A statue of porcelain perfection beside a violent city kill
Täällä Pohjantähden alla, korkeimmalla kukkulalla
Katson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan.
Täällä Pohjantähden alla, taivas täyttyy purppuralla
siitä suojakseni peiton minä itselleni saan.
Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähden
ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen.
20.02.2019 Kiikutin tammani kantakirjattavaksi, enkä olisi voinut olla iloisempi ja ylmpeämpi; 18 + 18 + 17 + 18 = 71p. KTK-II!
"Ladies and gentlemen
Be heartlessly welcome!
To Cirque De Morgue
And what a show we have for you tonight!"
Olen aina rakastanut Nightwishin musiikkia, eikä ollut mikään ihme, että kyseisen yhtyeen musiikki soi taustalla kun tein tallitöitä tavallisena huhtikuisena päivänä. Naranja, ihana kaikkia inhoava tammani, ei vahingossakaan voinut suorittaa varsomistakaan kuten normaalit tammat, ja kesken lantakärryjen työntämisen hoksasin Naranjan varsovan tarhassaan. Nightwish soi kuulokkeissani ja minä kirosin kuin viimeistä päivää rynnätessäni tammani luo, olin varalta miettinyt kaikki kauhuskenaariot lävitse etten varmasti olisi rauhallinen varsomisen koittaessa.
Naranja kuitenkin pärjäsi hienosti varsoen vankkarunkoisen tammavarsan, joka alusta asti oli tyhmänrohkeuteen taipuvainen huikentelija, joka ei kaiketi osaa päättää onko haaveilevaa sorttia vai inhoaako maailmaa ja muita kuten emänsäkin. Koska minulla on satumaisen huono nimipää nimensin varsan Narcotic Shockiksi, josta vääntyi kotoisammin Sohvi. Minä toivoin hyväluontoista estetykkiä, sain tyhmennetyn version Naranjasta.
Silti olen aivan rakastanut vatipääkasvattiini, enkä tosiaan ole myymässä sitä ihan kevyin perustein. Sohvi on minun aikaansaannokseni ja minulla pysyy, en malta odottaa, mihin tämmöisellä suvulla varustettu tamma kykeneekään!
Oh, how rotten your pre-apocalypse is.
Naranja, Sohvin emä, inhoaa tasapuolisesti kaikkia eikä muutenkaan ole mikään kukkaisin luonteenlaatu. Ikävä kyllä Sohvi on tullut erittäin vahvasti emäänsä, varsa vain on tyhmennetty versio Naranjasta. Sohvin päätä ei järki pakota, uhkarohkeus ja uhittelu sekä henkisen keskarin näyttäminen ovat arkipäivää hannoverneidille, joka ensin uppoutuu haavemaailmaansa ja on sen jälkeen valmis monottamaan kaikkia, jotka kehtaavat häntä häiritä.
Tamma vaatii osaavan, jämäkän käsittelijän, jotta sen kanssa pärjää, ratsastaja saa olla suoranainen rodeoratsastaja tai vaihtoehtoisesti wanhan ajan ratsuväkiupseeri. Sohvilla ratsastus on aina tappelua joko siitä, suostuuko neiti lopettamaan riekkumisen tai suostuuko Sohvi ylipäätänsä liikkumaan yhtään mihinkään.
Äkäinen haaveilijatamma ei juuri perusta ihmisistä - itse asiassa ruunikko tuntuu katsovan ihmisiä turvanvarttaan pitkin kuin olisimme jotenkin loputtoman typerä elämänmuoto -, muiden hevosten kanssa Sohvi ei yritäkään tulla toimeen, joten sitä ei tarhata muiden seurassa. Tamman liikutuskin on parasta suorittaa omassa ylhäisessä yksinäisyydessä, ettei Sohvi saa aihetta kiskaista hernepeltoa sieraimiinsa ja aloittaa riidanhaastamista kanssatreenaajien kanssa.
Where are the sleepless nights I used to live for?
Sohvin karsinaan astuessa tuntuu epäilyttävästi siltä, että on astunut vuosisadan bilettäneeseen ja nyt krapulaista väsymystä potevan lohikäärmeen luolaan. Sosiaalisuutta - tai edes sen yritystä - tammasta ei löydy nimeksikään, jos Sohvi ei ole vastassa hampaat irvessä se haaveilee ja uhittelee vasta herättyään haavemaailmastaan, missä hannover tuntuu viihtyvän todellisuutta paremmin.
