Kuvagalleria

Anarchy in UK VH13-044-0049

15.08.2013 Räjähdysherkkä ja hermoheikko Narkkimme sai koko tallinväen suureksi yllätykseksi ja järkytykseksi yleislaatuarvostelusta mukaansa palkinnon YLA2. Palkinto yllätti kaikki odotukset (koska Narkki...) ja koko talli on siitä todella ylpeä aina seuraavaan sydänkohtaukseen asti.

Narkki - jota ensimmäisellä yrityksellä ei edes palkittu - ilmoitettiin ERJ:n uusintatilaisuuteen. 30.03.2014 järjestetty tilaisuus antoi meille aihetta ihastuneeseen kiljahteluun ja epäuskoiseen tuijotukseen, kun vatipääprinsessastamme tuli ERJ-I-palkittu, aivan kuten alusta asti haaveilimme. Tammamme saama pistemäärä, 115p., oli tilaisuuden korkein.

Luonnekuvaus

Narkki on hermoheikko, säikky, typerä stressiperse, jonka mielestä kaikesta voi joko ahdistua tai säikähtää niin paljon, että kannattaa juosta karkuun. Puoliveritamma on ollut varsasta saakka pihalla kuin lumiukko kaikesta, eikä vain totu vuodenaikojen vaihteluun, kuljetukseen tai mihinkään muuhunkaan, muisti on pitkä kuin kultakalalla ja puolet korvien välissä olevista piuhoista on poissa paikoiltaan ja loputkin asennettu väärin. Kaikkein armeliainta sekä tammaa itseään, että kaikkia sen ympärillä eläviä, kohtaan olisi ollut laittaa nappi otsaan mahdollisimman pian, mutta aina joku on nähnyt Narkissa jotakin upeetamahtavaahienoa jonka ansiosta hevonen on saanut pitää henkiriepunsa ja jatkaa koheltamistaan kohti seuraavaa sydänkohtausta.

Narkin mielestä oma karsina on maailman ainoa turvallinen paikka. Oma turvallinen kolme kertaa kolme metriä käsittävä koppi on hyvä paikka olla ja elää – mutta vain niin kauan, kuin siihen ei sisälly mitään yllättäviä elementtejä kuten pään ylitse lentäviä pikkulintuja, karsinan ohi käveleviä ihmisiä tai muita hevosia eikä varsinkaan kalterien läpi suuntautuvaa katsetta, joista kaikista Narkki saa täyshepulin. Ei sillä, kyllä tamma saa hepulin mistä tahansa muustakin, myös valojen sytyttämisestä aamulla ja heinien jaosta. Hoitotoimenpiteet Narkin kanssa saattavat sujua, jos on tarpeeksi nopea, hevosella on nimittäin niin pitkät piuhat, ettei se ehdi tajuta, mitä tapahtuu eikä saada hepulia. Tosin hepuli seuraa jälkeenpäin, mutta siihen mennessä on voinut itse ehtiä pois alta. Pesukarsinaan Narkkia ei saa hyvällä, pahalla eikä rahalla, mutta Pertillä saa. Pertillä toimii kaikki.

Satula selässä ja kuolaimet suussa Narkki voisi olla osaava ja toimiva ratsu, mutta susirajalaisten osaavissa käsissä tamman luonteenlaadulla ratsastuskerta on aina yhtä mielenkiintoinen, oli sitten itse selässä tai seurasi sitä kentän laidalta. Sinne tänne sinkoilevaa puoliveristä on hauska katsoa niin kauan, kuin sitä seuraa kentän laidalta, mutta eri tavalla mielenkiintoiseksi se muuttuu heti selästä käsin. Narkki säikkyy kaikkea ja kaikkia, myös apuja, jotka saavat sen aivan suunniltaan kauhusta. Kuolaimella kulkemisesta ja peräänannosta voi vain haaveilla, sillä puoliverisen turpa on pysyvästi taivaassa ja takamus laahaa kolme metriä hevosen jäljessä, paitsi silloin kun Narkki säikähtää jotakin ja ottaa kunnon lähdön pakoon kera pukkisarjan, jonka jälkeen todennäköisesti sekoaa järkytyksissään jalkoihinsa kun takapää ei ollutkaan tukevasti maan pinnalla. Esteitä – yllätys yllätys – tamma myös pelkää henkensä edestä, puomit ovat aina valmiita syömään sen ja yhdeksällä kerralla yhdeksästä Narkki juoksee kauniisti ohitse ja niillä kerroilla, kun sattuu menemään yli potkii joka puomia, jotta ne eivät vain hyökkäisi kimppuun. Maastolenkeistä Narkin kanssa on turha edes haaveilla, hevonen saa ahdistuskohtauksen 200m kotipihasta, sillä maailma vain on tammalle liian suuri.

