Muistijäljet VH17-018-2185

07.12.2019 Suloinen tammamme laskettiin vihreämmille niityille. Ikävöimään jää koko talliväki.

Nimi	Muistijäljet "Mummo"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	154cm, punarautias	Meriitit	KTK-III, SLA-I, KERJ-III
Syntynyt, ikääntyminen	s. 16.12.2017, 24v satunnainen (4v 06.01.2018)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus va B / 90cm / 90cm / tutustumisluokka

20.04.2018 nuorekas Mummomme kirjattiin R-suunnalle pisterivillä 17 + 18 + 17 + 16 = 68p., joka toi tammalle KTK-III -palkinnon.

20.05.2019 Mummukka palkittiin SLA-I -palkinnolla.

25.11.2019 saimme jälleen iloita Mummon menestyksestä; KERJ-III 88 pisteellä. Ei hassummin varsattomalta tammalta!

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Mummosta tuli yllättävän tasainen, fiksu, helppo kaveri. Ei vinkeitä, diivailua, pää viidentenä jalkana kipittelyä. Sen sijaan työmotivaatiota ja kouluosaamista löytyy, estepuoli on ehkä heikommilla kantimilla, mutta niitä Mummo paikkaa asenteellaan, rohkeudellaan sekä yleisellä fiksuudellaan.

Kuten todettua, raudikolta löytyy koulupuolen osaamista. Kapasiteetti tyssää vasta vaativassa B:ssä, mikä on kenttäpelille jopa enemmän kuin tarpeeksi. Kapasiteettia sekä ihan kivoja liikkeitä (elastiset, tahdikkaat ja tasapainoiset, tamma kantaa itsensä, yliastunta hyvä, liike saisi olla korkeampaa) tärkeämpänä pidämme kuitenkin Mummomme loistavaa ratsastettavuutta. Hyvä eteenpäinpyrkimys sekä työmotivaatio, sopivasti herkkyyttä ja reaktiivisuutta ilman, että tamma on milloinkaan kuumuva tai kovin terävästi reagoiva (tai kiukustuva). Nöyryyttä, yhteistyökykyä, hyvä asenne työntekoon. Ymmärrystä ratsastajan virheille (stoppi tulee vasta tosissaan möhlimisestä, suun kiskomisesta ym., mitä ei tietenkään koskaan saisi tapahtua), sen verran omanarvontuntoa, ettei töitä tehdä ilmaiseksi. Mummolla ratsastaminen on palkitsevaa puuhaa, tämä suslapsi ei ole mikään automaatti, joka nostaa ravin heti opettajan/valmentajan niin huutaessa. Avot, sulut, vastalaukat ja laukanvaihdot menevät tuosta vain! Vaikkei tammalla varsinaisia heikkoja kohtia olekaan, niin lisättyjen askellajien pisteet jäävät aina esimerkiksi keskiaskellajipisteiden varjoon. Jos ei ole liitokavio, ei ole.

90cm kapasiteetti niin rata- kuin maastoesteillä jättää vähän toivomisen varaa; olisi nyt mokoma edes metriin pinnistänyt! Omalla tasollaan Mummo suorittaa tasaisen varmasti, äärettömän hyvällä asenteella ja innolla sekä rohkeudella. Mikään este ei jännitä, yksikään johde ei hirvitä! Hyppytyyli on keskiverto, kaikin puolin selän käytöstä jalkatekniikkaan ja ponnistukseen, mutta esteälyä löytyy. Mummo todennäköisesti osaisi täysin itsenäisesti sovittaa askeleensa esteille sekä katsoa oikean ponnistuspaikan, valita fiksuimman reitin seuraavalle esteelle jos tietäisi ratapiirroksen.. Jos jotain, niin älyä Mummolta löytyy. Tamma ei kuitenkaan esteilläkään tee töitä ilmaiseksi, vaan vaatii yhteistyötä. Tasainen vakaus on tamman valttia niin rataesteillä kuin maastoesteillä, samaten ketteryys ja säädeltävä laukka (vaikkei raudikko se kaikkein nopsajalkaisin hevonen olekaan). Mummo on ennemmin se erittäin hyvä 5/30 kuin hyvä 1/30. Kyllä tämän kanssa voittaa ja sijoittuu, mutta ei tämä rotunsa tai tasonsa kirkkainta kärkeä ole. Tasaisen hyvä tavis, ennemminkin.
Kenttäratsu on (vähemmän yllättäen) maastovarma kaveri. Mummoa ei haittaa huono sää, rääkyvä fasaani tai kiljuvat naapurin lapset, räkyttävät koirat tai oikeastaan mikään muukaan. Yksin, kaksin tai vaikka lehmälaumassa hermonsa säilyttävä suomineito kantaa ratsastajansa turvallisesti maastoreitille ja kotiin. Etenkin peltorallittelu on Mummon mieleen, sitä pitää harrastaa kesät talvet!

