Pimeän Loitsu VH16-018-1711

02.07.2018 Lotta löytyi kuolleena laitumeltaan.

Nimi	Pimeän Loitsu "Lotta"	Kasvattaja	Salla Ikonen, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	164cm, mustanruunikko	Meriitit	ERJ-I, KRJ-II
Syntynyt, ikääntyminen	s. 13.09.2015, 25v satunnainen (4v 01.07.2013)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 110cm / 100cm

15.06.2018 KRJ-II

30.06.2018 ERJ-I

© Viiru

Luonnekuvaus

Lotta on mukava, ahkera hevonen, joka kuitenkin on vähän sellainen kyselijäluonne. Onko pakko sitä, onko pakko tätä, onko nyt ihan pakko tuotakaan? Tamma ei kuitenkaan jää vänkäilemään vastaan, vaan se tekee ihmisen mielen mukaan, kun ihminen vain on jämäkkä. Hyvä ratsuhevonen, kiva kaveri muutenkin, muille hevosille kiltti ja ystävällinen. Lotta on paketti, jota kyllä sopii kehua. Sen kanssa oppii jämptiyttä käsittelyyn ja ratsastukseensa, mutta ilman kohtuutonta itkua ja hammasten kiristelyä, kun hevonen ei halua toimia. Tamma haluaa toimia ihmisen kanssa, jos ihminen vain on luotettava.

Hoitotilanteessa Lotta on helpoimmillaan, koska sitä voi periaatteessa hoitaa myös lapsi tai aloittelija, ainakin valvonnassa. Tamma seisoo kiltisti paikallaan, kun se on sidottu kiinni ja paikalla on joku katsomassa, että hevosen kysyessä onko pakko sen on pakko. Niinpä Lotta sopii hyvin myös hoitoponipisteelle, jos niikseen tulee. Kaiken kaikkiaan se on varsin ongelmaton tapaus hoitaa. Se saattaa kyseenalaistaa, pitääkö sen nyt väistää ihmistä, pitääkö sen nostaa jalka. Jos sen täytyy tehdä ne asiat, se tekee ja on tyytyväinen. Lotta myös tykkää siitä, että sitä rapsutetaan ja silitellään ylimääräisiä, vaikka se ei suutu myöskään pikaharjauksesta ja varustuksesta. Eläinlääkäri ja kengittäjä kehuvat tammaa kerran toisensa jälkeen oikein fiksuksi tapaukseksi. Kyllä se vuolut ja rokotuksetkin vähän kyseenalaistaa, mutta kuten Lotalla on tapana, se sietää ihan kaiken, jos sen täytyy.
Jos jotain ongelmia on, ne tulevat esille taluttaessa. Lotta kysyy, voiko se kävellä päältä, voiko se mennä puskaan syömään tai haahuilla omia teitään. Mikäli sitä kieltää napakasti narulla tai äänellä (tilanteen mukaan tietenkin), tamma kulkee perässä kuin koiranpentu. Lotta kyllä astelee lapa edellä ihmistä töytäisemään, menee puskaan syömään tai kiskoo itsensä irti, jos sitä ei kiellä, joten tammaan ei voi suhtautua asenteella "jätä se huomiotta niin se lopettaa". Rekkaan Lotta menee samalla tyylillä: jos se saa luvan, se seisoo lastausrampilla, jos se ei saa vaihtoehtoja, se kävelee rekkaan kuin ei mitään muuta olisi tehnyt. Se käy matkustuskaveriksi kaikille, tamma ei paljoa korvaansa lotkauta millekään ja saa hermostuneemmat hevoskaverinsakin rauhoittumaan.

