Kahviloma VH18-018-2187

NimiKahviloma "Viilto" KasvattajaTeam Tallikahvio, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenpienhevonen, ori OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri140cm, tummanpunaruunikko MeriititCh, KTK-II, SLA-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 03.04.2018, 15v
satunnainen (3v 30.04.2018)
Painotuslaji,
koulutustaso
yleispainotteinen
he A / 100cm / 100cm / helppo

20.12.2018 Viiltomme kantakirjattiin P-suunnalle KTK-II -palkinnolla. Olemme niin iloisia ja ylpeitä!

16.12.2019 ruokaorientoitunut pienhevosemme palkittiin Championin arvonimellä.

20.02.2020 lihapullaferrarimme kiikutti kotiin SLA-I -palkinnon!

Pää- ja rakennekuva © VV, loput © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Olen pieni Viilto, leppoisa, kun annat mulle ruokaa mä hotkin kaiken!

Naapurinkin ruokia kaihoisasti katseleva Viilto ei ihan itsekään tiedä, elelisikö mieluummin pulskana oloneuvoksena vai viilettäisikö esteeltä toiselle. Kaikin puolin rauhallinen, vähän ruunamainen käsitellä, todellinen kiltti lepsu haliponi – mutta mikä sähikäismäinen taskuraketti ratsastaa! Aivan kuin joku vaihtaisi hevosen matkalla tallista treenipaikalle. Tämä kontrasti tekee Viillosta hauskan tapauksen.

Karsinassaan tai käytävällä kaikessa rauhassa torkkuva (tai ruokaa kärkkyvä..) Viilto muistuttaa niin paljon kaiken nähnyttä ruunanrupsukkaa, että olemme toisinaan epäilleet pikkuorin testosteronitasoja. Rauhallisen utelias, joskin yleensä enemmän unelias ruunikko peikkomaisina harjoineen on lauhkeutensa vuoksi ykkösvalintojamme harjaushetkien uhriksi, jos talliin eksyy vähän nuorempaa väkeä. Viilto ei tasan tarkkaan tee mitään pahaa, edes vahingossa, ori käyttäytyy aina mallikkaasti. Jos edes on hereillä.
Lääkkeet katoavat nopeasti parempiin suihin, pesupaikka kaivonkansineen ei hirvitä, jalkoihin saa laittaa mitkä pinteli- tai suojaviritykset haluaa, klippaus ei ole harjausta kummempi tapahtuma.. Totaalisen mutkattomana yksilönä pienhevosemme sopii kenen tahansa hoidettavaksi. Niin arkiset kuin harvemminkin tehtävät toimenpiteet käyvät leikiten. Tallissa voi olla millainen hulina tahansa, mutta Viilto pysyy rauhallisena eikä pidä mitään melua itsestään. Heinä- ja rehukärryjen äänet kuullessaan ruunikko tosin vähän hörähtelee.. Myös kengitykset sekä eläinlääkärin suorittamat toimenpiteet kulkevat samoja, helppoja, rutinoituneita uria vailla ongelmia.
Talutettavana Viilto liikkuu tuskastuttavan hitaasti, minkä lisäksi ruunikolla on paha tapa hivuttautua lähemmäs ruohotupsua. Vaikka rokkitukkamme muuten käyttäytyykin moitteettomasti, talutettaessa Viilto lähtee vähän turhankin herkästi hipsimään ruoan perään. Äänellä komentaminen ei muuten auta. Parasta on heilutella narua ja jutella Viillolle, pitää sen huomio ihan muualla kuin houkuttelevissa voikukissa.

