Kuvagalleria

Bourbon VH14-029-0050

Luonnekuvaus

Ihastuimme Pörrin nimeen Ciruksen sitä myydessä ja teimme tarjouksen saman tien. Ehkä ei olisi pitänyt ostaa sikaa säkissä, sillä kun ori oli meille tuotu se ensimmäistä kertaa ratsastamaan lähtiessä linttasi narrin karsinan seinään ja saikulle, Lissun noustessa selkään poni paiskasi naisen aitaa päin ja saikulle. Pörri on muuten varsin hyväluontoinen, se ei ilkeyttään paisko ketään seiniin tai liiskaa, mutta se on todella luottamuspulainen poniori eikä vieraiden kanssa osaa rentoutua. Ori on todettu luottamusongelmaiseksi ammattilaisten toimesta, mutta tutun ihmisen kanssa luottamussuhteen synnyttyä se pelittää oikein hyvin. Uusien asioiden jännittäjänä Pörri turvaa ihmiseen, kun on vain todennut ihmisen luottamuksensa arvoiseksi.

Ori arastelee uusia ihmisiä, ja luimii, näykkii ja muutenkin uhittelee noille minkä kerkiää. Kliseisesti Pörri kaipaa vain aikaa, kärsivällisyyttä ja rakkautta, joiden ansiosta ponista kuoriutuu tutuille ihmisille oikea haliponi ja kullannuppu. Vaikka poni ei kaikista hoitotoimenpiteistä pidäkään; kaikki mihin liittyy saksia tai tarrapintoja (osa pinteleistä, loimista ja suojista jne.) ovat aivan hirveitä, ja poni saattaa säpsyä molempien aiheuttamia ääniä. Tuttu ja turvallinen ihminen saa puuhastaa saksien ja tarrapintojenkin kanssa vaikeuksitta. Kengittäjä ja eläinlääkäri saavat myös tehdä työnsä rauhassa luottamussuhteen synnyttyä, alkuun Pörri on yksi hirviö ja rauhoittamista vaativa kiusankappale kun poni tulee ennemmin päälle kuin antaa vieraan ihmisen tuikkia itseään piikeillä.
Taluttaessa hyvin asiallinen ja mutkaton tapaus, ei turhia hosu tai rynni. Pörri ilmoittaa muille hevosille kovaan ääneen tulleensa paikalle, mutta huutelukin jää siihen yhteen kertaan. Vieraat ihmiset joutuvat taluttamaan ponia ketju suussa, sillä Pörri uhittelee melkoisesti, vaikkei yleensä päälle tulekaan, korkeintaan näykkii. Oma väki voi taluttaa ponia vaikka naru pitkänä, ja Pörri tallustelee perässä lauhkeana kuin lammas.
Pörri ei matkusta yksin tai mene ensimmäisenä traikkuun. Luottokaverin odotellessa trailerissa ori kävelee autoon kuin vanha tekijä ja matkustaa rauhassa, koska kaveri näyttää mallia.

Selkään ei voi kiivetä ennen kuin on rakentanut luottamuksen pyörittämällä riimunnarua sun muulla maasta käsin työskentelyllä. Pörri ei luota vieraisiin ihmisiin niin, että se sietäisi moisia selässään vaan ori pukittelee ja riehuu niin kauan, että vapautuu tästä ikävästä selässäroikkujasta. Tutun ihmisen kanssa poni toimii kyllä kuin ajatus, se on kevyt ratsastaa - toisinaan valitettavan kevyt myös siinä loikkimismielessä -, mutta sen kanssa ei saa mitään ilmaiseksi. Pörri on mukiinmenevä kouluratsu, se kuuntelee apuja hyvin, muttei ole kovin näyttävä. Vaatimattomasti eteenpäin lönkyttelevä ori ei herätä kovin paljoa tuntoja koulutuomareissa, mutta saa siitä kaivettua hyvänkin liikkeen esiin. Se vain vaatii niin paljon työtä, ettei Pörri ole kouluratsuna parhaimmillaan. Ei lienekään yllätys, ettei sen kanssa ole edetty kuin helppo B -tasolle. Osaaminen ja kapasiteetti riittäisivät todennäköisesti jopa vaativaan B:hen, mutta sen oleminen ja liikkuminen on niin vaatimatonta, ettei pisteitä meinaa tipahdella edes helpoissa luokissa.

