It’s better to be absolutely ridiculous than absolutely boring.
Prada on alun perin ystäväni Lissun poni, mutta naisen täydellisen kiinnostuksen puutteen vuoksi tamma päätyi minulle. Lissun ei pitänyt ollenkaan ostaa isoprosenttista ratsuponia (saati minun, minä liputan niille, joissa on 75% täysveristä eikä ponia...), mutta toisin kävi. Lissu osti Pradan kisoista, koska... ostipahan vain, mitäpä muuta syytä olisimme koskaan tarvinneet hevosten hankinnalle.
Gentlemen Prefer Blondes paljastui kiukkuperseileväksi hoidokiksi, mutta nöyräksi ratsuksi. Koska minä kisaan Lissun hevosilla varsin paljon, ainakin näillä poni- ja täysveriyksilöillä oli luonnollista, että päädyin myös Pradan kanssa kisoihin. Tutustuin siihen siis oikein hyvin jo ennen ostoa ja totesin saman kuin ystäväni oli aiemmin todennut. Tamma oli ihme tapaus kiukkuillessaan ihmisille minkä kerkisi ja töissä oli sitten niin kilttiä niin kilttiä. Luulisi sen menevän toisin päin, kun töissä täytyy tehdä jotain ja hoidettavana olla vain paikallaan.
Lissu ei kuitenkaan koskaan oikein kiintynyt Pradaan kunnolla ja ponista alkoi kadota mielenkiinto. Minä sen sijaan aloin enenevissä määrin pitää pikkuisesta tammasta ja kun Lissu harkitsi sen myyntiä, totesin, että Prada voisi muuttaa luokseni Pirunporttiin.
Paperit tehtiin pikavauhtia ja hinnaksi sovittiin joku mitätön pikkusumma, enpä olisi täyttä hintaa muutenkaan maksanut ponista, jolle olen itse hankkinut päälle puolet sen kisatuloksista. Olimme yhtä lailla ilahtuneita, kun Prada sai omistajan, jota jaksoi kiinnostaa kiukkupyllykän kanssa puljaaminen.
I'm very definitely a woman and I enjoy it.
Tässä jos missä on vastakohtien poni. Prada on hoitaessa melkoinen naiskauheus, yksi kiukkuperseilevä hirviö, ratsastaessa se on sen sijaan nöyrä, kuuliainen ja lauhkea kuin lammas. Tamma on kilpaponi parhaimmillaan, sillä se suorittaa tosissaan ja antaa aina kaikkensa sekä vähän enemmän. Mikä voi olla myös huono juttu. Siinä, missä Prada osaa olla hoitaessa puhtaasti ilkeä se on ratsastaessa varsinainen satuponi eikä kukaan oikein tiedä, miksi se on yhdessä asiassa niin hirveä ja toisessa niin ihana. Yhtä kaikki, tässä meillä on oikea naisten nainen, joka kiimassa kiljuu kuin kymmenen kattia, tarjoilee takapuoltaan vaikka aidantolpalle, mutta potkii joka ikistä oria ja ruunaa naamalle, jotka sitä takamusta haistelevat. Naisia ei pidä ymmärtää vaan rakastaa juuri sellaisena, kuin ne ovat. Ainakin Pradaa.
If you're gonna be two-faced at least make one of them pretty.
Prada on niitä tapauksia, joiden karsinaan ei uskalla mennä jos on ollut hevosten kanssa tekemisissä vasta vähän aikaa. Vastassa on saman tien hammaskalusto irvistyksen muodossa, pitkin niskaa makaavat korvat ja huitovat jalat. Saamarin kiukkuinen tamma ei halua ketään karsinaansa ja on hoidettaessa täysi mulkvisti. Pradan kanssa joutuu joka kerta käymään keskustelun siitä, kumman on kunnioitettava kumman omaa henkilökohtaista tilaa ja kuka saa päättää siitä, missä seisotaan. Tammaa ei ole pakko ottaa käytävälle ketjuihin, sille riittäisi karsinassa kiinni sitominen vaan helpompaa se on ottaa suoraan käytävälle. Omistajalle siis. Käytävällä poni ei yllä puremaan kun sen kylkeä harjaa, mutta etukaviot soutavat ilmassa kyllä vallan mallikelpoisesti. Ja tamma kyllä puree, jos pystyy siihen. Takamuksen puolelta kulkeminen on ehdoton ei Pradaa hoitaessa, sillä se latoo päin näköä täysin surutta vaikka sitä on miten koetettu opettaa tavasta pois. Kun vain varoo tarpeeksi hampaita ja muistaa joka kerta kieltää tammaa sen kanssa kyllä pärjää, ja vieläpä menettämättä yhtään ruumiinosaansa tai mielenterveyttään.
Taluttaessa ponille pistetään ehdottomasti ketju suuhun ja otetaan raippa mukaan. Prada ei ole täysin mahdoton, mutta sillä on tapana lähteä jyräämään joko kaukaisuuteen tai sitten koettaa kiivetä syliin. Ensiksi mainittua varten tammalla on ketju suussa, jälkimmäistä varten taluttajalla on mukanaan raippa, jolla taluttaja antaa napakan läppäyksen Pradan lapaan, jotta se muistaa paikkansa. Sen kummempia kommervenkkejä tamma ei kaikeksi onneksi tarvitse, koska nykyisetkin ovat jo tarpeeksi rasittavia. Kengittäjä kiroaa huitovia jalkoja kerta toisensa jälkeen, eläinlääkärin toimenpiteet on pakko suorittaa rauhoitettuna. Samoin kuin klippaus, joskaan sitä Prada ei - ainakaan kokonaan - tee kiukkuilevuuttaan vaan tamma pelkää klippauskoneen ääntä kuollakseen ja tulee läpi vaikka tallinseinästä sitä paetakseen.
Koppiin Pradan saa sentään sillä, että joku on napauttamassa sitä raipalla takamukseen kun se pysähtyy. Tammaa ei missään nimessä saa lyödä raipalla, mutta napakka näpsäys vaaditaan joka ikinen kerta, kun se pysähtyy ja saman tien pysähtyessä, jotta koppiin päästään saman vuorokauden puolella. Matkustajana Prada on sen sijaan kokenut, eikä turhia hermoile.
Ever notice how 'What the hell' is always the right answer?