Ratsastaja selässään ruokaorientoitunut, lauhkea feikkiruunamme muuttuu sähikäismäisen meneväksi ja energiseksi, äärettömän eteenpäinpyrkiväksi miniferrariksi, jonka virta ei lopu ikinä. Ruoka ja hyppääminen ovat kaksi Viillon suurta rakkautta. Koulutyöskentelykin kyllä sujuu sellaisella tarmolla, että moni voisi ottaa oppia.
Helppo A -tasoinen pienhevonen on mukava kouluratsu kenen tahansa vähän osaavamman, tai ainakin vauhtia pelkäämättömän, alla. Pikkuori suhtautuu todella mutkattomasti ja anteeksiantavaisesti ratsastajansa virheisiin; saat tosissasi roikkua suussa tai tehdä jotain vastaavaa, että Viilto alkaa kiemurrella, pysähdellä tai muuten protestoida. Nöyrä, yritteliäs ori tekee aina parhaansa, joskin toisinaan turhankin vauhdikkaasti. Viillosta saa esille tahdikasta, rentoa, elastista ja näyttävää liikettä, kunhan malttaa ratsastaa, ratsastaa ja ratsastaa kaiken Singertikutuksen sekä yliyrittämisen läpi. Loppupeleissä Viilto kuitenkin haluaa tehdä yhteistyötä, olla mieliksi, ei vain sooloilla. Sitä paitsi jouhet putkella kaahaaminen on muutenkin hauskempaa maastossa! Yleensä orin ongelma kouluradoilla on liika kiire sekä vähän puolivillainen suorittaminen (kiitos sen kiireen). Hyvin ratsastettuna ruunikko tekee tarkkoja, täsmällisiä, hyväntuulisia ja hyvän näköisiä suorituksia. Väliin mahtuu monta variaatiota.

Esteillä Viillon suurin kompastuskivi on vauhti. Askelia jää herkästi välistä, ponnistuspaikat voivat olla aivan missä sattuu.. Pikkurakettimme kyllä osaa hypätä (jalkatekniikka on ihan mieletön!), maltti vain meinaa puuttua. Tämä on ongelma etenkin maastoesteillä. Ori tarvitsee rauhallisen, osaavan ratsastajan, joka saa ruunikon menohalut sekä ylijäämäenergian kanavoitua hyppäämiseen. Osaamattomissa käsissä Viilto on, kaikesta hyväntahtoisuudesta ja suoritushalustaan huolimatta, lähinnä vaarallinen. Osaavissa käsissä, orin malttaessa keskittyä työntekoon, suoritukset ovat hätäisen sinkoilun sijaan reippaita, mutta hallittuja taidonnäytteitä.
Maastoillessa Viilto nauttii eniten laukkaamisesta. Pellolla, tiellä, vedessä, ihan sama missä. Yksin, kaksin ja porukassa asiallisesti maaltoileva Viilto ei turhan helposti taivu käynti- ja ravihumputteluun, sellaisen joutuu kaivamaan esille.

Toisinaan turhankin innokkaana matkustajana Viilto tuntuu menevän puolijuoksua lastaussillat ylös. Ei ori jyrää tai mitään sellaista, mutta lastaustilanteessa orin taluttajan on syytä olla vähän vikkeläjalkaisempaa mallia. Matkaseuraa enemmän Viillon matkustusviihtyvyyteen vaikuttaa heinien määrä; ruunikko kyllä kuopii, mikäli heinät loppuvat kesken.
Kisapaikkojen tunnelma ei todellakaan ampaise Viillon korvien väliin, ainakaan ennen verryttelyjä. Käsihevosalueella pienhevonen on oma, unelias ja lauhkea itsensä – hyvä kun herra saa kaviota toisen eteen! Verryttelyissä taas sähikäisvaihde menee saman tien päälle. Menevyytensä vuoksi Viilto suorittaa hieman epätasaisesti, vaikka osaamista orilta löytyykin. Vaatii aika paljon taitoa, rutiinia ja työtä, työtä ja työtä, että kotiin palataan ruusukkeen kanssa.

Sukutaulu

i. Huurreherttua
evm, sph, tprn, 143cm
ii. Usvaherttua
evm, sph, tprn, 145cm
iii. Kruunukuusen Jaarli
evm, sph, m, 144cm
iie. Rantasavu
evm, sph, tprn, 145cm
ie. Tammitähtiä
evm, sph, rt, 140cm
iei. Nuoskanuotteja
evm, sph, rtkm, 143cm
iee. Kirsikkakuutamo
evm, sph, rt, 138cm
e. Kanelilatte
evm, sph, vrn, 140cm
ei. Revontulirannan Iivar
evm, sph, hprn, 142cm
eii. Ilon Kautta
evm, sph, tprn, 140cm
eie. Revontulirannan Eedit
evm, sph, hprn, 141cm
ee. Kardemummakahvi
evm, sph, vrt, 143cm
eei. Piparipannu
evm, sph, rt, 139cm
eee. Melko Kirpakka
evm, sph, vprt, 144cm
Näytä / piilota sukuselvitys

