Voi Viineri VH14-018-1437
| Nimi | Voi Viineri "Viineri" | Kasvattaja | Voimalan Tila, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, tamma | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 154cm, vaaleanrautias | Meriitit | KTK-III, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 23.02.2014, 27v satunnainen (4v 23.06.2014) |
Painotuslaji, koulutustaso | yleispainotteinen va A / 100cm / 90cm |
20.03.2016 leivonnaisemme kantakirjattiin R-suunnalle 67 pisteellä ja KTK-III -palkinnolla. Kakkukahvit kaikille!
31.07.2016 tammalle myönnettiin Jälkeläisluokka C.
31.08.2016 kahvikylkiäisemme palkittiin ERJ-I palkinnolla 103,5 pisteen saaliilla.
15.11.2016 Viineri edusti KRJ:n laatuarvostelutilaisuudessa. Tulos oli erittäin mieluisa; 104p. ja KRJ-I!
20.12.2016 pullavaisemme sai komeat 102 pistettä ja SLA-I -palkinnon rotunsa laatuarvostelusta - hieno Viineri!
Ok tyypit, aavistuksen isohko pää, pitkähkö mutta muuten hyvä säkä, ok lapa, pitkärunkoinen, takakorkea, pitkä pyöreä lautanen, pystyt vuohiset.
© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Luonnekuvaus
Voi Viineri osui Lissun silmiin Alegren myyntihevosten joukosta. Miten ihminen voi sanoa "ei" hevoselle, jonka nimi on Voi Viineri? Tarkempi tarkastelu osoitti hevosen olevan melkoinen tykki, vaativa A -tasoinen koulupeli, joka oli porrastetuissa kisannut maksimitasolleen edellisellä omistajallaan Saanilassa. Koska meille on ennenkin hankittu hevosia Alegresta ja tiesimme, että *lumienkuli* ei myisi nivelrikkoista terveenä tai muuten harjoittaisi vilunkipeliä, teimme tarjouksen ja kirjoitimme paperit sen suurempia miettimättä. Tai tammaa kokeilematta. Oho hupsista.
Viinerin saavuttua Susirajaan Lissu ei voinut olla tyytyväisempi heräteostokseensa, jonka oli saattanut tai saattanut olla tekemättä narrin selän takana. "Mutku" ja "sori" kaikuivat ilmassa samalla, kun Viinerin kapasiteettia ja liikkeitä hehkutettiin ja huomio koetettiin kääntää rahanmenosta hevosen kauniiseen päähän.
Joka tapauksessa Viineri tuli jäädäkseen. Kouluhirmun kanssa tehtiin vähän lisätöitä rata- ja maastoesteiden parissa, jotta saimme talliin oman yleisviinerin.
Viineri on lauhkea, hyväntahtoinen hevonen, joka tuntuu rakastavan lapsia ja kissoja yli kaiken - vaikkei tamma koskaan ole mutristellut turpaansa, kun sille on tarjottu herkkuja. Käsitellessä laiskanpulskea, kokemattomankin hevosihmisen käsiin sopiva raudikko on ratsuna huomattavasti vaativampi; Viineri ei anna mitään ilmaiseksi, epäselviin apuihin se jättää vastaamatta eikä anna itsestään sataa prosenttia, ellei ratsastajakin anna. Tamman kanssa työskentely on kuitenkin palkitsevaa, sillä jokaisen hyvän pätkän tietää aikaansaaneensa omalla ratsastuksellaan.
Leppoisa suomenhevonen on naapurin lasten suosikki, hevonen, jonka hännässä saa roikkua ja korvia kiskoa kaikessa rauhassa. Viineriä parempaa lastenvahtia ei olekaan, liinaharja vahtii pikkuväkeä silmä kovana varoen edes huiskaisemasta hännällään lapsia kohden. Melu, hälinä, vilinä ja vilske eivät tunnu haittaavan Viineriä ollenkaan, tamma pysyy itse tyynen rauhallisena näyttäen täysin tyytyväiseltä oloonsa. Kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa Viinerin kanssa, jokainen kuviteltavissa oleva hoitotoimenpide onnistuu. Jos tamma ei jostain pidäkään, se vain näyttää tyytymättömältä, mutta alistuu kohtaloonsa käyttäytyen yhtä moitteettomasti kuin aina. Pesari ei ole tamman lempipaikkoja - lattiakaivo on aika kamala, sitä pitää tuijottaa eikä sen päälle voi astua -, mutta sinnekin mennään kiltisti yhtään kiemurtelematta tai vastaan haraamatta. Viineri tietää, ett ikävät asiat ovat nopeammin ohi kun tekee yhteistyötä. Kengittäjän tai eläinlääkärin kanssa ei ole sen enempää ongelmia, Viineri on kummankin ammattiryhmän edustajien suosiossa erinomaisen fiksun käytöksensä sekä helpon käsiteltävyytensä ansiosta.
Taluttaminen ja lastaaminen sujuvat, kuten muukin käsittely, keneltä tahansa. Viineri kulkee taluttajansa tahdissa mihin ikinä sitä viekään, ei ole moksiskaan mistään, ei rynni porteista tai hermostu, mikäli taluttaja jämähtää paikoilleen näpräämään kännykkäänsä. Koppiin/rekkaan raudikko menee yhtä helposti kuin omaan karsinaansa. Tottuneena matkustajana Viineri ei stressaa tai kiukuttele, kaikki on aivan mahtavasti, kunhan heinätarjoilu pelaa. (Leipäpala tai pari ennen tai jälkeen matkaa ei myöskään olisi pahitteeksi, kaksijalkaiset huom.)