Raivostuttavan kiukkupyllykkäinen, mihinkään tyytymätön poni muuttuu satula selässään lauhkeaksi kuin lammas. Se on yleispätevä pikkumopo, jolla voi yhtä hyvillä mielin lähteä treenaamaan koulua, hyppäämään tai miksipä ei vaikka rennolle maastolenkille. Tässä on se unelmien keltainen poni, jollaisen jokainen ponityttö haluaisi itselleen. Prada on kotikentällä ehdottomasti parhaimmillaan ja se on hevonen, jonka kanssa lähtee aina mielellään treenaamaan. Koskaan ei tarvitse miettiä, meneekö nyt penkin alle ja onko hevonen koko ajan vastahankaan. Ei ole. Tamma kulkee myös vähän osaamattomammilla ihmisillä nätisti, vaikka tietenkin se menee aina siitä mistä aita on matalin jos vain saa tilaisuuden. Aivan aloittelijan kätösiin ei Prada kuitenkaan sovi, kilpaponina se ei siedä repimistä eikä potkimista vaan lyö niistä liinat kiinni eikä liiku enää minnekään. Ei ilkeyttään, vaan siksi, että on herkkä poni eikä siedä moista kohtelua. Osaavampi ihminen saa luonnollisesti esiin Pradasta sen parhaat puolet ja vieläpä todella vähällä vaivalla. Kun tamman saa herkistettyä se toimii pienin avuin, mutta ei silti vedä hernettä nokkaan hieman voimakkaammasta pidätteestä, kunhan ei repimiseen sorru. Koulupuolella Pradaa voisikin siis melkein sanoa automaatiksi, sillä heti kun sitä alkaa ratsastaa se kokoaa itse itsensä ja alkaa tehdä tosissaan töitä. Täytyyhän sitä ratsastaa, mutta ihmeitä se ei vaadi.
Prada on myös esteillä, olivat ne sitten radalla tai maastossa, mukava, toimiva ja simppeli ratsu. Se kuumuu hienoisesti esteille päästessään, mutta eipä siinä mitään radikaalia tapahdu, normaalit pidätteet riittävät oikein hyvin muistuttamaan vauhdista. Tamma on varovainen hyppääjä, samaten fiksu. Se kieltää tai vetäisee ohi, jos ei pääse turvallisesti esteen ylitse, varoo jalkojaan puomien ja kiinteiden esteiden kanssa sekä arvioi hyppyjen paikat hyvin. Pradan omaa estesilmää onkin kehuttu paljon, sillä se tuntuu tietävän aina paremmin kuin selässä nököttäjä, mistä kohtaa mennään yli. Maastossa, esteillä tai ilman poni on oma toimiva, herkkä ja nöyrä itsensä jonka kanssa voi tehdä käytännössä mitä hyvänsä.
Varsin hyvällä omallatunnolla voi tammaa sanoa myös tylsäksi ratsuksi. Se toimii aina, on nöyrä ja kuuliainen eikä satula selässään tunne sellaista termiä kuin "huono päivä". Ratsastaja pääsee Pradan kanssa aina siitä, missä aitaa ei ole koskaan ollutkaan eikä tamman kanssa juuri haasteita kohtaa. Toisaalta on mukavaa, kun jonkun elikon kanssa ei ole pakko aina tapella. Kaikesta ratsastuksellisuudesta mielenkiinnottomuudestaan huolimatta Prada on varsinainen loistotyökaveri, jonka kanssa saa ainakin hyvän mielen ja onnistumisen tunteen.
I don't want to make money, I just want to be wonderful.
Prada on yleisön lellikki, se rakastaa esiintymistä, sillä on lehmän hermot kisapaikan hälinän ja vilinän suhteen, aplodien vuoksi se kiipeäisi vaikka puuhun ja tulisi kolmoisvoltilla alas. Käsihevosalueella, varustaessa ja mahdollisessa väliaikaistallissa tamma on samanlainen kiukkuperse kuin aina ennenkin, punainen rusetti sen hännässä ei komeile turhaan. Joskin sillä varoitellaan enemmän ihmisiä kuin hevosia, sillä muista hevosista tamma ei sano mitään, ihmisiä kohti se sen sijaan latoo aika surutta. Kiukkuperseilevä elikko rauhoittuu kuitenkin saman tien, kun joku kipuaa selkään ja laittaa sen töihin.
Kisoissa poni sortuu helposti ylisuorittamiseen. Prada antaa itsestään sen kuuluisan 110%, mikä on joko hyvä tai huono, riippuen miten sen osaa kanavoida. Mikäli ratsastaja saa tamman vain helvetin hienoksi, se on kouluratojen pikku rusettihai joka sievästä ulkomuodostaan huolimatta taikoo itseensä yllättävää näyttävyyttä. Esteradoilla sen vikkelät kintut vetelevät neulansilmäkäännökset suoriksi ja huitoo pohja-aikaa varsin usein. Vaihtoehtoisesti Pradan "kaikkensa antaminen" saattaa mennä siihen, että kouluradalla kintut kauhovat kuin näytösaskellajihevosella ja esteradalla viipottaa niin lujaa, ettei ehdi kunnolla hypätä.
Tämän ponin kanssa sitä tekee yleensä joko nappisuorituksen tai sitten vetää täydelliset pohjat. Prada, niin helppo ratsu kuin onkin, ei ole maailman helpoin kisaponi ylisuorittamisensa vuoksi, mutta ei sitä vaikeaksikaan kehtaa sanoa. Välimuotoja ei tamman kanssa ole ja sitä saa syyttää vain itseään, jos suoritus menee pipariksi.
Who said nights were for sleep?
i. Flirting with Rapunzel evm, wpb, vkk, 147cm
ii. How to Flirt with Dummy evm, xx, rtkm, 161cm
iii. Livin' with Idiots evm, xx, rn, 163cm
iie. Little Too Flirty evm, xx, rnkm, 159cm
ie. Cordelia Ragchallarnié evm, wB, vkk, 141cm
iei. Éimhin Ragallach evm, wB, rt, 143cm
iee. Cara Zinevra evm, wB, vkk, 141cm
e. Sivney Rossleainn evm, conn, rnkm, 147cm
ei. Ros Críostóir evm, conn, rnvkk, 147cm
eii. Roibeárd Coilm evm, conn, rnvkk, 148cm
eie. Magheramorneainn evm, conn, rn, 144cm
ee. Keena Shavonne evm, conn, rn, 144cm
eei. Shaamit evm, conn, mkm, 145cm
eee. Eithe Kacie evm, conn, rn, 142cm
Pradalla on todella monipuolinen suku; sen sukutaulun kolmannesta polvesta löytyy laukkuria ja harrasteratsua, menestystarinoita ja takapihojen ihastuttajaa. Toinen polvi on myös hivenen "epätasalaatuista", mutta Pradan molemmat vanhemmat ovat todella päteviä kilparatsuja ja oikeita kilparatojen yllättäjiä.