i. Huurreherttua tummanpunaruunikko 143cm korkea ori oli näppärä paketti. Ei suurempia vikoja rakenteessa, hieman lyhyt, mutta muuten oikein kiva liike ja näpsäkkä hyppy, jolla yllettiin metrin radoille. Huurreherttuassa ei ollut kerrassaan mitään varsinaisesti huonoa puolta, jos ei laskettu sen suunnatonta ahneutta. Ratsuna se oli yllättävän sähäkkä ja reaktiivinen, mutta kuitenkin kokemattomampienkin ratsastettaviss, käsiteltäessä se oli oikea nallekarhu. Kouluratsastus ei ollut Huurreherttuan varsinainen laji, mutta sillä kilpailtiin muutamia helppo B -luokkia eikä lainkaan surkeilla prosenteilla.
Ori jätti seitsemäntoista varsaa, sillä jalostuskäyttö ei omistajaa juuri kiinnostanut. Se oli sääli, sillä Huurreherttua jätti melko mukavia, näppäriä pienikokoisia kisapelejä. Eivät ne suuria huippuja olleet, mutta ehdottomasti keskivertoa tasokkaampia.

ii. Usvaherttua oli tummanpunaruunikko pikkuori, hieman matalajalkainen, mutta kohtalaisen kokoinen noin pienhevoseksi (145cm). Etujaloissa oli sapelihakuisuutta ja se meloi etenkin ravissa melko voimakkaasti, mutta siinäpä ne suurimmat viat olivatkin. Ori hyppäsi kivalla tyylillä, mutta se tuppasi kuumumaan esteistä niin paljon, että ratsastaminen sillä ei ollut mukavaa vaikka osaaminen olisi riittänyt. Usvaherttua kilpailikin helppo A -radoilla, kotona se hyppäsi metriä silloin harvoin, kun sen annettiin hypätä. Muutoin kuin esteillä se oli kiltti, mutta reaktiivinen ja sähäkkä hevonen.
Varsoja ori jätti nelisenkymmentä ja rauhallisempien tammojen kanssa ne osoittautuivat oivallisiksi estehevosiksi. Sähäkämpien tammojen kanssa tuloksena oli yleensä heikkohermoinen katastrofi, mutta näitä oli vain muutamia.

ie. Tammitähtiä oli pulska, koko elämänsä laihdutuskuurilla oleva perinteinen rautias 140cm korkea pikkutamma. Se oli luonteeltaan leppoisa ja rakenteeltaan tanakka ilman sen suurempia vikoja, mitä nyt lyhyt alas liittynyt kaula hieman hankaloitti kouluratsastusta. Tammitähtiä kisasi rennosti helppo B -tasolla ja hyppäsi 80cm esteitä, mutta piti erityisesti maastoilusta ja syömisestä. Se oli mitä mukavin käyttöhevonen, rauhallinen mutta ei laiska, yritteliäs ja aina hyvällä mielellä.
Tammitähtiä jätti kuusi varsaa ja oli erinomainen emä. Sen varsat saivat isäoreilta hieman enemmän kisahevosen luonnetta ja kykyä, mutta taipumus lihomiseen ja äärimmäisen ihmisystävällinen luonne periytyivät emältä.


e. Kanelilatte, vaaleanruunikko 140cm korkea tamma oli ratsastuskoulun suosikkihevosia nuoruudestaan lähtien. Se ei ollut rakenteeltaan tai liikkeiltään mitenkään erinomainen, hyppäsi kivasti metriä ja kulki näppärästi helppo A -radoilla. Tasainen, helppo liike ja kiltti, kärsivällinen luonne tekivät siitä kuitenkin etenkin alkeistuntien luottohevosen. Vaikka Kanelilatte toimi erinomaisesti myös kokeneempien alla, siitä puuttui varsinaista kilpahevosen säpäkkyyttä. Tamma myytiin jännevamman vuoksi eläkekotiin, jossa se siirtyi jalostuskäyttöön.
Kanelilaten neljä varsaa olivat kaikki luonteeltaan kilttejä ja käytöltään monipuolisia - eivät huippua, eivät huonoja. Rakenne periytyi vahvasti isäoreilta, samoin, kaikeksi onneksi, hieman enemmän reaktiivisuutta.

