If there's ever been injustice in my name, I bow unto blame

Kuvien © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Five-Star "Eve" VH15-011-0243 kasv. Robin Kühling, Saksa
hannover, tamma om. Lissu T., VRL-12701
166cm, ruunikko ERJ-I
11v, s. 02.02.2015, satunnainen ikääntyminen (4v 02.06.2015) estepainotteinen; he A / 160cm / 120cm

31.10.2017 ERJ-I 105 pisteellä.

LOL as I abbreviate.

Rakas Naranjani alkoi olla viittä vaille taivaslaitumia vailla (ajatus nostaa palan kurkkuun, miksei kiukkutammani voi elää ikuisesti!), ja olin jo pohdiskellut uuden hevosen ostamista. Olihan minulla Naranjan tytär ja tyttärentytär sekä useampi muu puoliverinen, joten ajatus Naranjan ikääntymisestä sekä kuolemasta oli enemmänkin tekosyy hevosostoksille lähtemiselle.
Samoihin aikoihin tuli ilmoitus Allim's Sporthorsesin lopettamisesta. Lopettamisuutiset ovat aina ikäviä, mutta minussa on sen verran haaskalinnun vikaa, että lähdin katsomaan myytävät puoliveriset. Iso osa Allim'sin hevosista oli minulle ennestään tuttuja, joko olin nähnyt ne kisoissa tai sitten olin (tai narri oli) valmentanut niitä.

Myytävien hevosten joukossa olivat kaksi erittäin tuttua hannoveria, ori Jumping Jester ja tamma Five-Star. En miettinyt kauaa, vaan tarjosin molemmista - ja niin puoliveriporukkani kasvoi taas.

It's like I'm a welcoming freakshow doormat.

Eve on luonteeltaan hyvin selväpäinen tamma, mutta se ei tee siitä tylsää tai lapasta. Pikemminkin päinvastoin, tamma on vaativa erityisesti ratsastuksellisesti, se kaipaa osaavaa ihmistä toimiakseen kunnolla. Sen sijaan käsiteltävyydeltään hannover on täysi kymppi, sen kanssa puuhaavat ihmiset poikkeuksetta kehuvat sen hyvää käytöstä ja fiksua luonnetta.

The devil may smile with an angel's face.

Ainoan poikkeuksen muodostavat lapset, joiden innokkuudesta Eve yleensä häiriintyy ja alkaa luimia sekä nostella jalkojaan. Kaikkien muiden käsissä tamma on hoidokkina aivan mahtava tapaus, sitä saa yhtä lailla puunata mielensä mukaan vaikka viisi tuntia putkeen, mutta ei hannover hermostu myöskään ripeästä pikaharjauksesta ja varusteiden päälle heitosta. Kiireinen ja hermostunut ihminen saa kyllä Evenkin hermostumaan, mutta ripeä ja rauhallinen ote sen sijaan eivät häiritse hevosta laisinkaan. Tamman voi rauhassa hoitaa karsinassa irrallaan, se käyttäytyy hyvin ja fiksusti, seisoo paikoillaan ja antaa hoitajan tehdä omia töitään. Liian kovasta mahan alta harjauksesta tai liian äkillisestä satulavyön kiristyksestä Eve huomauttaa potkaisemalla seinää napakasti, mutta koskaan se ei ole potkaissut ihmistä edes vahingossa. Eläinlääkäri ei ole tammalle mikään kauhistus vaan se sietää kaikenlaiset toimenpiteet, välillä hieman naama nurin perin, mutta fiksusti ja siististi käyttäytyen. Myös kengittäjä kiittelee sen hyvää käytöstä, sillä hannover nostaa jalkansa hyvin, ei kisko eikä seilaa käytävällä edes takaisin vaan odottaa, että kengittäjä saa työnsä päätökseen.
Narun päässä Eve on niin ikään hyvätapainen hevonen, joskin hitaasti talsivat ihmiset saavat hevosen ärsyyntymään. Tamma itse on reipas askeltaja ja se mielellään kävelisi omaan tahtiinsa, hidasteleva taluttaja saa sen nykimään narusta ja tuuppimaan taluttajaansa. Eve ei ryykää eikä kisko, mutta selkeästi osoittaa tyytymättömyytensä hitaaseen tahtiin.
Lastaussilta on hannoverin mielestä aina tutkimisen arvoinen asia ja sen onkin syystä tai toisesta pakko päästä tekemään oma lastausrituaalinsa aina ennen koppiin kävelyä. Eve nuuhkii siltaa tovin, kopauttaa sitä etusellaan kerran tai pari ja sen jälkeen kävelee traileriin tai hevosautoon kuin ei olisi koko ikänään mitään muuta tehnyt. Koska tamma ei stressaa matkustamista millään lailla eikä ryysää kopista ulos, vaan kävelee rauhassa ja siististi, ei kukaan oikein tiedä miksi hannoverin on pakko päästä tekemään moista ennen lastautumista. Sen ollessa kuitenkin lähinnä huvittava ja harmiton tapa ei sitä ole edes yritetty kitkeä Eveltä pois.

Kinda comic how I got tragic.

Siinä, missä hoidettaessa/käsiteltäessä Eve sopii kaikkien tarpeeksi rauhallisten aikuisten käsiin, se on ratsuna huomattavasti tarkempi ja valikoivampi siitä, kenen kanssa se töitä suostuu tekemään. Haasteellisuutta luo lähinnä tamman herkkyys ja tarkkuus, sillä sen mielestä on inhottavaa joutua olemaan ratsuna ihmiselle, jonka kehonhallinta ja tasapaino ovat huonot ja avut ovat hieman sinne päin. Erityisesti ne kehonhallinta ja tasapaino ovat Even kanssa tärkeitä, sillä siinä, missä se sietää hieman kovemmatkin avut – kunhan seuraavat avut ovat taas pehmeitä – se ei laisinkaan siedä ylimääräistä heilumista selässä. Parhaimmillaan tamman selässä istuminen tuntuukin lähinnä tanssilta, sillä Eve reagoi kaikkiin apuihin todella hyvin: se ei vastustele tai säädä omia kiemuroitaan väliin vaan tekee tarkasti pyydetyt asiat. Jos tamma tekee virheitä, sen tahti menee rikki tai suoritus vaihtuukin banaanimutkalla suoritettuun kylkimyyryyn saa ratsastaja katsoa vain ja ainoastaan peiliin. Eve ei edes hermostuessaan ala venkoilla, se osoittaa mieltään lähinnä viskomalla päätään ja aika ajoin pukittamalla. Yhteistyö tietenkin loppuu tietyssä pisteessä kokonaan, mutta tamma antaa ratsastajalleen näillä viesteillä tilaisuuden korjata omaa ratsastustaan ennen kuin kaikki menee pipariksi.

Esteillä Eve olisi loistava opettaja, jos se sietäisi ratsastajan opettelua. Tamman hyppytekniikka on todella hyvä ja se on todella fiksu hevonen. Eve kieltää, jos ratsastaja on edellä tai jäljessä hypystä, mutta ponnistuspaikka sille ei ole aina ihan niin tarkka. Se on järkevä esteillä, eikä hyppää aivan mahdottomasta paikasta esteen sekaan, mutta venyttää kyllä itseään tarpeen vaatiessa huonosta paikasta ainakin kelvolliseen hyppyyn. Ratsastaja saa olla tarkkana ja hereillä, sillä sen lisäksi, että hypyissä tulee olla mukana, tulee selässä istujan osata katsoa niitä ponnistuspaikkoja: tarpeeksi monta kertaa kun tuo Even huonoon kohtaan se jättää kokonaan hyppäämättä, eikä sen jälkeen mikään mahti maailmassa saa sitä esteen yli. Parhaimmillaan hannover on kuitenkin tarkka, nopea ja kevyesti ratsastettava estehevonen, joka harvoin pudottaa.
Maastoiluun Eve suhtautuu innokkaasti ja se nauttii rutiinien rikkomisesta metsässä ja pelloilla. Jostain syystä metalliset postilaatikot hermostuttavat sitä ja niiden ohi pitää hiipiä banaanimutkalla epäluuloisesti mulkoillen. Muuten tamma ei ole säikky tai hermoheikko vaan kulkee reippaasti, mutta ryöstämättä ja nauttii erityisesti rannalle pääsystä.

Oh just one more time my dear.