Käsiteltäessä joka käteen sopiva hevonen on ratsuna vaativampi tapaus. Osaavana ratsuna Viineri vääntyy vaikka millaisiin koulukuvioihin - tamma on vaativa A -tasoinen koulupeli -, eikä estekapasiteetissakaan ole mussutettavaa. Liinaharja on kuitenkin sen verran omanarvontuntoinen, ettei ala tekemään töitä muiden puolesta. Kokematon ratsastaja voi kyllä kiertää kehää tai maastoja turvallisin mielin Viinerin kanssa, verkkainen käynti ja mummohölkkäravi sujuvat kyllä vaikka selässä istuisi miten toistaitoinen kuski. Jos tammasta haluaa irti kunnon suorituksia, on itsekin osattava - ja tehtävä jotain -, sillä vähän sinne päin ratsastaminen ei Viineriä vakuuta.
Vaativien luokkien konkarina Viineriltä sujuvat vaivatta jos jonkin näköiset koulukiemurat, bravuurina avot, sulut ja puolipiruetti. Tammalla on kolme tasaisen hyvää, näyttävää askellajia, sekä roppakaupalla työmotivaatiota. Viineri on helppo koota, takaosa tekee kunnolla töitä kun osaa pyytää ja hevonen kulkee luonnostaan oikein päin. Raudikolla on hyvä tasapaino, mikä näkyy eritoten vastalaukassa.
Esteillä Viineri suorittaa suurella sydämellä, vaikka hyppytekniikassa on hieman hiomista. Tamma menee esteistä yli melkoisella ilmavaralla (ja hyvä niin, jalkojen nostaminen esteen päällä jää tammalta välillä puolitiehen) näyttäen hullunkuriselta, aivan kuin joku nostaisi koko ratsukon esteen yli ratsastajan kypärästä kiinni pitäen. Tyyli vapaa, mutta pakollinen, vaan väliäkö sillä; rataesteillä Viineri venyy metriin, maastoesteillä 90cm ratoihin. Ratsastaja joutuu auttamaan tammaa ponnistuspaikkojen kanssa, muuten liinaharja on melko omatoiminen, osaava hyppääjä. Viineri saattaa kytätä omituisia esteitä, muttei ikinä kiellä, vaan menee kiltisti yli. Puomit kolisevat aina välillä, ja ellei ratsastaja avita ponnistuspaikan kanssa, Viineri saattaa mennä esteen sekaan. Maastoesteillä tammalla ratsastavatkin vain kokeneemmat kuskit, sillä tamma tarvitsee myös kiinteillä esteillä apua ponnistuspaikkoihin, ja kokemattoman hyppääjän kanssa kaatumisriski on luonnollisesti isompi.
Kokeneena konkarina Viineri ei ole enää moksiskaan kisapaikoilla. Tamman ryhti on kyllä parempi kuin kotipihassa, ja hevonen on kokonaisuudessaan tarkkaavaisempi (tai sitten kunnolla hereillä..), mutta herkempi, säpsympi tai millään tavoin jännittynyt suomipulla ei ole. Hieman hermostunutkin kuski voi rauhassa kisata Viinerillä, tamma kun ei ime ihmisen stressiä itseensä. Hevonen ei tieten kulje jännittävällä ratsastajalla niin hyvin kuin rennolla.
Tamman varustamien ja käsitteleminen sujuvat samaan, vaivattomaan tyyliin kuin kotonakin. Verryttelyissä Viineri on vielä samanlainen ratsu kuin kotonakin, mutta radalla raudikossa on himpun verran enemmän ruutia. Tämä ilmenee lähinnä herkistymisellä aavistuksen kotikenttämenoa paremmilla liikkeillä (persuus työskentelee seuraavan ratsukonkin puolesta), mutta nämäkin ovat enemmän ratsastajan mututuntumaa kuin vuorenvarmana eroavaisuuksina. Viineri toimii kisoissa samoilla periaatteilla kuin kotona; se ei tee mitään, mitä siltä ei oikein pyydetä, huolimattomuuden se kuittaa omalla huolimattomuudellaan ja hyvään ratsastukseen hyvällä liikkumisella. Tämä hevonen on todellakin ratsastajansa peili.
Sukutaulu
| i. Komiampi evm, sh, klm, 155cm |
ii. Nokinokka evm, sh, klm, 155cm |
iii. Nokkapokka evm, sh, vprt, 150cm |
| iie. T.T. Piiku evm, sh, klm, 155cm | ||
| ie. Makiampi evm, sh, rt, 157cm |
iei. Ruuti-Markku evm, sh, trt, 160cm | |
| iee. Herkumpi evm, sh, vkk, 154cm | ||
| e. Kahvi et Pulla evm, sh, vrt, 150cm |
ei. Herra Hunajainen evm, sph, vkk, 147cm |
eii. Melekeen Viimonen evm, sh, rt, 149cm |
| eie. Hillahuvitus evm, sph, vkk, 144cm | ||
| ee. Kahvitellen evm, sh, rt, 152cm |
eei. Hurjastellen evm, sh, vrn, 155cm | |
| eee. Mokka-Maija evm, sh, trt, 150cm |
i. Komiampi oli nimensä mukaisesti pikkuvikoineenkin komea hevonen, hyvärakenteinen ja hienoliikkeinen käyttöhevonen, joka kisasi koulua ja valjakkoa (nuorena esteitä 90-100cm radoilla, muutama sijoitus, paljon nollaratoja ilman sijoituksia). Koulua ori kisasi vaA-tasolla loistavin tuloksin, valjakkoa vaativissa luokissa voittaen ja sijoittuen tasaiseen tahtiin (vaikka suurin menestys tulikin kouluradoilta). Suomenhevosten koulumestaruuksissa hevonen edusti viidesti, saaden nimiinsä kaksi voittoa, hopean ja kaksi neljättä sijaa. Komiampi liikkui rennoin, elastisin, tahdikkain liikkein, yliastunta ja eteenpäinpyrkimys olivat hyvät. Esteitä ori hyppäsi harvakseltaan, muutamat pikkukisat ja kantakirjauksen estekoe. Hyppytekniikka oli ihan hyvä, orilla ei juuri ollut intoa esteille ja hypyt jäivät helposti löysiksi, ellei ratsastaja vähän herätellyt ja patistanut. Kouluradoilla ja kärryt perässään kulomusta komistus antoi kaikkensa, Komiampi oli rehti, reipas, nöyrä työmyyrä, joka antoi itsestään kaikkensa työn ollessa mieluinen (paitsi niillä esteillä). Käsitellessä hevonen oli hieman herkkäsieluinen, herkästi kiukutteleva prinsessa, ratsuna/ajettavana herkkä, nöyrä, reipas ja huomattavasti asiallisempi ja mukautuvaisempi kuin muuten käsitellessä. Kulomusta, 155-senttinen tukkajumala oli komea ratsuhevonen; ryhdikäs, hyvät tyypit ja leimat, ylhäälle asettuva pitkähkö kaareva kaula, jyrkähkö lapa, pyöreä syvä runko, pitkähkö pyöreä lautanen, erittäin hyvin kestäneet hyväasentoiset jalat. Komiampi kirjattiin R-suunnalle hyvin käyttökokein KTK-I -palkinnolla.
