Runon Revontuli VH15-018-2632

07.10.2019 hammasvaivainen vanhaherra laskettiin vehreämmille niityille.

Nimi	Runon Revontuli "Rellu"	Kasvattaja	Melina, Runoratsut, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	152cm, tummanpunarautias	Meriitit	KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 21.12.2015, 26v satunnainen (3v 25.12.2015)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he B / 95cm / 90cm / helppo

20.01.2017 revontuliorimme kantakirjattiin R-suunnalle hienosti KTK-II -palkinnolla.

28.03.2018 Rellu palkittiin ERJ-I -palkinnolla.

15.08.2018 raudikkomme palkittiin KRJ-I -palkinnolla.

20.09.2018 runoratsumme edusti rotunsa laatuarvostelussa palaten kotiin SLA-I -palkittuna.

25.09.2018 Rellu rallitteli KERJ-I -palkinnolle! Pisteitä kertyi komeat 111,5p.; tilaisuuden korkeimmat!

© scirlin

Luonnekuvaus

Runon Revontuli on räiskyvä ja eloisa kuten luonnonilmiönä tunnetut kaimansa, revontulet. Repe on niitä harvoja Runoratsujen kasvatteja, jotka kisaavat kaikkiaan kolmessa lajissa, eli esteillä, koulussa ja kenttäratsastuksessa. Halusin ehdottomasti jättää sen isästä, Patesta, talliin yhden monipuolisen kilpurin kasvamaan, mutta sopivaa tammaa ei tuntunut löytyvän omasta tallista. Niinpä päädyin kyselemään suomenhevostammoja liisaukseen lähitalleilta, ja kun törmäsin upeaan, omalla mittakaavallani melko vanhasukuiseen Aarniometsän Valonvälkkeeseen, homma oli sillä selvä. Repen sukujuuret ulottuvat emän puolella parhaimmillaan vuoteen 2004, vaikka eee. Tuiverrus onkin päässyt katoamaan. Isän puolelta vanhin sukulainen on syntynyt 2009, joten melko tuoreissa vesissä tässä kuitenkin vielä liikutaan.
- Melina, edellinen omistaja

Meillä räiskyvästä Repestä tuli Rellu, kiitos narrin. Ei tämä kyllä mikään Renault ole, ennemminkin tappiinsa viritetty mopo. Orista löytyy voimaa ja tahtoa, joskaan ei erityisemmin älliä. Ei Rellu suorastaan tyhmä ole, ennemminkin.. yksinkertainen. Kunnon putkiaivo. Piirtopäälle tuntuu olevan sula mahdottomuus keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa, mikä on yhtä aikaa asioita helpottava ja mutkistava seikka.

Käytävällä seisominen harjauksen ja varustamisen, kengityksen, hieronnan tai minkä tahansa toimenpiteen ajan on tyyyyylsäääää. Valitettavan usein Rellu kuopii ja komentaa etusellaan, viskoo päätään, puree kaltereitaan sun muuta ärsyttävää. Ori ei näyki, uhittele tai muutenkaan käyttäydy ilkeästi, se vain ilmaisee turhautumistaan huonolla, ei-aggressiivisella käytöksellä. Onneksi raudikon käytöksen saa kuosiin vain kiinnittämällä orin huomion johonkin; Rellu on niin paha putkiaivo, ettei se kykene kuopimaan samalla kun se seuraa hoitajansa heiluttamia ratsastushanskoja. Ylipäätään niin sanottu multitaskaaminen ei luonnistu tältä yksilöltä ollenkaan. Jos pitkästymistä ja siitä johtuvaa ei-toivottua käytöstä ei lasketa, Rellu on helppo hoidokki, joka syö lääkkeet nätisti, ei pelkää klippauskonetta, tykkää olla pesarilla eikä vedä hernettä nenään liian kovasta/pehmeästi harjasta tai muutakaan sellaista. Jos suokkiherralla olisi yhtään enemmän kärsivällisyyttä käytävällä seisomiseen, se olisi mitä oivon lasten hoitoponi. Nyt Rellun kanssa toimitaan mahdollisimman ripeästi, paijaamisen jäävät valitettavasti muille hevosille.
Rellu talutetaan naru turvan ympärillä, ketju suussa tai suitsittuna. Herra on kovasti tammojen perään, etenkin keväisin, eikä läheskään aina malta kävellä - tai kuuntele sitä ensimmäistä komennusta. Oria joutuu valitettavan usein muistuttamaan, kenen tahtiin kävellään ja minne; jos Rellu keskittyy kosiomatkaan, yksi ihminen unohtuu turhankin nopsaan.
Lastauksen ja purun ison ongelma on raudikon kiire. Koppiin/rekkaan mennään ryminällä, ja samalla ryminällä sieltä tullaan pois. Matkustaminen sujuu ihan asiallisesti, kunhan ei paljoa pysähdellä; esimerkiksi risteyksissä tai liikennevaloissa seisoessa Rellu alkaa heti kuopimaan.

