Pihviö VH19-018-1083

Nimi	Pihviö "Pihviö"	Kasvattaja	Juhani M., Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	164cm, tummanrautias	Meriitit	Ch, KTK-III, KRJ-III, SLA-I*, ERJ-III, KERJ-III
Syntynyt, ikääntyminen	s. 20.04.2019, 16v satunnainen (3v 20.05.2019)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he B / 80cm / 80cm / harraste

20.12.2019 Pihviö kantakirjattiin erikoiskantakirjatilaisuudessa R-suunnalle KTK-III -palkinnolla.

17.04.2020 sympaattiselle hevosherrallemme myönnettiin Championin arvonimi.

31.12.2020 orhimme palkittiin ERJ-III -palkinnolla.

25.03.2021 Pihviö haki yhden kolmospalkinnon lisää meriittiriviinsä. KERJ-III on kuitenkin aivan riittävä, ja olemme hyvin ylpeitä hevosestamme!

31.03.2021 lisää iloisia kolmospalkintouutisia! Maaliskuu toi Pihviölle myös KRJ-III -palkinnon.

20.04.2021 ihanaisemme palkittiin SLA-I* -palkinnolla! Miten ylpeiksi Pihviö meidät tekeekään.

Rakenne © KKJ, liike © SN

Luonnekuvaus

Kun Pertti kertoi ostaneensa meille hevosen, kuvittelimme asiaa vitsiksi. Sen jälkeen epäilimme ukon höynähtäneen lopullisesti. Vaan annas olla, Perttihän toi meille hevosen, matalien pikkuluokkien pelin, mutta ihan ratsun eikä mitään jämäravuria. Jäljellä on vain pari kysymystä; a) Pertti miksi sekä kaikkein tärkeimpänä b) kuka nimeää hevosen Pihviöksi?

Pihviö on ehdottomasti sympaattisin otus hetkeen. Ei järin kapasiteetikas, mutta yritteliäs ja ihana. Luottohevonen vähän kaikkeen, toki orin kapasiteetin rajoissa. Uusia juttujakin on helppo, mukava opetella tämmöisen nallekarhun kanssa, joka vain napittaa nätisti otsaharjansa takaa eikä sano oikein mitään mihinkään. Ja me muuten olemme kokeilleet vähän kaikkea vikellyksestä hiihtoratsastukseen, pulkanvedosta ties mihin. Pihviö on sellainen hevonen, jonka kanssa on hortoiltu kylille jätskiostoksille, joskus ihan ostoksille; ihan hyvin kohtuullinen määrä ei-sulavaa kampetta menee koppakärryissä. Vaikka ori on ajolle opetettu, ei tämä mikään Oikea Ajohevonen ole, ravurina tai valjakkopelinä. Kiva kärryhölkkäpeli kuitenkin.
Meidän Pihviömme on Ratsu. Sukunsa puolesta vähän viitteellisissä kehyksissä, emän puoli on mitä on, mutta kyllä Pihviö silti on Oikea Ratsu. Matalakapasiteettinen sellainen, vaan ei joka hevosesta ole sinne sikykköseen, oikein tälleen suomalaisittain lausuttuna. Helppo B koulua, 80cm joka tyypin esteradalla ja harrastetta kentässä. Tappavan tasaisesti, hellyttävän tunnollisesti, ilahduttavan yritteliäästi. Pihviö on tasaisen niin suorittaja kuin liikkujana ja hyppääjänä; tämän hevosen satulassa, paljaassa selässä, istuu kuin nojatuolissa. Liike ei ole kovin korkeaa tai näyttävää, vaan pitkää, tasaista ja pehmeää. Takaosan saa alle kun osaa sitä sinne ratsastaa, sama etuosan keventämisen kanssa. Vaikka ei tämä mikään kamala etupainoinen jyrä ole muutenkaan, etupainoinen toki, mutta kevyeksi ja ryhdikkääksi ratsastettavissa. Onkin oikeasti melko sääli, ettei Pihviöllä ole tämän enempää kapasiteettia, se on niin hyvä, pehmeä, ratsastajansa kanssa yhteistyötä tekevä hyvänmielinen hyvän mielen kultakimpale. Jos nyt jotain pitää kaivaa, niin hypätessä etuset saisivat nousta korkeammalle, mutta siinäpä se. Pihviö on vakaa, luotettava hyppääjä, perushyvä tekniikka, yllättävänkin vikkelä ja ketterä (no hyvä on, tätä osastoa saisi olla enempikin). Ei kyttää eikä kieltele ilman sysipaskaa lähestymistä, pelastaa tasapainollaan ja kylmän rauhallisilla ratkaisuillaan heikompiakin hyppyjä. Tykkää koulukiemuroista yhtä paljon kuin vesiesteen läpi porhaltamisesta. Totaalisen maastovarma. Älyttömän hyvä, hieno hevonen, vähän turhan vaatimattomana painoksena.

