If there's ever been injustice in my name, I bow unto blame

Kuvien © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Jumping Jester "Jesse" VH15-011-0278	kasv. Elena Hagen, Saksa
hannover, ori	om. Lissu T., VRL-12701
167cm, ruunikonkimo
16v, s. 16.03.2015, satunnainen ikääntyminen (3v 14.06.2015)	estepainotteinen; he A / 150cm / 120cm

Kuvien © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

LOL as I abbreviate.

Rakas Naranjani alkoi olla viittä vaille taivaslaitumia vailla (ajatus nostaa palan kurkkuun, miksei kiukkutammani voi elää ikuisesti!), ja olin jo pohdiskellut uuden hevosen ostamista. Olihan minulla Naranjan tytär ja tyttärentytär sekä useampi muu puoliverinen, joten ajatus Naranjan ikääntymisestä sekä kuolemasta oli enemmänkin tekosyy hevosostoksille lähtemiselle.
Samoihin aikoihin tuli ilmoitus Allim's Sporthorsesin lopettamisesta. Lopettamisuutiset ovat aina ikäviä, mutta minussa on sen verran haaskalinnun vikaa, että lähdin katsomaan myytävät puoliveriset. Iso osa Allim'sin hevosista oli minulle ennestään tuttuja, joko olin nähnyt ne kisoissa tai sitten olin (tai narri oli) valmentanut niitä.

Myytävien hevosten joukossa olivat kaksi erittäin tuttua hannoveria, ori Jumping Jester ja tamma Five-Star. Etenkin ori oli aina miellyttänyt minua, eikä tammassakaan ollut mitään vikaa, kaikkea muuta. Ennen kuin huomasinkaan, olin kirjoittanut ostotarjouksen, joka onnekseni meni läpi. Ostotarkastusten jälkeen kirjoitimme paperit, ja olin jälleen kahden uuden hevosen onnellinen, mutta aiempaa köyhtynyt, omistaja. Pitänee alkaa lottoamaan tai hankkia rikas mies..
Rahanmeno ei haitannut yhtään, kun sain hevoseni tallin pihaan. Jumping Jester pääsi tarhaamaan täysiveriorini Urpon viereen, ja mikäli orit tuntuvat tulevan toimeen, ne pääsevät samaan tarhaan remuamaan keskenään. Jester on jo aloittanut kisauransa, ja orilla on valmentauduttu paljon, joten minun tuskin tarvitsee tehdä ihan hirveästi töitä. Vähän tunneilla ja valmennuksissa käymistä, että tulemme orin kanssa tutuiksi, ja sitten kilparatoja valtaamaan.

Naamani venähti, kun päähäni iskostui, että nyt minulla oli yksi kimo lisää. Syksyllä Jesse näyttäisi hirveältä ja joutuisin pesemään sitä jatkuvasti. Ei jumalauta.

Kuvien © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

It's like I'm a welcoming freakshow doormat.

Jumping Jester eli tutuille Jesse on hieno esteori, jolta löytyy omat vinkeensä. Orilla tuntuu olevan melkoisesti huumorintajua, lähinnä huonoa sellaista, ja kimo keppostelee välillä kuin mikäkin pikkuponi. Pohjimmiltaan hannover on kuitenkin huomionkipeä lässykkä, joka rakastaa rapsutteluhetkiä, kehuja ja herkkuja. Pitkät, rauhalliset maasto- ja uittoretket ovat orin mieleen, ja näillä reissuilla selässä voi istua aloittelevampikin ihminen. Hypätessä Jessestä löytyy enemmän ruutia ja se on muutenkin kuumuvaa sorttia esteradoilla, jolloin ratsastajaltakin vaaditaan enemmän taitoa ja kokemusta.

The devil may smile with an angel's face.

Kaikki kepposet – taluttajan päähineen varastaminen, tavaroiden kaataminen, loimien tiputteleminen -, joita Jesse tekee, ovat pohjimmiltaan huomionhakuisuutta. Kun orilla on hoitaja, joka jaksaa kehua, rapsutella ja muutenkin huomioida oria, kimo on taivaassa. Jesse hörisee paljon, venyttää ylähuultaan ja puskee päätään hoitajansa syliin, kun saa huomiota osakseen. Mikäli hannoverin van hoitaa mahdollisimman reippaasti ilman ensimmäistäkään rapsutusta, alkaa Jesse tehdä kolttosia. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta, eikä orilla tunnu olevan mitään inhokkitoimenpidettä. Matolääkkeen hannover hotkaisee suuhunsa kerrasta ja odottaa vielä lisää, rokotuksesta tai raspauksesta se ei ole moksiskaan, klippaus, korva- ja vuohiskarvojen siistiminen on ihan OK ja oikeastaan oria saa kiskoa vaikka korvista ilman, että se vaivautuu edes irvistelemään. Ori onkin talliväen, eläinlääkärin ja kengittäjän suosiossa, ja Jesse saa huomattavan paljon herkkuja sekä ”kuka on hieno poika, kuka” –lässytystä. Hevosta itseään tämä ei haittaa ollenkaan, kaikkea muuta.
Talutettaessa Jesse hipsii helposti syömään (etenkin koivun oksat ovat orin mieleen), mikäli sitä pidetään tarpeeksi pitkällä narulla. Orilla ei ole muutenkaan kiire mihinkään, se kävelee verkkaiseen tahtiin taluttajansa perässä maisemia ihastellen. Hannover on säyseä, kiltti talutettava, joka sopii vaikka esikoululaisen käsiteltäväksi. Jesse varoo aina taluttajaansa, ei rynni, puske tai tee muitakaan typeryyksiä. Ori on äärettömän helppo lastata, kuljettaa ja purkee. Hevonen menee koppiin vaikka lähettämällä – ovi auki, Jessen rintamasuunta koppia kohden ja kimo menee koppiin itsekseen -, matkustaminen sujuu ongelmitta, oli matkaseuraa tai ei, kopista tullaan nätisti ulos. Jesse on niin helppo kuljetettava, kuin hevonen ylipäätään voi olla.

Kinda comic how I got tragic.

Sileällä työskennellessä ori on lupsakka, silti reipas menijä, jonka kanssa aloittelevakin ihminen pärjää. Helppoon A:han asti koulutettu kimo toimii kuskilla kuin kuskilla tehden mielellään töitä, vaikka välillä kokeileekin, onko sen ravin oltava niin aktiivista ja voisiko kulmissa oikoa. Orilla on matkaavoittavat, komeat liikkeet, joissa ei niiden laajuuden vuoksi ole aina kovin helppo istua. Koulutyöskentely ei ole Jessen suosikkipuuhaa, mutta se tekee silti kiltisti kaiken pyydetyn. Puomien avulla tavan koulutunti alkaa kiinnostaa oria heti enemmän. Myös tehtävien vaihtelu tekee paljon, Jessen mielenkiinto putoaa pakkasen puolelle hyvin vikkelästi, jos koko viikko tehdään samoja liikkeitä. Hieman yllättäen käyntitehtävät ovat eniten orin mieleen, laukassa Jesse mieluiten vain menisi kaikessa rauhassa ja ilman muodon häivääkään pitkin kenttää, ravissa kimo taas etsii eniten porsaanreikiä, joilla luistaa työnteosta.