Kiireinen, nopeasti pitkästyvä, kuumuva, vahva kädelle, mestari venkoilemaan apuja vastaan tai vain jyräämään läpi.. Rellulla ratsastaminen ei aina ole kivaa. Suokkiherra ei ole se kaikkein osaavin kaveri, mutta takana on kasvattajan kanssa tehty ura kolmen lajin parissa - ei tämä turha hevonen ole! Helkkarin ärsyttävä, joskus haastava ratsastaa, kylläkin. Koulutyöskentely on Rellun mielestä turhaa ja tylsää, esteillä taas on kiva mennä kovaa ja korkealta - viis ratsastajasta.
Koulupuolella Rellun vahvuus on hyvässä liikemekaniikassa sekä liikkeissä ylipäätään; pitkät irtonaiset askeleet, hyvä yliastunta, tahdikasta ja pyöreää. Ori kantaa itsensä hyvin ja on melko helppo koota (siis silloin, ku työnteko sattuu herraa kiinnostamaan). Nopeasti vaihtelevilla tehtävillä sekä ajoittaisilla laukkapätkillä tai puomien hyväksikäytössä koulutreenaamisessa saa aikaan parempia tuloksia, kun Rellu saa välillä tuulettaa päätään. Energisen, kuumuvan orin ratsastaminen herkäksi, pehmeäksi ja odottavaksi on haastavaa, etenkin jos raudikko heittäytyy kuuroksi avuille jyräten kaikesta ohi ja läpi. Pahimmillaan tämä hevonen on överikarrikoitu itsepäinen suokkijyrä, parhaimmillaan kiva helppo B -koulupeli, joka tosin ei jaksa samaa tehtävää turhan kauaa. Kovaa kättä, nakuttavaa kantapäätä, huonoa tasapainoa sun muuta Rellu ei siedä, vaan juoksee alta - ja lujaa.

Hyppääminen, niin rata- kuin maastoesteiden, on Rellun mielestä parasta ikinä. Lisäksi ori on siinä hillittömän taitava, ainakin omasta mielestään. Tässä erinomaisuusharhassaan suomipoika sitten kuumuu, kaahaa ja pyrkii tekemään kaikki ratkaisut itse. Rellun jalkatekniikka on ihan hyvä, mutta ponnistuspaikat ovat vähän missä sattuu, hypyt ovat helposti liioitellun korkeita ja pitkiä (sarjalle mahtuminen on aina valtava ongelma), selän käyttö unohtuu heti jos vauhti kasvaa.. Liian kiireisenä ja itsevarmana hevosena Rellu menee herkästi esteen sekaan, jos ratsastaja ei saa sitä pideltyä. Jokainen hyppykerta vaatii pitkät verryttelyt ja kokeneen ratsastajan, joka ei anna orille tilaa itsenäiseen aitajuoksunäytökseen. Raudikon plussia ovat ehdottomasti rohkeus, hyvä tasapaino ja ketteryys; tiukat kurvit ja lyhyet tiet onnistuvat suorastaan naurettavan helposti.
Rauhalliset maastoretket, buu. Reippaat metsä- tai peltolaukat, jee! Rellu ei kyttää tai säpsy maastossa, mutta se kuumuu (taas). Porukassa maastoilu ei onnistu, sillä ori pyrkii koko ajan kärkeen ja kauas muista, eikä välttämättä pysy lapasessa vaikka suussa olisi mikä norsujarru ja selässä Bull Mentula. Parhaiten maastot sujuvat itsenäisenä käppäilynä, vaikka silloinkin ratsastaja saa olla tarkkana, ettei vauhti kiihdy tai Rellu keksi pitkän suoran alkaessa ottaa itsenäistä laukkakisaa itseään vastaan.

