03.12.2016 Nilja talutettiin teurasautoon kohti viimeistä matkaansa iän alkaessa jo painaa tammaa.

Kieroililja VH15-018-0479

Nimi	Kieroililja "Nilja"	Kasvattaja	Eetu Ahonen, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	157cm, tummanpunarautias	Meriitit	KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 14.12.2014, 26v satunnainen (4v 16.01.2015)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 110cm / 90cm

20.07.2015 KTK-III pistein 18 + 17 + 17 + 16 = 68p. Kyllä tässä saa omistaja olla ylpeä!

02.05.2016 Niljalle myönnettiin jälkeläisluokka C.

31.07.2016 tamma osallistui ERJ:n laatuarvostelutilaisuuteen. Pisteitä kertyi komeat 105,5p., eli ERJ-I -palkinnon verran.

15.09.2016 punainen pullatammamme sai KRJ:n laatuarvostelusta komeat 104 pistettä ja KRJ-I -palkinnon.

20.11.2016 vanhusheppamme pävi vielä viimeisessä arvostelussa, pokkasi 102 pistettä ja SLA-I -palkinnon.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Vakaan rauhallinen luottohevonen, joka sopii lastenkin käsiin niin hoidettaessa kuin ratsastettaessa. Mukavuudenhaluinen, verkkainen "kaikki käy" -hevonen, jonka reipastuminen on lähinnä hellyyttävä yritys esittää aktiivista. Ja voi kyllä, tämmöisellä perhehevosen/ratsastuskoulun luottopuksun/terapiahevosen perikuvalla me sitten kisaamme.
Niljaa on hankala olla rakastamatta. Tamman rauhallinen olemus on omiaan rauhoittamaan, ja vaikka ratsuna hevonen onkin vähän (eikä edes vähän..) tädinkuljetin, sen kanssa on aina yhtä mukava lähteä treenaamaan, maastoilemaan tai ihan vain kävelemään. Raudikko on hevosia, jotka piristävät kurjintakin päivää ihan vain olemalla olemassa.

Jokainen pieni ja vähän isompikin hevoskärpäsen pureman saanut haluaa Niljan hoidokikseen. Pitkäpinnainen, lehmämäisen lauhkea raudikko ei ole moksiskaan yhtään mistään, se ei korvaansa lotkauta kiljumisesta, korvien kiskomisesta, hännässä roikkumisesta, mahan alta juoksemisesta tai mistään muustakaan. Nilja korkeintaan näyttää siltä, että on niin loppu koko hommaan. Oli hevonen sitten karsinassaan tai käytävällä - kiinni tai irti, sillä ei ole väliä -, Nilja seisoo sievästi paikoillaan liikkuen vain pyydettäessä. Tamma on täysin ongelmaton hoidokki, kaikki sujuu leikiten, ainoat mahdolliset protestit ovat tyytymätön hännällä huiskinta sekä mahdollinen irvistely (lähinnä rokotuksen ja raspauksen takia). Kun hoitaja toimii rauhallisesti eikä käytä turhan ronskeja otteita, Nilja hörisee tyytyväisenä, nauttii harjauksesta ja rapsutuksista ylähuuli pitkänä ja saattaa torkahtaa, jos tammaa malttaa rapsutella tarpeeksi kauan. Pesupaikasta raudikko ei erikoisemmin välitä, mutta menee sinne silti nätisti kärsien kylmäyksen ja pesut surkea ilme naamallaan. Eläinlääkäri ja kengittäjä kehuvat Niljaa kerta toisensa jälkeen hevosen rauhallisuuden ja fiksun käytöksen vuoksi.
Taluttaessa ja lastatessa Nilja on perässä vedettävää mallia. Tammalla ei ole mikään kiire, ja mikäli kävelyreitin varrella on jotain syömistä, hevonen oikein hidastelee voidakseen jäädä syömään. Voikukat ja koivut ovat Niljan suosikkeja, metsässä puolukat ovat parasta ikinä. Lastaaminen, matkustaminen ja purkaminen sujuvat rutiinilla, Nilja ei korvaansa lotkauta. Tosin jos heinät loppuvat kesken matkan, tamma saattaa alkaa kuopimaan, mutta mitään sen kummempaa hevonen ei tee.

