You're poison runnin' through my veins.

Kuvien © Hemmelhorst

Pick Up The Bones "Pöljä" VH13-011-0261 kasv. Roman W., Saksa
hannover, ruuna om. Lissu T., VRL-12701
167cm, mustankimo eläkepappa
21v, s. 04.05.2012, satunnainen ikääntyminen (3v 04.11.2012) estepainotteinen; he A / 150cm / 120cm

29.02.2016 ERJ-I 102 pisteellä. Mamman murunen oli niiin hieno!


Kuvien © Hemmelhorst

I'm your top prime cut of meat, I'm your choice.

Olin etsimässä itselleni hannoveria, kyllä, mutta 160cm radoilla pärjäävää tammaa. Saksan reissuni kuitenkin päättyi sen suunnitelman kannalta huonosti, sillä mukaani tarttui "vain" 150cm radoille yltävä ruuna. Ruuna, mitä mitä sellaisella muka teen?
Pick Up The Bones osui silmiini esteratsastuskilpailuissa. Komea ruuna teki vaivattoman näköisen, puhtaan radan, ja vaikkei se luokkaansa voittanutkaan ratsukon yhteispeli ja hevosen liikkeet (ja ne hypyt!) tekivät kuitenkin vaikutuksen. Etsin ratsukon käsiini ja hetken jutustelun jälkeen kuulin ruunan olevan myynnissä, sain vielä kutsun tulla koeratsastamaan.

Järkeilin, ettei se kokeileminen haittaa, ja ties vaikka samalla tallilla olisi muitakin myytäviä esteratsuja.
Olisihan niitä ollut, mutta Pick Up The Bonesin jälkeen en halunnut edes kokeilla muita. Korskuva, orimainen ruuna hurmasi minut heti, ja komentamisen jälkeen varsin simppeliksi kaveriksi osoittautunut kimo oli mutkaton, osaava ratsu, joka tuntui heti "omaan käteen sopivalta". En edes tinkinyt hinnasta vaan maksoi mukisematta täyden summan ja aloimme valmistella papereita sekä ruunan tuomista Suomeen.

Suomessa ruunan lempinimeksi muotoutui Pöljä, tiedä sitten miksi. Pöljä ei ole typerä eläin, ainakaan siinä kliseisimmässä mielessä, mutta Pöljä mikä Pöljä, helpompi se on sanoa kuin alkuperäinen saksalainen lempinimi jota en edes haaveile lausuvani tai edes kirjoittavani.

I mean I gotta be the coolest - who else could it be?

Pöljäparka ei ole ymmärtänyt, ettei se ole enää ori. Hannover on korskahteleva, pörisevä ja orimainen tapaus, joka tanssahtelee ja huutelee tammoille minkä kerkeää ja uhittelee toisille oreille. Pöljällä on ikävä taipumus uhitella myös ihmisille, joskin se loppuu kertakomennuksesta. Pöljän pullea ego on kuin ilmapallo, joka poksahtaa saman tien kun ihminen (tai toinen hevonen) osoittaa kaapin paikan.

Yleensä ruunan kanssa on helppo tulla toimeen ja puuhailla mitä haluaa, kunhan muistaa osoittaa Pöljälle kuka komentaa. Hannoverilla on kovat luulot itsestään, ja vaikka ne osin osoittautuvatkin oikeiksi ei Pöljälle kannata antaa mitään syytä hillumiseen ja erinomaisuutensa alleviivaamiseen, Pöljä kun alkaa helposti uhitella enemmänkin ja haastaa johtajan heti jos huomaa heikkoutta.

Ruuna on jämäkän ihmisen hevonen. Osaava ei tarvitse olla, Pöljä pelittää vaikka aloittelijallakin, kunhan tuolla on asenne kohdallaan ja komentaminen sujuu. Itse asiassa hannoverin selkään voi laittaa vaikka sirkusapinan ja ruuna suorittaa silti vaativatkin esteradat leikiten, kunhan pitää apinaa pomonaan.
Turhan paljon järkeä Pöljällä ei siis ole, ruunalla on kokoa ja näköä vaan ei älliä.

Looks like all your laws are broken, all your lines are down.

Harjat ovat loputtoman mielenkiintoisia ja loimet järkyttävän maukkaita. Pöljän on aivan pakko saada haistella harjansa joka ikinen kerta läpi, ja rahasumma jonka olen käyttänyt ruunan loimiin sen syötyä edelliset alkaa lähennellä hevosen ostohintaa. Sosiaalinen, utelias hevonen tahtoo osallistua hoitamiseen ja syödä loimensa joten se tekee niin. Muutoin Pöljä on mutkaton kaveri, eikä siitä ole ongelmia tai haittaa, kunhan sen orimaisuuden ja pörhistelyn pitää kurissa.

