Kuvagalleria

Riiviöiden Ruislintu VH13-018-1068

Pikku voinokareemme sai 15.09.2013 parivuotiaana hienosti SV-I:n. Olemme todella ylpeitä tammastamme ja hemmottelemme sitä pilalle kahta kauheammalla tarmolla.

Kultamarsumme yllätti meidät totaalisesti päästessään kantakirjaan, vaikka palkinnoksi tulikin vain KTK-III. Skumppaa nautittiin 05.10.2013, tamman kantakirjauspäivänä.

Pikku hanipöömme seuraava suuri päivä oli 15.04.2014, kun tamma vietiin KRJ:n laatuarvosteluun. Pistesaaliiksi kertyi 99,25p. eli KRJ-II.

Veimme kultamarsumme uudelleen kantakirjattavaksi 10.01.2015, nyt T-suunnalle. Pisteet paranivat - 69p. -, mutta palkinto pysyi samana KTK-III:na kuin ennenkin.

Pikkuinen kultapupumme pääsi 20.03.2015 esittelemään itsensä suomenhevosten laatuarvostelussa. SLA-I paukahti pistein 100,5 joten lienee selvää, että olimme aivan jumalattoman ylpeitä.

Viimeinen laatuarvostelu ERJ:n puolella oli 31.03.2015. Rupu pokkasi 88 pistettä ja palkinnon ERJ III eli juuri sen, mitä odotettiin. Porkkanoita pienelle!

Luonnekuvaus

Ruislintu on nimeä myöten soma kuin karamelli, mutta silti sitä kutsutaan vähemmän mairittelevasti Rupuksi (joskus myös Rupsukaksi, mutta ei siitä sen enempää). Tamma on ystävällisyyden ja hyvän käytöksen perikuva, eikä tämän hevosen kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmia. Jokainen ratsastuskoulu, heppatyttö ja tätiratsastaja on halunnut ostaa Rupun omakseen, mutta vaikka tammalta puuttuukin räiskähtelevä temperamentti ja naisellisia oikkuja se on kilpahevonen vailla vertaa. Ja kaiken päälle meidän murumme!
Rupu on kaikkien kaveri, niin ihmisten kuin muiden hevostenkin. Sillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia minkään suhteen ja Rupsukka onkin malliesimerkki hyväluontoisesta hevosesta - olkoonkin, että se meinaa välillä jäädä luonteikkaampien jalkoihin.

Voinokareemme on hoitaessa oikea malliyksilö, aina hyväntuulinen ja hyvän käytöksen perikuva. Tammaa voi hoitaa kuka tahansa, rauhallisena hevosena Rupu korkeintaan rapsuttelee hoitajaansa jos saa luvan. Vaikka hevonen ei hoitotoimenpiteestä - esimerkiksi klippauksesta - pitäisikään se vain mutristelee turpaansa, mutta antaa hoitajansa touhuta. Rupu saakin poikkeuksetta kehuja hienosta käytöksestään ja fiksuudestaan, jota tamma on osoittanut jo varsa-aikana. Voikko kaunokainen onkin niitä harvoja Susirajan hevosia, joiden hoitamisvuorosta oikein tapellaan.
Taluttaessa Rupu kävelee nätisti vieressä tai pitkällä perässä, kun unohtuu tuijottelemaan maisemia. Tamma tulisi perässä vaikka ilman narua, sen verran säyseä ja kuuliainen suomenhevonen on. Rupun voi uskoa huoletta kenen tahansa taluteltavaksi, voinokareessamme on terapiahevosen ja täydellisen hyvän mielen puskaratsun vikaa. Lastaaminen sujuu samalla rutiinilla kuin taluttaminen muutenkin, Rupu tulee nätisti perässä ja viihtyy kopissa/rekassa kuin omassa karsinassaan. Rupu on tottunut, rauhallinen ja fiksu matkustaja, jonka voi lyödä vähän stressaavammankin elikon kaveriksi ja rauhoittajaksi.