Nilja on aika helppo ratsu, jonka kanssa saa kaikessa rauhassa opetella ja tehdä virheitä ilman, että hevonen hermostuu tai kiukuttelee. Tasaiseen tahtiin puksutteleva raudikko on laiskahko pullasorsa, joka jää kentän laidalle syömään, mikäli saa luvan. Ravi on välillä niin laiskaa hölkkää, että koko hevonen tuntuu kaatuvan mutkissa, eikä laukkakaan aktiivisuudella loista. Nilja tekee asiat mielellään puolivaloilla ja vähän siihen suuntaan, ja vaikka sen saisikin tekemään pyydetyt asiat kunnolla eteenpäinpyrkimys jää usein haaveiksi. Tekemisen meininkiä tai reippautta Niljassa ei meinaa olla nimeksikään, mutta se on perushyvä luottoratsu sekä mainio maastomopo.
Osaavallakaan ihmisellä Nilja harvemmin löytää kunnon eteenpäinpyrkimystä tai huimaa työmotivaatiota. Tamma tietää, kenen kanssa se saa ja kenen kanssa ei saa laiskotella, eikä se pahemmin edes yritä jättää hommaa puoliväliin. Toki se tekee niin vähällä, kuin vain ratsastajalle kelpaa, mutta napakka pyyntö tuo siihen kyllä rotia. Vaan Nilja ei ole, eikä siitä saa mitään kouluratojen liitokaviota, pullasorsailu on aina se Niljan omin juttu.

Esteillä Nilja reipastuu sen verran, että pääsee puomien yli puomeja koluuttamatta. Vaikka tamma miten hyppäämisestä pitääkin, askeliin ei ilmesty yhtään enempää vauhtia kuin koulupuolellakaan. Suomenhevonen on tasaisen hyvä estesuorittaja, joka tekee tasaiset hypyt ja osaa katsella ponnistuspaikat itsekseen (Nilja olisi omiaan aloittelevan hyppääjän opetushevosena). Erikoisesteistä tamma ei ole moksiskaan, mutta jos esteessä on kasvikoristuksia, joihin se yltää, niin Nilja nappaa matkaevästä vaikka kesken hypyn. Laukan pidentäminen ja lyhentäminen sujuvat vaivatta, mutta reipas ratavauhti jää usein haaveeksi, ja aika onkin Niljan suurin kompastuskivi. Maastoesteillä hevonen on sama opettavainen luottoratsu kuin rataesteillä.
Tamma pitää maastoilusta, joka menee täsmälleen sitä vauhtia kun pyydetään. Vaikka hirvi rymistelisi vastaan, Nilja ei sano mitään, mikä tekee siitä aremmille hevosille hyvän maastokaverin. Possujunassa kuljettaessa Nilja voi olla vetohevonen, keskimmäinen tai peränpitäjä, tamma sopii joka väliin.

Kotikenttien pullasorsa muuttuu kisapaikoilla reippaammaksi menopeliksi, vaikkei tammasta koskaan saa irti sellaista herkkyyttä, terävyyttä ja reippautta kuin haluaisimme. Raudikko nyt sattuu olemaan mukavuudenhaluinen, hieman verkkainen tapaus, eikä tamma siitä miksikään muutu.
Käsihevosalueella, ja noin muutenkin, Nilja on hyvän käytöksen perikuva, minkä vuoksi myös pienimmät hoitajatytöt voivat puuhastella tamman kanssa kisoissakin. Verryttelyissä ja radalla Nilja on edelleen hyväkäytöksinen, asiallinen hevonen, jonka moni junnuratsastajan vanhempi on halunnut ostaa meiltä. Suomenhevostammamme on niitä hevosia, jotka tuntuvat hoitavan homman kotiin, osasi ratsastaja ratsastaa tai ei. Nilja on luottoratsu niin koulu- kuin esteradoille, se ei turhia hötkyile, muttei myöskään himmaile, vaan tekee tappotasaisia, hyviä suorituksia. Ykkössijat jäävät yleensä saamatta (Niljasta puuttuu joko hieman vauhtia tai näyttävyyttä), mutta ei se kerta toisensa jälkeen saatu keltainen ruusuke loppupeleissä harmita ollenkaan. Tappovarma kisapeli, joka ei ota nokkiinsa mistään, vaan menee ja tekee hyvän suorituksen kahden seuraavankin ratsukon puolesta.

