Valkokalma VH18-018-2181
.| Nimi | Valkokalma "Valma" | Kasvattaja | Ossi Viimapää, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, tamma | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 153cm, punarautias splashed white | Meriitit | Ch, KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-III |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 11.10.2018, 26v satunnainen (4v 11.11.2018) |
Painotuslaji, koulutustaso | yleispainotteinen he A / 80cm / 80cm / harrasteluokka |
20.12.2018 väriläiskämme kirjattiin R-suunnalle KTK-III -palkinnolla.
Huhtikuussa 2019 Valmalle myönnettiin Championin arvonimi.
15.07.2020 sinisilmämme palkittiin KRJ-I -palkinnolla.
20.07.2019 pikku höppänämme palkittiin SLA-I -palkinnolla!
25.08.2020 Valma sai KERJ-III -palkinnon ja paljon porkkanoita.
31.08.2020 Valma palkittiin ERJ-I -palkinnolla, mikä tiesi tietenkin kakkukahveja kotosalla!
Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.
Luonnekuvaus
Valma on sievä kuin sika pienenä, ei se kaikkein kapasiteetikkain (vaikka nyt helppoa A:ta meneekin) kaveri, mutta ostimmekin tamman pääasiassa sen luonteen vuoksi. Tämä vähän vaatimattoman oloinen suomenhevonen on niin hyväluonteinen ja lempeä, että välillä ihan ihmetyttää, miten paljon kärsivällisyyttä ja ymmärrystä hevosesta voi ihmisen virheille löytyä. Koskaan, ikinä, Valma ei pidä itsestään mitää melua, vaan se sopeutuu kaikkeen, hyväksyy kaiken, käyttäytyy aina moitteettomasti.
Menit sitten pesemään Valmaa, letittämään sen jouhia, puhdistamaan jalassa olevaa ilkeää vekkiä tai mitä tahansa arkisista askareista kausittaisiin puuhiin tai (onneksi harvinaisiin) lääkitsemisiin, Valma käyttäytyy. Ei se kaikesta pidä (matolääke maistuu pahalta, nisien hiplailu ei tunnu kivalta), mutta se sietää ja kestää kaiken suuremmin irvistelemättä. Harjaamisesta ja höpöttelevästä hoitajasta kirjava nauttii kovasti; rauhallinen huomio taitaakin olla parhaita asioita, joita Valma tietää. Jokunen ystävällinen sana, rapsutus aivan korvan juuresta sekä pitkät, rauhalliset harjanvedot, kas niistä on tämän suomineidon ihannehetki tehty. Ei Valma kyllä ota nokkiinsa, vaikka hoitaja ei puhua pukahtaisi ja kaikki tapahtuisi vähän kiireessä. Jos joku arka tai kokematon ihminen, päiväkotiryhmä tai mikä tahansa muu pomminvarmaa hevosta vaativa henkilö tai ryhmä tulee tutustumaan talliimme ja hevosiimme, laitamme aina Valman ketjuihin, sillä tämä ei oikeasti sano mitään mihinkään, on vain ja möllöttää, kenties hörisee vähän oikein somasti. Täydellisen helppo, ymmärtäväinen hevonen – vähemmän yllättäen myös kengittäjämme sekä eläinlääkäriemme suosikkiasiakas.
Toisinaan sitä tuntee taluttavansa hyvin koulutettua koiraa, vaikka riimunnarun toisessa päässä käveleekin Valma. Aina taluttajansa kävelyvauhtiin mukautuva raudikko seuraa ihmisen liikkumista ja kehonkieltä todella tarkasti, pysähtyy, väistää ja peruuttaa niin hienovaraisista vihjeistä, että ihan ihmetyttää. Kovat, äkkinäiset äänet aiheuttavat välillä säikähdyksiä, sivuloikkia ja pieniä pyrähdyksiä eteenpäin, mutta Valma luottaa ihmiseen niin paljon ettei koskaan lähde kauas, ennemminkin hakee ihmisestä turvaa.
Herkkä, kuuliainen, nöyrä, työteliäs, todella ymmärtäväinen ja anteeksiantavainen, vaikka ratsastaja tekisi mitä. Yritteliäs ja miellyttämisenhaluinen, vakaan rauhallinen luottoratsu. Valma voisi olla omiaan ratsastuskoulussa tai terapiahevosena, mutta niin me vain nappasimme kirjavan omaan talliimme kilparatsuksi. Näin ihanaa ratsua ei olekaan ihan joka viikko tullut vastaan, ja onkin vähän sääli, ettei Valma yllä kapasiteetiltaan rotunsa kärkikahinoihin.
Valman liikkeet ovat aika pitkät, väljät, suorat ja tahdikkaat, hieman matalat, mutta äärettömän mukavat ja helposti säädeltävät. Laukkakin on sellaista ’nojatuolilaukkaa’, aamulehden voisi ihan hyvin lukea Valman selässä. Kaikki ratsastajansa virheet nöyrästi sietävä ja anteeksi antava raudikko ei koskaan käyttäydy huonosti, ja hidastelee ja pysähtelee lähinnä silloin kun ei enää ihan oikeasti keksi, mitä ratsastaja siltä mahdollisesti haluaa.
Parhaimmillaan Valma on kouluratsastuksessa, vaikkei varsinainen liikeihme olekaan. Kuuliainen, herkkä, tarkka herasilmä vastaa apuihin heti eikä kahden askeleen kuluttua ja on tasaisen vahva helppo A -tason hevonen. Ei ihmeellisen hyvä missään liikkeessä, muttei toisaalta haparoikaan missään. Tappavan tasainen, perushyvä kaikessa minkä osaa, äärettömän miellyttävä ratsastajalleen.