Rupu on yksi hyväluontoisimmista ratsuista, joita Susirajasta löytyy tai tulee koskaan löytymäänkään. Olkoonkin, että tammasta jää kokonaan pois näyttävyysaspekti, upeus ja komeus. Rupsukka on enemmänkin sitä tasaista puurtajaa, joka tekee aina kuten pyydetään vaikka ei ihan ymmärtäisikään pyyntöä tai pyyntö olisi hieman epäselvä. Lyö Rupun selkään sitten aloittelija tai ammattilainen, kaikki jotka eivät etsi extremeurheilua ovat tyytyväisiä pikku voinokareeseen. Tamma ei ole ratsastuksellisesti lainkaan haastava, aloittelevammilla se puksuttelee tasaiseen tahtiin uraa pitkin ja kohteliaasti kääntyilee pyydettyyn suuntaan, vaikka avut olisivat hieman kyseenalaiset. Osaavampi saa kuitenkin voipallosesta esille peräänannon ja työmotivaatiota, Rupu tekee vaaditut asiat tarkasti ja täsmällisesti, vaikkei sille kouluradalla pisteitä satelekaan näyttävyydestä.
Myös esteillä tamma on tasaisen varma puksuttaja, se ei kuumu, kiihdy tai lähde käpälästä. Rupsukka ei pahemmin kaipaa eteenratsastusta tai pidätteitä, sille riittää kun etsitään hyvä tempo ja ohjataan esteelle. Kunnon verryttelyt voinokare tosin vaatii, kuten myös koulupuolella sillä sillä on hieman taipumusta jäykkyyteen, vaan se lieneekin Rupun ainoa vika. Tamma on fiksu hyppääjä, se ei liioittele hypyissään tai loikkaa esteen sekaan, jos lähestyminen on huono. Jos Rupu tekee esteradalla virheen, voi olla varma siitä, että se on ollut kuskista johtuva tai sitten tammalla on joku syy.

Kisapaikoilla Rupu on tyynen rauhallinen, joskin utelias kaikkea tätä vilinää ja vilskettä sekä hevospaljoutta kohtaan. Tamma on aivan yhtä helppo hoidokki ja talutettava kuin kotonakin, kisapaikoilla Rupu saattaa innostua hörisemään muille hevosille! Jestas miten hurjaa.
Rupu ei sinänsä jännitä tai stressaa, mutta isommissa kilpailuissa tamma vaatii vähän pidemmät ja perusteellisemmat verryttelyt ollakseen parhaassa terässä. Voinokareemme yrittää aina parhaansa, menee ja tekee kaiken mitä pyydetään ja koettaa kovasti olla näyttävä, hieno suoritushevonen. Olkoonkin, että Rupun saama huomio on enemmän "voi kuinka söpö!" -luokkaa se osaa silti ottaa yleisönsä ja nauttia saamastaan huomiosta. Rupulle paras kiitos ja rapsuttelut ryntäistä ja pari omenaa, eikä melassivesikään pahaa tee. Tämän tamman kanssa tuntee aina onnistuvansa, vaikka ne kouluradan prosentit olisivat jääneet alle hyväksytyn tai esteradalla olisi tullut hypättyä väärä este.

Sukutaulu & -selvitys

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuunottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

20.02.2014 Kouluvalmennus, valmensi Veera R.
Rupu ja tämän omistaja saapuivat valmennettavakseni kouluratsastuksessa. Koska sää oli mainio, eikä kenttäkään ollut kovin pahassa kunnossa, pidettiin valmennus kentällä. Pyysin ratsastajaa menemään alkulämmittelyt omassa rauhassa ja seurasin heidän työskentelyään. Alkulämmittelyiden aikana pyysin ratsastajaa kokoamaan Rupun käynnissä sekä lisäämään tempoa. Rupulta tämä lisätty käynti onistui hienosti, vaikka hetken ratsastaja saikin siihen patistaa vauhtia. Seuraavaksi pyysin ratsastajaa tekemään kulmissa voltit ja jatkamaan siitä suoraa uraa avutaivutukseen. Taivutukset tuottivat tammalle hieman vaikeuksia, mutta kyllä sieltä jotain taivutuksen näköistä lopulta löytyi! Seuraavaksi siirryimme laukkaamaan ja laukka nousikin tammalta hienosti. Pyysin ratsastajaa ottamaan käynnin kautta laukan vaihdon ja ennen kulmaa vaihtamaan käynnin kautta laukan uudelleen. Rupun hidastukset käyntiin olivat hieman hitaita ja laukkaakin jouduttiin aina vähän hakemaan, mutta muutama onnistunut kertakin sieltä löytyi. Ratsukko ravasi vielä hieman ja sitten siirtyivät käyntiin.

25.02.2014 Estevalmennus, valmensi Wolf
Lupasin valmentaa ratsukkoa narri ja Riiviöiden Ruislintu, eli Rupu. Paikalle saapuessani ratsukko oli jo lämmitellyt itsenäisesti, sillä olin kuullut, että Rupu tarvitsee usein kunnon verryttelyt. Ylimääräistä aikaa ei siis tähän tuhraantunut, vaan pääsimme suoraan käsiksi valmennuksen ytimeen: oikeiden reittien seuraamiseen.

