If there's ever been injustice in my name, I bow unto blame

✝ 13.11.2024
Kevyitä askelia taivaslaitumilla.

Kuvien © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Five-Star "Eve" VH15-011-0243	kasv. Robin Kühling, Saksa
hannover, tamma	om. Lissu T., VRL-12701
166cm, ruunikko	YLA1, ERJ-I
27v, s. 02.02.2015, satunnainen ikääntyminen (4v 02.06.2015)	estepainotteinen; he A / 160cm / 120cm

31.10.2017 ERJ-I 105 pisteellä.

29.02.2034 YLA2 90 pisteellä. Tilaisuuden parhaat teksti- ja rakennepisteet. Kaikki kisaosallistumiset / sijoitukset tulee määrällisesti laskea hevosen sivulle, mikäli niistä halutaan pisteitä kisapisteisiin. Mielettömän upeat tekstit!
Oma moka, joka kaivelee niin paljon, että uusimaan mennään. Sori Eve, takaisin edustustöihin!

30.04.2034 YLA1 109 pisteellä. AP1, parhaat tekstipisteet, toinen parhaiden rakennepisteiden hevonen.
Korjasin oman mokani, Eve edusti jälleen, ja nyt tamma arvosteltiin läpikotaisin myös kilpailutulosten perusteella. Pullakahvien paikka, vähintään!

LOL as I abbreviate.

Rakas Naranjani alkoi olla viittä vaille taivaslaitumia vailla (ajatus nostaa palan kurkkuun, miksei kiukkutammani voi elää ikuisesti!), ja olin jo pohdiskellut uuden hevosen ostamista. Olihan minulla Naranjan tytär ja tyttärentytär sekä useampi muu puoliverinen, joten ajatus Naranjan ikääntymisestä sekä kuolemasta oli enemmänkin tekosyy hevosostoksille lähtemiselle.
Samoihin aikoihin tuli ilmoitus Allim's Sporthorsesin lopettamisesta. Lopettamisuutiset ovat aina ikäviä, mutta minussa on sen verran haaskalinnun vikaa, että lähdin katsomaan myytävät puoliveriset. Iso osa Allim'sin hevosista oli minulle ennestään tuttuja, joko olin nähnyt ne kisoissa tai sitten olin (tai narri oli) valmentanut niitä.

Myytävien hevosten joukossa olivat kaksi erittäin tuttua hannoveria, ori Jumping Jester ja tamma Five-Star. En miettinyt kauaa, vaan tarjosin molemmista - ja niin puoliveriporukkani kasvoi taas.

It's like I'm a welcoming freakshow doormat.

Eve on luonteeltaan hyvin selväpäinen tamma, mutta se ei tee siitä tylsää tai lapasta. Pikemminkin päinvastoin, tamma on vaativa erityisesti ratsastuksellisesti, se kaipaa osaavaa ihmistä toimiakseen kunnolla. Sen sijaan käsiteltävyydeltään hannover on täysi kymppi, sen kanssa puuhaavat ihmiset poikkeuksetta kehuvat sen hyvää käytöstä ja fiksua luonnetta.

The devil may smile with an angel's face.

Ainoan poikkeuksen muodostavat lapset, joiden innokkuudesta Eve yleensä häiriintyy ja alkaa luimia sekä nostella jalkojaan. Kaikkien muiden käsissä tamma on hoidokkina aivan mahtava tapaus, sitä saa yhtä lailla puunata mielensä mukaan vaikka viisi tuntia putkeen, mutta ei hannover hermostu myöskään ripeästä pikaharjauksesta ja varusteiden päälle heitosta. Kiireinen ja hermostunut ihminen saa kyllä Evenkin hermostumaan, mutta ripeä ja rauhallinen ote sen sijaan eivät häiritse hevosta laisinkaan. Tamman voi rauhassa hoitaa karsinassa irrallaan, se käyttäytyy hyvin ja fiksusti, seisoo paikoillaan ja antaa hoitajan tehdä omia töitään. Liian kovasta mahan alta harjauksesta tai liian äkillisestä satulavyön kiristyksestä Eve huomauttaa potkaisemalla seinää napakasti, mutta koskaan se ei ole potkaissut ihmistä edes vahingossa. Eläinlääkäri ei ole tammalle mikään kauhistus vaan se sietää kaikenlaiset toimenpiteet, välillä hieman naama nurin perin, mutta fiksusti ja siististi käyttäytyen. Myös kengittäjä kiittelee sen hyvää käytöstä, sillä hannover nostaa jalkansa hyvin, ei kisko eikä seilaa käytävällä edes takaisin vaan odottaa, että kengittäjä saa työnsä päätökseen.
Narun päässä Eve on niin ikään hyvätapainen hevonen, joskin hitaasti talsivat ihmiset saavat hevosen ärsyyntymään. Tamma itse on reipas askeltaja ja se mielellään kävelisi omaan tahtiinsa, hidasteleva taluttaja saa sen nykimään narusta ja tuuppimaan taluttajaansa. Eve ei ryykää eikä kisko, mutta selkeästi osoittaa tyytymättömyytensä hitaaseen tahtiin.
Lastaussilta on hannoverin mielestä aina tutkimisen arvoinen asia ja sen onkin syystä tai toisesta pakko päästä tekemään oma lastausrituaalinsa aina ennen koppiin kävelyä. Eve nuuhkii siltaa tovin, kopauttaa sitä etusellaan kerran tai pari ja sen jälkeen kävelee traileriin tai hevosautoon kuin ei olisi koko ikänään mitään muuta tehnyt. Koska tamma ei stressaa matkustamista millään lailla eikä ryysää kopista ulos, vaan kävelee rauhassa ja siististi, ei kukaan oikein tiedä miksi hannoverin on pakko päästä tekemään moista ennen lastautumista. Sen ollessa kuitenkin lähinnä huvittava ja harmiton tapa ei sitä ole edes yritetty kitkeä Eveltä pois.