Tamma on äkäinen hoidokki, korvat tuntuvat liimautuneen niskaan yhtä tehokkaasti kuin kintut kuopivat ja koettavat potkia. Sohvi on parasta laittaa käytävälle ketjuihin hoitotoimenpiteiden ajaksi ja toimia mahdollisimman rivakasti, ettei tamma kerkeä kyllästyä ja aloittaa riidanhaastamista. Välillä tuntuu, että ainoa arvo jonka Sohvi ihmisille antaa on purulelun virka.
Taluttaessa Sohvi joko uhittelee ja koettaa jyrätä ylitsesi tai on niin syvällä haavemaailmassaan ettei meinaa liikkua edes raipan avustamana. Voi tosin olla niinkin, että koska tamma on tyhmempi kuin vasemman jalan saapas se ei ymmärrä reagoida raippaan yhtään mitenkään.
Lastaaminen, eläinlääkärin ja kengittäjän visiitit ovat ainaista tappelua, Sohvi ei suostu yhteistyöhön ja esittelee lähinnä hampaitaan. Traileriin puoliverisen saa suurin piirtein työntää traktorilla, eikä puoli tuntia tai edes tunti yleensä riitä Sohvin lastaamiseen. Eläinlääkäri ja kengittäjä eivät ala tekemään tamman kanssa yhtään enempää kuin on pakko, ja muistavat minua lähinnä tavallista suuremmalla laskulla, kiitos hevoseni käytöstavattomuuden.
Remember the first dance we shared?
Emäänsä verrattuna Sohvissa on yksi mainittava kehitys, tyttäreltä löytyy jotain mitä emältä ei - käynti. Eri asia, esitteleekö Sohvi sitä, mutta se löytyy.
Sohvin lempiaskellaji on pukkilaukka ja kutsumuksena rodeo, vaikka ei se esteilläkään huono ole. Tammalta puuttuu täysin kunnioitus ihmistä kohtaan ja nöyryys, eikä Sohvi niin päättäessään siedä ihmistä selässään vaan tekee kaikkensa saadakseen mokoman vapaamatkustajan alas. Hannover tarvitsee osaavan kuskin, joka kykenee kanavoimaan tamman energian työntekoon ratsastajan inhoamisen ja jalkauttamistoimenpiteiden sijaan.
Sohvi ei missään nimessä ole osaamaton ratsu, sille on saatu opetettua kaikki helppojen koululuokkien asiat ja rataesteet ylittyvät 160cm korkeudessa, kunhan ratsastaja osaa asiansa ja pysyy kyydissä. Tammaa ei missään nimessä voi kutsua herkäksi, ennemminkin se on kovasuinen ja -kylkinen etupainoinen jyrä. Kuin siinä ei olisi tarpeeksi Sohvi on tyhmä ja yltiöpäisen rohkea, tamma ei kiellä juuri koskaan vaan ennemmin hyppää vaikka esteen sekaan kuin jättää hyppäämättä. Tämänkin takia selässä on parempi olla ammattilainen, Sohvi täytyy tuoda esteelle niin, että se hypätään eikä jyrätä.
Vaikka tamma on tyhmempi kuin kukkaruukku se osaa asiansa, ja etenkin yleisön edessä lähestymiset ja hypyt ovat hyviä eikä tiukinkaan kurvi tuota ongelmia. Sohvin suurimpia vikoja ovat kyvyttömyys kieltää esteellä sekä laukan säätely, tamma tulee erittäin usein liian lähelle estettä tai jää liian kauas ellei ratsastaja ymmärrä ohjeistaa ratsuaan.
Koulutyöskentely on EVVVK ja takamuksen nakkelemista, maastoon ei kannata mennä ellei halua palata sieltä kävellen.