Kotoa lähteminen tai vieraat paikat eivät paljoa Eveä hätkäytä. Se osaa ottaa rennosti niin kotona kuin kisoissakin ja pahinta, mitä se on kisapaikalla tehnyt, on ollut äkillisen karkulaisen säikähtäminen. Kisapaikan häly ja yleinen tunnelma toki tuovat siinä esiin kilpahevosen luonnetta sen verran, että se on tavallistakin tarkempi kaiken suhteen ja saattaa myös reagoida äkillisemmin tai suuremmin kuin kotona. Tamma ei kuitenkaan stressaa tai hermoile, sen käytös ei ole säikkymistä, vaan aivan yleistä tarkkuutta kaiken suhteen.
Jos verryttely sujuu hyvin, suorituskin sujuu hyvin. Eve nauttii yleisön eteen pääsystä, vaikka sillä ei estehevoselle niin väliä olekaan se osaa kyllä säväyttää yleisöä. Diivan elkeet kuitenkin puuttuvat tammasta kokonaan ja vaikka se esiintyykin, sen näyttävyys ei tule suorituksen kustannuksella.

Eve on kilpahevonen henkeen ja vereen, ja se rakastaa kunniakierroksella laukkaamista. Se peilaa suorituksessaan pitkälti ratsastajaansa ja kun yhteistyö pelittää, tamma harvemmin jää vaille sijoitusta tai ainakin sen tulos on nollarata, jos aika ei aivan ruusukkeille riitäkään.

They got their claws in good and deep.

i. Star Status
evm, hann, 172cm, rn
ii. Starlight
evm, hann, 171cm, tprn
iii. Star Wind
evm, hann, 173cm, rn
iie. Izzy Fine
evm, hann, 165cm, tprn
ie. Xenia
evm, hann, 162cm, vrn
iei. Dream Size
evm, hann, 170cm, rn
iee. Xtina
evm, hann, 164cm, vrn
e. Frizzy-Liz
evm, hann, 165cm, prn
ei. Forty-four
evm, hann, 170cm, tprt
eii. Frosty Jumper
evm, hann, 171cm, rt
eie. Kit Kat
evm, hann, 168cm, prt
ee. Little Liza
evm, hann, 153cm, rnkm
eei. White Prince
evm, hann, 165cm, rnkm
eee. Lizafei
evm, hann, 164cm, rn
Spoiler:
i. Komea, ruunikko hannoverori Star Status oli aktiivisen kilpailu-uransa aikana Saksan kärkioreja. 172-senttiseksi kasvanut puoliverinen vakuutti jo nuorella iällä ollen rotunsa lahjakkain esteratsu niin kolmi- kuin nelivuotiaana. Oria kisattiin säästeliäästi, mutta menestyksekkäästi nuorten luokissa, joista se kävi hakemassa kokemuksen ohella ruusukkeen toisensa perään. Aktiivisen kilpauransa hannover teki 150-160cm rataesteillä erinomaisesti menestyen; suurkilpavoittoja toisensa perään, maajoukkuepaikka, mukana kultaa voittaneessa olympiaestejoukkueessa. Star Status hyppäsi erinomaisella hyppytekniikalla, liikkui luonnostaan ylämäkeen (laukka oli hevosen paras askellaji) ja oli helppo koota. Orin runko oli kevyt, mutta pyöreä ja sopusuhtainen, kaula kevyt, kaareva ja hyvin liittynyt, jalka-asennot korrektit, lavat, lautaset ja selkä hyvät. Star Status oli kaikin puolin korrekti ja komea ori vailla isompia virheitä. Luonteeltaan ruunikko oli rohkea, selväpäinen hevonen, joka oli kenen tahansa jämäkän ihmisen käsiteltävissä. Ratsastettaessa kuumuva, herkkä ori vaati osaavan kuskin, että hevosen sai liikkumaan kunnolla ilman kaahailuja. Star Statuksella on vähän yli 300 jälkeläistä, kaikki muutamaa ratsuponia lukuun ottamatta puoliverisiä (enimmäkseen hannovereja). Useaan puoliverikantakirjaan hyväksytty ori on jättänyt paljon lahjakkaita hyppääjiä, jotka ovat perineet isänsä kevyehkön, korrektin rungon, hyvän laukan ja hyppytekniikan sekä selväpäisen luonteen. Star Statuksella on jo 35 kantakirjattua orijälkeläistä, odotettavissa on enemmänkin, jahka orin jälkeläiset saavat enemmän ikää.

ii. Tummanpunaruunikko Starlight näytti paljon vanhan linjan kouluhannoverilta – hieman raskaampirunkoinen, aavistuksen matalajalkainen, mutta ryhdikäs hevonen -, vaikka olikin henkeen ja vereen esteratsu. 171cm korkuinen hannover oli ryhdikäs, korrekti urheiluhevonen; hyvä ylälinja, pitkä niska, lihaksikas kaareva kaula, loiva lapa ja hyvä lautanen, pyöreä, syvä runko, matalajalkaisuutta lukuun ottamatta jaloissa ei asentojen tai terveyden osalta moitittavaa. Starlightilla oli kolme tahdikasta, erittäin näyttävää askellajia (ravilla olisi kerännyt pisteitä kouluradoiltakin), hyvä kokoamiskyky, luontaista ymmärrystä vaikeisiin estetehtäviin ja ponnua vaikka muille jakaa. 160cm radoilla komean kansainvälisen uran tehnyt Starlight osallistui myös muutamaan puissance-luokkaan, yksittäisenä hevonen ylitti 210cm pystyjä/muureja. Ori oli viileän rauhallinen, kaikissa tilanteissa järkevä hevonen, joka toimi parhaiten kun arkirutiinit olivat kunnossa, ja ratsastajana oli tuttu, sopivan jämäkkä ihminen. Ratsuna Starlight oli voimakkaampi, hieman uppiniskainen ja kuumuva, eikä ori sopinut joka ihmisen käteen. Kuka tahansa kokenut, jämäkkä hevosihminen pystyi kuitenkin käsittelemään puoliveristä. Orin jälkeläiset ovat usein isäänsä kevyempiä, mutta muutoin Starlightin kaltaisia korrekteja urheiluhevosia. Hannoverin yli neljästäsadasta jälkeläisestä 98 on kantakirjattuja oreja (useammassa puoliverikantakirjassa, jokunen ratsuponi), tammajälkeläisiäkin on kirjattu kiitettävästi korkein rakennepistein. Starlight periytti itseään sopivassa suhteessa kauttaaltaan, luonteesta rakenteeseen ja liikkeistä suorituskykyyn. Valtaosa varsoista kisaa esteitä, seassa on muutama koulu- ja kenttähevonen.

iii. Saksan maajoukkueen ylpeys, Star Wind, oli aikansa kuuluisimpia hevosia koristaen julisteen muodossa monen hevosnuoren seinää. Ori oli pitkäkinttuinen, kevyt ja elegantti urheiluhevonen, jonka runko oli aavistuksen liian lyhyt ja lavat pystyhköt. Muuta moitittavaa 173-senttisessä ruunikossa ei sitten ollutkaan. Hevosella oli kolme erittäin hyvää askellajia, erinomainen hyppytekniikka sekä kapasiteettia. 160cm esteratojen lisäksi Star Wind nähtiin muutamissa puissance-luokissa, joissa hevonen voitti joka kerta. Ori oli perusluonteeltaan järkevä, rauhallinen ja voimakastahtoinen, käsitellessä tolkku mutta ratsastettaessa herkkä, voimakas ja reaktiivinen. Ori protestoi voimakasta kättä pukittelemalla, joten se vaati pehmeäkätisen ratsastajan. Pitkän kansainvälisen, menestyksekkään esteuran päätteeksi ori siirtyi siitokseen periyttäen varsoilleen etupäässä valtavaa hyppykapasiteettiaan ja hyvää hyppytekniikkaansa. Orin aloittamia isälinjoja arvostetaan nykyään suuresti.

iie. Izzy Fine oli suvultaan mielenkiintoinen yhdistelmä vanhan linjan kouluhannoveria sekä täysiverisellä höystettyä kenttähannoverlinjaa. Tamma itse oli hyvä allround-hevonen (vaA/130cm), joka kisasi tasaisella menestyksellä kaikkia kolmea ratsastuksen lajia nuorten luokissa ja myöhemmin koulua ja esteitä omalla tasollaan. Tummanpunaruunikko, 165cm korkea tamma oli hieman matalajalkainen ja pitkähkörunkoinen, joskin muut ominaisuudet - loivat lavat, hyvä selkälinja ja erinomaiset jalat sekä tamman liikkeet, kokoamis- ja hyppykyky - paikkasivat rakenteen puutteita. Lauhkea, lastenkin käsiin sopiva hannover ei ollut nopein tai näyttävin kilparatsu, ennemminkin hyvä keskitason puurtaja, joka kuitenkin toi ruusukkeita kotiin. Miellyttävän luonteensa vuoksi Izzy Fine oli kahden junioriratsastajan ensimmäinen kisatykki ennen kuin se myytiin siitostammaksi. Izzy Fine oli rakenneperiyttäjä, käytännössä kaiken muun varsat perivät isiltään.

