Ei mua paljon haittaa enkä edes tahdo miellyttää

kuvaaja ei halua nimeään mainittavan. virtuaalihevonen, a sim-game horse

Kohtalonpilkka "Rääkki"	VH14-018-0514
kasv. Susiraja,	om. narri (VRL-06046)
suomenhevostamma, 154cm	vaaleanpunarautias, tia, kpku, jpku, kj vko
01.04.2014, 6v*	asuu Pirunportissa
yleisratsu	he A / 110cm / 100cm / CIC1

*ikääntyy satunnaisesti, 4v 18.06.2014

kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Tammikuussa 2015 kiikutin - vastoin kaikkia odotuksia kantakirjakelpoisen - Rääkin suomenhevosten kantakirjaustilaisuuteen. Odotin mökkökökölleni korkeintaan kolmosta, mutta ratsusuunnalle tarjottu tammani tiristi tuomareilta 71 pistettä. Näillä pisteillä siitä tulikin sitten palkinnolla KTK-II lätkäisty Rääkki!

kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

On oltava tyhmä tai sitten oikeessa.

Vaikka Karmava löytyykin yhden tammani - Virnun - sukutaulusta emän kautta, halusin ehdottomasti orista suoraankin varsan. Ei silmääni ehkä se komein hevonen ulkonäöltään, mutta muutoin erittäin hyvä ellei täydellinen ori. Niinpä susirajalainen Ilonpilaaja, pikkuinen kultamuruseni, astutettiin Karmavalla ja jäin penäämään tammalta vaaleanrautiasta tammavarsaa, kiitos.

Samalla kun seurailin Piinan kasvavaa mahaa arvuuttelin, millaisen varsan saisin. Karmava on hyväluontoinen hevonen, oikein mallikelpoinen yksilö, mutta koska Susirajan tammoilla on paha tapa tehdä itsensä kaltaisia varsoja oletin saavani jotain Piinan kaltaista. Samalla totta kai pohdiskelin nimeä ja kaikkea mahdollista, mitä voisin saada, mitä en saisi vaikka haluaisinkin ja niinpoispäin. On se odotusaika vain mahtavaa! Piina tuntui oikein kiusallaan venyttävän varsomistaan mahdollisimman pitkään, sillä laskettu aika tuli, oli ja meni ilman, että tamma osoitti mitään merkkejä varsomisesta. Ei se osoittanut niitä muutenkaan, yhtenä aamuna se vain oli karsinassa vastaassaan ilmeellä "kattokaa mitä mää tein!"

Jepjep. Ihanan, liinakon tammavarsan, mutta voihan luonteiden periytyminen ja emän käytöksen peilaaminen! Varsan nimeksi siunaantui Kohtalonpilkka eli Rääkki - lempinimi emä Piinan mukaan -, luonteeksi taas tuli jälleen jotain... kaunista. Lissu saa auttaa kasvattamaan tästä hevosen.

kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Jos se ei kelpaa niin antakaa mun olla.

Mökkökökkö istui mökömököpuussa ja paiskoi kusipäitä kävyillä.

Yksityiskohdiltaan epäselvät päämäärät.

MÖKKÖKÖKKÖ.

Mut miksi silti luulet että kaiken tiedät paremmin.

Jaettu kurjuus on puoli kurjuutta, tai sitten kaksinkertainen kurjuus. Rääkki ei voi vahingossakaan piristää kenenkään päivää toimimalla kunnolla, höpö höpö sellaisia. Se on venkoileva, testaava ja suorastaan inhottava ratsu, ellei saa harvinaista innostuksen puuskaa. Ei ole tähän päivään mennessä saanut. Tamma on pahimmillaan erittäin tahmainen, rautakylkinen ja onnellisen kuuro hevonen, joka jyrää eteenpäin välittämättä mistään mitä ratsastaja tekee. Oikeasti yhtään mistään, on kokeiltu niin yhden ohjan pysähdyksiä, rumaa sahaamista, nättiä istunnalla vihjailua ja niin edelleen ja niin edelleen... Edes aita ei pysäytä Rääkkiä, jos se niin päättää, tamma vain ottaa vähän vauhtia ja hyppää yli - vain seinä saa sen seisahtumaan. Normaalisti tamma on kuitenkin lähinnä tahmainen ja testaava, venkoilee apuja vastaan ja komentamisesta seuraa melkoista mököttämistä, vain ihan pahimpina päivinä se ottaa ja loikkii aitojen yli ratsastajaa karkuun. Rääkin ratsastaminen on yleensä tasaisen tahmaista menoa, sitä saa komentaa eteenpäin muutaman askeleen välein. Apujen tulee olla täsmällisiä, sillä tamma ei kaikesta kuuroudestaan huolimatta turhan paljoa epäselvää menoa jaksa, niiden tulee olla ehdottoman komentavia ja valitettavan usein joutuu käyttämään terävää jalkaa ja kättä, jotta ratsastuksesta jotain tulisi. Sen verran herkkyyttä Rääkki osoittaa, ettei se siedä vetävää kättä tai kiinni jäävää jalkaa vaan poistuu paikalta vilauksessa - niinpä apuja tulee käyttää, hellittää ja käyttää uudelleen kunnes tamma tekee edes sinne päin.

Esteillä tamma syttyy jonkin verran, mutta se näkyy lähinnä siinä, että se etenee johonkin suuntaan.

Tehdään tästä voiton päivä jäljet peitetään.

KISOISSA PONI ON SELLAINEN JA SELLAINEN.

Me voidaan maailma täyttää.

Sukuinen selvitys, jos tarpeen.

Sä jahtaat hauista, suurempaa.

Rääkki ei vielä pääse tutustumaan miessukupuolen edustajiin.

Rääkin ensimmäinen jälkeläinen syntyi 22.06.2014, pieni, musta terhakka orivarsa Kohtalonkaipuu. Isänä toimi... hyväluonteinen Hallankaipuu, ja varsan omistaa kuristaja.

Koska jostain syystä Rääkki täytyy astuttaa vain yhtä hyväluonteisilla oreilla kuin se itse on, 10.10.2015 syntyneen orivarsan, joka sai nimekseen Haamuvalo, on oma voikko-orini Vastahalo. Varsa myytiin ystävälleni dookielle.

22.06.2014 sh-o. Kohtalonkaipuu, i. Hallankaipuu, om. kuristaja (VRL-04374)
10.10.2015 sh-o. Haamuvalo, e. Vastahalo, om. dookie (VRL-04373)

Ne antaa meille säännöt joita pitäis noudattaa.

Rääkki kisaa kenttää, esteitä ja koulua sekaisin. Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset lukuunottamatta tarinakisoja, joiden sijoitukset merkitään kursivoituna, voitot lihavoituna. Tarinat löytyvät päiväkirjasta sivun alalaidasta.

Ja sylettää kun täytyy silti venyttää.

Rääkin kanssa valmentaudutaan pääasiassa este- ja kouluratsastuksen parissa. Maastoesteitäkin saatetaan silloin tällöin kokeilla, jos uskallus vain riittää.

Ja sylettää kun täytyy silti venyttää.

Aikamoista rääkkiä meinaa elämä välillä olla.

kaikki materiaali sivuilla ellei toisin mainita © narri