Lotta on vähän sellainen kokeilija, joka kysyy, onko nyt pakko väistää pohjetta, onko nyt pakko lisätä ravia, onko pakko laukata rauhallisesti vai otettaisiinko spurtti. Tamma ei kuitenkaan ole sellainen, joka väittää joka asiassa vastaan, puskee ohjaa päin eikä välitä pohkeesta. Se ehdottaa omaa juttuaan ja myös tekee sen, jos ratsastaja ei ole hereillä, tai jos siltä ei alun perinkään ole pyydetty kunnolla. Lotta ei vaadi edes erityisen napakkaa tai jämptiä ratsastusta, sellainen perusratsastus riittää tamman kanssa oikein hyvin. Se kysyy, mutta ei kyseenalaista. Tamma myös kyllästyy samana toistuvaan treeniin helpohkosti, se ei jaksaisi paljoa hinkata tuntia samaa taivutusta tai asetusta, tai mitä nyt ikinä onkaan. Lotan kyllästymisen merkit ovat yleensä pään viskomista ja sivuhyppelyä, jotka kannattaa kuitenkin ottaa tosissaan - lopulta tamma nimittäin puree kiinni kuolaimeen ja ryöstää, jos se edelleen pakotetaan hinkuttamaan samaa juttua.
Lotta on kuitenkin erittäin perustoimiva ratsu. Se tekee pyydetyt asiat halukkaasti ja mielellään, kunhan se saa niihin myös vaihtelua ja sitä muistetaan aika ajoin kiittää. Tamma liikkuu nätisti eteenpäin omalla moottorilla, asettuu ja taipuu. Laukka on sen voimakkain askellaji josta kouluradalla heltiävät ne parhaat pisteet, joskin lyhentäminen ja kokoaminen ovat haastavia, kuten ravissakin. Käynti on ehdottomasti Lotan huonoin askellaji, jota pitää ratsastaa ja työstää oikein kunnolla.

Esteille päästessään Lotta innostuu ja vie ratsastajaansa kuin märkää rättiä, mikäli ratsastajalla ei ole juurikaan kokemusta tai tämä lakkaa ratsastamasta. Se onkin hieman raskas ratsastaa esteillä, ei niinkään kuumuva. Vauhti kasvaa vain hieman tamman innostuessa, mutta enemmän Lotta vain tulee painavaksi edestä ja kuuroksi pidätteelle. Sitä täytyy ratsastaa joka askeleella, pitää huolta vauhdista, laukasta ja suunnasta. Lotta on kyllä erittäin hyvä estehevonen, jos se ei pääse viemään ratsastajaansa. Se on itsekin hyvä löytämään paikkoja, se lyhentää ja pidentää laukkaa hyvin pyynnöstä ja hyppää nopsajalkaisesti. Tamma jää tosin hypyn jälkeen melko etupainoiseksi, joten se täytyy muistaa aina nostaa esteen jälkeen ylös. Jos Lotta pääsee viemään ratsastajaansa, se on melko haastava saada takaisin avuille - kyllä sekin onnistuu, mutta helpompi on pitää tamma avuilla koko ajan.

Kisapaikalla Lotta on luotettava - jos käsittely on kunnossa kotona, on se myös kisapaikalla. Kisoissa Lotta keskittyy omaan tekemiseensä, ei kavereihin tai yleisöön. Sillä on tehtävä suoritettavana ja se tehtävä on olla töissä. Niinpä tamma on luotettava kilpakumppani kenelle tahansa, aloittelevalle tai kokeneelle, isojen tai pienten luokkien kisaajalle. Kouluaidat, jännät johteet, kiljuvat lapset tai räkyttävät koirat, Lotta ei anna minkään sellaisen häiritä itseään.