Kinda comic how I got tragic.

Siinä, missä hoidettaessa/käsiteltäessä Eve sopii kaikkien tarpeeksi rauhallisten aikuisten käsiin, se on ratsuna huomattavasti tarkempi ja valikoivampi siitä, kenen kanssa se töitä suostuu tekemään. Haasteellisuutta luo lähinnä tamman herkkyys ja tarkkuus, sillä sen mielestä on inhottavaa joutua olemaan ratsuna ihmiselle, jonka kehonhallinta ja tasapaino ovat huonot ja avut ovat hieman sinne päin. Erityisesti ne kehonhallinta ja tasapaino ovat Even kanssa tärkeitä, sillä siinä, missä se sietää hieman kovemmatkin avut – kunhan seuraavat avut ovat taas pehmeitä – se ei laisinkaan siedä ylimääräistä heilumista selässä. Parhaimmillaan tamman selässä istuminen tuntuukin lähinnä tanssilta, sillä Eve reagoi kaikkiin apuihin todella hyvin: se ei vastustele tai säädä omia kiemuroitaan väliin vaan tekee tarkasti pyydetyt asiat. Jos tamma tekee virheitä, sen tahti menee rikki tai suoritus vaihtuukin banaanimutkalla suoritettuun kylkimyyryyn saa ratsastaja katsoa vain ja ainoastaan peiliin. Eve ei edes hermostuessaan ala venkoilla, se osoittaa mieltään lähinnä viskomalla päätään ja aika ajoin pukittamalla. Yhteistyö tietenkin loppuu tietyssä pisteessä kokonaan, mutta tamma antaa ratsastajalleen näillä viesteillä tilaisuuden korjata omaa ratsastustaan ennen kuin kaikki menee pipariksi.

Esteillä Eve olisi loistava opettaja, jos se sietäisi ratsastajan opettelua. Tamman hyppytekniikka on todella hyvä ja se on todella fiksu hevonen. Eve kieltää, jos ratsastaja on edellä tai jäljessä hypystä, mutta ponnistuspaikka sille ei ole aina ihan niin tarkka. Se on järkevä esteillä, eikä hyppää aivan mahdottomasta paikasta esteen sekaan, mutta venyttää kyllä itseään tarpeen vaatiessa huonosta paikasta ainakin kelvolliseen hyppyyn. Ratsastaja saa olla tarkkana ja hereillä, sillä sen lisäksi, että hypyissä tulee olla mukana, tulee selässä istujan osata katsoa niitä ponnistuspaikkoja: tarpeeksi monta kertaa kun tuo Even huonoon kohtaan se jättää kokonaan hyppäämättä, eikä sen jälkeen mikään mahti maailmassa saa sitä esteen yli. Parhaimmillaan hannover on kuitenkin tarkka, nopea ja kevyesti ratsastettava estehevonen, joka harvoin pudottaa.
Maastoiluun Eve suhtautuu innokkaasti ja se nauttii rutiinien rikkomisesta metsässä ja pelloilla. Jostain syystä metalliset postilaatikot hermostuttavat sitä ja niiden ohi pitää hiipiä banaanimutkalla epäluuloisesti mulkoillen. Muuten tamma ei ole säikky tai hermoheikko vaan kulkee reippaasti, mutta ryöstämättä ja nauttii erityisesti rannalle pääsystä.

Oh just one more time my dear.

Kotoa lähteminen tai vieraat paikat eivät paljoa Eveä hätkäytä. Se osaa ottaa rennosti niin kotona kuin kisoissakin ja pahinta, mitä se on kisapaikalla tehnyt, on ollut äkillisen karkulaisen säikähtäminen. Kisapaikan häly ja yleinen tunnelma toki tuovat siinä esiin kilpahevosen luonnetta sen verran, että se on tavallistakin tarkempi kaiken suhteen ja saattaa myös reagoida äkillisemmin tai suuremmin kuin kotona. Tamma ei kuitenkaan stressaa tai hermoile, sen käytös ei ole säikkymistä, vaan aivan yleistä tarkkuutta kaiken suhteen.
Jos verryttely sujuu hyvin, suorituskin sujuu hyvin. Eve nauttii yleisön eteen pääsystä, vaikka sillä ei estehevoselle niin väliä olekaan se osaa kyllä säväyttää yleisöä. Diivan elkeet kuitenkin puuttuvat tammasta kokonaan ja vaikka se esiintyykin, sen näyttävyys ei tule suorituksen kustannuksella.