Näin mutkattoman kaverin kanssa kaikki sujuu helposti myös kaikissa muissa käsittelytilanteissa. Pihviö on sympaattinen, seurallinen ja lauhkea hevonen, se rapsutuksia ja pehmeitä sanoja rakastava, tutuille ihmisille hörisevä halinalle. Kunnon voimakas harjaus ja rapsuttelu on parhaita asioita, joita Pihviö tietää, samaten pestävänä (sekä hierottavana) oleminen tuntuu hyvältä. Loimista, kuljetussuojista, klippauksesta tai mistään sellaisesta raudikko ei välitä, kunhan olla möllöttää paikoillaan torkkuen tai hoitajansa puuhia seuraten. Helppo, hyvä kengittää, eläinlääkärin mallipotilas, rauhallinen ja paikallaan pysyvä silloinkin, kun talliin pamahtaa lauma villejä tarhaikäisiä tutustumiskäynnille. Pihviö on juuri niin mutkaton kuin tapakoulutetun hevosen kuuluukin!
Pihviö kävelee luonnostaan melko pitkällä askeleella, mutta koettaa sovittaa askeleensa taluttajansa tahtiin ja askelpituuteen. Siivokäytöksinen herrasmiesori ei muille oreille pörhistele tai tammoille huutele, kotona tai muuallakaan, vaan kulkee nätisti vieressä pää rentona, matalalla kannettuna. Vähemmän yllättäen Pihviön lastaaminen etenee jouhevasti, joko perille asti taluttaen tai lähettämällä, sama sille. Hevonen on kopissa/rekassa nopsaan. Matkat Pihviö torkkuu tai mutustelee heiniä, herra ei paljoa jännitä tai ahdistu, vaikka ajettava tie ei olisikaan ihan priimaa (ja tärinä sen mukaista). Leppoisuutensa vuoksi raudikko joutuu usein niiden hermoheikompien tai kokemattomien matkalaisten isoveljeksi näyttämään esimerkkiä, miten matka sujuu ilman turhaa huutamista tai seinien potkimista.

Eihän tämä kaveri nyt suoranaisesti syty kilpailuista, se on se työnteko, josta Pihviö nauttii. Kamera ei saa oria poseeraamaan eikä yleisö kohottamaan ryhtiään. Tasaisen varma, luotettava nimiomituisuutemme tekee kisasuroitukset samalla hyvällä asenteella ja yritteliäisyydellä kuin se liikkuu kotonakin. Tasaisuudessa on selkeästi jokin salaisuus, sen verran usein tässä on päästy kotiin ruusukkeen kanssa, ihan sinivalkoisenkin.

Sukutaulu

i. Pihinpenni evm, sh, tprt, 166cm	ii. Köyhänkruunu evm, sh, trt, 163cm	iii. Köyhä Keisari evm, sh, prn, 165cm
		iie. Tähkätiara evm, sh, trt, 157cm
	ie. Tupateeleipiä evm, sh, tprt, 159cm	iei. Punakanervia evm, sh, prt, 165cm
		iee. Pirttikahvi evm, sh, klm, 155cm
e. Hauraana Hangessa evm, sh, vrt, 157cm	ei. Viimeisenä Nuotiolla evm, sh, vprt, 155cm	eii. Ainoana Matkalla evm, sh, rt, 156cm
		eie. Aittaperuna evm, sh, vrt, 153cm
	ee. Pakkasposki evm, sh, rt, 157cm	eei. Havuriihen Joosias evm, sh, trt, 161cm
		eee. Hymyhalla evm, sh, rtkm, 155cm