Isä Flirting with Rapunzel (voikko, 147cm) oli todellinen satuponi; karismaattinen, kevyt ja elegantti sporttiponi, jonka ylhäinen olemus ja upeat liikkeet saivat poni-ihmiset huokailemaan ihastuksesta. Voikko komistus oli todella seurallinen luonne ja showmies, joka tuntui aina esiintyvän edukseen. Hyväkäytöksinen ja kaikin puolin asiallinen ori kisasi hurjat määrät näyttelyitä keräten ruusukkeita ja palkintonauhoja toisensa perään. Näyttelykehien lisäksi Flirting with Rapunzel kilpaili helppo A - vaativa B -kouluradoilla ja satunnaisesti 90cm esteradoilla. Ori pärjäsi kouluradoilla erinomaisesti, kiitos karismansa ja liikkeidensä, esteradoilla Flirting with Rapunzel hävisi vauhdissa ja teki siistejä nollaratoja, joskin yleensä sijoittumatta.
Ori kuoli ähkyyn vain 15-vuotiaana. Flirting with Anarchy oli ehtinyt eläessään astua viitisenkymmentä varsaa, ja sen jälkeläiset ovat tuttu näky etenkin näyttelykehissä. Etenkin welshtammojen kanssa poniori teki hyvärakenteisiä ja lennokasliikkeisiä varsoja, muunrotuisten ponitammojen kanssa Flirting with Rapunzelin rakenneperiyttäminen oli heikompaa. Orin kaikki jälkeläiset ovat kuitenkin korrektirakenteisia ja hyväliikkeisiä poneja, joilla on usein on sen verran karismaa ja esiintymisenhalua, ettei niiden pää kestä puskaponin elämää.
Emä Sivney Rossleainn conn, rnkm, 147cm
Muu suku:
Isänisä How to Flirt with Dummy, 161cm korkea hyvin hitaasti kimoutunut rautiaankimo ori peri emältään luonnnenenenen
ihan hyvät ajat teki, luonteeltaan emänsä kaltainen (ei periyttänyt), rumahko, karismaattinen hevonen, siirtyi kenttäratsun hommiin kun oli laukannut tarpeeksi. jalostuksessa kaikenlaisille
Isänisänisä Livin' with Idiots oli ruunikko, 163cm korkuinen laukkaratsu. Ori oli viileän etäinen ja äärettömän fiksu käsitellä, orin kanssa pärjäsi käytännössä kuka tahansa. Radoilla Livin' with Idiotsista kuoriutui kliseinen kuumuva täysiverinen, joka juoksi korvat luimussa koettaen teilata vastustajansa, jollei rehellisesti voittanut nopeudessa. Kahden menestyksekkään laukkakauden jälkeen täysiveriori loukkaantui treeneissä siirtyen kuntoutuksen jälkeen ratsuksi ja siitosoriksi. Vaikkei Livin' with Idiotsilla enää kilpailtukaan se osoitti omistavansa hyvän hyppytekniikan, hyppykapasiteettia ei koskaan saatu kunnolla selville kun jalkansa loukannutta oria ei voinut hypyyttää yli metrin esteillä. Täysiverinen olikin pääasiassa jalostuskäytössä, ratsun hommia se teki pitääkseen kuntoa yllä.
Kahden menestyksekkään laukkakautensa ansiosta Livin' with Idiots oli laukkapiireissä kiinnostava nimi, ja ori saikin kahdella ensimmäisellä kaudellaan monta sataa täysiveritammaa luokseen. Puskaradion ansiosta myös ratsutammojen omistajat löysivät orin, ja nykyään Livin' with Idiots onkin yhtä tuttu näky niin laukkahevosten kuin ratsujenkin sukutauluissa. Ori periytti hyvää laukkahevosen laukkaa, kevyttä urheiluhevosen rakennetta sekä hyvää hyppytyyliään. Livin' with Idiots lopetettiin 17-vuotiaana sen jalkojen alkaessa reistailla enemmän.
Isänisänemä Little Too Flirty, ruunikonkimo 159cm korkea tamma aloitti laukkaratsuna. Täysverinen oli rakenteeltaan eriparinen, sen takaosa oli paljon etuosaa raskastekoisempi, pää oli suuri ja kaula kapea, mutta liikkeet sillä olivat susirumasta rakenteesta huolimatta hyvät. Little Too Flirty juoksi kaksivuotiaana hyvät pohja-ajat itselleen, kolmivuotiaana sitä nähtiin jo ikäluokkansa kovimpien nimien kanssa. Tamma ei ollut se helpoin luonne, se oli käsitellessä todella nokkava, ajoittain suorastaan ilkeä, ei sietänyt kuin tiettyjä ihmisiä ja inhosi lapsia yli kaiken. Työskennellessä se oli kuitenkin äärettömän fiksu, nopea oppimaan ja työteliäs, kunhan koki että sitä kohdeltiin arvostaen. Little Too Flirtystä povattiin seuraavaa isoa laukkanimeä, mutta nelivuotiaana se sai vaikean ähkyn. Tamma onnistuttiin pelastamaan leikkauksella, mutta radoille siitä ei enää ollut.
Jalostuskäytössä Little Too Flirty oli vähintään painonsa arvoinen kultaa. Tamma ehti tehdä 11 jälkeläistä, kaikki puhtaita englannintäysverisiä. Little Too Flirty ehti lyhyen uransa aikana todistaa juoksukykynsä ja sen sukutaulu oli täynnä kovia nimiä, joten jokainen varsa suorastaan revittiin käsistä huutokaupoissa kovilla summilla. Tamma periytti kolhoa päätään ja luonnettaan, eivätkä sen varsat ole huonosti juosseet. Huippuvarsaan vaadittiin tosin huippuoria.
Isänemä Cordelia Ragchallarnié wB, vkk, 141cm LÄSKI tuntiratsu jollain kasvatustallilla, teki neljä varsaa, luonteeltaan oikea unelma. kuoli kaviokuumeeseen kun kavioluu kääntyi kaviosta läpi
Isänemänisä Éimhin Ragallach, wB, rt, 143cm
Isänemänemä Cara Zinevra, 144-senttinen voikko welsh B -tamma, oli huomion- ja seurankipeä herkkusuu, joka makupalanhimossaan kehitti ikävän tavan näykkiä. Tamman jalka-asennoista löytyi pikkuvikoja, minkä lisäksi Cara Zinevralla oli taipumusta lihavuuteen vaikka sitä miten liikutti. Monipuolinen tamma pärjäsi niin ratsuna kuin vaunujen edessä, ja se olikin perheensä rakastama harraste- ja kisakaveri. Pikkukisoja lukuun ottamatta kisaamaton tamma hyppäsi kotosalla parhaimmillaan 110cm yksittäisesteitä, ja sillä treenailtiin kotikutoisia helpon A:n asioita. Aina yhtä pirteä ja eloisa welshtamma lähti mielellään töihin ja reissaamaan, ei stressannut mistään ja söi kaiken minkä hampaisiinsa sai.
