Surmansyöjä VH15-018-1914
Orin hampaat alkoivat heiketä merkittävästi, minkä lisäksi Sumpin vatsa ei enää toiminut entiseen tapaan. 24.02.2018 ori pääsi vihreämmille niityille.| Nimi | Surmansyöjä "Sumppi" | Tuoja | Ireth |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, ori | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 159cm, kulomusta | Meriitit | KTK-III, SLA-I, ERJ-I, KRJ-II |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 01.03.2015, 21v satunnainen (3v 01.06.2015) |
Painotuslaji, koulutustaso | yleispainotus he A / 110cm / 90cm |
20.02.2017 uljas musta kirjattiin R-suunnalle 67 pisteellä ja KTK-III -palkinnolla.
15.01.2018 Sumppi palkittiin KRJ-II -palkinnolla. Pisteitä kertyi 95,5.
31.01.2018 orin meriittirivi lihoi 103 pisteen ERJ-I -palkinnolla.
20.02.2018 Sumpin viimeinen edustustilaisuus, rotulaatuarvostelu, toi orille 103 pistettä sekä SLA-I -palkinnon.
Kuvaajat eivät halua nimiään mainittavan.
Luonnekuvaus
Luonteensa puolesta tämä hevonen ei ollut niitä parhaita ostoksia, mutta onneksi suorituskyky ja suku kompensoivat. Sumpin luonteesta voi mainita vain vähän hyviä puolia - tosin onneksi ratsastettavuus kuuluu niihin. Muuten ori onkin lähinnä vilkkusilmäinen näykkijä, jonka kanssa ei ainakaan hyviä hoitohetkiä koeta. No, onneksi emme ostaneet sitä miksikään haliponiksi tai hoitohevoseksi vaan suorittajaksi ja jalostushevoseksi. Toivottavasti se vain ei perityä luonnettaan turhan voimakkaasti.
Sumpilla on paha tapa näykkiä ihan kaikkea. Sillä on joku varsan hammasteluvaihe jäänyt päälle loppuiäksi. Ori näykkii ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia, päitsiä, naruja, loimia, kavereitaan, koiria ja kissoja... Siksipä sen kanssa ei voi tarhata ketään ja se on todella rasittava. Kaiken kaikkiaan. Sumppi on epävarma vilkkusilmä, johon ei kannata luottaa sitäkään vähään kuin muihin hevosiin. Selkää sille ei kannata kääntää, sillä se näpsii, mutta myös säikkyy mitä omituisimpia asioita. Melkein mikä tahansa saattaa aiheuttaa sille säpsyn, oli se sitten ohi kävelevä hevonen tai yllättävä ääni. Harvemmin ori tekee muuta kuin hätkähtää isosti, mutta ei se hauskaa ole, kun on sen kanssa samassa tilassa. Tutun ihmisen kanssa musta on hieman helpompi käsitellä, koska se tietää valmiiksi ihmisen tavat - näykkiminen tai outojen asioiden säpsyminen ei silti lopu kokonaan. Sumppi on yksi harvoista aidosti vetopaniikkisista hevosistamme, joten sitä ei voi edes sitoa kiinni tai laittaa käytävälle ketjuihin. Narun nokassa sitä voi kyllä itse pidellä (tai kaveri voi pidellä), mutta kiinni sitä ei voi laittaa.
Taluttaessa Sumppi käyttäytyy pääasiassa oikein hyvin, joskin se saattaa koettaa näykkiä ihmistä ja säikkyä asioita. Naru täytyy vain pitää sen verran hyvin käsissään, ettei ori pääse näykkimään, mutta jos se säikähtää jotain, ei sovi kiskoa turhan lujaa. Tarkkaavainen ja itsevarma taluttaja selviää kyllä hyvin. Sumppi osaa käyttäytyä lastaustilanteessa, se kävelee rekkaan reippaasti ja matkustaa hyvin, kunhan sillä on seuraa ja pumpulia korvissa.
Sumppi on sellainen killittäjä myös kentällä, joka kulkee banaanimutkalla outojen asioiden ohi, jollei jumita tyystin paikalleen. Orin ei pidä antaa jäädä jumittamaan, koska mitä kauemmin se saa vain tuijottaa sitä pelottavaa takkia aidan päällä, sen vakuuttuneempi se siitä on, että takki on varmasti jokin joka syö sen. Kun Sumpin vain lempeästi pakottaa pelottavan objektin ohi, sen ei ole pakko tuijottaa sitä jokaisella kierroksella. Uljas musta säikkyy kyllä yllättäviä asioita, onhan se muutenkin sellainen pelkopotilas aina välillä, mutta kun ratsastaja keskittyy ja ratsaa, ori lähinnä säpsyy. Jos ratsastaja vain matkustelee selässä, Sumppi saa ihan täysimittaisia slaageja. Periaatteessa ori on helpohko ratsastaa, se on yleensä hyvin avuilla alusta asti, ei tarvitse potkimista tai kiskomista ja oma moottorikin hyrrää kiitettävään tahtiin.