Esteillä puoliverinen on parhaimmillaan. 150cm radoilla kisaava Jesse hyppää jalkojaan varoen, selvällä ilmavaralla jokaisen esteen, ja on aika huvittava tapaus ottaessaan joka ikisen puomin – oli se sitten 150cm trippelin ylin puomi tai simppeli maapuomi – tosissaan. Hyppäämisestä tosissaan innostuva ori kuumuu esteillä, eivätkä jarrut aina löydy kertahuomautuksella. Orin jo ennestään ylöspäinsuuntautunut laukka muuttuu turhankin herkästi keulimiseksi, kun Jesse oikein innostuu. Vaikka kimo ei suorastaan hyppää pystyyn, se saattaa tehdä ihmeellisiä loikkia laukan lomassa. Ori vaatii osaavan, hyvätasapainoisen kuskin, joka ratsastaa kimo, esteeltä toiselle hätkähtämättä Jessen vinkeyksiä. Kun orilla vain ratsastaa, intopiukeana pelleily yleensä jää pois, sillä hannover nauttii hyppäämisestä enemmän kuin laukkaloikkimisesta. Ketteränä, herkkänä ja nopeasti reagoivana hevosena Jessen kanssa pystyy tekemään suht tiukkojakin kurveja. Ori on taitava muutenkin kuin hyppytekniikkansaosalta, se ei kyttää tai kiellä turhia ja pääsee esteet puhtaasti lyhyilläkin teillä tai vinoilla lähestymisillä. Maastossa Jesse on luottoratsu, joka suhtautuu jännittäviinkin asioihin avoimen uteliaasti. Vastaan kaahaavaa mopoa tai vastaavaa äkillistä asiaa hevonen kyllä säpsähtää ja ottaa sivuloikkia – yleensä päin tiheintä pusikkoa -, mutta puskista lentoon lehahtavat linnut, äkkiä räkyttämään alkavat koirat tai omituiset kivet, joita muut kyttäävät, saavat kimon vain kääntelemään päätään kiinnostuneena. Jesse toimii maastossa yksin ja porukassa, se nauttii reippaista retkistä ja rauhallisista humputtelureissuista yhtä lailla. Mikäli Jesse pääsee uimaan, tai edes kahlaamaan, ori nauttii vedestä täysin rinnoin kuin mikäkin kevätvarsa laitumella.

Oh just one more time my dear.

Kisapaikoilla Jesse on hieman levottomampi, mutta se purkautuu lähinnä hirnuntana sekä ajoittaisena paikoillaan steppaamisena. Ori varoo edelleen taluttajaansa eikä tule päälle, kiilaa tai edes lähde ravaamaan, vaikka menohaluja selkeästi löytyykin. Verryttelyissä kimo onkin ylienerginen vieteriukko, jonka mielestä ravilla ja vielä mieluummin laukalla voi kuitata joka asian. Vaatii hyviä hermoja ja taitoa, että Jessen saa asettumaan sen verran, että verryttelyistä ja ylimääräisen energian kanavoinnista tulee yhtikäs mitään. Pahimpina päivinä Jesse on autuaan kuuro kaikille ratsastajansa avuille koikkelehtien sinne ja tänne, yleensä päin estettä, koska hyppääminen on kivaa.
Huono verryttely enteilee huonoa suorista, hyvä verryttely hyvää. Jos ori ei kuunnellut apuja verkassa, ei se tee sitä radallakaan. Parhaimmillaan kimo on näyttävä, asiansa osaava estehevonen, jonka kanssa sujuvat suht pienet käännökset, lyhyen lyhyet tiet ja melkoisen pohja-ajan tekeminen. Vaikka ori ajoittain meinaakin keulia, hyppääminen on mukavampaa kuin etuosan keventäminen, ja Jesse antaa radalla aina parastaan (myös silloin, kuin ei ole kunnolla avuilla – silloin tulos vain ei ole sitä, mitä haetaan). Kunniakierroksella ori saattaa intoutua keulimaan tai heittämään pari ilopukkia, mutta koskaan orin ei ole tarkoitus saada ratsastajaa selästään.

They got their claws in good and deep.

i. Jagajets evm, hann, 170cm, rnkm	ii. Junebug evm, hann, 173cm, rn	iii. Jonathan evm, hann, 174cm, rn
		iie. Blondie evm, hann, 163cm, prt
	ie. Gypsy Rose evm, hann, 165cm, rnkm	iei. Galaxy evm, hann, 174cm, mkm
		iee. Rosemarie evm, hann, 170cm, tprn
e. Star Jumper evm, hann, 165cm, prt	ei. Jump to Heaven evm, hann, 175cm, vrt	eii. Jumper evm, hann, 174cm, rt
		eie. Happy-Appy evm, hann, 159cm, tprt
	ee. Shooting Star evm, hann, 162cm, tprn	eei. Fly Away evm, hann, 169cm, prn
		eee. Songstress evm, hann, 166cm, tprn

Jumping Jesterin suku on täynnä upeita suoritushevosia, jotka ovat periyttäneet kykyjään jälkipolville. Upea isälinja yhdistettyinä hienoihin periyttäjätammoihin, useita ikäluokkatähtiä sekä ori- ja tammatestimenestyjiä - Jumping Jesterin suku on kultaa.

Spoiler:

i. Aikansa ja ikäluokkansa nimekkäimpiin hannoveroreihin kuuluva Jagajets teki pitkän, menestyksekkään uran 160cm esteradoilla, joka huipentui olympiakultaan. 170-senttinen ruunikonkimo ori ostettiin varsana eliittihuutokaupasta ennätyskorkeaan hintaan, ja vanhemmalla iällä hevonen täytti kaikki sille asetetut odotukset. Ikäluokkansa kärkihevosia, oritestinsä kirkas voittaja (kokonaistulosten ja esteosuuden ensimmäinen, kouluosuuden kolmas), nuorten luokkien tähti, myöhemmin kansainvälisten 160cm ratojen tasaisen hyviä ratoja tekevä ruusukehai. Jagajets kisasi myös muutamissa puissance-luokissa hyvällä menestyksellä. Kimo oli ryhdikäs, jalo hevonen, jonka tyypit ja leimat olivat kohdillaan, samoin muu rakenne; jalo pää, hyvä kaulan ja pään liittymä, pitkä niska, kaareva kaula, hyvät loivat lavat, sopusuhtainen syvä runko, hyvät lautaset, hyväasentoiset ja sopivan vankat jalat. Käsiteltäessä Jagajets oli pidättyväinen, hyvin käyttäytyvä hevonen, joka ei reagoinut isosti mihinkään. Ratsastettaessa kimo reagoi nopeasti niin hyvässä kuin pahassa, se oli herkästi kuumuva, muutenkin herkkä hevonen, joka kiemurteli ja pukitti liian kovan käden tai huonon tasapainon vuoksi. Toimiessaan yhteistyöhaluinen, eteenpäinpyrkivä ja pienin avuin toimiva hevonen..
Jagajets on jättänyt useaan puoliverikantakirjaan korrektirakenteisia, hyvin liikkuvia jälkeläisiä, joilla on hyvä hyppytekniikka ja -kapasiteetti. Ylöspäinsuuntautuneet, joustavat liikkeet, hyvä ratsastettavuus ja suorituskyky ovat kaikki yhtäläisyyksiä kimon jälkeläisissä. Jagajets on jättänyt monia kantakirjahevosia, suorittajia ja periyttäjiä, sekä monia laadukkaampia harrastehevosia. Ori on vaikuttanut etenkin Saksan puoliverikantakirjoissa, sen jälkeläiset ovat menestyneet ori- ja tammatesteissä sekä kilpakentillä.