ei. Revontulirannan Iivar oli hopeanruunikko pienori (142cm) jonka leipätyö oli työhevosen toimissa. Se oli yllättävän hyvärakenteinen, ryhdikäs hevonen vailla suurempia vikoja (etenkin jalka-asennot keräsivät kiitosta) ja olisi varmasti menestynyt isommillakin esteradoilla hyvän hyppytyylinsä vuoksi. Rehellinen, työteliäs luonne ja yhteistyöhalukkuus nousivat arvoonsa Revontulirannan Iivarin ollessa apuna metsäsavotassa ja vetäessä rekeä talvikuukausina. Se kirjattiin P-suunnalle kolmannella palkinnolla ja T-suunnalle toisella.
Valitettavasti ori menehtyi suolenkiertymään jo ensimmäisen jalostuskesänsä jälkeen eikä ehtinyt jättää kuin kaksi varsaa. Varsat olivat luonteeltaan oikein mukavia eikä rakennekaan ollut pahempi, mutta kahdesta varsasta ei voinut tietää sen periyttämiskykyä.

ee. Kardemummakahvi 143cm korkea vaaleanraudikko oli hieman hapannaamainen, mutta kiltti ja nöyrä hevonen. Sen perusilme näytti kiukkuiselta, mutta Kardemummakahvi ei käyttäytynyt huonosti missään tilanteessa - korkeintaan se hieman vieroksui töitä. Se toimi omistajansa lasten kouluratsuna varsin kelvollisella menestyksellä kuljettaen nämä raviohjelmista aina helppo A -tasolle asti. Tamma pelkäsi esteitä kaaduttuaan nuorena irtohypytyksessä, mutta se ei ollut kovin suuri menetys sillä Kardemummakahvi hyppäsi turhan selättä ja jalkojaan roikotellen.
Kun lapset kasvoivat ohi Kardemummakahvista tamma alkoi tehdä varsoja. Se ehti saada seitsemän jälkeläistä, kaikki kilttejä, näppäriä paketteja. Hyppytyyli perityi enemmän isältä, luonne taas luonne enemmän emältä.