Vaikeiden asioiden tullessa eteen (pidentäminen, lisääminen, vastalaukka) Sumppi kuitenkin jarruttaa ja jää paikalleen potkimaan. Ori ei pukittele, pompi pystyyn tai mitään sellaista, mutta se potkii mahansa alle, kuin häätäisi ötököitä. Sitä täytyykin vähän pakottaa tekemään vaikeita juttuja, Sumpille ei saa koskaan antaa periksi ennen kuin se tekee, mitä siltä vaaditaan.
Sumppi ei mene esteen yli, jos ratsastajalla ei ole oikeaa asennetta. Jos yhtään jää miettimään, onko askel sopiva, meneekö hevonen yli, este on jännittävä, katse on maassa tai mitään vastaavaa, ori kieltää. Kun ratsastaja on sitä mieltä, että yli päästään vaikka esteen alla majailisivat Putin ja Trump, hyppää Sumppi melkein minkä tahansa yli. Sitä täytyy tietenkin ratsastaa kunnolla, mutta ori ei ole hyppääjää kummempi - kyllä se omalla tasollaan yli menee.
Kisapaikat ovat aina vähän jännä paikka, koska siellä on paljon ihmisiä ja hevosia. Sumppi on kuitenkin hyvin totutettu tapahtumien hälinään, joten se ei ole aivan yhtä säikkynä kuin voisi helposti kuvitella. Ei se ainakaan sen rauhallisempi ole kuin kotonakaan, mutta ei mitenkänä erityisen paljon säpsympikään. Vaikka tietenkin orin kanssa saa olla hieman tarkempana kuin kotioloissa yksinkertaisesti ärsykkeiden määrän vuoksi, ei kannata puristaa riimunnarua rystyset valkoisina. Sumppi on oma ärsyttävä itsensä kisapaikallakin ja verkassa, suoritukset sen kanssa menevät onneksi yleensä hyvin lähinnä siksi, että sillä ratsastavat vain ne ihmiset jotka siltä osaavat vaatia kunnon suorituksia.
Sukutaulu
| i. Kuolonsyöjä evm, sh, m, 156cm |
ii. Turmantuoja evm, sh, rtkm, 152cm |
iii. Suvenkalma evm, sh, rt, 158cm |
| iie. Aallonpohja evm, sh, rtkm, 154cm | ||
| ie. Rouva Liekki evm, sph, m, 148cm |
iei. Tulenkatku evm, sh, m, 154cm | |
| iee. Neiti Kesävimma evm, sph, trt, 145cm | ||
| e. Surmannielijä evm, sh, klm, 163cm |
ei. Kellopeli evm, sh, vkk, 153cm |
eii. Kellokoneisto evm, sh, tprt, 159cm |
| eie. Raivotar evm, sh, vkk, 153cm | ||
| ee. Ruiskaunokki evm, sh, m, 156cm |
eei. Riekko evm, sh, vrt, 154cm | |
| eee. Kaunakalma evm, sh, m, 155cm |
i. Kuolonsyöjä oli musta 156cm korkea ori, jolla oli hyvät tyypit, hyvä ryhti, tiivis pyörä runko, leveä kaula, pitkä lautanen. Hieman ulkokierteiset etujalat saivat seurakseen hyvät takaset, joskin kaikissa jaloissa oli melko lyhyet vuohiset. Ori meloi etujaloillaan sekä käynnissä, että ravissa, muuten sillä oli mukavan letkeä ja tasapainoinen liike. Kuolonsyöjä hyppäsi hyvin ja rohkeasti, mutta melko etupainoisesti ja otti välillä turhiariskejä (tämä nähtiin kolmivuotiaana irtohypätessä orin loikattua suoraan okserin sekaan). Ajoittaiset sotkeentumiset esteeseen eivät kuitenkaan Kuolonsyöjää juuri hetkauttaneet. Se oli luonteeltaan rohkea ja reipas, aina valmiina tekemään töitä ja tutustumaan uusiin asioihin. Ori kilpailikin helppo A ja 110cm luokkia omistajansa kanssa erinomaisella menestyksellä. Omistajan terveydentilan heikennyttyä Kuolonsyöjä myytiin ja ostotarkastuksessa tehdyt löydökset katkaisivat kisauran siihen. Ruunattuna myyty Kuolonsyöjä toimikin lopun ikäänsä vaellusratsuna, sillä sen reipas ja luotettava luonne olivat omiaan lenkkien vetämiseen.