Taluttaessa Pöljä on Suuri ja Korskea Orhi, ainakin se kovasti haluaisi. Pöljä palautuu omaksi mutkattomaksi itsekseen kunhan komentaa, mutta jollei tajua komentaa ruuna hilluu kuin jalostusori keväällä ja saattaa parin pystyynhyppäämisen jälkeen riuhtaista itsensä vapaaksi ja karata auringonlaskuun. Mikäli Pöljä karkaa sitä ei ihan heti saakaan kiinni, vapaus tuntuu olevan hannoverille kuin huumetta.

Lastaus ja kuljetus kuluvat samalla rutiinilla kuin eläinlääkärin ja kengittäjän visiitit. Pöljä esittää mieluusti oria ja on niin pöyhkeää ja tärkeää, mutta kurinpalautus silloin tällöin puhkoo Pöljän sievän kuplan ja erinomaisuusharhan.

I'll tell you what I'm gonna do.

Ruuna on ratsu helpoimmasta päästä; kunhan komennat hevosta ja osoitat, että olet pomo niin ruuna tekee vaikka kärrynpyöriä. Pöljä ei vaadi täydellistä ratsastusta, vähän sinne päin riittää vallan mainiosti, Pöljä kyllä menee ja tekee. Hevonen hallitsee koululiikkeet helppoon A:han asti, ja vaikkei se näyttävin kouluratsu olekaan se nitkuttelee hyväksytyn tuloksen ja suorittaa liikkeet mukisematta, ei sitä kiusaa hioa umpitylsää pohkeenväistöä paria tuntia putkeen. Kunhan ratsastaja on päässyt Pöljän pomoksi minkään valtakunnan ongelmia ei ole.

Ollakseen niinkin kovatasoinen esteratsu Pöljä muistuttaa erehdyttävästi ratsastuskoulujen luottohevosia, joiden kanssa opetellaan hyppäämään. Ruuna tuntuu hakevan rataan ja tilanteeseen sopivan laukan itsestään, ponnistuspaikka tuntuu aina olevan oikeassa paikassa, Pöljän kanssa ei ole sellaista kuin huono lähestyminen ja hyvä jos kuskin tarvtsee ohjata hevosta. Sinä päivänä kun Pöljä oppii lukemaan ratapiirrokset se kykenee kilpailemaan yksinään.
Hevonen on sanalla sanoen tylsä. Pöljä on juuri niitä tympeitä ratsuja, joiden kanssa onnistuu aina osasi ratsastaa tai ei, oma asenne ja pomotustaito ratkaisee enemmän. Totta kai ruuna tekee parasta tulosta osaavissa käsissä, mutta perusväittämänä on aivan sama iskeekö selkään ihmisen vaiko perunasäkin ja Pöljän kanssa tulee tulosta.

Well, I ain't evil, I'm just good lookin'.

Kisapaikalla Pöljä on joko tyynen rauhallinen, ihailua kaipaava posettaja tai sinne tänne kohkaava ihailua kaipaava höyryjuna. Edelleen komentaminen ja kurinpalautus ovat kavereita, Pöljä kyllä asettuu ja käyttäytyy jos sattuukin unohtamaan käytöstavat. Ruuna rakastaa kisapaikkoja, niiden tunnelmaa ja jännitystä ja kasvaa sen takia noin kymmenen senttiä lisäkorkeutta, toiset kymmenen verryttelyn ja suorituksen aikana.

Verkassa Pöljä saattaa olla vauhdikkaampi kuin kotona, mutta huono verryttely edeltää yleensä hyvää suoritusta. Jos ruuna menee keräämään ylimääräistä energiaa se kannattaa purkaa verryttelyn aikana, Pöljä kun ei pukita tai kiellä, ainoastaan laukkaa vähän turhankin reippaasti. Hannover ei lähde käsistä, vaikka siltä tuntuisikin, joten kierroslukumittari saa rauhassa painua ylikierroksille. Pöljän virtapiikit ja jännityksen purku eivät muutenkaan kestä kovin kauaa.

Radalla Pöljä on parhaimmillaan, ja yleensä ruuna tekee yhtä tappotasaista jälkeä kun kotonakin. Ruuna on mahtava kisakaveri, ja kelpaisi vaikka junnulle opetusmestariksi, mutta komistus saa pysyä minun helppona ruusukehainani. Onhan se polleaa lähteä kisoihin ja tietää, että alla on satavarmasti toimiva peli jonka kanssa on aina mahdollisuudet saada ruusuke kotiinviemisiksi.
Sitä paitsi minä ihan oikeasti pidän Pöljästäni.