ii. Junebug, 173cm korkea läsipäinen ruunikko, myytiin maitovarsana eliittihuutokaupassa kovaan hintaan. Sijoitus kannatti, sillä hannover oli oman oritestinsä kärkeä (kokonaistulosten ja esteosuuden toinen), nuorten luokkien kärkeä ja myöhemmin erittäin korkein pistein kantakirjattu esteori. Hannoverin lisäksi Junebug hyväksyttiin yhteensä kymmeneen Saksan puoliverikantakirjaan. Suurikokoinen, ryhdikäs ori edusti rakenteeltaankin hyvää urheiluhevosta; jalo pää, pitkä niska, pitkä kaareva kaula, hyvät loivat lavat, sopusuhtainen, syvä runko, hieman luisu lautanen lyhyehkö reisi, hyväasentoiset, vankat jalat. Ruunikon liikkeet olivat suuret, joustavat ja tahdikkaat, etenkin laukka. Myös hypyissä oli kokoa, teknisesti ne olivat hyviä, mutta suuri laukka ja hyppy tekivät sarjaesteistä haastavia. Junebug oli omanarvontuntoinen, hieman kiukkuinen hevonen, joka vaati käsitellessä kuria ja ratsastettaessa pehmeät, mutta jämäkät avut. Ori kuumui herkästi ja oli turhankin herkkä ja reaktiivinen, kuitenkin osaavan ratsastajan kanssa yhteistyöhaluinen ja motivoitunut hyppääjä. Junebug kisasi pitkin Keski- ja Itä-Eurooppaa erinomaisella menestyksellä 160cm radoilla sekä muutamissa näytösluontoisissa puissance-luokissa.
Junebugilla on jälkeläisiä lähes jokaisessa puoliverikantakirjassa, ja sen aloittamat orilinjat ovat arvostettuja suoritus- ja periyttämiskykyjensä vuoksi. Junebugilaiset ovat korrektirakenteisia, elastisesti liikkuvia suoritushevosia, joiden ratsastettavuus on hyvä, samaten hyppykyky ja -kapasiteetti. Suureen varsamäärään mahtuu myös harrastehevosia, mutta Junebugin lukuisat 140-160cm ratojen suorittajajälkeläiset puhuvat puolestaan.

iii. Jonathan oli varsin suurikokoinen (174cm) ruunikko ori, joka myytiin kuusivuotiaana Saksasta Belgiaan. Jonathan oli suurilinjainen, joskin hieman lyhytrunkoinen ja pitkäjalkainen, mutta jalo ja ryhdikäs urheiluhevonen. Belgiassa ori teki kansainvälisen uran 160cm radoilla ja olikin maajoukkueratsuna varsin pitkään. Orin käynti ja ravi olivat varsin keskinkertaiset, ei mitään, mitä ei muualta löytäisi, mutta laukka oli upeaa ja hyppytyyli erinomainen. Jonathan oli oman arvonsa tunteva, kuria vaativa hevonen, ratsuna se kuumui ja kiukutteli herkästi, mutta teki loistavaa tulosta kun palaset loksahtelivat kohdilleen. Ori hyväksyttiin hannoveriin, holsteiniin, oldenburgiin sekä belgianpuoliveriseen ja siltä löytyykin upeita poikia erityisesti hannoverista ja holsteinista, tammajälkeläiset taas ovat saaneet eliittipalkintoja jokaisesta kantakirjasta.

iie. Blondie, punarautias 163cm korkea tamma oli kaunis liinaharja, erittäin hyvällä tammaleimalla varustettu korrektirakenteinen hevonen. Runko sillä oli vankka, lavat, lautaset ja kaula olivat oikein hyvät, jalka-asennoista ei juuri löytynyt sanomista aavistuksen pystyjä vuohisia lukuun ottamatta. Blondie teki menestyksekkään kilpauran Euroopassa 150cm radoilla. Isot ja näyttävät liikkeet loivat toki oman haasteensa, vaikka ravi ja laukka olivat lähes täydelliset sarjaesteillä oli ajoittain ongelmia, jos tamma ei lyhentänyt kyllin nopeasti. Erinomainen hyppytekniikka ja luontainen tasapaino kuitenkin pelastivat myös näissä tilanteissa. Luonteeltaan Blondie oli herkkä, reaktiivinen ja kuumuva, helposti kiukutteleva ja kaikin puolin hankala käsitellä, mutta kilparatsuna aivan loistava, voitontahtoinen ja nopea tykki. Tamma tiinehtyi heikosti ja varsoi vain kolme kertaa, kaikki varsat myytiin huimalla summalla ja nykyään ne tekevät gp-esteradoilla tähtisuorituksia.

ie. Ruunikonkimo Gypsy Rose oli ikäluokkatähti, tammatestivoittaja ja nuorten luokkien kiistaton tähti. 165-senttinen hannovertamma hurmasi liikkeillään (joustavat, ilmavat, hyvä yliastunta ja tahti) sekä ulkonäöllään; kaunis, jalo pää, pitkä niska, pitkä kaareva kaula, loivat lavat, sopusuhtainen syvä runko, hyvä selkä ja säkä, hyväasentoiset jalat. Gypsy Rose oli ikäluokkansa lahjakkaimpia hyppääjiä, ja olisi varmasti tehnyt komean ura 160cm esteradoilla, ellei olisi jäänyt siitostamman tehtäviin heti kasvettuaan nuorten luokista ulos. Nuorten luokissa Gypsy Rose napsi voittoja ja sijoituksia joka kilpailussa voittaen myös tulevat 160cm ratojen huippuorit ja -tammat. Hyvien liikkeidensä ja hyppykapasiteettinsa lisäksi kimolla oli loistava hyppytekniikka, ponnistuspaikat se löysi itsekseen ja nopeana, ketteränä hevosena sen kanssa oli helppo ratsastaa vähän muita lyhyemmät tiet. Kirsikkana kakun päällä oli Gypsy Rosen loistava luonne, samassa paketissa oli helposti käsiteltävä, lauhkea perhehevonen ja herkkä, reaktiivinen ratsu. Sileällä työskennellessä tamma oli laiskahko, hypätessä taas hieman kuumuva.
Gypsy Rose teki yhteensä 13 varsaa, kaikki tarkoin valikoitujen esteorien kanssa. Tamman jälkeläiset myytiin eliittihuutokaupoissa korkein hinnoin, eikä suotta; ikäluokan kärkeä, tamma- ja oritestien voittajia, 150-160cm ratojen suorittajia, hyviä periyttäjiä. Kimo periytti varsoilleen kapasiteettia, hyvää hyppytekniikkaa ja liikemekaniikkaa sekä hyvää, korrektia suoritushevosen rakennetta.

iei. Galaxy, komea mustankimo 174cm korkea ori, oli komearyhtinen, jalopäinen, loivalapainen, syvärunkoinen hevonen, jolla oli hyvä selkä ja säkä, hieman jyrkkä lautanen, lyhyenpuoleinen reisi sekä vankat hyväasentoiset jalat. Luonteeltaan ori oli rauhallinen ja tyyni hevonen joka ei ollut moksiskaan oikein mistään. Galaxy olikin omistajansa luottoratsu jonka selässä lapsetkin saivat turvallisen ensikosketuksen ratsastushommaan. Esteillä eteenpäinpyrkimys oli hyvä ja saattoipa ori hieman kuumuakin siellä, hyppytekniikka oli hyvä vaikka hypyt olivatkin yleensä pitkiä, laukka oli suurta ja tuotti sarjaväleillä ongelmaa. Galaxy oli kuitenkin herrasmiesori ja taistelija, se ei koskaan antanut laukan häiritä itseään, 150-160cm radoilla ori oli vakiokalustoa – ei sitä kirkkainta kärkeä, mutta parempaa keskikastia. Se hyväksyttiin hannoveriin ja holsteiniin, jälkeläisistä löytyy vain muutama suorittajaori – suurin osa ruunattiin ja nykyään ne kilpailevat 130-140cm radoilla – tammoissa oli enemmän ponnua ja ruutia.