Jos käy niin onnellisesti, että Narkin on saanut koppiin ja kisapaikalle ilman, että hevonen on saanut täysslaagia tai muuten menettänyt toimintakykyään, on Narkki kävelevä katastrofi ja tikittävä aikapommi samassa kehossa. Holstein säpsyy, loikkii, pomppii, tärisee, stressaa, kiljuu ja steppaa minkä kerkeää, sekoaa askeliinsa ja ohjiinsa eikä tiedä miten päin olla, mitä säikähtää ensiksi tai mihin karata. Kisapaikkojen jännittynyt ilmapiiri, vieras paikka ja vieraat hevoset ovat omiaan nostamaan tamman stressitasoa ja edesauttamaan seuraavan mahahaavan syntymistä, eikä kukaan voi vakuuttaa, että Narkkia ylipäätänsä saisi radalle asti.
Verkassa tamma on yksi iso hyrräraketti, joka ei vahingossakaan rauhoitu tai keskity vaan tolskaa ihan omiaan, oli ratsastaja selässä tai ei. Narkin hermot vain eivät kestä, keskittymiskyky ja ymmärrys eivät riitä, joten edes lihasten kunnollinen lämmittely ei meinaa sujua, kunnon verryttelystä puhumattakaan.

Narkin päästessä radalle asti tamma saattaa hetkellisesti keskittyä muuhunkin kuin panikoimiseen - "Esteitäesteitäesteitänoidenylipitäneehypätä!" -, mikä saa optimistisimmat huokaisemaan helpotuksesta, mutta viimeistään lähtömerkki saa Narkin palaamaan omaksi, typeräksi itsekseen, ja se on menoa. Ratsastaja saa tehdä kaikkensa, että hevonen pysyy edes suurin piirtein lapasessa ja menee edes vähän sinne päin mihin pitäisi, Narkki kun on samalla kauhuissaan ja innoissaan, mikä on aika tuhoisa yhdistelmä. Useammin kuin kerran radalta poistuu ensin vauhko hevonen, jonka perässä juoksee pää punaisena huutoitkua vääntävä ratsastaja sekä joku kisajärjestäjistä, joka haluaa muistaa hevosen omistajaa laskulla koko estekaluston, koristusten ja aidan tuhoamisesta.

Sukutaulu & -selvitys

Narkin suku on selkeästi kahtiajakautunutta, isän puoleinen suku on selkeästi tavallisempi ja selväpäisempi kuin emän, etenkin emälinja on hyvin kyseenalainen - ei ole epäilystäkään siitä, mistä Narkki on luonteensa perinyt.

i. Bacteria Hysteria, 166cm korkuinen musta estetykki ei nimestään huolimatta ollut sen enempää hysteerinen kuin bakteerinenkaan, bakteerikammosta puhumattakaan. Saksassa kasvatettu ja Hollantiin myyty ori kisasi 160cm ratoja, kävi muutamissa kenttäkilpailuissa ja kelpo kisauran päätteeksi jatkoi hyvää työtä jalostusorina. Bacteria Hysterian varsoja löytyy este- ja kenttäradoilta, suurin osa on puoliverisiä, ratsuponijälkeläisiä on parikymmentä.

ii. Evil Doctor Heighl taas oli nimensä mukaisesti ilkeä. 166cm korkea rautias holsteinori oli häijy, ilkeä, hampaitaan ja kavioitaan alati esittelevä esteori, jolla kuitenkin oli kapasiteettia aina 170cm esteisiin asti. Osaava ori kisasi ensin Saksassa, 8-vuotiaana se siirtyi Belgiaan ja lopulta 17-vuotiaana Hollantiin ja sitä kautta takaisin Saksaan, minne se jäi viettämään siitosorin lokoisia päiviä. Evil Doctor Heighl jätti yllättävän vähän puoliverivarsoja, suurin osa sen jälkeläisistä on ratsuponeja.

iii. Film Noire, punarautias 168cm korkuinen estetykki oli häijy ja hankala hevonen, jonka hormonit hyrräsivät alati ylikierroksilla. Saksalaisori oli komea kuin mikä ja saikin kiitosta rakenteestaan ja liikkeistään samassa määrin kuin kiroamista luonteestaan. Ainoastaan orin ratsastaja pärjäsi kunnolla Film Noiren kanssa, ja ratsukko menestyikin Saksan estekentillä 150-160cm luokissa. Periyttäjänä Film Noire oli epätasainen; sen varsat saivat hyvin herkästi isänsä luonteen, mutta hyppykyvyt jäivät loistamaan poissaolollaan. Vain kymmenkunta orin suuresta varsakatraasta on 160cm ratojen hyppääjä.