Jalostuskäytössä uljas musta oli tasaisen suosittu, muutamana vuotena Komiampi oli käytetyin ratsuori. Yhteensä 104 jälkeläistä jättänyt Jälkeläisvalio Komiampi periytti erityisen vahvasti hyvää liikemekaniikkaa ja kykyä kouluradoille, jonkin verran myös luonnettaan, rakenne periytyi valitettavan vaihtelevasti. Ori kuoli 28-vuotiaana.
ii. Nokinokka oli ravurisuvustaan huolimatta lahjakkaampi ratsuna - niinkin lahjakas, että siitä tuli suomenhevosten kolminkertainen koulumestari. Suurimerkkinen, kulomusta ori oli 155cm korkea tukkajumala, jonka esiintymisvarmuus ja -karisma jättivät harvat kylmäksi. Ravurisuku näkyi hevosen rakenteessa; hyvät tyypit, lyhyt niska, kevyt pitkä kaula, jyrkähkö lapa, pitkä pyöreä kevyehkö runko, jyrkkä lautanen, etujaloissa taittuneet varvasakselit, hyvät takaset. Liikemekaniikaltaan Nokinokka oli kuitenkin erinomainen, hevonen kantoi itsensä erinomaisesti, takaosa tuli hyvin alle, liikkuminen oli kevyttä, vaivatonta, tahdikasta ja matkaavoittavaa, liikkeet suorat ja suht väljät. Hyppääminen ei ollut orin ominta alaa, se hyppäsi herkästi liian läheltä estettä ilman kunnollista selänkäyttöä, jalkansa se sentään nosti. Estekapasiteetti jäikin 70-80cm ratoihin. Nokinokkaa ei esteradoilla nähty paria seurakisaa lukuun ottamatta, koulua ori kisasi kansallisella tasolla ensin heA -tasolla, myöhemmin vaB-vaA voittaen ja sijoittuen lukuisia kertoja. Herkkä, reaktiivinen ori ei sopinut jokaisen käsiteltäväksi, reagoidessaan ori reagoi isosti, ja se veti turhankin herkästi herneen nenään. Ratsuna ori oli eteenpäinpyrkivä, työteliäs ja yhteistyöhaluinen, kunhan ratsastaja osasi hommansa. Ori kantakirjattiin ratsusuunnalle KTK-II -palkinnolla.
Nokinokka oli erittäin suosittu jalostusori, sillä onkin huimat neljäsataa jälkeläistä. Ori periytti jälkeläisilleen etupäässä hyvää liikemekaniikkaa , hyppytekniikkaa ja kapasiteettia molempiin lajeihin, rakennetta ja luonnetta ori periytti heikommin. Nokinokkalaiset ovat kestäviä, pärjänneitä suoritushevosia, ja ori onkin Jälkeläisvalio. Nokinokka kuoli 31-vuotiaana.
ie. Valjakkoajossa kunnostautunut Makiampi, 157-senttinen liinaharjainen sukkajalkainen raudikko, ihastutti runsailla jouhillaan sekä upeilla liikkeillään. Ulkomaita myöten vaikeita valjakkoluokkia kilpaillut tamma teki pitkän, menestyksekkään kilpauran valjakkoajon parissa, nuorempana sijoituksia tuli myös koulu- ja esteradoilta (heB-heA, 80-90cm, potentiaalia vaA/100cm). Hieman hitaasti kehittynyt tamma ei häikäissyt laatuarvosteluissa, mutta kuusivuotiaana tamma oli kasvattajakisan kouluosuuden neljäs. Rakenteeltaan Makiampi oli erittäin hyvä; erittäin hyvät tyypit, ylhäälle asettuva pitkähkö kaareva kaula, jyrkähkö lapa, pyöreä syvä pitkä runko, pitkä laskeva lautanen, erittäin hyvin kestäneet hyväasentoiset jalat. Tamman liikkeet olivat rennot, elastiset ja tahdikkaat, askeleet pitkät ja kevyet. Makiampi oli kevyt, herkkä ja kuuliainen ajettava, joka ei empinyt tai säikkynyt mitään tehtävää tai maastoa. Rohkea, eteenpäinpyrkivä ja miellyttämishaluinen tamma toimi niin ratsuna kuin ajettaessa, hyppäsi hyvin ja taipui moneen, vaikka valjakkoajo olikin leipälaji. Käsiteltäessä tamma pomotti arkaa käsittelijää, jos tamman ei antanut hyppiä silmille se oli lauhkea, helposti käsiteltävä ja vaikka solmuun väännettävä. Tamma kantakirjattiin valjakkourastaan huolimatta R-suunnalle KTK-II -palkinnolla.