Valma hyppää kyllä, ei mitään korkeita eikä järisyttävän hyvällä tekniikalla, mutta hyppää. Jalat saisivat nousta vähän nopeammin ja takaset levittää paremmin, kaulan ja selän käyttö on ihan hyvissä kantimissa, ponnistukset ovat hyvät ja useimmiten paikoillaan. Tamma on kuitenkin vähän sellainen liitelijä, hidas hyppääjä, jonka hyppy tuntuu kestävän joskus kohtuuttomankin pitkään. Pituusesteillä Valma saisi venyä enemmän; etenkin trippeleiltä raudikko nappaa herkästi taaimmaisen puomin mukaansa. Tamma kuitenkin yrittää kovasti! Maastoesteillä Valma saattaa kieltää (sen itseluottamus ei aina ole ihan kohdillaan), mutta ratsastajan tuella ja rohkaisulla Valma suorittaa myös maastoesteet tasaiseen tyyliinsä.
Maastossa rääkyvä fasaani tai vastaava kova, äkkinäinen ääni aiheuttaa säpsyn, muttei uukkaria ja laukkamatkaa kotiin. Äänisäpsyilystään huolimatta Valma lukeutuu niihin totaalisille tätiratsastajillekin sopiviin maastohevosiin. Varma, luotettava, rauhallinen hevonen, joka toimii yksin ja porukassa, eikä säikähtäessäänkään ota kuin jokusen sivuaskeleen.
Valma astelee lastaussillat todella nätisti ja jää koppiin mukisematta. Matkustaminen itsessään on kuitenkin vähän jännää; Valma reagoi todella herkästi vatsallaan eikä välttämättä syö tai juo kunnolla. Stressiä minimoi rauhallinen, heinänsä kaikessa rauhassa mutusteleva matkaseura, mutta kyllä Valmaa silti aina vähän jännittää, ja sen syömisiä ja juomisia pitää muistaa tarkkailla.
Ei tästä niin sanotusti oikeaa kilparatsua saa tekemälläkään, esiintyjän karisma ja taistelutahto puuttuvat Valmasta kokonaan. Sympaattinen, yritteliäs herasilmä on silti tehnyt mukavan kisauran, ja salaisuus lienee hevosen hyvässä käytöksessä sekä yritteliäisyydessä ratsastajan pyytäessä jotain. Valman kanssa on napsittu ihan sinivalkoisia ruusukkeita! Ei se kaunein, liitokavioisin tai kumipallomaisin hyppääjä, mutta varma, rehdisti suorittava, todellinen ’reilu peli ja hyvä mieli kaikilla’ -kaveri.
Sukutaulu
| i. Sarkakalma evm, sh, rt, 151cm |
ii. Karmiinikalma evm, sh, trt, 152cm |
iii. Kultakalma evm, sh, vkk, 155cm |
| iie. Muursammaleen Ahja evm, sh, tprt, 159cm | ||
| ie. Silkkipihlaja evm, sh, vrt, 150cm |
iei. Kannelkareen Oiva evm, sh, vrn, 154cm | |
| iee. Samettivaahtera evm, sh, prt, 157cm | ||
| e. Kaiha evm, sh, rtkrj, 155cm |
ei. Hämärähommia evm, sh, vrt, 156cm |
eii. Holvikuu evm, sh, prt, 151cm |
| eie. Ilona-Viima evm, sh, rtkm, 154cm | ||
| ee. Essiina evm, sh, trtkrj, 153cm |
eei. Uurnapellon Koja evm, sh, rtkrj, 152cm | |
| eee. Estheri evm, sh, trt, 156cm |
i. Sarkakalma yllätti kasvattajansa totaalisesti laadukkuudellaan. Jo varsanäyttelyissä ori loisti, jos ei nyt rakenteellaan, niin melko lennokkailla, ilmavilla, tasaisen hyvillä liikkeillään ja ihastuttavan aktiivisella takaosallaan. Järjestään puhdasta kakkospalkintoa saanut raudikko kasvoi 151-senttiseksi laatuarvosteluyllättäväksi; esteosuudella räpiköinyt häntäpään hevonen oli nelivuotiaana karsintojen lupaavien askellajihevonen, ja finaalissakin askellajipuolella kolmas. Valitettavasti penkin alle mennyt esteosuus vaikutti vahvasti loppusijoitukseen, ja kärkikahinat jäivät haaveeksi. Viisivuotiaana sama kuvio toistui. Kuusivuotiaana Sarkakalma osallistui kasvattajakisan koulupuolelle ollen toinen.
Ihmisystävällinen, melko utelias ja rohkea ori oli älykäs, miellyttämisenhaluinen ja työteliäs hevonen. Todella helppo kouluttaa, pehmeä, eteenpäinpyrkivä ja yhteistyöhaluinen ratsastaa. Kammottava estetekniikka, jonka kanssa rämmittiin juuri ja juuri kantakirjauksen estekoe hyväksytysti läpi. Liikkeet sen sijaan! ; tasaisen hyvät, lennokkaat, ilmavat, hyvä yliastunta ja tahti, säätövaraa. Rakenteessa sen sijaan ei ollut niin paljoa kehuttavaa, Sarkakalma oli aikalailla ’perusputte’ vikalistoineen; hyvät tyypit ja leimat, kevyehkö kaareva kaula, korkea säkä, pitkähköt pystyt lavat, pitkähkö kevyehkö runko, jyrkkä lautanen, ohutsääriset, sapelihakuiset ja pihtikinttuiset jalat (virheasennoista huolimatta kestävät).