Hallowed be my name, yelling at fathers screaming at mothers.

i. Smoky Joe
hann, mrn, 170cm
ii. Zombie Dance
hann, mrn, 174cm
iii. Nuclear Infected
hann, rn, 175cm
iie. Rozetta
hann, m, 161cm
ie. Hard Hearted Alice
hann, prt, 162cm
iei. Dirty Dreams
hann, mrn, 171cm
iee. Hello Hooray
hann, prt, 168cm
e. Cold Machina
hann, mkm, 164cm
ei. Jackknife Johnny
hann, mkm, 170cm
eii. Vicious Rumours
hann, mkm, 171cm
eie. Aspirin Damage
hann, rn, 162cm
ee. Burgundy and White
hann, prtkm, 164cm
eei. Titanic Overture
hann, prtkm, 166cm
eee. Black Juju
hann, m, 160cm

I'm coming from a darker place.

Pöljän suku on estepainotteista, ja sukutaulusta löytyy monta hienoa hannoverratsua sekä hyvää periyttäjää (huonoista emme puhu).

Spoiler:

i. Smoky Joe (mustanruunikko, 170cm) oli kookas ja roteva esteori, joka parhaimmillaan kilpaili 150cm radoilla kohtalaisella menestyksellä. Ori teki paljon parempaa tulosta 130-140cm radoilla, 150cm korkeudessa Smoky Joe alkoi koluutella ja vauhti hiipui. Ainoastaan Saksassa kilpaillut ori oli kohtalainen kisaratsu, eikä koskaan saavuttanut erikoisempaa mainetta tai suosiota. Luonteeltaan Smoky Joe oli varsinainen lapanen, hyvin nöyrä ja helppo hevonen.
Orin ura jalostuskäytössä oli vaatimaton, tammoja kyllä riittä kohtalaisesti, mutta mikään suosittu muotiori Smoky Joe ei ollut. Vaikka ori periytti hyviä liikkeitä ja hyvää hyppytekniikkaa sen varsoista tuli muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta harrasteratsuja.

ii. Zombie Dance oli komea mustanruunikko esteori, joka myytiin nuorella iällä Belgiaan. 174cm korkuiseksi kasvanut ori teki hyvää tulosta 140-150cm radoilla, vaikka sen suuri laukka aiheuttikin ongelmia etenkin sarjaesteillä. Zombie Dance sijoittui usein, mutte erityisen tunnettu se oli kyvyistään tehdä puhtaita ratoja, vaikka miten askel ei sopinut esteille tai ponnistuspaikka oli aivan hukassa. Zombie Dance oli rauhallinen, kylmähermoinen hevonen, josta kuitenkin löytyi sähäkkyyttä ja herkkyyttä kilparadoille.
Periyttäjänä ori ei valitettavasti ollut kummoinen. Zombie Dance periytti etupäässä kokoaan ja ulkonäköään (mistä ei valitettu, olihan ori hyvin komea ja korrektirunkoinen ilmestys), muttei hyviä kilparatsun ominaisuuksia, liikkeitään tai hyppytekniikkaansa. Zombie Dancen jälkeläiset ovat hyvin epätasalaatuisia hyvistä kilparatsuista täysiin puskahevosiin.

iii. Nuclear Infected oli kookas, 175cm korkuinen ruunikko kenttäratsu. Kevytrunkoinen ori oli kuumuva ja hankala hevonen, joka oli perinyt paljon (huonoja) ominaisuuksia täysiveri-isältään. Nuclear Infected ei ollut erityisen komea hevonen, mutta se teki loistavia tuloksia niin kenttäkilpailuissa kuin rataesteillä, mikä edesauttoi tammanomistajien kiinnostusta Nuclear Infectedin siirtyessä jalostuskäyttöön.
Nuclear Infected on nykyään harvinainen nimi estehevosen sukutaulussa, enimmäkseen oria näkee kenttäratsujen sukupuissa. Ori periytti kokoaan ja hyvää hyppytyyliä sekä kapasiteettia (lähes jokainen orin varsoista selviää 130cm+ radoista), mutta onneksi luonne ja rakenteelliset viat eivät periytyneet.

iie. Rozetta (161cm, musta) oli erittäin kaunis, hyvärunkoinen ja -liikkeinen tamma, jonka suvusta löytyi loistavia este- ja kouluhevosia. Tamma itse kilpaili vain pari kautta, kantakirjattiin ja muutaman varsan jälkeen se myytiin "paremmaksi harrastehevoseksi" naiselle, joka juuri ja juuri uskalsi antaa kultakimpaleensa tarhailla. Rozetta jäi valitettavan vähälle käytölle ratsuna, kaikeksi onneksi se sai jatkaa siitostamman uraansa.
Rozetta jätti niin este- kuin kouluvarsoja. Kaikille yhteistä on hyvät, suuret askellajit, näyttävyys ja karisma. Lempeäluontoinen, joskin mitäänsanomattoman luonteinen tamma periytti myös asiallista luonnettaan. Rozettan jälkeläiset eivät vaatineet ammatti-ihmistä käsittelijäkseen, vaikka ne olisivat olleet eläväisempiä kuin tavan sunnuntaimaastoiluhevonen.