Vanhoilla päivillään Cara Zinevra teki neljä varsaa, kolme welsh B:tä ja yhden welsh part bredin. Tamma periytti ihastuttavan luonteensa ja monilahjakkuutensa varsoilleen, hyvät orivalinnat korjasivat Cara Zinevran rakennevikoja ja saivat kilpailemisesta kiinnostuneet ihmiset ostamaan tamman varsat. Welshtamman jälkikasvua on nähty etenkin kouluratsastuksen ja valjakkoajon parissa, ja vaikka ne eivät olekaan kohonneet aikansa menestyneimmiksi ne ovat pärjänneet hyvin ja saaneet kiitosta tuomareilta. Teräsmuori eli 33-vuotiaaksi ja kuoli omaan tarhaansa.
Emänisä Ros Críostóir rnvkk, 147cm
Emänisänisä Roibeárd Coilm oli koulu- ja valjakkokilpailuiden vakiosijoittuja. Jo varsana Saksaan myyty connemaraori oli näyttävä, hyvärakenteinen ruunivoikko, jonka säkäkorkeus oli komeat 148cm. Roibeárd Coilmin liikkeet olivat harvinaisen hyvät ja näyttävät, etenkin orin ravia jaksettiin ihastella. Luonteeltaan ori oli ehdottoman rauhallinen, hyvähermoinen ja voitontahtoinen; kotona lupsakka poni antoi kilpailuissa aina parastaan, Roibeárd Coilm suorastaan sytyyi yleisön ja tuomariston edessä. Vaikka poni teki hyvän uran valjakkoajonkin parissa niin kouluradoilla poni oli parhaimmillaan, ja helppoa A:ta kisannut connemara tuntui parantavan tuloksiaan jatkuvasti.
Siirryttyään jalostuskäyttöön ori oi kerännyt niin paljon mainetta, että sille oli tarjolla tammoja liiaksi asti. Parisataa connemara- ja ratsuponijälkeläistä tehnyt Roibeárd Coilm periytti etenkin raviliikkeitään ja näyttävää esiintymistään. Poni kuoli 25-vuotiaana omaan karsinaansa.
Emänisänemä Magheramorneainn rn, 144cm
Emänemä Keena Shavonne oli kaunis, hyvärunkoinen ponitamma, joka napsi ruusukkeita ja hyviä arvosteluja jokaisista näyttelyistä, joihin se kärrättiin. 144cm korkea ruunikko tamma aloitti uransa harrasteratsuna, jonka omistajan tytär kiinnostui kilpailemisesta ja lähti kiertelemään estekisoja tammallaan. Keena Shavonne osoitti olevansa lahjakas hyppääjä, jonka tekniikka ja kapasiteetti riittivät metrin radoille. Kisa kisalta ponilla kisaava tyttö innostui enemmän, ja tyttö kisasikin Keena Shavonnella loistavin tuloksin niin kauan, kuin ponivuosia riitti. Sen jälkeen poni siirrettiin naiseksi kasvaneen tytön nimiin, ja Keena Shavonne vuokrattiin seuraavalle poniratsastajalle. Tamma oli vuosikaudet Brittein saarten esteponien eliittiä, ja kun connemara ja laitettiin kantavaksi varsa ostettiin jo emänsä mahasta.
Hyvän rakenteensa ja loistavien kilpasuoritustensa lisäksi Keena Shavonnella oli hyvä luonne; lempeä ja ystävällinen haliponi, josta löytyi herkkä, rohkea ratsu kun estekentille lähdettiin. Tamman varsat jatkavat samalla linjalla; kaikki viisi varsaa ovat loistaneet kilparadoilla, etenkin esteratsastuksen parissa. Keena Shavonne periytti hyvää hyppytekniikkaansa, korrektia rakennettaan ja loistavaa kilpaponin luonnettaan. Huipputamma kuoli 33-vuotiaana omaan karsinaansa vanhuuden heikentämänä.
Emänemänisä Shaamit mkm, 145cm
Emänemänemä Eithe Kacie (ruunikko, 142cm) oli varsin perinteinen perheen haliponi ja lasten ratsu, jonka kanssa harrastettiin vähän kaikkea. Rauhallinen, hyvähermoinen luottoponitamma sopi ratsastukseen ja ajamiseen, talvisin se kiskoi lapsia pulkassa tai reessä. Eithe Kacie oli tyypillinen pomminvarma luottoponi, jonka kanssa arkakin ihminen uskaltautui hevostelemaan ja kokeilemaan jotain uutta. Kilpakenttiä connemaratamma ei koskaan kiertänyt, omistajaperhe ei ollut kiinnostunut kilpailuista, näyttelyistä tai mistään kissanristiäisistä.
Tamman saadessa ikää siitä kuitenkin haluttiin varsa, ja poniinsa ihastunut omistajaperhe käytti hienointa ponia jonka löysi. Eithe Kacie yllätti kaikki tekemällä kaksosvarsat, jotka jäivät molemmat henkiin ja kasvoivat normaalikokoisiksi, hyviksi poneiksi. Toinen tammavarsoista (Keithe Sharmia) jäi omistajaperheensä iloksi, toinen (Keena Shavonne) taas myytiin - ja tästä tammasta tuli loistava kilpaponi. Kahden varsan perusteella on paha sanoa, mitä Eithe Kacie periytti, mutta kummatkin sen varsoista ovat sieviä, hyväluontoisia monitoimiponeja. Tamma kuoli 33-vuotiaana vanhuuteen.
Lissun tekstin pohjalta narri vääntänyt.
I have too many fantasies to be a housewife.... I am a fantasy.
Ennen kuin tamma ehti kiertää ensimmäistäkään kilpailua ystäväni mori-mori halusi Pradasta ja Trickster-oristaan varsan. Prada kärrättiin Saksaan varsomaan, ja 27.10.2013 syntyi komea cremello oripoika Trick the Blonde eli Lonti. Ori asustaa Briteissä samalla tallilla kuin isänsä.
It's not true that I had nothing on. I had the radio on.