Sukutaulu

i. Tappohauska evm, sh, vrt, 153cm	ii. Murhamies evm, sh, prt, 153cm	iii. Kuolontuoj evm, sh, rt, 152cm
		iie. Hiievvaemo evm, sh, rt, 156cm
	ie. Kaihonkatsanto evm, sh, rt, 151cm	iei. Visionerri evm, sh, rt, 153cm
		iee. Kaihonkaivo evm, sph, klrt, 144cm
e. Myrkynnielijä evm, sh, rt, 152cm	ei. Myrkkykeiso evm, sh, klm, 153cm	eii. Viskibasso evm, sh, klm, 156cm
		eie. Haavankirvel evm, sh, vkk, 149cm
	ee. Miestennielijä evm, sh, vprt, 155cm	eei. Miehenmalli evm, sh, trt, 163cm
		eee. Maailmannäkijä evm, sh, vrt, 150cm

Jälkeläiset

s. 03.04.2015 sh-t. Kierontuma, i. Murha-Kustaa, om. Susiraja
s. 25.07.2015 sh-t. Harmonella, i. Harmoiri, om. tvisha (VRL-01671)
s. 10.08.2015 sh-o. Ketkunkerma, i. Marsalkka Maitoviiksi, om. Rajaton / Riella VRL-01744
s. 25.01.2016 sh-o. Kieroikiskaus, i. Valheen Repäys, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 14.02.2016 sh-o. Kieroikoivu, i. Murha-Kustaa, om. annika n VRL-10352

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

08.05.2015 Kouluvalmennus, valmensi Sachiyo

Kun saavuin maneesiin, Nilja oli jo ratsastajansa kanssa lämmittelemässä raviympyröillä. Tervehdin ratsastajaa ja jäin maneesin reunalle hetkeksi seuraamaan, miten ratsukon yhteistyö sujui. Nilja näytti kulkevan todella laiskasti, mutta silti se vaikutti todella rennolta ratsastajan alla. Ratsastaja taas istui hyvin ryhdikkäästi tamman selässä ja yritti kevennyksellä pitää tamman tahtia yllä.
Pyysin ratsukkoa jatkamaan tekemiään raviympyröitä samalla kun kerroin heille, mitä olin suunnitellut päiväksi. Ensin lämmittelisimme ravissa sekä laukassa ja tekisimme hieman vastalaukkaharjoituksia. Sen jälkeen tekisimme yksinkertaisia siirtymisiä ja pysähtymisiä. Tarkoitus oli tänään käydä läpi todella yksinkertaisia asioita, joita olisi kuitenkin hyvä hioa.