Jälkeläiset

s. 00.00.0000 sh-o/t. Varsuli, e. Isukki, om. Omistajainen

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

28.02.2020 NJ erikoisnäyttelyt Haltiasalossa, kirjoitti Lissu T.

Olkoon miten erikoisnäyttelyt, joista joka ikinen sertin arvoinen saa sertin, minua jännitti. Hipelsin takkini vetoketjua, hengittelin syvään, ja kuuntelin narrin räkänaurua siitä, miten näyttely- ja kantakirjatuomaria nyt niin jännittää, mahtavatko omat hevoset muuttua gerbiileiksi kehässä ja jäädä ilman sertiä. Mokomakin.
Olimme saapuneet Haltiasaloon kahdentoista hevosen voimin; Pihviö, Telkkä, Vaisu, Sylvesteri, Harmi, Aalto, Pouta, Riita, Peippo, Unimasa, Tonttu ja Papu. Kahden rekan reissu. Kaksi hevosta per luokka. Päivä alkoi oriluokissa, Pihviö ja Telkkä ensimmäisinä, minä Pihviön ja narri Telkän esittäjänä. Ja vaikka tasan tiesin, että kaikki mukana olevat sen sertin saavat (ehkä luokan viimeiseksi tai ainakin häntäpäähän sijoittuen, mutta silti), minua jännitti. Onneksi ensimmäisenä esitysvuorossa oli Pihviön kaltainen sympaattinen, hyvähermoinen viilipytty, jonka kanssa suurin huoli on riittävän lennokkaan ravin esittäminen.

Se ravikin sujui oikeastaan todella hyvin, vaikka alaeranmokoma, näyttelyiden tuomari, meinasikin pistää minut juoksemaan uusiksi. Pihviö käyttäytyi kehässä todella hyvin ja riemukseni seisahtui kerrasta toivottuun asentoon; tämän hevosen kanssa se jalkojen pikkuviilaus ei ole ainakaan kotikuvauksissa onnistunut, Pihviö harppoo aina liikaa, vaikka reppana toki parhaansa yrittääkin. Ori katseli muita hevosia uteliaasti, ei huutanut tai pörhistellyt, vaan esiintyi käytöspuolella erinomaisesti edukseen.
Vaan niin esiintyi kehässäkin, sillä lopullinen sijoituksemme luokassa oli toinen! Hymy oli herkässä, kun alaera kätteli minua palkintojenjaossa ja rapsutteli hyvin ylpeän, tyytyväisen näköisen Pihviön lapaa. Tässähän tulee pohtineeksi, josko leipoisi Herra Huvittavannimisesta Championin.. vaikka sitten tuomarinäyttelyiden kautta, kun minä saan niihin kiikuttaa hevosia.

20.05.2020 Maastoestevalmennus, valmentajana enna

En ollut hetkeen käynyt Susirajassa ja olinkin iloinen, kun narri soitti ja pyysi minua pitämään maastoestevalmennuksen hänelle ja Pihviölle. Voin myöntää, että nauroin ääneen kuullessani hevosen nimen, mutta toisaalta, kun on kyse Susirajasta, ei mikään hevosen nimi tuota enää suurta järkytystä. En tiedä mistä kaksikko noita nimihirviöitä oikein bongailee, mutta eihän sitä kuulukaan ketään tuomita nimen perusteella, antaa kaikkien kukkien kukkia, vai mitä! No, joka tapauksessa, saavuttuani tallille narri talutteli elävää pihviään pihapiirissä ja heilutteli mulle iloisesti kättään. Autoin narrin hevosen selkään ja lähdimme yhtä matkaa kohti maastoesteitä.

Alkuverryttelyssä keskityimme lähinnä saamaan Pihviön hyvin avuille ja kevyeksi ja laukassa treenasimme hyvää kahden pisteen istuntaa ja ihanteellista vauhtia kenttäkisojen maasto-osuuksia varten. Pihviö vaikutti letkeältä kaikki käy -tyypiltä ja tunti eteni sujuvasti. Verryttelyhypyiksi ratsukko hyppäsi pieniä tukkeja ja hautaa. Ori hyppäsi mitä pyydettiin ja meni sitä vauhtia, mitä ratsastaja halusi. Aloin kyllä ymmärtää, miksi Susirajan pitäjät olivat Pihviön ostaneet nimestä ja puuttuvasta kapasiteetista huolimatta: olihan tuo tummanrautias nyt aika symppis tyyppi ja todellakin rehti kaveri, mitä työntekoon tuli. Kun Pihviö oli saanut alle hyviä verryttelyhyppyjä, siirryimme banketille. Ylöshypyt olivat alkuun vähän kiipeämistä, mutta narri tsemppasi hienosti ratsuaan ja avusti sen, minkä pystyi. Ratsukko pääsi hyvään rytmiin hypyissä ja ne muovautuivatkin paljon sujuvammiksi toistojen myötä. Tunnin päätteeksi pyysin ratsukkoa vielä hyppäämään vähän isompaa hautaa, jolle Pihviö venytti hyppyjään hienosti. Loppuverryttelyksi narri ja Pihviö menivät kevyttä ravia ja tekivät pitkät loppukäynnit.