Pitkän kilpauransa jälkeen Makiampi teki viisi varsaa, joista kaikista tuli kilpahevosia (niin ratsuja kuin valjakkohevosia). Varsat ovat emänsä tapaan kestäviä, kapasiteetikkaita ja hyvin liikkuvia käyttöhevosia, joilla on vähintään keskiverto rakenne. Tamma periytti vahvasti rohkeaa, palvelualtista luonnettaan. Makiampi kuoli 28-vuotiaana.
e. 150cm korkea, tähtipäinen vaaleanraudikko Kahvi et Pulla toimi koko ikänsä harrasteratsuna, sellaisena yleispelinä, jolla tehtiin ja kokeiltiin kaikkea mahdollista uittamisesta hiihtoratsastukseen, este- ja koulukisoista vikellykseen, mätsäreistä työajoon. Kahvi et Pulla oli rauhallinen, järkevä, rohkea "kaikki käy" -hevonen, joka suhtautui uusiin, pelottaviinkin asioihin tyynesti ja hötkyilemättä, korkeintaan muutaman sivuaskeleen ottamalla, jos sitäkään. Hyvien hermojensa ja lempeän, seurallisen luonteensa vuoksi raudikko oli ideaali perhehevonen, jonka kanssa jokainen perheenjäsen touhusi omia juttujaan. HeB-A/90cm -tasoinen tamma haki kotiin ruusukkeita mätsäreistä (lähinnä valkoisia, mutta ruusuke kuin ruusuke), harraste- ja seurakisoista sekä erilaisista tapahtumista peltolaukoista hiihtoratsastukseen, naamiaisista kyläyhdistyksen työhevostapahtumiin. Rakenteensa puolesta Kahvi et Pulla oli melko perusputte; hyvänpuoleiset tyypit ja leimat, kaunis pää, ylhäälle asettuva hieman kaareva kaula, lyhyehkö säkä, vankahko syvä avo runko, pyöreä laskeva lautanen, hyvät etuset, käyrähköt kintereet. Tamma hyppäsi enemmän tunteella kuin taidolla (vähän selättömät, liioitellut hypyt, jalat välillä liikaa, välillä liian vähän mukana), liikkuminen oli matalaa, mutta tahdikasta ja vaivatonta, yliastunta hyvä, käynti selkeästi askellajeista paras, ravi ja laukka perushyvät. Kahvi et Pulla liikkui tasaisesti, ei erityisen reippaasti (ellei sitä vaadittu), pitäen kuskin kuin kuskin kyydissä.
Kahvi et Pulla teki kolme varsaa, joiden kaikkien vahvuus on erinomainen luonne. Hyvillä orivalinnoilla paikattiin tamman puutteita, ja raudikon varsat ovatkin kapasiteetikkaita yleishevosia harraste- ja kilpakäyttöön. Rakenteensa puolesta varsat ovat pikkuvikoineenkin hyviä perushevosia. Kahvi et Pulla viettää leppoisia eläkepäiviä pienen suomenhevoslauman johtajana.
ei. Yleisori Herra Hunajainen edusti nuorena laatuarvostelukarsinnoissa tippuen nippa nappa finaalipaikoilta, kasvattajakisassa ori oli koulussa kymmenen parhaan joukossa ja esteillä 13., myöhemmällä iällä ori kisasi esteitä, koulua ja helpoimpia kenttäluokkia (heA/100cm) niin omistajansa kuin parin junioriratsastajan opetusmestarina. Voikko, 147cm korkea pienhevosori oli erittäin energinen, hieman kuumuva hevonen, joka komennettaessa kiukuttelu ja hyvällä tuulella ollessaan oli todellinen "kaikki käy" -hevonen., joka pysyi koko ikänsä hieman keskenkasvuisen kiukuttelijan oloisena. Kuumuessaan ori otti helposti puomin tai pari alas, ja kouluradoilla tuli tahtirikkoja, hyvinä päivinä orin kanssa sai tehtyä kivat, siistit radat ja noukittua joskus ruusukkeen kotiin. Voikko oli kuitenkin enemmän laadukas harrasteratsu kuin kisapeli. Ryhdikäs, runsasjouhinen ja karismaattinen pikkuori sai olemuksellaan paljon rakennepuutteitaan anteeksi; hyvänpuoleiset tyypit, leveähkö kaareva kaula, loivahko lapa, syvä pyöreä vankahko pitkä runko, loiva pitkä lautanen, etuset hieman vasikkapolviset, hyvät takaset, lyhyehköt vuohiset. Herra Hunajainen liikkui suorin, tahdikkain ja elastisin liikkein, yliastunta oli vaatimatonta, takaosa toimi mukavan aktiivisesti luonnostaan, eteenpäinpyrkimystä oli ennemmin liikaa kuin liian vähän. Ori krijattiin P- ja R-suunnille, molemmille KTK-III -palkinnolla.
Herra Hunajainen sai 64 varsaa, osan puhtaasti värinsä vuoksi. Orin varsat eivät rakenteensa puolesta ole rodun kärkeä, mutta suurin osa on suht kapasiteetikkaita, (perus)hyvillä liikkeillä ja hyvällä hyppytekniikalla varustettuja harraste- ja (pikku)kisapelejä. Luonnettaan voikko ei juuri periyttänyt. Herra Hunajainen lopetettiin 23-vuotiaana suolenkiertymän vuoksi.
ee. Kahvitellen oli maatalousoppilaitoksen hevosia, oppilaiden opetus- ja kisaratsu, näyttöjen ja näytösten luottohevonen, myöhemmin kohtalainen siitostamma. 152-senttinen, tähtipiirtopäinen rautias oli hieman laiskanpulskea, mukavuudenhaluinen tamma, josta aloittelevat ja arat ratsastajat saivat tasaisen luotettavan, ei-niin-vauhdikkaan opetusmestarin, kun taas kokeneemmat ratsastajat saivat onnistumisen tunteita saadessaan tamman kulkemaan kunnon muodossa omalla moottorilla. Tasainen, tyyni, hyvähermoinen ja järkevä, hieman laiska, mutta kaikin puolin kiltti ja mukava, tarmokkaalla ratsastuksella reipas suorittaja - Kahvitellen oli oikea kultakimpale oppilaitokselle. HeB-A/70-80cm -tasoinen raudikko oli enemmin tasaisen varma hyvien suoritusten tekijä, jolla sijoittui silloin tällöin, kuin kunnon ruusukehai. Kahvitellen hyppäsi enemmän suurella sydämellä kuin taidolla, liikkuminen oli tahdikkuudesta ja hyvästä yliastunnasta huolimatta melko vaatimatonta (takaosa jäi helposti voimattomaksi, liikkeet olivat matalahkot). Rakenteeltaan Kahvitellen oli enemmän juoksija- kuin ratsutyyppinen, pää oli kaunis, kaula ylhäälle asettuva ja hieman kaareva, säkä lyhyehkö, runko syvä kevyehkö ja avo, lautanen pyöreä ja laskeva, etusääret olivat lyhyet ja kintereet käyrähköt. Rakenteensa pienistä puutteista huolimatta raudikko oli kestävä, hyvin ratsun hommista suoriutuva hevonen.