Jälkeläiset

s. 18.02.2019 sph-t. Maitovaahtokarkki, e. Valkokalma, om. Ilona (VRL-14757)
s. 23.09.2019 sh-t. Kirkuva Kurpitsa, e. Pirteä Persikka, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
ERJ - 38 sijoitusta joista 5 voittoaKRJ - 40 sijoitusta joista 6 voittoa
28.01.2019 Decnen Virtuaaliset 100cm 5/30
30.01.2019 Decnen Virtuaaliset 100cm 2/30
09.03.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 5/50
11.03.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 3/50
12.03.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 1/50
13.03.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 3/50
17.03.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 2/50
23.03.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 6/50
25.03.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 1/50
03.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 1/50
11.06.2019 Mörkövaara 100cm 6/40
13.06.2019 Mörkövaara 90cm 3/40
15.06.2019 Elohiljan suomenhevoset 100cm 5/30
16.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 7/50
17.06.2019 Mörkövaara 100cm 4/40
18.06.2019 Mörkövaara 100cm 5/40
18.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 7/50
20.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 1/50
20.06.2019 Mörkövaara 100cm 2/40
22.06.2019 Elohiljan suomenhevoset 100cm 5/30
23.06.2019 Mörkövaara 90cm 6/40
18.07.2019 Arola 100cm 5/30
19.07.2019 Tiiron Ratsutalli 100cm 2/40
20.07.2019 Arola 100cm 2/30
20.07.2019 Tiiron Ratsutalli 100cm 1/40
22.07.2019 Tiiron Ratsutalli 100cm 3/40
23.07.2019 Tiiron Ratsutalli 100cm 6/40
02.10.2019 Mörkövaara 100cm 5/50
11.10.2019 Mörkövaara 100cm 4/50
21.11.2019 Mörkövaara 100cm 3/33
21.11.2019 Mörkövaara 100cm 3/33
22.11.2019 Mörkövaara 100cm 3/33
27.11.2019 Mörkövaara 100cm 5/33
28.11.2019 Mörkövaara 100cm 4/33
21.12.2019 Team J&K 100cm 6/40
22.12.2019 Team J&K 100cm 3/40
29.12.2019 Team J&K 100cm 3/40
20.01.2020 Team J&K 100cm 6/40
18.12.2018 Lupsakan Suomenhevoset he A 1/40
19.12.2018 Lupsakan Suomenhevoset he A 2/40
19.01.2019 Adina he A 2/69
22.01.2019 Tiiron Ratsutalli he A 6/40
22.01.2019 Adina he A 8/69
23.01.2019 Adina he A 2/69
23.01.2019 Tiiron Ratsutalli he A 6/40
28.01.2019 Adina he A 3/69
30.01.2019 Adina he A 4/69
01.02.2019 Adina he A 4/69
01.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 5/40
01.02.2019 Hornanhovi he A 2/30
02.02.2019 Hornanhovi he A 3/30
02.02.2019 Kuuran Suomenratsut he A 3/40
05.02.2019 Silverlode he A 2/40
06.02.2019 Kuuran Suomenratsut he A 5/40
07.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 2/40
08.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 3/40
09.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 2/40
13.02.2019 Silverlode he A 1/40
14.02.2019 Silverlode he A 6/40
15.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 5/40
15.01.2019 Adina he A 6/68
17.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 1/40
17.02.2019 Silverlode he A 5/40
18.02.2019 Silverlode he A 5/40
18.01.2019 Adina he A 1/69
18.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 5/40
18.02.2019 Hornanhovi he A 3/30
19.02.2019 Hornanhovi he A 2/30
21.02.2019 Hornanhovi he A 1/30
26.02.2019 Hornanhovi he A 4/30
23.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 5/40
24.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 6/40
27.02.2019 Kalman Suomenratsut he A 2/40
27.02.2019 Hornanhovi he A 2/30
27.02.2019 Hornanhovi he A 4/30
28.02.2019 Hornanhovi he A 1/30
28.02.2019 Silverlode he A 3/40
01.03.2019 Kalman Suomenratsut he A 3/40
KERJ - 40 sijoitusta joista 8 voittoaVSR - 5 sijoitusta joista 2 voittoa
09.04.2019 Ristikallio helppo 4/40
10.04.2019 Ristikallio helppo 1/40
20.04.2019 Ristikallio helppo 4/40
22.04.2019 Ristikallio helppo 5/40
02.05.2019 Riimuvaara helppo 1/30
04.05.2019 Mörkövaara helppo 4/30
05.05.2019 Mörkövaara helppo 5/30
08.05.2019 Mörkövaara helppo 3/30
10.05.2019 Mörkövaara helppo 4/30
12.05.2019 Riimuvaara helppo 4/30
14.05.2019 Mörkövaara helppo 1/30
20.05.2019 Mörkövaara helppo 4/30
20.05.2019 Riimuvaara helppo 3/30
21.05.2019 Riimuvaara helppo 3/30
22.05.2019 Riimuvaara helppo 5/30
23.05.2019 Nekkulan suomenhevoset helppo 5/25
29.05.2019 Riimuvaara helppo 4/30
29.05.2019 Mörkövaara helppo 1/30
02.06.2019 Kaihovaara helppo 3/30
11.06.2019 Syrjän Ratsutalli helppo 1/30
12.06.2019 Syrjän Ratsutalli helppo 2/30
14.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset helppo 1/40
18.06.2019 Moana part breds helppo 2/22
20.06.2019 Moana part breds helppo 1/22
26.06.2019 Syrjän Ratsutalli helppo 4/30
01.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset helppo 2/49
03.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset helppo 7/49
08.07.2019 Mörkövaara helppo 2/27
09.07.2019 Mörkövaara helppo 3/27
18.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset helppo 6/49
09.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset helppo 6/50
18.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset helppo 2/50
23.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset helppo 3/50
24.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset helppo 1/50
26.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset helppo 2/50
27.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset helppo 7/50
28.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset helppo 7/50
24.10.2019 Susiraja helppo 5/25
28.10.2019 Susiraja helppo 2/25
17.11.2019 Rushock Bog helppo 3/29
28.02.2019 Susiraja VSR Cup helppo 1/53
31.08.2019 Susiraja VSR Cup helppo 3/35
30.11.2019 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup 100cm 5/25
31.12.2019 Susiraja VSR Cup helppo 2/41
31.12.2019 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup he A 1/46