Eve on kilpahevonen henkeen ja vereen, ja se rakastaa kunniakierroksella laukkaamista. Se peilaa suorituksessaan pitkälti ratsastajaansa ja kun yhteistyö pelittää, tamma harvemmin jää vaille sijoitusta tai ainakin sen tulos on nollarata, jos aika ei aivan ruusukkeille riitäkään.

They got their claws in good and deep.

i. Star Status evm, hann, 172cm, rn	ii. Starlight evm, hann, 171cm, tprn	iii. Star Wind evm, hann, 173cm, rn
		iie. Izzy Fine evm, hann, 165cm, tprn
	ie. Xenia evm, hann, 162cm, vrn	iei. Dream Size evm, hann, 170cm, rn
		iee. Xtina evm, hann, 164cm, vrn
e. Frizzy-Liz evm, hann, 165cm, prn	ei. Forty-four evm, hann, 170cm, tprt	eii. Frosty Jumper evm, hann, 171cm, rt
		eie. Kit Kat evm, hann, 168cm, prt
	ee. Little Liza evm, hann, 153cm, rnkm	eei. White Prince evm, hann, 165cm, rnkm
		eee. Lizafei evm, hann, 164cm, rn

Spoiler:

She disguises herself in her New York fashion.

10.05.2015 syntynyt hannovertamma Allim's Fizz ERJ-I, isä Space Monkey
12.06.2015 syntynyt hannoverori Allim's Eric, isä Extro
08.08.2015 syntynyt hannoverori Pick a Big Pick, isä Pick Up The Bones
31.01.2024 syntynyt hannoverori Joker Returns KTK-III, PSB-III, isä Jumping Jester

Who died and made us stars?

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset. Estepainotteisuudestaan huolimatta Jessellä kisataan myös koulua.

Spoiler:

Like a million spent on nothing.

Even kanssa valmentaudutaan lähinnä esteillä.

Spoiler:

Estevalmennus, kirjoittanut Sachiyo
Evellä oli parin päivän päästä estekisat, joten olin ajatellut, että viettäisimme hieman kevyemmän - jopa leikkisän - valmennuksen. Eve oli ratsastajansa kanssa jo maneesissa ravailemassa, kun saavuin paikalle. Laitoin heille muutaman puomin toiselle lyhyelle sivulle, joita he saisivat ylittää lämmittelymielessä. Kokosin samalla itse muutamia matalia ristikoita hieman sinne sun tänne.
Kun ratsukko oli ylittänyt puomeja jonkin aikaa, pyysin ratsastajaa siirtymään käyntiin ja pysymään kuulolla. Olin laittanut yhteensä yhdeksän estettä maneesiin niin, että ratsukon tuli kulkea kolmikaarista kiemurauraa, ja jokaisella suoralla oli kolme ristikkoa. Ratsastaja ymmärsi tehtävän saman tien, nosti laukan ja lähti kiemurauralle.
Ratsastaja pysyi hyvin tasaisesti selässä ja osasi hyvin lukea tammaa sekä tämän askelia. He ylittivät kiemurauran ristikoita todella helpon näköisesti muutamia kertoja kumpaankin suuntaan, kunnes pyysin heitä jälleen siirtymään käyntiin. Seuraavaksi kokosin kaksi noin metrin korkuista estettä kummankin pitkän sivun puoleenväliin. Ratsukon tuli kulkea soikion muotoista kuviota maneesissa ja ylittää esteet kummallakin sivulla. Ennen estettä oli hyvin tilaa ottaa vauhtia, ja ne oli muutenkin aseteltu hyvin helposti. Ratsastaja nosti jälleen laukan ja lähti ylittämään esteitä.
Ratsukko näytti todella löytäneen yhteisen sävelen, eikä esteiden kanssa ollut ongelmaa. He laukkasivat melko pitkään kumpaankin suuntaan ylittäen esteet, kunnes pyysin heitä siirtymään raviin. Laitoin kolmikaarisen kiemurauran esteet vielä niin matalalle kuin ne vain sai ja pyysin ratsukkoa laukkaamaan harjoitusesteitä vielä hetken aikaa. He kulkivat kiemurauralla kumpaankin suuntaan, kunnes oli aika lopettaa. Pyysin ratsastajaa antamaan hevoselle pitkät ohjat.
Ratsukko käveli maneesia ympäri, ja minä siivosin siellä olevat esteet. Ratsastaja sanoi lähtevänsä suorittamaan loppukäyntejä tallialueelle, mikä kävi minulle hyvin. Kiitin ratsukkoa vielä valmennuksesta ja katsoin, kun he kävelivät maneesin ovista ulos.