Vanhemmalla iällä Kahvitellen siirtyi jalostuskäyttöön, ja se teki neljä varsaa. Raudikon jälkikasvu on hieman pitkänmallista, ei ehkä kapasiteetikkainta ratsuhevosta, mutta jokainen on ehdottoman hyväluonteinen, palveleva hevonen. Kahvitellen varsat ovat enimmäkseen harrastehevosia, yhdellä on kilpailtu koulua. Tamma kuoli 27-vuotiaana.
Jälkeläiset
s. 02.08.2015 sh-o. Nom Nugaata, i. Murha-Kustaa, om. tvisha (VRL-01671)
s. 25.01.2016 sh-o. Piiskaa Pliis, i. Koivuniemen Herra, om. annika n (VRL-10352)
s. 01.02.2016 sh-t. Nugetteja Nam, i. Hesperi Hesekiel, om. Anniina N. (VRL-09182)
s. 01.03.2016 sh-t. Huu Herukka, i. Joikuri, om. Kuuralehto, Siuri (VRL-11290)
s. 28.11.2016 sh-t. Hui Hyydyke, i. Hämyhalla, om. Susiraja
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
Viineri on kisannut kouluratsastusta porrastetuissa, ja on tasolla 7. Tarkemmat tiedot tamman VRL-profiilisivulla.
| ERJ - 44 sijoitusta joista 7 voittoa | KERJ - 24 sijoitusta joista 5 voittoa |
|
12.12.2015 Mörkövaara 90cm 2/30 15.12.2015 Mörkövaara 90cm 4/30 18.12.2015 Mörkövaara 90cm 5/30 19.12.2015 Mörkövaara 90cm 2/30 19.12.2015 Mörkövaara 90cm 5/30 12.01.2016 Turmeltaja 100cm 3/30 15.01.2016 Turmeltaja 100cm 5/30 15.01.2016 Turmeltaja 100cm 5/30 16.01.2016 Turmeltaja 100cm 3/30 25.01.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 4/40 28.01.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 4/40 29.01.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 3/40 30.01.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 4/40 22.02.2016 Pirunportti 100cm 3/30 02.03.2016 Mörkövaara 100cm 1/30 02.03.2016 Huvitutti 100cm 3/30 04.03.2016 Mörkövaara 100cm 1/30 06.03.2016 Huvitutti 100cm 3/30 07.03.2016 Huvitutti 100cm 3/30 08.03.2016 Mörkövaara 100cm 3/30 01.04.2016 Heljävirta 100cm 2/40 05.04.2016 Delicate 100cm 4/30 08.04.2016 Heljävirta 100cm 6/40 09.04.2016 Delicate 100cm 2/30 14.04.2016 Hengenvaara 100cm 2/30 16.04.2016 Huvitutti 100cm 6/40 16.04.2016 Huvitutti 100cm 6/40 17.04.2016 Huvitutti 100cm 2/40 18.04.2016 Huvitutti 100cm 2/40 18.04.2016 Hengenvaara 100cm 5/30 19.04.2016 Hengenvaara 100cm 3/30 04.05.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 4/40 05.05.2016 Satulinna 100cm 4/30 06.05.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 2/40 07.05.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 4/40 07.05.2016 Satulinna 100cm 2/30 08.05.2016 Satulinna 100cm 1/30 08.05.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 1/40 10.05.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 2/40 10.05.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 5/40 16.05.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 2/40 16.05.2016 Satulinna 100cm 1/30 18.05.2016 Satulinna 100cm 1/30 22.05.2016 Satulinna 100cm 1/30 |
08.11.2015 Kuuralehdon Hevostila helppo 1/30 16.11.2015 Kuuralehdon Hevostila helppo 5/30 23.02.2016 Pirunportti helppo 2/30 26.02.2016 Pirunportti helppo 3/30 01.03.2016 Pirunportti helppo 4/30 03.03.2016 Kärmeniemi helppo 4/30 05.03.2016 Kärmeniemi helppo 2/30 04.05.2016 Satulinna helppo 1/30 08.05.2016 Satulinna helppo 3/30 16.05.2016 Metsovaara helppo 5/36 17.05.2016 Metsovaara helppo 4/36 17.05.2016 Satulinna helppo 2/30 17.05.2016 Kultahuisku 100cm 3/19 18.05.2016 Metsovaara helppo 4/36 21.05.2016 Kultahuisku 100cm 3/19 22.05.2016 Metsovaara helppo 1/40 23.05.2016 Metsovaara helppo 2/40 17.06.2016 Kuuralehdon hevostila helppo 4/40 18.06.2016 Kuuralehdon hevostila helppo 4/40 19.06.2016 Kuuralehdon hevostila helppo 2/40 27.06.2016 Március helppo 1/38 07.07.2016 Metsovaara helppo 2/40 16.07.2016 Hengenvaara helppo 1/50 25.08.2016 Ros Cirein helppo 6/40 |
| VSR - 5 sijoitusta joista 1 voittoa | |
|
29.02.2016 Susiraja VSR Cup va A 2/16 31.03.2016 Susiraja VSR Cup 100cm 7/69 30.04.2016 Susiraja VSR Cup 100cm 8/87 31.07.2016 Susiraja VSR Cup va A 3/11 31.08.2016 Susiraja VSR Cup va A 1/13 |
Valmennukset
28.12.2015 kouluvalmennus, valmensi Jenny R.