Esteillä Pörri syttyy, mutta se ei ota pikkuesteitä millään lailla tosissaan. Puolimetriset esteet eivät aiheuta siinä mitään liikettä suuntaan tai toiseen, ori lähinnä löntystelee läpi asenteella "ai oliko tuo este". Isommilla esteillä poni on sen sijaan säpäkkä ja hieman kuumuva, kevyt ratsu joka tuntuu välillä lähtevän tuulen mukana esteiden yli. Rauhallisella, kevyellä ratsastuksella Pörri on hyvä esteponi joka tekee sujuvia, ripeitä ratoja.
Maastossa ori säpsyy hieman yllättäviä asioita, mutta koska selässä istuu tuttu ja luotettava ihminen se luottaa ratsastajansa arvostelukykyyn siinä, pitääkö paeta vaiko ei. Jos ratsastaja on rauhallinen kuin viilipytty, Pörri ei lähde sen kummemmin sinkoilemaan. Maastoesteillä poni on yhtä innokas kuin rataesteilläkin, mutta pikkuesteitä se ei edelleen kunnioita. Pienemmillä esteillä se pitääkin tosissaan komentaa ylitse, koska ori ei ota edes kiinteää estettä tosissaan jos se on liian pieni.

Ensinnäkin on hyvä tietää, ettei Pörrillä voi kisata kuin sille tuttu ihminen, johon ori luottaa. Poni pistää ennemmin traikun paskaksi - ja itsensä siinä sivussa - kuin lähtee vieraan ihmisen kanssa matkaan. Tuttujen kanssa ori pärjää oikein hyvin vieraassakin paikassa, vaikka vähän jännittääkin uutta paikkaa. Ainoa vika on se, että Pörri saattaa yrittää kiivetä syliin jos jotain yllättävää tapahtuu. Käsihevosalueella on hyvä pitää kunnon väli muihin hevosiin, ettei Pörri säikähtäessään jyrää ketään. Poni ei tule tahallaan päälle, mutta ei säikähtäessään tajua varoa.
Verryttelyissä poni pitää saada ensin suoraksi ja rennoksi, ennen kuin voi kuvitellakaan saavansa jotain aikaiseksi. Pörri kyllä esittää melkoisen komeaa banaanimutkapohkeenväistöä, mikä johtuu ruunivoikon jännittyneisyydestä. Rentouduttuaan poni alkaa tehdä töitä samalla motivaatiolla kuin kotona.
Radalla Pörri vaatii vähän rohkaisua ratsastajaltaan, että orista saa kuorittua mitään showmiehen elkeitä. Parhaimmillaan poni on varma suorittaja, joka tekee ainakin nollaradan / hyvät prosentit, vaikkei voittaisikaan. Pahimmillaan poni säikähtää tai muuten toteaa homman olevan kamalaa ja perseestä, minkä seurauksena Pörri suorittaa omaehtoisen poistumisen radalta ja usein koko kisa-alueelta.

Sukutaulu & -selvitys

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuunottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

06.06.2014 maastoestevalmennus, valmensi Susanna
Ennustuksen mukaan koko päivänä ei pitänyt sataa, mutta eikös sade kuitenkin alkanut juuri, kun pääsin Susirajaan. Päätimme silti pitää suunnitelmastamme kiinni ja lähteä maastoesteradalle valmentamaan Pörriä. Lissu oli verrytellyt orin jo valmiiksi, joten pääsimme nopeasti itse asiaan. Koska Pörri ei ollut ennen ollut valmennuksessa, aamun harjoitukset oli valittu sen - ja sään - mukaan: hiekkapohjaisella rataosuudella maastoesteiden hyppäämistä sekä ylä- että alamäkeen. Harjoituksen aluksi Lissu vei Pörrin katsomaan hypättäviä risu- ja tukkiesteitä, jotta poni näkisi, ettei niissä ollut mitään pelottavaa. Sitten Lissu sai ratsastaa jokaisen ylämäkeen sijoitetun esteen yksitellen ja rauhallisessa tempossa. Olin jännittänyt, kuinka Pörri mahtaisi suhtautua hyppäämiseen: olisivatko esteet riittävän korkeita, jotta se suhtautuisi tehtävään vakavasti eikä vain yrittäisi kävellä kiinteiden esteiden läpi? Estekorkeus näytti riittävän, sillä Lissu ja Pörri liitelivät esteiden yli kuin vanhat tekijät konsanaan. Jatkaessamme harjoitusta niin, että ratsukko sai hypätä kaikki ylämäessä olevat esteet kuin he olisivat hyppäämässä rataa, Pörri alkoi selvästi innostua touhusta ja kuumua. Kehotin Lissua rauhoittelemaan oria, ja onnistuneen suorituksen jälkeen oli vuorossa kävelyä sillä aikaa, kun ohjeistin Lissua loppuvalmennuksen tehtäviin. Ratsukko tehtävänä oli hypätä alamäkeen sijoitetut esteet jälleen yksittäin ja sen jälkeen kaikki putkeen kuin ratana. Kun tämä sujuisi, hypättäisi vielä ylä- ja alamäen esteiden rataosuus kokonaisuutena. Käyntipätkä oli rauhoittanut Pörriä juuri sopivasti ratsukon jatkaessa tehtävää. Ensimmäisellä alamäen esteellä ori hieman epäröi mutta Lissun kannustaessa ylitti tukkiesteen sulavasti. Seuraavat risuesteet menivätkin taas ylämäen esteiltä tutulla varmuudella, ja toistaessaan tehtävän Pörri osoitti jo innostumisen merkkejäkin. Alamäen esteet eivät tuottanut ratsukolle loppujen lopuksi mikäänlaisia ongelmia, eikä Pörri myöskään epäröinyt enää toista kertaa millään esteellä - reipas poni! Kun Lissu ja Pörri olivat suoriutuneet mallikkaasti sekä ylä- että alamäen rataosuudesta ja sade vain yltyi, päätimme lähteä tallia kohti. Säästä huolimatta valmennus oli sujunut varsin hyvin ja olin tyytyväinen oppilaisiini. Nuoreksi poniksi Pörri oli varsin lupaava ja uskon, että siitä vielä kuullaan!