Kouluvalmennus, kirjoittanut Siiri K.
Kello oli vasta aamu-yhdeksän kun kaarsin pienen autoni jälleen Allim's Sporthorsesin tallipihaan. Milla oli kutsunut minut valmentamaan häntä ja tammaansa Five-Staria, mihin olin tietysti suostunut hetimmiten. Tämä perjantai-aamu ei kuitenkaan ollut aivan minun parhaimmistoani ja hieman myöhässä, tihkusateessa ja extra large-kokoinen kahvikuppi kädessäni kipitin maneesiin kuivattelemaan. Milla olikin jo ehtinyt ratsunsa selkään ja pyysin häntä verryttelemään tamman läpi kaikissa askellajeissa sillä välin kun itse hörpin juomani ja kokosin ajatukseni päivän treeniin. Kun ratsukko oli ehtinyt verrytellä kaikki askellajit läpi, Five-Star säikähtänyt noin tusina kertaa kompastellen omiin jalkoihinsa ja Millan keikkuessa nipin napin kyydissä, oli aika pureutua itse aiheeseen. Five-Star ei selvästikään pitänyt tästä tuulisesta säästä ja aamutreenistä, vaan nakkeli niskojaan ja takapuoltaan minkä ehti. Yhteistuumin Millan kanssa otimmekin alkuun perinpohjaisen kontrolliharjoituksen, joka sisälsi lukuisia siirtymisiä, temponvaihteluja, ympyröitä ja pysähdyksiä. Tuulen heilutellessa maneesin liuku-ovia tamma esitti kyllä mallikelpoisia lisäyksiä, jotka tosin lähtivät aina hieman turhankin kiireellä. Yritimme kuitenkin saada hevosen kontrolliin ja purkamaan kaiken energian työntekoon, mikä tosin oli helpommin sanottu kuin tehty. Five-Star kulki jäykästi ja jännittyneenä, suorittaen kyllä pyydetyt tehtävät, mutta hyvän kouluatsun letkeys ja irtonaisuus oli tästä kaukana. Päätinkin muuttaa aikaisempaa treenisuunnitelmaa siten, että keskittyisimme lähinnä temponvaihteluihin ja hevosen rentoon liikkeeseen, ja jättäisimme kaiken turhan säätämisen pois mikä saattaisi hermostuttaa tammaa entisestään. Ohjasin ratsukon neliön muotoiselle uralle, jossa ratsastettiin vuoroin eteen ja vuoroin kootummin. Koska Five-Star joutui nyt keskittymään apuihin ja pyyntöihin, sille jäi vähemmän aikaa säpsyilyyn ja se alkoi pikkuhiljaa myödätä selästään ja takaosa saatiin paremmin alle. Toki tämä vei aikaa, mutta loppua kohden tamma liikkui olosuhteisiin nähden jo todella kivasti, rentona edestä ja läpi kropastaan. Tahdissa olisi voinut olla vielä parantamisen varaa, mutta jätimme sen ensi kertaan ja kiitin ratsukkoa mukavasta - ja mielenkiintoisesta - valmennuksesta.

Estevalmennus, kirjoittanut Sachiyo
Olin koonnut erään tallityöntekijän kanssa kentälle mukavan esteradan. Eve tuotiin pian varustettuna kentälle, sillä olin luvannut valmentaa tammaa tänään selästä käsin. Niinpä hyppäsin tamman selkään ja lähdin suorittamaan alkukäyntejä. Kanssani rataa koonnut työntekijä jäi kanssani kentälle, jotta seurassani olisi joku nostamassa mahdollisia pudotettuja puomeja.
Kävelimme hetken aikaa pitkin ohjin, kunnes lähdimme tekemään ravi- ja laukkaharjoituksia. Teimme erilaisia kiemurauria sekä ympyröitä ja ylitimme sivulle rakennettua jumppasarjaa muutamaan kertaan. Lopulta Eve alkoi tuntua tarpeeksi rennolta, joten siirryimme esteradalle. Se koostui kymmenestä esteestä, jotka olivat lähinnä pystyesteitä, mutta mukaan mahtui myös yksi trippeli sekä kolmen esteen sarja. Nostin tammalla laukan ja lähdin ylittämään ensimmäistä estettä. En pysynyt aivan tamman mukana, joten koko rata alkoi kieltäytymisellä. Ymmärsin kuitenkin oman virheeni ja aloin laskea askelia hieman tarkemmin seuraavaa yritystä varten. Tällä kertaa hyppy onnistui, mutta Eve näytti erittäin tyytymättömältä. Se ei olisi halunnut lähteä radalle ensimmäisen kieltäytymisen jälkeen, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja.
Loppurata sujui oikein hyvin, vaikka minulla oli kovasti työtä laskea askelia tammalle. Se ei selvästikään hahmottanut hirveän hyvin ponnistuspaikkoja, mutta yhdessä saimme ne katsottua.. Otin radan jälkeen muutaman raviaskeleen, ja lähdimme pian ylittämään esteitä uudelleen.
Ehdimme tunnin aikana ylittää radan yhteensä viisi kertaa. Rata sujui yleisesti ottaen todella hyvin, vaikka ensimmäinen kieltäytyminen oli selvästi kolauttanut tamman itsevarmuutta. Muutama tiputus sattui matkalle, mutta selvisimme ehjänä radasta, mikä oli hieno juttu. Radan jälkeen teimme vielä hetken aikaa erilaisia laukkaverryttelyjä, jotta tamma palautuisi kunnolla radasta. Lopulta hidastin vauhdin käyntiin, ja jäimme kulkemaan kentälle pitkin ohjin.
Kävelimme tamman kanssa ympyrää, ja mukanani ollut tallityöntekijä siivosi sillä aikaa esteitä kentältä. Muutaman kierroksen jälkeen pysäytin tamman ja hyppäsin alas tämän selästä. Taputin tammaa kaulalle hienoista hypyistä, ja lähdimme kävelemään takaisin tallille.