Sukutaulu

i. Pimeyden Ruhtinas sh, mrn, 161cm	ii. Pimeänpelko evm, sh, m, 162cm	iii. Mustakaapu evm, sh, m, 159cm
		iie. Suviyön Suudelma evm, sh, rt, 160cm
	ie. Taika-Kukka evm, sh, rt, 149cm	iei. Taikatemppu evm, sh, rn, 154cm
		iee. Lohtuainen evm, sh, vrt, 160cm
e. Lapinnoita sh, mrn, 165cm	ei. Tuulen Poika evm, sh, trn, 157cm	eii. Ukkosen Veli evm, sh, rtpäis, 164cm
		eie. Viriliina evm, sh, rn, 157cm
	ee. Revontuulia evm, sh, sysrt, 151cm	eei. Kalevantuli evm, sh, m, 156cm
		eee. Lehdon Tuuli evm, sph, prt, 146cm

Jälkeläiset

s. 05.07.2016 sh-t. Eelin Vetoliina, i. Vinssi, om. Meiju K. VRL-12530
s. 25.06.2017 sh-t. Lumolintu, i. Valarna, om. Sorel (VRL-00884)
s. 20.10.2017 sh-o. Manan Majoilla, i. Surmansyöjä, om. Serena (VRL-09334)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

20.02.2016 Estevalmennus, valmensi Sachiyo

Olin rakentanut päivän valmennettavalle ratsukolle verryttelyä varten kuudesta ristikosta koostuvan radan. Lotta oli tänään todella reippaalla tuulella, ja ratsastaja joutui pidättämään hevosta ihan urakalla. Alkulämmittelyjen jälkeen Lotta kuitenkin rauhoittui sen verran, että pääsimme siirtämään esteitä ja rakentamaan niistä vajaan metrin kokoisista pystyesteistä koostuvan radan. Ratsukko teki muutaman laukkaharjoituksen sileällä ja siirtyi sitten innokkaan oloisena radalle. Jo ensimmäiset hypyt näyttivät, että ratsukko työskenteli todella hyvin yhteen, ja energisestä olemuksestaan huolimatta Lotta malttoi olla hyvin kuulolla koko radan ajan. Toisella kierroksella pyysin ratsukkoa ratsastamaan hieman pidemmät reitit ja tulemaan maltillisemmin esteille, ja ratsastaja teki työtä käskettyä. Kaikin puolin radan ylittäminen onnistui niin hyvin, että työskentelimme sen parissa hetken aikaa ja siirryimme sitten loppuverryttelyjen kautta käyntiin.

14.05.2016 Kouluvalmennus, ratsastajana Magnetie

Olin saanut valmennettavaksi suomenhevostamma Pimeän Loitsun. Lämmittelyn perusteella Lotta tuntui melko reippaalta ja menevältä, mutta samalla kuitenkin kuuliaiselta ja herkältä. Aloitin lämmityksen jälkeen tekemällä käynnissä väistöjä. Lotta kokeili aluksi josko ”vähän sinnepäin” riittäisi, mutta sain tamman ruotuun ja siirryimme kokeilemaan myös raviväistöjä. Lotta tuntui ravissa vähän jäykältä oikealle, joten koetin saada tamman vertymään väistöillä sekä sulku- ja avotaivutuksilla käynnissä ja ravissa. Lotalla oli hyvä rutiini ja motivaatio tekemiseen, mutta tamman saamiseen taipuisaksi meni hetki. Jäykkyyden kadottua Lotta tuntui paremmalta ratsastaa ja väistöt ja taivutukset sujuivat kuin tanssi. Lopettelin siis onnistuneeseen suoritukseen ja jäähdyttelin tamman. Kokonaisuutena Lotta oli miellyttävä ratsu, jonka osaaminen on hyvällä tasolla ja osaavan ratsastajan käsissä työskentelee kauniisti.