ie. Hard Hearted Alice oli kaunis kuin karamelli ja kenen tahansa käsiteltävissä, tamma oli oikea kullanmuru niin kauan, että se sai satulan selkäänsä. Punarautias, 162cm korkuinen tamma muuttui ratsastettaessa herkäksi ja säpäkäksi, jopa kuumuvaksi hevoseksi joka vaati jämäkän ja rauhallisen ihmisen selkäänsä. Tamma teki kohtalaisen uran 140-150cm kansainvälisillä esteradoilla, hannover oli tasaisen varma nollaratojen tekijä mutta hävisi vauhdissa.
Periyttäjänä Hard Hearted Alice oli surkea, se ei siirtänyt neljälle varsalleen käytännössä mitään. Jokainen varsoista tuli enemmän isäänsä kuin emäänsä, eikä epätasalaatuisesta varsajoukosta löydy mitään yhtenäistä, emään johdettavaa seikkaa.

iei. Dirty Dreams, 171cm korkea mustanruunikko esteori teki hyvää, tasaista jälkeä Euroopan esteratojen 140-150cm luokissa. Dirty Dreams oli herkästi kuumuva, itsepäinen ja hivenen häijy ori, joka aiheutti päänvaivaa jopa sitä vakituisesti käsitteleville. Ori ei ollut helppo ratsukaan, mutta korvasi luonteikkuuttaan tekemällä tasaista tulosta kilparadoilla.
Näyttävällä orilla on satakunta jälkeläisiä, niin puoliverisiä kuin ratsuponeja. Dirty Dreamsin varsoilla on selvästi vetoa ja kykyä esteille, ja ne ovat tasaisia suorittajia.

iee. Hello Hooray (punarautias, 168cm) oli hyäsukuinen ja lupaava esteratsu, joka oli kaiken kauniin päälle varustettu hyvällä rakenteella ja kilpahevoselle passelilla luonteella. Tamma teki kaksi loistavaa kautta nuorten luokissa, teki muutaman varsan ja palasi huipulle kisaten 140-150cm ratoja Saksassa ja Belgiassa.
Tamma periytti vahvasti väriään ja luonnettaan; rauhallinen käsitellä, sopivan herkkä ja säpäkkä ratsastaa. Valitettavasti hyppytekniikka tai -kapasiteetti ei periytynyt, joten oli aivan orista kiinni mitä Hello Hoorayn varsat suorittivat vai suorittivatko mitään.


e. Cold Machina (mustankimo, 164cm) olisi epäilemättä ollut aikansa loistavimpia estetammoja. Kaunis, hyvärunkoinen tamma oli perinyt vanhempiensa parhaat ominaisuudet ja osoitti nuorten luokissa olevansa lahjakas, esiintymistä rakastava kilparatsu. Trailerionnettomuuden seurauksena Cold Machina loukkasi etusensa niin, ettei se kestänyt enää aktiivista treenaamista ja kisaamista, joten tamma jäi siitoskäyttöön.
Ikävä kyllä Cold Machinan jalat eivät kestäneet varsottamistakaan, eikä tamma ehtinyt jättää kuin kaksi varsaa. Molemmat sen jälkeläisistä ovat 150cm ratojen hyppääjiä, jotka pärjäävät loistavasti kilpakentillä.

ei. Jackknife Johnny teki komean uran Euroopan 160cm esteradoilla. Varhaiskypsä, hyvin komea 170cm korkuinen mustankimo vakuutti jo nuorten hevosten luokissa ja jatkoi vakuuttavaa uraansa aikuisten luokissa. Orilla on meriitteineen useita voittoja ja sen sijoitusprosentti lähentelee 80:ntä. Kun yhtälöön lisätään orin komea, korrekti rakenne ja asiallinen luonne Jackknife Johnny on jokaisen esteratsastajan unelma.
Voittokulku jatkui myös periyttäjänä, sillä Jackknife Johnnyn varsat ovat järjestään olleet fiksuja, asiallisia hevosia joilla on hyvä rakenne ja kapasiteettia esteille. Orilla on vähän vajaa sata jälkeläistä, suurin osa puoliverisiä.

eii. Vicious Rumours (mustankimo, 171cm) oli aikansa huippunimiä. Raamikas, komea hannoverori kilpailu kansainvälisillä 150-160cm esteradoilla hyvin tuloksin, sai kiitosta myös rakenteestaan ja luonteestaan ja sai tammanomistajat kuolaamaan. Vicious Rumours teki harvinaisen pitkän kilpauran ja eli pitkän elämän; ori kuoli 33-vuotiaana.
Orin periyttäjän kykyjä ei voi kyllin hehkuttaa. Vicious Rumours jätti vain nelisenkymmentä varsaa (orin tammat valittiin hyvin huolellisesti), ja niistä jokainen on yltänyt ainakin 150cm esteluokkiin. Orin jälkeläisillä on kapasiteettiä ja paloa esteille, joten Vicious Rumours ei ole turhaan kehuttu ori.