Mikäli aikoo kivuta tamman selkään suosittelen harvinaisen perusteellisiä ja väsyttäviä alkuverryttelyjä, jotta Sohvi ei ole niin hirveä ja saattaa jopa keskittyä. Lisäksi on hyvä tietää, että vaikka tamma on yleensä täysi hirviö aina välillä se uppoutuu niin syvälle haavemaailmaansa, ettei kuule tai näe mitään - eikä myöskään tee mitään. Joten jos Sohvi tekee täysstopin eikä liiku mihinkään vaikka puoli tallihenkilökuntaa ajattaisi hannover viettää todennäköisesti teekutsuja Jokerin kanssa tai jotain vastaavaa.
Smiling like a clown until the show has come to an end.
Kisapaikalla tuntuu, että Sohvi on hankkinut jostakin järkeä päähänsä ja esittelee häijyä puoltaan, sillä hyvin usein tamma käyttäytyy suorastaan epäilyttävän hyvin varustamisen ja verkkaamisenkin aikana. Voi tosin olla, että hyvin pienellä aivokapasiteetilla varustellulta hannoverilta menee joka kerta järkyttävän kauan sisäistää, että se on jälleen tuotu kisoihin edelliskertojen nöyryytyksistä huolimatta.
Vaikka Sohvi alkuun käyttäytyy syystä tai toisesta huonosti, niin viimeistään radalla tamma alkaa osoittaa mieltään. Sen kanssa saattaa saada tulosta aikaiseksi, yllättävän hyvääkin sellaista, kunhan vain pysyy kyydissä tamman järkyttävässä pukkilaukkakaahailussa. Kisoissa tamman uinuva näyttämisenhalu puskee esille, neiti kuumuu tavallistakin enemmän ja tekee tappotarkkaa työtä; loistavat hypyt, tiukat kurvit ja hyvät lähestymiset. Ikävä kyllä Sohvin mielestä pukkilaukka on sopivin etenemisaskellaji, joskin se on tämän neidin tapauksessa hyvin nopeatahtista ja aikaratsastus on helppoa kuin heinän teko. Kyydissä pysyminen onkin sitten oma urakkansa.
Sohvi ei ole millään muotoa helppo hevonen, eikä sitä voi parhaalla tahdollakaan sanoa miellyttäväksi. Sen kanssa kuitenkin jaksaa tapella, koska tietää, että kyydissä roikkumalla -- anteeksi, taitavalla ratsastuksella jättää muut nielemään pölyä ja nappaa estekisoista mitalin jos toisenkin.
..sitä paitsi, kuka tämmöisen edes ostaisi? "Kasvattaja myy luonnevikaisen hannovertamman, hyvä suku, paska luonne, kamala ratsastettavuus. Sopii estekisoihin (vaatii rodeoratsastajan) tai siitokseen (jos olet idiootti)."
Esteratsuna Sohvin kanssa valmentaudutaan pääasiassa esteillä, kouluvalmennukset ovat lähinnä mielenvirkistystä.
Spoiler:
12.07.2013 Estevalmennus, valmensi narri
Tämä epäilyksen tunne oli tullut varsin tutuksi Lissun elukoita valmentaessa, eikä se tälläkään kertaa pettänyt. Kentällä juoksi tällä kertaa Naranjan varsa Sohvi, joka siinä missä emä kulki pää pystyssä pukitellen, varsa juoksi pää polvissa ja kaikki paino etusilla. Pukitteli toki sekin. Myös Sohvi halusi eroon selässä roikkuvasta Lissusta hinnalla millä hyvänsä ja toisin kuin emänsä ei toiminut läheskään yhtä hyvin, ei ainakaan Lissun kertomuksen mukaan. Esteet olivat siis kohtalaisen matalia, metrin luokkaa, jotta vältyttäisiin onnettomuuksilta. Tarkoituksena oli ratsastaa siisti, tasainen rata.
Kaipa Sohvi suurempienkin yli pääsi kunnialla, mutta minä en olisi se, joka soittaisi hätänumeroon niskan katkeamisen vuoksi.
Sohvi tuntui olevan puoliksi omassa päänsisäisessä maailmassaan, puoliksi vihainen siitä, että joku oli kivunnut selkään ja koetti saada tammasta jotain irti. Puolet ajasta tamma heitteli persettään, toisen puolen se liikkui miten liikkui, pää polvissa ja omissa haaveissaan.