iee. Rosemarie, tummanpunaruunikko 170cm korkea tamma oli varsin hyvärakenteinen; kevyt, pitkä ja kaareva kaula, hyvät lavat ja lautaset, kevyt, pyöreä runko, hyväasentoiset sirosääriset jalat. Pieni pää oli jonkin sortin kauneusvirhe, mutta muutoin rakennetuntijoidenkin kelpasi katsella Rosemarieta. Sukunsa ja liikkeidensä puolesta tammalla olisi ollut edellytyksiä myös kenttä- tai kouluratsastukseen, mutta kokopäiväiseksi estepeliksi se päätyi. Rosemarie oli tammatestimenestyjä ja yksi ikäluokkansa lahjakkaimpia tammoja, se kilpaili 140-150cm radoilla loistavalla menestyksellä, mahtuipa joukkoon muutama 160cm nollaratakin. Tamma oli erittäin helppo käsitellä tallissa ja kisapaikoilla, mutta ratsuna se oli temperamenttinen ja herkkä, vain ammattilaisen alle sopiva. Rosemarie periytti jälkeläisilleen loistavaa hyppyä, rakennetta ja luonnettaan, kaikki ovat ikäluokkatähtiä ja erinomaisia kilparatsuja.

e. Tähtipäinen Star Jumper oli hieman kulmikkaampi eikä niin jalo hevonen kuin se olisi voinut olla, mutta hannover paikkasi rakenteensa vikoja liikkeillään, hyppytekniikallaan ja kapasiteetillaan. 165cm korkea, punarautias tamma kisasi säästeliäästi nuorten luokissa tehden siistejä nollaratoja, vanhempana raudikko kisasi Saksassa ja sen naapurimaissa 130-145cm ratoja loistavin tuloksin. Vaikka hannover olikin erittäin virkeä, eloisa ja kuumuva, se oli myös miellyttämisenhaluinen ja tekikin tarkoin kaiken siltä pyydetyn, kunhan tamman ensin sai avuille. Star Jumper hyppäsi hyvällä tekniikalla usein liioitellulla ilmavaralla ja liikkui joustavin, tahdikkain ja näyttävin liikkein kaikissa askellajeissa. Rakenteessa oli hieman puutteita; tamma oli kulmikas ja siitä puuttui jaloutta, tyypit ja leimat olivat kelvolliset, runko sopusuhtainen, kaula hieman lyhyt ja pysty, lavat ja lautaset hyvät, pitkät reidet, vankat hyvät jalat. Eloisa ratsu oli käsiteltäessä yhtä eloisa, Star Jumper kaipasi huomiota ja seuraa hakien niitä pikku kolttosilla sekä ajoittaisilla karkureissuilla tarhastaan. Muutaman kauden kisaamisen jälkeen raudikko siirrettiin jalostuskäyttöön.
Star Jumperin olit valikoitiin tarkasti, ja lopputuloksena oli kymmenen erittäin lahjakasta suorittajaa. Varsoilleen raudikko periytti vahvasti eloisaa, seurallista luonnettaan sekä valtavaa motivaatiota hyppäämiseen. Star Jumperin varsat ovat hyvin liikkuvia urheiluhevosia, jotka komeilla liikkeillään ja hyvällä, varovaisella hyppytekniikallaan paikkaavat rakenteen mahdollisia vikoja. Tamman jälkeläiset ovat ehdottomasti kovan tason suoritushevosia, yksikään ei ole jäänyt alle 140cm radoille.

ei. Vaaleanrautias, tähtipäinen Jump to Heaven oli hitaasti kehittyvä hevonen, joka tuli lähes vuoden ikäisiään jäljessä ja oli hetken ruunausuhan alla. 175-senttiseksi kasvanut ori kisasi aikanaan 150cm radoilla sekä periytti jälkeläisilleen parhaita ominaisuuksiaan; omistaja kiittikin onneaan, ettei ruunannut raudikkoaan. Luonteeltaan hannover oli jo valmiiksi ruunamainen tossukka, hieman flegmaattinen "kaikki käy" -hevonen, joka ei ollut moksiskaan vaikka sitä repi korvista tai karannut hevonen laukkasi turvan edestä. Jump to Heavenilla oli suuret, elastiset ja ylöspäinsuuntautuvat liikkeet, joista tosin puuttui eteenpäinpyrkimys. Hevoseen tuli eloa vain hypätessä, imu esteille oli valtava, ja esteradalla raudikko oli eteenpäinpyrkivä, herkkä ja reaktiivinen – kuin eri hevonen. Suurikokoinen ori oli jalo, ryhdikäs ja hieman pitkärunkoinen, mutta muuten sen rakenne ei jättänyt moitittavaa; pitkä niska, hyvin kiinnittynyt kaareva kaula, hyvät loivat lavat, hyvä rungon syvyys, hyvät lautaset, hyväasentoiset vahvat jalat. Ori kilpaili Saksan ja sen naapurimaiden 150cm radoilla hyvällä menestyksellä.
Jump to Heavenin suurikokoisuus ei periytynyt, eikä myöskään orin turhankin lupsakka luonne. Raudikon varsoilla on hyvä liikemekaniikka ja hyppytyyli, imua esteille ja korrekti rakenne. Jump to Heaven on tehnyt parasta jälkeä tammavarsojensa kanssa, orijälkeläiset jäivät usein 120-130cm tason harrastekilparatsuiksi tammojen vallatessa 140-150cm radat.

eii. Jumper, 174cm korkea rautias takajalkojen sukilla varustettuna, oli erittäin ryhdikäs, jalopäinen ori, jolla oli hieman pitkä runko, hyvät pään ja kaulan liittymät, mutta hieman lyhyt kaula ja vankat, hyväasentoiset jalat. Jumperin laukka oli isoa, mutta helposti säädeltävää, nimensä se taas sai jo varsana suurista hypyistään, mutta tekniikka oli kohdillaan eikä esteillä koskaan ollut ongelmia. 150-160cm radoilla kisannut ori harvoin tiputti puomeja, sijoituksilta se tippui ajan vuoksi, jos tippui. Jumper oli hyvähermoinen ja nöyrä hevonen, erinomaisen palveleva luonne ja sen kanssa tuli kuka tahansa loistavasti toimeen. Ratsuna ori oli hieman haastavampi, herkkä suustaan, mutta oikein toimiva peli, kunhan ratsastaja vain piti kätensä kurissa. Jumperin jälkeläiset ovat suuria ja hitaasti kehittyviä, mutta suorittavat tasaisen hyvin isoillakin esteillä. Luonne on yleensä vaatimaton ja rauhallinen, liikemekaniikka ja hyppytekniikka ovat hyviä.

eie. Happy-Appy, tähtipäinen, hieman pienempää kokoa (159cm) edustanut tummanpunaruunikko tamma oli tuntemattomamman suvun tuotos. Ikäluokkakisoissa se edusti keskikastia, mutta tammatesteissä taas hipoi kärkeä. Kevyt, elegantti Happy-Appy oli hieman pienipäinen, sillä oli kevyt, kaareva kaula, pitkänpuoleinen runko, hyvät, loivat lavat ja hyväasentoiset, mutta hentoluiset jalat. Liikemekaniikka tammalla oli erinomainen, tahti oli hyvä, yliastuntaa riitti, samoin kuin joustavuutta ja eteenpäinpyrkimystä. Hyppytekniikka oli hyvä, mutta Happy-Appy ei päässyt kuin 130-140cm radoille. Siellä se sitten usein tekikin nollaradan, melko usein myös sijoittuen. Tamma oli energinen ja innokas, kevyt ja herkkä ratsastaa, kuumui herkästi ja hyppäsi isoja kissaloikkia, jos ratsastaja ei muistanut ratsastaa. Vielä parikymppisenäkin Happy-Appy muistutti käytökseltään varsaa. Tamma varsoi kolme kertaa, kaikki perivät liikettä ja hyvää ratsastettavuutta, isien ansiosta varsat pääsivät 150-160cm radoille.