eie. Aspirin Damage oli huomattavan onnettomuusherkkä hevonen, kiitos häsläävän ja malttamattoman luonteensa. 162-senttinen ruunikko oli enemmän sairaslomalla kuin kisakäytössä, ja vaikka kapasiteettia olikin 150cm radoille asti tulosta tai näyttöjä siitä ei ole nimeksikään.
Aspirin Damagelle on vain kaksi varsaa, tamman jalat eivät kestäneet enempää ja tamma lopetettiinkin toisen varsan vieroituksen jälkeen. Molemmat orijälkeläiset ovat upeita, menestyneitä ja arvostettuja esteratsuja ja periyttäjiä, mutta todennäköisesti se on enemmän isäoriiden kuin Aspirin Damagen ansiota.

ee. Burgundy and White, 164cm korkuinen punarautiaankimo estetamma omasi kapasiteettia 160cm radoille asti, mutta se kilpaili ainoastaan nuorten luokissa jääden sitten kisaeläkkeelle siitostammaksi. Etäinen, enimmäkseen yksin viihtyvä tamma oli sukunsa ja KTK-I -arvoisen rakenteensa vuoksi haluttu emä, ja sen kaikki seitsemän varsaa myytiin naurettavan korkealla hinnalla.
Burgundy and White periytti vahvasti erinomaista rakennetta, hyviä liikkeitä ja hyvää hyppytyyliä. Luonnettaan tai simppeliä ratsastettavuutta tamma sen sijaan ei periyttänyt, ja Burgundy and Whiten varsat ovatkin lähes järjestään emäänsä luonteikkaampia ja haastavampia ratsuja.

eei. Titanic Overture oli harvinaisen hyvärakenteinen, joskin vähän massava punarautiaankimo esteori. 166cm korkuinen komistus kasvoi hitaasti eikä kerennyt kilpailemaan lainkaan nuorten luokissa, mutta aloittaessaan kilpailemisen Titanic Overture otti saman tien paikkansa Saksan kärkihyppääjien joukosta. 10-vuotiaana ori myytiin Amerikkaan ja sieltä edelleen Hollantiin, minne ori jäi loppuiäkseen kisaamaan ja hoitamaan jalostusorin virkaa.
Titanic Overture periytti vahvasti hyvää rakennetta ja hyppykapasiteettia aina 160cm radoille asti, joilla ori itsekin uransa teki. Orin varsat muistuttavat myös luonteeltaan viileän etäistä ja yksinään viihtyvää hannoveria.

eee. Black Juju (musta, 160cm) oli kiukkuinen esteihme, joka teki loistavan uran 150-160cm esteradoilla ja yksittäisesteinä ylitti jopa 180cm esteitä. Tamma ei ollut erikoisen kaunis tapaus ja luonteessa oli enemmän pahaa kuin hyvää. Oikean ratsastajan kanssa tamma kuitenkin teki tulosta, ja sitä päätettiin käyttää myös jalostukseen.
Hyvien orivalintojen ansiosta Black Jujulla on viisi upeaa estevarsaa, joilla kaikilla on emäänsä parempi rakenne ja luonne, mutta samanlaiset hyppylahjat. Black Jujua arvostetaan esteperiyttäjänä suuresti, ja etenkin sen aloittamaa emälinjaa.

What have I got that makes you want to love me?

01.07.2013 hann-t. Picking Up Hysteria tammasta Haloweenie.
30.08.2013 hann-o. Ce's Apache tammasta Amaya II.
24.10.2013 hann-o. Boneyard LIN tammasta Symphony Soldier.
08.08.2015 hann-o. Pick a Big Pick tammasta Five-Star.

You know I'm gonna bite.

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset. Pöljä kisaa ainoastaan esteitä tasolla 140-150cm.

Spoiler:

ERJ ; 50 sijoitusta, joista 9 voittoa
12.07.2013 Takkura 150cm 01/30
12.07.2013 Dark Side Trakehners 150cm 01/30
12.07.2013 Dark Side Trakehners 150cm 03/30
13.07.2013 Kingsvalley 150cm 01/30
13.07.2013 Solo 150cm 03/30
13.07.2013 Mewian Welsh 150cm 03/40
14.07.2013 Mewian Welsh 150cm 01/40
15.07.2013 Dark Side Trakehners 150cm 03/30
16.07.2013 Dark Side Trakehners 150cm 04/30
16.07.2013 Kingsvalley 150cm 05/30
16.07.2013 Kingsvalley 150cm 02/30
16.07.2013 Solo 150cm 03/30
16.07.2013 Solo 150cm 02/30
18.07.2013 Dark Side Trakehners 150cm 01/30
18.07.2013 Dark Side Trakehners 150cm 02/30
19.07.2013 Dark Side Trakehners 150cm 04/30
21.07.2013 Dark Side Trakehners 150cm 05/30
21.07.2013 Dark Side Trakehners 150cm 05/30
21.07.2013 Solo 150cm 02/30
22.07.2013 Dark Side Trakehners 150cm 05/30
22.07.2013 Dark Side Trakehners 150cm 04/30
23.07.2013 Dark Side Trakehners 150cm 03/30
23.07.2013 Dark Side Trakehners 150cm 03/30
24.07.2013 Dark Side Trakehners 150cm 04/30
24.07.2013 Dark Side Trakehners 150cm 02/30
25.07.2013 Dark Side Trakehners 150cm 04/30
25.07.2013 Dark Side Trakehners 150cm 05/30
27.07.2013 Solo 150cm 05/30
29.07.2013 Dark Side Trakehners 150cm 01/30
01.08.2013 Underground 150cm 04/30
02.08.2013 Underground 150cm 01/30
02.08.2013 Rêve de Haussea 150cm 05/30
02.08.2013 Rêve de Haussea 150cm 01/30
04.08.2013 Underground 140cm 5/30
06.08.2013 Rêve de Haussea 150cm 04/30
07.08.2013 Rêve de Haussea 150cm 05/30
07.08.2013 Rêve de Haussea 150cm 04/30
09.08.2013 Rêve de Haussea 150cm 04/30
09.08.2013 Rêve de Haussea 150cm 04/30
11.08.2013 Juksula 150cm 04/60
11.08.2013 Dark Side Trakehners 150cm 04/30
12.08.2013 Dark Side Trakehners 150cm 04/30
12.08.2013 Juksula 150cm 06/60
12.08.2013 Underground 150cm 02/30
14.08.2013 Dark Side Trakehners 150cm 05/30
14.08.2013 Juksula 150cm 04/60
16.08.2013 Juksula 150cm 03/60
16.08.2013 Susiraja 150cm 04/45
03.10.2013 Susiraja 150cm 2/30
05.10.2013 Susiraja 150cm 1/30

Hear me whisper the words of the prison.

Pöljällä valmentaudutaan ruunan estepainotteisuuden vuoksi pääasiassa esteillä.

Spoiler:

12.07.2013 Estevalmennus, valmensi narri
Vaikka en pidäkään suomen ja englannin sekoittamisesta, pakko sanoa, että Lissun ja Pöljän valmennukselta odotin smooth sailing -meininkiä. Olin ennen verkkaa laittanut Lissun rakentamaan kanssani 160cm radan, ykkös- ja kakkosvaiheella. Ohjelmassa oli hienosti ilmaistuna kisasimulaatio, olin asettanut vähimmäisajan ja ihanneajan. Pöljä oli uusi tuttavuus, mutta Lissu kertoi sen olevan automaattiruuna.
No, nalkuttaisin silti, en hyväksyisi Lissulta puolivillaista ratsastusta enkä suoritusta. Saisinpahan nalkuttaa taa sydämeni kyllyydestä turhista asioista. Alusta asti oli selvää, että Pöljä tosiaan meni ja teki, vaikka selässä olisi tehnyt mitä. Pääsin siis komentelemaan pohkeen paikasta, ylävartalon tiukkuudesta, mutta rentoudesta ja muista itsestäänselvistä asioista, joissa Lissulla ei oikeastaan ollut edes ongelmaa.
Ystävää valmentaessa naljailu vain kuului asiaan.

Verkkahypyt ja ensimmäinen rata sujuivat suorastaan kyllästyttävän hyvin, ruuna suoritti varmasti ja tasaisesti, kuunteli apuja, hyppäsi ja eteni. Sarjalla Pöljä tosin herpaantui hetkeksi, tiedä häntä näkikö se kaukaisuudessa ihanan tamman vai mitä tapahtui, ja otti pari puomia alas. Myöskään aika ei kelvannut, joten teroitin Lissulle, että tämän pitäisi oikeasti ratsastaa ruunaansa, ei vain istua kyydissä ja näyttää nätiltä.
Neitiä ei ilmeisesti kiinnostanut kuunnella valittamista yhtään enempää kuin oli pakko, joten seuraava rata menikin nappiin. Lissu muisti olla koko radan ajan ohjaksissa, ratsastaa Pöljää ja tehdä päätökset sen sijaan, että olisi vain näyttänyt ruunalle, mihin mentiin ja antanut hevosen hoitaa loput.
Valmennus sujui suorastaan unettavan hyvin, mutta toisaalta kerrankin mukavan rento valmennus normaalien hiostavien vääntöjen perään. Pöljä osaa ja Pöljä tekee, sen kanssa pitää vain muistaa olla itse tarkkana, kun ruuna meinaa tehdä liiankin automaattisesti asioita.