Valmennuksessa oli omat ongelmansa, joita oli paljon. Jos Sohvin antoi tehdä, kuten se halusi se jumitti kesken radan haaveilemaan omiaan. Mikäli tammaa taas muistutti etenemisestä se lennätti takamustaan oikein antaumuksella. Lissu onnistui – ihme kyllä – pysymään selässä vaikka Sohvi esitteli rodeohevosen taitojaan, mutta valmennus ei muuten oikein sujunut. Sohvi kyllä hyppäsi, liian läheltä estettä ja aivan liian löysästi, koko valmennuksen ajan kaipasin lisää terävyyttä sekä hyppyihin, että etenemiseen. Paitsi perän lentämiseen, jonka olisi voinut jättää pois.
Sohvi kyllä osaa, Sohvi ei vain viitsi.
16.07.2013 Estevalmennus, valmensi *lumienkuli*
Tänään oli ohjelmassani estevalmennuksen pitäminen Lissulle ja hänen esteratsulleen Sohville ja koska lämpömittari huiteli hellelukemissa, oli valmennus sovittu maneesissa pidettäväksi. Kun ratsukko saapui maneesiin, pyysin heitä aloittamaan alkulämmittelyt samantien samalla kun itse kokoaisin muutaman jäljellä olevan esteen 160cm korkuiseksi. Jo
alkulämmittelyiden aikan Sohvi vaikutti kohtuullisen vauhdikkaalta ratsulta, mutta onneksi Lissu tai tamman pidettyä hallinnassa. Kun tuli aika siirtyä itse esteille, huomasi selkeästi kuinka Sohvi ilahtui ajatuksesta ja tamma olikin säntäämässä radalle jo ennen kuin Lissu kerkesi oikeita apujakaan antaa. Ensimäinen ja toinen este ylittyivät erittäin helposti ja sulavan näköisesti, mutta kolmannen esteen kohdalla Lissu antoi hyppyavut hieman liian myöhään ja sen seurauksena ratsukko näytti säntäävän suoraan päin estettä. Onneksi Sohvi kerkesi kumminkin hypätä ennen estettä päin törmäämistä ja lopputuloksena oli vain yksi pudonnut puomi.
Muistutinkin Lissua apujen ajoituksen tärkeydestä, sekä samalla pidätteiden tärkeydestä ettei Sohvin vauhti pääse nousemaan liian nopeaksi ja näin ollen Lissu itse kerkeää antaa avut ajoissa. Loppurata onnistuikin erinomaisesti, vaikka vauhtia riitti edelleen, mutta onneksi vauhti ei päässyt sentään liiallisuuksiin nousemaan. Koska valmennusta oli vielä ihan kivasti jäljellä, kerkesi ratsukko kokeilemaan rataa vielä uudelleenkin.
Tällä kertaa kaikki radan esteet ylittyivät ilman minkäänlaisia ongelmia ja Lissun antamien apujen ajoituskin oli juuri oikea. Tämän jälkeen olikin jo aika siirtyä loppuverryttelyihin ja samalla annoin kommentit valmennuksesta. Palauttaana voisin todeta tämän valmennuksen perusteella, että ratsukko on selvästi osaava pari, mutta Lissun kannattaisi harjoitella vielä kotona apujen ajoitusta, sekä pidätteiden antoa jottei vauhti pääsisi nousemaan liiaksi ja hypytkin alkaisivat ajoissa.
23.10.2013 estealmennus, valmensi mori-mori
Ah, kaunis syksyinen päivä. Olin aivan varma, ettei tästä päivästä voisi tulla muuta kuin hyvä - kunnes Lissu saapui kentälle hannovertammansa Sohvin kanssa. Kuulokkeistani soiva FOBin Phoenix hiljeni saman tien No Man's Band lauloi kuinka tänään kaikki menee perseelleen... Lissun verrytellessä hevostaan minä puolestani raahasin puomeja pitkin kenttää, tarkoituksenani pystyttää kolme estettä keskihalkaisijalle.
Lissun ja Sohvin verryteltyään aikansa pääsimme aloittamaan itse harjoituksen - aluksi hypättäisiin vain yhtä estettä ja keskityttäisiin suoriin, rauhallisiin lähestymisiin sekä kaahottamisen minimalisointiin. Koska harjoitus sujui hyvin ravissa, pyysin Lissua nostamaan rauhallisen ja ennenkaikkea hallitun laukan, mutta Lissun annettua laukka-avut, nousi laukan lisäksi myös hevosen takamus. Aikansa rodeohevosen taitojaan esiteltyään tamma kuitenkin saatiin ruotuun ja tulemaan este sujuvasti - jopa useampaan kertaan.
