Kuvagalleria

Arkajalka KP VH13-018-0802

15.05.2012 Arkajalka KP osallistui suomenhevosvarsojen arvosteluun saavuttaen SV-III:n.

15.07.2013 Arkajalka KP osallistui suomenhevosvarsojen arvosteluun saavuttaen SV-II:n.

20.11.2014 tamma kärrättiin SLA-tuomarien kriittisten silmien eteen. Tulos oli odotettu SLA-II pistein 79p.

Luonnekuvaus

Rakka on ehdottomasti parhaimmillaan esteillä, muutoin tamma on oikukas ja paikoin haastavakin hapannaama, joka osoittaa mieltään monin eri tavoin eikä tahdo olla mieliksi kellekään. Etenkin tamman karsinaan mennessä saa olla tarkkana, se on Rakan omaa aluetta jonne muilla ei ole asiaa. Suomenhevonen ei ole suoranaisesti ilkeä, mutta sillä on omat, vahvat mielipiteensä asioista eikä se pelkää tuoda niitä julki. Jämäkkä ihminen pärjää tamman kanssa mainiosti, eikä Rakka muutoinkaan ole mikään ongelmahevonen, se on vain hyvin itsepäinen ja reviiritietoinen yksilö.

Karsina on Rakan aluetta, jonne tunkeutumisesta se ei erityisemmin pidä. Tamma kaipaa heti alkuunsa selvityksen siitä, että karsinaan on tulossa pomo, jota ei kiinnosta sen mielenosoitus ja jalan polkeminen. Suomenhevonen ei missään nimessä ole ilkeä, mutta jos sen karsinaan hiippailee epävarmana tai hiippailee muuten vain salaa, ilmoittamatta läsnäolostaan voi olla varma, että tamma näyttää nasevasti monoa. Rakka uhkailee, polkee jalkaa, luimistelee ja näykkii. Varsinaisena tarkoituksena sillä ei ole koskaan satuttaa, lähinnä pelotella karsinaan tulija pois. Tästä huolimatta tamman voi huoletta hoitaa karsinassa, vaikka irtikin, sillä kun sille tekee selväksi, ettei pelota se jättää uhkailut vähemmälle. Kokonaan suomenhevonen ei sitä lopeta, voihan se olla, että joku säikkyy sitten myöhemmin! Jämäkälle ihmiselle hyvin mutkaton hoidettava, kunhan muistaa napakan komennon.
Talutteleminen on Rakan kanssa mukavaa puuhaa, sillä tamma seuraa perässä kuin koiranpentu. Vaikka se itsepäinen ja itsetietoinen hevonen onkin, se seuraa jo karsinassa johtajaksi osoittautunutta ihmistä kiltisti. Voisipa seurata ilman naruakin, kukaan vain ei ole vielä rohkaistunut testaamaan jos Rakka saisikin päähänsä häipyä kauaksi taivaanrantaa kohti.

Ratsastaminen voi olla tammalla joko elämys tai katastrofi, riippuen ihan sen kanssa tehtävästä asiasta. Esteillä Rakka on aivan loistava ja silloin se tuo parhaat puolensa esille. Koulu sen sijaan on usein melkoinen esitys. Tamma ei ole järin yhteistyökykyinen, se on itsepäinen muuli, jolta löytyy aina liikaa tai liian vähän vauhtia. Kultainen keskitie on jotain, mitä suomenhevonen ei tunnut ymmärtävän kun kyse on kouluratsastuksesta. Tamma osaa loistavasti muuttua kovasuiseksi tai laiskaksi tilanteen mukaan, ensin se möyryää niin hitaasti, että naapurin reumaattinen Seppo-setä köpöttää ohi tuhatta ja sataa, eteen ajaessa Rakka taas pinkaisee pää pystyssä matkaan ilman puhettakaan peräänannosta, muodosta tai kropan käyttämisestä. Jo sellainen perusasia kuin pohkeenväistö on tamman kanssa tappelun takana. Suomenhevonen kyllä osaisi, mutta riippuu kovasti ratsastajan maanittelutaidoista, viitsiikö se.
Hyppääminen sen sijaan on Rakan kanssa yhtä pilvissä leijumista. Se on varmajalkainen hyppääjä, jolta löytyy vauhtia, mutta joka pysyy lapasessa ja pääosin kuunteleekin ratsastajaa. Rakka ei koskaan jätä ratsastajaa tien päälle, jos sen selässä vain pysyy, suoritus onnistuu lähes varmasti. Totta kai tammaa pitää ratsastaa koko ajan, jotta se löytäisi oikealle esteelle, mutta tappelua siitä ei tule. Ainoa ongelma ovat Rakan kanssa käännökset, se turhan helposti painaa ulkolapa edellä menemään ja kaarrokset venyvät turhan pitkiksi. Kun muistaa olla tarkkana kääntämässä Rakan lapoja, muu kroppa seuraa perästä itsekseen.