iie. Elm Street ei ollut kaunis, vaan mitäänsanomaton ja hivenen romuluinen pikkutamma. 150cm korkuinen arkinen ruunikko ei näyttänyt miltään eikä jäänyt luonteensakaan puolesta kenenkään mieleen. Vaikka kapasiteettia tammalla riitti 150cm radoille se oli niitä tasaisia suorittajia, jotka tekivät hyviä ratoja mutta eivät sijoittuneet tai saaneet muutenkaan huomiota. Tamman neljä varsaa ovat kaikki kapasiteetikkaita ja menestyneitä esteratsuja, jotka juhlivat enemmän isiensä kuin emänsä maineella.

ie. The Littlest Outlaw, 160cm korkea musta, sukkajalkainen holsteintamma, oli mitä kaunein ilmestys ja lempeäluontoisin tapaus - vähän turhankin lempeä ja pehmeä. Vaikka osaamista oli (vaA/150cm) niin kilpailuhalu loisti poissaolollaan, tammasta ei yksinkertaisesti ollut kisaratsuksi, se kyllä sijoittui muttei voittanut, klassinen "ikuinen kakkonen". The Littlest Outlaw oli kuitenkin muutoin näppärä pakkaus, vielä hyväsukuinen sellainen, joten tammalla tehtiin kahdeksan varsaa, kaikki emäänsä luonteikkaampia tapauksia.

iei. Unfree Will oli tylsyyteen asti tasainen, lehmänhermoinen tapaus, ja rautiasta herrasmiestä verrattiinkin usein lehmään. 165cm korkuinen holsteinherra kisasi sekaisin koulua (he A - va B) ja esteitä (140-150cm radat) pärjäten kohtalaisesti, tasaluontoisena tapauksena Unfree Will ei syttynyt millekään eikä omannut esiintyjän elkeitä. Ori oli täydellinen luottoratsu, ei niinkään kilparatsu. Samoja piirteitä löytyy orin lähes jokaisesta varsasta, ja kapasiteetistaan huolimatta Unfreewilliläiset ovat enimmäkseen harraste- ja tuntiratsuja loistavan luonteensa vuoksi.

iee. Dear Guillotine, musta läsipäinen sukkajalka (159cm) oli juuri sopiva sekoitus säpäkkää kilparatsua ja lehmämäistä mummonkuljetinta. Dear Guillotinelle ei koskaan noussut päähän, eikä se koskaan alkanut hankalaksi vaan meni ja teki, mutta siinä oli kuitenkin herkkyyttä ja voitontahtoa juuri sen verran, että se keräsi menestystä 160cm radoilla. Dear Guillotine kisasi vain muutaman vuoden, mistä se siirtyi jalostuskäyttöön. Kolme varsaa tehnyt holsteintamma periytti näille kuitenkin kapasiteettinsa lisäksi lähinnä tätikuljetinluontoaan, joten hyviä kisahevosia niistä ei tullut.

e. Teatime R!ot oli ainakin yhtä paha häslä ja hermokimppu kuin Narkkikin. 161cm korkea mustankimo holsteintamma oli kyllä osaava (vaB/160cm), mutta tämä saksalais-brittiläisen yhteistyöjalostuksen tulos ei koskaan saavuttanut kilpakentillä muuta kuin pahennusta kohkatessaan sinne ja tänne. Kun kilpaurasta ei tullut mitään tamma myytiin, ja ikävä kyllä uusi omistaja ajatteli varsottamisen rauhoittavan tamman luonnetta. No, ei rauhoittanut, ja tuloksena oli entistä kohkaavamman tamman lisäksi sen taulapäävarsa - Narkki. Teatime R!ot onnistui tappamaan itsensä silkkaan säikähdykseen nähdessään yli lentävän sorsan.

ei. Thadeus Raoul, 165cm korkea rautias, läsipäinen xx-ori, oli helposti kuumuva, äkäinen kenttäratsu, joka kisasi vaativissa kenttäluokissa vaihtelevalla menestyksellä. Kovasuinen, uppiniskainen ja hankala ori ei aina pelannut yksiin ratsastajansa tai kenenkään muunkaan kanssa, mutta aina joku mainetta ja hyvää kisaratsua halajava halusi kivuta Thadeus Raoulin selkään koettamaan onneaan. Luonteensa vuoksi ori ei ollut erikoisen suosittu jalostusori, jälkeläisiä kertyi parikymmentä, pääasiassa puoliverisiä. Yksikään orin jälkeläisistä ei kasvanut millään muotoa hyväluontoiseksi vaan kaikki ovat enemmän tai vähemmän epätasaisia.