Siitosuransa Kuolonsyöjä teki kisauransa ohella ja se jätti 16 varsaa. Ne perivät isänsä mukavaa rakennetta ja ryhtiä hyvin, sekä sen hyvää hyppyä. Reipasta ja rohkeaa luonnettaan hevonen siirsi eteenpäin heikommin ja yleensä varsat peilasivat luonteeltaan enemmän emäänsä. Kuolonsyöjän jälkeläisissä on muutamia vakavastiotettavia kisaratsuja sekä roppakaupalla parempia harrastelukavereita.
ii. Turmantuoja oli rautiaankimo 152cm korkea ori, joka oli jokseenkin murrosvaiheessa rakenteensa suhteen. Se oli ryhdikäs, etuosastaan raskas, leveäkaulainen, mutta takaosa oli etuosaan verrattuna todella kevyt. Pitkähkö runko ja selkä, ulkolonkkainen lautanen, hieman ulkokierteiset etujalat ja kaikissa jaloissa lyhyehköt vuohiset. Ori meloi etujaloillaan käynnissä ja ravissa, mutta muuten se liikkui rennosti, joskin matalalla liikkeellä. Laukka oli hieman raskassoutuista ja siinä tuli helposti tahtirikkoja. Hyppytyyli oli yllättävän hyvä, sillä Turmantuoja käytti takaosaansa ja nosti etusiaan, vaikka selän käyttö olikin puutteellista. Ori myytiin nuorempana muutamaankin kertaan (vähän ylihinnalla), sillä sen luonne ei ollut kaikkein helpoin. Se oli hankalasti motivoitavissa työntekoon, se oli hieman ahne eikä turhan miellyttämisenhaluinen. Periaatteessa Turmantuoja oli ihan kiltti ja asiallinen käsitellä, se ei purrut, potkinut eikä hyppinyt pystyyn, mutta jos työnteko ei meinannut maistua, se vain ei nähnyt vaivaa. Lopulta sopivan työnteko-vapaa-ratsastajakombon löydyttyä saatiin Turmantuoja vietyä peräti helppo A -tasolle. Ei se menestynyt mitenkään poikkeuksellisen hyvin, mutta hyväksytyt tulokset ja ajoittaiset sijoitukset niin suomenhevos- kuin avoimista luokista motivoivat jatkamaan. Orilla hypättiin 80cm ratoja, sillä kelpo hyppytyylistään huolimatta sillä ei riittänyt kapasiteettia juurikaan sitä pidemmälle.
Turmantuoja jätti jonkin verran itseään parempia varsoja, erityisesti hyvien tammojen kanssa. Jalka-asentojaan se periytti hyvässä ja pahassa, hyppytyyliä ei niinkään. Ori jätti 50 varsaa, jotka olivat melko sekalaista joukkoa - osa oikein kelpo kisaratsuja, toiset ratsastuskouluhevosia, jotkut lähinnä pullaponeiksi soveltuvia.
ie. Rouva Liekki ei nimestään huolimatta ollut punarautias tai edes punasävyinen hevonen. 148cm korkea pienhevostamma oli musta pitkätukka, jolla oli hyvät tyypit, tiivis runko, leveästi liittynyt kaula ja kantava lanne. Tammalla oli hyvät jalka-asennot kaikissa jaloissa. Kaikkien jalkojen liikkeet olivat suorat, mutta kokonaisuudessaan askellajit eivät olleet Rouva Liekin vahvuus: käynti oli lyhyttä ja jännittynyttä, ravi kiireistä, tamma laukkasi suorin jaloin. Hyppytyylilläkään ei oikein voinut juhlia, sillä Rouva Liekki ei juuri nostellut jalkojaan ja hyppäsi selättömänä, kaula pystyssä. Se oli luonteeltaan yhden ihmisen hevonen, kiukkuinen kaikille muille. Ratsastettavuus oli kuitenkin erinomainen sille omalle ihmiselle. Huonohkoista liikkeistään ja huonosta hyppytyylistään huolimatta tamma suoritti erinomaisesti 110cm radoilla, koulua se ei kilpaillut huonojen liikkeidensä vuoksi. Rouva Liekki halusi aina tehdä parhaansa sen eteen, josta se piti, ja omistajastaan jos jostakusta se piti.