ie. Xenia, 162cm korkea tähtipäinen hannovertamma, kiersi vain nuorten luokkia ennen siirtymistä siitostamman tehtäviin. Vaaleanruunikolla tammalla oli takanaan erinomainen suku täynnä loistavia kilparatsuja ja periyttäjätammoja. Tamma oli kevytrakenteinen, hyvin kaunis hevonen, jolla oli ilmeikäs pää. Xenian tamma- ja rotuleima olivat erinomaiset, runko sopusuhtainen, ryhdikäs ja pyöreä, mutta hieman lyhytlinjainen, kaula kevyt ja hyvin asettunut, jalka-asennoissa ei ollut lyhyitä vuohisia lukuun ottamatta sanomista. Hannoverilla oli erinomainen hyppytekniikka, vahva takaosa ja hyvä selän käyttö, minkä lisäksi Xenia oli tarkka jaloistaan ja ketterä jaloistaan. Vaaleanruunikko kaunotar oli ikäluokkansa kiistattomia tähtiä, josta olisi helposti saanut 160cm ratojen ruusukehain, ellei hevosta olisi siirretty jalostuskäyttöön sen ikäännyttyä ohi nuorten luokkien. Vaatimatonta käyntiään hannover kompensoi hyvällä ravilla ja erinomaisella, ylöspäinsuuntautuvalla laukallaan. Luonne tuki Xenian muita hyviä esteratsun ominaisuuksia; se oli älykäs, helppo käsitellä, mutta sopivan herkkä ja säpäkkä ratsastaa, vaikkakin hieman kuumuvaa sorttia. Siitosuransa aikana Xenia teki kolmetoista varsaa, kaikki menestyneiden esteorien (hannover tai englantilainen täysiverinen) kanssa. Xenialla on kolme jalostukseen hyväksyttyä orijälkeläistä, loput orit on ruunattu. Tammat ovat niittäneet menestystä näyttelyissä sekä erinomaisin jälkeläisin. Tamma periytti vahvasti hyvää liikemekaniikkaansa, hyppytekniikkaansa ja korrektia, mutta kevyttä rakennettaan. Luonne periytyi varsoille yleensä isäorin puolelta.

iei. 170-senttinen esteori Dream Size oli oikea katseenvangitsija. Ruunikko sukkajalka oli ryhdikäs, jolla oli jalo pää, hyvin kiinnittynyt kaareva kaula, loivat lavat, sopusuhtainen, syvä runko, hyvä selkälinja, vahvat ja hyväasentoiset jalat – kaikki hyvän ratsuhevosen rakenneominaisuudet. Ori teki pitkän kilpauran Keski-Euroopan esteradoilla (150-160cm luokat) ollen tasaisen vahva suorittaja, joka keräsi hyvin voittoja ja sijoituksia. Dream Sizen käynti ja ravi olivat keskinkertaiset, laukka ja hyppytekniikka erinomaiset. Käsitellessä ori oli itse lempeys, samaten sileällä työskennellessä, mutta hypätessä ruunikolla oli temperamenttia ja kovapäisyyttä, minkä lisäksi hypätessä hannover oli hieman kuumuvaa sorttia. Ori on jättänyt paljon ikäluokkatähtiä ja erinomaisia tammajälkeläisiä, mutta valitettavan vähän hyviä orijälkeläisiä. Varsoilleen Dream Size periytti kapasiteettiaan, laukkaansa ja hyppytekniikkaansa.

iee. Xtina, kaunis 164cm korkea vaaleanruunikko läsipää sukkajalka oli kevytrakenteinen tamma, erinomaisella tamma- ja rotuleimalla varustettu. Sen runko oli sopusuhtainen, joskin hieman kevyt, kaula oli kevyt ja liittymät päähän ja runkoon olivat hyvät. Jalka-asennoissa oli hieman sanomista, vuohiset olivat vennohkot eivätkä kinnerkulmat olleet aivan ideaalit. Liikkeet olivat kuitenkin erinomaiset, samoin kuin hyppytyyli ja luonne: järkevä, selväpäinen ja kiltti tamma, josta löytyi satula selässään tulisuutta ja ruutia vaikka muille jakaa. Irtohypytyksissä ja nuorten kinkereissä säväyttänyt Xtina hyppäsi varovaisesti ja tarkasti, käytti koko kroppaansa hypyssä ja oli todella tarkka jaloistaan. Myös liikkeet saivat kehuja ilmavuudestaan, joustavuudestaan ja takaosan työnnöstään. Tamma ei kuitenkaan koskaan nähnyt oikeaa kilparataa, vaan toimi koko ikänsä siitostamman virassa. Xtina olikin periyttäjänä ensiluokkainen, se siirsi eteenpäin niin rakennettaan, luonnettaan kuin hyppykykyäänkin ja varsat myytiin jo mahaan – kasvattajan sanoin – ”tarpeeksi hyvään hintaan”.

e. Frizzy-Liz, 165cm korkea punaruunikko estetamma, teki tasaisen hyvän, pitkän uran Saksan 140-150cm esteradoilla. Tamma vakuutti jo nuorella iällä ollen laatuarvosteluissa kuuden kärjessä niin kolmi- kuin nelivuotiaana. Nuorten luokissa Frizzy-Liziä kilpailutettiin harvakseltaan, mutta menestyksekkäästi. Estekapasiteettia tuki hyvä, tasapainoinen hyppytekniikka sekä upea laukka, eikä ruunikon käynnissä tai ravissakaan ollut sanomista; tahdikkaita, suora-askelisia ja eteenpäinpyrkiviä liikkeitä joka askellajissa. Kirsikkana kakun päälle hannover oli kaunis katsella; jalo ja ryhdikäs, erinomaiset tyypit ja leimat, sopusuhtainen pyöreä runko, hyvä kaareva kaula, pitkä säkä, pitkä reisi ja loiva lapa, jaloissa riittävä luusto eikä etusten hienoista sapelihakuisuutta lukuun ottamatta moitittavaa. Luonnetta tammasta löytyi vaikka muille jakaa, eikä aina positiivisessa mielessä. Frizzy-Liz oli herkkä, kuumuva ja hapannaamainen, ajoittain kiukkuinen hevonen, joka vaati melkoista kuria ja kokeneen käsittelijän. Liian ronskia ratsastusta tamma protestoi pukittelemalla, asiansa osaavan ratsastajan kanssa hevonen oli herkkä, reaktiivinen ratsu, joka hyppäsi mitä tahansa mistä tahansa. Pitkän kilpauransa jälkeen Frizzy-Liz siirtyi siitostamman tehtäviin, mutta huonon tiinehtyvyyden takia tamma ei tehnyt kuin kolme varsaa. Tamma jätti vahvasti hyviä ratsuhevosen ominaisuuksia (niin ratsastettavuuteen, rakenteeseen kuin kapasiteettiinkin), luonnettaan hevonen ei kaikeksi onneksi juuri periyttänyt. Frizzy-Lizillä on yksi orijälkeläinen, joka tekee Venäjällä loistavaa esteuraa, ja kaksi hienoa tammavarsaa, veljensä kaltaisia estetykkejä kumpainenkin.

ei. Hannoverori Forty-four tunnettiin lähinnä omituisesta hyppytekniikastaan, jolla kuitenkin ylitettiin 160cm esteitä. Orin hypyissä oli vaikea istua mukana, mutta orin laukka sentään oli erinomainen ja siinä pysyi kyydissä. 170-senttinen ori oli teknisesti huono hyppääjä, jolla kuitenkin oli hyppykapasiteettia ja sopivan säpäkkä, kovapäinen luonne, ja ori kisasikin Saksassa kohtalaisella menestyksellä 140-150cm ratoja sekä muutaman 160cm radan. Tummanpunaruunikko, piirtopäinen hannover oli rakenteeltaan kompakti, hieno hevonen vioistaan huolimatta; erittäin hyvä rotu- ja sukupuolileima, lihaksikas leveästi liittynyt kaula, hyvät lavat ja lautaset, rungon syvyys puutteellinen, pystyhköjä vuohisia lukuun ottamatta hyvät jalat. Käyntiliikkeet olivat ahtaat, mutta ravi ja laukka paikkasivat käyntiä. Ruunikko oli älykäs, energinen hevonen, joka kaipasi paljon virikkeitä ja liikuntaa, ettei kehittänyt huonoja tallitapoja ja pysyi lapasessa ratsastettaessa. Ratsuna ori oli herkkä, rohkea ja reaktiivinen, esteratojen tekninen puoli oli hallussa vaikka hyppytekniikka oli mitä oli. Kovapäisyys teki orista periksiantamattoman, kisatilanteessa hevonen sieti mitä tahansa maaliin päästäkseen. Forty-fourista ei koskaan tullut jalostusmenestystä, eikä sillä olekaan kuin nelisenkymmentä jälkeläistä. Suurin osa ruunikon orijälkeläisistä ruunattiin niiden jäädessä keskinkertaisiksi harraste- ja kisapeleiksi, tammoistakin vain muutama on ansioitunut kilpa- tai siitostammana. Forty-Forilla on muutama erinomainen jälkeläinen, jotka perivät tasaisesti isänsä ja emiensä parhaita puolia (ori periytti lähinnä estekapasiteettiaan; se ei loppupeleissä ollut kummoinen periyttäjä).