ee. Energinen, eläväinen Shooting Star todisti kykynsä ja kapasiteettinsa nuorten luokissa tehden paljon hyväaikaisia nollaratoja. Tamma kisasi nuorten luokkien jälkeen vielä pari kautta (120-135cm ratoja) ennen siirtymistään siitostamman tehtäviin. 162cm korkea, tummanpunaruunikko tamma oli suvullisesti mielenkiintoinen (sekä erittäin toimiva) yhdistelmä ja siksikin kiinnostava jalostuseläin. Rakenteeltaan hannover muistutti paljon isäänsä (ryhdikäs ja vankkarakenteinen hevonen, jalo ja ilmeikäs pää, lyhyehkö kaula, hyvät lavat ja lautaset, riittävän syvä lyhyehkö runko, matalat, mutta hyväasentoiset vankat jalat), myös näyttävät, suuret liikkeet tulivat isän puolelta. Tamma hyppäsi hyvällä tekniikalla, usein liioitellulla ilmavaralla, korjasi hyvin ratsastajan virheitä oppien uutta nopeasti. Seurallinen, huomionhakuinen ruunikko rakasti lapsia ja kaikkia, jotka sitä jaksoivat lääppiä. Käsiteltäessä mutkaton, nuorellekin sopiva hevonen oli ratsuna herkkä, hieman kuumuava ja muutenkin reipas hevonen, jonka keskittyminen piti kanavoida työntekoon juoksemisen sijaan. Toimiessaan tamma oli miellyttämisenhaluinen ratsu, joka ei ottanut turhan herkästi nokkiinsa ratsastajan virheistä.
Shooting Staria yhdistettiin ennakkoluulottomasti erilaisiin ja erityyppisiin 150-160cm ratojen suorittajiin, niin hannovereihin kuin täysiverisiin. Tamman jälkeläiset perivät vahvasti emänsä luonteen hyvine ja huonoine puolineen, näyttävät liikkeet sekä hyppytekniikan. Varsoista löytyy muutama harrastetasolle jäänyt, mutta myös 160cm ratojen kantakirjaoria sekä loistavia periyttäjätammoja.

eei. Fly Away oli punaruunikko, piirtopäinen 169cm korkea ori. Vankkarakenteinen, ryhdikäs, jalopäinen hevonen jolla oli lyhyehkö kaula, loivat lavat, pyöreä runko jossa hyvä syvyys sekä hieman matalat, mutta hyväasentoiset ja vankat jalat. Fly Awayn isän suku oli vanhan mallin koulu-/kenttähevosta, emän puoli taas kevyempää esteratsua. Orilla oli joustavat, tahdikkaat ja matkaavoittavat liikkeet, se oli erittäin näyttävä ratsu, joka rakasti esiintymistä ja teki mielellään töitä ihmisen kanssa, ja olisi varmasti kelvannut koulupuolellekin. Se kuitenkin kilpaili 150cm radoilla melkein aina nollan isoilla ilmavaroilla tehden, ori oli erittäin tarkka jaloistaan, mutta hieman hidas, joten sijoituksilta pudottiin usein. Fly Away oli kuitenkin oritestinsä viides ja se on hyväksytty hannoveriin, holsteiniin ja oldenburgiin. Hannover- ja holsteinjälkeläiset ovat olleet parhaimmillaan esteradoilla, erityisesti tammat ovat loistaneet, oldenburgjälkeläisissä taas on enemmän hyviä kouluratsuja.

eee. Songstress, 166cm korkean tummanpunaruunikon takaa löytyi erittäin hyviä suoritushevosia jättänyt isälinja ja useamman olympiavoittajankin tehnyt kadehdittavan erinomainen emälinja. Songstressiltä löytyivät hyvät tyypit ja leimat, ilmeikäs, kaunis pää, joskin sen pitkät korvat aiheuttivat paljon huvittuneisuutta. Tammalla oli hyvin asettunut kaareva kaula, loivat lavat, korkea säkä, pitkähkö selkä sekä erinomaiset jalka-asennot ja jalkojen luusto. Songstress oli energinen, leikkisä ja miellyttämisenhaluinen ratsu joka reagoi nopeasti. Hyvät liikkeet ja upea hyppy, tammasta olisi saanut varman 160cm ratojen sijoittujan, mutta tamma toimi koko ikänsä siitoseläimenä eikä nähnyt edes ikäluokkakisoja. Tamma jätti hyviä suoritus- ja jalostushevosia joilla on korrekti rakenne, hyvä kapasiteetti, hyppytekniikka ja liikemekaniikka. Luonteeltaan Songstressin jälkeläiset tuppaavat olemaan eloisia ja kuumuvia, erityisesti orit, monet sen tammavarsoista jäivät vain kotiin varsomaan kuten emänsäkin.

She disguises herself in her New York fashion.

31.01.2024 syntynyt hannoverori Joker Returns KTK-III, PSB-III, emä Five-Star

Who died and made us stars?

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset. Estepainotteisuudestaan huolimatta Jessellä kisataan myös koulua.

Spoiler:

Like a million spent on nothing.

Jessen kanssa valmentaudutaan lähinnä esteillä.

Spoiler:

Estevalmennus, valmensi Naxu
Aloittelimme Jessen ja Millan estevalmennuksen sateisella kentällä, mutta pian siirryimme kuitenkin maneesiin. Siellä ratsukko teki itsenäiset alkuverkat molempiin suuntiin. Verkkojen jälkeen hypättiin pari kertaa yksittäistä pystyä. Hypyt sujuivat hienosti ja este nousi aina 150cm asti. Kimo ori pyöräytteli häntäänsä, kun Milla otti laukkaa haltuunsa. Kävin nopeasti nostamassa radan esteitä 120cm tasolle, koska aiemmin ne olivat olleet vain ristikoina siskontyttöni tunnin jäljiltä. Selitin esteiden järjestyksen Millalle ja välillä häneltä tuli hieman kummastuneitakin ilmeitä. Tiet olivat toki aika tiukkoja, mutta aivan varmasti Jesse kääntyi jos mieli hyppäämään. Ja niinhän se tekikin. Milla sai pidättää oriaan kovasti, mutta toisaalta Jesse myös antoi ilmavilla hypyillään paljon takaisin. Ensimmäinen rata oli selvitetty nopeasti. Muutin hieman esteiden järjestystä, selitin suunnitelmani Millalle ja päästin ratsukon menemään. Taas ori ja nainen palasivat nopeasti viereeni seisoskelemaan. Kävin nostamassa esteitä parisenkymmentä senttiä ja annoin ratsukon mennä ensimmäisen selitetyn radan. Nyt radalla meni hieman enemmän aikaa, mutta nopeasti se sujui silti. Ori ei ollut tiputtanut vielä yhtäkään estettä! Selitin vielä yhden uuden radan ja nostin esteet metriviiteenkymmeneen. Nyt tuli okserilta tiputus hieman huonon lähestymisen takia, mutta pikkukorjausten ja parin uusinnan jälkeen saatiin kaikista hypyistä sulavia ja hienon näköisiä. Aloimme pikkuhiljaa lopetella muutaman onnistuneen radan jälkeen. Tällä kertaa pidin ohjatun loppuverkan, jonka alkuun tultiin muutama kerta laukassa yksittäistä ristikkoa, sitten samaa ravissa ja lopulta tultiin ravissa pari kierrosta. Loppukäynnit käytiin maastossa kävelemässä.