Kisapaikoilla Rakkaa joko kiinnostaa tai ei, päivästä riippuen. Mikäli Rakkaa ei voisi vähempää kiinnostaa joku ruusukkeenmetsästys se on venkoileva ja kiemurteleva kuin onkimato koukussa eikä luonnollisestikaan ole parhaimmillaan. Vastahakoisella hevosella verrytteleminen tai kisaaminen ei ole mikään elämys, ja näinä päivinä lähdetään kotiin ilman ruusuketta.
Työintoisempina päivinä Rakka on aika lailla samanlainen kuin kotonakin ja vaatii samanlaista työskentelyä, että siitä saa mitään irti. Yleisön edessä tamma tosin tuntuu tekevän hivenen mieluummin töitä, mutta se voi olla myös meidän optimistinen harhakuvitelmamme.

Sukutaulu & -selvitys

i. Hopean Sarkasmi eli Saku on yleispainotteinen, rautias monitoimiori, joka on kisannut rata- ja maastoesteitä, koulua ja parit työhevoskisatkin. Rehti ja reipas ori on hyvin kiltti, joskin orimainen hevonen.

ii. Harvinaisen Harmiton omaa kultaisen luonteen ja on omistajansa mukaan oikea hanipöö. Yleispainotteinen ori on kiertänyt yli sadat villit koulukilpailut, sijoituksia tosin on harmilliset viisi.

ie. Sannikas on aina hyväntuulinen ja yritteliäs tamma, jota eivät pahat päivät vaivaa. Yleispainotteinen tamma on läpikäynyt 76 villiä koulukilpailua, sijoituksia ei kylläkään ole kertynyt kuin 4.

e. Pippurisella luonteella varustettu Suvannon Ärräpää on estepainotteinen tamma, jolta sujuvat metrin esteratojen lisäksi kouluradat aina vaativaan B:hen saakka. Tamma on sijouttunut muutaissa estekisoissa.

ei. Lakean Hapro, osaava yleispainotteinen ori (va B, 110cm) on kisannut useita lajeja ja napsinut voittoja ja sijoituksia varsin mukavasti. Meriitteinään orilla on YLA2 ja SLA-I. Hapro on luonteeltaan hivenen hidasälyinen höppänä.

ee. Yleispainotteinen Sangen Haituva on erittäin sievä ja osaava tamma (va B, 90cm) ja palkittu YLA2:lla. Luonteeltaan tamma on hyvin nöyrä ja kuuliainen. Valitettavasti tamman sivut ovat varsin sekaisin ja niistä puuttuu puolet, joten kaikkea tietoa ei ole saatu talteen.