Valmennukset & päiväkirja

28.05.2019 Kouluvalmennus, valmensi Milma

Tällä kertaa matkustelin Susirajaan pitämään kouluvalmennusta. Minua oli kentällä vastassa ratsukko, joka käveli reippaasti. Syötävän suloinen pikkuori tepasteli korvat tötteröllä ja näytti siltä, että olisi mielellään edennyt nopeampaakin. Aloittelimmekin alkuverryttelyillä oitis, kun olin hetken aikaa keskustellut ratsastajan kanssa. Aluksi ratsukko sai ravailla ihan reippaasti pahimmat ylijäämäenergiat pois, ennen kuin pyysin ratsukkoa tekemään temponmuutoksia siten, että lisäykset olivat aina pitkillä sivuilla. Jonkinasteista kiirehtimistä oli havaittavissa, eivätkä lisäykset ihan vastanneet mielikuvaani. Pyysinkin ratsukkoa siirtymään kolmikaariselle kiemurauralle, jossa jokaisessa kaarteessa tehdään voltit ja suorilla tehdään pysähdys, peruutus ja peruutuksesta suoraan raviin. Tällä ratsastaja sai hieman malttia orin askeliin ja peruutukset toivat takajalkoja kivasti alle. Ravi alkoi jo näyttää hyvältä, lennokasta mutta ei kiireistä.

Kun olin tyytyväinen ravin laatuun, pyysin ratsukkoa tekemään muutaman pohkeenväistön molempiin suuntiin. Aluksi pohkeenväistöt olivat edelleen liian kiireisiä, eikä ristiaskeleet ollut kehuttavia, mutta muutamalla toistolla poikitusaste parantui ja Viiltokin rauhoittui. Ruunikko ori tuntui ymmärtävän, että omiin jalkoihin kompastuminen on ihan oikea riski, jos kaahaa liian lujaa ristiaskelilla.
Pohkeenväistöjen jälkeen annoin ratsukon siirtyä uralle laukkailemaan. Aluksi rennosti tehden pääty-ympyröitä ja pikkuhiljaa työstäen laukkaa paremmaksi. Pikkuori viiletti aluksi niin lujaa, että minuakin hirvitti, mutta sain kuitenkin nähdä selvää edistystä laukan laadussa. Tässä vaiheessa annoin ratsukon hetken aikaa levähtää ja kävellä pitkin ohjin.

Pienen hengähdystauon jälkeen pyysin ratsukkoa tekemään nopeat verryttelyt ensin ravissa ja siirtymään siitä laukkaan. Laukassa jatkoimme edelleen sopivan tempon metsästystä. Kun Viilto eteni hyväksyttävää vauhtia hyväksyttävässä tasapainossa, menin pönöttämään keskelle pitkää sivua metrin uran sisäpuolelle. Tarkoitus oli harjoitella vastalaukkaa niin, että minut piti kiertää keskustan puolelta ja palata uralle. Näin pitkälle sivulle tulisi kaarros vastalaukkaa. Myönnän, että aluksi minua hirvitti tuuheatukkaisen (ja muhkean) orin laukatessa minua kohti, mutta luotin ratsastajaan ja hevosen fiksuun luonteeseen. Aluksi kaarteissa oli nähtävissä hieman ongelmia, eikä laukka pysynyt kovin tasapainoisena saatikka hyvätahtisena. Toistojen kertyessä laatu alkoi kuitenkin parantua ja kaarteetkin sujuivat mainiosti. Pyysin ratsukkoa jatkamaan vastalaukkaharjoituksia uralla aluksi niin, että laukattiin pelkät pitkät sivut. Niiden onnistuessa pyysin ratsukkoa jatkamaan vastalaukkaa myös lyhyelle sivulle. Aluksi Viilto tiputti raviin ja nosti itse myötälaukan, sillä tasapaino ei riittänyt pitämään vastalaukkaa kaarteissa. Edelleen ratsukko sai työstää laukkaa rauhallisemmaksi. Kova työ tuotti tulosta ja sain nähdä oikein mallikkaita pätkiä vastalaukkaa. Olimme keskittyneet laukkatyöskentelyyn jo pitkän tovin, joten ori vaikutti jo hieman väsyneeltä. Siispä annoin ratsukon siirtyä kevyeen raviin ja loppuverrytellä rennosti omaan tahtiin ympyröitä tehden.