Kouluvalmennus, valmensi Naxu
Tuttu ratsukko ravasi uralla. Milla taivutteli Jesse-oriaan liikkeen mukaisesti ja se näytti onnistuvan mainiosti. Orin liidokas ravi sai minulta heti ensimmäisenä pisteet, mutta myös laukkaan ihastuin. Nopeasti tehtyjen alkuverkkojen jälkeen aloitettiin ensimmäinen tehtävä. Olin laittanut pitkälle sivulle, hieman uran sisäpuolelle kolmen puomin sarjan, joiden väleihin mahtui jokaiseen kaksi askelta. Tehtävänä oli pysäyttää Jesse ensimmäisen ja toisen puomin väliin suoraa ravista. Pysähdyksestä tuli siirtyminen raviin ja puomien jälkeen nostettaisiin laukka. Tehtävä toistettaisiin muutaman kerran. Ensimmäisellä kerralla Jesse ei meinannut malttaa seisoa ja alkoi kiemurrella. Tämän takia ei nostettukaan laukkaa, vaan tehtiin muutamat pohkeenväistöt pitkällä sivulla ikään kuin rangaistuksena. Toisella kerralla Jesse jo seisoi hieman nätimmin, mutta laukkaa ori ei meinannut nostaa, mutta lopulta Milla sai Jesseen siirtymään laukkaan. Kolmannella kerralla koko tehtävä sujui odotusten mukaisesti. Puomitehtävä tehtiin toiseen suuntaan vielä kerran, jotta Jesse alkaisi toimia myös oikeassa kierroksessa. Pysähdys tehtiin moitteetta ja myös laukka nousi hyvin. Päätimme pitää lyhyet välikäynnit, joiden aikana selitin seuraavan tehtävän. Päätyyn tehdyn laukkaympyrän jälkeen tuli siirtyminen käyntiin, B-kirjaimessa etuosakäännös, vähän matkaa käyntiä, laukannosto ja uusi ympyrä. Sitten kierros ravia ja tehtävä uudestaan. Alkuun Jesse meinasi hyppiä sivuttain etuosakäännöksissä, mutta tajusi pikkuhiljaa idean. Laukat ori nosti hyvin. Ympyröillä Jesse myötäsi niskastaan ja laukkasi todella kivasti rullaavaa ja eteenpäinpyrkivää, reipasta laukkaa. Sama tehtävä tultiin toiseenkin suuntaan, jolloin etuosakäännöksistä ei meinannut tulla mitään. Ori ei vain ymmärtänyt. Hetken asetteluiden ja taivutteluiden jälkeen Jesse alkoi työskennellä täysin oikein. Onnistuneeseen kertaan oli hyvä lopettaa, joten annoin Millan ja Jessen tehdä itsenäisen loppuverkan kaikessa rauhassa.

Estevalmennus, valmensi K.K
Olimme jo eilen aloitelleet työskentelyä Jessen kanssa kouluvalmennuksessa ja tänään orilla oli vuorossa estevalmennus. Alkuveryttelyssä ratsastaja oli tehnyt kuulemma paljon eilen harjoiteltuja tehtäviä ja hevonen olikin mukavan taipuisa ja hyvin avuilla jo alkutunnista. Ensimmäisenä teimme puomityötä volteilla. Tehtävissä vaadittiin paljon herkkyyttä ja nopeutta sillä voltit ovat halkaisijaltaan vain 10m ja se on pieni ura isolle estehevoselle varsinkin laukassa. Ravissa puomitehtävät eivät tuntuneet kiinnostavan Jesseä pätkän vertaa, se kolautteli paljon eikä jaksanut nostella jalkojaan. Laukassa ori kuitenkin alkoi jo vähän virittymään ja innostui puomeistakin enemmän. Puomien jälkeen jatkoimme kavaleteilla, joilla jumppasin orin selkää auki in-out tehtävän muodossa. Ensin sarjaa tultiin ravissa ja olin tarkoituksella laittanut välit todella lyhyiksi, jolloin ori joutui oikeasti nostelemaan jalkojaan. Ensimmäisellä kerralla Jesse pyyhkäisi mukaan parikin puomia ollessaan hämmästynyt ja jännittynyt uudesta tehtävästä. Parin toiston jälkeen ori tajusi tehtävän ja ylitti puomit hienossa koottua ravia muistuttavassa ravissa. Laukassa tehtävä ei ollut temppu eikä mikään vaan ratsukko suoritti sarjan rutiininomaisesti. Alkulämmöt oli nyt otettu pienillä esteillä ja päätin hypyttää paria eilisen koulutehtävän tyyppisellä uralla. Rakensin kahden esteen sarjan irti pitkästä sivusta muutama metri urasta sisäänpäin. Tarkoituksena oli ratsastaa normaalisti läpi lyhen sivun ja tehdä loiva kaari pitkällä sivulla sarjalle. Hevonen joutui siis lähestymään hetken aikaa ns. vastalaukassa. Tehtävässä oli tärkeää pitää hyvä tasapaino, tarkoituksena ei ollut vaihdella laukkaa "kierrokseen sopivaksi". Ensin Jesse kuumui tehtävästä ja heitti parikin vaihtoa jo lähestymisessä ollessaan yllättynyt hassusta tiestä. Ratsastajan korjattua ulkoapujaan selkeämmiksi ja vahtiessa laukkaa paremmin pysyi ori seuraavilla toistoilla samassa laukassa läpi tehtävän ja paikatkin löytyivät paremmin. Rennon ja ehjän suorituksen jälkeen päästin kaksikon tekemään loppuveryttelyä.

Kouluvalmennus, valmensi Sachiyo
Olin koonnut valmennusta varten kentälle muutamia maapuomeja, joilla lähtisimme lämmittelemään. Päivän valmennettava ratsukko saapui pian seurakseni ja pyysin heitä aloittamaan alkukäynnit saman tien. Ratsukko kulki muutaman kerran kentän ympäri, kunnes ratsastaja kokosi ohjat paremmin tuntumalle ja nosti ravin.
Pyysin ratsukkoa siirtymään suoraan maapuomeille, jotka olin asetellut keskiympyrälle. Ympyrällä oli kaksi viiden maapuomin rypästä, jotka ratsukon tuli ylittää ensin ravissa ja sitten laukassa. He lähtivät saman tien keskiympyrälle, ja varsinkin ori näytti innostuvan puomeista kovasti. Ratsukko ravasi ympyrää melko pitkään yhteen suuntaan, kunnes he vaihtoivat toiseen. Jesse tuntui todella rennolta ratsastajan alla, ja ratsastus näytti hienolta.
Ratsukko ylitti maapuomeja jonkin aikaa ravissa sekä laukassa, kunnes annoin heille luvan siirtyä kävelemään hetkeksi uralle. Ratsastaja hidasti vauhdin käyntiin ja siirtyi pois ympyrältä. Kerroin hänelle seuraavan tehtävän ja näytin samalla itse kävellen, mistä tulisi kulkea. Ennen pitkän sivun alkua tulisi tehdä kulmavoltti, lähteä tekemään loivaa kiemurauraa jonka puolivälissä tehtäisiin voltti uralle päin ja pitkän sivun loppuun tulisi jälleen kulmavoltti. Toisin sanoen jokaiseen kulmaan voltit ja kummankin pitkän sivun aikana tehtävän loivan kiemurauran keskelle tulisi myös voltti uralle päin. Ratsastaja seurasi, kun kävelin reitin läpi, ja pian hän lähti suorittamaan samaa reittiä käynnissä Jessen kanssa.