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuunottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

30.11.2013 Estevalmennus, valmensi Sinttu
Ajattelin, että tälle tammalle paras alkuverkka saattaisi olla kääntämistehtäviä ihan puomeilla. Pyysin ratsukkoa ottamaan reippaan, iloisen ravin ja tulemaan keskiympyrällä olevat neljä puomia kokoajan samassa ravissa. Tarkoituksena oli asettaa hyvin ja ratsastaa aina saman verran askeleita jokaisen puomin välille. Tämän sujuessa pyysin tekemään vielä voltit jokaisen puomin jälkeen, ympyrän sisälle. Tämän tarkoituksena oli saada Rakka kääntymään nopeasti ja vastaamaan hyvin kääntyviin apuihin. Välillä ratsastajalla oli vaikeuksia saada tammaa kääntymään pienelle voltille ja kehotinkin rajaamaan paremmin ulko-ohjalla ja käyttämään ulkopohjetta aktiivisemmin. Hyvinhän Rakka sitten totteli, kun kääntävät avut saatiin läpi. Este kerrallaan lähdin sitten nostamaan korkeutta ja tarkoituksena oli hypätä laukassa keskiympyrällä olevat neljä estettä. Aktiivinen kääntäminen oli nyt tärkeää ja pyysin ratsastajaa ihan laskemaan ääneen monta askelta väleihin tulee. Välillä saatoin pyytää tulemaan isommalla laukalla ja välillä taas vähän lyhyemmällä. Ihanan saumattomasti ratsukon yhteistyö kuitenkin sujui, eikä tehtävä tuottanut ongelmia, vaikka estekorkeus nousikin. Vasen kierros tuotti loppuen lopuksi enemmän hankaluuksia, mutta hienosti valmennus kuitenkin sujui. Annoin ratsukolle vielä ohjeeksi harjoitella nopeampaa kääntämistä ja pienillä teillä, muuten kun tuo hyppääminen sujui erinomaisesti.

08.12.2013 Kouluvalmennus, valmensi farga
narri ja punarautias suomenhevostamma lämmittelivät jo uralla kun saavuin maneesiin. Narrin pysäyttäessä Rakan lävistäjälle selostin tälle tämänpäiväisen treenisuunnitelman. Tänään ratsukko saisi harjoitella etenkin taivutuksia, siirtymisiä ja siirtymistä peruutuksesta laukkaan. Rakka vaikutti heti aluksi hieman happamalta, mutta totteli kuitenkin narria moitteettomasti. narri näytti kuitenkin joutuvan tekemään töitä pitääkseen tamman kootussa ravissa. Taivutukset sujuivat vallan mainiosti ja narri antoi tammalle ohjaa. Pääty-ympyrällä ratsastaja antoi tammalle pohkeet ja se siirtyi tahdikkaaseen laukkaan. Ratsukko teki kulmassa voltin ja siirtyi takaisin raviin. Rakka oli selkeästi näreissään siirtymisten harjoittelusta, joten se pukitteli siirtymissä hieman. Sen takapää näytti laukassa muutenkin kevyeltä, joten pyysin narria laittamaan sen kunnolla töihin. Ratsukko vaihtoi pitkälle sivulle laukkaan, hidastaen lyhyelle sivulle raviin. Hetken kuluttua narri ratsasti Rakan lävistäjälle pysähdyksiin. Tamma lähti hitaasti mutta varmasti peruuttamaan, ja muutaman askelen jälkeen narri antoi sille napakat laukka-avut ja tamma suorastaan singahti eteenpäin. Jätin ratsukon jäähdyttelemään uralle ja lähdin etsimään seuraavia valmennettaviani.

26.12.2013 Kouluvalmennus, valmensi Akita
Alkukäyntien aikana Rakka oli laiskempi kuin kuumissaan oleva etana! Ajattelin sen johtuvan siitä että se ei nähnyt esteitä missään. Pyysin Lissua ottamaan tiukemmat ohjat ja patistamaan Rakkaa eteenpäin varovasti. Lissu saikin sen hieman nopeampaan käyntiin. Rakka kuitenkin alkoi taas hidastelemaan, joten pyysin Lissua pitämään sen suurinpiirtein samassa tempossa.