eii. The Theme, punarautias 167cm korkea englannintäysveriori aloitti uransa risulaukoissa. Pahansisuisen ja kiukkuisen luonteensa vuoksi se ei kuitenkaan siihen sopinut, vaan se siirrettiin "turvallisuussyistä" esteratsun töihin. Se, tuliko hevosesta yhtään turvallisempi on tulkintakysymys, tarpeeksi voimakkaalla ratsastajalla ja kovalla kuolaimella The Theme kyllä pysyi hanskassa, mutta ei sitä kyllä voinut erityisen tasaiseksi suorittajaksi kehua. Ori kuitenkin sai jonkin verran menestystä ja muutaman kymmenen täysveri- ja puoliverijälkeläistä. The Theme kuitenkin periytti luonnettaan harmillisen vahvasti, joten suursuosiota se ei ikinä saavuttanut kuin ehkä extremeurheilijoiden keskuudessa.

eie. Antagonist, mitäänsanomattoman näköinen ruunikko 164cm korkea täysveritamma kilpaili koko ikänsä kenttäratsastuksessa. Antagonist oli helposti kuumuva ja itsepäinen hevonen, jolle ratsastajan löytäminen oli yhtä tustaa tamman pistäessä vastaan kaikille ja koko ajan. Huono hevonen se ei kuitenkaan ollut, mikäli sopiva ratsastaja istui selässä se teki nopeita ja tarkkoja ratoja. Jalostukseen Antagonist siirtyi aikaisin ja teki seitsemän varsaa, suurin osa niistä puoliverisiä.

ee. Freaky Friday oli täysin nimensä mukainen tapaus. 160cm korkea mustankimo holsteintamma oli kaunis, mutta fiksuksi sitä ei voinut parhaalla tahdollakaan sanoa, tamma oli tyhmä kuin saapas, säikky kuin mikäkin, täysin epälooginen ja muutenkin korviensa väliltään kyseenalainen yksilö. Tammasta ei koskaan tullut harrasteratsua kummempaa - jalkoihinsa alituiseen sekoavasta tammasta ei juuri ratsuksi ollut - vaikka molemmat sen vanhemmista olivat osaavia kilpahevosia. Freaky Friday vaihtoi kotia usein, ja tamman viimeinen omistaja oli kovasti sitä mieltä, että jokainen tamma kannattaa varsottaa ja mahdollisimman hyvillä oreilla. Freaky Friday teki kolme varsaa, kaikki enemmän tai vähemmän onnettomia tapauksia..

eei. Freak-freak-freak OUT, mustankimo 167cm ori oli juuri niitä hevosia, joiden luonne ja kapasiteetti eivät vain kohdanneet. Holstein meinasi pelätä omaa varjoaankin, itseluottamusta sillä ei ollut juuri lainkaan, mutta loistava rakenne sekä hyppytyyli kyllä löytyivät. Freak-freak-freak OUT kilpaili Saksassa kuitenkin jonkun verran, sillä oikea ratsastaja sai sitä psyykattua sen verran, että radan pääsi hyppäämään. Jatkuvasti kierroksilla käynyt ori kuitenkin sai kilpailemisesta ja stressistä jatkuvan mahahaavakierteen, minkä vuoksi se siirrettiin jalostuskäyttöön. Huolimatta orin estehevoselle (tai hevoselle ylipäätään) sopimattomasta luonteesta se oli suosittu jalostusori joka periytti hyvin. Harmi vain, että Freak-freak-freak OUT periytti yhtä lailla hyviä kuin huonojakin ominaisuuksia.

eee. Friday the 13th, musta piirtopäinen 160cm korkea holsteintamma keräsi itselleen loukkaantumisia yksi toisensa jälkeen. Tamman inkkarit olivat hukanneet kanoottinsa ja harhailivat aavikolla Lähi-Idässä, eikä se kapasiteetistaan huolimatta koskaan oikein päässyt esteradoille. Friday the 13th loukkasi itseään jatkuvasti tyhmyyttään kävelemällä pahki vähän kaikkeen ja työntämällä turpansa aina vääriin paikkoihin. Huolimatta näistä piirteistä tammaa varsotettiin useampaankin kertaan, huonolla menestyksellä. Jos varsa olikin emäänsä fiksumpi, se onnistui silti olemaan aivan liian tyhmä käyttöhevoseksi.