Rouva Liekki varsoi kaksi kertaa eri oreista. Se periytti rakennettaan erittäin voimakkaasti, mutta siihen se pitkälti sitten jäikin - mikä oli melkoinen onni kun otti huomioon tamman liikkeen, hypyn ja luonteen. Molemmat varsat myytiin käyttökoteihin ja niistä tuli varsin hyviä kilpureita omalla tasollaan, vaikka mitään huippukilpureita Rouva Liekki ei jättänyt.
e. Surmannielijä, kulomusta 163cm tamma oli melko vaatimaton, vaikka kohtalaisen kaunis ilmestys. Hyvä tammaleima, matala ryhti, kaareva kaula, pitkä runko, huipukas lautanen. Etusissa oli pystyhköt vuohiset, takasissa käyrät kintereet. Surmannielijä ei ollut mikään katseidenkääntäjä, siltä puuttui ryhdin lisäksi omaa karismaa ja esiintymishalua - oikeastaan tamma muistutti suurimman osan ajasta leipiintynyttä ratsastuskouluhevosta. Tamma ei ollut mikään liikeihme, sillä riitti teknistä osaamista suorittaa valmennuksissa helppo B -tasolla, mutta omistajaa ei koulun kisaaminen kiinnostanut vaan Surmannielijä keskittyi estepuoleen. Vaikka tekniikka ei ollut ihmeellinen - puutteellinen etujalkatekniikka, hieman selättömät hypyt - tamma kilpaili metrin ratoja, eikä ollut lainkaan pöllömpi. Voittipa se kerran aluemestaruudenkin esteiltä. Luonteeltaan Surmannielijä oli arka, syrjäänvetäytyvä hevonen, joka ei paljoa uusista ihmisistä tai tilanteista perustanut vaan mieluummin väisti niitä keinolla millä hyvänsä. Omistaja käyttikin paljon aikaa sen kanssa touhuamiseen, jotta myös pelottavat erikoisesteet ylittyisivät. Hyvät tulokset kisaradoilta puhuivat puolestaan projektin onnistumisen suhteen.
Surmannielijä jätti vain yhden varsan, ori Surmansyöjän, sillä tamma menehtyi pieleen menneen varsomisen aiheuttamiin komplikaatioihin. Sen ainoa varsa peri isältään onneksi ryhtiä ja ulkonäköä sekä enemmän liikettä, mutta tamma periytti luonnettaan erittäin voimakkaasti.
ei. Kellopeli oli varsinainen komistus. 153cm korkea voikko oli ryhdikäs, hyvällä orileimalla varustettu näyttelyesine. Kaareva kaula, syvä pitkähkö runko, loiva lautanen, hyvät etuset ja käyrähköt kintereet. Sen pitkäksi kasvavat valkeat jouhet yhdistettynä kullankeltaiseen väriin tekivät Kellopelistä melkoisen näyn jo nuorena. Valitettavasti se jäi ulkonäkönsä vuoksi melko käyttämättömäksi: se kiersi jokaisen kisanristiäisnäyttelyn aina match show'sta virallisempiin näyttelyihin hakemassa ruusukkeita kotiin, mutta muuten käyttö jäi melko vähälle. Kilpaili Kellopeli helppo C -luokkia hypäten silloin tällöin tallikisoissa jonkun ristikkoluokan, mutta omistajaa ei juuri kiinnostanut viedä hevosta pidemmälle tai maksaa ammattilaiselle siitä - tammoja ja ihailijoita kun riitti ilmankin. Kellopelillä oli kohtuuhyvä liike, hyvin pyörivä laukka ja siitä olisi saanut suhteellisen vähällä vaivalla helppo B/A -luokkien kilpurin, jolla olisi voinut siinä sivussa hypätä metrin luokkia, mutta kapasiteetti jäi käyttämättä. Luonteeltaan ori oli varsin kiltti, mutta hieman hermoheikko ja suhtautui uusiin asioihin erittäin epäluuloisesti.
Kellopeli jätti 64 varsaa ja osoittautui kaikeksi onneksi melko hyväksi periyttäjäksi. Orivarsat muistuttivat rakenteeltaan isäänsä enemmän kuin tammavarsat, niillä oli kelvolliset liikkeet ja kohtalainen hyppy. Kellopeli jätti selkeästi myös arkaa luonnetta, sillä harva sen varsa oli suorastaan rohkea. Jälkeläisissä oli niin perhehevosia, harrastekilpureita (he B/80cm) ja löytyipä sieltä kymmenisen hyvää kilpahevostakin, jotka suorittivat hyvällä menestyksellä helppo A -ratoja ja hyppäsivät metriä.