Minulle oli kerrottu, että Rupu on usein hyvinkin kuuliainen esteratsuna, ja osaa helposti seurata pienimpiäkin apuja, joten luonnollisesti oletin ratsukon valmentamisen olevan suht helppoa. Siltä se paikalle saapuessani vaikuttikin, kun ratsukko jo hyppeli lämmittelyesteitä: Rupu ei hätäillyt estettä lähestyessä tai hypätessä, vaan teki kaiken kylmän rauhallisesti. Kuten arvattua, esteeltä toiselle kaartaessa tamma kuitenkin tuntui kovasti haluavan oikoa reittejä. Tästä tietysti seurasi se, että seuraavaa estettä ei lähestytty kaikista optimaalisimmassa kulmassa, ja hyppy vaikeutui. Seurasin ratsukon yhteistyötä sivusta hetken aikaa ennen kuin rakensin itse kentälle sopivan lyhyen radan tiukkoine kaarteineen. Siinä olisi vaikeampi oikoa reittejä, mutta varmuuden vuoksi asetin vielä sisäkaarteelle tötteröitä, joiden ulkopuolelta pitäisi kiertää. Ohjeistin harjoituksen ja sen idean narrille, joka ohjasi Rupun ensimmäiselle esteelle. Kokonaisuudessaan ensimmäinen kokeilu radalla onnistui mainiosti, tötteröiden ollessa ohjaamassa, ei Rupu yrittänyt oikoa reittejä lainkaan. Harjoitusta tehtiin vielä pariin kertaan tötteröiden kanssa, mutta lopulta poistin ne ja ohjeistin narria ohjaamaan Rupua oikealle reitille pelkillä avuilla. Ilmeisesti tötteröt olivat auttaneet, koska tamma ei yrittänyt enää oikoa reittejä, vaan pysyi hyvin juuri sillä uralla kuin pitikin.

Valmennuksen lopuksi teimme vielä hieman helpompia samanlaisia harjoituksia ja loppuverryttelyinä käyntien lisäksi kavaletteja ja puomiharjoituksia. Kokonaisuudessaan valmennus sujui oikein mallikkaasti. Mikäli Rupulla vielä tulee ongelmia reittien seuraamisen suhteen, sitä pitää vain muistuttaa vahvoilla avuilla ja tarvittaessa vastaavilla tötterö- tai puomiohjauksilla.

02.03.2014 Kouluvalmennus, valmensi Melle
Susirajalle kun tulee valmentamaan olettaa saavansa valmennettavaksi jonkin vähän enemmän tai vähemmän kaistapäisen otuksen, mutta Rupu yllätti minut aivan täysin! Kuvankaunis voikko suomenhevonen tallusteli maneesiin ilman huolenhäivää, seisten ratsastajan niin pyytäessä ja liikkuessa heti kun käsky kävi. Päätinkin heti, että tekisimme hänen kanssaan taivutuksia, sekä siirtymisiä, tähdäten mahdollisimman täsmällisiin siirtymisiin. Käynnissä pysähdykset ja liikkeelle lähdöt olivat aluksi hieman tahmeita, mutta ohjeistin ratsastajaa käyttämään painoaan ja puolipidätteitä tarkasti. Pian Rupu alkoikin reipastua ja reagoida pienempiinkin apuihin ja siirryimmekin ravista pysähdyksiin, kokeilimmepa jopa peruutuksesta raviin lähtöä ja tamma suoriutui tästä tehtävästä aivan loistavasti. Siirryimme tekemään ravisiirtymisiä kolmikaariselle kiemurauralle ja vaadin jokaisessa käännöksessä asetusta, jopa siihen asti, että tamma väistätti takapäätään. Tamma suoriutui antamistani tehtävistäni kunnialla, eivätkä toistotkaan tuntuneet häntä pahemmin haittaavan. Otimme vielä valmennuksen lopuksi käynti-laukka siirtymisiä. Tarkoituksena oli saada jälleen erittäin nopeita ja teräviä siirtymisiä, unohtamatta tietenkään siisteyttä. Kun tamma alkoi reagoida pohkeeseen kuin ammuttuna, pyysin ratsastajaa keventämään otteitaan ja pian tuo voikko tamma liikkui kauniissa peräänannossa, ratsastajan ohjaten tätä pienillä avuilla. Pyysinkin ratsukon lopettamaan tähän ja verryttelemään, antaen tammalle pitkää ohjaa jotta tämä antaisi selkänsä rentoutua niin paljon kuin mahdollista.