eii. Frosty Jumper oli suurikokoinen (171cm) rautias, rakenteeltaan ehkä hivenen raskas mutta muuten korrektirakenteinen urheiluhevonen. Ravi oli laukkaa parempi, hyppykyky oli teknisesti hyvä, mutta laukka turhan suurta isoimmille radoille ja luonnekin turhan tasapaksu vakavasti otettavalle kilpahevoselle. Lauhkealuontoinen ori kuitenkin kilpaili 140cm luokissa, sen hyppytekniikka ja -kapasiteetti olisivat riittäneet aivan 160cm radoille asti, mutta laukka tuli vastaan. Frosty Jumper ei ollut mikään aikansa menestynein nimi, sen ajat olivat yleensä liian hitaita voittoihin, mutta sijoituksia tuli sen verran, että ori siirrettiin jopa jalostukseen. Sen varsat ovat olleet parhaimmillaan kenttäratsuina (moni näistä varsoista on oldenburginhevonen), joiden sukutauluissa Frosty Jumperia edelleen näkee paljon. Estehevosilla harvinaisempi nimi, ei haettu, mutta ei sen puoleen karsastettukaan.

eie. Kit Kat oli kevyt ja sporttinen, elegantti hevosmaailman Jaguar. Punarautias 168cm korkea sukkajalka oli ratsuna juuri sopivan herkkä, säpäkkä ja yhteistyöhaluinen – joskin takapuoli lensi heti, kun Kit Kat ei jostain pitänyt – mutta kotipihan kuningatar oli yksi kiukkupylly käsiteltäessä. Tamma hyppäsi hyvin mielenkiintoisella tekniikalla, mutta isoja esteitä ja laukkakin oli estehevoselle juuri passeli. Kit Kat jätti kilparadat kuitenkin nuorten luokkien loistavan menestyksen jälkeen ja jäi kotiin vääntämään varsoja ja kiukkuilemaan entistä enemmän. Kuudestatoista jälkeläisestä yhdeksästä tuli kantakirjattuja esteoreja, loput seitsemän olivat erittäin hyviä periyttäviä siitostammoja. Kit Kat itse periytti jälkeläisilleen luonnettaan, laukkaansa ja valitettavasti myös kiintoisaa hyppytekniikkaansa. 160cm ratojen jälkeläiset kyllä todistivat tekniikan toimivaksi, vaan ratsastajan oltavat eivät aina olleet niin mukavat.

ee. Ryhdikäs, vankkarakenteinen Little Liza oli suorastaan majesteettisen näköinen tamma, kiitos ryhtinsä, hienon päänsä ja kuningatarasenteensa. 153-senttinen ruunikonkimo pikkutamma liikkui harvinaisen näyttävin liikkein ja hyppäsi vaivatta parhaimmillaan 200cm korkeita esteitä. Tamman rakenteessa oli vähän sanomista, vaikka se yleisesti ottaen olikin hyvä ratsuhevonen; kaula oli hieman leveästi asettunut, mutta tarpeeksi pitkä ja kaareva, säkä ja selkä hyvät, runko sopusuhtainen, pyöreä ja siinä riittävästi syvyyttä, lapa suorahko, jaloissa ei lyhyehköä reittä lukuun ottamatta sanomista. Kimolla oli hyvin itsepäinen, voimakastahtoinen kuningatarluonne; se oli tammalauman ehdoton johtaja, vaati käsittelyä silkkihansikkain eikä sietänyt komentamista missään tilanteessa. Välillä turhankin herkkä tamma osasi olla haastava käsiteltävä ja ratsastettava, mutta tutuille ihmisille hannover hieman pehmeni. Hevosella oli korkea työmotivaatio, paljon eteenpäinpyrkimystä, herkkyyttä ja reaktiivisuutta sekä hyvä kisapää. Little Liza kisasi kaksi menestyksekästä kautta 160cm esteradoilla, sijoittui muutamissa puissance-luokissa ja esiintyi näytöksissä ennen siitostamman uraa. 14 varsaa tehnyt Little Liza periytti vahvasti omia ja vanhempiensa parhaita ominaisuuksia; upeaa liikettä, hyvää hyppyä ja huikeaa kapasiteettia sekä rakenteen hyviä ominaisuuksia (tamman jälkeläiset ovat sitä itseään kevyempiä). Valitettavasti myös kimon luonne periytyi jälkipolville, ei yhtä terävänä ja vahvana kuin emällään, mutta periytyi kuitenkin. Little Lizasta lähtevät tammalinjat ovat erityisen laadukkaita ja haluttuja niin kisaajien kuin kasvattajien keskuudessa.

eei. White Prince, mustankimo 165cm korkea ori myytiin jo maitovarsana huutokaupassa hävyttömän korkealla hinnalla Saksasta Hollantiin. Hollantilaisten silmä ei pettänyt, sillä orista kasvoi mielettömän komea hevonen. Rakenne ei ollut täysin korrekti, mutta ryhti ja olemus paikkasivat vähiä vikoja erinomaisesti. White Princen liikkeet olivat erinomaiset lievää melomista lukuun ottamatta, mutta eipä se estehevosella muutenkaan ollut niin tarkkaa, kun laukka oli kuitenkin ratsastettavuudeltaan priimaa. Luonteeltaan White Prince oli sähäkkä ja hieman karjas, mutta täysin käsiteltävissä oleva hevonen. Ori kisasi muutaman menestyksekkään kauden 160cm radoilla, se valittiin peräti olympiajoukkueeseen, mutta tarhassa tullut hankosidevamma poisti White Princen lopullisesti kilpakentiltä. Jalostuksessa se vaikutti eniten hannoveriin ja hollanninpuoliveriseen, orin jälkeläiset ovat olleet parhaimmillaan suorittajina, jalostuksessa ne ovat valitettavan heikkolaatuisia.
eee. Lizafei, vankkarunkoinen 154cm ruunikko tamma oli ryhdikäs ja jalo, mutta hieman orimainen. Rakenne oli myös jokseenkin epäsopusuhtainen, etu- ja takaosa eivät olleet eri hevosilta, mutta ne olivat selkeästi eri tyyppiset. Tämä johtui oriaseman virheestä, Lizafein este-emä laitettiin vahingossa kantavaksi GP-kouluorilla esteorin sijaan. Tamma kuitenkin hyppäsi hyvin, 130cm radoilta tuli oikein hyvää menestystä vaikka liikkeet olivatkin paremmin kouluhevoselle sopivat. Lizafei oli luonteeltaan voimakastahtoinen kuningatar jota ei kärsinyt lainkaan komentaa, uppiniskainen hevonen heittäytyi siitä vielä vähän uppiniskaisemmaksi. Esteoreilla laitettuna Lizafei teki kuitenkin neljä erinomaista hannovervarsaa, erityisesti sen orivarsat olivat myöhemmin haluttuja jalostuspuolella sillä tamma tuntui luonnetta lukuun ottamatta periyttävän vain hyviä ominaisuuksia. Itsepäinen kuningatarluonnekin periytyi, mutta sen kanssa elettiin.

She disguises herself in her New York fashion.

10.05.2015 syntynyt hannovertamma Allim's Fizz, isä Space Monkey
12.06.2015 syntynyt hannoverori Allim's Eric, isä Extro
08.08.2015 syntynyt hannoverori Pick a Big Pick, isä Pick Up The Bones

Who died and made us stars?

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset. Estepainotteisuudestaan huolimatta Jessellä kisataan myös koulua.