ee. Kaunakalma oli syvänmusta 155cm korkea tamma, jolla oli kaunis pää ja hyvä tammaleima. Se oli hieman matalajalkainen, sillä oli pitkähkö kaula, pitkähkö runko ja loiva lautanen. Etujalat olivat hyväasentoiset, takasissa käyrät kintereet ja pitkähköt suorahkot vuohiset. Kaunakalma liikkui matalalla askeleella, takasten liike oli ahtaanlainen ja vähän turhan alamäkeen. Se kuitenkin hyppäsi oikein hyvällä tyylillä, käytti selkäänsä ja takaosaansa, vaikka jäikin vähän raskaaksi esteillä eikä meinannut nousta etuosastaan hypyn jälkeen. Tammalla kilpailtiin säästeliäästi lähinnä helppo B -ratoja ja hieman esteitä 80-90cm radoilla, koska ratsastajalla ei ollut uskallusta hypätä metriä tai sitä korkeampaa vaikka kapasiteetti olisi riittänyt. Vaikka tammalla kilpailtiin pääasiassa helpon B:n radoilla, käytiin sillä starttaamassa silloin tällöin helppo A -luokkia, vaikka menestys ei niissä ollutkaan mitään huipputasoa. Kaunakalma oli kuitenkin luonteeltaan melko mitäänsanomaton tapaus. Se ei tuntunut oikein innostuvan mistään, vaikka se ei vastustellutkaan mitään. Tammaa saattoivat hoitaa aloittelijat ja kokeneet, sitä saattoi ratsastaa kuka tahansa ja sillä kävikin säännöllisesti vuokraajia omistajansa lisäksi. Kaunakalma pääsi kantakirjaan R-suunnalle kolmannella palkinnolla.
Kaunakalpa myytiin muutaman kerran kisauran päätyttyä siitoskäyttöön ja se teki eri kasvattajille neljä varsaa. Tamma periytti melko hyvin rakennettaan ja hienoa hyppyään, sekä mustia jouhia. Vaikka tammasta ei koskaan tullut mitään suurta nimeä jalostuksen saralla, sen varsat osoittautuivat perushyviksi suoritushevosiksi, joilla saattoi myös harrastaa vähemmän tavoitteellisesti, mikäli omistaja näin halusi.
Jälkeläiset
s. 03.09.2015 sph-o. Aittohaaran Mustasurma, e. Kaipausta Rinnassa, om. Aittohaara (VRL-05322)
s. 13.05.2017 sph-t. Huvin Tuonetar, e. Riehalan Josefiina, om. Sorel (VRL-00884)
s. 20.10.2017 sh-o. Manan Majoilla, e. Pimeän Loitsu, om. Serena (VRL-09334)
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| KRJ - 43 sijoitusta joista 6 voittoa | ERJ - 41 sijoitusta joista 13 voittoa |
|
11.12.2016 Ventos he A 5/40 14.12.2016 Ventos he A 1/40 16.12.2016 Ventos he A 2/40 18.12.2016 Ventos he A 4/40 27.12.2016 Encore he A 1/30 29.12.2016 Encore he A 1/30 02.01.2017 Encore he A 3/30 04.01.2017 Tuulenpesä he A 5/30 05.01.2017 Tuulenpesä he A 4/30 05.01.2017 Encore he A 5/30 05.01.2017 Encore he A 4/30 08.01.2017 Tuulenpesä he A 5/30 13.01.2017 Hengenvaara he A 7/50 17.01.2017 Hengenvaara he A 5/50 18.01.2017 Hengenvaara he A 5/50 19.01.2017 Fiktio he A 4/40 22.01.2017 Kuuramaan hevostalli he A 5/30 22.01.2017 Cadogan Ponies he A 6/40 23.01.2017 Cadogan Ponies he A 3/40 23.01.2017 Kievarinkujan suomenhevoset he A 6/60 23.01.2017 Hengenvaara he A 5/50 23.01.2017 Teilikorpi he A 4/50 24.01.2017 Teilikorpi he A 5/50 25.01.2017 Cadogan Ponies he A 6/40 25.01.2017 Hengenvaara he A 6/50 26.01.2017 Hengenvaara he A 1/50 27.01.2017 Kievarinkujan suomenhevoset he A 7/60 27.01.2017 Cadogan Ponies he A 3/40 03.02.2017 Ventos he A 5/40 04.02.2017 Ventos he A 2/40 04.02.2017 Ventos he A 4/30 07.02.2017 Ventos he A 5/30 07.02.2017 Ventos he A 5/30 07.02.2017 Ruuvalli he A 1/30 08.02.2017 Teilikorpi he A 3/50 08.02.2017 Kievarinkuja he A 5/50 09.02.2017 Ventos he A 2/30 09.02.2017 Ventos he A 2/40 10.02.2017 Kievarinkujan suomenhevoset he A 2/50 24.02.2017 Teilikorpi he A 7/50 25.02.2017 Teilikorpi he A 3/50 28.02.2017 Teilikorpi he A 5/50 28.02.2017 Teilikorpi he A 1/50 |