22.05.2016 Estevalmennus, ratsastajana Magnetie

Tällä kertaa olin ilmoittautunut Lotan kanssa estevalmennukseen. Oli todella lämmin kesäpäivä, joten Lotta tuntui lämmittelyssä vähän jähmeämmältä. Onnistuin kuitenkin siirtymisillä saamaan Lottaan vähän enemmän liikettä ja tekemisen makua. Päästessämme kokeilemaan ensimmäistä pientä ristikkoa Lotta selvästi innostui. Tammaa sai pidätellä oikein urakalla ja puomit kolisivat, koska lähestyimme väärästä kohtaa ja hyppypaikkakin meni aivan liian lähelle. Valmentajan ohjeiden mukaan yritimme uudestaan ja onnistuinkin saamaan tempon rauhallisemmaksi, vaikka Lotta protestoikin muutamalla pienellä pukkihypyllä. Päästessämme kokeilemaan viimein isompia esteitä Lotta tuntui keskittyvän paljon paremmin ja olevan myös paremmin kuulolla. Pienillä esteillä sellaisesta ei ollut hajuakaan, joten nautin kun sain isoilla esteillä keskittyä paremmin askelväleihin ja hyppypaikkaan. Valmentajakin lakkasi huutamasta meille ja kehui lopputunnista hyppypaikkojamme.

11.06.2016 Kouluvalmennus, ratsastajana Magnetie

Maanantaina kalenterissani luki jälleen koulutunti Lotan kanssa. Aloittelin ympyröillä ja volteilla, jotta sain Lottaa taipuisaksi ja siirtymisillä, jotta tamman eteenpäinpyrkimys olisi hyvä. Lotta olikin hyvin kuulolla ja oli mukavan herkkä ratsastaa. Siirryin varsinaiseen harjoitteeseen, eli takaosankäännöksiin. Kokoaminen sujui hyvin, mutta aloittaessani käännöstä Lotta kuitenkin kokeili, josko ei olisi ihan pakko tehdä vaan saisi kiemurrella mitä sattuu. Korjaamalla ulkopohjetta sain Lotan kuitenkin tekemään jotain takaosakäännöksen tapaista. Muutaman toiston jälkeen tämäkin alkoi sujua, kunhan muistin olla tarkkana pohkeiden kanssa. Lotta kyllä huomasi milloin olin itse huolimaton, eikä tehnyt itsekään kunnolla. Tammalla ratsastaminen olikin oikein hyvä muistutus huolellisten apujen merkityksestä, sillä heti kun Lotalta pyysi oikein, tamma kyllä teki.

28.06.2016 Estevalmennus, ratsastajana Magnetie

Ilmoittauduin vielä viimeiseen estevalmennukseen Lotan kanssa. Aloitimme muutamalla puomilla, jotta Lotta pääsi venyttämään askeliaan. Ensimmäiselle esteelle päästessämme Lotta innostui ja vei minua kuin märkää rukkasta. Tästä sisuuntuneena seuraava hyppy tehtiinkin oikein maltillisessa tahdissa ja valmentajakin näytti paljon tyytyväisemmältä. Saimme tehtäväksi suorittaa pientä rataa mutkauralla ja tiukoilla käännöksillä. Esteet olivat matalia, mutta ratsastettuihin teihin sai keskittyä oikein urakalla. Lotta rankaisikin minua muutamilla kielloilla, kun valitsemani tiet eivät olleet hyviä ja tamma joutui esteelle vinossa tai liian lähelle. Valmentaja ryöpyttikin minua urakalla ja Lotta tiputti minut yhden esteen eteen. Loppuviimein onnistuin kuitenkin saamaan valitsemiani teitä parannettua ja onnistuimme suorittamaan radan kerran virheittä läpi. Valmentajaraukka päätti lopettaa valmennuksen onnistumiseen ja paeta ennen kuin pistäisimme lisää puomeja säpäleiksi ja minä lähdin maastoon kävelemään tamman kanssa. Maastossa rapsutin tammaa ja lupasin ratsastaa seuraavan kerran paremmin.