Päivän toiseksi valmennettavaksi saapui Lissu ja vaaleanrautias suomenhevostamma Voi Viineri. Sekä ratsastaja, että ratsu olivat minulle aivan uusia tuttavuuksia, joten annoin heidän hetken aikaa rauhassa suorittaa alkuverryttelyjä, kun itse ihastelin sivummalta vaaleanrautiaan tamman rennonnäköistä liikkumista. Etukäteen Lissu oli kertonut tamman osaavan vaativa a-tason asioita. Enkä kyllä epäillyt hetkeäkään sitä, sillä kaukaa jo huomasi että tammassa selvästi on potentiaalia. Viinerin liikkeet näyttivät todella miellyttäviltä istua, ja tamma ravailikin reippaasti omalla moottorillaan liikkuen jo heti alkuun. Ratsukon eleistä näki, että yhteistyötä on tehty aiemminkin, niin hyvin tamma kuunteli ratsastajansa apuja.
Alkuverryttelyjen jälkeen käytiin päivän valmennus läpi ja ryhdyttiin töihin. Aloitimme jumppailemalla, tehden pitkät sivut avotaivutusta ravissa. Viineri taipui hienosti rikkomatta ravin tahtia ollenkaan. Lissu ja Viineri työskentelisivät tänään laukkaharjoitusten parissa, ja aloitimmekin kokoamalla laukkaa lyhyeksi, mutta kuitenkin edestä kevyeksi. Kun tamma oli riittävän paketissa ylämäkeen kuitenkin liikkuen, aloitimme laukanvaihdoilla. Tehtävänä oli ennen pitkänsivun keskipistettä tehdä laukanvaihto, ja jatkaa keskiympyrälle vastalaukassa. Laukka vaihtui tammalta hienosti, ja Lissu sai tiiviisti pitää avut ettei tamma rikkonut vastalaukkaa. Kerran tamma vaihtoi laukan takaisin oikeaksi, mutta hoksasi kuitenkin nopeasti jutun juonen. Kun vaihdot sujuivat, ratsukko tuli lävistäjälle tehden laukanvaihtoja joka kolmannella askeleella. Tamma oli hyvin koottuna, kevyt ja vaihdot sujuivat hienosti. Lissun apuja ei juurikaan edes huomannut mihin olimme pyrkineetkin. Hienoa työskentelyä!
11.01.2016 kouluvalmennus, valmensi Viva VRL-13593
Maneesiin askelsi innokkaasti vaaleanrautias suomenhevostamma Viineri sekä tamman selässä istuva Narri, joille minun oli tarkoitus pitää tänään kouluvalmennus. Tervehdin Narria hyvän tuulisesti, jonka jälkeen pyysin häntä tuttuun tapaan verryttelemään ratsunsa itsenäisesti. Minä itse siirryin siitä sitten maneesin reunalle katselemaan ratsukon verryttelyitä. Viineri vaikutti oikein reippaalta tapaukselta, joka teetti hieman töitä ratsastajallaan- tai ainakin siltä se näytti. Tamma ravasi kuitenkin hyvässä muodossa ja mukavan ryhdikkäästi eteenpäin, eikä kaksikon välillä näyttänyt olevan minkäänlaista kähinää. Kun ratsukko oli verrytellyt tarpeekseen - pyysin Narria ottamaan Viinerin kanssa laukkaa kahdeksikoilla. Viineri nosti laukan hetkessä ja tamma laukkasi oikein reippaasti eteenpäin. Viineri taipui hyvin kahdeksikoilla vaikka oikeapuoli näyttikin hieman kankealta ja vaikeammalta. Pikku hiljaa saatiin kuitenkin oikeastakin puolesta paljon vetreämpi. Kun ratsukko oli saanut tarpeekseen kahdeksikoista, niin sai Narri alkaa pyöräyttämään Viinerin kanssa hieman raviväistöjä. Alkuun meno näytti hieman kankealta, mutta pikku hiljaa alkoi tamma saada ajatuksesta kiinni, jolloin raviväistötkin sujuivat moitteettomasti. Viineri astui lopussaan hyvin ristiin ja liikkui oikein näppärästi eteenpäin. Vielä viimeiseksi ratsukko sai työstää takaosakäännöksiä, joiden kanssa menikin sitten koko loppu valmennus. Lopussaan saatiin takaosakäännöksetkin onnistumaan niin, että pääteltiin lopetella valmennus hyvään lopputulokseen. Narri saikin sitten lopulta loppuverrytellä Viinerin itsenäisesti. Ratsukko oli ollut valmennuksen ajan oikein reipas kaksikko, eikä valmennuksen aikana tullut mitään ihmeempiä mutkia matkaan, joita olisi pitänyt alkaa selvittelemään. Toisinsanoen valmennus meni Narrin ja Viinerin osalta oikein loistavasti.