22.12.2016 Kilpailukeskus Stewart 110cm 1/47 28.12.2016 Kilpailukeskus Stewart 110cm 6/47 29.12.2016 Kilpailukeskus Stewart 110cm 4/47 12.01.2017 Romilly 110cm 1/75 02.02.2017 Teilikorpi 110cm 2/40 04.02.2017 Teilikorpi 110cm 3/40 04.02.2017 Teilikorpi 110cm 4/40 05.02.2017 Ventos 110cm 2/30 11.02.2017 Metsovaara 110cm 6/40 12.02.2017 Dainty 110cm 5/30 12.02.2017 Dainty 110cm 1/30 12.02.2017 Ventos 110cm 1/30 13.02.2017 Romilly 110cm 6/50 13.02.2017 Kievarinkuja 110cm 2/30 13.02.2017 Turmeltaja 110cm 1/30 15.02.2017 Turmeltaja 110cm 4/30 15.02.2017 Romilly 110cm 1/50 15.02.2017 Dainty 110cm 1/30 16.02.2017 Dainty 110cm 3/30 17.02.2017 Romilly 110cm 6/60 17.02.2017 Turmeltaja 100cm 2/30 17.02.2017 Viisikko 110cm 1/30 18.02.2017 Metsovaara 110cm 2/40 19.02.2017 Metsovaara 110cm 1/40 19.02.2017 Romilly 110cm 3/50 19.02.2017 Ventos 110cm 1/30 20.02.2017 Ventos 110cm 2/30 21.02.2017 Romilly 110cm 5/50 20.02.2017 Turmeltaja 100cm 3/30 23.02.2017 Viisikko 110cm 4/30 24.02.2017 Viisikko 110cm 5/30 10.03.2017 Teilikorpi 110cm 2/40 12.03.2017 Teilikorpi 110cm 2/40 23.10.2017 Turmeltaja 110cm 1/30 26.10.2017 Turmeltaja 110cm 2/30 28.10.2017 Turmeltaja 110cm 4/30 13.11.2017 Teilikorpi 110cm 2/40 14.11.2017 Teilikorpi 110cm 1/40 17.11.2017 Teilikorpi 110cm 1/40 18.11.2017 Teilikorpi 110cm 2/40 18.11.2017 Teilikorpi 110cm 2/40 |
| VSR - 1 sijoitusta joista 0 voittoa |
|
31.07.2017 Susiraja VSR Cup 100cm 4/60 |
Valmennukset ja päiväkirja
29.12.2017 Sumppi ja Serena, kirjoitti serena
Susiraja oli sellainen paikka jossa oli pakko käydä, siitäkin huolimatta, että se sijaitsi Pohjanmaalla. Olen hyvän tovin haaveillut susirajalaisesta hevosesta, joten kutsu vierailulle oli hyvä tilaisuus tutustua potentiaalisiin tulevan hevoseni vanhempiin. Olimme par’aikaa mittailemassa tallin käytäviä ja puhelemassa jos jonkin asian käytännöllisyydestä, kun yhtäkkiä, meikäläisen kaikuvan naurunherähdyksen täyttäessä muuten niin hiljaisen tilan, viereisessä karsinassa vingahti hevonen. Se oli sellainen aavistuksen pelokas, mutta enempikin haastava hirnahdus, ja saatoin nähdä elikosta sen verran, että se jopa kehtasi käyttää etusiaan ilmassa – vähän, mutta kuitenkin.
Tottakai siinä kohtaa meni Serenan ”raukkojen, hullujen ja muiden outojen” -puolustajan moodi päälle ja lähestyin karsinaa yhtäkkisen mielenkiinnon vallassa.
”Surmansyöjä? Syökö se minut jos menen sisään?”
”Todennäköisesti”, vastasi Lissu, mutta huomatessaan meikäläisen jo avaavan karsinanovea lisäsi nopeasti, ”niin siis se ihan oikeasti näykkii.”
Vilkaisin oriin omistajatarta jo puoliksi sisällä karsinassa ja tämän kohauttaessa vain olkiaan astahdin kulomustan pedon eteen. Tai eihän se mikään peto ollut, pelokas pikemminkin. Nuuhkaisi ojennettua kättäni ja seuraavassa hetkessä hampaat vilahtivat ohitse.