Kunhan käsittelijä on aikuinen, Mummon maailmassa kaikki on kaunista. Hellät halaukset, pusuttelut, rapsutukset ja pitkät harjaushetket ovat tamman mieleen, lapset eivät niinkään. Mummo kyllä käyttäytyy, vaikka sen jalkoja harjaisi tai kylkeä taputtelisi joku vaahtosammuttimen mittainen mini-ihminen, ilmeestä vain voi lukea, ettei tämä ole nyt ollenkaan hyvä. Aikuisen käsiteltävänä neitimme nauttii olostaan saattaen jopa torkahtaa harjauksen tai pesuhetken ajaksi. Mitkään hoitotoimenpiteet eivät aiheuta ongelmia, vaikkei Mummo esimerkiksi matolääkityksestä, raspauksesta tai silmätipoista välitäkään. Tamma kuitenkin sietää ne kiukuttelematta, kuten hyväkäytöksisen hevosen kuuluukin. Eläinlääkäri, kengittäjä, hieroja sun muut kausittaisvieraat pitävät hyväkäytöksisestä Mummosta kamalasti, muistavat antaa kiitosporkkanan ja naureskella, etteivät ole näin simpsakkaa mummoa nähneetkään. Heko heko.
Reippain askelin kävelevä Mummo ei ärsyynny, vaikka taluttaja hidastelisi tai jokin asia pakottaisi pysähtymään. Luonnollisen, reippaan kävelytahdin hidastaminen ei ole ongelma, eikä oikeastaan mikään muukaan. Mummo vastustaa niin kavereiden kuin kukkivien voikukkien huuteluita käyttäytyen narun nokassa yhtä mallikkaasti kuin muutoinkin.

Mummon lastaa vaikka kiireessä. Yksin. Ihan sama millaiseen sillipurkkiin. Lähettämällä kyytiin menevä Mummo on heittämällä tallin helpoimpia lastattavia ihan millaiseen kuljetuskalustoon tahansa, eikä neiti tyhmäile matkustajanakaan. Rauhallinen, kiukuttelevan matkaseurankin kanssa hermonsa pitävä Mummo tuntuu saapuvan määränpäähän puolet freesimpänä kuin esimerkiksi kuljettaja.
Varustuksesta käsihevosalueelle, verkasta radalle yhtä fiksu, hyväkäytöksinen Mummo passaisi mainiosti aloittelijan kisaajan luottokumppaniksi. Tähän päivään mennessä suomineitomme ei ole ahdistunut mistään, saanut sen isompia slaageja tai lähtenyt muiden hevosten (valitettavan usein omiemme..) tyhmäilyyn mukaan, ei kotona, eikä vieraissa paikoissa. Mummon hermot pitävät, ja se suorittaa vieraissa paikoissa samalla työmotivaatiolla ja virkeydellä kuin kotonakin.