Spoiler:

ERJ Edellisen omistajan kisaamat
15.07.2015 - Kutsu - 110cm - 5/30
14.07.2015 - Kutsu - 110cm - 5/30
14.07.2015 - Kutsu - 120cm - 2/50
13.07.2015 - Kutsu - 120cm - 6/50
10.07.2015 - Kutsu - 160cm - 2/30
09.07.2015 - Kutsu - 160cm - 4/30
09.07.2015 - Kutsu - 110cm - 1/30
09.07.2015 - Kutsu - 160cm - 3/30
08.07.2015 - Kutsu - 160cm - 4/30
08.07.2015 - Kutsu - 160cm - 3/30
07.07.2015 - Kutsu - 160cm - 1/30
07.07.2015 - Kutsu - 110cm - 3/30
07.07.2015 - Kutsu - 160cm - 2/30
06.07.2015 - Kutsu - 160cm - 3/30
06.07.2015 - Kutsu - 160cm - 4/30
06.07.2015 - Kutsu - 160cm - 4/30
06.07.2015 - Kutsu - 160cm - 1/30
06.07.2015 - Kutsu - 140cm - 1/30
06.07.2015 - Kutsu - 160cm - 5/30
05.07.2015 - Kutsu - 160cm - 1/30
05.07.2015 - Kutsu - 160cm - 4/30
05.07.2015 - Kutsu - 160cm - 1/30
04.07.2015 - Kutsu - 140cm - 4/30
04.07.2015 - Kutsu - 160cm - 4/30
03.07.2015 - Kutsu - 120cm - 2/30
02.07.2015 - Kutsu - 160cm - 3/30
02.07.2015 - Kutsu - 160cm - 4/30
02.07.2015 - Kutsu - 160cm - 3/40
02.07.2015 - Kutsu - 160cm - 5/30
02.07.2015 - Kutsu - 100cm - 5/40
01.07.2015 - Kutsu - 160cm - 1/30
01.07.2015 - Kutsu - 160cm - 1/30
01.07.2015 - Kutsu - 160cm - 6/40
01.07.2015 - Kutsu - 160cm - 3/30
01.07.2015 - Kutsu - 160cm - 5/30
01.07.2015 - Kutsu - 160cm - 2/30
01.07.2015 - Kutsu - 160cm - 5/30
30.06.2015 - Kutsu - 120cm - 1/30
29.06.2015 - Kutsu - 160cm - 5/30
28.06.2015 - Kutsu - 150cm - 1/30
28.06.2015 - Kutsu - 160cm - 5/40
28.06.2015 - Kutsu - 100cm - 4/40
28.06.2015 - Kutsu - 160cm - 5/30
27.06.2015 - Kutsu - 150cm - 5/30
26.06.2015 - Kutsu - 150cm - 3/30
26.06.2015 - Kutsu - 140cm - 1/30
25.06.2015 - Kutsu - 140cm - 1/30
24.06.2015 - Kutsu - 160cm - 2/40
23.06.2015 - Kutsu - 160cm - 5/30
23.06.2015 - Kutsu - 160cm - 5/30
23.06.2015 - Kutsu - 100cm - 2/40
21.06.2015 - Kutsu - 120cm - 1/23
21.06.2015 - Kutsu - 120cm - 3/30
20.06.2015 - Kutsu - 130cm - 2/30
20.06.2015 - Kutsu - 160cm - 1/28
20.06.2015 - Kutsu - 140cm - 4/30
17.06.2015 - Kutsu - 160cm - 6/40
16.06.2015 - Kutsu - 100cm - 5/40
16.06.2015 - Kutsu - 100cm - 4/40
16.06.2015 - Kutsu - 110cm - 6/40
14.06.2015 - Kutsu - 160cm - 2/28
11.06.2015 - Kutsu - 110cm - 3/40
10.06.2015 - Kutsu - 110cm - 3/40


KRJ
Edellisen omistajan kisaamat
11.07.2015 - Kutsu - HelppoB - 1/60
10.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 5/50
09.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 6/40
09.07.2015 - Kutsu - HelppoB - 2/30
09.07.2015 - Kutsu - HelppoB - 6/60
07.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 2/50
07.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 3/50
07.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 7/50
07.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 7/50
06.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 2/50
06.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 7/50
05.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 6/40
05.07.2015 - Kutsu - HelppoB - 5/40
04.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 3/40
04.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 2/50
04.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 4/30
04.07.2015 - Kutsu - HelppoB - 2/30
03.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 2/40
03.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 3/50
03.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 4/50
03.07.2015 - Kutsu - HelppoB - 1/40
03.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 2/30
02.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 5/50
02.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 2/50
02.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 5/30
01.07.2015 - Kutsu - HelppoB - 2/30
01.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 2/30
01.07.2015 - Kutsu - HelppoA - 5/30
01.07.2015 - Kutsu - HelppoB - 1/30
KRJ-CUP - 30.06.2015 - Kutsu - HelppoB - 7/205
30.06.2015 - Kutsu - HelppoA - 4/30
27.06.2015 - Kutsu - HelppoA - 5/30
25.06.2015 - Kutsu - HelppoB - 5/60
25.06.2015 - Kutsu - HelppoA - 3/40
25.06.2015 - Kutsu - HelppoC - 6/40
23.06.2015 - Kutsu - HelppoB - 5/60
23.06.2015 - Kutsu - HelppoC - 4/40
22.06.2015 - Kutsu - HelppoB - 1/40
19.06.2015 - Kutsu - HelppoB - 6/40
19.06.2015 - Kutsu - HelppoB - 4/40
19.06.2015 - Kutsu - HelppoA - 4/40
18.06.2015 - Kutsu - HelppoA - 1/40
18.06.2015 - Kutsu - HelppoC - 2/40
17.06.2015 - Kutsu - HelppoC - 2/40
17.06.2015 - Kutsu - HelppoB - 3/30
17.06.2015 - Kutsu - HelppoB - 6/40
16.06.2015 - Kutsu - HelppoB - 6/40
14.06.2015 - Kutsu - HelppoB - 1/30
14.06.2015 - Kutsu - HelppoA - 3/40
14.06.2015 - Kutsu - HelppoB - 3/30
13.06.2015 - Kutsu - HelppoA - 3/40
13.06.2015 - Kutsu - HelppoB - 2/30
11.06.2015 - Kutsu - HelppoB - 3/34
11.06.2015 - Kutsu - HelppoB - 1/30
10.06.2015 - Kutsu - HelppoB - 3/30

Like a million spent on nothing.

Even kanssa valmentaudutaan lähinnä esteillä.

Spoiler:

Estevalmennus, kirjoittanut Sachiyo
Evellä oli parin päivän päästä estekisat, joten olin ajatellut, että viettäisimme hieman kevyemmän - jopa leikkisän - valmennuksen. Eve oli ratsastajansa kanssa jo maneesissa ravailemassa, kun saavuin paikalle. Laitoin heille muutaman puomin toiselle lyhyelle sivulle, joita he saisivat ylittää lämmittelymielessä. Kokosin samalla itse muutamia matalia ristikoita hieman sinne sun tänne.
Kun ratsukko oli ylittänyt puomeja jonkin aikaa, pyysin ratsastajaa siirtymään käyntiin ja pysymään kuulolla. Olin laittanut yhteensä yhdeksän estettä maneesiin niin, että ratsukon tuli kulkea kolmikaarista kiemurauraa, ja jokaisella suoralla oli kolme ristikkoa. Ratsastaja ymmärsi tehtävän saman tien, nosti laukan ja lähti kiemurauralle.
Ratsastaja pysyi hyvin tasaisesti selässä ja osasi hyvin lukea tammaa sekä tämän askelia. He ylittivät kiemurauran ristikoita todella helpon näköisesti muutamia kertoja kumpaankin suuntaan, kunnes pyysin heitä jälleen siirtymään käyntiin. Seuraavaksi kokosin kaksi noin metrin korkuista estettä kummankin pitkän sivun puoleenväliin. Ratsukon tuli kulkea soikion muotoista kuviota maneesissa ja ylittää esteet kummallakin sivulla. Ennen estettä oli hyvin tilaa ottaa vauhtia, ja ne oli muutenkin aseteltu hyvin helposti. Ratsastaja nosti jälleen laukan ja lähti ylittämään esteitä.
Ratsukko näytti todella löytäneen yhteisen sävelen, eikä esteiden kanssa ollut ongelmaa. He laukkasivat melko pitkään kumpaankin suuntaan ylittäen esteet, kunnes pyysin heitä siirtymään raviin. Laitoin kolmikaarisen kiemurauran esteet vielä niin matalalle kuin ne vain sai ja pyysin ratsukkoa laukkaamaan harjoitusesteitä vielä hetken aikaa. He kulkivat kiemurauralla kumpaankin suuntaan, kunnes oli aika lopettaa. Pyysin ratsastajaa antamaan hevoselle pitkät ohjat.
Ratsukko käveli maneesia ympäri, ja minä siivosin siellä olevat esteet. Ratsastaja sanoi lähtevänsä suorittamaan loppukäyntejä tallialueelle, mikä kävi minulle hyvin. Kiitin ratsukkoa vielä valmennuksesta ja katsoin, kun he kävelivät maneesin ovista ulos.