Kouluvalmennus, kirjoittanut K.K.
Lopettelin juuri aiemman ratsukon estevalmennusta Allimissa, kun kentälle saapui jo seuraava oppilas. Vuorossa oli kouluvalmennus estepainotteiselle puoliveritamma Evelle. Ratsu oli jo verytelty valmiiksi valmennuksen alle, mutta päätin antaa ratsastajan tehdä vielä itsenäistä työskentelyä pari minuuttia kaikissa askellajeissa silmieni alla nähdäkseni hieman parin menoa. Tamma vaikutti kyllä osaavalta ja laadukkaalta, mutta se tuntui jatkuvasti hermostuvan ratsastajan nopeasta sekä yllättävästä käden ja jalan käytöstä. Kun huomautin asiasta ja pyysin pitämään käden ja jalan hiljaa muuttui Eve rauhallisemmaksi ja hännän viskominenkin väheni. Aloitimme varsinaisen työskentelyn avo- ja sulkutaivutuksista. Teimme ensin avoa käynnissä uralla ja sen jälkeen ympyrällä. Kun tamma pehmeni harjoituksista lisäsimme vaihteluita avon- ja sulun välillä ja lopulta siirryimme työstämään taivutuksia myös ravissa. Ravityöskentelystä Eve tuntui kuumenevan, mutta kunhan ratsastaja muisti olla hiljaa ja rauhassa apujensa kanssa vältyimme ongelmilta. Pidimme välillä pienen kävelytauon, jonka jälkeen jatkoimme vielä hetken taivutusten parissa. Nyt tehtävä alkoi pitkän sivun alusta, jossa ratsastettiin ensin avoa uraa pitkin ja puolessa välissä sivua tehtiin voltti, jolta jatkettiin diagonaalilla sulkutaivutusta toisen pitkän sivun nurkkaan. Tehtävää toistettiin molemmissa suunnissa ja Eve toimi vallan mainiosti! Lopuksi työstimme vielä laukkaa, ensin ympyrällä ja sitten avossa ja sulussa uraa pitkin. Ympyrällä halusimme tamman rennoksi pyöreälle, mutta suhteellisen lyhyelle kaulalle. Ratsastaja sai Even nopeasti rennoksi ja nopean laukanvaihdon kautta työskentely jatkui myös toisessa kierroksessa. Kun laukka oltiin saatu rullaamaan siirryimme työskentelemään koko uralla niin, että ratsastaja pyysi avotaivutuksen tapaista taivutusta. Avo on laukassa osalle hevosista todella vaikea liike ja sitä se tuntui olevan myös Evelle. Tamma kuumeni kovasti ja päätimme jättää avon hyvän toiston jälkeen pois ja kokeilla sen sijaan sulkua. Sulkutaivutus toimi paljon paremmin ja tamman kroppaan saatiin vielä laukassakin mukavaa taipuisuutta ja samalla kokoamista. Tämän jälkeen päästi ratsukon huilille ja loppuverkan annoin ratsastajan hoitaa itse.

Estevalmennus, kirjoittanut Sachiyo
Eve oli ratsastajansa kanssa jo lämmittelemässä maneesissa, kun saavuin paikalle. Aloin koota muutamaa estettä ratsukkoa varten, ja pyysin näitä tekemään itsenäisesti hieman laukkaharjoituksia lämmittelyksi. Lopulta sain koottua neljä estettä pitkälle sivulle niin, että ratsukko ehtisi ottaa välissä muutaman laukka-askeleen, mutta muuten esteet olisi hypättävä sarjana. Korkeudeltaan jokainen pystyeste oli 160 senttimetriä korkea. Pyysin ratsastajaa nostamaan laukan ja siirtymään esteille. He lähtivät hyvin varman oloisesti liikkeelle ja ylittivät kaikki neljä estettä upeilla loikilla. Ratsastaja oli hyvin mukana jokaisella esteellä, ja se osasi katsoa ponnistuskohdat hyvin. Pyysin ratsukkoa ylittämään esteitä muutaman kerran, kunnes he voisivat siirtyä käyntiin. Ratsukko hyppäsi sarjan todella hienosti jokaisella kerralla, eikä ainakaan esteiden lähestymisen kanssa ollut ongelmia. Kun ratsukko siirtyi käyntiin, aloin hieman siirtää esteitä. Laitoin samat neljä estettä maneesin keskelle niin, että ne olivat lävistäjillä. Ensimmäiset kaksi toisella ja toiset kaksi toisella. Toisin sanoen ratsukon tuli ratsastaa tiimalasin muotoinen kuvio, jotta he pääsisivät jokaiselle esteelle. Pyysin ratsastajaa siirtymään jälleen laukkaan ja ylittämään rakentamani radan. Tällä kertaa ensimmäinen este putosi maahan, mutta loput kolme sujuivat hienosti. Eve kääntyi melko hitaasti kulmissa, mutta kuitenkin tarpeeksi nopeasti ennen esteitä. Ratsukko näytti pelaavan todella hyvin yhteen, ja kaikin puolin esteiden ylittäminen näytti helpolta. Kun he olivat ylittäneet radan muutaman kerran, annoin heille luvan siirtyä käyntiin. Siirsin kaikki neljä estettä jälleen pitkälle sivulle, mutta tein niistä aivan matalat ristikot vain loppuverryttelyjä varten, jotta tamma palautuisi kunnolla. Ratsukko ylitti pyynnöstäni ristikoita jonkin aikaa, kunnes annoin heille luvan siirtyä käyntiin. Jäin kasaamaan esteitä pois kentältä ja juttelin ratsastajan kanssa vielä niitä ja näitä, kunnes lähdimme yhdessä kävelemään ulos maneesista.