Pyysin ratsastajaa siirtymään kolmikaariselle kiemurauralle ja jatkamaan ravia. Käskin ratsastajaa pyytämään hevosta reippaammin eteenpäin, ja mikäli se ei lähtisi, niin käyttäisi raippaa. Nilja ei kuitenkaan avuista huolimatta viitsinyt laiskuuttaan reipastua, ja vasta raipan kanssa tammaan sai hitusen lisää vauhtia. Pyysin ratsastajaa pitämään tempon juuri tuollaisena, eikä antaisi sen hidastua yhtään.
Ratsukko teki kiemurauraa muutaman kerran radan poikki, minkä jälkeen pyysin ratsastajaa suorittamaan seuraavanlaisen radan: ensin olisi tarkoitus lähteä pitkän sivun alusta lävistäjälle, tehdä lyhyellä sivulla pääty-ympyrä, jatkaa matkaa pitkälle sivulle, jolla pitäisi tehdä kaksi volttia, seuraavalla pitkällä sivulla nostaa laukka ja tehdä loiva kiemuraura ja lopuksi täyskaarto, ja sama rata toiseen suuntaan. Toistin tiet kertaalleen ratsastajalle, ja he lähtivät suorittamaan rataa varmasti (mutta hitaasti).
Nilja kulki yhäkin pää ylhäällä ja paino melko edessä, mutta eteenpäin se kuitenkin meni ja kääntyi sinne, minne ratsastaja käski. Se kuunteli melko hyvin apuja, ja varsinkin laukannosto sujui hyvin. Tamman takajalat jäivät kuitenkin laahaamaan maata, joten käskin ratsastajaa pitämään toiseen suuntaan mentäessä huolta siitä, että takaosakin toimisi aktiivisesti.

Kun ratsukko oli suorittanut radan kumpaankin suuntaan, annoin heille luvan siirtyä käyntiin. Kerroin samalla ratsastajalle, että valmistautuisi vastalaukkaan ympyräkahdeksikolle. Tarkoitus oli laukata lähes kokonainen ympyrä, mutta hieman ennen keskipistettä siirtyä muutamaksi askeleeksi käyntiin, minkä jälkeen nostettaisiin toinen laukka. Ratsastaja vaikutti ymmärtävän tehtävän, joten se lähti liikkeelle nostaen todella epämääräisen näköisen laukan. Käskin käyttää jälleen raippaa, jotta tamma hieman heräisi.
Nilja kulki todella hyvässä tasapainossa ympyröitä, ja hiljalleen se alkoi rentoutua jopa sen verran, että kaula laskeutui kaarelle. Ratsastaja pysäytti laukan lähes keskellä kahdeksikkoa, käveli muutaman askeleen ja nosti jälleen laukan suunnaten kahdeksikon toiselle ympyrälle. Tamma vaikutti todella tasapainoiselta hevoselta vastalaukan suhteen, ja ratsastaja osasi tukea hyvin hevosta. Pyysin ratsastajaa laukkaamaan kahdeksikkoa muutamia kertoja läpi, kunnes oli aika siirtyä viimeisiin tehtäviin.

Pyysin ratsastajaa siirtymään käyntiin ja valmistelemaan pysähdystä. Seuraavaksi ratsastajan tuli peruuttaa muutama askel, nostaa suoraan peruutuksesta ravi, pysähtyä ja peruuttaa ja toistaa samoja liikkeitä. Ratsastaja lähti peruuttamaan ja suoritti tehtävää hetken aikaa. Ravi oli yhäkin melko hidastempoista, mutta pysähdykset ja peruutukset sujuivat hyvin. Seuraavaksi pyysin ratsukkoa tekemään ravi-laukka-siirtymisiä niin, että maneesin pitkät sivut kuljettaisiin laukassa ja lyhyet sivut ravissa. Ratsastaja lähti jälleen nostamaan laukkaa raipan kanssa, mutta se jäi jälleen todella hidastempoiseksi. Se oli kuitenkin selkeä laukka, joten annoin ratsastajan suorittaa hetken aikaa tehtävää.

Kun olimme tehneet hetken aikaa erilaisia siirtymisiä ja pysähtymisiä, oli aika lopetella. Annoin ratsastajalle luvan antaa pitkät ohjat ja siirtyä loppukäynteihin. Sanoin vielä ratsastajalle, että seuraavan kerran pitäisi huolta siitä, että Nilja kulkisi alusta asti reippaasti. Kiitin ratsastajaa valmennuksesta ja lähdin ulos maneesista jättäen ratsukon kävelemään maneesin sisälle.