Kouluvalmennus, kirjoittanut Siiri K.
Kello oli vasta aamu-yhdeksän kun kaarsin pienen autoni jälleen Allim's Sporthorsesin tallipihaan. Milla oli kutsunut minut valmentamaan häntä ja tammaansa Five-Staria, mihin olin tietysti suostunut hetimmiten. Tämä perjantai-aamu ei kuitenkaan ollut aivan minun parhaimmistoani ja hieman myöhässä, tihkusateessa ja extra large-kokoinen kahvikuppi kädessäni kipitin maneesiin kuivattelemaan. Milla olikin jo ehtinyt ratsunsa selkään ja pyysin häntä verryttelemään tamman läpi kaikissa askellajeissa sillä välin kun itse hörpin juomani ja kokosin ajatukseni päivän treeniin. Kun ratsukko oli ehtinyt verrytellä kaikki askellajit läpi, Five-Star säikähtänyt noin tusina kertaa kompastellen omiin jalkoihinsa ja Millan keikkuessa nipin napin kyydissä, oli aika pureutua itse aiheeseen. Five-Star ei selvästikään pitänyt tästä tuulisesta säästä ja aamutreenistä, vaan nakkeli niskojaan ja takapuoltaan minkä ehti. Yhteistuumin Millan kanssa otimmekin alkuun perinpohjaisen kontrolliharjoituksen, joka sisälsi lukuisia siirtymisiä, temponvaihteluja, ympyröitä ja pysähdyksiä. Tuulen heilutellessa maneesin liuku-ovia tamma esitti kyllä mallikelpoisia lisäyksiä, jotka tosin lähtivät aina hieman turhankin kiireellä. Yritimme kuitenkin saada hevosen kontrolliin ja purkamaan kaiken energian työntekoon, mikä tosin oli helpommin sanottu kuin tehty. Five-Star kulki jäykästi ja jännittyneenä, suorittaen kyllä pyydetyt tehtävät, mutta hyvän kouluatsun letkeys ja irtonaisuus oli tästä kaukana. Päätinkin muuttaa aikaisempaa treenisuunnitelmaa siten, että keskittyisimme lähinnä temponvaihteluihin ja hevosen rentoon liikkeeseen, ja jättäisimme kaiken turhan säätämisen pois mikä saattaisi hermostuttaa tammaa entisestään. Ohjasin ratsukon neliön muotoiselle uralle, jossa ratsastettiin vuoroin eteen ja vuoroin kootummin. Koska Five-Star joutui nyt keskittymään apuihin ja pyyntöihin, sille jäi vähemmän aikaa säpsyilyyn ja se alkoi pikkuhiljaa myödätä selästään ja takaosa saatiin paremmin alle. Toki tämä vei aikaa, mutta loppua kohden tamma liikkui olosuhteisiin nähden jo todella kivasti, rentona edestä ja läpi kropastaan. Tahdissa olisi voinut olla vielä parantamisen varaa, mutta jätimme sen ensi kertaan ja kiitin ratsukkoa mukavasta - ja mielenkiintoisesta - valmennuksesta.

Estevalmennus, kirjoittanut Sachiyo
Olin koonnut erään tallityöntekijän kanssa kentälle mukavan esteradan. Eve tuotiin pian varustettuna kentälle, sillä olin luvannut valmentaa tammaa tänään selästä käsin. Niinpä hyppäsin tamman selkään ja lähdin suorittamaan alkukäyntejä. Kanssani rataa koonnut työntekijä jäi kanssani kentälle, jotta seurassani olisi joku nostamassa mahdollisia pudotettuja puomeja.
Kävelimme hetken aikaa pitkin ohjin, kunnes lähdimme tekemään ravi- ja laukkaharjoituksia. Teimme erilaisia kiemurauria sekä ympyröitä ja ylitimme sivulle rakennettua jumppasarjaa muutamaan kertaan. Lopulta Eve alkoi tuntua tarpeeksi rennolta, joten siirryimme esteradalle. Se koostui kymmenestä esteestä, jotka olivat lähinnä pystyesteitä, mutta mukaan mahtui myös yksi trippeli sekä kolmen esteen sarja. Nostin tammalla laukan ja lähdin ylittämään ensimmäistä estettä. En pysynyt aivan tamman mukana, joten koko rata alkoi kieltäytymisellä. Ymmärsin kuitenkin oman virheeni ja aloin laskea askelia hieman tarkemmin seuraavaa yritystä varten. Tällä kertaa hyppy onnistui, mutta Eve näytti erittäin tyytymättömältä. Se ei olisi halunnut lähteä radalle ensimmäisen kieltäytymisen jälkeen, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja.
Loppurata sujui oikein hyvin, vaikka minulla oli kovasti työtä laskea askelia tammalle. Se ei selvästikään hahmottanut hirveän hyvin ponnistuspaikkoja, mutta yhdessä saimme ne katsottua.. Otin radan jälkeen muutaman raviaskeleen, ja lähdimme pian ylittämään esteitä uudelleen.
Ehdimme tunnin aikana ylittää radan yhteensä viisi kertaa. Rata sujui yleisesti ottaen todella hyvin, vaikka ensimmäinen kieltäytyminen oli selvästi kolauttanut tamman itsevarmuutta. Muutama tiputus sattui matkalle, mutta selvisimme ehjänä radasta, mikä oli hieno juttu. Radan jälkeen teimme vielä hetken aikaa erilaisia laukkaverryttelyjä, jotta tamma palautuisi kunnolla radasta. Lopulta hidastin vauhdin käyntiin, ja jäimme kulkemaan kentälle pitkin ohjin.
Kävelimme tamman kanssa ympyrää, ja mukanani ollut tallityöntekijä siivosi sillä aikaa esteitä kentältä. Muutaman kierroksen jälkeen pysäytin tamman ja hyppäsin alas tämän selästä. Taputin tammaa kaulalle hienoista hypyistä, ja lähdimme kävelemään takaisin tallille.

Kouluvalmennus, kirjoittanut K.K.
Lopettelin juuri aiemman ratsukon estevalmennusta Allimissa, kun kentälle saapui jo seuraava oppilas. Vuorossa oli kouluvalmennus estepainotteiselle puoliveritamma Evelle. Ratsu oli jo verytelty valmiiksi valmennuksen alle, mutta päätin antaa ratsastajan tehdä vielä itsenäistä työskentelyä pari minuuttia kaikissa askellajeissa silmieni alla nähdäkseni hieman parin menoa. Tamma vaikutti kyllä osaavalta ja laadukkaalta, mutta se tuntui jatkuvasti hermostuvan ratsastajan nopeasta sekä yllättävästä käden ja jalan käytöstä. Kun huomautin asiasta ja pyysin pitämään käden ja jalan hiljaa muuttui Eve rauhallisemmaksi ja hännän viskominenkin väheni. Aloitimme varsinaisen työskentelyn avo- ja sulkutaivutuksista. Teimme ensin avoa käynnissä uralla ja sen jälkeen ympyrällä. Kun tamma pehmeni harjoituksista lisäsimme vaihteluita avon- ja sulun välillä ja lopulta siirryimme työstämään taivutuksia myös ravissa. Ravityöskentelystä Eve tuntui kuumenevan, mutta kunhan ratsastaja muisti olla hiljaa ja rauhassa apujensa kanssa vältyimme ongelmilta. Pidimme välillä pienen kävelytauon, jonka jälkeen jatkoimme vielä hetken taivutusten parissa. Nyt tehtävä alkoi pitkän sivun alusta, jossa ratsastettiin ensin avoa uraa pitkin ja puolessa välissä sivua tehtiin voltti, jolta jatkettiin diagonaalilla sulkutaivutusta toisen pitkän sivun nurkkaan. Tehtävää toistettiin molemmissa suunnissa ja Eve toimi vallan mainiosti! Lopuksi työstimme vielä laukkaa, ensin ympyrällä ja sitten avossa ja sulussa uraa pitkin. Ympyrällä halusimme tamman rennoksi pyöreälle, mutta suhteellisen lyhyelle kaulalle. Ratsastaja sai Even nopeasti rennoksi ja nopean laukanvaihdon kautta työskentely jatkui myös toisessa kierroksessa. Kun laukka oltiin saatu rullaamaan siirryimme työskentelemään koko uralla niin, että ratsastaja pyysi avotaivutuksen tapaista taivutusta. Avo on laukassa osalle hevosista todella vaikea liike ja sitä se tuntui olevan myös Evelle. Tamma kuumeni kovasti ja päätimme jättää avon hyvän toiston jälkeen pois ja kokeilla sen sijaan sulkua. Sulkutaivutus toimi paljon paremmin ja tamman kroppaan saatiin vielä laukassakin mukavaa taipuisuutta ja samalla kokoamista. Tämän jälkeen päästi ratsukon huilille ja loppuverkan annoin ratsastajan hoitaa itse.