RKTK-III -palkittu Sarkakalma kilpaili heA-luokissa melko hyvällä menestyksellä. Mikään aikansa ykkösnimi se ei ollut, vaikka voitti ja sijoittui lukuisia kertoja niin avoimissa kuin suomenhevosille rajatuissa luokissa. Menestystä riitti kuitenkin kantakirjaluokitukseen nousuun (RKTK-II) sekä mukavaan tammamäärään; orilla on 102 jälkeläistä. Pääasiassa erittäin hyvää luonnetta periyttänyt raudikko jätti pääosin hyviä harrastehevosia ja jokusen vakavahkosti otettavan kilpa- ja jalostushevosen. Hyvän luonteen lisäksi ori periytti jonkin verran koulukapasiteettia, esteosaamattomuutta sekä hyvin tunnistettavaa, jyrkän mallista lautasta. Hampaiden äkkihuonontumisen vuoksi Sarkakalma lopetettiin 22-vuotiaana; muuten ori oli teräksisessä kunnossa.
ii. Ryhdikäs, hieman kyömypäinen ja paksukaulainen Karmiinikalma oli vaikuttava näky. 152-senttinen, tummanrautias ori oli todella runsasjouhinen, hieman vankempaa mallia oleva suomenhevonen, jonka kaula oli paksuudestaan huolimatta kauniin kaareva, säkä pitkähkö ja selkeä, runko vankka ja hieman neliömäinen, lavat ja lautanen hyväasentoiset, jalat järeät ja lyhyitä vuohisia lukuun ottamatta moitteettomat. Raudikko liikkui tavattoman kevyen ja vaivattoman näköisesti, teki laukanvaihdot tuosta vain, venytti askeltaan aina vähän enemmän.. Tahdikkaat, elastiset, ilmavat liikkeet hyvällä yliastunnalla sekä loputtoman tuntuisella säätövaralla. Nämä seikat yhdistettyinä Karmiinikalman luontaiseen karismaan ja kokoamiskykyyn tekivät siitä melkoisen kouluratsun – kahden ravurin pojasta!
HeA-vaB -tasolla kilpaillut Karmiinikalma ei koskaan voittanut koulumestaruutta, vaikka tulikin kolmesti pronssisijalle. Vaikka mestaruuskulta jäi voittamatta, ori voitti ja sijoittui lukuisissa muissa kilpailuissa, myös muutamissa 70-80cm estekisoissa (vaikka hyppytyyli oli suorastaan kamala, ja Karmiinikalma tuntui hyppäävän enemmän velvollisuudentunnosta kuin hyppäämisen riemusta). Äärettömän rauhallinen, jopa hieman kylmäpäinen, rohkea ja itsevarma ori ei pienistä tai isommistakaan hätkähtänyt. Aina moitteettomasti käyttäytyvä hevonen, joka ei pitänyt itsestään melua oikeastaan koskaan. Hyvin tarkka ratsastajansa paino- ja ohjasavuista, mutta hyvän ratsastajan kanssa täysillä työskentelevä, itsestään kaiken antava, periksiantamaton ja eteenpäinpyrkivä ratsu. Karmiinikalmassa oli paljon, mitä kehua.
RKTK-III -palkinto nousi myöhemmin RKTK-II -palkinnoksi koulukilpailumenestyksen myötä. Jalostuskäytössä raudikko kunnostautui parhaiten erinomaisen hyväluontoisten, mukavaliikkeisten harrastehevosten isänä sekä myöhemmin loistava emänisänä kouluratsuille. Muutama orin jälkeläisistä on tehnyt enemmänkin kilparatsun uraa, mutta Karmiinikalman suurimmat jalostusansiot ovat jälkeläisten hyvä terveys, miellyttävä luonne sekä miellyttävän tasaiset, hyvät liikkeet. Yhteensä 89 varsaa jättänyt raudikko kuoli 26-vuotiaana.
ie. 150cm korkea, pienisukkainen söpöliini Silkkipihlaja oli melko perinteinen harrastehevonen. Suvultaan melko sekalainen miksaus R-, J- ja T-suunnan hevosia, enemmän harrastemielessä tehtyjä hevosia kuin jalostamalla jalostettuja. Hyvin vaaleanrautias, liinakkojouhinen Silkkipihlaja oli hieman kevyttekoinen, kapearunkoinen ’silakka’. Sen rotu- ja sukupuolileimat olivat hyvät, tyyppileima ainoastaan kelvollinen. Kaula kevyt ja kaareva, lavat pystyt, säkä korkea ja selkä hieman painunut. Runko pyöreähkö, kaita ja pitkähkö, lautanen lyhyehkö ja jyrkkä. Jalat olivat sapelihakuisuudesta ja pihtikinttuisuudestaan sekä säärten ohkaisuudesta huolimatta kestävät.
Tammalla kilpailtiin heB/90cm -luokissa, niin harjoitus- kuin seurakisatasolla. Erityisen suurta menestystä Silkkipihlaja ei koskaan niittänyt, jokunen ruusuke silloin tällöin. Sen sijaan hiihtoratsastuskisoissa ja peltolaukoissa liinakko loisti voittaen tai sijoittuen joka ikinen kerta. Tammalla olikin loistava, ylämäkeen rakentunut, elastinen ja aktiivinen laukka. Käynti ja ravi olivat vähän matalammat, melko pitkäaskeliset ja tahdikkaat, mutta selkeästi erinomaista laukkaa vaatimattomammat. Hyppytekniikka oli perushyvä, jalat nousivat tarpeeksi ja kohtalaisen nopeasti, ponnistus oli varma, selän ja kaulan käyttö hieman ailahtelevaista. Luonteeltaan liinakko taas oli mitä tasaisin, lauhkein ja helpoin ’kaikki käy’ -hevonen. Hyvähermoinen, pehmeä ja lempeä, tavattoman rohkea ja hyvällä tavalla itsevarma hevosten johtajatamma ja jokaisen ihmisen ystävä, aina ilolla töihin lähtevä ja kaikkensa antava työkaveri. Kevyt, pehmeä, kaikin puolin miellyttävä ratsastaa, eteenpäinpyrkivä ja kuuliainen.