Jesse kulki hyvin kuuliaisena, mutta jo heti ensimmäisen kulmavoltin jälkeen pyysin ratsastajaa tekemään uuden voltin - ensimmäinen oli nimittäin jäänyt melko pieneksi ja ahtaaksi. He tekivät uudelleen kulmavoltin, siirtyivät loivalle uralle, tekivät voltin ja lähtivät suuntaamaan kohti seuraavaa kulmaa. Ratsukko teki samaa rataa melko pitkään kumpaankin suuntaan ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ravi tuntui sujuvan jopa hieman paremmin, vaikkei vauhtia ollut hirveästi.
Radan jälkeen pyysin ratsastajaa vielä siirtymään uralle ja nostamaan laukan toisen pitkän sivun alusta. Muut sivut kuljettaisiin reippaassa ravissa, mutta seisoin itse sen sivun alkupäässä, josta tuli nostaa laukka. Ratsukko lähti suorittamaan tehtävää oikein hyvin, ja laukka näytti hienolta. Ratsastaja sai orin pidettyä aktiivisena koko suorituksen ajan, joten jatkoimme laukkatehtävää hetken aikaa kunnes annoin ratsukolle luvan siirtyä käyntiin.

Ratsukko jäi uran sisäpuolelle kulkemaan pitkin ohjin, ja kehuin heitä vielä valmennuksesta. Voltit olivat sujuneet todella hyvin, ja ori oli toiminut jopa ravissa erittäin hienosti, vaikka sen kanssa olikin joskus hieman ongelmia. Ratsukko kulki pitkin ohjin hetken aikaa, kunnes lähdimme kävelemään yhdessä takaisin tallille.

Estevalmennus, valmensi Assi
Päivän toisen valmennettavan ratsukon kanssa pääsin lempihommiini, nimittäin nuoren hevosen kanssa työskentelyyn. Millan tämänkertaisena ratsuna nimittäin toimi vielä ratsuopin varhaisessa vaiheessa oleva kimo puoliveriori Jesse, joka saapui kentälle korvat hörössä ja hieman lähilaitumen tammoille höristen. Koska hyppykokemusta ei ratsulta löytynyt mitään huimia kertoja, halusimme pitää tehtävät tänään suhteellisen simppeleinä ja orin mieltä piristävinä. Tarkoitus oli keskittyä laukan säätelyyn, sillä Milla kertoi orilla olevan luontaisesti jo näinkin nuorena olevan taito koota itseään. Aloitimme kevyiden alkuverryttelyjen jälkeen ensin ihan yksittäisellä pystyllä, jotta näkisimme, millä päällä nuoriherra tänään olisi. Intoa näytti olevan, mutta este sai orin pään jopa turhan ilosta soikeaksi, ja varsinkin puolipidätteestä Jesse tuntui tulevan turhan kevyeksi edestä. Milla jäi itse hieman jarruttelemaan keskivartalollaan kevyeen istuntaan hypyn jälkeen estääkseen loikkimiset, mikä vain entisestään kuitenkin innosti ratsua. Kehotin Millaa istumaan heti hypyn jälkeen satulaan ja vastustamaan liikettä koko kropallaan, ja heti hellittämään, kun ratsu tulisi takaisin. Pohjetta ei myöskään saanut heittää kokonaan pois, sillä edestä kevyt hevonen tarvitsee pohkeella ratsastamista kohti tuntumaa. Kentällä olevien esteiden ylittäminen alkoi sujua heti paremmin, kun Jesse parin kerran jälkeen ymmärsi Millan painoavut ja kehonkielen. Tämän jälkeen ori tuli paljon nopeammin takaisin tuntumalle esteen jälkeen, eikä Millan tarvinnut käyttää lainkaan voimaa, vaan pelkästään omaa kehoaan. Niin ratsastajan kuin ratsun ollessa tyytyväisen ja rennon näköisiä lopettelimme valmennuksen hyvillä mielin!

Kouluvalmennus, valmensi Sachiyo
Saapuessani kentälle huomasin päivän valmennettavan ratsukon suorittamassa ravivoltteja. Tervehdin ratsastajaa ja pyysin heitä jatkamaan ravilämmittelyjä. Tänään oli tiedossa fyysisesti melko rankka tunti, joten pyysin ratsastajaa ravaamaan melko pitkään ympäri kenttää, jotta Jesse varmasti vetreytyisi. Kun ori alkoi vaikuttaa hyvältä, aloitimme valmennukset. Pyysin ratsastajaa nostamaan laukan ja kulkemaan uraa pitkin niin, että kummallakin pitkällä sivulla tuli tehdä suuri keskiympyrä. Ratsukko kulki upeassa oikeassa laukassa pitkän aikaa ja teki ympyrät sekä muutamia pienempiä voltteja, kunnes pyysin heitä vaihtamaan suuntaa ja tekemään samoja harjoituksia toiseen suuntaan.
Ori kulki melko laiskanpuoleisesti eteenpäin, mutta se kuunteli ratsastajaa hyvin. Pyysin ratsukkoa pysymään vielä laukassa ja siirtymään kolmikaariselle kiemurauralle. Ratsukko lähti suorittamaan tehtävää, ja se sujui kaikin puolin hienosti. He tekivät kiemurauraa kumpaankin suuntaan, kunnes oli aika siirtyä päivän viimeiseen tehtävään.

Annoin ratsastajalle luvan hiljentää hetkeksi käyntiin ja kerroin, mitä lähtisimme seuraavaksi tekemään. Pyysin ratsukkoa siirtymään ympyräkahdeksikolle, jota harjoittelisimme melko pitkään tänään. Tarkoituksena oli kulkea laukassa kahdeksikkoa niin, että laukkaa ei vaihdettaisi missään välissä. Toisin sanoen kahdeksikon toinen puoli mentäisiin myötälaukassa ja toinen vastalaukassa. Kun ratsukko oli kävellyt hetken aikaa, pyysin ratsastajaa ottamaan Jessen kuulolle ja siirtymään suorittamaan tehtävää. Ratsukko tuli ympyräkahdeksikolle melko hitaassa laukassa, joten pyysin ratsastajaa viemään oria kaikilla avuilla eteenpäin. Ori reipastui hieman, ja kahdeksikko lähti sujumaan hyvin. Kun oli vastalaukan vuoro, tiputti ori vauhtinsa raviin ja vaihtoi sitten itsestään myötälaukkaan - mikä ei ollut tarkoitus. Pyysin ratsastajaa siirtymään käyntiin ja nostamaan vastalaukan saman tien. Ori meinasi mennä hieman askeleissaan sekaisin, mutta teki lopulta niin kuin ratsastaja pyysi ja lähti suorittamaan kahdeksikkoa oikeaoppisesti.
Ratsukko suoritti kahdeksikkoa kumpaankin suuntaan, kunnes oli aika lopetella. Pyysin ratsastajaa siirtymään uralle ja antamaan Jesselle pitkät ohjat. Valmennus oli sujunut oikein mukavasti, mutta seuraavaa kertaa varten toivoin, että oriin saataisiin hieman enemmän vauhtia. Kiitin ratsastajaa valmennuksesta, ja lähdimme yhdessä kävelemään kohti tallia.