Toisena harjoituksena harjoiteltiin vinoa lähestymistä kahdeksikon muodossa - päädyn esteelle suora lähestyminen, keskimmäiselle vino ja toiseen päätyyn taas suora. Sohvin tapauksessa tämä tarkoitti siis hyppy - kulman oikaisu - pari pukkia - syöksy esteen yli - ohi esteestä - pukkirodeo kentän toiseen päähän. Lissu sai tosissaan pidellä harjasta kiinni pysyäkseen kyydissä, mikä taas puolestaan aiheutti ongelmia jarrujen suhteen. Toisella kerralla vältimme pukkirodeot, mutta keskimmäsen esteen hyppy lähti edelleen aivan liian kaukaa ja vauhtia oli aivan liikaa. Kehotin Lissua tekemään voltin tai vaikka pari jokaisen esteen jälkeen, jotta tamman vauhtia saataisiin hieman vähemmäksi. Yllättävää kyllä mutta tämä järjestely toimi ja ratsukko selvitti kahdeksikon siististi. Siis mikäli paria välipukkia ei lasketa.
Hyvään suoritukseen on hyvä lopettaa. Jätin teidät tekemään loppuverryttelyjä silläaikaa kun itse keräsin esteet pois. Sohvi on ehdottomasti osaava hevonen, sitä ei voi kiistää, mutta tamman keskittymiskyky herpaantuu silmänräpäyksessä tehtävästä pukkirodeoon, mikäli ratsastaja ei sitä jatkuvasti muistuta sekä omasta että esteiden olemassaolosta.
I am the voice of Never-Never-Land.
Päiväkirja, joskin on epäselvää, haaveileko hevonen vaiko omistaja enemmän.
Spoiler:
21.07.2013 Kisaeläkeläisen kuulumisia
Sohvilla on sitten reilu 50 ERJ-sijoitusta, joukossa pari Cup-sijoitusta. Omituista, miten nopeasti tämän vatipää onkaan raapinut menestystä! Kaiketi olen tehnyt selässä jotakin oikein, sinällään positiivista. Nyt Sohvi tekee emälleen seuraa kisaeläkeläisten kerhoon ja suuntaan kaikki toiveeni ja odotukseni Sohvin tyttäreen Eveen. Pitänee tarjota Sohvia jalostukseen, jälkeläisnäyttöjä tarvitsee enemmän kuin yhdeltä varsalta. Mikäli Sohvi on samanlainen periyttäjä kuin emänsä Evestä ja mahdollisista muista varsoista tulee melkoisia tykkejä, mutta saa nyt nähdä.
Vaikka kisäeläke kutsuikin niin Cupeissa pyörimistä emme jätä väliin, ehei. Samaten valmentautumista jatketaan, vaikka kisaura onkin ohi niin kotitreeneissä ei oikein ole kehumista, joku saa tulla karjumaan minulle missä mennään metsään. Ylimääräiset Cup-sijoitukset eivät muutenkaan tee pahaa, joten niitä silmällä pitäen sietääkin treenata.
Tänään emme treenanneet mitään ihmeempää, perusjuttuja sileällä. Sohvi oli suurimman osan omassa haavemaailmassa, joten siitäkään vähästä mitä yritin treenata ei tullut yhtikäs mitään. Ehkä ensi kerralla menee paremmin? Tällä ajatuksella ollaan menty etiäpäin koko tamman elinikä..
30.07.2013 Revittelyä rataesteillä
Kotitreenit ovat aina yhtä mielenkiintoisia kun alla on Sohvin kaltainen hevonen. Meillä on sujunut aika vaihtelevalla menestyksellä, enkä viitsi edes valehdella, että jotakin edistystä olisi tapahtunut. Meillä on Sohvin kanssa aina sujunut paremmin kisoissa kuin kotosalla, en ymmärrä miksi. Tänään tamma esitteli (jälleen kerran) paskamaisuuttaan ja vähemmän työkykyistä luonnettaan. Minä kun olin niin varma, että tänään hypätään ja kunnolla, sitä pettymystä kun totesin esteiden pysyvän tiukasti metrissä.
