, rt, 158cm
ie. Kirmauskakku
evm, sh, trt, 152cm
iei. Veli-Kössi
evm, sh, trn, 153cm
iee. Hurmahurja
evm, sh, rn, 161cm
e. Hilla
evm, sh, trt, 158cm
ei. Huuma
evm, sh, prt, 169cm
eii. Lilliputti
evm, sh, ptrt, 157cm
eie. Kelometsä
evm, sh, vrt, 161cm
ee. Oravanmarja
evm, sh, vrn, 156cm
eei. Kielon Kiivas
evm, sh, trn, 161cm
eee. Kanelimarja
evm, sh, rt, 157cm
Näytä / piilota sukuselvitys

i. Pitkospulla oli vakavastiotettava kilparatsu, mutta olihan se huvittavan näköinen. Tiivisrakenteinen, koko ikänsä hieman lihava vaaleanraudikko (154cm) nimittäin oli lempeääkin lempeämpi, liikkui vaatimattomasti, hyppäsi kuin pantteri. 120cm radoilla kisannut Pitkospulla ei ollut nopea mistään kohtaa, mutta voi luoja se osasi hypätä. Helppo B -luokat onnistuivat räpiköiden, eikä kouluratsastus ollut koskaan orin "juttu". Pitkospulla oli kuitenkin ennen kaikkea ihmisen ystävä: nöyrä, kiltti, seurallinen ja aina miellyttämisenhaluinen, aina valmis syömään ja aina valmis töihin.
Periyttäjänä Pitkospulla oli vähintään yhtä onnistunut kuin hyppääjänä, koska kaikki sen seitsemän varsaa (orin speraman laatu oli erittäin heikkoa ja tiinehdyttävyys huono) hyppäsivät kuten isänsä. Luonnekirjo vaihteli laidasta laitaan, mutta ori päästi liikkeen puolesta tammaa läpi juuri oikealla tavalla - eli parantamaan omaa heikkoa liikettään.

ii. Suovesi, mustan 157cm orin kisaura päättyi ennen kuin se ehti alkaakaan. Ryhdikäs, hyväjalkainen Suovesi liikkui hyvin keskitasoisesti: liike oli suoraa ja melko irtonaista, mutta ei mitään uutta huippua auringon alla. Se hyppäsi hyvin ja osoitti merkkejä 110cm tasoille yltämisestä ennen kuin sai jännevamman yhtä aikaa molempiin takasiinsa. Omistajan huolellisen kuntoutuksen ansiosta Suovesi toipui harrastekäyttöön ja mikäpä siinä - se oli luonteeltaan rauhallinen torkkuja, ystävällinen ja kärsivällinen, eikä sitä juuri haitannut, että hurjat peltolaukat vaihtuivat rentoon hölkyttelyyn.
Lupaavia hyppääjänlahjoja väläytellyt Suovesi sai parikymmentä tammaa omistajien luottaessa sen lahjoihin enemmän kuin näyttöihin. Ori ei tuottanut pettymystä vaan osoitti jättävänsä rauhallista luonnetta ja hyppykykyä yhtä lailla, vaan valitettavasti sen hyvät jalat eivät olleet periytyvien ominaisuuksien joukossa.

ie. Kirmauskakku, tummanrautias 152cm tamma olisi voinut olla floppi, mutta toisinaan onni suosii. Tiivisrakenteinen ratsutamma loukkasi selkänsä trailerionnettomuudessa kolmevuotiaana eikä siitä koskaan tullut käyttöhevosta. Lupaavaa liikettä ja kohtalaista hyppytyyliä irtona osoittanut tamma päätettiin kuitenkin siirtää siitoskäyttöön, sillä se oli omistajansa ensimmäinen kasvatti ja luonteeltaan täynnä iloa ja valoa niin ihmisiä kuin muita hevosia kohtaan.
Neljätoista varsaa osoittivat, että Kirmauskakun kohdalla siitoskäyttö oli oikea valinta. Se jätti erinomaisella luonteella ja hienolla hypyllä varustettuja varsoja, joiden huonoin puoli tuntui olevan ainoastaan taipumus lihoa pelkästään herkkupaloja nähdessään. Tamman varsoista tuli kaikkea ratsastuskoulun lempihevosista koko perheen harrastepeleihin ja vakavastiotettaviin kilparatsuihin.