06.06.2020 Helppo B ja piknikrajoite, kirjoitti Lissu T.

Hevosten liikuttaminen vesisateessa on sitten lystiä hommaa. Olin varmasti naama ihan norsunveellä ratsastaessani Pihviöllä kouluratatreeniä, kun kesken ohjelmamme taivas repesi. Vettä tuli kuin saavista kaataen, eikä se sade muuten ottanut laantuakseen. Siinäpä sitten treenasimme ohjelman lisäksi säänsietokykyämme. Onneksi Pihviö ei korvaansa lotkauta reippaammallekaan sateelle, ja näin kesäaikaan se niskaan valuva vesi on kuitenkin lämpimänpuoleista. Jäätävään tihkuun en todellakaan olisi jäänyt hiomaan koko rata leikkaata keskilaukassa.

Pihviöhän on siitä mainio kaveri, ettei se sano oikein mitään mihinkään. Ei tätä ihan turhaan luottohevoseksi kutsuta. Ori ei ollut moksiskaan yllättävästä kastumisesta, eikä rankkasade vaikuttanut työmotivaatioon tai mihinkään muuhunkaan. Siinä, missä vähän diivamaisempi hevonen aloittaa venkoilun kastumisen tai kentälle ilmestyvien lätäköiden vuoksi, Pihviö eteni tasaisen varmasti, kuuntelija apujani, suoritti saamansa tehtävät ihan samalla tavalla kuin ilman ilmankosteuden rajua muutostilaa. Helppo B:0 2009 eteni hyvällä tahdilla tehtävästä toiseen, ja erityisen tyytyväinen olin voltteihimme sekä pehmeisiin, täsmällisiin siirtymisiin. Kisattuani aktiivisesti vaativaa B:tä haltiasalolaisella Räiskyvän Herttuattarella olen taas paremmassa, kunnianhimoisemmassa terässä, ja se näkyy! Aktiivinen valmentautuminen sekä naftaliinista kaivettu lihashuolto tekevät ihmeitä; ihan hävettää myöntää, että välillä ne.. jäävät. Ja Pihviö, voi Pihviö, miten mahtavan motivoinut ja yritteliäs se olikaan! Se keveni, pehmeni treenin edetessä, kuunteli, yritti, yritti ja vielä kerran yritti. Etenkin ravitehtävissä huomasin selkeää parannusta lopputreeniä kohden. Ei muuta kuin kärryt ja traktorinrengas perään ja vähän persuusta kehittämään!