17.05.2015 Estevalmennus, valmensi Naxu

Nilja mateli kentälle narri selässään. Tästä tulisi pitkä estevalmennus, jossa laiska mato ei saisi voittaa. Juttelimme narrin kanssa hetken ja sitten aloittelimme. Heti alkuvalmennuksesta tehtiin paljon siirtymisiä ja niillä Nilja saatiinkin melko hyvin kuulolle. Ensimmäinen estetehtävä kolmen laukan sarja, jonka esteet olivat pysty ja okseri. Alkuun esteiden korkeus oli noin 50cm. Nilja hyppäsi ihan nätisti omalla vauhdillaan ja se oli hienosti narrin avuilla. Korkeus nousi vähitellen metriin asti, mutta okserin korkeus jäi 90-senttiseksi. Sarjojen jälkeen siirsin esteitä radaksi ja toin pari normiestettä sekä erikoisestettä, mm. Laineen ja vesimaton. Pian kentällä oli kuuden esteen rata. Nilja oli kävellyt narrin kanssa tehden paljon pysähdyksiä ja peruutuksia. Nilja vaikutti jo melko kyllästyneeltä, mutta innostui kun selitin narrille rataa. Alkuun tulisi pysty, siitä tehtiin pitkä tie laineelle, sitten tuli sarja, (vesimattopysty ja okseri) ja viimeisenä oli vielä pieni pysty, jonka alle laitoin muurilaatikoita. Nilja katseli vesimattoa epäilevänä, kun ratsukko käveli rataa läpi. Ensimmäisellä kerralla Nilja tiputti kolme estettä ja kielsi vesimatolle, mutta tiputukset ja kiellot hävisivät uusintakertojen myötä. Hetken päästä hevonen oli aivan hiessä, joten yhden onnistuneen kerran jälkeen ratsukko sai tehdä loppuverryttelyitä itsenäisesti. Laskin esteitä ristikoiksi, jotta narri ja Nilja pystyivät käyttämään niitä hyväkseen. Seurasin loppuverkkoja tarkasti, koska nilja toimi paljon paremmin kuin alussa. Lopettelimme valmennuksen loppukäynteihin, jotka kävimme kävelemässä yhdessä maastossa. Kiitos valmennuksesta!

24.05.2015 Maastoestevalmennus, valmensi Sachiyo

Tänään olin ensimmäistä kertaa valmentamassa ratsukkoa maastoesteillä. Olimme kentällä lämmittelemässä maapuomeilla, ja kerroin samalla ratsastajalle, kuinka olin valmennuksen suunnitellut. Kävelisin ratsukon mukana koko maastoesteradan läpi niin, että seuraisin vierestä esteiden ylitystä, jonka jälkeen ratsukko siirtyisi käyntiin. Näin pääsisimme koko radan läpi, ja voisimme hypätä tietyn esteen uudestaan, jos tulisi ongelmia. Nilja alkoi hiljalleen olla vetreä maapuomien ansiosta, joten lähdimme kävelemään kohti maastoesterataa.
Jätin ratsukon aloitusviivalle ja hölkkäsin itse edeltä ensimmäiselle esteelle. Viitoin ratsastajalle, että hän voisi aloittaa radan, ja niin Nilja ratsastajineen lähtivät melko hitaasti mutta varmasti kohti ensimmäistä estettä. Este ylittyi täysin ongelmitta - Nilja tuntui osaavan itse katsoa hyvän ponnistuspaikan ja vauhtia riitti juuri esteen ylittämiseen. Esteen jälkeen ratsukko siirtyi käyntiin ja kävelimme kohti seuraavaa estettä.