Sukutaulu

i. Kärmeniemen Minuuttivalssi ✝ KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, rt, 155cm	ii. Marinara KTK-II, KERJ-I sh, prt, 153cm	iii. Kirjuri evm, sh
		iie. Tuulenvire evm, sh
	ie. Rakkausrunoja ✝ KTK-II, SLA-I, KRJ-I, KERJ-I sh, vrt, 155cm	iei. Rakkautta Ilmassa evm, sh, vrt, 154cm
		iee. Painajaisruno evm, sh, rt
e. Kaunon Lupaus ✝ KTK-III, SLA-I, KRJ-II, KERJ-III sph, vprt, 147cm	ei. Aggressio ✝ YLA2, KTK-III, SLA-II sph, vkk, 145cm	eii. Vahingoniloinen evm, sph, rt, 140cm
		eie. Hula-Hula evm, sh, prt, 157cm
	ee. Helmi-Liina KTK-III sh, prt, 154cm	eei. Veikon Klaava evm, sh, rn, 157cm
		eee. Helka-Liina evm, sh, vrt, 152cm

Jälkeläiset

s. 00.00.20xx sh-o/t. Warsa, i. Isä, om. Omistaja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

01.03.2018 Kouluvalmennus, valmensi VP

"Yeees Lissu, nyt sä ratsastit sen siirtymän ihan oikeasti alusta loppuun asti. Eihän se käynti- laukka - käynti siirtymä mikään järin vaikea ole ratsastaa eikä onnistuminen ole tähtien asennosta kiinni vaan ihan oikeasti siitä, että muistaa ratsastaa. Nyt kun sä tasapainoitit laukkaa, ratsastit ihan jokaisen askeleen, pistit peppusi penkkiin ja käytännössä kokosit laukkaa niin paljon, että vaihtoehdoksi jäi enää siirtyminen käyntiin, oli se ihan pirun makea. Ja kun sä muistit myötää kädellä, istuen kuitenkin edelleen lähellä hevosta, käyntiin löytyi heti rauhallinen tahti ja se käveli kroppansa läpi. Eikä laukannostossakaan vikaa ollut - jos en vielä sataan kertaan sanonut - niin nyt pysyi pakka hyvin hallussa. Super, jatketaan vielä muutamia toistoja ja puuskutellaan sitten käynnissä tovi." tuumin ratsukolle, joka oli työskennellyt siirtymien parissa jo pitkän pätkän.

"Nyt, kun me ollaan saatu sekä sut että hevonen hereille siirtymien kautta, jatketaan vähän laukan ratsastamista vastalaukalla. Ja lisätään siihen vielä vaihdotkin, niin saadaan ne takajalat kipittämään vatsan alle vielä reilummin. Eli, nyt kun sä tuut pitkää sivua pitkin myötälaukkaa, tee ennen lyhyttä sivua täyskaarto, ratsasta puolikas keskiympyrä vastalaukkaa ja toiselle pitkälle sivulle päästyäsi vaihda laukka myötälaukkaan. Nyt on tärkeää, että sä pidät laukan hyvin hallussa kokoajan että sä saat kaarevalla uralla vastalaukan säilytettyä sekä tehtyä puhtaan vaihdon ilman suurempia pomppimisia suuntaan tai toiseen." opastin ratsastajalle, joka lähti suorittamaan tehtävää. Jo yhden, kahden toiston jälkeen Mummo alkoi hieman ennakoimaan tulevaa vaihtoa myötälaukkaan kaarevalla uralla ja hevonen pääsi livahtamaan ratsastajan apujen välistä pois, mutta heti, kun Lissu malttoi jälleen kerran istua sekä ratsastaa, kaareva ura vastalaukassa saatiin ratsastettua ilman rikkoja hyvässä tahdissa ja tasapainoissa. "Oikein hyvä, taputa sitä kaulalle ja kehu vuolaasti." hihkuin ratsastajalle, joka ratsasti suomenhevosestaan ulos erittäin lennokkaan ja ilmavan vaihdon. "Mun puolesta riittää, voit kevennellä sen vielä eteen-alas."