Rellun kanssa kilpaileminen meinaa käydä työstä. Muutenkin innokas, kuumuva, kärsimätön, vahva hevonen on kisapaikoilla tätä kaikkea potenssiin kymmenen. Kisa-alueella kaikuva öriörikorskunta kuuluu kauas, verryttelyissä raudikko muistuttaa tykinkuulaa ja radan jälkeen saa aika usein hävetä, kun hommat menivät vähän sinne päin yli-innokkaan hevosen painettua kädelle kaahatessaan tuhatta ja sataa läpi "koululiikkeiden" tai hypittyään esteet vähän mihin tyyliin sattuu. Rellun saaminen avuille kisatilanteessa vaatii hirmuisesti työtä, eikä todellakaan onnistu joka kerta. Maistuupahan sijoitus makealta, jos sellaiseen ylletään - ne eivät tule ilmaiseksi, eivät tämän rallijantterin kanssa.

Sukutaulu

i. Kuukarin Merlinin Parta ✝ SLA-II, KRJ-I, ERJ-II, KERJ-II sh, prt, 155cm	ii. Haltiasalon Ruhtinas-Melkor sh, rt, 158cm	iii. Rosvoruhtinas KTK-II sh, m, 158cm
		iie. Ruskan Moriatar sh, rt, 155cm
	ie. Fiktion Airut KRJ-I, ERJ-II sh, rt, 155cm	iei. Tammipellon Robert sh, rt, 161cm
		iee. Ch Annikki ✝ KTK-III, KRJ-II sh, vprt, 153cm
e. Aarniometsän Valonvälke YLA2, KTK-III, SLA-II, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-II sh, rt, 151cm	ei. Ch Pikantin Huimatuuli ✝ YLA2, ERJ-II sph, 147cm	eii. Antti-Kristian ✝ YLA2, SLA-II sh, rtkm, 161cm
		eie. Satuneito ✝ YLA2, SLA-II sph, rt, 143cm
	ee. Huvikumpulan Saraste sh, rt, 155cm	eei. VIR MVA Ch Nopsan Potku KTK-III, SLA-I sh, tprt, 157cm
		eee. Tuiverrus sh, tprt, 153cm

Jälkeläiset

s. 07.03.2017 sh-o. Rakovalkeareinot, e. Riikinnevan Perinnejalkine, om. VRL-14510
s. 02.05.2017 sh-t. Huvin Havutuuli, e. Havurusina, om. Sorel (VRL-00884)
s. 01.02.2018 sph-t. Noiturinnaaraaja, e. Hevarinnaaraaja, om. mori-mori (VRL-11325)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