23.07.2016 Kouluvalmennus, ratsastajana Magnetie

Ilmoittauduin Lotan kanssa kouluvalmennukseen, sillä paikkakunnalle oli tullut muutamaksi päiväksi maineikas valmentaja ja halusin hyödyntää ainutlaatuisen tilaisuuden. Lotta tuntui reippaalta ja lämmittelyn perusteella arvelin, että meillä saattaisi mennä muihin ratsukoihin verrattuna hyvin. Valmentaja kuitenkin alkoi heti korjaamaan istuntaani ja ohjasotettani. Saimme tehtäväksi kootut askellajit, ja ilmiselvästi valmentajan lempiaskellaji oli ravi, sillä jo puolessa välissä tuntia olin aivan uupunut. Päästessämme avo- ja sulkutaivutusten pariin Lotta oli jo vähän kyllästynyt ja viuhtoi hännällään. Onnistuimme kuitenkin vääntämään muutaman nätin taivutuksen ja sen jälkeen piiloutumaan hetkeksi valmentajan tarkoilta silmiltä. Sain vielä vähän muistuttelua pohkeista ja kunnolla ratsastamisesta, mutta onnistuimme kuitenkin lopputunnista tekemään pyydetyt tehtävät edes keskinkertaisesti. Lopuksi saimme vielä irrotella laukkaamalla kentän ympäri ja sen jälkeen loppukäyntejä kävellessä valmentaja kävi juttelemassa jokaisen kanssa kotona tehtävistä harjoitteista.

29.07.2017 Päiväkirjamerkintä, kirjoitti Viveka

Juoksi kaatosateen läpi kohti suurta tallirakennusta. Suomen kesä, ajattelin happamana, kun kylmät vesipisarat vihmoivat kasvoille. Rykäisin tallioven auki ja pujahdin talliin sisälle. Nenääni tulvahti tuttu tuoksu, heinää, rasvattua nahkaa ja tärkeimpänä hevoset. Sisällä tallissa oli hiljaista ja autiota, kun kävelin pitkää tallikäytävää pitkin. Vain muutamassa karsinassa oli hevosia, ja ne eivät jaksaneet kiinnittää minuun suurempaa huomiota. Muistelin mielessäni narrin ja Lissun antamaa ohjeistusta. Mustanruunikko Lotta asuisi toiseksi viimeisessä karsinassa käytävän vasemmalla puolella. Hidastin askeliani, kun lähestyin viimeisiä karsinoita, ja oikean karsinan kohdalla karsinan oven yli kurottautui kuvankaunis musta pää.

”Hei Lotta, tänään pääset kuule tuonne vähä lumiseen Suomen suveen. Eiköhän tehä pieni tutustuminen.”

Lotta osoittautui juuri sellaiseksi, miksi sen omistajapari oli kuvaillut. Kiltti ja mutkaton hoidettava sekä hieman jääräpäinen, jalat pysyivät visusti siinä mihin tamma oli ne asettanut. Karsinaan astuessa Lotta tuli tekemään ystävällisesti tuttavuutta ja kunnioitti heti käskyjäni, kun laitoin sen seisomaan aloilleen harjaamisen ajaksi. Naiset olivat ystävällisesti jättäneet tamman varusteet ja hoitovälineet karsinan edustalle, ettei minun tarvitsisi niitä etsiä kissojen ja hiirien kanssa. Olihan tämä vasta kolmas kerta Susirajan talleilla ja ensimmäinen kerta tallin sisäpuolella. Ennen olin vain seisonut kentän laidalla valmentajan roolissa. Siirsin ajatukseni takaisin Lotan harjaamiseen, sillä huomasin jääväni muistelemaan edelliskerran valmennusta. Tamma ei onneksi tästä haaveilustani ja hidastempoisesta harjaamisesta moksiskaan, vaan se seisoskeli pää riipuksissa silmät puoliummessa. Hymähdin tammalle ja siirryin putsaamaan kavioita.