Vanhemmilla päivillään Silkkipihlajasta tuli kolme kertaa emä. Tamma varsoi kolme orivarsaa, joista kaksi ruunattiin ja yhdestä tuli – kaikkien yllätykseksi – kilpakentillä menestyvä jalostusori. Silkkipihlajan varsojen jalat ovat kestävät, vaikka niissä onkin pitkälti samoja vikoja kuin emänsä jaloissa, ja lisäksi kaikki varsat saivat emänsä kulmikkaan takaosan jyrkkää lautasta myöten. Onneksi tamma periytti myös hyvää, palvelevaa luonnettaan sekä erinomaista laukkaansa. Silkkipihlaja lopetettiin sen ollessa 23-vuotias.
e. Kaiha näytti kovasti isältään; ryhdikäs, hyvät tyypit ja leimat, ylhäälle asettunut kaula, pysty lapa, hyvä säkä ja satulansija, hieman tiivis runko, painunut lanne, lyhyt jyrkkä lautanen, suppuvarpaiset etuset ja hyvät takaset. Tamma liikkui hivenen ahtaasti, käynti oli vaatimatonta ja matalaa eikä ravikaan ollut sen lennokkaampaa. Laukka oli kuitenkin ilmavampaa, väljempää ja elastisempaa, takaosa työskenteli paremmin. Vähän vaatimattomia liikkeitään Kaiha kompensoi hyvillä hypyillä; nopea, terävä ponnistus, hyvä nopea jalkatekniikka, riittävä kaulan ja selän käyttö, nopeat, pyöreät hypyt, tasapainoinen laskeutuminen. Pituusesteillä Kaiha venyi hyvin eikä tamma koskaan arastellut mitään esteitä.
Varsanäyttelyistä tamma haki II-palkintoa, laatuarvosteluissa Kaiha pääsi kyllä finaaliin, mutta jäi tuloslistoilla häntäpäähän. Kasvattajakisassa tamma sentään oli estepuolen 11. Siihen 155-senttisen estelupauksen kilpaura jäikin; Kaiha siirtyi suoraan siitoskäyttöön. Rautiaspohjainen splashed white sai ensimmäisen varsansa kahdeksanvuotiaana (seitsenvuotiskauden kisat olivat pelkkiä mätsäreitä ja näyttelyitä; II-palkintoa joka puolelta), ja teki yhteensä kymmenen varsaa lähes yhtä soittoa. Kaihalla olisi ollut kapasiteettia heB-A/100cm radoille, mahdollisesti myös kenttään, sillä rohkeutta tai esteälyä ei puuttunut. Lisäksi Kaiha oli varmajalkainen ja tasapainoinen.
Raudikko oli lauhkea, Muumimammamainen hevonen; lasten, muiden hevosten hyvä kaitsija ja reilu johtajatamma, joka piti kuria, muttei pomottanut turhia. Rohkea, mutkaton tamma kohtasi uudet asiat tyynesti ja varmasti kuin vanha tekijä, ei hätkähtänyt mistään ja käyttäytyi aina moitteettomasti. Ratsuna Kaiha oli varma, rohkea ja eteenpäinpyrkivä, hyvin tunnollinen hevonen, joka teki kaiken pyydetyn vaikkei oikein olisi huvittanutkaan. Muumimammatamma kuoli vasta saavutettuaan korkean 30 vuoden iän.
ei. Hämärähommia oli melko ryhdikäs, erittäin hyvätyyppinen sporttihevonen, jolla oli pitkä niska, ylhäälle asettunut hyvämuotoinen kaula, hyväasentoiset lavat, hyvä satulansija, hieman tiivis runko, pitkähkö pyöreä lautanen ja järeähköt suppuvarpaiset jalat. Vaatimatonta, matalaa käyntiä kompensoivat tahdikkaat, elastiset, melko pitkäaskeliset ja muutenkin mallikkaat ravi ja laukka. Kirsikkana kakun päällä ori oli nopea, varma ja rohkea hyppääjä, jolla oli erinomainen hyppytekniikka varmasta, nopeasta ponnistuksesta hyvään selän ja kaulan käyttöön ja nopeisiin, tarkkoihin jalkoihin. Lisäksi Hämärähommia oli harvinaisen esteälykäs hevonen, joka pelasti ratsastajansa monilta virhearvioinneilta.
Vaaleanrautias, 156-senttinen ori haki varsanäyttelyistä II-palkintoja, pääsi laatuarvosteluissa parhaimmillaan kärkikymppiin (viisivuotiaana) ja oli kuusivuotiaana kasvattajakisassa koulupuolen 12. ja estepuolen 6. Tästä ura jatkui este- ja kenttäradoille (100cm/helppo), ja Hämärähommia menestyikin melko hyvin. Mikään aikansa superstara raudikko ei missään nimessä ollut, mutta se voitti ja sijoittui melko hyvin itäisen Suomen alueella. Parhaimmillaan ori oli ehdottomasti (maasto)esteillä; kouluradoilla älykäs, herkkä, miellyttämisenhaluinen hevonen alkoi todella helposti ennakoimaan, ja jotkut kouluohjelmat raudikko oppi niin hyvin, että hyvä kun ei suorittanut niitä omia aikojaan. Tämän ennakoinnin vuoksi useat vaihdot, väistöt sun muut alkoivat vähän liian aikaisin.
Kuten todettua, Hämärähommia oli miellyttämisenhaluinen, älykäs ja herkkä hevonen. Se sopi lastenkin käsiteltäväksi (hoidettaessa lepsu, rauhallinen, jopa passiivinen tapaus), muttei ratsuksi herkkyytensä vuoksi. Osaavan ratsastajan kanssa ori oli kuitenkin hyvällä tavalla herkkä ja reaktiivinen, palveleva ja työteliäs ratsu. Vanhemmalla iällä RKTK-II -palkittu ori ehti astua vain yhden kauden ennen pahaa ähkyä ja ähkyleikkauskuolemaa 15-vuotiaana. Hämärähommia jätti 14 varsaa, jotka kaikki saivat isältään hyppykykyä ja -kapasiteettia, hyvän kaulan ja lavat sekä rohkean, reippaan, hyvän luonteen.
ee. Matalaryhtinen, kohtalaiset tyypit ja leimat. Kapeahko kevyesti liittynyt alakaulainen kaula, kevyt etuosa, hyvät lavat, kantava lanne, raskaampi takaosa. Hyväasentoiset etujalat, käyrät kintereet. Sievä pää ja lempeä, tammamainen yleisilme. Essiina ei ollut kedon kaunein kukkanen, eikä sen liikkeissä (matalat, melko tahdikkaat liikkeet, riittää yliastunta, saisi työntää paremmin takaa) tai hyppykyvyissä (arka, voimaton ponnistus, nopea kelvollinen jalkatekniikka, ok selän käyttö, heikko kaulan käyttö) ollut kehumista. Vaikka Essiina oli tavattoman kiltti, lempeä tamma, se oli esteillä ja uusissa tilanteissa melko arka, jopa jänishousumainen hevonen, joka haki turvaa ihmisistä, hevosista ja vaikka aidanseipäästä.