Kouluvalmennus, kirjoittanut Sachiyo
Olin saapunut aikaisin kentälle odottamaan päivän ratsukkoa. Eve ratsastajineen saapui pian portista sisään, ja pyysin heitä aloittamaan alkukäynnit. Kerroin samalla, että tänään olisi melko lyhyt mutta raskas valmennus: ensin harjoittelisimme vastalaukkaa ja sitten tekisimme laukanvaihtoja käynnin kautta. Kun ratsukko oli kävellyt hetken aikaa, pyysin ratsastajaa kokoamaan ohjat ja ravaamaan hetken aikaa ympyräkahdeksikolla. Eve lämpeni melko hitaasti ratsastajan alla, mutta lopulta se kulki kaula upeasti kaarella pitkin lennokkain askelin. Ratsastaja istui todella hyvin ja tukevasti hevosen selässä, ja ratsastus näytti kaikin puolin hienolta. Pyysin ratsastajaa nostamaan laukan ja siirtymään keskiympyrälle. Tarkoitus oli kulkea vastalaukkaa ympyrällä, ja ratsastajan tuli kiinnittää huomiota erityisesti painoapuihin ja siihen, ettei heiluisi satulassa miten sattuu. Ratsastaja nosti laukan, ja ratsukko suuntasi keskiympyrälle. Tamma vaikutti löytävän tasapainon saman tien, ja se kuunteli todella hyvin ratsastajan apuja. Ratsastaja taas tuki tammaa todella upeasti sekä istunnalla että ohjilla. Ratsukko teki laukkaympyrä kumpaankin suuntaan hetken aikaa, kunnes annoin heille luvan siirtyä muutaman kierroksen ajaksi käyntiin. Seuraavaksi harjoittelisimme laukanvaihtoa käynnin kautta. Ratsukon tuli kulkea ympyräkahdeksikolla oikeaa laukkaa ja ennen keskipistettä siirtyä muutaman askeleen ajaksi käyntiin. Tämän jälkeen tuli nostaa toinen laukka kahdeksikon toiselle ympyrälle. Jokainen kierros kuljettaisiin siis oikeassa laukassa ja keskellä tapahtuisi vaihto. Ratsastaja kokosi ohjat ja nosti todella reipastempoisen ja upean laukan. Tamma näytti hienolta laukatessaan korkeilla askelilla, ja ratsastajan istunta oli suorastaan ihailtavaa. He siirtyivät kahdeksikolle, siirtyivät käyntiin ennen keskipistettä ja nostivat sitten toisen laukan. Tammalla ei tuntunut olevan mitään ongelmia siirtymisten kanssa, ja vaihdot näyttivät upeilta. Kun ratsukko oli tehnyt hetken aikaa kahdeksikkoa, annoin ratsastajalle luvan siirtyä käyntiin ja ottaa pitkät ohjat. He kulkivat hetken aikaa kenttää ympäri, ja minä kehuin ratsukkoa vielä upeasta valmennuksesta. Jätin heidät suorittamaan itsenäisesti loppukäyntejä kentälle ja lähdin jatkamaan omaa päivääni.