Blow me a kiss.

"Rakas päiväkirja, hevoseni lempinimi on Pöljä, joten olenko minä idiootti?"

Spoiler:

22.07.2013 Kisamenestystä
Pöljä on osoittanut, ettei ollut mikään huono ostos; sijoituksia vähän vajaa 40! Olen niin ylpeä hienosti ruunapojastani ja haaveilen jo ensimmäisestä varsan (kiitos, nykyteknologia ja pakasteet) kisamenestyksestä. Pöljän jälkikasvulla vain ei ole vielä sivuja, niin en pääse hehkuttamaan tämän enempää.

Herra itse on ottanut aika rennosti, ja arki Pöljän kanssa on suorastaan raivostuttavan mutkatonta ja simppeliä. Kaipaan haasteita, ja Pöljä ei niitä juuri tuo. Onhan se mukavaa, kun hevonen toimii, suorittaa ja tekee tulosta ilman, että minä joudun päivystykseen, muttamutta.. Kyllä tämä tästä, Pöljä on kuitenkin ihana ja varastanut sydämeni totaalisesti. Huomasihan sen tänäänkin, kun hioimme herran hyppytekniikkaa täydellisyyteen. Minä niin nautin Pöljän kanssa tolskaamisesta, ja se mukatylsä luonne unohtuu heti kun aletaan tekemään jotain. Hyviä hyppyjä, hyvä laukka, komea hevonen jonka kanssa voi kaikessa rauhassa napsia ruusukkeita kotiin.. Pöljän kanssa eleleminen on kuin (tasapaksu ja paikoin tylsä) lomamatka. Hieno ruuna se silti on, en vaihtaisi pois.

30.07.2013 Kotitreeni
Tämän hevosen kanssa treenaaminen ei ole turhan vaativaa hommaa; osoitat olevasi pomo ja Pöljä hoitaa loput. Toki ohjaaminen on kova juttu ja vielä kovempi jos osaat oikeasti ratsastaa, mutta ei tämän kullanmurun kanssa oikeasti tarvitse erottaa päätä perseestä saadakseen tulosta aikaiseksi. Jos olisin ratsastuskouluyrittäjä Pöljä olisi luottoratsuni ja (rahan)lypsylehmäni. Tosin ruuna meinaa olla sitä jo nyt, sen verran hyvin ollaan pärjätty.

Tänään hypättiin kotona noin 110cm rataa, keskityimme tekniikkaharjoituksiin korkeushyppäämisen sijaan. Pöljällä oli miellyttävästi virtaa alkuverryttelyistä lähtien ja kaikkein piristävintä on, että tämän energian saa kanavoitua työntekoon pukkirodeon sijaan. Ruunasta irtosi mahtava laukka ja hyviä hyppyjä, ponnistuspaikat löytyivät verkkaesteillä todella hyvin, askelta sai pidennettyä ja lyhennettyä todella näppärästi.. Mahtava alku treenille!
Aivan yhtä mahtavana se jatkuikin. Sarjoja, suhteutettuja välejä, pitkiä ja lyhyitä teitä, vinoja hyppyjä, todella tiukkoja kurveja ja niistä johtuvia vaativia lähestymisiä esteille. Pöljä oli innoissaan kuin lapsi karkkikaupassa, muttei ahminut kaikkea suklaata -- rynninyt esteeltä toiselle kuin höyryveturi. Kasaamani rata tuntui naurettavan helpolta Pöljän kanssa, vaikka mukana oli pari oikeasti vaativaa pätkää. En olisi voinut olla tyytyväisempi ruunaani, Pöljä sai roppakaupalla hellyyttä ja pari porkkanaa jahka olimme taas tallissa.

10.08.2013 Mennään metsään
Maastoilua mielen virkistykseksi. Sain houkuteltua narrin mukaan Reivillä, ja vaikka olin odottanut täysiveriorin riehuvan kuin heikkopäinen Reivi jopa käyttäytyi, liekö se Pöljän ansiota? Hevoset eivät tulleet toimeen, sietivät toisiaan mutta kyllä ilmeistä näki, että tekisi mieli monottaa. Minä ja narri olimme tyytyväisiä ja nautimme maastoilusta täysin rinnoin, saimme ratsastaa rauhassa kun hirviö-Reivikin pysyi lapasessa pientä riekkumista lukuunottamatta. Minun ratsuni toki käyttäytyi kuin unelma, Pöljää ei voi kuin kehua.