Nilja tuntui olevan melkein automaattihevonen maastoesteillä. Vauhtia sillä ei riittänyt juuri mihinkään, mutta jokaisen esteen se ylitti varmasti ja ongelmitta. Kuljimme yhdessä rataa eteenpäin ja kerroin ratsastajalle samalla hieman vinkkejä, miten tamman vauhtia voisi koettaa nopeuttaa. Nilja tuntui suorastaan nauttivan siitä, ettei meidän tarvinnut kiirehtiä, vaan se sai kävellä kaikessa rauhassa niin kauan metsää pitkin, kunnes seuraava este tuli näkyviin.
Kun saavuimme esteelle, jonka edessä oli suuri lätäkkö, en ihan ollut varautunut tulevaan. Oletin tamman hyppäävän sekä lätäkön että esteen yli, mutta se keksi ponnistaa vasta lätäkön päältä niin, että vettä roiskui minun päälleni. Ratsastaja oli myös varautunut hyppyyn vähän aiemmin, ja meinasi horjahtaa tamman selästä, mutta sai kuitenkin pidettyä tasapainonsa. Ihmettelimme hetken hyppyä, mutta jatkoimme kuitenkin nauraen matkaa seuraavalle esteelle. Kun saavuimme kolmanneksi viimeiselle esteelle, annoin ratsastajalle luvan ottaa kunnolla vauhtia ja lähteä edeltä ylittämään viimeiset esteet. Ratsastaja teki työtä käskettyä, ja hetken aikaa Niljakin näytti innostuvan. He suuntasivat esteille hyvistä kulmista, ylittivät kaikki rimaa hipoen ja pääsivät maaliviivalle.
Kun pääsin ratsukon luokse, annoin heille luvan mennä vielä hetkeksi tekemään loppuverryttelyjä itsenäisesti kentälle. Kehuin vielä ratsukkoa hienoista hypyistä, ja totesin vain, että vauhtia saisi olla reilusti enemmän. Esteet kuitenkin vaikuttivat olevan Niljalle mieluisia ja helppoja, joten mikäli laukasta saataisiin nopeampaa, saisi tammasta todella paljon enemmän irti maastoesteillä!

19.06.2015 Kouluvalmennus, valmensi Víva VRL-13593

Narri saapui tummanpunarautiaan suomenhevostammansa Niljan kanssa maneesiin. Minun oli tarkoitus pitää tälle ratukolle tänään kouluvalmennus, mutta koska hevonen vaikutti erittäin laiskalta tapaukselta - aloin jo miettimään, että tuleeko tästä edes mitään. Heitin ajatukset kuitenkin sivusuuhun ja pyysin Narria verryttelemään Niljan itsenäisesti, ajatellen että tuohon hevoseen tulisi alkuverrytteyiden myötä enemmän vauhtia. Ratsukko alkoikin verryttelemään melko.. Noh.. hitaissa tunnelmissa. Narri taivutteli Niljaa ja yritti samalla pitää tamman käynnin nopea temposempana, sillä tällä hetkellä Nilja laahusti eteenpäin ja todellakin näytti sitlä, että tuo hevonen aikoi laahustaa koko valmennuksen ajan. Otinkin siltä seisomalta ohjat omiin käsiini ja laitoin ratsukon laukkaamaan kahdeksikoita, jolloin pyysin Narria katsomaan, että Nilja laukkaa reippaasti ja taipuu kunnolla. Siinä kyllä Narilla oli työtä pitää hevonen reippaassa laukassa, kun Nilja tuntui aina vain hidastavan vauhtiaa, kun siihen mahdollisuuden sai. Kun käskin Narria olemaan vielä napakampi Niljan suhteen, niin alkoi vauhtikin pysyä reippaana, eikä hidasta ratsukkoa enää ollutkaan. Ratsukon saadessa tarpeekseen kahdeksikoita, pyysin Narria ottamaan Niljan kanssa alkuun ravia, pysähtymään ja jatkaen matkaa taas ravilla. Nilja tietenkin pysähtyi ihan innoissaan, sillä eihän sen tarvinnut silloin nostella koipiaan ja kulkea nätisti eteenpäin. Raviin lähtö olikin sitten toinen juttu, nimittäin tamma kun oli kerta pysähtynyt, niin ei se oikein raviinkaan halunnut lähteä. Siinä sitten aikansa tapeltuaan antoi Nilja periksi ja matka jatkui. Ratsukon toistaessa tehtävää pari kertaa, tehtiin sama tehtävä uudelleen, mutta hieman erinlailla. Tällä kertaa ratsukko sai nimittäin pysähtyä ravista, peruuttaa ja lähteä siitä suoraan laukkaan. Pysähtyminen sujui kaksikolla jälleen ilman ongelmia, mutta laukannosto tuotti taas hieman vaikeuksia. Monituisten toistojen jälkeen tehtävä onnistui kuitenkin ongelmitta, joten siihen olikin sitten hyvä lopetella valmennus.