20.12.2020 Kirjat ja kannet (päiväkirjamerkintä), kirjoittanu narri

Kantakirjaustilaisuudessa käyminen on Susirajassa lähes jokaisen kuukauden juttu, josta ei kovin usein jaksa kirjoitella hevosten päiväkirjaan. Mitäpä erikoista siinä on, hevonen tulee pestyä, hermoiltua sen piehtaroinnin tilanteesta, puleerattua vielä kerran aamulla, pakattua autoon ja näytettyä tuomareille. Sitten joko itkemme, kun se ei ole täyttänyt odotuksia tai vaihtoehtoisesti itkemme, kun se on ylittänyt odotukset. Viillon suorituksesta piti kuitenkin oikein lähteä kirjoittamaan. Suorituksesta eli käytännössä suoriutumattomuudesta. Olemme koettaneet pitkin syksyä ja talvea laihduttaa sitä, kuten myös viime kesänä, keväänä, talvena ja ja ja... Maha on ja pysyy, mutta Viilto onneksi suoriutuu tehtävistään upeasti. Voisi se silti olla hieman komeampi hoikempana.

Paraatipaikalla Viilto oli oma itsensä ja siinäpä se onkin kaikki kertomisen arvoinen. Lähinnä siksi, että Viillon laiskanpulskea luonne ei tee sille oikein oikeutta, kun tarkoitus olisi esittää miten upea se on. Eihän sen rakenne tietenkään muutu siitä, onko se leppoisa vai ei, mutta ryhtiä olisi saanut olla enemmän! Meillä oli Lissun kanssa kova yritys vielä viime hetkillä herätellä oria, mutta ainoa kerta kun se heräsi oli silloin, kun söimme suklaata rapisevasta irtokarkkipussista. Tuomarien edessä Viilto kirjaimellisesti nukkui ja kun tuli aika kävellä kolmiolla, Lissu-parka joutui kirjaimellisesti kiskomaan sen liikenteeseen. Ravi oli vielä pahempi nakki, sillä emme kehdanneet, tai siis Lissu ei kehdannut, heiluttaa piiskaa ihan siinä määrin kuin Viilto olisi vaatinut.
Siitä huolimatta palkinnoksi ilmoitettiin kakkonen! Kakkonen, meidän pullevalle Viilto-ponillemme!

05.01.2020 Viilto pomppii (päiväkirjamerkintä), kirjoittanu narri

Maneesi, joka on ollut tekeillä pian seitsemän vuotta, ei vieläkään pelasta meitä talvelta. Onneksi täällä pohjoisemmassa Suomessa riittää myös lunta, joten kentät ovat melko hyvässä kunnossa, eivät lillua mutavelliä tai jäistä koppuraa. Viilto, tapansa mukaan, olisi ollut hieman motivoituneempi jäämään päiväheinilleen kuin lähtemään kanssani estevalmennukseen, mutta lopulta, raastavan hitaasti, sain sen talliin. Käytävällä ori ainoastaan nuokkui, koska kukaan ei syöttänyt sitä. Voi reppanaa. Suukotin Viillon turpaa satuloituani sen ennen kuin puin suitset ja lähdin pihamaalle. Niin hienoa kuin olisikin olla Hyvä Ihminen™ ja taluttaa alkukäynnit, tänään laiskuus otti vallan. Varmaankin tarttui uljaalta ratsultani.