Jälkeläiset

Narkki on osoittanut olevansa loistava esteperiyttäjä; kaksi sen kolmesta varsasta on ERJ-palkittuja, ja kuopus tähtää samaan menestykseen kuin sisaruksensa. Tammavarsa My Lover Anarchy on ERJ-I -palkittu, orivarsa Rise Against taas ERJ-III -palkittu.

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuunottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

14.03.2013 estevalmennus, valmensi Tuovi H.
Lissun ja Narkin itsenäinen verkkailu ei luvannut päivän tehtävän kannalta kovin hyvää, ohjelmassa oli tasainen ratavauhti lyhyellä radalla (pysty, pysty, suunnanvaihto, pysty-okseri -sarja kolmen askeleen välillä, okseri, suunnanvaihto, pysty, pysty), jonka korkeus oli tänään tarkoitus pitää vain noin metrissä. Tiet olivat melko mutkaisia, jotta Narkilla ei olisi pitkällä suoralla mahdollista vetää vaihdetta sille suurimmalle. Estekorkeuden kannalta meno näytti hyvältä (Narkki loikki varmasti kaksi kertaa niin suuria loikkia poukkoillessaan ympäriinsä), mutta tasaisesta vauhdista sai vain unelmoida. Muutaman kerran sai pelätä, tippuuko Lissu Narkin kaahottaessa ja loikkiessa, mutta ainakin verkan ajan ratsukko pysyi ratsukkona eikä suunnittelemattomia jalkautumisia tapahtunut.

Kahden ensimmäisen suorituksen ajan sain olla koko ajan juoksemassa esteeltä toiselle, Narkki kun ilmeisesti luuli tehtävää esteradan sijaan potkupalloksi, jossa palloista oli tehty puomeja. Komensin Lissua tekemään runsaasti voltteja esteiden välissä, ettei Narkilla olisi niin paljoa aikaa lähteä loikkimaan ja kiihdyttelemään. Ravissa tehdyt voltit rauhoittivatkin tammaa jonkun verran, vaikka se edelleenkin laukkasi kauniisti kuin kirahvi, vauhti pysyi suunnilleen turvallisena. Käskin Lissua ottamaan uudestaan ja pitämään huolen siitä, ettei itse alkaisi kiirehtiä ja miettiä nopean ajan tekemistä, tasainen tempo ja puhdas suoritus olivat tärkeämpiä kuin aika.

Lissulle oppi meni perille, Narkille vähän huonommin, tamma kun yritti edelleen juosta mahanalus jalkoja täynnä, vaikka Lissu miten koetti istua ja rauhoitella. Parannusta tosin tapahtui, nyt vain puolet puomeista kolisivat alas. Jälleen laitoin ratsukon rauhoittumaan tekemällä voltteja ja käskin lisätä joukkoon pari käyntisiirtymistä. Saatuani radan jälleen kuosiin käskin Lissua ottamaan vielä kertaalleen uusiksi, ja suoritus alkoi jo näyttää Narkiksi ihan hyvältä. Yksikään puomi ei kolissut, se tosin johtui varmaankin lähinnä siitä, kun tamma ei enää juossut kuin kofeiinipillereitä vetänyt orava se teki kahta suurempia loikkia. Narkissa alkoi esiintyä kaikki hermostuneen yliväsymyksen merkit, joten radan jälkeen annoin ratsukolle luvan loppuverkkaan. Tasainen ratavauhti jäi toistaiseksi haaveeksi, mutta viimeisen suorituksen aikana Narkki väläytteli paria pätkää, jolloin vauhti pysyi hallinnassa.

Kotitreeneihin vain runsaasti rauhallisessa temmossa tapahtuvaa, tai ainakin siihen pyrkivää treeniä ja Narkille tarpeeksi puuhastettavaa, jotta se ei ehdi koko ajan miettiä mikä sen seuraavaksi syö.