e. Hilla oli tummanrautias (158cm) kevytrakenteinen ja ryhdikäs tamma, jonka rakennetta jalat heikensivät. Sapeliset etuset ja käyrähköt kintereet kestivät kuitenkin käyttöä. Hillalla oli erinomainen ravi, ylämäkeen rakentunut, mutta tahtirikoista kärsivä laukka ja hyppy, josta erityisesti ponnistus sai kehuja. Se kilpailikin omistajansa kanssa kenttäratsastuksen CIC1-luokissa vaihtelevalla menestyksellä. Suurin syy tähän oli Hillan kuuma ja kärsimätön luonne, joka ei antanut myöten oikein millekään. Parhaimmillaan tamma pärjäsi erinomaisesti ja huonoimmillaan se ei päässyt edes koulurataa loppuun, jos tähdet eivät olleet oikeassa asennossa.
Hyvillä jalostusvalinnoilla Hilla osoittautui erinomaiseksi periyttäjäksi. Se jätti etenkin laukkaansa ja ponnistustaan neljälle varsalleen. Rauhallisten ratsuorien kanssa tehdyt jälkeläiset osoittautuivat luonteiltaan sietävämmiksi kuin emänsä, tosin yhdestäkään ei tullut harrasteratsua vaan ne kaipasivat asiantuntevaa, ammattimaista käsittelyä.

ei. Huuma, liekinpunainen isokokoinen (169cm) rautias oli ryhdikäs, kevytkaulainen ja -runkoinen ori. Sen etusissa oli sapelisuutta, takaset olivat hyvät, ja liike hienoa. Hyppytyyli ei päätä huimannut, mutta Huuma ylitti 90cm ratoja sujuvasti (epäselväksi jäi, johtuiko se hypystä vai pitkistä jaloista). Vaativa B -luokissa leipätyönsä tehnyt ori oli erittäin hyvälaukkainen hevonen, jolta onnistuivat myös piruetit kotona. Valitettavasti muut askellajit eivät yltäneet ravin tasolle, eikä luonnekaan ollut otollinen. Huuma oli vahvasti yhden ihmisen hevonen, itsepäinen ja helposti kuumuva. Silti se kirjattiin ensimmäiselle palkinnolle ratsusuunnalle.
Kahdeksankymmentä varsaa jättänyt ori osoittautui paremmaksi emänisäksi kuin emäksi. Sen omat varsat perivät hienon liikkeen, mutta kuumuvan ja joustamattoman luonteen, jota oli helpompi pehmentää toisella orivalinnalla kuin hyvällä tammavalinnalla. Niinpä erityisesti Huuman tammavarsoista tuli kysyttyjä ratsuhevoskasvatukseen, kun taas suurin osa orijälkeläisistä ruunattiin.

ee. Oravanmarja oli sievä 156cm korkea vaaleanruunikko. Se edusti hyvää ratsutyyppiä, joskin lyhyt kaula ja hieman painunut selkä olivat sen risteinä. Luonteeltaan Oravanmarja oli kuitenkin oikein erinomainen. Sopivan reaktiivinen ollakseen hyvä kilparatsu, mutta kyllin selväpäinen ja rauhallinen kestääkseen myös vähemmän vakavaa treenaamista. Helpoissa luokissa kenttää kisannut Oravanmarja ei ehkä hurmannut matalalla (mutta hyväntahtisella) liikkeellään, vaan hyppy sillä oli hieno. Hieman hidas, mutta selkä ja kaula käytössä, takaosa töitä tehden. Se menestyikin hyvin jo nuorten suomenhevosten laatuarvostelussa ja voitti myös kasvattajakilpailun estepuolen kilpailuvuonnaan.
Oravanmarja jätti vain kaksi varsaa tiinehtyvyysongelmiensa vuoksi, hyvin erityyppisiä keskenään. Koska toisen varsan isä oli vahva tamman päälle periyttäjä, oli vaikea sanoa millaista jälkeä tamma itse jätti. Hyviä kilparatsuja molemmat kuitenkin olivat.

Jälkeläiset

s. 00.00.2019 sph-t. Varsa, i. Isä, om. kuka

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 5 sijoitusta joista 0 voittoaVSR - sijoitusta joista 0 voittoa
02.02.2020 Hiivurin Suomenhevoset CIC1 5/29
05.02.2020 Hiivurin Suomenhevoset CIC1 4/29
23.02.2020 Elohiljan suomenhevoset CIC1 4/22
25.02.2020 Elohiljan suomenhevoset CIC1 3/22
26.02.2020 Elohiljan suomenhevoset CIC1 3/22

Valmennukset

00.00.2019 MIKÄvalmennus, valmensi kuka

sdztrh