28.06.2015 Estevalmennus, valmensi reibili

Rakentelin pientä esterataa kentälle sillä välin kun seuraava valmennettavani ratsukko saapui paikalle, erittäin verkkaiseen tahtiin.
Käskin alkuverryttelyjen aikaan saada tammaa mahdollisimman paljon hereille, vastalauseeksi sain, ettei tamma tästä sen reippaammaksi muutu vaikka miten yrittäisi. Tästä tulisi siis erittäin mielenkiintoinen estevalmennus.
Kun ratsukko oli verrytellyt riittävästi, oli tamma selkeästi enemmän kuulolla mutta yhä edelleen hirveän laiskan oloinen. Pyysin suuntaamaan kohti ensimmäistä estettä, katsotaan ensin tällä yhdellä esteellä ratsastajan istunta ja hevosen hyppäämistä ja lähestymistä esteelle. Korkeutta esteellä oli 80cm, joten heti alkuun oli hommia kyllä riittävästi.
Ratsastajan istunta näytti hyvältä sekä ennen estettä että sen jälkeen, hyvin myödätty ja annettu hevoselle tilaa käyttää lihaksistoaan. Sen sijaan Nilja saisi lähestyä estettä hieman paremmalla tahdilla, joten pyysin ottamaan uusiksi. Tällä kertaa Nilja kielsi esteelle, kun se jotenkin ihmeellisesti onnistui sekoamaan askelissaan, ratsastaja tottakai oli jo menossa esteen yli, minkä seurauksena oli tietenkin näyttävä alastulo hevosen niskan yli, suoraan jaloilleen. Täyden kympin tyylipisteet tippumisesta siis.
Kehotin ratsastajaa nousemaan uudelleen selkään, Niljahan ei korvaansa letkauttanut koko hommalle, ja ottamaan koko homman uusiksi.
Ohjeistin ratsastajaa tukemaan hevosta laukassa, sillä Nilja vaikutti hieman etupainoiselta, ja lähestymään tarkoin keskelle estettä. Tällä kertaa, vaikka hyppy melko ponneton olikin, ratsukko pääsi esteen yli hyvin. Pyysin ottamaan tämän samaisen esteen vielä pari kertaa uudelleen, ja muistutin että Niljaa pitää tukea koko ajan estettä lähestyessä mutta ratsastaa kuitenkin reippaammin eteen jotta laukka olisi vähän virkeämpää. Nämä muutamat kerrat kun ratsukko ylitti esteen, sujuivat kerta toisensa jälkeen paremmin, joten en nähnyt mitään syytä mikseivät he voisi kokeilla mennä rakentamaani rataa kerran läpi. Päästin ratsukon matkaan, ja muistuttelin esteiden välillä että hevosta pitää ratsastaa yhdä edelleen reippaammin eteen ja nousta itse esteellä kunnolla ylös satulasta, jotta Niljan olisi helpompi hypätä. Koko rata meni yhtä tiputusta lukuunottamatta erittäin mainiosti, joten pyysin kehumaan Niljaa, jonka jälkeen ratsukko sai tehdä loppuverkat itsenäisesti.