153cm korkean tamman taso oli parhaimmillaankin vain heB/80cm. Kaikesta huolimatta Essiinalla teetettiin 12 varsaa. Ei liene vaikea arvata, että varsottamispäätökseen liittyi väri; 153-senttinen tamma oli tummanrautias splashed white. Tamma oli itsekin värijalostuksen tulos. Kasvattajan (ja tamman itsensä) kunniaksi on kuitenkin sanottava, että vaikkei rakenne tai kapasiteetti aina ollutkaan priimaa, Essiinan linjan hevoset olivat aina mahdollista arkuutta lukuun ottamatta hyväluonteisia, lempeitä, ystävällisiä hevosia ja hyviä harrastehevosia matalilla tasoilla. Lisäksi niin Essiina, sukunsa kuin varsansa olivat äärettömän terveitä, flunssat, jalkavammat ja kaikki muutkin sairaudet ja vammat tuntuivat kiertävän nämä hevoset kaukaa.
Essiina kävi vain varsanäyttelyissä hakemassa III+ ja II- -palkintoja, muuten tamman kanssa harrasteltiin kotona. Kotona tamma toimi moitteetta, se oli luotettava, hyvä ratsu ja hoitokaveri myös lapsille. Pirteä, mielellään töitä tekevä, kaikki ratsastajansa virheet anteeksi antava ihanuus. Tamman päätoimi oli kuitenkin varsominen. Ihan joka varsan isäksi ei sentään valittu värioria, vaan Essiinalle valittiin myös vähän parempia, korrektirakenteisempia ratsuoreja. Periyttäjänä Essiina ei ollut kummoinen; lähinnä hyvä terveys ja äärettömän lempeä luonne periytyivät. Toisaalta ne olivatkin kaikkein parasta tammassa itsessään. Esiina kuoli 17-vuotiaana trailerionnettomuuden vuoksi.
Jälkeläiset
s. 18.02.2019 sph-t. Maitovaahtokarkki, i. Kahviloma, om. Ilona (VRL-14757)
s. 01.09.2020 sph-o. Konstaapeli Kalmo, i. Mysteerimies, om. Haltiasalo, VRL-13283
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| ERJ - 45 sijoitusta joista 14 voittoa ja 1 CUP-sijoitus | KRJ - 44 sijoitusta joista 7 voittoa ja 2 CUP-sijoitusta |
|
01.02.2019 Virtuaalitalli Chersey 80cm 3/50 02.02.2019 Hornanhovi 80cm 4/30 02.02.2019 Cadogan ponies 80cm 4/30 02.02.2019 Cadogan Ponies 80cm 1/30 03.02.2019 Cadogan Ponies 80cm 1/30 03.02.2019 Cadogan ponies 80cm 5/30 03.02.2019 Huvitus 80cm 5/30 04.02.2019 Cadogan ponies 80cm 4/30 05.02.2019 Hornanhovi 80cm 2/30 06.02.2019 Virtuaalitalli Chersey 80cm 1/50 06.02.2019 Hornanhovi 80cm 4/30 07.02.2019 Hornanhovi 80cm 4/30 08.02.2019 Hornanhovi 80cm 1/30 08.02.2019 Cadogan Ponies 80cm 4/30 09.02.2019 Hornanhovi 80cm 5/30 10.02.2019 Hornanhovi 80cm 1/30 12.02.2019 Hornanhovi 80cm 3/30 12.02.2019 Cadogan Ponies 80cm 1/30 12.02.2019 Cadogan Ponies 80cm 3/30 13.02.2019 Cadogan Ponies 80cm 1/30 13.02.2019 Hornanhovi 80cm 2/30 13.02.2019 Tiiron ratsutalli 80cm 5/40 14.02.2019 Tiiron ratsutalli 80cm 1/40 14.02.2019 Cadogan Ponies 80cm 1/30 14.02.2019 Hornanhovi 80cm 2/30 15.02.2019 Hornanhovi 80cm 5/30 15.02.2019 Hornanhovi 80cm 4/30 15.02.2019 Cadogan Ponies 80cm 4/30 18.02.2019 Cadogan Ponies 80cm 1/30 20.02.2019 Cadogan Ponies 80cm 4/30 25.02.2019 Hornanhovi 80cm 2/30 01.03.2019 Hornanhovi 80cm 4/30 02.03.2019 Cadogan Ponies 80cm 2/30 02.03.2019 Cadogan Ponies 80cm 1/30 12.03.2019 Hiivurin Suomenhevoset 80cm 3/40 17.03.2019 Hiivurin Suomenhevoset 80cm 2/40 19.03.2019 Hiivurin Suomenhevoset 70cm 3/40 21.03.2019 Kadon Kartano 80cm 1/19 30.03.2019 Kadon Kartano 80cm 1/19 15.04.2019 El Braqa 80 4/30 17.04.2019 El Braqa 80 2/30 20.04.2019 El Braqa 80 1/30 26.04.2019 El Braqa 80 2/30 29.04.2019 El Braqa 80 2/30 31.10.2019 Teilikorpi ERJ Cup 70cm 3/61 |
23.01.2019 Tiiron Ratsutalli he B 2/40 23.01.2019 Tiiron Ratsutalli he B 5/40 23.12.2018 Stall Fernweh he A 1/30 24.12.2018 Stall Fernweh he A 4/30 24.12.2018 Stall Fernweh he A 5/30 25.01.2019 Tiiron Ratsutalli he B 6/40 29.01.2019 Decnen Virtuaaliset he B 5/30 30.01.2019 Decnen Virtuaaliset he B 4/30 04.02.2019 Virtuaalitalli Chersey he B 4/50 05.02.2019 Virtuaalitalli Chersey he B 4/50 06.02.2019 Hornanhovi he A 4/30 07.02.2019 Hornanhovi he A 1/30 07.02.2019 Kuuran Suomenratsut he B 1/40 08.02.2019 Kuuran Suomenratsut he B 6/40 09.02.2019 Kuuran Suomenratsut he B 3/40 09.02.2019 Hornanhovi he A 5/30 10.02.2019 Kuuran Suomenratsut he B 4/40 10.02.2019 Hornanhovi he A 5/30 12.02.2019 Hornanhovi he A 4/30 14.02.2019 Hornanhovi he A 3/30 17.02.2019 Hornanhovi he A 2/30 17.02.2019 Hornanhovi he A 3/30 19.02.2019 Hornanhovi he A 3/30 20.02.2019 Hornanhovi he A 1/30 23.02.2019 Hornanhovi he A 5/30 28.02.2019 Hornanhovi he A 2/30 10.03.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 2/40 18.03.2019 Lupsakan Suomenhevoset he A 4/30 19.03.2019 Lupsakan Suomenhevoset he A 5/30 21.03.2019 Lupsakan Suomenhevoset he A 3/30 23.03.2019 Lupsakan Suomenhevoset he A 5/30 23.03.2019 Lupsakan Suomenhevoset he A 3/30 11.04.2019 Cadogan Ponies he A 1/30 12.04.2019 Cadogan Ponies he A 1/30 14.04.2019 Cadogan Ponies he A 4/30 23.04.2019 Cadogan Ponies he A 2/30 24.04.2019 Cadogan Ponies he A 5/30 25.04.2019 Cadogan Ponies he A 4/30 26.04.2019 Cadogan Ponies he A 5/30 26.04.2019 Cadogan Ponies he A 2/30 27.04.2019 Cadogan Ponies he A 4/30 29.04.2019 Cadogan Ponies he A 1/30 30.06.2019 Kaihovaara KRJ CUP he B 3/228 31.12.2019 Teilikorpi KRJ Cup he A 4/171 |