05.03.2014 Kouluvalmennus, valmensi Melle
Kävelin maneesille ja raotin varovasti ovea, Lissu olikin jo verryttelemässä kauniin väristä suomenhevostammaansa Rupua, joten pääsimmekin lähes heti työnmakuun.
Pyysin Lissua ratsastamaan Rupua sisäpohkeella kohti ulko-ohjaa, jotta saisimme hevosen käyttämään itseään aktiivisemmin, sillä nyt se näytti hieman tahmealta tai oikeastaan jopa uniselta. Pikkuhiljaa Rupu ryhdistäytyi Lissun alla ja saimme esiin kauniin peräänannon, joten jatkoimme loivan avotaivutuksen parissa. Rupu suoritti avotaivutuksen tasaisesti niin käynnissä kuin ravissakin, joten pääsimme harjoittelemaan yksittäisiä laukanvaihtoja laukassa. Alkuun Rupu ei käyttänyt takaosaansa kovinkaan reaktiivisesti, joten kehotin Lissua ratsastamaan tammaansa reippaasti eteenpäin, jonka jälkeen Rupu toimikin oikein mallikkaasti. Vaihdot sujuivat mainiosti, joten kehotin ratsukkoa siirtymään takaisin raviin. Ravissa taivuttelimme Rupua viellä pienellä voltilla, jota vuoroin suurennettiin ja pienennettiin entisestään.
Valmennus sujui ratsukolta oikein mainiosti, Lissun tulee jatkossa muistaavain vaatia hevostaan työskentelemään hieman aktiivisemmin.

16.03.2014 kouluvalmennus, valmensi Meiju K.
Susirajalle kun tulee valmentamaan olettaa saavansa valmennettavaksi jonkin vähän enemmän tai vähemmän kaistapäisen otuksen, mutta Rupu yllätti minut aivan täysin! Kuvankaunis voikko suomenhevonen tallusteli maneesiin ilman huolenhäivää, seisten ratsastajan niin pyytäessä ja liikkuessa heti kun käsky kävi. Päätinkin heti, että tekisimme hänen kanssaan taivutuksia, sekä siirtymisiä, tähdäten mahdollisimman täsmällisiin siirtymisiin. Käynnissä pysähdykset ja liikkeelle lähdöt olivat aluksi hieman tahmeita, mutta ohjeistin ratsastajaa käyttämään painoaan ja puolipidätteitä tarkasti. Pian Rupu alkoikin reipastua ja reagoida pienempiinkin apuihin ja siirryimmekin ravista pysähdyksiin, kokeilimmepa jopa peruutuksesta raviin lähtöä ja tamma suoriutui tästä tehtävästä aivan loistavasti. Siirryimme tekemään ravisiirtymisiä kolmikaariselle kiemurauralle ja vaadin jokaisessa käännöksessä asetusta, jopa siihen asti, että tamma väistätti takapäätään. Tamma suoriutui antamistani tehtävistäni kunnialla, eivätkä toistotkaan tuntuneet häntä pahemmin haittaavan. Otimme vielä valmennuksen lopuksi käynti-laukka siirtymisiä. Tarkoituksena oli saada jälleen erittäin nopeita ja teräviä siirtymisiä, unohtamatta tietenkään siisteyttä. Kun tamma alkoi reagoida pohkeeseen kuin ammuttuna, pyysin ratsastajaa keventämään otteitaan ja pian tuo voikko tamma liikkui kauniissa peräänannossa, ratsastajan ohjaten tätä pienillä avuilla. Pyysinkin ratsukon lopettamaan tähän ja verryttelemään, antaen tammalle pitkää ohjaa jotta tämä antaisi selkänsä rentoutua niin paljon kuin mahdollista.

01.04.2014 Kouluvalmennus, valmensi inka husu
Valmennus aloitettiin heti raviväistöillä. Rupu oli narrin alla jo heti kuulolla ja väisti hienosti. Pyysin ratsastajaa suoristamaan tamman pariin kertaan, sillä Rupu lähti välillä menemään lapa edellä. Väistöä tehtiin parisen kertaan, jonka jälkeen alettiin ravissa tekemään puoluvoltteja. Ratsukko teki oikein hienoja pyöreitä voltteja, vaikka välillä voltit olivat hieman väärän kokoisia. Voltteja tehtiin kuitenkin vielä jonkin aikaa, ennen kuin alettiin laukkaamaan. Käskin ratsukkoa ottamaan hieman verryttely laukkaa, jotte laukka saataisiin pyörimään. Kun ratsukko oli hieman laukkaillut, aloimme työstämään vastalaukkaa. Rupu laukkasi energisesti, mutta kuuliaisesti. Pyysin narria tekemään keskiympyrän vastalaukassa. Tamma kääntyi hyvin ja laukkakin pysyi yllä. Yhden kerran Rupu vaihtoi laukan oikeaksi, mutta ratsastaja korjasi asian nopeasti. Kun tehtävää oltiin toistettu jonkin aikaa vaihdettiin suuntaa ja sama tehtävä tehtiin uudestaan. Ei toinenkaan suunta kuitenkaan tuottanut ongelmia ja Rupu teki hienon keskiympyrän. Pian pyysin narria ottamaan tamman raville ja alkaa loppuverryttelemään tätä ympyröin. Tamma ravasi reippaasti, mutta kuunteli narrin puolipidätteitä. Rupu taipui myös ympyröillä mukavasti, joten pian aloimme lopettelemaan valmennuksia.

Päiväkirja

Päiväkirjaan