Pradan kanssa kierrellään este-, koulu- ja kenttäkisoja, onhan neitokainen yleispainotteinen monitoimiponi ja minun pikku prinsessani. Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, mikäli joskus tarinakisoihin eksytään niiden tarinat löytyvät päiväkirjasta, voitot ovat lihavoituna ja sijoitukset kursivoituna.
Prada valmentautuu jokaisessa lajissa tarpeen mukaan, eniten kuitenkin koulu- ja esteratsastuksen parissa.
Valmennukset:
04.01.2014 Kouluvalmennus, valmensi Melle
Saapuessani valmentamaan minua oli vastassa Lissu upean voikon ratsuponinsa kanssa. Lissu esitteli minulle ratsunsa ja jutustelimme hetkisen ratsukon tavoitteista ja mahdollisista haastavista asioista.
Aloitimme valmennuksen työstämällä pätkiä avotaivutusta lyhyillä sivuilla, pitkillä sivuilla työstettiin pohkeenväistöä sisällepäin. Prada kantoi itsensä alusta saakka todella hienosti, mutta muistutin ratsastajaa pitämään ulkopohkeen hieman taaempana ja joustamaan enemmän sisäohjalla.
Avotaivutuksen poni suoritti todella kauniisti ilman ongelmia, joten sen pystyimme jo pian jättämään pois. Pohkeenväistössä Lissu nojasi itse helposti sisällepäin, mutta tämän korjattuaan saimme pohkeenväistöä todella siistejä sekä moitteettomia pätkiä. Kehotin ratsukkoa siirtymään pikkuhiljaa raviin ja jatkoimme tehtävää, mutta lisäsimme viellä pitkien sivujen keskikohtaan suuret voltit, joilla huolehdittiin, että poni kulkisi varmasti ratsastajan ohjan sekä pohkeen välissä. Lissu ratsasti poniansa virheettömästi, eikä menossa ollut juurikaan moitittavaa. Pyysin ratsastamaan ponia kuitenkin hieman rohkeammin eteen, jolloin saimme avotaivutuksesta hieman sujuvamman näköistä. Laukassa työskentelimme kahdeksikolla, keskellä ympyröitä otettiin pysähdys – peruutus ja laukannosto, näin saimme ponin todella ratsastajan pienimmillekin avuille.
Alkuun Lissu käytti selkeästi liikaa ohjaa pysäyttämiseen, joten neuvoin istunta-apujen varmasti riittävän, loppua kohden ratsukko saikin eleettömiä pysähdyksiä, peruutuksia sekä laukannostoja. Annoin ratsukon hiukan huilia ja sen jälkeen aloitettiin työskentelemään viellä ravissa. Pyrittiin saamaan Prada mahdollisimman letkeäksi, rennoksi ja käyttämään itseään oikein, joka itse asiassa onnistuikin paremmin kuin hyvin. Alkuun otettiin pätkiä kootumpaa ravia, jonka jälkeen siirryttiin keskiraviin. Keskiravissa neuvoin jälleen Lissua antamaan ponilleen enemmän tilaa edestä, jolloin ravin laatu selkeästi parani entisestään. Tehtävän onnistuessa hienosti annoin ratsukon siirtyä käyntiin ja kehotin kävelemään pitkät loppukäynnit.
02.03.2014 Kouluvalmennus, valmensi Pöpi
Yllätyin varsin positiivisesti kun Lissu ei ratsastanutkaan maneesissa hermoheikkoa suomenhevosta, saatika pukkiherkkää täysiveriratsua. Nainen istui tyytyväisenä ratsuponinsa selässä vailla huolen häivää, samalla kun Pradaksi kutsuttu voikko liikkui sulavin liikkein eteenpäin ravissa. Seurasin hetken ulkopuolisena ratsukon alkulämmittelyjä, ja menin sitten puhuttelemaan Lissua koskien tämän päiväisiä tehtäviä. Yhdessä pohdimme ja sovimme että tänään treenaisimme laukkatyöskentelyä niin uralla kuin ympyröilläkin. Lissu ratsasti poniaan tarmokkaasti mutta pienin avuin, eikä tammalle tuottanut ongelmia siirtyä nopeasti ravista laukkaan ja laukasta raviin. Ennen kuin he saisivat kokeilla laukanvaihtoja laitoin ratsukon painelemaan hiukan sulkutaivutusta. Prada puri alkuun kuolainta eikä oikein tykännyt ratsastajan käyttämistä avuista, mutta kehotettuani häntä pehmentämään otettaan poni askelsi kaunista taivutusta uran keskellä. "Nyt voitte siirtyä ottamaan laukanvaihtoja käynnistä tuossa kentän keskellä, mahdollisimman sulavasti sitten" toitotin ja siirryin sivuun ratsukon tieltä. Kun Lissu oli työstänyt laukkaa hetken, hän antoi pienen pidätysavun, saaden ponin ravaamaan. Se ei valitettavasti riittänyt, mutta onneksi uusintayrityksellä Lissu sai tammansa suoraan käyntiin ja vielä laukankin vaihtumaan ensimmäisellä yrityksellä. Kehuin ratsukkoa, ja pyysin heitä vaihtamaan suuntaa ja ravailemaan hetken uralla. Kymmenen minuutin kuluttua käskin heidät takaisin, ja pyysin kokeilemaan vielä vastalaukkaa. Työstettyämme kyseistä liikettä hetken aikaa onnistuneesti, sai ratsukko mennä sitä vielä urallakin. Katselin hymyssä suin kuinka Prada laukkasi kuin unelma täydellistä vastalaukkaa.
Hyvillä mielin päästin ratsukon loppuverkkaamaan, kerrankin ilman katastrofeja!
VALMENSI JENNY
Tänään viimeinen velmennettavani oli narrin ja tämän ratsuponitamman
Gentlemen Prefer Blondes aka "Prada". Hurautin autollani Pirunporttiin ja
marssin oikopäätä kentälle, siellä Narri ja Prada jo vetivät
alkuverryttelujä. Tervehdin tuttua ratsastajaa ja kerroin nopeasti päivän
valmennuksesta, jossa keskityttäisiin vastalaukkaan ja lisättyyn raviin.
Ratsukko verkkailivat itsenäisesti vielä ravissa ja laukassakin ja sain
huomata jo tässä vaiheessa tamman hienot askeleet. Kun oli tarpeeksi
taivuteltu eri suuntiin ja pyöritty ympyrää, päästiin heti itse asiaan, eli
ensimmäiseksi keskiraviin ja myöhemmin lisättyyn raviin.