14.01.2016 estevalmennus, valmensi peikko
Rakastuin tamman nimeen ihan heti, samoin ulkonäköön. Ratsastaja ei ollut välttämättä yhtä onnellinen, koska sai vuodattaa hikikarpaloita heti alkuverkoissa saadakseen tamman liikkumaan niin nätisti kuin osasi. Viineriä piti vähän prepata esteillä, joten olin raahannut värikkäitä puomeja sinne sun tänne. Alkukäyntien aikana kaikki kolisivat kun Viineri laahusti eteenpäin, mutta tamman saadessa vauhtia myös kolina vähentyi. Kasasin pitkälle sivulle muutaman kavaletin, joita oli tarkoitus ylittää ravissa molempiin suuntiin. Samalla kasasin keskemmälle kenttää oikein mukavan jumppasarjan. Kolme estettä, joista ensimmäinen matala ristikko, toinen ja kolmas hieman korkeampia pystyjä. Tämäkin tehtävä oli tarkoitus mennä ravissa, ettei Viinerille olisi ihan liian helppoa nostella kinttujaan. Eikä se siltikään niitä nostanut. Tamma hyppäsi ihan kuin paikaltaan ja ratsastajaparka oli helisemässä selässä. Muutaman yrityksen jälkeen Viineri ymmärsi, että oli helpompaa nostaa jalkoja kuin pomppia paikallaan, joten saatoimme siirtyä tehtävään laukassa. Lähestyminen tapahtui ravissa, mutta ensimmäisellä esteellä laukka. Viineri hyppäsi naurettavat pikkuesteet lähes suorin jaloin naurettavalla ilmavaralla, joten päätin laittaa sittenkin ihan kunnolla korkeutta esteisiin. Ensin sama sarja toiseenkin suuntaan.
Keräiltyäni viimeisen esteen pois ja nostettuani esteiden korkeutta, annoin ratsukolle taas luvan kokeilla onneaan. Viineri hyppäsi edelleen valtavalla ilmavaralla jalat roikkuen, mutta näytti se silti paremmalta kuin viimeksi. Heitin samantien suunnitelmani kivoista pikkuesteistä kaivoon ja raahasin lisää tolppia keskelle. Rakentelin kentälle varsin näpsäkän radan, jossa oli tiukkoja mutkia ja vaativia lähestymisiä. Selitin radan idean nopeasti ja annoin suoritusluvan samalla kello kädessäni aikaa ottaen (koska miksipäs ei). Ensimmäinen kerta meni enemmän tai vähemmän penkin alle, puomeja tipahteli ja tammaparan kintut olivat kovilla. Käskin mennä radan uudestaan ja saada vähän ryhtiä siihen koniin jos ne puomitkin pysyisivät pitimillään. Toinen kerta sujuikin jo paljon paremmin, aikaakin kertyi vähemmän. Nostin esteitä vielä hieman, ihan tamman maksimikorkeuteen ja sanoin, että jos tulisi puhdas rata sopivalla ajalla, ratsukko pääsisi loppuverkkailemaan ja kotio koppaan maate. Porkkanasta oli vissiinkin hyötyä, koska meno oli paikoin jopa mallikasta. Ratsukko sai rauhassa loppuverkkailla ravaillen ja lopuksi kävellä, itse urheilin samalla raahaamalla tolppia ja puomeja pois.
06.04.2016 kouluvalmennus, valmensi Em.
Tänään olikin valmennusvuorossa Viineri, joka ensi näkemältä vaikutti oikein mukavalta hevoselta, hyvä pitkä käynti riittävän reipas käynti. Tästä tulee vielä hyvä päivä. Olit ehtinyt verrytellä Viinerin jo ravissa, joten pääsimme suoraan laukan pariin. Aloitimme ihan perinteisillä pääty-ympyröillä, joilla ratsastettiin vain rentoa laukkaa eteenalas, jotta saadaan lihakset ensin venymään ja lämpenemään. Otettiin verryttelylaukat molempiin suuntiin jonka jälkeen pienet välikäynnit ja sitten kunnon töihin.
Tämän päivän ohjelmassa oli keskiaskellajeja, lisäyksiä ja kokoamista, eli katsotaan kuinka hyvä niin sanottu sisäinen vieteri Viineristä löytyy. Aloitimme ihan perinteisillä diagonaalilinjoilla, joissa ensin ratsastettiin alkuosa lisätyssä ravissa, keskellä koottiin hetkeksi ja sen jälkeen loppupätkä keskiravissa. Ensimmäiset pätkät meni vähän tasapaksusti eikä Viineri tuntunut oikein tajuavan homman jujua, mutta hyvin pian yhteistyönne alkoi sujua ja lisäykset, sekä keskiravit alkoivat luonnistua. Seuraavaksi teimme saman tyyppistä harjoitusta ympyrällä, koska kaareva ura on aina hiukan hankalampi niin aloitimme helpolla tehtävällä, puoli ympyrää keskiravia, puolet koottua. Tämä sujui teiltä kuin tanssi, eikä korjattavaa löytynyt kuin yhdestä siirtymisestä, jossa tuli pieni tahtirikko. Vaikeutimme tehtävää niin, että aina jokaisessa kääntöpisteessä koottiin parin askeleen verran radikaalisti ja sen jälkeen välit normaalissa harjoitusravissa. Tämäkin sujui hyvin ja oli oikein tyytyväinen työskentelyynne, joten siirryimme laukkatyöskentelyyn.
Laukassa otettiin samanlaisia harjoituksia kuin ravissa, diagonaalia ja ympyrää. Haettiin eroa lisätyn laukan ja keskilaukan välille, sekä tietenkin ajoittain täytyi koota ja rauhoittaa tilanne ettei ihan kaahotteluksi mene. Laukassa työskentely sujui teiltä heti alusta lähtien hyvin eikä moitittavaa ollut, Viineri teki töitä täydellä moottorilla, joka näkyi liikkeissä. Keskilaukka oli ilmavaa, pyörivää ja takaosa oli hyvin alla, lisätyssä laukassa tahti kiihtyi juuri riittävästi menemättä liiallisuuksiin. Tämän lisäksi tamma malttoi kuitenkin rauhoittua ja koota itseään, joten sekin sujui hyvin. Siirtymisissä oli pieniä haparointeja välillä, mutta todella harvoin. Treeni oli aika rankkaa kun laukattiin ja ravattiin nii paljon, että päätimme lopettaa tähän kun saatiin hyvät suoritukset molemmissa askellajeissa. Viineri näytti tyytyväiseltä, vaikkakin oli yhtä märkä kuin olisi uimassa käynyt. Se ravaili loppuraveja korvat hörössä pitkälle eteenalas venyttäen.
Oikein mallikasta yhteistyötä teiltä! Viineri on hieno hevonen jolla on upeat askellajit.