Kurkkasin pienestä karsinan ikkunasta ulos. Sade oli näyttänyt ainakin hiljentyneen ja ehkä kokonaan lakanneen. Hyvä niin, ajattelin tyytyväisenä ja lähdin taluttamaan Lottaa kohti pääovia. Mustanruunikko seurasi minua laahustaen, joten pistin sen kävelemään hieman reippaammin. Lotta heilautti suurta päätänsä, mutta pidensi askelia minun kävelytahtiini sopivammiksi.

”Olet kuulemma aika tahmatassu alkutunnista ja kyseenalaistat kaiken? Katsotaan miten minun käy.” Yksin puheluni kaikui saapuessamme tallioville.

Ovien takaa meitä vastaan tuli enää pieni tihkusade ja kaukana taivaanrannassa oli näkyvissä sinistä taivasta. Suuntasimme Lotan kanssa kentälle, jossa ajattelin ratsastaa tammalla ensiksi kaikki askellajit läpi, jonka jälkeen olin suunnitellut että kävisimme tekemässä maastoretken. Tykkäsin käydä tutustumassa uusiin maisemiin ja olin saanut selkeät ohjeet mille reitille minun kannattaisi lähteä ratsastamaan.

Lotta pyrki heti ratsastuksen alussa kyseenalaistamaan tarvitsiko niihin kulmiin todella mennä ihan syvälle ja kuuluiko pohjetta kuunnella heti vai vasta huomenna. Mustanruunikko huomasi kuitenkin pian, ettei tämänkertaiselle ratsastajalle kannattanut livistää työnteosta, joten muutaman kierroksen jälkeen se taisi tuumata, että tänään jouduttiin sitten oikeasti työntekoon. Olin kuulevinani tamman syvän huokauksen. Ratsastin kentällä kaikki askellajit läpi ja testasi pysähdykset sekä peruutukset. Otin muutamat pysähdyksestä tehtävät laukannostot ja Lotta vastasi apuihini hyvin. Hieman hitaasti se laukkasi, mutta tyytyväisenä pistin sen kapasiteetin mieleeni. Lotta vaikutti todella kuuliaiselta ratsulta, joten päätin lähteä testaamaan sen kanssa tuota maastoreittiä.

Leveä hiekkatie kiersi Susirajan kesälaitumien, suurien peltotilkkujen ja metsänreunaa tehden suuren ympyrän tiluksien ympärillä. Reitti oli helppo, joten siinä ei voinut eksyä, ja Lotta tuntui tietävän mistä kohti piti aina mennä, jos jäin hieman pohtimaan tienhaaroissa kumpaan suuntaan sitä pitikään kääntyä. Lähestyessämme suurta tallirakennusta tunsin kättäni vasten suuren sadepisaran. Kerkesimme Lotan kanssa juuri ja juuri karkuun kaatosadetta.

15.08.2017 Päiväkirjamerkintä, kirjoitti Pierre

Aamuherätykset eivät oo koskaan olleet mua varten ja tänään unihiekat piti karistella silmistä vielä aavistuksen tavallista aikaisemmin, jotta kerkesin puolille päivin Susirajaan keksimään Lotta-nimeä kantavalle suomenhevostammalle jonkin sortin aktiviteettia pitkäksi venähtäneen ja mahaa liiaksi venyttäneen laidunkauden päätteeksi. Viime vierailusta Susirajassa oli vierähtänyt jo tovi, mutta osasin paikan päälle vanhasta muistista ja auton parkkiin saatuani lähdin haeskelemaan liikutuksen tarpeessa olevaa Lottaa, joka nököttikin enemmän ja vähemmän innostuneen näköisenä karsinassaan. Maiskuttelin ruunikolle karsinan pielestä pariin otteeseen, mutta vastaukseksi sain vain syvän huokaisun ja korvien pientä liikettä. En jäänyt kuitenkaan pyörittelemään sormiani työskentelymotivaatiotaan etsivän hevosen kanssa, vaan nappasin karsinan ovesta narun ja astuin karsinaan tehden kuitenkin ennen tätä hevoselle selväksi, että olin tulossa. Lotta raotti hieman silmiään kiinnittäessäni narun riimuun ja se lähti jopa omatoimisesti liikkeelle, eikä sitä tarvinnut erityisemmin maanitella liikkumaan. Hevonen käytävälle kiinni ja pikainen harjaus sen jo valmiiksi varsin siistille karvapeitteelle, minkä jälkeen varusteet päälle ja kentälle. Alkuun en viitsinyt edes kivuta tamman selkään, vaan herättelin sitä lyhyillä maasta käsin tehtävillä harjoituksilla, joiden jälkeen ponnistin itseni satulaan ja teimme erilaisia tarkkuusharjoituksia puomien avulla. Yllättävän simpsakkaasti tamma liikkui sileällä, mutta puomeja se ei aluksi tuntunut edes huomaavan vaan kompuroi niihin armottomasti. Aivan tällaista menoa en yli metriä vaivattomasti hyppäävältä hevoselta odottanut, mutta ajan kanssa Lotta terästäytyi ja se muisti jopa tykkäävänsä esteistä.