Minullehan moinen ei käynyt laatuun, mutta jotain oli jäänyt päähänkin siitä mitä Lissu taustalla puhua päpätti, joten pyysin vain harjan ja annoin Sumpiksi kutsutun olla irti. Ensimmäisellä hipaisulla ori säpsähti, mutta koska lisää oli luvassa, ja aivan kysymättä herran mielipidettä asiaan, tuntui se tyytyvän kohtaloonsa ja seisoi aloillaan harjatessani mustaa karvaa. Pari kertaa napsahti purukalusto jossakin ikävän lähellä ihrakerrostani, mutta sen suuremmitta kommelluksitta selvittiin tuosta vartin harjauksesta. Mitä Sumppiin itseensä tuli, vaikutti se siltä kuin se olisi nauttinut tästä ylimääräisesti huomiosta, mutta hittovie kun piti periaatteen vuoksi olla kuin viulunkieli. Poistuin kuitenkin karsinasta naarmuitta ja totesin Lissulle jonkinlaisella eläintenkouluttajan auktoriteetilla, ettei hevoselle passannut jättää huonoa kuvaa vieraasta samaan aikaan kun Sumppi luimutteli vielä korviaan perässäni karsinassa.
15.01.2018 Kouluvalmennus, valmensi Jenna S.
Saavuin Susirajaan hieman myöhässä, ja Sumppi jo olikin ratsastajansa kanssa kävelemässä alkukäyntejä kentällä. Pahoittelin myöhästymistäni ja keskustelimme hetken Sumpin sekä ratsastajan vahvuuksista ja kehityksen tarpeista. Olinkin miettinyt päivän tehtävät jo hyvin pitkälle valmiiksi, mutta vastalaukan noustessa pieneksi ongelmaksi, päätin lisätä vielä senkin päivän ohjelmistoon.
Kehotin ratsastajaa kokoamaan ohjat ja aloittamaan orin verryttelyn. Tapani mukaan halusin heti alusta nähdä paljon siirtymisiä, voltteja ja kolmikaarisia kiemurauria. Hetken päästä kehotin ottamaan mukaan myös ravin hienoisen temponvaihtelun. Ravin pidentäminen tuotti ratsukolle hieman ongelmia Sumpin jäädessä jumittamaan, mutta määrätietoisesti orin komentaminen ja tehtävät jatkaminen auttoivat. Ennen välikäyntejä keskityimme vielä hetken ravin pidentämiseen keskihalkaisijalla. Muistutin ratsastajaa kunnon suoristuksesta ja ohjien kunnollisesta tuntumasta myös pidennettäessä askelta.
Välikäyntien aikana laitoin puomeista “kujan” kentän keskelle. Tehtävänä olisi ratsastaa kahdeksikolla, pääty-ympyrät laukassa ja kentän keskellä kujan kohdalla ravipätkän kautta suunnan ja laukanvaihto. Annoin ratsukolle luvan aloittaa harjoituksen. Sumppi tuntui hieman kuumuvan tehtävästä, laukkapätkät menivät kaahottaessa ja raviin siirtyessä ratsastaja jäi helposti suuhun kiinni, jolloin laukannosto uuteen suuntaan myöhästyi tai oli haparoiva. Muistutin ratsastajaa ravaamaan sen muutaman askeleen ihan rauhassa, valmistelemaan ensin suunnanvaihdon ja vasta sitten nostamaan laukan uuteen suuntaan. Puolipidäte, siirtyminen raviin, puolipidäte, uusi sisäpohje lävitse muistaen myös uuden ulko-ohjan tuen, ja vasta sitten puolipidäte ja uusi laukka. Tehtävän edetessä Sumppi alkoi hieman ennakoimaan ja nosti muutaman kerran itsekseen laukan liian pian ja jälleen lähinnä vain kaahottaen laukannoston läpi. Pikkuhiljaa tehtävä alkoi kuitenkin sujua ja pian näinkin muutaman erittäin hienon pätkän hyvine siirtymisineen ja rauhallisine apuineen.
Seuraavaksi tehtävänä oli jäädä toiselle pääty-ympyrälle ympärilleni ja nostaa vastalaukka. Kun laukka sujuu ympyrällä, jatketaan suoraa uraa pitkin kohti kulmaa ja lyhyen sivun jälkeen siirtyminen raviin, rauhallinen ravivoltti pitkän sivun keskellä, takaisin pääty-ympyrälle, vastalaukka jne. Vastalaukan nosto sujui ratsukolta hyvin, samoin vastalaukka ympyrällä sujui heti yllättävänkin hyvin. Pakka hajosi kuitenkin jatkettaessa pitkälle sivulle, ensimmäisellä kerralla Sumppi rikkoi raviin ja toisella kerralla vaihtoi kulmassa ristilaukkaan. Muistutin ratsastajaa pitämään sisäpohkeen tuen myös suoralla ratsastettaessa, lisäksi aavistuksenomainen asetus sisäohjalla. Näin hevonen saa tarvittavan tuen myös suoralla vastalaukkaa ratsastettaessa. Myös ulkopohkeen voi pitää aavistuksen satulavyön takana, passiivisena mutta lähellä hevosta. Näillä ohjeilla tehtävä alkoi sujua koko ajan paremmin ja paremmin, lopulta koko kokonaisuus hipoi jo täydellisyyttä, hienoa!