08.06.2020 Hyvän mielen kärryttelyä, kirjoitti Lissu T.

Pihviön kavioiden kopse on rauhoittavaa, rytmikästä, hoidetulla metsätiellä. Ori hölkkää rauhallista, rentoa ravia koppakärryjen edessä, tyytyväisen ja vireän oloisena. Metsälenkki on tänään kevyen tahdin ja matalan sykkeen treeni, joskin pitkällä matkalla. Ja miten Pihviö nauttiikaan päästessään vaihteeksi kärryjen eteen hölkkäämään! Viime kerta maastossa olikin maastoesteitä, sitä edellinen porukkamaasto ratsain.
Ja mikäs tässä on kuskinpukilla istuessa, varman, rauhallisen hevosen ohjaksissa. Vastaan tulleet ravurit ohitimme juuri sillä rauhallisuudella kuin kuuluukin, minä nostin kuskeille kättä, Pihviö ei sanonut mitään. Fasaanien huutelu sai orin korvat kääntymään, ei sen enempää. Kännykkäsovellus mittaa ja kirjaa kulkemaamme matkaa, eikä Pihviöllä tunnu olevan sen suurempi kiire kotiin kuin minullakaan. Askel pysyy varmana, kevyenä, hengitys ei muutu puuskutukseksi. Täällä Takapajulan tasamailla ei oikein pääse kunnon mäkitreeniä tekemään, jokunen kevyt loiva nousu ja yhtä naurettavan loiva lasku reitillemme mahtuu. Maastoesteradankin mäet on ihan rakentamalla rakennettu. Näille kärrykelpoisille teille ei kukaan ole alkanut mäkiä rakentamaan, vaikka ehkä pitäisi; mäkitreeni tekee hyvää hevoselle. Ja löysistymään päässeille ratsastajille.
Lopulta, pitkien hölkkä- ja käyntipätkien jälkeen, tien pää, hyvä leveä kääntöpaikka, turpa kohti kotia. Pihviö höristää korviaan, sen ryhti ei muutu eikä askellus muutu kiireisemmäksi, mutta kyllä siitä silti huomaa suunnanmuutoksen. Ori tietää olevansa kotimatkalla, kohti kehuja, kiitosta, kuivatettuja leipäpaloja sekä ihanaa tarhassa piehtaroimista. Eikä Pihviö missään vaiheessa matkaa nyi tai paina ohjille, se pysyy täsmälleen samana hyvänä, tasaisena, pehmeänä ajettavana kuin mitä menomatkalla.

30.09.2020 Kilpapihvi, kirjoitti Lissu T.

On vähän ironista, että näin tasaiseen tahtiin tulosta tekevä hevonen on näinkin matalatasoinen peli kuin meidän Pihviömme. VSR Cupeissa Pihviö teki vähän epätasaista jälkeä, mutta toi kuitenkin kotiin yhden ruusukkeen. 3/14 70cm luokassa, ja siitä hieno mahalasku 80cm luokan viimeiseksi. Osasyy on kyllä ihan kuskissa, aloin ahnehtimaan lyhyempää tietä ja tiukempaa mutkaa. Puomeja kolisi, enkä välitä edes katsoa lopullisia virhepisteitä. Pihviötä täytyy kyllä kehua sen hienosta asenteesta, yrityksestä ja tsemppaamisesta, se oli koko radan oma ihanan yritteliäs itsensä! Koulucup meni minun ja Pihviön osalta heikommin, helppo C ja 17/22. Tämän otan kyllä ihan kokonaan piikkiini, en ratsastanut oria tarpeeksi kevyeksi edestä vaan rata meni aika pitkälti etupainoisena hiihtäen. Ei sellaisesta pidäkään palkita.

Vaikka cuptulokset eivät yhtä ruusuketta lukuun ottamatta paljoa annakaan aihetta juhlia, pääsääntöisesti Pihviö on ollut hyvin tasainen suorittaja. Vielä muutama koulusijoitus, niin ori on kerännyt siitäkin lajista 40 sijoitusta! Olemme vähän leikitelleen ajatuksella, että ori onnistuu jollain kurin tekemään itseään lahjakkaampia jälkeläisiä, jotka ovat ratsastettavuutensa ja luonteensa (sekä suoritusvarmuutensa) puolesta isänsä kaltaisia mainioita kavereita. Koska mainio Pihviö on, todella hieno, hyvä hevonen. Tekisi mieleni sanoa kilpahevonen, siitä huolimatta, ettei tämän taso vastaa miltään osin mielikuvaani oikeasta kilpahevosesta. Ne kovatasoiset tammat haluaisi astuttaa kovatasoisilla oreilla, muttamutta.. Pitää miettiä. Pihviö ei ole nopealla vilkaisulla ykkösvalinta tulevaisuuden jalostusoriksi, ja tokkopa tästä mitään jalostusmenestystä tulee. Jos Pihviössä on yhtään periyttäjän vikaa, se voisi jättää nimenomaan tasaisia, hyväluonteisia jälkeläisiä, hienoja harrastehevosia ja pelejä pikkukisoihin. Jalostamisessa pitää muutenkin pohtia useampi sukupolvi eteenpäin, ei pelkästään seuraavaa sukupolvea. Ja Pihviö voisi olla omiaan tasoittamaan hieman.. luonteikkaampia sukulinjoja.

Nyt se on kuitenkin tallin virallinen Kilpapihvi, kaikella rakkaudella sanottuna. Ei jalostusori, vaan yksi kilparatsuista. Matalasta tasosta sekä sieltä takavasemmalta kuuluvasta tirskunnasta huolimatta.