Kun oli taivutusten aika Rakka ei totellut lainkaan. Halusin sen menevän pohkeenväistöä, mutta ei. Annoin asian olla ja halusin sen ravaavan. Lissu koitti nostaa ravia toden teolla, mutta se ei tehnyt muuta kuin uhitteli pukkihypyillä! Hetken kuluttua Lissu sai tamman laiskaan raviin, vaan sepä ei minulle kelvannut. Lissu sai sen taas asteen temmokkaampaan raviin. Olin siihen tyytyväinen. Näin tamman kuitenkin kiukuttelevan. Olin suunnitellut toden teolla ohjelman ja seuraavana olisi sitten ympyrät sisäänpäin taivutettuna. Lissulle se oli haaste. Aluksi olin iloinen siitä etta Rakka meni käynnissä kaksi kierrosta nätisti, mutta kohta halusin nähdä sen ravissa. Rakka nosti taas laiskan ravin mutta ei suostunut taivuttamaan vaan heitti kunnon pukit. Lissu ei onneksi tippunut. Vaihdoimme tehtävän laukkatehtäviin.

Pyysin Lissua nostamaan laukan kentän lyhyen sivun puolesta välistä. Rakka nosti kuin ihmeen kaupalla yhden askeleen laukan. Olin siitäkin jo tyytyväinen näin alkuun. Kohta Rakka onneksi laukkasi jo yhden pitkän sivun. Lähdin asettelemaan kartioita keskikentälle Lissun laukatessa. Kohta käskin Lissun keskikentän alkuun. Kerroin Lissulle että hänen täytyy nostaa siitä laukka ja pujotella kartiot. Tamma nosti laukan, mutta tekikin äkkikaarroksen ja laukkasi pois. Lissu käänsi tamman uudelleen, jolloin se esitti kovasuista. Sanoin Lissulle haluavani Rakan pujottelevan joko ravissa tai laukassa. Rakka nosti taas laukan ja meni kiltisti, kunnes tulivat kartiot esiin. Se hiljensi raviin ja oli "kovasuinen". Huomasin kellon olevan sen verran että laukkatehtävät on aika lopettaa.

Lopputaivutteluissa Rakan oli määrä mennä peräänannossa tai pohkeenväistöä. Annoin Lissun valita. Hän halusi kokeilla ensin peräänantoa. Katselin hetken Rakan typerää käytöstä ja sanoin Lissulle että nyt voit kokeilla pohkeenväistöä. Pienen taistelun jälkeen Lissu sai tamman kulkemaan kaunista pohkeenväistöä. Käskin Lissun kehua Rakkaa kovasti ja niin hän kehuikin!

Loppukäynneissä Rakka meni yhä laiskaa käyntiä, joten pyysin Lissua tekemään paljon voltteja. Tamma ei halunnut pois kaviouralta, mutta halusin sen tekevän edes yhden voltin. Kun vihdoin voltti oli tehty oli jo aika lopettaa. En ollut tyytyväinen Rakkaan mutta tiesin sen olevan yksilö, joten päätin asian olla. Rakka kuitenkin oli kaunis ja muuten mukavan oloinen tamma.

17.04.2013 Estevalmennus, valmensi Miivi
Rakka ja Lissu olivat lämmittelemässä saapuessani maneesiin. Rakka ei ollut vielä lämmennyt, ja kulki vielä kaikki paino edessä. Kehotin Lissua keventämään etuosaa antamalla pohkeita ja pitämällä hevosen reippaassa liikkeessä, ja Rakka alkoi keventyä silmissä ja Lissukin paransi istuntaansa huomattavasti. Kun työskentely näytti kiitettävältä, pyysin ratsukkoa ravailemaan pystyttäessäni pari estettä. Esteet olivat hyvin tavallisia, okseri ja pysty kaarevalla uralla toisiinsa nähden. Aluksi esteillä oli korkeutta vain 60cm, joten meni pakosti hyvin. Teknisesti esteiden välit eivät menneet täydellisesti, mutta se parantuisi kyllä hyppäämisen myötä. Nostinkin pian esteet kasikymppiseksi ja niiden välinen ura alkoi parantua. Kun esteet olivat metrissä, tein pienen viiden esteen radan heille. Se meni kohtuuhyvin, ja pian vielä paremmin. Radan sujuttua tarpeeksi hyvin päästin ratsukon ravailemaan ja vein esteet varastoon. Jätin radalle vain pari puomia ja sokeripalaa, ja ratsukko sai loppuun tehokkaan jumppasarjan. Sen jälkeen päästi heidät kävelemään ja annoin kommentit.