Käskin ratsukon kolmikaariselle kiemurauralle, ensin ravissa. Narri haki
Pradalta kunnon keskiravia jotta tamma liikkuisi energisesti ja ilmavammin.
Ihastelin tamman liikkeitä, ei olisi alkukäyntiem löntystelyjen perusteella
uskonut että siitä irtoaisi tällainen keskiravikin. Kiemuraurasta tuli
oikeastaan melko symmetrinen, ratsastaja sekä poni keskittyivät tehtävään
joten tiet olivat sen mukaisia. Prada yritti välillä vähän hidastella,
mutta narri käski sen napakasti takaisin liikkeelle. Pian vaihdettiin
tehtävä kahdeksikoksi.
Kahdeksikon "lävistäjillä" oli tultava pidennettyä ravia ja lyhyillä
sivuilla ihan normaalia keskiravia. Tehtävä sujui tosi kivasti, narri sai
Pradan pidennettyä ihan kunnolla. Seuraavaksi sovelsin tehtävään mukaan
vähän laukkaakin. Päädyin lopputulokseen, jossa koko tehtävä tultaisiin
laukassa, ilman vaihtoja eli siis samalla laukalla koko tehtävä. Välillä
ratsukko joutuisi siis menemään kaarteetkin vastalaukalla. Prada yritti
muutaman kerran vaihtaa laukkaa oikeaksi, mutta narri oli hereillä ja sai
sen vaihdettua melko nopeasti takaisin. Hyvän ja onnistuneen valmennuksen
jälkeen oli ilo lähteä ajamaan kotiin!
VALMENSI JENNY
Kurvasin autollani Pirunportin pihaan
jo toistamiseen saman viikon aikana. Suuntasin suoraan kentälle, josta jo
löysinkin tutun ratsukon lämmittelemästä. Narri ja Prada liikkuivat sillä
hetkellä kauniisti ravissa tehden siloreunaisia voltteja ja ponitamma näytti
oikein hyvältä. Moikkasin narria ja aloin kokoamaan estetehtävää. Aluksi
rakensin vain yhden esteen keskihalkaisijalle. Pyysin narria lähestymään
noin 70cm korkeaa pystyestettä ensin ravissa muutamaan otteeseen. Prada
olisi halunnut nostaa laukan, mutta tamman pelleilyihin tottuneena narri
hidasti sen aina päättäväisesti raville. Joitakin kertoja onnistuneesti
hypättyään pyysin ratsukon käyntiin ja selitin seuraavan tehtävän. Tehtävä
suoritettaisiin kahdella pääty-ympyrällä. Kentän keskellä tehtäisiin
ympyränvaihto esteellä, ja esteen päällä tuli vaihtaa laukka ympyrän
mukaiseksi. Aluksi Prada lähestyi estettä päätään heitellen ja aivan liian
lujaa vauhtia. Neuvoin narria kääntämään tamman ympyrälle, ja suorittamaan
lähestymisen uudestaan. Pyysin naista istumaan syvemmin satulaan, ja
pitämään ohja- ja pohjetuen tasaisena. Vaikka vauhti oli edelleen reipasta,
loikkasi Prada esteen pudottamatta. Ratsukko laukkasi ympyrän hyvässä
temmossa, ja lähestyi estettä uudestaan. Ohjeistin narria siirtämään
katseensa jo ajoissa tulevan ympyrän suuntaan, ja esteen päällä siirtämään
tulevaa ulkopohjettansa taakse. Prada vaihtoi laukan nätisti pystyesteen
päällä, ja muutaman kerran tehtävän suoritettuaan muutin esteen okseriksi
ja käänsin sen pituushalkaisijan suuntaisesti. Raahasin esteen eteen vielä
kaksi sokeripalakavalettia in and out-sarjan välein, ja pyysin ratsukkoa
lähestymään innaria ravissa, nostaen viimeisen okserin päällä laukan.
Reipas ponitamma lähestyi estettä hieman tikittävässä ompelukoneravissa, ja
loikkasi kaksi ensimmäistä estettä notkeasti kuin tiikeri, lyhyestä välistä
huolimatta. Okserin Prada hyppäsi hyvällä ilmavaralla, ja esteen jälkeen
voikko tamma vielä huiskautti hännällään kuin sanoen "Katsokaahan, näin
tämä homma hoidetaan!". Ratsukko suoritti innarin vielä kerran, jonka
jälkeen päästin narrin ja näppärän tamman loppuverryttelyihin.
I don't know who invented high heels, but women owe him a lot!
Oloa ja eloa Pradan kanssa.
Päiväkirja:
27.10.2013 Orivarsa
Hyvänen aika, Prada on hurmannut jonkun muunkin kuin minut! Saman tien, kun mori-mori kuuli uudesta ponistani ja näki tamman hän ilmoitti haluavansa neidistä ja omasta ylikomeasta Tricksteristään varsan. No, mikäs siinä, vaikka olisinkin halunnut kisata Pradalla ensin käyhän se näinkin. Poni pääsi tervehtimään eläinlääkärin kättä, ja tiineyden varmistuessa jatkoin treenaamista suunnitelmien mukaan; ei kantavaa tammaa tarvihe lihomaan jättää.
Koska varsasta haluttiin saksalainen eikä suomalainen ratsuponi tamma kärrättiin Saksaan kun se vielä oli mahdollista. Onneksi tallipaikka järjestyi helposti, Prada majoitettiin morin serkun talliin (kohtalaisen huokealla vuokralla!). Odottelimme kaikki tamman varsomista kuin kuuta nousevaa, ja tänään Susanna soitti minulle ja morille kertoakseen Pradan varsoneen komean cremellon oripojan.
Nuori ori sai saman tien nimen, herrasta tuli Trick the Blonde eli suomalaisittain Lonti. Jahka orilla ikä riittää se vieroitetaan emästään ja kärrätään Britteihin, Prada taas palaa minulle Suomeen. Jaa miten niin monimutkaiset järjestelyt ja maavekslaamiset..! Vaan kun saksalainen haluttiin niin Prada piti viedä Saksaan.
Lonti on kyllä aika upea ja hienoliikkeinen kaveri jo nyt, ensimmäisen varsan perusteella tekisi mieli laittaa Prada saman tien paksuksi ja tehdä itsellekin varsa. Jätän kuitenkin väliin, saapahan palautua ensimmäisestä varsasta ja pääsee kisaamaan.