02.03.2018 Estevalmennus, valmensi VP

Kun Lissu työsti tammaansa pääty-ympyrällä johon oli sijoitettu kuusi kavalettia, jankkasin ratsastajalle jatkuvasti ulkoapujen tärkeydestä sekä siitä, että tälläisellä tehtävällä laukan säätely on tärkeässä asemassa. "Nyt ihan oikeasti peppu penkkiin!" rääkäsin ja jatkoin, "jos sä roikut siellä jalustimien varassa ja olet kavaletin päällä kuin 160cm okserilla, luuletko, että sä saat ratsastettua lähestymisen kivuttomasti seuraavalle kavaletille? Nyt herätys, tämän korkuisilla kavaleteilla riittää ihan vain kädellä myötäys, tarkoituksena on nyt vain löytää laukkaan säätelykyky, tasapaino sekä selkeä rytmi. Istu, istu, istu ja odota! Näin, paljon parempi! Hyvä! Ota vain käyntiin, riittää."

Kun hevonen oli verrytelty ja ratsastaja herätelty kavaleteilla, oli aika siirtyä hyppäämään tämän päiväisiä estetehtäviä. Koska Lissu oli pyytänyt minua pitämään ensi viikolle maastoestevalmennusta, olin tämän päiväiselle estevalmennukselle kaavaillut muutamia erikoisesteitä nähdäkseni, miten hevonen suhtautuu erikoisempiin elementteihin. "Hypätään tänään melko selkeitä linjoja ja tehtäväkokonaisuuksia, mutta yhdistellään siihen muutamia vähän vaikeampia esteitä." kerroin ratsastajalle ja jatkoin, "aloitetaan hyppäämällä nämä kaikki erikoisesteet kertaalleen läpi pienillä korkeuksilla. Pidä laukka kokoajan yllä, mutta tuu esteille rauhassa - voit siis ratsastaa laukkaa tovin, ennen kuin siirryt seuraavalle esteelle. Tule ensin trippeli, sitten viuhka, sitten muuri ja lopuksi vasta vesi. Ja edelleen, istu ja malta odottaa, mutta älä jätä hevosta yksin. Jalat lähellä ja katse kaukana esteen takana."

Iloikseni Mummo meni erikoisemmatkin este-elementit sen suurempia epäröimättä, joten pääsimme pian aloittamaan radan ratsastamisen ensin muutaman esteen pikkuratana ja sittemmin pidempänä ratana ratsukon kisakorkeudella. "Tiiätkö, nyt sä ratsastit hyvin. Ja tää hevonen on oikeasti sikakiva, ihanan reipas ja reilu! Haluatko sä hypätä vielä kerran tän saman radan vähän korkeampana?" kysyin ratsastajalta, joka nyökytteli tyytyväisen näköisenä kypäränsä alta.

09.03.2018 Maastoestevalmennus, valmensi VP

Viikon paussin jälkeen ohjasin Volvon keulan kohti Susirajaa, jossa minun oli määrä pitää Lissulle ja Mummolle maastoestevalmennus. Viime viikon aikana olin tavannut ratsukon jopa kahdesti - kerran kouluratsastuksen ja kerran esteratsastuksen parissa, joten minulla oli aika hyvä käsitys siitä, minkälaisella tasolla ratsukko juuri nyt on. Ja viime viikkoisen estevalmennuksen jälkeen olin antanut ratsastajalle muutamia kotitehtäviä, joita ratsastamalla ratsukon yhteistyö olisi varmasti vielä paremmalla mallilla - vaikkei se alunperinkään kovin huonolla mallilla ollut.