| KERJ - 42 sijoitusta joista 10 voittoa ja 1 CUP-voitto | VSR - 0 sijoitusta joista 0 voittoa |
|
12.12.2018 Kototalli harrasteluokka 3/18 14.12.2018 Kototalli harrasteluokka 1/18 15.12.2018 Kototalli harrasteluokka 2/18 01.02.2019 Virtuaalitalli Chersey harrasteluokka 5/28 02.02.2019 Hiivurin Suomenhevoset harrasteluokka 2/30 04.02.2019 Littleness harrasteluokka 4/27 05.02.2019 Virtuaalitalli Chersey harrasteluokka 1/28 09.02.2019 Hiivurin Suomenhevoset harrasteluokka 5/30 10.02.2019 Littleness harrasteluokka 1/27 13.02.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus harrasteluokka 3/17 19.02.2019 Littleness harrasteluokka 1/27 31.03.2019 Kadon Kartano harrasteluokka 4/19 01.04.2019 Kadon Kartano harrasteluokka 3/19 04.04.2019 Kadon Kartano harrasteluokka 1/19 14.04.2019 Hiivurin Suomenhevoset harrasteluokka 4/31 17.05.2019 Nekkulan suomenhevoset harrasteluokka 2/8 29.05.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus harrasteluokka 2/13 02.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset harrasteluokka 2/28 03.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset harrasteluokka 1/28 01.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset harrasteluokka 2/23 03.07.2019 Mörkövaara harrasteluokka 2/19 03.07.2019 Elohiljan suomenhevoset harrasteluokka 3/25 07.07.2019 Elohiljan suomenhevoset harrasteluokka 5/25 07.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset harrasteluokka 3/23 08.07.2019 Mörkövaara harrasteluokka 3/19 09.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset harrasteluokka 2/23 10.07.2019 Mörkövaara harrasteluokka 2/19 23.07.2019 Kadon Kartano harrasteluokka 1/26 02.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset harrasteluokka 2/43 03.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset harrasteluokka 2/43 04.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset harrasteluokka 3/43 06.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset harrasteluokka 1/43 07.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset harrasteluokka 5/43 08.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset harrasteluokka 2/43 11.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset harrasteluokka 1/43 18.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset harrasteluokka 4/43 24.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset harrasteluokka 5/43 25.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset harrasteluokka 3/43 03.10.2019 Mörkövaara harrasteluokka 5/37 04.10.2019 Mörkövaara harrasteluokka 6/37 21.10.2019 Mörkövaara harrasteluokka 4/37 30.03.2020 Silverlode KERJ CUP harrasteluokka 1/27 |
vai onko sittenkään? |
Valmennukset & päiväkirja
30.12.2018 Kantakirjaus, kirjoittanut Lissu T.
Olimme suomenhevoskantakirjan johtoportaan kanssa päättäneet järjestää joulukuulle tavallista suuremman tilaisuuden, johon saisi ilmoittaa myös kantakirjakelvottomia hevosia. Tuomarit saivat ilmoittaa mukaan jopa kymmenen hevosta, ja Susirajasta lähtikin näihin karkeloihin maksimimäärä suomenhevosia. Parina edellisenä päivänä oli pientä kiireen tuntua, kun pesimme hevosia, puunasimme varusteita, siistimme korva- ja vuohiskarvoja pahimmilta peikoilta, tarkistimme molemmat matkaan lähtevät hevosrekat moneen kertaan..
Suurin osa kirjattavista hevosista oli tuoreita ostoksia. Niin myös Valkokalma, Valma, kirjava yleistamma. Komean punarautias, valkopäinen sukkajalka on ihan geenitestattu (jo kasvattajansa toimesta) splashed whiteksi. Ei tämä nyt se isomerkkisin kirjava ole, tosiaan, vaikka valkopää löytyykin. Ja herasilmä. Sukkaset ovat melko maltilliset, eikä missään muualla ole läikkiä.
Valma ei ole aivan vielä kotiutunut; tamma on vähän sisäänpäinkääntynyt ja huolestunut. Ehdottoman kiltti ja aika lutuinen, mutta vielä hieman.. ei nyt ihan varautunut, mutta kuten todettua, huolestunut. Muutto uuteen, suureen talliin ja heti kantakirjavalmisteluhälinät siihen päälle – ei mikään ihme, jos joku hevonen hämmentyy!