Käyntiä ei löytynyt, ravi oli hakemisessa ja laukka oli alkuun rakettikiitoa ja pukkishowta. Tunnen tammani sen verran hyvin, että verkkasimme (= Sohvi riekkui) niin kauan, että pukittelu loppui ja ravi löytyi ennen kuin ylitimme edes verkkaesteitä. Sohvi kuitenkin innostui ja kuumui esteiden vuoksi, rynni kohti pienintäkin verkkaristikkoa ja sama meno jatkui rataharjoituksessa. Harmittaa niin helvetisti, muuten tämänkin päivän treeni olisi voinut olla hyvä ja esteillä korkeutta enemmän kuin metri, mutta Sohvista ei meinannut löytyä jarruja tai vauhdin säätelyä. Kierroslukumittari ylikierroksilla ja Sohvi rakettina..
Siihen olen kuitenkin tyytyväinen, että Sohvi maltoi laukata loppuun asti eikä lähtenyt liian aikaisin hyppyyn. Jotain tämäkin vatipää osaa!
03.08.2013 Haistahan koni kukkanen
Sohvi + juoksutus = ei tule mitään. Olen minä tämän ennenkin todennut, mutta silti piti koettaa uusiksi. Hakiessani Sohvia tarhasta tamma oli pää tiukasti haavemaailmassaan eikä mienannut liikkua, kentällä hannover heräsi todellisuuteen ja päätti laittaa rallin pystyyn. Kunnon kiitoravia ja pukkilaukkaa, käynnistä ei tietoakaan, saati rauhallisesta askelluksesta. Huomiselle tulee pakostakin verryttelevä treeni, tällä menolla Sohvi on niin pahasti jumissa etten saa sen lihaksia ikinään kuntoon. Mistä tulikin mieleeni, että ptiää soittaa hierojalle, josko hän uskaltaisi hieroa Sohvin.
Parikymmentä minuuttia minä yritin saada Sohvin toimimaan, vaan kun ei niin ei. Ihan turha tämän kanssa on lähteä pelleilemään, pitäisi muistaa ettei juoksutus toimi.
Toissapäiväisissä ja eilisissä koulutreeneissä meni yllättävän hyvin, joten kaipa minä laskin niiden varaan ja kuvittelin Sohvin toimivan nytkin. No, ei toiminut. Todella rohkaisevaa CUPeja ja jossain hamassa tulevaisuudessa siintävää laatuarvostelua ajatellen.. No, josko Sohvi huomenna toimisi johonkin suuntaan niin ylihuomenna voisi pitää pienen kavalettitreenin.
09.08.2013 Onni on uudet varusteet
Tammani vapaapäivä meni käytävällä seisoessa ja mannekiinia leikkiessä. Olimme narrin kanssa käyneet ihan vähän naapurikaupungissa shoppailemassa, joten tavaraa tuli uusista harjoista loimiin. Sohville tuli hankittua parit fleeceloimet, kahdet uudet suitset ja viidet ohjat (pelkästään tällä viikolla tamma onnistui katkoamaan yhdet) sekä parit suojat. Harjoja sun muuta pientä ei nyt yllättäen tarvinnut kokeilla.
Minun onnekseni Sohvi uppoutui syvälle haavemaailmaansa eikä kertaakaan havahtunut todellisuuteen. Sain rauhassa testaja ja värkätä ostoksiani, mallata huopia ja pinteleitä tai suojia yhteen sun muuta kivaa. Toinen fleeceloimista oli vähän naftia kokoa, pitää siirtää se jollekin hivenen Sohvia pienemmälle. Tai laittaa tamma laihduttamaan, minusta tuntuu, että Sohvi kerryttää liikuntamäärästään huolimatta heinämahaa. Ihme pallo.
Huomenna ainakin uudet suitset ja yksi uusista huovista pääsevät testiin. Sohvia tuskin kiinnostaa, mutta minä olen onnesta soikeana uusien varusteiden ja hienon elikkoni vuoksi. Kerrankin pystyin kunnolla paijaamaan Sohvia! Olkoonkin, ettei koni edes huomannut minua.