Susirajaan päästyäni Lissu jo verrytteli kevyessä ravissa tammaansa, joten annoin ratsukon verrytellä kaikki askellajit melko vapaasti läpi. Joskin halusin, että tekeminen on tehokasta ja jollain tavalla järkevää - en siis halunnut nähdä ainuttakaan pitkää sivua vain ravijumputuksena, vaan vaadin ratsastajaa ihan aikuisten oikeasti ratsastamaan jokaisen askeleen hevosesta ulos. Kun Lissu oli tyytyväinen hevoseensa, lähdimme hyppäämään muutamaa tukkia isolla ympyräuralla. "Jes, nyt, kun hypätään ulkona ja varsinkin maastoesteitä, sä voit nousta hiukan enemmän satulasti irti ja antaa sille hevoselle tilaa laukata. Nämä esteet ovat vielä sen verran pieniä, että se itse hyppykaari on oikeastaan vain suurempi laukka-askel, joten mitä suurempaa laukkaa sä annat sen kulkea, sen helpompaa esteen hyppääminenkin sille on." tuumin ratsastajalle, joka istui hevosensa selässä tänään melkoisen paljon paremmin. Mutta ihmekös tuo, milloinka kenttäratsastaja haluaisi istua satulaan kiinni?

Kun ratsukko pääsi hyppäämisen makuun, lähdimme hyppäämään esteitä ensin yksittäisinä tehtävinä ja sittemmin pitkänä ratana. Tänään halusin nähdä varmaa ja sujuvaa suorittamista; enemmän jalkaa kuin kättä, reilua laukkaa ja iloista tekemisen meininkiä. Ei mitään hienosäätöä, joka kuuluu ennemmin koulu- ja rataesteille, mitä pienille maastoesteille. Tänään Mummo ja Lissu suoritti vahvasti omalla tasollaan, ja ratsukon suorittamista oli mukavaa seurata maasta käsin. "Loistavaa, yhdistellään näistä jo hypätyistä esteistä vielä tuttaritason rata, niin pääsette kunnolla tekemisen meininkiin." iloitsin ratsastajalle, joka näytti varsin tyytyväiseltä sekä hevoseen, että itseensä.

03.09.2018 Estevalmennus, valmensi rebely

Saavuin Susirajan kentälle valmentamaan Mummoa ja Lissua. Kentälle oli kasattu jo valmiiksi useita esteitä, joiden seassa aloitimme lämmittelyt. Lissu taivutteli Mummoa erikokoisille volteille esteiden ympärillä. Teimme myös pari kahdeksikkoa, kunnes tamma taipui Lissun käsissä kuin sula toffee.
Siirryimme tekemään esteillä muutaman harjoituksen. Keskellä kentän kumpaakin lyhyttä päätyä oli esteet, joista kävin tipauttamassa puomit alas maantasolle. Pyysin sen jälkeen Lissua ratsastamaan ensin pitkällä sivulla sijaitsevan pystyesteen, tämän jälkeen pysähtymään kulmassa, ja ravaamaan lyhyellä sivulla voltin niin, että puomi tulee mukaan. Tämän jälkeen ratsukko nostaisi kulmassa laukan, hyppäisi keskellä kenttää olevan ristikon ja suorittaisi vastaavanlaisen pysähdys ja puominylitysharjoituksen ravissa.
Lissu lähti suorittamaan Mummon kanssa rataa, ja nosti pitkällä sivulla tasaisen laukan. Mummo eteni ponnekkaasti eteenpäin. Lissu piti linjan suorana ja tamma ponnisti esteen yli juuri sopivasta kohdasta. Esteen jälkeen Mummo otti muutaman reippaamman askeleen ja Lissulla tuli hieman kiire pidätysten kanssa. Jarrut kuitenkin toimivat ja tamma pysäytti laukan kulmaan. Oltuaan muutaman sekunnin seisoskelun jälkeen Lissu nosti ravin ja suuntasi Mummon kohti lyhyen päädyn puomia. Tamma asteli puomin yli mallikkaasti ja taipui voltissa kauniisti. Kaksikko ylitti puomin toistamiseen, ja nosti kulmassa laukan. Keskellä kenttä olevalle ristikolle Mummo saapui hieman vinossa, mutta se korjasi itse asentonsa ennen estettä. Viimeinen pysähdys ja voltti sujuivat hyvin, vaikka Mummo hieman kolauttikin jalkaansa puomiin ylittäessään sitä toista kertaa.
Toistimme tehtävän vielä välikäyntien jälkeen toiseen suuntaan, ja siirryimme sen jälkeen tekemään loppuverryttelyjä.