Estevalmennus, kirjoittanut Sachiyo
Eve oli ratsastajansa kanssa jo lämmittelemässä maneesissa, kun saavuin paikalle. Aloin koota muutamaa estettä ratsukkoa varten, ja pyysin näitä tekemään itsenäisesti hieman laukkaharjoituksia lämmittelyksi. Lopulta sain koottua neljä estettä pitkälle sivulle niin, että ratsukko ehtisi ottaa välissä muutaman laukka-askeleen, mutta muuten esteet olisi hypättävä sarjana. Korkeudeltaan jokainen pystyeste oli 160 senttimetriä korkea. Pyysin ratsastajaa nostamaan laukan ja siirtymään esteille. He lähtivät hyvin varman oloisesti liikkeelle ja ylittivät kaikki neljä estettä upeilla loikilla. Ratsastaja oli hyvin mukana jokaisella esteellä, ja se osasi katsoa ponnistuskohdat hyvin. Pyysin ratsukkoa ylittämään esteitä muutaman kerran, kunnes he voisivat siirtyä käyntiin. Ratsukko hyppäsi sarjan todella hienosti jokaisella kerralla, eikä ainakaan esteiden lähestymisen kanssa ollut ongelmia. Kun ratsukko siirtyi käyntiin, aloin hieman siirtää esteitä. Laitoin samat neljä estettä maneesin keskelle niin, että ne olivat lävistäjillä. Ensimmäiset kaksi toisella ja toiset kaksi toisella. Toisin sanoen ratsukon tuli ratsastaa tiimalasin muotoinen kuvio, jotta he pääsisivät jokaiselle esteelle. Pyysin ratsastajaa siirtymään jälleen laukkaan ja ylittämään rakentamani radan. Tällä kertaa ensimmäinen este putosi maahan, mutta loput kolme sujuivat hienosti. Eve kääntyi melko hitaasti kulmissa, mutta kuitenkin tarpeeksi nopeasti ennen esteitä. Ratsukko näytti pelaavan todella hyvin yhteen, ja kaikin puolin esteiden ylittäminen näytti helpolta. Kun he olivat ylittäneet radan muutaman kerran, annoin heille luvan siirtyä käyntiin. Siirsin kaikki neljä estettä jälleen pitkälle sivulle, mutta tein niistä aivan matalat ristikot vain loppuverryttelyjä varten, jotta tamma palautuisi kunnolla. Ratsukko ylitti pyynnöstäni ristikoita jonkin aikaa, kunnes annoin heille luvan siirtyä käyntiin. Jäin kasaamaan esteitä pois kentältä ja juttelin ratsastajan kanssa vielä niitä ja näitä, kunnes lähdimme yhdessä kävelemään ulos maneesista.

Kouluvalmennus, kirjoittanut Sachiyo
Olin saapunut aikaisin kentälle odottamaan päivän ratsukkoa. Eve ratsastajineen saapui pian portista sisään, ja pyysin heitä aloittamaan alkukäynnit. Kerroin samalla, että tänään olisi melko lyhyt mutta raskas valmennus: ensin harjoittelisimme vastalaukkaa ja sitten tekisimme laukanvaihtoja käynnin kautta. Kun ratsukko oli kävellyt hetken aikaa, pyysin ratsastajaa kokoamaan ohjat ja ravaamaan hetken aikaa ympyräkahdeksikolla. Eve lämpeni melko hitaasti ratsastajan alla, mutta lopulta se kulki kaula upeasti kaarella pitkin lennokkain askelin. Ratsastaja istui todella hyvin ja tukevasti hevosen selässä, ja ratsastus näytti kaikin puolin hienolta. Pyysin ratsastajaa nostamaan laukan ja siirtymään keskiympyrälle. Tarkoitus oli kulkea vastalaukkaa ympyrällä, ja ratsastajan tuli kiinnittää huomiota erityisesti painoapuihin ja siihen, ettei heiluisi satulassa miten sattuu. Ratsastaja nosti laukan, ja ratsukko suuntasi keskiympyrälle. Tamma vaikutti löytävän tasapainon saman tien, ja se kuunteli todella hyvin ratsastajan apuja. Ratsastaja taas tuki tammaa todella upeasti sekä istunnalla että ohjilla. Ratsukko teki laukkaympyrä kumpaankin suuntaan hetken aikaa, kunnes annoin heille luvan siirtyä muutaman kierroksen ajaksi käyntiin. Seuraavaksi harjoittelisimme laukanvaihtoa käynnin kautta. Ratsukon tuli kulkea ympyräkahdeksikolla oikeaa laukkaa ja ennen keskipistettä siirtyä muutaman askeleen ajaksi käyntiin. Tämän jälkeen tuli nostaa toinen laukka kahdeksikon toiselle ympyrälle. Jokainen kierros kuljettaisiin siis oikeassa laukassa ja keskellä tapahtuisi vaihto. Ratsastaja kokosi ohjat ja nosti todella reipastempoisen ja upean laukan. Tamma näytti hienolta laukatessaan korkeilla askelilla, ja ratsastajan istunta oli suorastaan ihailtavaa. He siirtyivät kahdeksikolle, siirtyivät käyntiin ennen keskipistettä ja nostivat sitten toisen laukan. Tammalla ei tuntunut olevan mitään ongelmia siirtymisten kanssa, ja vaihdot näyttivät upeilta. Kun ratsukko oli tehnyt hetken aikaa kahdeksikkoa, annoin ratsastajalle luvan siirtyä käyntiin ja ottaa pitkät ohjat. He kulkivat hetken aikaa kenttää ympäri, ja minä kehuin ratsukkoa vielä upeasta valmennuksesta. Jätin heidät suorittamaan itsenäisesti loppukäyntejä kentälle ja lähdin jatkamaan omaa päivääni.

Estevalmennus, kirjoittanut Víva
Milla saapui maneesiin kaunisrakenteisen hannovertammansa Even kanssa, minun siirrellessä vielä esteitä oikeille paikoilleen. Tervehdyksen jälkeen pyysinkin Millaa alkuverryttelemään ratsunsa itsenäisesti. Kun olin saanut loputkin 160cm korkuiset esteet valmiiksi, niin siirryin hieman syrjemmälle katselemaan tarkkaavaisesti kaksikon verryttelyitä. Eve vaikutti oikeen herkältä ja reippaalta tapaukselta, joten uskoin valmennuksesta tulevan oikein mielenkiintoinen. Hetken päästä otinkin ratsukon haltuuni ja pyysin Millaa hyppäämään tammansa kanssa 90cm korkuisen verkkaesteen. Se ylittäminen ei tuottanut ongelmaa vaan ratsukko hyppäsi sen yli kevyesti ja vaivatta. Parin muun hypyn jälkeen siirryimmekin itse radalle, johon kuului niitä perus pystyjä, okereita sekä kaksi trippeliä. Ennen kuin ratsukko pääsi hyppäämään, niin kävimme Millan kanssa radan nopeasti läpi. Sen jälkeen annoinkin luvan hänelle lähteä suorittamaan rataa. Eve lähti alkuun hieman turhankin innokkaasti, jonka vuoksi ensimmäiset esteet mentiin melko vikkelään yli. Onneksi tamma oli kuitenkin niin hyvä hyppääjä, ettei sen takaset olleet lähelläkään puomeja. Siispä kaksikko jatkoi itsevarmasti seuraaville esteille. Mutkat taittui nopeasti, mutta hyvin eikä oksereidenkaan ylittäminen ollut kaksikolle yhtään paha paikka. Ensimmäiselle trippelille tultaessa pieni epävarmuus iski kumpaakin, mutta se meni hetkessä ohi, jolloin myös este hypättiin reippaasti yli. Kun viimeisetkin esteet oli ylitetty - en voinut muuta kuin kehua tuot kaksikkoa, niin hyvin he olivat radan menneet. Milla sai hypätä tammansa kanssa rataa pari muutakin kertaa, jonka jälkeen oli aika lopetella valmennus.