09.06.2016 estevalmennus, valmensi yaren
Vaaleanrautias tamma oli hupaisa näky ylittäessään ensimmäistä pykäämääni pystyä. Vaikka kyseessä ei ollut kuin vain 60cm korkuinen este, oli ilmavara vähintäänkin metrin korkuiselle esteelle. Mutta se mikä teki suorituksesta sen kaikista naurettavimman, oli jalat jotka sojottivat vähän miten sattui. Okei, ehkä ne eivät olleet sentään jokaiseen ilmansuuntaan, mutta mikäli este olisi ollut tamman omaa tasoaan vastaava, olisi puomit kolisseet auttamatta alas varmaan sieltä alimmasta lähtien. Uskokaa tai älkää, tämä ei kuitenkaan ollut selvästikään se sudenkuoppa, ponnistuskohdat olivat nimittäin auttamatta ne ongelmallisimmat. Lissu ei selvästikään ollut parhaimmillaan tänään, liekkö johtui aiemmista valmennuskerroista, joissa olin häntä vasta rääkännyt... Laukka ei oikein luistanut, mikä hankaloitti varsinaisen hypyn onnistumista. Viinerin meno oli juurikin sitä luokkaa, että pienikin vauhdin vähennys olisi rikkonut laukan raville, joten ihmekkös tuo, jos hypytkään eivät luonnistuneet. "Nyt vauhtia siihen vetelykseen, ei se aika sitä nopeutta lisää - päinvastoin!"
Paino alkoi laukan lähtiessä pyörimään siirtyä edestä enemmän taakse ja ponnistusvoima alkoi löytämään tiensä halutulla tavalla takajaloille. Askellajin aktivointi teki ihmeitä ja kun tasaisella toimiminen parani, alkoi se näkyä myös esteen päälläkin. Juuri kun olin nostamassa estekorkeutta vihdoin halutulle tasolle, alkoi armoton kaatosade. Lissu vilkuili minua päin jo armoa anellen, mutta tälläkään kertaa en antanut periksi, eihän meitä ketään oltu sokerista tehty. Yllytin ratsukon uudemman kerran radalle, joka ei ollut vielä lähellekään vesiliejua. Päinvastoin pieni saderyöppy helpotti hiekan pitoa, mitä nyt ratsastajasta saattoi tuntui hiukan epämukavalta. Viinerinkin menoon tuli lisää vauhtia, kun sade ropisi kauempana häämöttävien rakennusten kattoihin, mutta onneksi tamma ei sentään moista ääntä säikkynyt. Suoritukset näyttivät muutenkin jo paljon paremmilta herättelyn jäljiltä ja varmasti korkeammat esteet laittoivat ratsastajankin päähän sen ajatuksen, että nyt olisi väkisinkin vauhdin oltava kovempi. Ne Viinerin kintutkin malttoivat pysyä melko hyvin hevosen vartalon lähettyvillä hyppyjen aikana, mitä nyt muutama satunnainen pudotus mahtui mukaan. Hyvä te!
07.07.2016 estevalmennus, valmensi miivi
Käänsin autoni Susirajan pihaan. Kaunis kesäsää oli muuttunut ajomatkallani kohti Susirajaa sateiseksi, taivaalta satoi ihan reippaasti vettä. Maneesi olisi kelvannut. Nähtävästi näiden parin vuoden aikana, jotka olin pysynyt tallilta poissa ei maneesia oltu saatu rakennettua, joten marssin estekentän luo ja vedin takkia paremmin päälleni.
"Verryttele ihan rauhassa", huikkasin saapuessani jo verryttelevälle ratsukolle. Loin nopean silmäyksen kentälle valmiiksi pystytettyihin esteisiin ja lähdin siirtelemään niitä haluamilleni paikoille. Pystystä muuttui nopeasti okseri ja helposta suorasta linjasta tuli vain pienellä esteen siirrolla inhottavasti kaareva. Esteiden ollessa valmiina pistin käteni hyvin valmentajamaisesti puuskaan ja aloin ohjeistamaan ratsukkoa. Pian komensin jo ratsukkoa ensimmäisiä esteitä kohti, jossain puolen metrin lähistöllä huitelevaa pystyä ja samalla linjalla olevaa okseria. Jo näistä hypyistä sai melko hyvän kuvan Viinerin hyppäämisestä. Ponnistuspaikka oli vaikea löytää, esteen päällä oltiin melkein hukassa, mutta huikea ilmavara pelasti tilanteen. Miten tamma selvisi metrisistä radoista, kun se melkein kolisutteli puomeja jo puolta pienemmillä esteillä? Kun päästiin valmennuksessa eteenpäin, pääsi ratsastaja keskittymään tamman lähestymisiin ja auttamaan sitä toden teolla. Ne alkoivat sujua yllättäen todella hyvin tamman rämähdettyä kerran liian aikaisen ponnistuksen vuoksi melkein suoraan esteen päälle, ei luultavasti halunnut myöskään tamma kokea samaa toistamiseen. Huikea ilmavara hypyistä ei hävinnyt mihinkään esteiden kasvaessa, joka todella pelasti tamman hypyt. Sille ei oikein voinut tehdä kauheasti mitään, tamman oli oman ei-niin-silmiähivelevän tekniikkansa vuoksi pakko hypätä huikealla ilmavaralla tai rämäyttää puomit alas.
Kokonaisuutena valmennus oli jotakin onnistuneen ja ei ihan niin onnistuneen väliltä. Ratsukon työskentely näytti toki lopussa paremmalta kuin alussa, mutta en vieläkään kyennyt katsomaan Viinerin hyppyjä ihmettelemättä sitä, kuinka se pääsi esteiden ylitse. Onneksi kyseessä ei ollut oma hevoseni, vaan valmennuksen päätyttyä saatoin huokaista helpotuksesta ja siirtyä seuraavan valmennuksen pariin. Kouluvalmennuksessa valmentaja rentoutuu?