Kun kapusin Viillon selkään se piristyi heti. Minua nauratti hieman, Viilto on hupsu pieni hevonen, niin mukavuudenhaluinen, mutta työteliäs. Outo yhdistelmä, mutta ei se meitä haittaa - mukavampi vain, kun ei tarvitse pakottaa jokaista askelta. Sellaisia hevosia löytyy ihan tarpeeksi. Harha- ja Säkki-linjat noin alkujaan... Verkkasin Viillon itsenäisesti ravipuomeilla ja laukannostoilla ennen kuin valmentajamme ratsastuskoululta saapui. Nopeiden kuulumistenvaihdon myötä valjastimme Sarlotan kasaamaan esteitä. Ei mitään hurjaa, tarkoitus oli hypätä Viillolla lähinnä innareita ja muuta jumppaa - ei tekisi lainkaan pahaa pyöreän pöydän pyöreän ritarin muodoille sellainen!
Alkuun saimme Viillon kanssa hypätä yksinkertaista neljän ristikon innaria josta jatkoimme kahden esteen sarjalle ympyrälle. Viillolla oli meno päällä, kuten tavallista, ja jouduin ensimmäisellä kerralla melkein kiskomaan siitä vauhtia pois, kun muut avut eivät auttaneet. Lisäksi ympyrällä meni vähän pitkäksi ja ori singahti ensimmäisen esteen ohi. Saimme ansaitut nuhteet ja seuraavalla yrityksellä istuin lähempänä hevosta, pidätin sitä, enkä antanut tilaa sännätä paria askelta ennen estettä. Innari sujui huomattavasti paremmin ja ympyräkin osui esteille niiden ulkopuolen sijaan.

Kun valmentaja korotti esteitä, hän lisäsi tehtävään vielä siksak-kavaletit toiselle pitkälle sivulle. Kuulimme (tai minä kuulin, Viiltoa tuskin kauheasti kiinnosti) saarnan siitä, ettei vauhtia saisi olla liikaa. Niinpä aloitimme varovaisesti nostamalla laukan ja tein muutaman ympyrän, pidättäen uljaan ratsuni vauhtia ja lopulta lähestyimme innaria melkein alitemmossa. Viillon kohdalla se on toisinaan parempi vaihtoehto, se kun haluaisi kovasti imitoida hävittäjälentokonetta. Ori hyppäsikin innarin hienosti, vaikka kolautti viimeisen puomin alas hitaamman vauhdin vuoksi. Tai sitten protestina hidastelulle. Ympyrä sujui loistavasti, mutta siksakissa meinasimme Viillon kanssa olla ihan eri paikoissa. Saimmekin toistaa tehtävää vielä muutamaan kertaan, ennen kuin valmentajamme oli meihin tyytyväinen. Harvinaisen hikinen tunti, etten sanoisi!

20.02.2020 Palkintopulla (päiväkirjamerkintä), kirjoittanut Lissu T.

Champion, toisen palkinnon kantakirjaori, ja nyt meriittirivin jatkeeksi liitettiin SLA-I. Esitimme Viillon rotunsa laatuarvostelussa valitettavan pyöreässä kunnossa (projekti ”Viilto kesäkuntoon” on käynnissä!!), saatoin vähän hävetä posket punaisina esittäessäni pikkuorin rakennetuomarille. narrinmokoma esitti, tietenkin, Suukkosen, joka on huomattavasti sutjakammassa sekä ylipäätään esittelykelpoisemmassa kunnossa. Viilto sai kuitenkin erittäin hyvät rakennepisteet, komeat 14 (tyypeistä ja leimoista sekä rungosta neljä pistettä, pääkaulalavat ja kintut kolme pistettä), vaikka tuomari huomauttikin ruunikkomme pyöreistä muodoista sekä lihavuuskunnon turhan korkeaksi kipuavasta numeroarvosta. Suositteli painomittanauhaa, realiteettien kohtaamista ja laihdutuskuuria. Mutta mehän yritämme..!

Seuraavaksi Viillolle katsellaankin tammaseuraa. Ainakin Susirajaan jää yksi pikkulihapulla, ja harkitsemme astuttavamme vielä yhden tamman Viillolla myyntivarsatarkoituksessa. Voi olla, että tämä suunnitelma jää toteuttamatta, orilla on kuitenkin jo kaksi muualle myytyä jälkeläistä. Eiväthän nämä varsamäärät vielä isoja ole, mutta katsellaan nyt. Susirajassa on kuitenkin muitakin oreja, joita käyttää, Tosin me hankimme joku tovi sitten kenttäpainotteisen pienhevostamman.. No, katsellaan. Viillon aikaisemmat tyttäret ovat mukavan korrektirakenteisia hevosia, helppo A/80-100cm tasoisia yleishevosia, ja sellaisen mekin haluamme. Korrektirakenteisen, hyvän yleishevosen. Isänsä kaltaisen hyväluontoisen kaverin, ehkä vähän parempijarruisen. Ennemmin sähikäinen kuin laiskiainen.