30.11.2013 Kuulumisia
Prada ja Lonti voivat hyvin, niillä on hyvät olot Susannan luona ja nuoriherra on hurmannut kaikki. Minun tammaneitini meinaa olla kiukkuperseistä, se kun ei ole mikään haliponi vaikka siltä näyttääkin. Susannan kanssa se kuitenkin käyttäytyy, mitä nyt uhittelee mutta käyttäytyy kuitenkin kun Susanna osaa laittaa sen kuriin. Lonti kasvaa ja kehittyy koko ajan, eikä emä meinaa pysyä varsansa perässä. Saas nähdä, miten vieroittaminen sujuu.. Lonti todennäköisesti ottaa asian emäänsä paremmin ja sopeutuu tilanteeseen, Prada on kuulemma niin ylisuojeleva hirviömutsi ettei päästä varsaansa ikipäivänä. Pitänee keskustella Susannan kanssa, että tamman voisi antaa vieroittaa varsansa itse. Saapa nyt nähdä, onhan siihen vielä aikaa.
Vaikka tammani on Saksassa suunnittelen jo innoissani treeniohjelmaa ja kisakautta. Jahka tamma palailee Suomeen alkaa peruskunnon luominen ja varsamahan kadottaminen, sitten pikku hiljaa kilpakentille. Ostin Pradan näyttäväksi kilparatsuksi ja sellainen siitä tulee, ei tuollaista lahjakasta ponia kannata jättää talliin pölyttymään. Vaikka voisihan se vain tehdä varsoja, kun ensimmäinenkin on niin julmetun söpö!
09.12.2013 Kisamenestystä
Jeij, minä ja Prada olemme aloitelleet yhteistä kilpauraamme, ja olemme me muutaman koulusijoituksen saaneet. Tästä on ihan hyvä jatkaa! En uskonutkaan, että kisaaminen Pradan kanssa tulee olemaan jotenkin helppoa tai hauskaa, mutta itsensä haastaminen ja ponin toimimaan saaminen olivat oletuksina. On kyllä aika mahtava tunne, kun saa Pradan toimimaan radalla niin hyvin, että prosentit riittävät sijoitukseen. Ei niiden hirviöhevosteni tai ihanan helppojen ratsujen (joita on... yksi) kanssa tule tätä tunnetta!
Pradasta kuoriutuu päivä päivältä hienompi poni, mutta olen minä kateellinen mori-morille! Hänellä tuntuu olevan se paras pala Pradaa, sillä niin hieno Lontista on kasvamassa. Lisäksi poika tuntuu olevan emäänsä lahjakkaampi, olisi pitänyt kiskoa enemmän hintaa varsasta..!
Tänään treenasimme laukanvaihtoja, ja kuten normaalistikin kotitreeneissä Prada toimi kuin unelma. Miksi, oi miksi tätä sujuvuutta ei saa kisoissa aikaiseksi kuin silloin tällöin kuun ja tähtien ollessa oikeassa asennossa!? Joka tapauksessa laukanvaihdot ja kaikki muukin, mitä treenasimme sujui hyvin, Prada teki kaiken kiltisti ja niin hyvin kuin osasi. Ei tätä voi kuin rakastaa.
20.12.2013 Irtohypytystä
Pistin Pradan hyppäämään, tosin ilman minua. Olin kasannut kentälle irtohypytyskujan, jota Prada katseli vähän turvanvarttaan pitkin. Vähän naurettavaa, että näin pitkällä joulukuuta on niin lauhat kelit, että hevosia voi irtohypyttää pihalla! En tosin valita, Pradalle tekee ihan hyvää hypätä yksikseenkin. Kävelytin tamman kertaalleen kujan läpi, nostin esteet 80cm korkeuteen ja päästin tamman hyppäämään. Ensimmäinen kerta sujui vähän puolivaloilla, poni ei ottanut hyppämistä tosissaan ennen kuin viimeisellä esteellä (tasaokserilla). Pystyille ei selkeästi tarvitse ottaa kunnon hyppyjä..
Onneksi Pradan hypyt paranivat kerta kerralta, kun puomeja korotettiin. Hypytin tammaa 115cm korkeuteen asti, sitten laskin esteet takaisin 80cm korkuisiksi. Helpot hypyt viimeiseksi, pysyy homma mielekkäänä. Pradalla on ihan kiva hyppytekniikka, kun se alkaa yrittämään enemmän. On tämä silti enemmän kouluponi, johan sen näkee kisakalenterin tämän hetkisistä sijoituksista. Tammani teki hyvät hypyt ja hienoa työtä, joten herkuttelu melassivedellä oli ansaittua.
30.12.2013 Kisamenestystä
Pradan kisakalenteri lihoo hitaasti, mutta varmasti. Tamma ei valitettavasti ole yhtä varma, hieno kilparatsu kuin vaikka poikansa, mutta kyllä tämänkin kanssa saa tulosta aikaiseksi! Toiveissa olisi saada 40 KRJ-sijoitusta kasaan ennen maaliskuuta, ERJ:n ja KERJ:n suhteen en uskalla laittaa mitään aikarajoja. Pradan kanssa ei välttämättä saa mitään aikaiseksi, jos alkaa asetella turhan tiukkoja tavoitteita.. Eikä tämä tamma muutenkaan ole niin paljoa hyppyponi, että sen suhteen kannattaisi laittaa mitään sen suurempia tavoitteita. Kunhan ne sijoitukset saadaan joskus täyteen, niin kaikki on hyvin!
Tänään tamma sai vapaapäivän, kävin tallilla vain harjaamassa ponini läpi ja syöttämässä sille herkkuja. Prada ahnehti omenat ja leipäpalat parempiin suihin nopeammin kuin ehdin kissaa sanoa. Neidin uudet varusteet - ah joulu ja sen mukanaan tuomat lahjat, lisää varusteita hevosille, mitäs sitä paistinpannuilla! - pääsevät testiin myöhemmin. Pradalla on nyt täyspinkki varustus korvahupuista pinteleihin ja kaikkeen siltä väliltä. Voikko poni tosin näyttänee typerältä räikeän pinkkimustissa varusteissa, mutta ei se haittaa! Näyttäähän poni typerältä jo valmiiksi punakkanaamaisen ratsastajansa kanssa..
Kilpakenttien valtaaminen jatkuu ensi vuonna aivan uudella tarmolla.
10.01.2014 Koulukisat Durenissa
Tänään(kin) oltiin Pradan kanssa osallisena kisahulinoissa. Durenissa järjestettiin kouluratsastuskilpailut, ja olin ilmoittanut Pradan ja muutamia muita hevosiani kisoihin. Pradan kanssa menisin kaksi helppo A -rataa, ja jestas miten niitä onkaan viime päivinä hiottu! Ratojen treenauksen lisäksi ponia ja sen varusteita on puunattu ties miten paljon, enkä muista, milloin saappaani olisivat kiiltäneet näin.