Kouluvalmennus, kirjoittanut narri Kaunis ruunikko hannovertamma Eve oli minulle aivan uusi tuttavuus samoin kuin tamman omistaja ja ratsastaja Milla. Ratsukko oli verrytellyt valmiiksi valmennusta varten, jotta pääsisimme suoraan aloittamaan tehtävien parissa. Alkuun pyysin ratsastajaa vain ottamaan kaikki askellajit molempiin suuntiin ja tekemään voltteja sekä siirtymisiä askellajin sisällä, lähinnä nähdäkseni omin silmin, miten Eve liikkui ja miten hevosen ja selässä istujan yhteistyö pelasi. Meno näytti melko hyvältä, etenkin kun otti huomioon sen, että ratsukko oli vasta yhteisen taipaleensa alkupuolella. Koulukisoissa oltiin jo sijoituttukin, mutta vielä ei yhteistyö ollut täydellisen sujuvaa kuten jo pitkän kisauran tehneillä ratsukoilla.
No, aina mukavampaa valmentaa ratsukkoa, joka selkeästi hyötyykin valmennuksesta eikä tule vain viilailemaan jo osaamiaan asioita jolloin valmentajan tehtävä on lähinnä katsella, että hienostihan tuo näyttää menevän. Koska en kuitenkaan ole turhan reilu valmentaja olin valikoinut valmennuksen aiheeksi laukkatehtävät. Tarkemmin sanottuna vastalaukan sekä laukanvaihdot, vain käynnin kautta tällä kertaa, sillä laukanvaihto askeleessa olisi taas mennyt seuraavalle tasolle. Selitin Millalle, että tarkoituksena oli ratsastaa kahdeksikkoa. Ympyrät tuli mennä vastalaukalla ja laukka piti vaihtaa käynnin kautta. Toistoja tehtäisiin pari kerrallaan, jotta harjoitus ei olisi Evelle liian raskas. Laukka nousikin nätisti, mutta jo ensimmäisessä kaarteessa Milla unohti tukea tammaa tarpeeksi ja laukka vaihtui myötälaukalle – sinänsä ihan siisti vaihto, mutta virhe yhtä kaikki. Kehotin Millaa pitämään katseen Even ulkokorvan tienoilla, näin painopiste ei siirtyisi niin helposti, mutta vartalo ei myöskään kiertyisi liikaa ulospäin. Kehotin myös pitämään ohjat tasaisesti käsissä, ja ratsastamaan Eveä enemmän istunnalla ja jalalla. Nyt nyrkit meinasivat nousta herkästi pystyyn ja se taas teki kädestä kovan ja joustamattoman, mikä osaltaan häiritsi hevosen keskittymistä ratsastajan muihinkin apuihin.
Hioimme vastalaukkaa ja laukanvaihtoja kyseisellä tehtävällä, rentoutellen ja verrytellen Eveä välissä kevyellä laukalla ja ravissa askelta pidentäen. Pääasiassa tehtävä sujui hyvin, kunhan Milla muisti pitää oman kroppansa hiljaa ja rauhassa, toki sen verran tukien, että Eve tiesi kyseessä olevan vastalaukka. Tasapaino kaipasi vielä hiomista, sillä huomasin Even väsyvän vastalaukkaan todella helposti ja mielellään se lähti Millalta kyselemään myötälaukalle vaihtoa. Lisää treeniä siis kaivataan tällä osa-alueella. Laukanvaihdot käynnin kautta olivat tässä valmennuksessa parasta antia, vaikka välillä käyntiin siirtyminen oli turhan töksähtävä ja etupainoinen. Nostot kuitenkin olivat poikkeuksetta hyviä, aktiivisia ja lähtivät energisesti takaosan kautta. Ei laisinkaan huonosti siis!

Estevalmennus, kirjoittanut narri
Olin aikaisemmin valmentanut Millaa ja Eveä kouluratsastuksen parissa ja tykästynyt hannoveriin kovasti – kaunis, hyväliikkeinen ja herkkä, kuka voisi sellaisesta olla pitämättä? Niinpä odotin oikeastaan innokkaasti tälle päivälle sovittua estevalmennusta, kun näkisin vihdoinkin Even hyppäämässä. Olin käyttänyt edellisen illan piirtelemällä erilaisia tehtäväratoja ja viskomalla ne roskiin, kunnes olin kelpuuttanut yhden ja saavuinkin hyvissä ajoin paikalle rakentelemaan esteitä. Milla verrytteli samaan aikaan Eveä, ja toki huutelin ohjeita jo tässä vaiheessa. Ravissa tamma meinasi alkuun viskoa päätään ja kehoitinkin Millaa rauhoittamaan kätensä, minkä jälkeen hannover kulki huomattavasti paremmin. Nyrkki meinasi olla hienoinen ongelma, se joko kääntyi vaakatasoon ja lakkasi joustamasta tai jousti jo liikaa, jolloin tuntuma oli epätasainen. No, valmennuksissahan käydään ongelmia korjaamassa, joten Milla saisi kuulla tunnin ajan jatkuvaa ”käsi, käsi, käsi” huutoani kentän keskeltä.
Pelkäksi käden huuteluksi valmennus ei tietenkään jäänyt vaan myös hyppäämään päästiin, sehän tässä oli tarkoituksena. Olin rakentanut erilaisia tehtäviä, joiden korkeus pidettiin tänään noin metrissä, tekniikka oli korkeutta tärkeämpää. Mukana oli hyppyä kaarevalla uralla, kolmoissarja kaksi-yksi-välillä, lyhyt suhteutettu linja pystyltä sarjalle, joka koostui pystystä, yhdestä laukka-askeleesta ja okserista. Mukana oli myös helpompi suhteutettu linja pystyltä trippelille, mutta pääasiassa tehtävät olisivat tänään oikeasti haasteellisia. Aloitimme helpommalla suhteutetulla linjalla, jolta jatkettiin ympyrälle hyppäämään okseri siellä. Suhteutettu linja sujui hyvin, vaikka hyppy ei tullutkaan ihan ideaaliin paikkaan vaan laukkaa olisi saanut olla hieman enemmän, ympyrä sujui sen sijaan erittäin hyvin. Tästä jatkettiin kolmoissarjalle, ja sain siinä kohtaa huutaa terävästi lisää laukkaa matkaan. Milla ja Eve ehtivät onneksi reagoida nopeasti, joskin Milla ratsasti niin ronskisti eteen, että sisäänhypystä tuli melko suuri. Onneksi Eve oli kuitenkin tilanteen tasalla ja koetti korjata mahdollisimman hyvin, mutta kaksi viimeistä estettä tulivat alas. Kehoitin Millaa ratsastamaan tällä kertaa eteen-ylös niin, että laukkaa olisi enemmän, mutta se ei olisi kovin paljoa suurempaa. Sarja menikin toisella yrittämällä huomattavasti paremmin.
Näitä treenasimme aikamme, kunnes tehtävät sujuivat. Viimeisenä hommana valmennuksessa oli lyhyt suhteutettu linja ja sarja, päivän hankalin homma. Selitin Millalle, että laukan piti olla energistä, eli sitä piti olla tarpeeksi. Tästä huolimatta sen piti olla lyhyttä, joten Even pitäisi tulla enemmän takaosalle ja nostaa etuosaansa, Millan pitäisi antaa sille kunnolla tilaa, mutta tukea siitä huolimatta. Ei se helpoin homma, mutta olin tarkoituksella valinnut sen valmennukseen vaikka ratsukko ei kauaa ole yhteistyötä ehtinyt tehdä. Sarja ei suinkaan ollut mahdoton, en minä nyt niin ilkeä ollut, eikä sillä mitään saavutettaisi. Haastetta kuitenkin olisi piisannut myös ratsukolle, joka olisi ollut täydellisesti samalla aallonpituudella jo useamman kisakauden ajan. Kuten arvelinkin, alkuun suhteutetulle linjalle meinasi tulla liian isoa laukkaa, mikä johti puolikkaaseen askeleeseen ennen sarjan A-osaa ja tiputukseen. Eve myös kielsi pari kertaa sarjan B-osalle, kun askel ei yksinkertaisesti sopinut. Muutaman harjoituskierroksen jälkeen alkoi kuitenkin löytyä sopiva rytmi ja laukka haasteelliselle tehtävälle ja kun Milla ja Eve olivat hypänneet sen kaksi kertaa puhtaasti ilman, että löysin suurta valituksen aihetta annoin ratsukolle luvan hyvin ansaittuihin loppuverkkoihin.



virtuaalihevonen, a sim game horse
Ulkoasun © Hanna K. / narri