Matka Turmeltajaan sujui hyvin. Rekkaan nätisti ja epäröimättä kävellyt Valma selvästi vähän jännitti ja stressasi matkaa; heinät eivät olleet juuri maistuneet, vatsa oli vähän löysällä, ja perillä saimme tehdä vähän poppakonsteja saadaksemme tamman syömään ja juomaan jotain. (Onneksi melassi, omenanpalat ynnä muut herkut tehosivat ainakin Valman kohdalla! Toivottavasti tuleva kisakausi tekee sinisilmästä vähän rohkeamman matkustajan.) Uusi paikka itsessään ei tuntunut kauhistuttava, eikä kyllä hevosvilinäkään; Valma katseli korvat hörössä ympärilleen, ei ottanut kierroksia, ei säikähdellyt, vaan rentoutui aika nopsaan todetessaan, että täällä nyt ollaan hetki.
Toimin tilaisuudessa myös tuomarina, joten hevosten käsittely oli pitkälti narrin ja henkilökuntamme käsissä. Hoidin kyllä oman osani hevosten esittämisestä, sillä en tietenkään arvostellut omiamme. Valma osui narrin esitettäväksi, teimme taas 'läpsystä vaihto' -tyylisen esittämisen (joka toinen hevonen minulla, joka toinen narrilla). Kehässä sinisilmä käyttäytyi todella asiallisesti (kuten oli käyttäytynyt koko päivän), esitti liikkeet todella hyvin (matalanpuoleiset, kuitenkin melko pitkät, väljät, suorat ja tahdikkaat) ja seistä nökötti paikoillaan pyydetyn ajan. Totesimme kyllä narrin kanssa molemmat, että mikään esiintyjä tai poseeraaja Valma ei ole, vaikka raudikko ilomielin tekikin kaiken siltä pyydetyn.
Pisteriviksi ja palkinnoksi Valma sai ratsusuunnalle 17 + 16 + 17 + 17 = 67p. KTK-III, eli täsmälleen sitä mitä lähdimme hakemaan. Olemme tyytyväisiä, ylpeitä ja iloisia, ja toivomme, että Valman ura on vain nousujohteinen sekä tulevat varsat emäänsä hienompia! Mutta mielellään yhtä yritteliäitä ja sympaattisia persoonia.
23.04.2019 Estevalmennus, valmensi meera
Lissu kamppaili valmennuksen ensiminuuteilta lähtien hieman unisen oloisen Valman kanssa reippauden suhteen. Tamma vaikutti kuitenkin jo saavan hieman lisää pontta liikkeisiinsä saapuessaan kentälle ja nähdessään esteet, jotka olin parivaljakolle pystyttänyt. Lissu saikin sen ohjeillani pian kulkemaan nätisti ja keskittymään työskentelyyn. Valma vaati paljon huomiota etenkin takapäänsä suhteen, joka suurimman osan ajasta näytti matelevan perässään kuin löysä laiskiainen, kun taas etupää polki maata iloisen vetreästi. Aloitimmekin lihastreenillä ja siirryimme sitten kokoamisten kautta hiomaan takapään työskentelyä, ennen kuin päästin ratsukkoa esteradalle.
Esteille päästyään ratsukko selvästi paransikin suoritustaan ja Valmakin jaksoi ottaa takasensa kunnolla mukaan. Aloitimme matalilla ristikoilla ja pienillä pystyillä jotta näkisin tamman hyppytyylin. Seuraavaksi päästin heidät suorittamaan erikoisista esteistä koostuvan radan. Tämän hevosen kohdalla hankalaksi osoittautui vesieste, jota tamma hieman oudoksui. Keskityimme vesiesteelle lähestymisiin, onnistuneisiin ylityksiin ja tasaiseen, koottuun ja hallittuun vauhtiin esteen jälkeen. Lisäksi hyppäsimme perään vielä hieman korkeutta pystyllä pituusestettä tasapainottamaan. Kaikin puolin ratsukolla meni melko hyvin varsinkin treenin loppupuolella, mutta suosittelisin ehdottomasti monipuolista treeniä ja erilaisia harjoituksia, jotta myös hevosen mielenkiintoa pidettäisiin yllä ja se olisi innokas heti treenin alusta lähtien.
02.05.2019 Maastoilua hyvässä seurassa, kirjoittanut rukkanen
Lähdin Susirajaan kevään sateisimpana päivänä. Pihaan saapuessani sade oli hieman laantunut, mutta himputti kun olikin kylymää. Narrin ja Lissun näkeminen pitkästä aikaa tuntui kuitenkin luksukselta, tallissakin oli niin ihania hevosia ettei tosikaan. Tälle kerralle Pohjois-Karjalan likka sai sentään kiltin hevosen alleen eikä mitään pierupukkilaukkaa painelevaa ratsua (vaikka niitäkin rakastan tietenkin!). Valman karsinaan astuessani tunsin rakkautta ensisilmäyksellä. Hitokseen nätti läsipäinen tamma, jonka herasilmät tuntuivat lävistävän minut katseellaan hyvin hellästi.
Siulla on iso pää, senkin hupsu, supisin tamman korvaan kun se painoi päätään heti syliini. Rapsuttelin Valmaa rauhassa varmaan viisitoista minuuttia ja Lissu alkoi huhuilla perääni huolestuneena. Lähtisimme yhdessä maastoon vaikka siellä olikin hieman sateista. Nappasin Valman kamat karsinan oven eteen ja harjasin tamman pikaisesti läpi. Se oli niin hillittömän kiltti etten voinut uskoa sitä todeksi. Miten voikin olla, että sitä tulee hakemaan hieman haastetta Susirajasta, mutta saakin syliinsä näin ihastuttavan tamman? Sydän suli siinä Valmaa hoitaessa. Suitset menivät päähän helposti, kuolaimet sujahtivat suuhun ongelmitta ja satulankin sain nostettua kevyesti tamman selkään. Vaikka olinkin persjalkainen oli Valma juuri sopivaa kokoluokkaa.