Verryttelyissä Prada toimi yllättävän hyvin, sain tammasta irti ihan hyvää liikettä ja ponissa tuntui olevan jopa yritystä. Ensimmäinen ratakin meni nappiin, minulla oli todella hyvä fiilis lopputervehdyksen jälkeen. Etenkin raviosuudet olivat menneet mielestäni hyvin, laukassa oli vähän petrattavaa. Myös tuomaristo piti esityksestämme, prosenttimme veivät meidät sijoittuneiden joukkoon; 4/40! Tuomariston arvostelut olivat mukavaa luettavaa, jahka käsialasta sai jotakin selvää. Pari todella hyvää korjausehdotusta ja huomiotakin seassa oli, ja lähdin seuraavalle radalle hyvillä mielin.
Toinen rata ei sitten mennytkään niin putkeen, Prada päätti, että tämä kisapelleily on aivan perseestä. Tuloksemme oli 24/40, ja nyt arvostelut olivat vähemmän kivaa luettavaa. Prada oli yksi pieni lapa edellä puskeva sika, jonka käsitys ravista oli steppiesitys ja laukka pysyi kurissa vain siksi, että pohkeeni puristivat ponin sisälmyksiä kasaan -- eikusiis. Melkein kyllä, Pradaa pitää komentaa ihan naurettavan kovin ottein, että se pelaa. Jos pelaa.
Ensimmäinen rata meni kuitenkin hyvin, ja tamma sai siitä palkinnokseen porkkanan.
19.03.2014 Kuulumisia pitkästä aikaa
Pradan elämässä ei ole hetkeen tapahtunut mitään jännittävää. KRJ-sijoitukset ovat täynnä, ERJ-sijoituksia jopa 12 (wohoo..) ja KERJ-sijoituksista ei puhuta. Olemme käyneet muutamissa valmennuksissa ja minusta alkaa kovasti tuntua, että Prada on KRJ-laatisvalmis! Tosin taidan pelata varman päälle ja odottaa, että Lonti saa palkinnon, ennen kuin pusken Pradaa laatuarvosteluun. Pitäisi alkaa miettimään sitäkin, haluanko itse Pradavarsaa ja millaisen orin kanssa Prada tekisi varsan ja myydäänkö tästä varsoja (voi kyllä) jajajaja niin.
Tänään kärräsin Pradan naapuritallin maneesiin ja irtojuoksutin tamman - onneksi aamusella kukaan ei ollut ratsastamassa! Prada revitteli menemään, pukitti valtavia pukkeja ja esitteli raviliikkeitään kaula kaarella ja häntä pystyssä. Ponista oikein näki, miten se nautti itsenäisestä rallista, ja jestas miten hienot liikkeet tammallani onkaan!
Prada juoksi aikansa, sitten pyydystin ponin kiinni ja taluttelin tammaa vielä vartin. Illemmalla lähdemme käyntilenkille maastoon, mutta tällä haavaa liikutus oli tässä. Laiskaa hevosenomistamista? - kyllä! Huomenna takaisin koulutreenin pariin, ylihuomenna hypätään.
Tähän asti päiväkirjamerkinnät kirjoittanut edellinen omistaja Lissu T.
01.04.2014 Teretulemast, hienohelma
Sen lisäksi, että Susirajassa syntyi tänään suomenhevosvarsa, joka muuttaisi myöhemmin hoiviini luokseni muutti myös sievä voikko ratsuponitamma. Hieno, kiukkuinen ja prinsessamainen kuin mikä. Lissun hankkima Gentlemen Prefer Blondes, tutummin Prada oli minulle tuttu tapaus - olenhan kisannut sillä Lissun puolesta esteitä, koulua ja kenttää. Nainen on jo pitkään tuskaillut sen kanssa, ettei Prada meinaa kiinnostaa ja jää jatkuvasti mielenkiintoisempien elikoiden jalkoihin. Alkuun en kokenut minkäännäköistä intoa voikkoa tammaa kohtaan, mutta pikkuhiljaa olin alkanut pitää siitä ja tarjouduin ostamaan sen.
Paperityöt hoidettiin ja maksoin Pradasta lähinnä nimellisen hinnan - onni on ostaa tutunkauppana itse kisaamani tamma - ja pakkasin ponin traileriin. Prada käyttäytyi kuin prinsessa koko matkan ajan ja myös kun saapui Pirunportin pihalle, siellä oli kuraa. Ensijärkytyksestä toivuttuaan Prada teki tuttavuutta Sitruunan kanssa, kiljui ääni käheänä oreille (jes, se on kiimassa). Toistaiseksi Prada päätyi vain tarhailemaan yksinään ja tutustumaan sieltä käsin uuteen kotiinsa, huomenna aloitetaan liikutus.
18.05.2014 Kiva pikku maastoretki
Otin ja repäisin tänään, kun lähdin Pradan kanssa maastoon ilman satulaa. Lissu tuli mukaan Ininällä, vaikka olinkin vähän epäilevä Ininän suhteen. Pradalla on niin miellyttävä liike ja poni on muutenkin ratsuna niin miellyttämisenhaluinen, että sen kanssa ei ole mitään ongelmaa lähteä ilman satulaa mihinkään. Uhkasin Lissua loppuvuoden aamutallivuoroilla, jos neiti päättäisi heittäytyä Ininän selästä kesken maaston. Prada lähti matkaan hyväntuulisena, kuten aina, Ininä vähemmän hyväntuulisena, mutta kun ponitamma oli veturina se tuli perässä ihan hyvin. Maastoretkeen kuului paljon lätinää erinäisistä asioista, maailmanparannusta ja toki ravia ja laukkaa.
Prada oli koko retken ajan reipas, miellyttävä oma itsensä. Laukkapätkillä vauhti oli reipasta, mutta koko ajan hillittävissä ja Lissukin onnistui pysymään kyydissä - en sitten saanut aamutallilaista loppuvuodeksi. Tosin ihan hyvä, ettei neiti lentänyt alas, olisi voinut käydä ties mitä. Lenkki oli tehokas myös hevosille, molemmat hikosivat kunnolla ja ainakin Prada teki myös töitä. Ininästä nyt ei ehkä kannata puhua. Kotiin palatessa pesin pikkutammani, ja se kiukkuili tapansa mukaan. Hupsu poni sai silti porkkanan ja fleeceloimen niskaansa, jotta kuivaisi.