03.03.2013 estevalmennus, valmensi Hilla
Lissu talutti suuren kimon tamman maneesiin minun kootessani muutamaa estettä tammalle. Narkki katseli ympärilleen kauhistuneen näköisenä jo kun kokosin esteitä. Pyysin Lissua rentoutumaan kyydissä ja kuuntelemaan musiikkia jonka laitoin soimaan. Hänen täytyi laulaa musiikkia ja rentoutua, jotta Narkkikin saisi rentouduttua. Ensiksi katseltiin alku käynneillä esteitä, nuuskittin niiden tolppia ja hiukan mentiin laukalla karkuunkin, mutta kunhan ratsastaja pysyi rauhallisena tamma jaksoi todella hyvin. Aloitimme ravailemaan hiukan harjoitusravissa esteiden välissä ja tekien ympyröitä. Pyysin Lissua tekemään siirtymisiä ravin ja käynnin välissä, myöskin tekemään avo ja sulku taivutuksia ja voltteja. Tamman pitäisi taipua hyvin, sillä jos sitä pelottaisi sen ei tarvitsisi juosta karkuun. Tiputin esteet puomeiksi, yhden jätin 30 cm korkeaksi. Lissu nosti ravin ja pujotteli esteiden välistä. Sitten meni ensimmäiselle esteelle. Narkki oli hyppäämässä esteen yli kuin 120 senttistä estettä, mutta pyysin Lissun ottamaan hiukan kiinni ja pysymään esteessä mukana. Tamma meni seuraavalle sarjalle ja puomit meni tosi nätisti. 30 cm Narkki katseli jo heti samalle suoralle tullessaan, mutta meni senkin yli nätisti. Nostin esteetn 60 cm korkeiksi ja pian Lissu nosti laukat tammalle ja ratsasti sitä reippaasti eteen esteille. Pyysin Lissua istumaan alas ennenkuin tamma kertoisi, että nyt nouse ylös. Näin Narkki hyppäsi erittäin hyvin. Tämä harjoitus sai riittää, otettiin vielä loppu laukat esteiden välissä ja hienot lisätyt ravit. Loppu käynnit vapain ohjin kun minä korjailin esteitä pois.

27.02.2013 estevalmennus, valmensi Maggie
Narkilla oli tässä valmennuksessa kyllä vauhtia – jarruja ei meinannut kerta kaikkisesti löytyä, mutta Narkin oma kaasupoljin oli tiuhaan tahtiin käytössä. Narkki nimittäin oli koko valmennuksen ajan hyvin reippaalla päällä, eikä olisi halunnut millään vastata pidättäviin apuihisi vaikka miten otit pitkiä ja lyhyitä pidätteitä ja istuit tiiviisti satulassa ja rauhoitit sitä äänellä. Ei, ei ja ei. Narkki painoi omaa vauhtiaan ja sen kyllä huomasi. Verryttelyesteillä tamma teki kunnon loikat, kestit hyvin mukana ja onneksi sait sen heti pienten verkkaesteiden jälkeen takaisin kontrolliin ja hidastit sen käyntiin. Tämän jälkeen menitte vielä muutaman kerran pienempiä esteitä ennen linjalle ja rataan siirtymistä. Nyt Narkilla oli jo hieman vähemmän vauhtia pelissä, mutta ei sitä kyllä vielä hillityn rauhalliseksi menoksi voinut kutsua, mutta eihän se tässä nyt ollutkaan pääasia. Narkki kyllä ylitti esteet hyvin, siitä ei ollut epäilystäkään. Rata menikin sitten jo paremmin, ja saitte siitä paljon kehuja. Tiet olivat hyvät, hypyt menivät nappiin ja ei se kova vauhtikaan haitannut!

22.02.2013 estevalmennus, valmensi suba
Susirajaan saapuessani näin kentällä edestakaisin pomppivan, mutta kuitenkin potentiaalisen näköisen tamman, selässään hyvin lähellä hermojensa menettävistä oleva Lissu. Naureskelin ratsukon menolle kävellessäni kentälle. Tervehtiessäni Lissua Narkki tietenkin säikähti ja pomppasi sivuun. Tulin siihen tulokseen, että rataa ei tällä kertaa rakenneta, vaan yritetään saada tamma toimimaan yksinkertaisella tehtävällä. Kyhäsin siis pitkälle sivulle kaksi pientä ristikkoa noin viiden laukka-askeleen päähän toisistaan. Pyysin Lissua lähestymään ravissa ensimmäisillä kerroilla. Narkki oli aivan pihalla siitä, mitä sen pitäisi tehdä ja järkytys olikin suunnaton, kun se huomasi edessään olevat ristikot. Tamma loikkasi sivuun ja puhisi, kuin ei olisi ennen estettä nähnyt. Lissu sai yrittää vielä muutaman kerran uudestaan, ennen kuin tamma pääsi edes ensimmäisen esteen yli. Toiselle ristikolle tuli aina vain uusi kieltäytyminen ja päätin, että koska olimme järkyttäneet tammaraukan mielentilaa jo aivan tarpeeksi, laskisin ristikot puomeiksi laukkaväleillä. Lissu sai kuin saikin tamman muutaman yrityksen jälkeen laukassa jokaisen puomin yli ja päätimme yhdessä lopettaa siihen. Narkki oli vieläkin aivan ymmällään ja säntäsi pää kolmantena jalkana kentän toiseen päähän vain koska Lissu taputti sitä.