Estevalmennus, valmensi Anniina N.
Tänään valmennettavakseni saapuivat hannoverori Jumping Jester ratsastajansa Millan kanssa. Alkukäyntien aikana Milla kertoi hieman itsestään ja ratsustaan, jotta saisin käsityksen valmennettavieni tasosta. Juttutuokion jälkeen kehotin ratsukkoa siirtymään suoraan raviin ja aloittamaan alkuverryttelyt tehden avotaivutuksia pitkillä sivuilla ja neljän askeleen siirtymisiä käyntiin lyhyillä sivuilla. Painotin Millalle täsmällisyyden tärkeyttä – en halunnut nähdä käyntipätkien ylittävän vaadittua neljää askelta. Jesse kuunteli ratsastajaansa kummankin tehtävän aikana tarkkaavaisena, vaikka yrittikin avotaivutuksissa luistaa tarjoamalla rehellisen taivutuksen sijaan pelkkää pään kääntöä sisälle. Pienillä ratsastajan apujen muokkauksilla ori saatiin taipumaan hienosti kummassakin suunnassa. Käyntisiirtymiset sen sijaan sujuivat alusta asti hyvin ratsastajan selvästi tsempatessa niitä tehdessään.

Alkuverryttelyjen jälkeen oli aika aloittaa esteverryttely yksittäisellä pystyesteellä. Korkeutta oli tässä vaiheessa metrin verran, ja esteen edessä oli apupuomi auttamassa hyppypaikan löytämisessä. Milla toi orin alusta saakka hyvässä tahdissa esteelle eikä tehtävässä ollut ratsulle paljoakaan haastetta. Ratsastajan jalat eivät kuitenkaan pysyneet omaan silmääni tarpeeksi rauhallisina, joten ennen esteen korotusta hoidimme istunnan kuntoon. Tähän meni muutaman kierroksen verran, mutta ratsastajan ollessa vastaanottavainen ohjeille oli pieni virhe nopeasti korjattu. Verryttelypystyn kaveriksi otettiin seuraavaksi pysty-tasaokseri –sarja kahdella laukalla. Nämä kolme estettä sijaitsivat kahdeksikolla, joten ratsukon oli oltava heti pääty-ympyröiden jälkeen valmis hyppäämään esteitä. Ensimmäiset yrityksen kariutuivat Millan koittaessa ylisuorittaa, jonka seurauksena hän paineisti Jesseä liikaa sujuvan laukan kustannuksella. Matalat esteet ylittyivät kuitenkin puhtaasti, mutta nättiä meno ei ollut. Pyysin ratsastajaa hengittämään rauhassa ja palauttamaan alkutunnista löytyneen rennon menon, ja eikös suoritus alkanut pian paranemaan. Jouduin muutaman kerran muistuttamaan ratsastajan jalan asennosta esteiden korkeuden noustessa, mutta muuten ratsukko teki tasaisen varmaa työtä. Erityiskiitosta antaisin ratsastajan kyvystä tukea hevosta tiukoissa tilanteissa ja Jessen erinomaisesta jalkatekniikasta! Viimeiset hypyt suoritettiin 130cm korkeudella, jonka jälkeen annoin ratsukolle luvan siirtyä itsenäisiin loppuverryttelyihin. Kokonaisuudessaan hyvää työtä molemmilta!

Kouluvalmennus, valmensi K.K
Olin käynyt jo kerran aiemmin valmentamassa Allim's Sporthorsesin hevosia ja tänään oli taas vuorossa pitkä työpäivä kyseisellä tallilla. Aloittelimme ensin puoliveriori Jessen kanssa, tänään olisi luvassa kouluratsastusta ja huomenna jatkaisimme yhteistyötä esteharjoitusten parissa. Upea vitivalkoinen ori oli jo verrytelty ratsastajan toimesta joten aloitimme työskentelyn saman tien. Ensin teetätin ratsukolla tehtäviä käynnissä ja ravissa isolla pääty-ympyrällä. Pyysin paljon temponvaihteluita, nopeita siirtymisiä ja taivutuksia molempiin suuntiin. Halusin saada orin kunnolla avuille ja taipuisaksi mikä ei tuntunut tuottavan ongelmaa. Ravissa Jesse jäi hieman tahmeaksi ja ratsastaja jäi herkästi pumppaamaan sitä jatkuvasti pohkeella eteenpäin. Neuvoin jättämään pohkeen hiljaiseksi ja muistuttamaan vain silloin tällöin nopealla ja terävällä jalalla aktiivisuudesta. Tahmealla hevosella pohje pitää pitää hiljaisena ja käyttää sitä vain harvoin, mutta selkeästi. Tämän muutoksen apuihin tehtyään ratsastaja sai Jessen liikkumaan paljon aktiivisemmin eikä pohjetta lopulta edes tarvittu kovin paljoa. Teimme taivuttavia tehtäviä myös laukassa, ensin ympyrällä ja sitten suoralla. Suoralla aloitimme vain asetuksien vaihteluista puolelta toiselle, josta jatkoimme taivutuksiin. Lopulta pyysin ratsukkoa tekemään loivaa kaarta pitkällä sivulla, jolloin hevonen oli hetken aikaa ikään kuin vastalaukassa. Laukassa Jesse jäi hieman kovaksi edestä ja karkasi helposti muodostaan. Osasyy tähän oli ainakin ratsastajan turhan vapaa ja joustava käsi laukassa. Isoliikkeisen hevosen selässä ratsastaja päästi kättään liikkumaan paljon laukan mukana, pieni liike ja joustaminen on pakko löytyä - mutta liian iso liike aiheuttaa hevoselle epätasapainoa ja epävarmuutta kun kuolaintuntuma ei pysy samana. Huomauttaessani asiasta ratsastaja teki hyvän korjauksen ja rauhallisempaa kättä käyttäessään Jesse alkoi tulla pehmeämmäksi edestä. Laukkatehtävien jälkeen päästin parin tekemään rentoa loppuveryttelyä eteen-alas pitkälle ohjalle.

Estevalmennus, valmensi Víva
Milla verrytteli itsenäisesti reipasta kimoa hannoveroriaan Jesseä, minun katsellessani kaksikkoa tarkkaavaisesti kentän laidalta. Jesse vaikutti erittäin aktiiviselta ja näpsäkältä tapaukselta, jonka kanssa ei tulisi varmasti olemaan ongelmia. Millakin vaikutti tuntevan orin läpikotaisin, jonka vuoksi kaksikko oli erittäin hyvä pari. Hetken päästä pyysin Millaa hyppäämään Jessen kanssa pari harjoitusestettä, joilla oli korkeutta 90cm. Jesse lähestyi esteet varmoin elein, eikä hyppääminenkään tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Parin muun hypyn jälkeen siirryttiinkin ratsukon kanssa itse radalle, john kuului perus pystyä, oksereita ja pari trippeliäkin. Rata oli mielestäni suht helppo 150cm korkuinen, mutta saas nähdä että mitä meiltä ratsukko radasta oli. Käytiin rata nopeasti läpi, ennen kuin päästin Millan ja Jessen radalle. Kaksikko lähtikin viipymättä suorittamaan ensimmäisiä esteitä. Esteiden korkeus ei näyttänyt olevan Jesselle ongelma, sillä ori hyppäsi ne erittäin ilmavasti ja kevyesti yli. Trippelinkään kanssa ei ollut ongelmaa ja kaksikko osasikin määritellä, kuinka pitkän hypppy tuli oltava, jotta esteen yli päästään ilman kolahduksia. Mutta niin, rata jatkui ja ratsukko liikkui esteiden lomassa erittäin sulavasti ja reagointi oli mitä mainiointa Jessen kohdalla. Lopussaan koko rata oli suoritettu ja mitäpä muuta kuin puhtaasti. Tähän väliin kaksikko saikin hieman levähdystaukoa itselleen, jonka jälkeen he saivat hypätä rataa vielä pari muutakin kertaa ennen kuin oli lopeteltava valmennus. Ratsukko suoriutui kaikin puolin loistavasti, eikä ongelmia tullut, niin kuin olin arvellutkin.