17.07.2015 Kouluvalmennus, valmensi annika n.

Tällä erää viimeinen valmennettavani oli Nilja-tamma, jonka kanssa tehtiin ihan perusjuttuja alusta lähtien. Alkuun paljon pysähdyksiä sekä käynnistä että ravista, ja paljon ympyröitä, jotta saatiin tamma taipumaan. Nilja näytti oikein miellyttävältä ratsastaa, ja tehtävät sujuivat todella helpon näköisesti. Toisena tehtävänä oli ravipohkeenväistöt molempiin suuntiin, ja toistettiin tätä pari kertaa. Näin saatiin yhteensä 8 onnistunutta väistöä, neljä kumpaankin suuntaan. En vaatinut montaa askelta, mutta heti oikein tehdessään myötäys, että oli tehnyt oikein. Seuraavaksi otettiin vähän ravilisäyksiä pitkillä sivuilla, ja pari pätkää saatiinkin oikein kivaa lisättyä ravia! Nilja oli oikein miellyttävän oloinen, ja päätettiinkin, että kun näin hyvin oli mennyt, niin tehtäisiin enään pari tehtävää laukassa, jonka jälkeen saisitte loppuverrytellä itsenäisesti. Otettiin vielä laukat tosiaan, ja tehtiin alkuun paljon pääty- ja keskiympyröitä, ja välillä ravin kautta suunnanmuutos, ja toinen laukka vielä ja samat tehtävät. Nilja kulki oikeinpäin, ja meno näytti muutenkin varsin tasaiselta ja saumattomalta. Tehtiin pitkillä sivuilla vähän laukkalisäyksiä, sekä pääty-ympyröillä yritettiin hieman koota. Tämä sujui ihan kohtuu-hyvin, eli saittekin jäädä verryttelemään loppuun itsenäisesti, minä taas otin suunnan kohti kahvinkeitintä.

24.06.2016 Kouluvalmennus, valmensi Lissu T.

Santeri on ehkä enemmän ravi- kuin ratsuihmisiä, mutta jokapaikanhöylämme on opetellut mukavasti myös ratsastuksen saloja. Tänään iskin Santerin Niljan selkään kouluvalmennusta varten (valmennus oli enemmän Santeria kuin Niljaa varten).
Alkuverryttelyissä haimme rentoa, mielellään liikkuvaa hevosta, joka olisi helppo ratsastaa tiiviimpään pakettiin ja saada työskentelemään aktiivisemmin. Santeri ratsasti erittäin siististi, välillä nyrkit kääntyivät minne sattui tai istunnasta katosi ryhti, mutta pohje pysyi hyvin paikallaan eikä nuorukainen heilunut satulassa puolelta toiselle. Nilja liikkui vähän laiskanpuoleisesti, sillä ei ollut kiire mihinkään. Santeri asetteli ja taivutteli tammaa hyvin, vaati reippaampaa ja aktiivisempaa liikettä jos hevonen meinasi hyytyä, ratsasti siistit ja tarkat tiet.. Oikein mallikas alku.

Ensimmäinen valmennustehtävä oli pysähdys - neljän askeleen peruutus - siirtyminen raviin. Ratsukko teki siistin, hyvin valmistellun pysähdyksen, hieman voimattoman, mutta suoran peruutuksen ja oikein mallikkaan siirtymisen raviin. Niljan ravi oli hieman hölkkämäistä, ravia kuitenkin. Pyysin Santeria kiinnittämään tähän huomiota, ja seuraavilla kerroilla tamman liikkuminen niin peruutuksissa kuin ravissa olikin aktiivisempaa. Hyvä!
Toisena tehtävänä oli pohkeenväistö käynnissä ja ravissa keskihalkaisijalta pitkälle sivulle. Tämä tehtävä sujui alusta alkaen erinomaisesti, Santeri valmisteli Niljan hyvin tehtävään, ratsasti oikein siististi ja sai tammasta irti aktiivisen, hyvän pohkeenväistön. Loistavaa!
Varsinaista laukkatehtävää ei ollut, vain pääty-ympyröitä harjoituslaukassa. Laukassa Nilja koetti taas palata puksuttelumoodiin, mikä jäi yritykseksi Santerin huomatessa asian itse. Olin oikein tyytyväinen työntekijämme suoritukseen ei-ihan-omassa-lajissaan, loppuverryttelyjen aikana kehuinkin Santeria vuolaasti ja uhkasin ilmoittaa nuorukaisen koulukisoihin.

Lue päiväkirjaa