Parituntiseen maastoretkeen mahtui laukkapätkiä, ravi(steppailu)a, vähän pohkeenväistö(nyrityst)ä ja paljon nauru sekä juoruilua. Hevoset eivät juuri hionneet, tosin ei se ollut tarkoituskaan, vähän liikuntaa ja vaihtelua normitreeniin molemmille. Laukkapätkillä jäimme armotta jälkeen Reivin paahtaessa menemään, muutoin me olimme edellä kun Reivi kulki vähän paremmin idioottivarman hannoverini perässä. Tosin taisi se pari kertaa yrittää purra Pöljää, mutta ainakaan ei ollut edessä potkimassa.
Onneksi minulla on fiksu hevonen. Vielä kiitollisempi olen siitä, että minulla on narrin kaltainen ihana ystävä, joka suostuu tämmöisiin alkuun uhkayrityksiltä tuntuviin tempauksiin jonka kanssa viettää aikaa.

20.08.2013 Kisamenestystä
Wow, 50 ERJ-sijoitusta lähenee kovaa vauhtia. Ruunani on pärjännyt hienosti, enkä ole katunut hetkeäkään, että ostin tämän enkä jotain korskuvaa orhia tai kiukkuperseistä tammaa. Pöljä ei ole se luonteikkain hevonen, mutta osaava ja varma ratsu - juuri sellainen, jonka noiden hirviöideni vastapainoksi tarvitsen. Kotitreenit sujuvat hyvin, samoin kisat, enkä ole käynyt kuin yhdessä valmennuksessa (ja sekin ystäväni pitämä) kun ei ole tuntunut siltä, että valmentaja voisi tarjota mitään. Olen kyllä harkinnut valmentautumista, vähän potkua Cup-treeniin ja muutenkin saisin vähän erilaisia harjoituksia kuin mitä itse keksin. Tulostahan me ollaan tehty ilman kentän laidalla ohjeita karjuvaa valmentajaakin, sen suhteen ei ole huolta.

Vuorossa oli koulutreeni ja ohjelmassa paljon siirtymisiä ja kiemurauria. Pöljällä olisi ollut menohaluja, siirtymiset olivat aika hätäisiä ja nykiviä läpi treenin, mutta ruuna malttoi kuitenkin odottaa lupaa ennen kuin lähti peruutuksesta raviin tai käynnistä laukkaan. Asettuminen ja taipuminen tai minkään näköinen peräänanto eivät paljoa kiinnostaneet ja siitä huolimatta Pöljä toimi ja teki miten pyysin. Pitäisi ehkä hankkia useampi Pöljän kaltainen hevonen niin ei järkyttyisi, kun ratsu toimii joka tilanteessa.
Puolitoistatuntisen koulutreenin jälkeen koin meidän tehneen kaiken tarpeellisen tälle päivää. Pöljä pääsi pesulle ja mussuttamaan vihreää ennen tarhaan joutumista. Yllätys yllätys ruunan oli pakko mennä sinne tarhan paskaisimpaan kohtaan piehtaroimaan, todella arvostettu olo.

06.09.2013 Kisaeläkeläinen
Pöljällä on 50 ERJ-sijoitusta täynnä. Ruuna saa keskittyä CUPeissa loikkimiseen ja kotitreenailuun, mutta noin muuten herra on virkeä eläkeläinen. Eihän tässä tarvita enää kuin muutama valmennus ja jälkeläisnäytöt niin Pöljän voi nakata ERJ:n laatuarvosteluun. Pöö - orin ensimmäinen varsa - on jo hankkinut jokusen sijoituksen, mutta pari hajasijoitusta sieltä täältä ei tosiaan riitä. Vaikka ruunani onkin hieno (ja tylsä ja automaatti ja..) ilman jälkeläispisteitä en jaksa edes haaveilla mistään palkinnosta.

Tänään hinkkasimme koulujuttuja, ja voi elämä, että osasikin olla tylsää! Pöljällä oli harvinaisen paljon virtaa ja tiikeri tankissa, joten meno oli sen mukaista. Tarpeeksi paljon peruutuksia ja siirtymisharjoituksia, laajoja kaaria ja suuria ympyröitä niin Pöljäkin asettui ja alkoi kanavoida energiaansa työntekoon. Pohkeenväistö siellä, laukanvaihto täällä.. Pöljä toimi loistavasti, vaikka ravi meinasi välillä olla turhan tikuttavaa ja paikoillaan junnaavaa. Käyntiä ja laukkaa taas sai työstettyä aika hyvin, askel venyi ja Pöljää sai koottua hyvin, joten ravi jäi ainoaksi murheenkryyniksi.
Pöljä on hieno, mutta vähän tylsä. Onhan tämän kanssa mukava työskennellä ja hioa asioita, ja hyvin sujunut kisaura lämmittää mieltä. Seuraavaa (epäilemättä hyvin sujuvaa ja tylsää) valmennusta odotellessa.



virtuaalihevonen, a sim game horse
Ulkoasun © Hanna K. / narri