13.09.2017 Päiväkirjamerkintä, kirjoitti Penelopeia

Olin edellisiltana saanut viestillä kyselyä, pääsisinkö tänään pistämään liikkeelle Susirajan suokkitamma Lottaa sairastapauksen vuoksi. Ja tottahan toki minä pääsin! Siispä aamutuimaan ajoin autollani Susirajan pihaan, ja läksin noutamaan mustaa suokkitammaa tarhasta. Siellä se kökötti, korvat luimussa ja persus tuulta vasten puoliunessa. Onneksi Lotta ei kuitenkaan vaikuttanut olevan sellaista perässä jahdattavaa tyyppiä, sillä se lähti mukaani melko helpolla. Tallissa laitoin tamman pesupaikalle, jossa harjasin sen karvasta suurimmat pölyt ja heinänkorret, ja heitin sille sitten varusteet selkään. Ulkona oli ikävän tuulinen ja epävakaa sää, mutta ei meitä sokerista oltu tehty. Päätin kuitenkin ettei tänään jäätäisi hinkkaamaan turhaan, vaan treeniä jatkettaisiin niin kauan kun hommat saadaan sujumaan. Kentällä hyppäsin tamman selkään, ja pienten alkukäyntien jälkeen lähdin pyytämään siltä ravityöskentelyä. Työstin ravia molempiin suuntiin etsien siitä erilaisia tempovaihtoehtoja. Alkuun Lotalla oli hieman motivaatio hukassa ja pyytää piti aina kaksi kertaa, mutta pikkuhiljaa se jätti myös kyseenalaistamisen pois, ja asioita alkoi tapahtua jo ensimmäisellä yrittämällä. Työstin myös hieman avotaivutusta käynnissä ja ravissa, pyrkien saamaan Lottaa kuuntelemaan hyvin apuja ohjan ja pohkeen välissä. Laukkatyöskentelyä otimme ensin suurella keskiympyrällä, ja kun hyvä tahti oli löytynyt, lähdimme etsimään laukan eri vaihteita myös suoralla uralla. Ja kyllähän niitä pienen hakemisen jälkeen myös alkoi löytyä. Tässä vaiheessa tuuli oli yltynyt melko navakaksi, ja tummat pilvet olivat alkaneet tiputella myös vesipisaroita. Siispä tein taktisen päätöksen jättää treeni tähän onnistumiseen tältä päivältä, ja annoin tamman kävellä pienet loppukäynnit pitkin ohjin. Ratsastuksen jälkeen kävimme tallissa riisumassa kamppeet. Tallityöntekijä sattui sopivasti heiniä jakamaan, ja hän huikkasikin että Lotan voisi hyvin jättää vaan sisälle. Siispä kävin viemässä mustan karsinaansa, ja lähdin sitten rivakkaan kohti autoani, etten vain jäisi kaatosateeseen.