Estevalmennus, kirjoittanut Víva
Milla saapui maneesiin kaunisrakenteisen hannovertammansa Even kanssa, minun siirrellessä vielä esteitä oikeille paikoilleen. Tervehdyksen jälkeen pyysinkin Millaa alkuverryttelemään ratsunsa itsenäisesti. Kun olin saanut loputkin 160cm korkuiset esteet valmiiksi, niin siirryin hieman syrjemmälle katselemaan tarkkaavaisesti kaksikon verryttelyitä. Eve vaikutti oikeen herkältä ja reippaalta tapaukselta, joten uskoin valmennuksesta tulevan oikein mielenkiintoinen. Hetken päästä otinkin ratsukon haltuuni ja pyysin Millaa hyppäämään tammansa kanssa 90cm korkuisen verkkaesteen. Se ylittäminen ei tuottanut ongelmaa vaan ratsukko hyppäsi sen yli kevyesti ja vaivatta. Parin muun hypyn jälkeen siirryimmekin itse radalle, johon kuului niitä perus pystyjä, okereita sekä kaksi trippeliä. Ennen kuin ratsukko pääsi hyppäämään, niin kävimme Millan kanssa radan nopeasti läpi. Sen jälkeen annoinkin luvan hänelle lähteä suorittamaan rataa. Eve lähti alkuun hieman turhankin innokkaasti, jonka vuoksi ensimmäiset esteet mentiin melko vikkelään yli. Onneksi tamma oli kuitenkin niin hyvä hyppääjä, ettei sen takaset olleet lähelläkään puomeja. Siispä kaksikko jatkoi itsevarmasti seuraaville esteille. Mutkat taittui nopeasti, mutta hyvin eikä oksereidenkaan ylittäminen ollut kaksikolle yhtään paha paikka. Ensimmäiselle trippelille tultaessa pieni epävarmuus iski kumpaakin, mutta se meni hetkessä ohi, jolloin myös este hypättiin reippaasti yli. Kun viimeisetkin esteet oli ylitetty - en voinut muuta kuin kehua tuot kaksikkoa, niin hyvin he olivat radan menneet. Milla sai hypätä tammansa kanssa rataa pari muutakin kertaa, jonka jälkeen oli aika lopetella valmennus.

Kouluvalmennus, kirjoittanut narri Kaunis ruunikko hannovertamma Eve oli minulle aivan uusi tuttavuus samoin kuin tamman omistaja ja ratsastaja Milla. Ratsukko oli verrytellyt valmiiksi valmennusta varten, jotta pääsisimme suoraan aloittamaan tehtävien parissa. Alkuun pyysin ratsastajaa vain ottamaan kaikki askellajit molempiin suuntiin ja tekemään voltteja sekä siirtymisiä askellajin sisällä, lähinnä nähdäkseni omin silmin, miten Eve liikkui ja miten hevosen ja selässä istujan yhteistyö pelasi. Meno näytti melko hyvältä, etenkin kun otti huomioon sen, että ratsukko oli vasta yhteisen taipaleensa alkupuolella. Koulukisoissa oltiin jo sijoituttukin, mutta vielä ei yhteistyö ollut täydellisen sujuvaa kuten jo pitkän kisauran tehneillä ratsukoilla.
No, aina mukavampaa valmentaa ratsukkoa, joka selkeästi hyötyykin valmennuksesta eikä tule vain viilailemaan jo osaamiaan asioita jolloin valmentajan tehtävä on lähinnä katsella, että hienostihan tuo näyttää menevän. Koska en kuitenkaan ole turhan reilu valmentaja olin valikoinut valmennuksen aiheeksi laukkatehtävät. Tarkemmin sanottuna vastalaukan sekä laukanvaihdot, vain käynnin kautta tällä kertaa, sillä laukanvaihto askeleessa olisi taas mennyt seuraavalle tasolle. Selitin Millalle, että tarkoituksena oli ratsastaa kahdeksikkoa. Ympyrät tuli mennä vastalaukalla ja laukka piti vaihtaa käynnin kautta. Toistoja tehtäisiin pari kerrallaan, jotta harjoitus ei olisi Evelle liian raskas. Laukka nousikin nätisti, mutta jo ensimmäisessä kaarteessa Milla unohti tukea tammaa tarpeeksi ja laukka vaihtui myötälaukalle – sinänsä ihan siisti vaihto, mutta virhe yhtä kaikki. Kehotin Millaa pitämään katseen Even ulkokorvan tienoilla, näin painopiste ei siirtyisi niin helposti, mutta vartalo ei myöskään kiertyisi liikaa ulospäin. Kehotin myös pitämään ohjat tasaisesti käsissä, ja ratsastamaan Eveä enemmän istunnalla ja jalalla. Nyt nyrkit meinasivat nousta herkästi pystyyn ja se taas teki kädestä kovan ja joustamattoman, mikä osaltaan häiritsi hevosen keskittymistä ratsastajan muihinkin apuihin.
Hioimme vastalaukkaa ja laukanvaihtoja kyseisellä tehtävällä, rentoutellen ja verrytellen Eveä välissä kevyellä laukalla ja ravissa askelta pidentäen. Pääasiassa tehtävä sujui hyvin, kunhan Milla muisti pitää oman kroppansa hiljaa ja rauhassa, toki sen verran tukien, että Eve tiesi kyseessä olevan vastalaukka. Tasapaino kaipasi vielä hiomista, sillä huomasin Even väsyvän vastalaukkaan todella helposti ja mielellään se lähti Millalta kyselemään myötälaukalle vaihtoa. Lisää treeniä siis kaivataan tällä osa-alueella. Laukanvaihdot käynnin kautta olivat tässä valmennuksessa parasta antia, vaikka välillä käyntiin siirtyminen oli turhan töksähtävä ja etupainoinen. Nostot kuitenkin olivat poikkeuksetta hyviä, aktiivisia ja lähtivät energisesti takaosan kautta. Ei laisinkaan huonosti siis!