10.03.2019 Hankihupiretki, kirjoitti Lissu T.

Maaliskuisen aamun aurinko häikäisi sellaisella voimalla, että olin kaivanut aurinkolasit esille ennen maastoretkeä. Säkenöivän kirkas aamu tuntui haittaavan lähinnä minua ja silmäparkojani; aina innokas Mummo ei paljoa taivaalla loistavasta tulipallosta välittänyt. Ei sillä, että tämä tamma nyt ylipäätään korvaansa lotkauttaisi oikein millekään.

Varman tasaisesti eteenpäin kävelevä Mummo tuntui aavistavan, ettei metsäreissumme olisi pelkkää puiden välissä hortoilua. Jos Mummo jotain rakastaa, niin peltolaukkoja, ja sellaisen olin ajatellut raudikolleni tarjota.
Tiet olivat mahtavassa kunnossa (kiitos ja ylistys metsäteitä hoitaville raviäijille, ja totta kai tienhoitomaksut päälle!), minun ei yhtään tarvinnut arvuutella, kärsisikö jossain mutkassa nostaa ravia, laukata, missähän se oja mahtoikaan mennä ja niin edelleen. Alkukäyntien ja hölkkäravien jälkeen pyysin Mummolta vähän asiallisempaa ravia, vähän pohkeenväistöä pitkin poikin tietä, temponvaihteluita. Tamma keskittyi täysillä, reagoi apuihini hyvin ja teki kaiken pyytämäni innokkaasti ja mielellään. Pelailin vähän asetuksen kanssa, pysähdyin ja peruuttelin. Ei mitään kovin ihmeellistä, simppeleitä perusjuttuja, vähän jotain muutakin kuin suoraviivaista etenemistä hevosen tarjoamassa tempossa.

Lunta on vielä reippaasti jäljellä vähän joka puolella; niin myös laukkapellollamme. Mitään koskematonta hankea ei tosiaan ollut tarjolla, vanhat rallijäljet näkyivät hyvin. (Uutta lunta ei onneksi ole puskenut ihan hetkeen.) Pellon laidalla Mummo kasvoi varmaan kymmenen senttiä, hetkeksi koko hevosen olemus sähköistyi; saako tässä vetää rallia, saako?
Sai. Ja Mummohan veti rallia. Vaikkei tämä hevonen mikään liitokavio olekaan, niin Mummon päästessä laukkaamaan ihan itse päättämässään tahdissa tuntuu kuin tamma saisi jostain siivet. Keskityin nauttimaan hyvin rullaavasta laukasta, satunnaisista isommista kauhaisuista kun lunta olikin enemmälti, ja annoin Mummon vain mennä. Nyt vähän enemmän oikealle, takaisin kohti pellon keskustaa, takaisin raviin. Hieman omissa jäljissä hölkkäämistä, suunnan vaihto, laukannosto. Innostaan huolimatta Mummo oli pienen pienillä pidätteillä hidastavaa ja pysähtyvää mallia, aivan kuten aina ennenkin. Raudikko kuunteli tarkasti, milloin pyysin siltä jotain, mitä pyysin, ja teki sen. Tämmöisen hevosen kanssa tohtii rallitella, kun tasan tietää, että se pysähtyy kun pyydät.

Kotipihaan palasi kaksi onnellista, ratsu ratsastajineen, molemmat kevyesti hikisinä. Mummo pääsi ihanaan suihkuun ja karsinaansa hörppimään vähän melassivettä (ällösöpöimpään pastelliloimeen käärittynä), minä hipsin suihkuun putsattuani tamman varusteet ja vaihdettuani hikisen huovan puhtaaseen.