13.07.2013 estevalmennus, valmensi minttu`
Kimo tamma ratsastajineen olikin jo verkkaillut valmiiksi loppuun saapuessani kentän laidalle, ja pääsimme aloittamaan verkkaesteiltä katsoen aluksi vähän tekniikkaa ennen radalle menoa. Verkkaesteet olivat tällä kertaa metrinen pysty sekä kahdeksankymmentäsenttinen okseri, jotka oli sijoitettu niin, että niiden väliin mahtuisi kuutisen askelta. Tuumasta toimeen, laukaksi vain ja esteiden sekaan. Aluksi Narkki näytti olevan sekopäisen vireä ja räjähdysalttiin näköinen hermokimppu joka hädin tuski uskalsi hypätä esteiden ylitse, mutta muutaman ohijuoksun ja puolihaluttoman jänisloikan jälkeen päästiin jo vähän näkemään jotain estehevosen näköistäkin otusta. Muutamaa pudotusta lukuunottamatta alkoi meno jo näyttää ihan lupaavalta, joten siirryimme tästä radalle. Kasasin rataa sillä aikaa, kun ratsukko piti pienet välikäynnit taivutellen ja asetellen isoilla ympyröillä.

Radalla päästiin vähän säätelemään laukkoja ja katsomaan miten ne vaikuttavat lopputulokseen. Aluksi saatiin katsoa mitä mieltä Narkki oli tästä ideasta ("hui!!!"), mutta parin holtittoman ja totta puhuen vaarallisen näköisen kierroksen jälkeen alkoi Narkki taas vähän rentoutua ja jaksoi jopa kuunnella mitä siltä pyydettiin. Vaikka askeleenlyhennykset eivät oikein aluksi toimineet saatiin ideasta silti hyvin kiinni, ja lopuksi oltiin saatu ratsastettua oikein kivan näköisiä pätkiä, kun Narkki unohti hölmöilyn ja keskittyi säikkyilin sijaan ratsastajaan. Pakko nostaa hattua ratsastajalle, ikinä en kestäisi tuollaisessa kyydissä istua kymmentä minuuttia kauempaa!

16.07.2013 estevalmennus, valmensi lumienkuli
Tänään oli ohjelmassa estevalmennus 160cm esteillä, maneesissa narrille ja hänen ratsulleen Narkille. Ratsukko saapuikin maneesiin minuutilleen oikealla ajalla ja kehoitin heitä aloittamaan alkulämmittelyt samantien, jotta itse valmennus saataisiin aloitettua mahdollisimman pian.
Alkulämmittelyt onnistuivat kohtuullisen hyvin aina siihen saakka, kunnes narrin hieman rakosalleen unohtama maneesin ovi pamahti kiinni ilmeisesti tuulenpuuskan vuoksi. Oven kiinni pamahtaminen säikäytti Narkin kohtuullisen pahasti ja sen seurauksena tamma hyppäsi pystyyn, melkein pudottaen narrin selästään samalla. Onneksi narri oli ilmeisesti jo tottunut kyseisenlaiseen käytökseen ja pysyi selässä, sekä sai ratsunsa rauhoitettua kohtuullisen pian. Tämän väliepisodin jälkeen alkulämmittelyt saatiin suoritettua loppuun turvallisesti ja ilman temppuiluja, joten tulikin aika siirtyä varsinaiseen valmennukseen. Jo ensimäisellä esteellä selvisi, että kaikenlaisten asioiden pelkääminen oli Narkille selkeästi luonteenpiirre eikä poikkeus. Tamma nimittäin ilmeisesti säikähti jo ensimäistä estettä ja kieltäytyi, sekä lähti peruuttamaan pois päin esteeltä. Kehoitin kumminkin narria olemaan jämäkkä ja kannustamaan ratsuaan esteelle napakoiden apujen avulla. Lopulta narri saisikin Narkin ylittämään esteen ja rata näytti muutenkin onnistuvan kohtuullisen hyvin.
Ilmeisesti huokasin kumminkin liian pian, sillä toiseksi viimeisellä esteellä tamma säikähti jälleen ja nousi takajaloilleen, lopputuloksena selästä tippunut ratsastaja. Onneksi narrille ei käynyt pahasti ja hän kipusi selkään samantien uudelleen. Kehoitin narria aloittamaan koko radan alusta ja niin ratsukko tekikin. Toisella yrittämällä narri sai kuin ihmeen kaupalla ratsunsa ylittämään kaikki esteet ilman yhtään kieltäytymistä tai pelästymistä ja kehoitinkin narria kehumaan Narkkia oikein paljon jotta esteradasta jäisi positiivinen mielikuva. Lisäksi tultiin narrin kanssa siihen tulokseen, että näinkin onnistuneeseen suoritukseen olisi enemmän kuin hyvä lopettaa valmennus. Ratsukko aloittikin loppuverryttelyt ja samalla itse kommentoin takana olevaa valmennusta. Palautteena voisin todeta, että ratsukon kannattaa ehdottomasti harjoitella esteitä mahdollisimman tiheään ja narrin kannattaa kehua ratsuaan joka kerta kun suoritus on onnistunut. Näin luodaan ratsulle positiivinen mielikuva esteistä ja ehkä joskus Narkki ei enää säiky ihan kaikkea...