Estevalmennus, kirjoittanut narri
Olin aikaisemmin valmentanut Millaa ja Eveä kouluratsastuksen parissa ja tykästynyt hannoveriin kovasti – kaunis, hyväliikkeinen ja herkkä, kuka voisi sellaisesta olla pitämättä? Niinpä odotin oikeastaan innokkaasti tälle päivälle sovittua estevalmennusta, kun näkisin vihdoinkin Even hyppäämässä. Olin käyttänyt edellisen illan piirtelemällä erilaisia tehtäväratoja ja viskomalla ne roskiin, kunnes olin kelpuuttanut yhden ja saavuinkin hyvissä ajoin paikalle rakentelemaan esteitä. Milla verrytteli samaan aikaan Eveä, ja toki huutelin ohjeita jo tässä vaiheessa. Ravissa tamma meinasi alkuun viskoa päätään ja kehoitinkin Millaa rauhoittamaan kätensä, minkä jälkeen hannover kulki huomattavasti paremmin. Nyrkki meinasi olla hienoinen ongelma, se joko kääntyi vaakatasoon ja lakkasi joustamasta tai jousti jo liikaa, jolloin tuntuma oli epätasainen. No, valmennuksissahan käydään ongelmia korjaamassa, joten Milla saisi kuulla tunnin ajan jatkuvaa ”käsi, käsi, käsi” huutoani kentän keskeltä.
Pelkäksi käden huuteluksi valmennus ei tietenkään jäänyt vaan myös hyppäämään päästiin, sehän tässä oli tarkoituksena. Olin rakentanut erilaisia tehtäviä, joiden korkeus pidettiin tänään noin metrissä, tekniikka oli korkeutta tärkeämpää. Mukana oli hyppyä kaarevalla uralla, kolmoissarja kaksi-yksi-välillä, lyhyt suhteutettu linja pystyltä sarjalle, joka koostui pystystä, yhdestä laukka-askeleesta ja okserista. Mukana oli myös helpompi suhteutettu linja pystyltä trippelille, mutta pääasiassa tehtävät olisivat tänään oikeasti haasteellisia. Aloitimme helpommalla suhteutetulla linjalla, jolta jatkettiin ympyrälle hyppäämään okseri siellä. Suhteutettu linja sujui hyvin, vaikka hyppy ei tullutkaan ihan ideaaliin paikkaan vaan laukkaa olisi saanut olla hieman enemmän, ympyrä sujui sen sijaan erittäin hyvin. Tästä jatkettiin kolmoissarjalle, ja sain siinä kohtaa huutaa terävästi lisää laukkaa matkaan. Milla ja Eve ehtivät onneksi reagoida nopeasti, joskin Milla ratsasti niin ronskisti eteen, että sisäänhypystä tuli melko suuri. Onneksi Eve oli kuitenkin tilanteen tasalla ja koetti korjata mahdollisimman hyvin, mutta kaksi viimeistä estettä tulivat alas. Kehoitin Millaa ratsastamaan tällä kertaa eteen-ylös niin, että laukkaa olisi enemmän, mutta se ei olisi kovin paljoa suurempaa. Sarja menikin toisella yrittämällä huomattavasti paremmin.
Näitä treenasimme aikamme, kunnes tehtävät sujuivat. Viimeisenä hommana valmennuksessa oli lyhyt suhteutettu linja ja sarja, päivän hankalin homma. Selitin Millalle, että laukan piti olla energistä, eli sitä piti olla tarpeeksi. Tästä huolimatta sen piti olla lyhyttä, joten Even pitäisi tulla enemmän takaosalle ja nostaa etuosaansa, Millan pitäisi antaa sille kunnolla tilaa, mutta tukea siitä huolimatta. Ei se helpoin homma, mutta olin tarkoituksella valinnut sen valmennukseen vaikka ratsukko ei kauaa ole yhteistyötä ehtinyt tehdä. Sarja ei suinkaan ollut mahdoton, en minä nyt niin ilkeä ollut, eikä sillä mitään saavutettaisi. Haastetta kuitenkin olisi piisannut myös ratsukolle, joka olisi ollut täydellisesti samalla aallonpituudella jo useamman kisakauden ajan. Kuten arvelinkin, alkuun suhteutetulle linjalle meinasi tulla liian isoa laukkaa, mikä johti puolikkaaseen askeleeseen ennen sarjan A-osaa ja tiputukseen. Eve myös kielsi pari kertaa sarjan B-osalle, kun askel ei yksinkertaisesti sopinut. Muutaman harjoituskierroksen jälkeen alkoi kuitenkin löytyä sopiva rytmi ja laukka haasteelliselle tehtävälle ja kun Milla ja Eve olivat hypänneet sen kaksi kertaa puhtaasti ilman, että löysin suurta valituksen aihetta annoin ratsukolle luvan hyvin ansaittuihin loppuverkkoihin.