Annoin ratsastajalle luvan siirtyä itsenäisiin loppuverryttelyihin, ratsastaen hevosta letkeässä ravissa rennosti eteen ja alas. Huomenna nähdään estevalmennuksen merkeissä!
16.01.2018 Estevalmennus, valmensi Jenna S.
Aloitimme tämänpäiväisen estevalmennuksen harjoittelemalla alkuverryttelyn aikana pohkeenväistöjä uralta keskihalkaisijalle ja takaisin uralle. Sumppi vaikutti hieman kiukkuiselta ja säikkyili pariin otteeseen kulmassa asuvia pieniä vihreitä ja sinisiä miehiä. Verryttelyn edetessä säpsymiset ja ylimääräinen häsläys kuitenkin hienosti vähenivät ja vähenivät. Seuraavaksi oli vuorossa avotaivutukset ravissa pitkällä sivulla, joita jouduimme hetken aikaa hieman hiomaan. Sen jälkeen vielä käynnissä sulkutaivutuksia lyhyellä sivulla ja välikäynnit.
Välikäyntien jälkeen keskityimme hetken laukannostoihin. Hyvä laukannosto luo pohjan hyvälle laukalle, joka on elintärkeä esteradalla. Laukannostot saivat alkuun Sumpin pomppimaan kiukkuisesti paikallaan, mutta jälleen ratsastaja selvisi hienosti orin kiukutteluista. Kun olin tyytyväinen laukannostoihin, aloin kokoamaan esteitä. Kokosin aluksi vain yhden esteen keskihalkaisijalle keskelle kenttää, jonka avulla pääsisimme hienosti jatkojalostamaan eilistä kouluvalmennuksella harjoittelemaamme tehtävää. Tarkoituksena oli siis ratsastaa kahdeksikkoa ja aina kentän keskellä ikäänkuin esteen päällä vaihtaa suunta ja jatkaa suoraan myötälaukassa uuteen suuntaan. Muistutin valmistelemaan hypyn kunnolla ja jo ennen estettä siirtää katseen pitkälle uuteen suuntaan, jolloin hevonen todennäköisesti tulee myötalaukalla jo esteeltä alastuloon. Pari ensimmäistä hyppyä menivät haparoiden ja kolmannella hypyllä ratsastaja valmisteli uutta laukkaa hieman liikaa ennen estettä jääden suuhun kiinni, jolloin Sumppi kielsi näyttävästi viime metreillä. Erittäin nopeasti tehtävä kuitenkin alkoi sujua, joten siirryin rakentamaan trippeliä pitkälle sivulle. Harjoittelimme ensin laukan pidentämistä koko kenttää hyödyntäen, pitkät sivut lisättyä laukkaa ja lyhyet sivut keskilaukkaa. Sumppi oli heti yllättävän kuuliainen ja pääsimme siirtymään trippelin ylittämiseen. Jätin sen ensin vain 60cm korkeuteen ja lähdimme hakemaan oikeaa laukan tempoa sekä hyviä, pyöreitä, onnistuneita hyppyjä. Kehotin ratsastajaa laskemaan askelia ääneen ja keskittymään erityisesti hyvään, reippaaseen ja pyörivään laukkaan. Pikkuhiljaa korotin estettä ja lopulta pääsimme ratsukon omalle tasolle 110 senttimetriin ja näin oikein hienoja, juuri oikeasta kohdasta ponnistettuja hyppyjä, aivan loistavaa!
Loppuverryttelyjen ohella keskityin vielä ratsastajan istuntaan, ja huomasin hänen käyttävän turhan paljon pohjeapuja kantapäällä saamatta hevoselta niihin kuitenkaan mitään reaktiota. Niimpä hän joutui ratsastamaan loppuverryttelyt kokonaan kevyessä istunnassa, jolloin kantapään nostaminen ylös on mahdotonta, ja tarpeelliset pohjeavut on pakko antaa nimenomaan itse pohkeella. Tätä tehtävää suosittelen käyttämään ahkerasti itsenäisessä harjoittelussakin, jotta saadaan paha tapa kitkettyä pois. Huomenna tosin on vatsalihakset taatusti kipeät!