23.06.2017 Kouluvalmennus, valmensi VP

Susirajaan saavuttuani näin jo Lissun verryttelevän tämän päiväistä ratsuaan kentällä, joten kiirehdin pian tervehtimään ratsukkoa. Nopeiden kuulumistenvaihdon jälkeen pyysin Lissua keräämään ohjat uudelleen käteen, siirtämään hevosen raviin ja lähtemään työstämään hevosta ensin eteen alas-muodossa isolla kahdeksikolla. Kahdeksikon tarjoamilla pääty-ympyrillä halusin, että hevonen asettuu ja taipuu sisäpohkeen ympäri ja ympyrää vaihtaessa ratsastaja saa hevosen nopeasti kahden pohkeen ja ohjan väliin uutta taivutusta suunnitellen. Kuten Lissu oli aluksi pelotellut, oli Repa oikeastikin turhan kiireinen ja vahva joten kannustin ratsastajaa ratsastamaan yhä pehmeämmillä avuilla sekä tarjoamaan hevoselle rauhallisempaa tahtia kevennystä hidastamalla. Vaikka Lissu ratsasti hevostaan siististi, halusin hevosen rentoutavan vielä enemmän, joten samalla kun hevosta alettiin työstämään kohti normaalia työskentelymuotoa perusistunnassa, lisättiin yksinkertaiseen tehtävään siirtymisiä sekä käyntiin että laukkaan. "Jes, hyvä Lissu!" huudahdin kentän laidalta ja jatkoin, "huomaatko, mikä ero? Nyt se kantaa itseään rehellisesti, eikä yritä jyrätä vain tuhatta ja sataa eteen susta sen enempää piittaamatta! Jes, taputa sitä ja anna sen huilata hetki pitkällä ohjalla. Jatketaan sitten vielä raviväistöjen parissa niin, että sen pitää malttaa odottaa, astua ristiin ja kantaa itse itsensä. Sen jälkeen me ollaan kyllä tältä päivältä valmiita - ollaanhan me jo jonkinlainen työvoitto saatu aikaiseksi." Koska Lissu oli saanut ratsunsa valmennuksen alkupuoliskolla hyvin kuulolle ja hän oli selkeästi löytänyt uusia vaihteita ratsunsa ratsastamiseen, oli väistöt melko helppoa kauraa ja valmennus päästiin lopettamaan iloiseen mieleen sekä hyvään suorittamiseen.

30.06.2017 Maastoestevalmennus, valmensi VP

Viikko sitten pidetyssä kouluvalmennuksessa olin tarjonnut ratsukolle muutamia hyödyllisiä kotitehtäviä sileäntyöskentelyn ja kavalettitehtävien parista, joten lähdimme soveltamaan näitä tehtäviä maastoestevalmennuksen aluksi. Kun hevonen oltiin saatu erinäisten tehtävien kautta hieman paremmin takajalkojensa päälle odottamaan ratsastajaansa, lähdimme työstämään esteverryttelyä pienillä maahan heitetyillä tukeilla jotka olivat sijoitettu toisiinsa nähden in and out-väleillä kaarevalle, ympyrän uralle. Tässä tehtävässä halusin, että Lissu tukee ratsunsa matkaa, kääntää sitä vahvasti ulkoavuilla ja tarpeen vaatiessa johdattaa vielä sisäohjalla matkaa. Alkuun Rellu vähän kaahotti tukeille, mutta heti kun Lissu löysi paremman, tasapainoisemman asennon ratsunsa selästä, hän pystyi hillitsemään ratsunsa vauhtia - tai kaahottamista, mitä se nyt ikinä olikaan - myös kevyessä istunnassa. "Jes, mä jopa vähän pelkäsin, että sä et oo tehnyt tätä tehtävää yhtään kotona. Mutta sehän sujuu jo ihan malliikkaasti." totesin ratsastajalle, ja loihdin kasvoilleni pienen hymyn.

Maastoestevalmennusta jatkettiin hyppäämällä muunmuassa trakehnerhautaa, kuivahautaa, muutamia mökkiesteitä ja sianselkää ensin yksittäin ja sitten muutaman esteen ratana. Rellu vaikutti alusta asti varsin menevälle hevoselle, mutta uskon, että viime viikkoisella koulutreenillä ja sen jälkeen tehdyllä sileäntreenillä oli vaikutuksensa sillä vaikka hevonen oli menossa, se tuli melko hyvin takaisin ratsastajan pidätteistä eikä esimerkiksi sukeltanut esteiden juureen. Kun esteet olivat tulleet tutuksi, kävimme vielä hyppäämässä banketin ja laukkaamassa veden läpi - jotka sopivat Rellulle molemmat paremmin kuin hyvin. Koska vesi tuntui olevan Rellulle tuttu ja täysin ok elementti, lisättiin veteen myös hyppy veteen sekä hyppy vedestä - ja sitten kaikki päivän esteet yhdistettiin toisiinsa jolloin ratsukko pääsi treenaamaan esteitä vielä kokonaisena ratana. Radalla Lissu piti hyvin ratsunsa tasapainossa ja selkeässä, tasaisessa rytmissä eikä rata itsessään tai pienet radanosat jääneet kaipaamaan sen suurempaa hienosäätöä.

Lue päiväkirjaa