05.08.2013 estevalmennus, valmensi Qem
Tulin hieman etuajassa tallille, jotta sain seurata narrin ja Narkin lämmittelyä. Ihmettelin hieman tamman lempinimeä, mutta kun olin hetken sitä seurannut, huomasin sen olevan kuin narkkari vierotusoireissa. Tamma säpsähteli milloin mitäkin ja ratsastajan aivastusta se säikähti niin pahasti, että päätti ottaa kunnon pukkilaukat.
Kun olit saanut Narkin ja itsesi lämmiteltyä, pyysin teitä ottamaan todella helpon ristikon. Ensimmäinen lähestyminen epäonnistui, sillä tamma löi liinat kiinni ja katsoi järkyttyneenä tätä naurettavan pientä estettä. Toisella lähestymisellä se näytti esteratsun kykynsä ja hyppäsi reilusti etuajassa ja todella suurella välillä. Nauroin katketakseni tamman hypylle! Totesimme narrin kanssa, että ehkä kannattaa jättää nämä alle metrin esteet toisten hypättäväksi ja rakensin 160cm okserin ja kolmoissarjan joiden korkeudet olivat 140-160cm.
Okseria lähestyessänne, tamma näytti siltä ettei tuon esteen yli voi päästä. Käskin narria pyytämään tammaa voimakkaasti eteen ja niin este hujahti Narkin alitse. Sarjalle lähestyminen sujui hyvin, mutta viimeisellä esteellä puomi tipahti tamman epäröinnin takia. Toisella kierroksella okseri meni hyvin, vaikkakin hyvin erikoisella hyppytyylillä. Sarjaesteet olivat puolestaan muuttuneet hirviöiksi ja Narkki arveli painella ensimmäisen esteen läpi. Päätimme jättää yksittäisen okserin väliin ja pyysin teitä otamaan sarjan uudelleen. Sait epäröivän tamman hyvin kuulolle ja kuinka ollakkaan, kaikki kolme estettä meni virheittä. Tähän suoritukseen olikin hyvä lopettaa.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: koulua
tiistai: koulua + puomeja
keskiviikko: vapaa
torstai: esteitä
perjantai: koulua
lauantai: parillisilla viikoilla esteitä, parittomina puomeja
sunnuntai: vapaa

Hoito- ja loimitusohjeet
+10 astetta: 2 toppaloimea, 6h tarhassa
+5 astetta: 2 toppaloimea, alusloimi, 6h tarhassa
0 astetta: 2 toppaloimea, alusloimi, 5h tarhassa, fleeceloimi sisällä
-5 astetta: 2 toppaloimea, alusloimi, 5h tarhassa, fleeceloimi + kaulakappale sisällä
-10 astetta: 2 toppaloimea, alusloimi, 3h tarhassa, tallitoppaloimi sisällä
-15 astetta: ei ulos, 2 fleeceloimea ja tallitoppaloimi sisällä
-20 astetta: ei ulos, fleeceloimi + kaulakappale ja 2 tallitoppaloimea sisällä
-25 astetta: se saletisti kuolee

Sisällä aina vähintään vohveliloimi.
Tarhaillessa jännesuojat joka jalkaan.
Tarhataan yksin.
Ei melassivettä, ettei liho!
Jalat kylmätään aina liikutuksen jälkeen.

Varusteet
Sileällä koulusatula, pehmustettu vyö, kanget tai englantilaiset suitset (alaturpis!) olympialla ja kaksilla ohjilla, sävy sävyyn huovan kanssa pintelit joka jalkaan.
Hypätessä estesatula, lampaankarvaromaani ja panssarivyö, meksikolaiset suitset pelhamilla, kahdet ojat, rintaremmimartingaali, korvahuput, jännesuojat joka jalkaan.
Maastoon samat varusteet kuin hypätessä + häntä pintelöidään.