Lissu lähti matkaan Tuutulla ja minä Valmalla. Nämä kaksi kulkivat kiltisti yhdessä ja saimme samalla höpistyä sitä sun tätä. Haaveilin ääneen susirajalaisesta tammasta samalla Valmaa kaulalle taputellen. Onneksi tänne pääsi nauttimaan näistä hevosista ihan milloin vain. Pienen kävelypätkän jälkeen nostimme ravin, Tuutu edellä ja Valma perässä. Vauhtia löytyi juuri sopivasti, sadepäivä teki selkeästi hyvää niin luonnolle kuin hevosillekin. Virtaa löytyi, muttei tarvinnut kiirehtiä liikaa. Tuli jotenkin sellainen nostalginen olo, kuin kohtaus jostain teinivuosien hevosmuistoista, sillä erolla ettemme me olleet enää teinejä eikä alla ravannut hullu vauhtia joku ex-ravuri lämppäri vaan turvallinen suomiputte. Valma kuunteli apuja kuuliaisesti vaikka maastossa saikin painella menemään aika vapaasti. Tuutu edellä oli kerännyt hieman enemmän kierroksia ja yritti lähteä kovempaan vauhtiin, siinä oli Lissulla vähän tekemistä.
Tuttuun laukkamäkeen tullessamme annoimme hevosten painella reipasta laukkaa rinnakkain. Valma otti spurtin ja ohitti Tuutun, joka lähti heti kirimään takaisin etunenään. Siinä sitä paineltiin hirveää vauhtia tammojen kilpaillessa voitosta. Nauratti ja silmät kostuivat viimassa. Mäen päällä molemmat hidastivat eikä tarvittu voimakeinoja (tai voimasanoja) tammojen taltuttamiseen. Taputin Valman kaulaa ja kiitin Lissua, tämä oli just sitä mitä tänään tarvitsin! Huippuseruaa ja mielettömän kivan ratsun alle maastoon.
Kotimatkalla otimme vielä muutaman pienen laukkapyrähdyksen, toki huomattavan paljon rennommin eikä menty täyttä laukkaa lainkaan. Valma kuunteli jokaisen avun niin tarkasti, että hämmästelin sen herkkyyttä sekä kuuliaisuutta. Ihana Valma! Mitään ongelmia ei tullut kun ei sattunut kohdalle rääkyviä lintuja, isoja autoja tai muutakaan kovaäänistä kulkijaa. Joku mustarastas huuteli puun latvassa, mutta siihen Valma tuntui niin tottuneelta ettei sitä paljoa kiinnostanut sellaisen keltanokan huutelut.
Tallissa annoin Valmalle vielä kunnollisen harjauksen ja rapsuttelut. Purin siihen kaiken hellyyden mitä oli annettavana kun kerran joku hevonen jaksoi kuunnella rapsuttelut niin kärsivällisesti silmät ummessa nautiskellen. Palautin varusteet paikoilleen, putsasin ne tietysti ensin. Kiittelin vielä narrille ja Lissulle tätä mahdollisuutta! Ootte kyllä niin mahtavia tyyppejä! Seuraavan kerran saatte antaa sitten jonkun hirveän maanvaivan kontolleni!
28.06.2019 Pako arjesta, kirjoittanut Lissu T.
Valma seisoi yhdessä vesiesteistämme hieman hämmentyneen oloisena, korvat sinne tänne kääntyillen, aivan kuin kysyäkseen ’mitä nyt?’. Olin suunnannut pikku maastoretkemme keskelle Susirajan estealueita, vaikkei aikomuksenani ollut hypätä risun risua. Halusin vain vähän vaihtelua tavanomaisiin köpöttelymaastoreitteihin.
Nyt sitten seisoimme keskellä vesiestettä; olin ajatellut, että Valma voisi arvostaa viilennystä. Tosiasiassa taisin vain hämmentää hevosparkaa, kun viilennystä ei haettukaan tavanomaisista kahluu- ja uittopaikoista, vaan maastoestereitiltä. Eikö tämä ollutkaan se paikka, jossa hypättiin, tehtiin töitä?
Minulla ei kuitenkaan ollut kiire. Tai ehkä vähän olisi ollut, olihan noita liikutettavia, mutta en minä silti pitänyt kiirettä. Istuin ratsuni selässä, jalat rentoina kylkiä myöten roikkuen, jalkaterät poissa jalustimista, ohja pitkänä. Hetken pohdinnan jälkeen Valma laski turpansa kohti vedenpintaa, puhalsi vähän, alkoi loiskutella toisella etusellaan. Annoin tamman puuhastella, kävelläkin miten halusi. Valma käveli ensin pientä kehää, sitten vähän suurempaa, seisahtui, käveli syvemmälle veteen, kasteli vatsansa ja jalkani kunnolla.
Vilvoitteluhetken jälkeen jatkoimme metsässä samoilua käynnissä ja hölkkäravissa. Olin hylännyt jalustimet kokonaan Valman kaulalle; kyllähän tämän kyydissä pysyisi, jos tielle ei rymistelisi hirvi säikyttelemään meitä tai jotain vastaavaa. Valma sai kulkea pitkin ohjin vailla mitään muotoa, rentona, pitkänä makkarana juuri niin löntystelevää vauhtia kuin mieli teki. Sää oli uskomattoman kaunis, minulla ei todellakaan ollut kiire minnekään! Mikäs tässä oli ratsastaa ihanalla, kiltillä, vielä kerran ihanalla hevosella, nauttia metsän viileästä varjoisuudesta, ottaa hetki aikaa vain minulle ja Valmalle. Ratsunikin tuntui nautiskelevan, kun kentällä työskentelyn sijasta olimme suunnanneet rennolle maastoretkelle. Sitä paitsi, VSR Cupit olivat ihan nurkan takana; niin minä kuin Valma saisimme kyllä tehdä ihan tarpeeksi töitä! Pieni pakoretki arjesta teki vain hyvää, molemmille.