29.12.2014 kouluvalmennus, valmensi yaren
Vain hetki sitten olin pitänyt valmennusta Narrille ja Muu-ponille, mutta kidutukseni kovassa pakkassäässä ei ollut vielä todellakaan ohi. Narri ei ollut ennättänyt vielä ratsuineen kentältä pois, kun Lissu viiletti tulla paikalle jo ruunivoikon orin kanssa! Huokaisin syvään ja koitin koota itseni siihen pisteeseen, että saisin vielä jostain repäistyä itseeni lämpöä ja intoa. Onneksi sain tätä toivottua energiaa alkaessani purkamaan esterataa kouluvalmennuksen tieltä ja siinä alkoi kivuliaasti lämpö palailla jo tunnottomiin varpaisiinkin. Lissu oli päässyt jo hyvään vauhtiin Pörrin kanssa, tosin orista huomasi sen, ettei sekään nauttinut kylmästä. Poni tuntui hiukan herkistelevän kaikille avuille ihan liikaakin, mutta sen selässä istuva nainen sai sen kuitenkin pidettyä hallinnassaan ainakin toistaiseksi.

Niinhän siinä sitten kävi, että lopulta olin käynyt kaivelemassa autoni takakontista lämpöisen viltin ympärilleni ja nyt tökötin kentän laidalla huutelemassa ohjeita Lissulle ja Pörrille. Harmikseni sain huomata, että Pörrissä olisi varmasti ollut ytyä korkeammillekin tasoille, mutta eihän raukan askellajeissa tuntunut olevan näyttävyyttä nimeksikään. Sääli sinänsä, sillä ori taisi kuitenkin kuunnella Lissua sen verran hyvin, että olisi saattanut vääntyä moneksi. Joka tapauksessa virkeä ori suoritti vallan mainiosti keskitemmossa kaikki askellajit vuorollaan, vaikka nykikin hiukan päätään pyyntönä kovempaan vauhtiin. Lissu pysyi kuitenkin kovana ja ei antanut periksi. Hetken päästä annoin ratsukon luvan siirtyä käyntiin ja oikeanpuoleisella pitkällä sivulla oli hyvä hetki kokeilla pohkeenväistöä. Turhaa hötkyilyähän se koko suoritus oli täynnä, joten ihan kertaheitolla en päästänyt kaksikkoa läpi. Useamman kerran jälkeen alkoi Pörri vähitellen keskittymään, eikä vain ottanut sivuaskelia päästäkseen mahdollisimman nopeasti takaisin kaviouralle. Toiseen suuntaan meno näytti jo paremmalta, joten kohta Lissu jo viiletti ratsuineen uuden tehtävän parissa, vastalaukassa kolmikaarisella kiemurauralla.

Kevyt poni tuntui nousevan välillä lentoon, mutta jalat pysyivät kuitenkin maassa siinä määrin, ettei Susirajassa tutuksi tulleita pukkeja nähty tällä erää. Pörri pärskyi loppuvaiheessa tosin jo siihen malliin, että se selvästikin koitti kertoa, että turhautuminen kylmän suhteen alkoi olemaan jo sitä luokkaa, ettei jaksamista riittäisi enää kauan työskentelyyn. Hyvin mennyt valmennus olikin mukava alkaa jo lopettelemaan ennen kuin saisimme loppuun vielä jonkun ei niin mukavan käänteen.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: kevyt verkkatreeni
tiistai: esteitä
keskiviikko: vapaa (palauttelevaa taluttelua tms.)
torstai: kevyt maasto
perjantai: maastoesteitä
lauantai: kevyt puomitreeni
sunnuntai: vapaa

Hoito- ja loimitusohjeet
Klipattuna loimitetaan tarpeen mukaan, pesun jälkeen fleece.

Varusteet
Ratsastaessa koulusatula, oliivikuolaimet, tavalliset suitset alaturpahihnalla ja suojat takasiin.
Esteille estesatula, romaani, olympiakuolain, tavalliset suitset alaturpahihnalla, rintaremmimartingaali, putsit etusiin ja suojat takasiin.
Maastoon este-/yleissatula, romaani, olympiakuolain, tavalliset suitset alaturpahihnalla, rintaremmimartingaali, putsit etusiin ja suojat joka jalkaan.