11.05.2013 Estevalmennus, valmensi *lumienkuli*
Tänään ohjelmassani oli estevalmennuksen pitäminen vanhalle tutulleni narrille, sekä uudelle tuttavuudelle suomenhevosratsulle Rakalle. Koska sää oli hieman sateinen ja kolea, olimme päättäneet pitää valmennuksen maneesissa ja olinkin saapunut hyvissä ajoin maneesiin kokoamaan esteitä joiden korkeudeksi olimme sopineet 100cm. Pian sen jälkeen kun olin saanut esteet kokoon, ratsukko saapuikin maneesiin sateen kastelemina. Ennen kuin kerkesin edes ihmettelemään kuinka tihkusade oli kastellut ratsukon, kertoi narri heidän suorittaneen alkulämmittelyt itsenäisesti ulkona ja näin ollen pääsisimme aloittamaan varsinaisien esteiden hyppäämisen samantien. Hieman jännitti pyytää ratsukkoa siirtymään suoraan esteille ilman että tiesin mitään kuinka heidän yhteistyönsä toimisi, mutta ainakin toivoin parasta sillä tiesin ettei kaikki narrin ratsut ole tosiaankaan sieltä helpoimmasta päästä. Pyysinkin narria ohjaamaan ratsunsa kohti ensimäistä estettä ja samantien kun Rakka sai avut lähestyä estettä, lähti tamma mielettömällä vauhdilla eteenpäin. Onneksi narri osasi kumminkin selkeästi varautua tähän vauhtispurttiin sillä hän pysyi erittäin helpon näköisesti selässä ja este ylittyikin hienon näköisesti. Vauhtia tuntuikin riittävän myös muillakin esteillä ja muutamaan otteeseen jouduinkin kehoittamaan narria antamaan ratsulleen reippaita pidätteitä jottei vauhti pääsisi kohoamaan ihan liian nopeaksi. Onneksi narri osasi selkeästi käsitellä ratsuaan sillä Rakka hidasti aina pidätteet saatuaan vauhtiansa edes hieman ja vaikka vauhti olisi saanut olla vieläkin hitaampaa, tuntui ratsukko siitä huolimatta osaavan hypätä esteet taidolla. Koska ratsukolta tosiaan löytyi vauhtia esteillä, kerkesivät he hyppäämään koko radan vielä toiseen ja kolmanteenkin kertaan, ilman että se teki edes tiukkaa aikataulun puitteissa. Yhtään virhettäkään ei päässyt ratsukon toiminnassa syntymään ja kehuinkin ratsukon molempia osapuolia erittäin auliisti heidän suorituksestaan. Pikku hiljaa valmennus alkoi kumminkin olla lopuillaan ja minun oli pakko pyytää heitä siirtymään vähitellen loppuverryttelyihin vaikka ratsukkoa olisikin ollut kiva seurata esteillä vielä pidempäänkin. Loppuverryttelyiden aikana kerroin, että ainoa huomaamani parannusehdotus ratsukon toiminnasta oli se, että vauhtia voisi olla hieman vähemmän. Toisaalta kumminkin, niin kauan kun narri hallitsee ratsunsa nopeassakin vauhdissa, ei siitä voi erityisempää haittaa olla. Toivotin ratsukolle vielä hyvää jatkoa ja lähdin itse hipsimään kohti kotia.

Päiväkirja

Päiväkirjaan